Konsulttidemokratialla Suomi tyhmäksi?

Heräsin kammottavaan todellisuuteen. Koko elämäni on hukkaan heitetty. Pätevät tutkijat Tampereen yliopistosta kertovat totuuden. He sanovat konsulttien tekevän valtiosta tyhmän ja tehottoman. Tarkoittavat myös kuntia ja julkista sektoria yleensä. Mutta tyhmän! Minulla on kyllä tullut tavaksi moittia byrokratiaa tehottomaksi ja joskus tyhmäksikin, mutta että juuri minä olen heidät tyhmäksi tehnyt. Siinäpä on mielenkiintoinen juttu blogissa reposteltavaksi. Ryntäsin ensin Rakennustiedon kirjakauppaan ja sitten Akateemiseen. Pitihän minun saada käsiini tuo totuuksia laukova kirja. Ei ole, ei ole ollut, eikä ole myyty. Siinäpä se. Nyt on siis tyydyttävä muualta saatavaan aineistoon ja siihen tämä juttu perustuukin.

  

Mikä kirja?

Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen kirja: ”Konsulttidemokratia, miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton”, Gummerus 2013. Kirjaa en saanut, mutta kirjasta löytyy runsaasti nettikolumnistien ja muiden arvostelijoiden kannanottoja. Sitä paitsi olin onnekas. Näin kutsun ympäristöministeriön kevätneuvokkiin. Siellä tutkijatohtori, PhD Hanna Kuusela, Tampereen yliopisto, piti esityksen nimellä: Konsulttidemokratia asiantuntijuutta korvaamassa. Esitelmän pidossa oli liekkejä! Esitelmälle saatiin vastapainoa kun PhD Mari Hjelt, Gaia Consulting, esitelmöi aiheesta Konsultti politiikan fasilitaattorina? Nyt sammutettiin liekkejä.

Hanna sanoi kevätneuvokissa 2014 esimerkiksi näin:

·         Konsulttidemokratiassa siirtyy vallankäyttöä poliitikoilta ja virkamiehiltä yrityksille.

·         Substanssiosaajilta siirtyy valtaa ja päätöksenteon valmistelua konsulteille, joiden ei oletetakaan tuntevan sisältöjä

·         Konsulttimainen tieto ja selvityshenkilöiden tuottama tieto on harvoin vertaisarvioitua

·         Tietoa tuotetaan lopputulos tai päämäärä edellä

·         Tiedontuotanto ja päätöksenteon valmistelu on lyhytjänteistä

·         Osaamisessa tullaan riippuvaiseksi yrityksistä

·         Tutkittu tieto korvautuu raporteilla ja selvityksillä, joissa lopputulos määrittyy poliittisen tarpeen mukaan.

Mari taas sanoi kevätneuvokissa 2014 esimerkiksi näin:

·         Hyvän konsultin asiantuntemus huippua

·         Palvelut sovitetaan täsmälleen vastaamaan asiakkaan tarpeeseen

·         Rajapinta monipuolisesti yhteiskunnan eri toimijoihin, erityisesti yrityksiin

·         Tiedon siirto yli hallinnonalojen rajojen

·         Asiantuntemuksen ja prosessituen yhdistäminen – neutraali taho eri

·         intressien selvittämiseen ja vuoropuhelun läpiviemiseen

·         Ulkopuolinen näkemys (puolueeton arviointi)

·         Nopeus

·         Kustannustehokkuus (jos asiakas osaa tilata).

Julkinen keskustelu oli hyvinkin käynnistynyt vuonna 2013 heti kirjan julkistamisen jälkeen. Aihe taisi ylittää median valtakunnan kynnyksen. Jopa televisio käsitteli asiaa. Kommentteja löytyy runsaasti netistä. Klikkaile esimerkiksi näitä:

http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=06/2013&id=6c1e7b2

http://frisky.fi/2013/03/347/

http://kartturi.wordpress.com/2013/04/18/kirja-arvio-konsulttidemokratia/

http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2013/numero-3/lain-varjolla

http://www.talouselama.fi/kirjat/konsultti+tuli+julkiseen+taloon/a2184967?s=r

http://otsokivekas.fi/2013/07/konsulttikratia/

Demokratialle kunnianpalautus

Kirjoittajien mukaan edustuksellinen demokratia tarvitsee kunnianpalautuksen. Kirjoittajat vaativat, että julkissektorille palveluitaan myyvien yritysten pitäisi sitoutua avoimuuteen.  Konsulttien osuutta hieman paheksutaan, mutta eniten tulta ja tappuraa saavat tilaajat – kun ovat luovuttaneet ajattelun vallan konsulteille. Erityisen tykityksen kohteena on SITRA. Nyt ihmetellään kun kukaan konsulteista ei älähdä. Johtopäätöksenä on se, että konsulttien bisnekset ovat sitä luokkaa, ettei älähdellä kannata.

Mitä sieltä netistä löytyykään? Tutkijat sanovat: ”Konsulttidemokratian hyveenä pidetään nopeutta, joustavuutta ja ketteryyttä. Konsultit eivät edusta ketään, he eivät ole kansalaisille tilivelvollisia, he eivät ole kulloisenkin alan asiantuntijoita – ja silti he voivat nyky-Suomessa panna liikkeelle tärkeimpiä rakenneuudistuksia vuosikymmeniin”. Satu Hassi sanoo: ” Lakia sovelletaan liian yksioikoisesti ja tuijotetaan välitöntä hintaa eikä kokonaiskustannuksia, eikä tarjouspyynnöissä osata sanoa, mitä todella halutaan”. Kimmo Sasi sanoo: "Suomessa käytetään aivan liian paljon konsultteja antamaan neuvontapalveluja. Se osoittaa kyvyttömyyttä poliittisilta päätöksentekijöiltä. Ennen demaritapa oli välttää päätöksenteko vaikeassa asiassa perustamalla komitea. Nykyisin, kun ongelmia esiintyy, eikä ole poliittista visiota tai kykyä tehdä päätöksiä, tilataan konsulttiselvitys", Osku Pajamäki sanoo: "Esimerkiksi Helsingin liikelaitosten yhtiöittämiskuvioissa on nyt paljastunut, että konsulttitöissä on tehty virheellisiä johtopäätöksiä. Herää kysymys, käytetäänkö konsulttipalveluita sen takia, että saadaan aikaan haluttu tulos". Otso Kivekäs sanoo: ”Erityishuomio on siinä, miten valtionhallinnon tuottavuusohjelma on kieltänyt palkkaamasta työntekijöitä eläköityvien tilalle, jolloin samat työt pitää tilata kalliimmalla konsulteilta. Samalla vastuu ministeriöiden toimintatavoista siirtyy organisaatioselvitysten myötä konsulteille, jotka tietenkin suosittelevat malleja joissa tarvitaan paljon konsultteja”. Raimo Ilaskivi sanoo: ”Nykyinen, nuoren vallankäyttäjäpolven suosima konsulttidemokratian tie kun ei välttämättä ole oikea ja toimiva. Lisäksi se saattaa aivan liian suuressa määrin ottaa huomioon vain taustojensa näkemyksiä sekä johtaa kauas tasapuolisen vallankäytön tieltä”. Raimo Ilaskivi sanoo vielä: ”Nykyinen vallan käyttö on nuorekas, entistä aktiivisempi, mutta unohtaa sen tosiseikan, että nuoren polven lisäksi kannattaisi turvautua myös vanhempien, tosin jo vähemmistöön jäävien seniorikansanedustajien tietoon ja taitoon”. Tuo Raimon lause – se oli viisas, sen voisi soveltaa myös konsultteihin!

Sana karahti: ”konsultti”

Konsultti nimitys tuntuu oudolta suomalaisen korvaan. Se oli outo ja epäilyksiä herättävä sana. Kun olin nuori insinööri, alan asiantuntijoita kutsuttiin neuvotteleviksi insinööreiksi. Minäkin pääsin parin yrityksen jälkeen Suomen Neuvottelevien Insinöörien Liiton jäseneksi (SNIL). Se oli juhlahetki. Tuo liitto oli kansainvälisen FIDIC:in jäsen. (Fédération Internationale des Ingénieurs-Conseils). Pian liittymisen jälkeen pääsin jopa liiton hallitukseen. Elettiin 60-luvun puolivaihetta. Suomessa ei vielä silloin tunnettu sanaa konsultti. Ei myöskään tunnettu nykyajan monipuolisia konsulttisfäärejä. Tunnettiin vain neuvottelevat insinöörit, juristit ja tilintarkastajat. Nykyisessä luokituksessa konsultteja on joka lähtöön. Vai mitä sanot: strategia-, internet-, HR-, prosessi-, PR-, Performance-, IT-, siirtolaisuus-, markkinointi-, Interim management-, media-, image-, luovuus-, ja magiikka konsulteista?

  

Vuoden 1967 lokakuussa perustettiin yrityspohjainen Suomen Konsulttitoimistojen Liitto SKOL. Sitä olivat perustamassa Kunnallistekniikka Oy:stä Kalevi Eranti ja Pentti Murole, Maa ja Vesi Oy:stä Uki Rausti, Antti Natukka ja Ilmari Nikander sekä Viatek Oy:stä  Ilmari Häyrinen, Jussi Hakala ja Erkki Kaijala. Tästäkö se pahan kierre alkoi?

Puhutaan alle miljardin bisneksestä

Kuuselan ja Ylösen kirjan mukaan valtionhallinnon tilaaman konsulttityön liikevaihto on vuosittain vajaa 600 miljoonaa euroa. Konsulttibisnestä harjoitettaneen vuodessa noin 3 miljardin edestä. Insinööri- ja arkkitehtibisneksen liikevaihto Suomessa on vuosittain noin 1,5 miljardia euroa. Valtio ja kunnat ovat tilaajina noin kolmanneksella liikevaihdosta, eli noin 450 miljoonaa euroa vuodessa. Liikkeenjohdon konsultoinnin alaan kuuluvat taloushallinnon, IT-alan ja sote -alan konsultti toimeksiannot, organisaatiouudistukset, johtamiseen liittyvät tehtävät etc.. Liikkeenjohdon konsulttien liikevaihto Suomessa on arviolta 2 miljardia euroa vuodessa. (Tuota lukua on muuten miltei mahdotonta löytää. Ovatko nuo hommat niin salaisia?)

  

Valtionhallinnon tilauskirjat vuodelta 2013.

Joskus menee todella pieleen

Ehkä epäonnistunein liikkeenjohdon konsultointiin kuuluva homma oli Irakin valloituksen jälkeinen toiminta.  Amerikkalaiseen ja nyttemmin lähes globaaliin tyyliin homma oli annettu tunnetun kansainvälisen konsulttitoimiston hoitoon. Helsinki palkkasi muuten myöhemmin saman toimiston oman organisaationsa kehittämiseen. Irak oli ilmeisesti ollut kelvollinen referenssi. Itse törmäsin saman toimiston edustajiin Irakin naapurimaassa Jordaniassa. Konsulttibisneksen globaalius on jokseenkin omituinen. Suomessa on yksi toimisto joka on onnistunut. Se on Poyry. Muutoin meikäläiset toimistot ovat tulleet ostetuiksi, suuresti Venäjän markkinoiden odotuksissa. Olihan Suomi tunnettu Venäjän osaamisestaan. Eipä tullut tuosta kuitenkaan villoja. Ja muutenkin kansainväliset markkinat menetettiin kansainvälisille ostajille. Näin kävi jopa kehitysyhteistyössä.

Kari Karanko mietteissä

Vai mitä sanoikaan emeritus suurlähettiläs Kari Karanko minun blogini kommentissa: ”Kehitysyhteistyömme alkuaikoina aina 90-luvun puoliväliin saakka konsulttitoimeksiannot suunnattiin pääasiassa suomalaisille konsulttitoimistoille. Kehitysyhteistyön avulla moni toimisto pystyi kehittämään kv. valmiuksiaan melkoisesti, mutta tekemisen tiimellyksessä jäivät eräitä toimistoja lukuun ottamatta pyrkimys muiden maiden kehy-rahoituksen piiriin tekemättä. Suomalaisten konsulttiyritysten toimeksiannot olivat pääosin suomalaisella rahoituksella toteutettuja. Maailmanpankin ja alueellisten kehityspankkien toimeksiantoihin ei osattu tai viitsitty tehdä tarjouksia. Konsulttien osaaminenkin lepäsi pääosin suomalaisvoimissa - toimistot eivät kansainvälistyneet.

Kun EU:n myötä tämä "kotiinpäin ajaminen" miltei kokonaan loppui ja tarjouskilpailut tulivat eurooppalaisiksi, niin huonosti kävi. Toisaalta hyvin kävi, kun sekä tanskalaiset että hollantilaiset yritykset tajusivat ostaa suomalaiskonsultit omiin yrityksiinsä. Kilpailutilanne EU:n silmissä parani, kuin EU edellytti konsulteilta laajaa eurooppalaista pohjaa. Näiden "kaapparikonsulttien" laskutuksesta vain murto-osa enää siirtyi suomalaiselle osakkaalle. Pöyry, IVO International, EKONO ja eräät muut vielä jollain tavalla pärjäsivät.

Penan luetteloon kannattaa lisätä sinnittelijöiden joukko, jotka edelleen kapeilla osaamisalueillaan pärjäävät kiristyneessä kilpailussa kehitysmaissa. FCG on sellainen ja FINNMAP niin ikään. Joukkoon kuuluu myös metsäpuolen konsulteista hyvät kansainväliset yhteydet omaava INDUFOR. Pöyryn osaaminen on pitkälti ollut kiinni yrityksen ylivoimassa kemiallisen puunjalostuksen kokonaisvaltaisessa suunnitteluosaamisessa ja globaalien markkinoiden laajassa tuntemisessa.”

Eero toimittaa kirjan, minä pääsen teesien tekoon - 1973

Ystäväni Eero Paloheimo halusi toimittaa kirjan. Kirja oli väriltään vihreä: "Ympäristönsuunnittelun kysymyksiä", Otava, Helsinki. Kirjoittajina olivat Kirmo Mikkola, Ilppo Kangas, Sigurd Slätis, Juha Talvitie, Simo Jaatinen, Väinö Suonio, Maija Kairamo, Martti Linkola, Ilkka Koivisto, Jaakko Ylinen, Kai Linnilä, Eero Paloheimo ja Pentti Murole.

Minä kirjoitinkin jotain konsulttidemokratiaan liittyvää. Kun on tullut tavaksi kelata menneisyyden ja nykyisyyden välimaastoa teen sen nytkin. Laitan tähän mainitusta kirjasta pari kirjoittamaani teesiä, jotka liittyvät konsulttidemokratian aiheeseen. Ne ovat kai melkoisen pateettisia, mutta taitavat edustaa tuota aikaa. Oudoksi asian tekee se, että nuo tekstit voisi väittää nykypäiväksi.

  

Tavoitepolitiikka vastuullisen suunnittelun ja päätöksenteon pohjana

Suunnittelu voidaan periaatteessa jakaa tavoitepoliittiseen suunnitteluun ja teknillisen toteuttamisen suunnitteluun. Kaiken suunnittelun ja päätöksenteon luokittelu on kuitenkin yhtä mahdotonta kuin ihmisten luokittelu onnellisiin ja onnettomiin. Tavoitepolitiikan ajatellaan korvaavan ns. vanhan suunnittelun, jonka pohjana ovat pikemminkin intuitiiviset ajatusleikit kuin ohjattu, valvottu, poliittisesti kontrolloitu, hallittu prosessi. Tavoitepolitiikka on kuitenkin nyt osoittautumassa rakenteellisesti heikoksi korttitaloksi. Tavoitteita asetettaessa poliittisen kontrollin ja päätöksenteon osuus saattaa olla merkittävä, mutta suunnitelman valmistuttua asetettuja tavoitteita ja niiden toteutumista koskeva kontrolli on olematon.

Teesi: Tavoitepoliittisen suunnittelumetodin käytännöllisyys ja mahdollisuudet realisoituvat vasta silloin, kun isot ja pienet pojat lopettavat hiekkalaatikkoleikkinsä ja myöntävät rehellisesti nykyisen tavoitepolitiikan näennäismetodisen ja näennäisdemokraattisen sisällön.

  

Konsultit

Byrokratian suuressa organisaatiossa konsulttia tarvitaan päätöskelpoisen suunnitelman "irtirepimiseksi". Tämä siksi, että suuri organisaatio on kuin mylly, joka jauhaa viisastenkivistä pölyä. Pienessä organisaatiossa konsultti on asiantuntemuksensa ansiosta hyödyllinen, koska organisaatio ei omaa riittävää suunnitteluvoimaa. Konsultti voi tehtävän luonteen mukaan olla teknikko, taiteilija, psykiatri tai pelkkä harjakauppias. Konsultti voi myöskin olla poliittinen. Yleensä kuitenkin poliittisuus hämärtyy teknokratian poliittiseen paradoksiin. Konsultin vastuu tavoitetason suunnittelussa on sama kuin ihmisen tai joukon vastuu. Toisin sanoen, konsultti ei voi vastata missään muualla kuin omassatunnossaan. Teknisen toteuttamisen suunnittelun virheistä konsultti voi vastata yhtä lailla, kuin vaihdemies aiheutettuaan junaonnettomuuden. Konsultti luo uusia tarpeita, Tämä on kiistämätöntä. Jos tarpeettomia tuotteita myydään, vastuu on yhteinen ostajalla ja myyjällä.

Teesi: Konsultti on huono isäntä, mutta hyvä renki. (Näin se väittää myös siteerattu tutkija).

  

Futurologia tulevaisuuden mahdollisuuksien systemaattisena analyysinä

Tulevaisuuden suunnittelussa erityisen keskeisenä osana tulisi olla ihmisen fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen tilan eli "kokonaisterveyden" asettamien rajaehtojen määrittely ja huomioon ottaminen. Tekniikan mahdollisuuksien analyysi eriytyneenä tutkimusalueena tuottaa helposti suunnitelmia ja tulevaisuuden kuvia joissa saavutettavat yhteyskitkaa minimoivat hyödyt ylikorostuvat, eikä haittoja huomata, koskivatpa ne sitten ympäristön fysikaalisia tai kemiallisia ominaisuuksia, yhteiskunnan sosioekonomista asemaa tai yksilön psykofysiologista tilaa. Menetelmistämme puuttuvat poikkitieteelliset kytkennät, joten ne ovat tieteen ja tekniikan aloittain eriytyneitä. Tulevaisuuden ennustamisen makroskaalan kysymyksinä tulisi olla tuotannon ja väestön keskittyminen, työssäkäynnin tuleva kehitys määrällisesti ja laadullisesti sekä sähköisen viestinnän vaikutus ihmisen käyttäytymiseen.

Teesi: Ihmisen arvomaailmassa tapahtuvien muutosten haarukointi on järkevän suunnittelun välttämätön edellytys. Puhdas trendiajattelu on hylättävä.