Onni – onko sitä ilman kärsimystä?

Eino Leino kehottaa ihmistä kätkemään onnensa: ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön”. Hän sanoo, ettei onni kärsi katseita ihmisten. Hän kehottaa onnen löytäneitä käymään korpeen ja hiljaa iloitsemaan onnestaan. Arvelin myös löytäväni jotain mielenkiintoista onnesta Pentti Saarikoskelta. Kahlasin läpi hänen kaikki runonsa. Hänen runokokoelmastaan ”Onnen aika” vuodelta 1971 löytyi vain yksi runo, jossa esiintyi sana onni. Se kuuluu näin:

”Raitiovaunu meni puiston läpi,

aina oli syksy,

ja ilma, aina yhtä kaunis,

sitä minä muistelen onnen aikana!”

Vaikka Pentti Saarikoski ei onnesta kirjoittanutkaan ja Eino Leinokin onnen käski kätkemään, päätin kuitenkin suorittaa pikahaastattelun selvittääkseni onnen merkitystä ystävieni ja perheenjäsenteni joukossa. Otos ei nyt ollut kovinkaan kummoinen. Se oli vain 27 ihmistä. Joukossa oli vanhoja ja nuoria. Vähemmän keski-ikäisiä. Jos nyt Suomen kansan mielipiteet voi selvittää päälle tuhannen hengen otoksella niin kai tuo otos sitten riittää minun seurapiirini mielipiteiden kartoittamiseksi. Kysymys kuului: ”mainitse kolme tärkeintä asiaa jotka tekevät sinut onnelliseksi.” Soittelin siis ystävilleni, lapsilleni ja lastenlapsilleni, soittelinpa vielä lastenlastenlapsilleni. Vanhimmat heistä ovat jo siinä iässä, että pystyvät analysoimaan onneaan. Ilona (6v) sanoi nukketeatteriesityksen tuottavan suurta onnea koululeikin lisäksi. Lotta (6v) taas kertoi suurimman onnen lähteen olevan isin ja äidin jälkeen askartelun. Lastenlapsistani 8-vuotias Paavo näki suurimman onnen tulevan pelaamisesta ja pyöräilystä. 13-vuotias Niilo taas sai eniten onnea ja iloa perheestä ja ystävistä, tennis tuli vasta toisella sijalla. Hän oli muuten ainoa nuorista, joka mainitsi hyvän ruoan yhdeksi onnen lähteeksi. Antti (13v) taas käänsi asian päälaelleen. Hänen onnensa koitui siitä, ettei suuria huolia ollut näkyvissä. Huolista hän mainitsi köyhyyden ja kuoleman. Suuren onnen hän kokee silloin kun koulu loppuu. 16-vuotias Eemeli lataa vastaukset nopeasti ja jämäkästi. Hän mainitsee onnen lähteiksi läheiset, kodin ja toimeentulon.  Hän, Antti ja Lotta olivatkin ainoita, jotka mainitsivat toimeentulon ja siihen liittyvän köyhyyden. Monille toimeentulon epävarmuus onkin suuri onnen este näinä päivinä.

Nyt kivutaan jo aikuisväestön pariin. Pienten lasten äidit korostavat onnen lähteinä lapsia, parisuhdetta ja ystäviä. Elämän tasapaino ja elämän merkityksellisyys työn kautta nousevat kakkossijalle. Aika luonnollista. Perhe-elämä täyttää elämän. Oma itse työn kautta on kuitenkin vahvana onnen tekijänä. Mitä sanovat isät? Ovatko onnen tekijät samassa järjestyksessä? Isät vastaava lähes samoin kuin puolisonsa. Ehkä se on tasa-arvoa, jota tavoittelemme.

Miten onnen läikähdykset sitten kohtaavat isovanhempia. Tilalle tulee jotain muuta. Elämäntyö painaa päälle. Ylpeys tehdyn työn merkityksestä tuottaa onnea. Terveys korostuu. Luonto mainitaan usein. Saunan lämpökin mainitaan. Onni pienistä arkipäivän asioista korostuu. Monet mainitsevat vapaudesta. Vapaudesta työtä tehdessä ja vapaudesta töistä vapauduttua. Joku kaipaa vapautta liikkua ja tavata ihmisiä ja asioita. Koronavankila ei miellytä. Kautta linjan, kaikilla ikäluokilla koti, perhe ja ystävät ovat tärkein onnen lähde. Nyt voit sanoa ihmettelyäni tavanomaiseksi turhan tutkimiseksi. Olet varma, että noinhan se menee. Minä en ollut varma. Otokseni oli tietysti harhainen. Siinä kaikki ovat hyväosaisia. On monia eläkeläisiä.  Ei ehkä ollut suuri yllätys, että perhe- ja ystäväkeskeisyys onnen tuottamisessa on noin mahtava. Vaikka joskus tuntuu, ettei nykypäivän kapulayhteiskunnassa edes tunneta perheenjäseniä elävinä ajattelevina olentoina, sillä kaikki kiinnostuksen kohde on kapulan sisällä. Haastattelussa ei muuten kukaan Paavoa lukuun ottamatta maininnut kapulaa suurimman onnen lähteeksi.

  

Minun pikahaastatteluni kohdistui perheeseeni ja ystäväpiiriini. Otos on harhainen. Siinä on mukana 27 ihmistä. Lapsia on 6 kpl, työikäisiä 8 kpl ja eläkeikäisiä 13 kpl. Lapsilla ja eläkeikäisillä oli hienoinen yliedustus kansan yleiseen ikäjakoon verrattuna. Mukana ei ole sairaita, työttömiä, velka-ahdingossa olevia sen paremmin kuin huumeriippuvaisia, onnettomia, yksinäisiä tai rahattomia. Runsas kolmannes näistä ihmisistä saa onnen läikähdyksiä perheestä, kodista ja ystävistä. Ihmiset ovat tärkein asia onnen lähteenä. Ajattelin luonnon nousevan korkeammalle, nyt luonto sai 8 % osuuden. Harrastukset ovat tärkeät. Yksi mainitsi tanssin, toinen laulun.  Pienet hetket, vapaus liikkua ja ruoka pääsivät tilastoihin. Muihin sisältyi kivoja onnen hetken tuottajia, kuten sauna, hyvät kirjat sekä lämmin kevätilma. Kukaan ei maininnut kaupunkipöhinää tai känniä onnen tuottajana. Perjantaipullo on menettänyt entisen merkityksensä. Yksi sentään mainitsi hyvän viinin. Yhdyn tuohon – oliko se ystäväni Seppo.

  

Tulipa vielä ikäluokittain katsottua onnen lähteiden eroja. Perhe ja ystävät ovat kaikilla tärkeitä. Eläkeikäiset jo hieman löysäilevät, mutta ei paljon. Lapsilla onni tulee harrastuksista ja hyvästä ruoasta. Työikäiset jakavat onnen lähteensä monelle asialle. Itse työelämä ei tässä kuitenkaan kovasti korostu. Eläkeläiset enemmänkin miettivät työsaavutuksiaan ja niistä saatuja onnen hetkiä. Eläkeikäiset ovat muuten ainoita, joille luonto korostuu onnen lähteenä.

Onnea ei tunnista ilman kärsimystä

Onnen vastapooli on paha olo, sairaus, onnettomuus, puute ja hätä. Kaksikymmentä vuotta sitten haastattelin sukulaisiani. Kysymys kuului silloin: ”mitkä ovat suurimmat ihmisten murheet tulevaisuuden suhteen?” Tärkeimmiksi murheiksi nousivat rahan puute, yksinäisyys, terveys, huoli nuorisosta, alkoholismi ja asuntojen saatavuus. “EN PYSTY TÄYTTÄMÄÄN MUIDEN ODOTUKSIA”, siinäpä oli vielä yksi tärkeä murhe. Sodan uhka tuli esiin vain vanhimpien ja nuorimpien murhemaailmassa.  Päästöjä tai joukkoliikennepalvelujen heikkenemistä pidettiin silloin varsin vähäpätöisinä murhemaailman uhkina.

http://penttimurole.blogspot.com/2018/10/suomi-auttaisiko-musta-saara.html

Suurperheeni lapset ja vanhukset listasivat ihmisten murheet. Tämä tapahtui noin 20 vuotta sitten. Listasta tuli niin hyvä, että kyllä se tuntuisi yhtä tieteellistä tutkimusta tai väitöskirjaa vastaavan. Raadollinenhan tuo lista on, kun se alkaa rahan puutteella. Sitten tulevat yksinäisyys ja terveys. Niitä ei voi rahalla ostaa tai korvata. Onko tällainen murhelista nyt vieläkin olemassa? Juuri tällä hetkellä kaiken fokuksessa on terveys. Ehkä suhteettomasti, mutta kaikkien hyväksynnällä. Meillä on kriisi. Kriisit eivät ole tähän mennessä kuuluneet yhteiskunnallisiin skenaarioihin. Tämän jälkeen tulevat kuulumaan. Joskus mustat joutsenet nousevat lentoon välittämättä meistä tai meitä hallitsevista markkinoista.  

Syrjäytyminen, yksinäisyys, vakava sairaus, vuodepotilaaksi joutuminen, työttömyys, rahattomuus, alkoholismi, huumeet, homeesta kärsiminen, asunnottomuus ja rasismin kohteeksi joutuminen ovat nyt tavallisimmin puhuttuja ihmistä kohtaavista kärsimyksistä. Nyt meillä on uusi kärsimysnäytelmä. Ennen kuulumattoman dramaattinen kaikkine toimineen. Vedin sitten tukasta arvioita listan mukaisista ongelmista kärsivien määrästä. Eihän noita asioita voi suoraan verrata, onnettomuudet myös usein kasautuvat, mutta teen tämän epätieteellisen tarkastelun vain asian havainnollistamiseksi itselleni. En osannut siihen mitenkään järjellisesti sijoittaa koronasyndroomaa.

Onni on oikeastaan ihmeellinen asia. Onnea on se, ettei ole mitään erikoista menossa. Asiat ovat hyvin, kun mitään ei tapahdu. No news, good news. Onnettomuuden pelko ja sellaisen mahdollisuus häälyy aina taustalla. Ei mitään erikoista onnea uskalla toivoakaan, jotta tilanne ei rikkoutuisi. Haastattelussani esiin tullut ajatus: ”kaikki on hyvin”, kuvaa onnea. Onnettomuus iskee syvän haavan. Se ei ehkä koskaan parane, silloin ”kaikki on hyvin” -tapainen suuri onni saattaa olla lopullisesti menetetty.

Onko onnesta aihetta runoksi?

Vaikka Saarikosken runoudesta vedin vesiperän onnen suhteen päädyin kuitenkin ihmettelemään onnea muiden viisaiden sanomana. Tavan mukaan aloitin antiikin filosofeista. Aristoteles sanoi onnellisuuden olevan kaikkien ihmisolentojen suurin halu ja pyrkimys. Hänen mielestään onnellisuuden tila voidaan saavuttaa hyveiden kautta, niitä kun itsessään viljelee. Tavalliset viisaat sanovat onnen lähteiksi läheiset ihmissuhteet, työnteon kokemukset ja hyvän menneisyyden. He uskovat rahalla ja materialistisilla asioilla olevan vähän tekemistä onnen kanssa. Uskovat näitä asioita hellivien ihmisten olevan vähemmän onnellisia kuin muut. Onnen mittaria ei kuitenkaan ole keksitty. Tuosta rahasta ja onnesta ei nyt varsinkaan ole aivan varmaa tietoa. Aleksis Kivi kirjoitti: ”Tosin ei ole köyhyys rikos eikä häpeä, mutta kuitenkin kuorma raskas, ja rikas onneansa kiittäköön.” Françoise Sagan taas kirjoitti: “Rahalla ei voi ostaa onnea. Mutta itken mieluummin Jaguarissa kuin bussissa.” Eino Leino kirjoitti runossaan ”Onnen kulta”, tällaisia säkeitä:

”---

Nyt maailma paljon on edistynyt!

Ei juhla-onni nyt riitä,

nyt onnea arkeenkin tahdotaan,

joka päivälle osansa siitä.

Nyt maailma paljon on edistynyt!

Tosin vieläkin juodaan ja syödään,

mut onnen kulta se myntätään

ja ostetaan ja myödään.

Ja ihmiset ovat niin iloiset

ja lyövät lompakoitaan:

“Kas, täällä se onni on oikea,

kun vaan sen oikein hoitaa!

-----”

Edith Södergran runoili onnesta. Hän kirjoitti runonsa Vägen till lyckan 24-vuotiaana vuonna 1916. Hän kirjoitti onnesta, joka tulee tiedostamatta, sitä ei voi etsiä ja löytää, mutta kun se tulee, silloin on oltava valmiina avaamaan salaovi.

”Det skall vara obegripligt

hur det underbara sker, -

ingen väg till lyckan finnes,

ingen lycklig stigen minnes

som till lyckans lönndörr för

------”

Ystäväni Roger Wingren, hän on minulle kirjanoppinut. Kysyn aina häneltä neuvoa – asiassa kuin asiassa. Nyt hän valistaa minua sanomalla onnen tulevan vain kärsimyksen kautta. Hän komentaa kysymään Liisalta naisen kärsimyksestä suuren luovuuden hetkellä – synnytyksessä. Liisa sanoo, ettei synnytysprosessin keskellä ajattele onnea sen paremmin kuin ikuisuutta. Sitä vaan toivoo, että tämä kärsimys loppuisi pian. Mutta toden totta, onnen hetki on se, kun saa lapsen rinnoilleen. Kysyin sitten kirjanoppineeltani, haluaako hän siis kohdata jatkuvasti kärsimystä voidakseen olla luova. Ei, ei, hän sanoo. Hän ei pidä kärsimyksestä! Mutta on silti luova. Tässä on jokin ristiriita. Tätä ristiriitaa on nyt mentävä ratkomaan keskuspuiston pyöräteille. Siinä on edessä onnen hetki ilman kärsimystä.

Hyvää koronaviikkoa!