Bill Gates kasvihuonekaasujen torjunnassa, osa 2

Minulla oli jäljellä eräitä lukuja ja otsikoita Bill Gatesin kirjasta ”Kuinka välttää ilmastokatastrofi, Tammi, 2021. Olen sivulla 213. Sivuja on vielä jäljellä noin sata kappaletta. Nuo ensimmäiset pari sataa sivua käsittelin edellisessä blogissani https://penttimurole.blogspot.com/2021/03/bill-gates-kasvihuonekaasujen.html . Gates kirjoittaa ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja ilmastonmuutoksen hillinnästä. Sopeutuminen tulee niiden osalle jotka eniten kärsivät ilmastonmuutoksesta. ”He ovat matalapalkkaisia ihmisiä, joita olen tavannut työssäni globaalin terveyden ja kehitystyön parissa, ja juuri heille ilmastonmuutoksen seuraukset saattavat olla kaikkein kauheimmat. Heidän tarinoissaan tiivistyy taistelu köyhyyttä ja ilmastonmuutosta vastaan samanaikaisesti.”

Gates pitää tilannetta raa’an epäoikeudenmukaisena. Köyhät eivät kiihdytä ilmastonmuutosta, mutta kärsivät eniten sen seurauksista. Ilmastonmuutos aiheuttaa ongelmia kohtuullisen hyvinvoiville maanviljelijöille Yhdysvalloissa ja Euroopassa, mutta on kuolemaksi Afrikan ja Aasian vähätuloisille maanviljelijöille. Gates kirjoitta tsadilaisesta lapsesta jolla on 50-kertainen todennäköisyys kuolla alle 5-vuotiaana suomalaislapseen verrattuna. Gatesin suuri ylpeyden aihe on osallistuminen maailmanlaajuiseen rokotusohjelmaan. Köyhissä maissa aliravitsemus lisääntyy ja kuolleisuus lisääntyy. Väki kuitenkin kasvaa ja ruoan kysyntä kaksin- tai kolminkertaistuu juuri niillä alueilla jotka ovat kaikkein köyhimpiä ja joiden sadot uhkaavat kutistua 20 %. On tehtävä töitä maataloustuotannon lisäämiseksi.  On jalostettava uusia ilmastoälykkäitä kasvilajikkeita sekä hyötyeläimiä maailman köyhille viljelijöille. Maissin jalostaminen on tärkein tehtävä. Riisin jalostaminen on kakkossijalla. Kasveja täytyy jalostaa toisaalta kestämään kuivuutta, mutta toisaalta kestämään tulvia. Gates tekniikan miehenä muistaa mainita droonit ja sensorit lannoitustarpeen ja vedentarpeen mittauksessa. Hän ei unohda mainita tutkimustyön rahoitusta. Yksi euro tutkimukseen tuottaa hänen mukaansa kuusinkertaisen hyödyn viljan tuotannossa ja samalla pelastaa ihmishenkiä. No, tämän hyötykaavan sisältöä en täysin ymmärrä, vaikka sen ymmärränkin, että tutkimus tuottaa, mutta että vain kuusinkertaisesti?

Gatesin sopeutumispolitiikan seuraavia alaotsikoita ovat: autetaan maanviljelijöitä selviämään arvaamattoman sään riskeistä, keskitytään haavoittuvimpiin ihmisiin ja otetaan ilmastonmuutos mukaan poliittisiin päätöksiin. Vuosina 2014-2016 maataloutta tuettiin 420 miljardilla eurolla. Köyhät saavat siitä liian pienen osan, miettii Bill Gates. Maailman maatalouteen vuosittain annettava tuki on itse asiassa 600 miljardia euroa, siitä suoraan maanviljelijöille annettavaa hintatukea on 350 miljardia euroa vuodessa. Hyvin pärjäävän maailman osalle tulevien maatalouden tukien sanotaankin olevan suuri syy kehittyvien maiden ahdinkoon. Maataloustuen osuus maatilojen kokonaistuloista oli vuonna 2019 Norjassa 58 %, Suomessa 35 %, EU:ssa 19 %, Kiinassa 12 % ja USA:ssa 12 %. Kaupan esteet ovat moninaiset. Maataloustuet ja tullit pahimpina.  Joskus joku laski, että jos Afrikka voisi lisätä kaupan osuuttaan edes yhden prosentin se vapauttaisi 10 % Afrikan väestöstä köyhyydestä. Tuntuu helpolta, uskoisiko tuohon?

Kaupungit

Kun Gates ryhtyy käsittelemään kaupunkeja, meikäläinen terästyy. Puhuuko agglomeraatiosta, kilpailukyvystä ja kasvusta, puhuuko tiiveydestä? Ei puhukaan meidän kaupungeistamme. Yllättäen ei myöskään puhu maailman kasvavista slummeista. Gates puhuu (kirjoittaa) aluksi tulva-alueille, metsiin ja kosteikkoihin levittäytyvistä kaupungeista ja erityisesti rannikkokaupungeista. Mainitsee tuon maagisen luvun 850 miljardia euroa vuodessa. Sehän jäi epäselväksi koskiko luku nimenomaan kaupunkeja vai koko pottia. Luku on selväpiirteisesti 1 biljoona dollaria anerikkalaisittain eli yksi miljardi dollaria meikäläisittäin. Helppo muistaa.  

Luin juuri tänään Hesarista juttua Norjan öljyrahastosta ja sen hoitajasta miljonääri Nicolai Tangenista. Hän on muuten Bill Gatesin ihailija. Niin lehti kertoo. Norjan öljyrahasto on suuruudeltaan 1000 miljardia euroa. Sillä siis hoitaisi vuoden verran näitä ilmastokuluja.  Gates kirjoittaa kaupunkien rantavalleista ja myrskyiltä suojautumisesta, korjausta vaativista viemäröintijärjestelmistä sekä satamalaitureiden ja siltojen nostamisesta. Ja sitten palaa ilmaston lämpenemiseen. Puhuu jopa yleisistä vilvoittelukeskuksista. Mainitsee kyllä kerran myös kaupunkien tiivistämisen, mutta se taitaa liittyä liikenneosaan.

Puolustusvalmiuteen

Gates otsikoi: on vahvistettava luonnon tarjoamia puolustuskeinoja. Vaikka hän edellisissä kappaleissa oli pitänyt metsän istutuksia liioiteltuna keinona kasvihuoneilmiön torjunnassa hän nyt sivulla 228 muuttaa ääntä kellossa. Hän puhuu vuonna 2018 tuhotuista 3,6 miljoonasta metsähehtaarista ja tähtää ekosysteemien entistämiseen. Maailman suurimpien kaupunkien vesilaitokset saattaisivat hänen mukaansa säästää 750 miljoonaa euroa vuodessa metsittämällä ja entistämällä valuma-alueita. Hän viittaa Nigerian ja Meksikon saavutuksiin. Vielä hän ottaa esiin mangrovemetsät. Sanoo niiden säästävän vuodessa 68 miljardia euroa estäessään tulvavahinkoja.

Juomavesi on suuri ongelma. Gates ihmettelee suolanpoiston suurta energiantarvetta ja ryhtyy haikailemaan aurinkovoimalla toimivista ilmankuivaimista, jotka siis tuottavat vettä ilmasta. Liian kallista köyhille. Uutta innovaatiota tarvitaan, mutta myös kannustimia veden käytön vähentämiseen, jäteveden puhdistukseen, kierrätykseen ja älykkääseen täsmäkasteluun.

Rahoitus on ongelma, joka etsii ratkaisua. Olisi houkuteltava yksityisiä sijoittajia. Ongelman ydin on siinä, että sijoitukset eivät synnytä kassavirtoja ja voittoja. Pankit ovat haluttomia lainaamaan rahaa tällaisiin hankkeisiin. Niin se on. Tämän me koimme itsekin, kun yritimme hakea Finnfundilta muutamaa kymmentä tonnia Sahelin metsityksen pilot-projektin suunnittelun rahoittamiseen. Ei tipu. Missä kassavirta?

Gates kaipailee sitä, että yksityiset ja julkiset rahoitusmarkkinat ottaisivat huomioon ilmastonmuutoksen ja hinnoittelisivat sen riskit.  Gates kertoi YK:n ja Maailmanpankin komitean, jossa hän on itse yhtenä puheenjohtajana, arvioineen 1,5 miljardin euron sijoitusten 10 vuoden aika tuottavan 6 miljardin euron hyödyt. Aika pienistä rahoista, mutta suurista hyödyistä tuo Gates nyt puhuu. Ehkä tarkoittaa nyt niitä yksityisiä sijoittajia kuten itseänsä. Kuinka suuren osan tuosta mahtavasta hyödystä yksityinen sijoittaja sitten saa? Kuka heille maksaa ilmastohyödystä?

Sopeutumiseen liittyen Gates ottaa vielä esille ilmastonmuokkauksen. Mitä on ilmastonmuokkaus? Sillä yritettäisiin torjua katastrofi silloin kun ollaan tien päässä ”riko lasi, paina nappia” -hätätilanteessa. Silloin kun metaania tulee valtamerien pohjasta ehkä Siperian metaanilla täydennettynä. Silloin levitetään ilmakehän ylimpiin kerroksiin hiukkasia jotka hajottavat auringon valoa tai sitten suihkutetaan pilviin suolaa ja tehdään ne kirkkaammiksi ja paremmin heijastaviksi. Gatesin mukaan ilmastonmuokkauksen vastustajat pitävät sitä eettisesti ja muutenkin valtavana kokeena johon ei saisi ryhtyä, toisaalta he unohtavat, että meillä on juuri nyt meneillään valtava koe, kun tuotamme ilmakehään massamitoissa hiilidioksidia.

Politiikka, onko sillä väliä?

Gates ottaa seuraavassa luvussa käsittelyyn politiikan. Hän aloittaa kertomalla Los Angelesin ja Lontoon savusumuista II maailmansodan jälkeen ja käsittelee Pekingin savusumuja vuosituhannen vaihteen jälkeen. Hallitukset ryhtyivät tarmokkaasti toimeen ja osittain onnistuivat toimissaan. No, nykyään ilmansaasteisiin kuolee 7 miljoonaa ihmistä vuodessa, kasvu on kuitenkin onnistuttu pysäyttämään. Gates kirjoittaa ”politiikan” olevan epämääräinen ja valju sana. Uusi akkumalli on jotain paljon seksikkäämpää. Akkumallia ei kuitenkaan olisi, jos poliitikot eivät olisi päättäneet sijoittaa verovaroja tutkimukseen. Keksintöihin johtavan tutkimuksen rahoituksen lisäksi tarvitsemme uudenlaista lainsäädäntöä ja sääntelyä.

Gates luettelee Yhdysvaltojen onnistuneita sääntelyprosesseja. Yksi on sähkö. Tekisi mieli kysyä miten siellä tapahtui siirtohintojen suhteen. Aina ei kunnian kukko ole laulanut, ainakaan meillä. Sitten Gates kirjoittaa energiavarmuudesta. Energianministeriön perustaminen hoiti hommat kotiin. Talouden elvyttäminen tapahtui mm. vuoden 2009 elvytys- ja uudelleeninvestointilain avulla.

Tarvitaan selkeä visio valtiolta

Nyt on edessä kasvihuonekaasujen lasku nollaan. Nyt valtioiden johtajien tulisi ilmaista selkeä visio, miten maailmantalous muutetaan hiilineutraaliksi. Se antaisi osviittaa ihmisten ja liike-elämän toiminnalle kaikkialla maailmassa. Olisi laadittava normit päästöille niin hiilivoimaloiden, tehtaiden kuin autojenkin osalta.  Olisi laadittava määräyksiä rahoitusmarkkinoille ja selvennettävä ilmastonmuutoksen riskejä yksityiselle ja julkiselle sektorille. Valtiot voisivat puuttua uusien tuotteiden markkinoille tuloon. Valtioiden tulisi myös korjata ongelmia, joihin markkinat eivät pysty puuttumaan, kuten piilokustannukset joita hiilipäästöjä sisältävät tuotteet aiheuttavat. Eikä nyt ole kysymys vain valtioista. Paikallishallinnolla on suuri rooli. Kaupungit ja kunnat voivat valita vihreän vaihtoehdon. Gates vielä ihmettelee miten hän nyt rummuttaa näin voimakkaasti valtioiden vahvempaa osallisuutta. Noin sivusta katsottuna arvelisi sen olevan kokemuksen tuomaa viisautta henkeen ”Siperia opettaa”.

Investointivaje

Gates kirjoittaa yksityinen sektorin ali-investoivan energiantutkimukseen ja kehitystyöhön. Energiabisneksessä olevat yhtiöt käyttävät vain 0,3 % liikevaihdostaan tutkimukseen ja kehitykseen, kun elektroniikka ja lääketeollisuudella osuus on 10 % ja 13 %. Tarkistin maailmanlaajuisen tilaston vastaavat luvut. Ne ovat 4 %, 22 % ja 23 %. Mitähän ne ovat Suomessa. Yritin löytää liikevaihtoon suhteutettuja T&K osuuksia. Ei löytynyt. Etsin myös Helenin T&K panostusta. Sitäkään ei ollut helppo löytää – kun en löytänyt.

Pelikenttä tasaiseksi, hiilidioksidivero ja päästökauppa

Gatesin mukaan viestikapula investoinneissa siirtyi digialalla nopeasti valtiolta yksityisille. Puhtaan energian alueella siirtymä voi olla hidas ja se vaatii valtiolta enemmän rahoitusta ja pitkäaikaista rahoitusta. Alan tieteellinen ja tekninen kehitystyö on Gatesin mukaan aikaa vievää ja kallista. Pelikenttää olisi tasoitettava. Se ei ole vihreän tulevaisuuden kannalta tasainen. ”Kun liike-elämä valmistaa tuotteita ja kuluttajat ostavat niitä, kumpikaan taho ei maksa ekstraa tuotteiden hiililisästä, vaikka hiilidioksidi aiheuttaakin aivan todellisia kustannuksia yhteiskunnalle.” Jollain tavalla olisi kerättävä ulkoiset kustannukset, jotka eivät näytä kuuluvan henkilöille tai liikeyrityksille. Keinoja olisivat vaikkapa hiilidioksidivero tai päästökauppajärjestelmä.

Gates sanoo tiedon puutteen olevan usein esteenä muutoksille vihreiden preemioiden suuntaan. Tiedon puute, koulutetun henkilökunnan puute ja kannustimien puute, siinä työmaata valtiovallalle ja hallinnolle. Kehottaessaan valtiovaltaa toimiin Gates toteaa valtiovallan toimien ja määräysten olevan usein hiilineutraalisuuden este. Hän pitää esimerkkinä rakennusnormeja ja nimenomaan betoninormeja. Väittää että normit estävät vähäpäästöisen betonin käyttöä. Vaatii normien pitämistä ajan tasalla.

Gates peilaa Yhdysvaltojen oloihin, kun hän mietiskelee oikeudenmukaista siirtymää fossiilitaloudesta vihreään talouteen. Hän kirjoittaa Texasin ja Dakotan hyväpalkkaisista öljyteollisuuden työntekijöistä ja Nebraskan karjankasvattajista. Hän kirjoittaa myös matalapalkkaisista ihmisistä joiden elinkustannuksista energia vie jo nyt merkittävän osan. Mitä tarkoittaisi vihreä preemio? Miten toteutetaan oikeudenmukainen siirtymä? Gates penää vaikeittenkin asioiden toteuttamista. Helpoiksi asioiksi hän luettelee sähköautot, tuulivoiman tai aurinkovoiman. Nyt olisi otettava vakavasti myös vaikeat asiat. Hän luettelee: sähkön varastoinnin, puhtaat polttoaineet, sementin, teräksen ja lannoitteet. Ne vaativat erilaista päätöksentekoa. Ne vaativat investointeja tutkimukseen ja kehitykseen.

Päästöjen nollaamisen tärkein työkalu on sähkö. Nyt sähkön tuotanto kattaa noin 15 % maailman energiantarpeesta. Se olisi nopeasti nostettava 60 prosenttiin. Muuten ei suuri strategia toteudu. On tuotettava puhdasta sähköä. Tällä hetkellä 25 % sähköstä tuotetaan vesivoimalla, tuulella, auringolla, biotuotteilla, geotermisesti ja muilla uusiutuvilla. Ydinvoimalla tuotetaan 18 %. Hiili, öljy ja maakaasu on saatava pois polttoainelistalta. Niiden osuus tällä hetkellä on 55 %. Ydinvoima on kysymysmerkki. Gates kannattaa ydinvoiman käytön lisäämistä. Yhdyn kanteeseen. Muuten emme pärjää.

Kolme kankea

Gates vaatii teknologiaa, politiikkaa ja markkinointia kehitettävän samanaikaisesti. Markkinoilla hän tarkoittaa yrityksiä jotka tekevät keksintöjä ja varmistavat niiden saatavuuden maailmanlaajuisilla markkinoilla, sekä investoijia ja rahoitusmarkkinoita, jotka tukevat näitä yrityksiä. Gates sanoo näiden olevan kolme kankea, joilla kankeamme itsemme irti fossiilisista polttoaineista. Hän ottaa esimerkkejä.

Ensin ydinvoima. Ydinvoiman kehittämistä tuetaan kunnolla vain Kiinassa ja Venäjällä. Suurimmalla osalla valtioita ei ole minkäänlaista ohjelmaa uudenlaisen ydinvoiman koelaitosten rakentamiseen. Bill Gatesilla itsellään on yhtiö joka haluaisi rakentaa tällaisen voimalan, mutta ei ilmeisesti ole saanut rahoitusta. Se saattaa kivistää. 

Toisena esimerkkinä käsitellään biopolttoaineiden valmistusta. Vuonna 2005 Yhdysvalloissa tehtiin laki uusiutuvista polttoaineista. Oli tuotettava maissipohjaista etanolia. Politiikka toimi, etanolin osuus polttoaineessa nousi 10 prosenttiin. Vuonna 2007 ilmastonmuutos tuli kuvaan mukaan ja biopolttoaineiden tavoitetta nostettiin. Samalla vaadittiin maissin osuutta vähennettäväksi muiden tärkkelysten suuntaan. Uusien biopolttoaineiden suhteen ei päästy tuotantotavoitteisiin. Markkinoista ei ollut varmuutta. Uusien biopolttoaineiden tavoitteet laskettiin 5 prosenttiin alkuperäisestä. Opetus oli, että tavoitteiden laatijat eivät olleet perillä teknologiasta ja näin kolmen kangen menetelmä ei tuottanut tavoitteita.

Aurinkoenergian kehittelyä Gates pitää onnistuneena prosessina. Se alkoi jo 70-luvulla Japanin, Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteisön tutkimustyörahoituksella. Maat antoivat myös halpakorkoisia lainoja ja tarjosivat syöttötariffeja. Teollisuus kehitti nerokkaita tapoja laskea paneelien hintaa. Nyt aurinkosähköä voidaan tuottaa 90 % halvemmalla verrattuna vuoteen 2009.

Tuulivoima on toinen hyvä esimerkki. Tuulivoiman kapasiteetti on kasvanut 20 % vuodessa ja tällä hetkellä tuuliturbiinit tuottavat 5 % maailman sähköstä. Gates pitää Tanskan esimerkkiä mainiona. He onnistuivat yhdistämään tutkimus- ja kehitystyön, syöttötariffit ja hiilidioksidiveron. Tanskassa tuulienergialla tuotetun sähkön hinta laski puoleen vuosina 1987-2001. Nykyään puolet Tanskan sähköstä tulee tuulivoimasta.

Kuinka leikkaamme päästöt nollaan?

Gates ryhtyy pohtimaan toteuttamista. Aloittaa muistelemalla sitä, kun Microsoftin alkuaikoina päättivät Paula Allenin kanssa hoitaa tietokoneen joka työpöydälle ja joka kotiin. Heitä pidettiin hulluina. ”Mutta se haaste ei ollut mitään verrattuna siihen, mihin meidän on yllettävä ilmastonmuutoksen tapauksessa.”  Tiede kertoo, että ilmastokatastrofi voidaan välttää, jos rikkaat maat saavuttavat hiilineutraaliuuden vuonna 2050. Gates ei usko hiilineutraaliuuteen vuonna 2030. Sen sijaan meidän on kyllä otettava kymmenen seuraavan vuoden aikana käyttöön kaikki ne toimet jotka vievät meidät kohti täyttä hiilineutraaliutta vuonna 2050. Tämä on mielenkiintoista. Gates pelkää, että ne toimet joilla yrittäisimme päästä tavoitteeseen vuonna 2030 olisivat vääriä ja estäisivät meitä pääsemästä nollaan. Hän summaa oikeaksi etenemistavaksi: ”ensinnäkin tehdään kaikki mahdollinen, jotta hiilivapaasta sähköstä saadaan halpaa ja luotettavaa ja toiseksi sähköistetään niin paljon kuin mahdollista – autoista teollisiin prosesseihin ja ilmalämpöpumppuihin ja jopa niissä paikoissa joissa sähkö perustuu tällä hetkellä fossiilisiin polttoaineisiin.”  Gates varoittaa meitä tekemästä samoja virheitä ilmastonmuutoksen kanssa kuin mitkä olemme tehneet pandemioiden kanssa.

Maailman energiaorganisaation NetZeroEmission2050 edellyttää energiankäytön vähenevän ja samalla muuttuvan päästöttömäksi. Vuoteen 2030 mennessä on saatava aikaan alkumuutos. Tästähän Gates kirjoittaa. Energiasektorin ja teollisuuden CO2-nettoemissiot ovat nykyään 34 mrd. tonnia. (Huom! Pelkkä CO2.) NZE2050, nollapäästöskenaario tarkoittaisi, että vuoteen 2030 mennessä olisi päästävä tasoon 20 mrd. tonnia. Se on 60 % pudotus samalla, kun energiankäyttö kaiken kaikkiaan putoaisi 15 %. Kaikilla sektoreilla on tehtävä uskomattomia muutoksia. Uusiutuvien osuus sähköntuotannossa on nostettava 30 %>60 %. Likaisten hiilivoimaloiden osuus putoaa 37 %>6 %. 25 % teollisuuden lämmöstä on saatava sähköstä tai vedystä, 50 % henkilöautoista on oltava täyssähköisiä (kummatkin lähes nolla nykyisin), maailman akkutuotannon pitää kaksinkertaistua kahden vuoden välein, vedyn tuotannon ja jakelun on kasvettava lähes räjähdysmäisesti. Voimainvestoinnit pitää nostaa vuositasolta 700 miljardia euroa tasolle 2000 miljardia euroa. Kansalaisia kiinnostaa käytöstapojen muutos. Heidän osalleen lasketaan 2 mrd. tonnia CO2-päästövähennyksiä. Suuri osa näistä käyttäytymistoimista liittyisi liikenteeseen. Alle tunnin lennot pitäisi korvata matalahiilisillä vaihtoehdoilla, matkat alle 3 km pitäisi tehdä kävellen tai pyörällä ja vielä liikenteen nopeuksia pitäisi pudottaa keskimäärin 7 km/h. Ja kaikki tämä vuoteen 2030 mennessä.

Tarvitsemme innovaatioiden tarjontaa ja kysyntää

Kaikkien tieteenalojen yhteistyötä tarvitaan, kun kehitämme innovaatioiden tarjontaa ja niiden kysyntää. Innovaatiot eivät tarkoita vain uusia laitteita tai prosesseja. Ne tarkoittavat uusia ajattelu- ja toimintatapoja koskien liiketoimintamalleja, jakeluketjuja, markkinoita sekä poliittisia päätöksiä ja toimia jotka ovat innovaatioiden kätilöitä niiden maailmaansaattamisessa.

Meiltä puuttuu osa siitä teknologiasta, joka tarvitaan, jotta päästöt voitaisiin laskea nollaan. Gates tarjoaa listan tarvittavasta teknologiasta: vetytuotanto, sähkövarasto, sähköpolttoaineet, kehittyneet biopolttoaineet, hiilivapaa sementti, hiilivapaa teräs, kasvi- ja solupohjaiset liha- ja maitotuotteet, hiilivapaat lannoitteet, seuraavan sukupolven fissioreaktorit, ydinfuusio, hiilen talteenotto, sähkönsiirto maakaapeleilla, hiilivapaat muovit, geoterminen energia, pumppuvoimalaitokset, lämmön varastointi, kuivuutta ja tulvia kestävät viljelykasvit, hiilivapaat palmuöljyt, jäähdytysnesteet ilman fluoria.

Ilmastonmuutokseen ja puhtaan energian tuotantoon liittyvä julkisin varoin suoritettava tutkimustyö maailmassa olisi Gatesin mukaan viisinkertaistettava 10 vuodessa. Nyt se on alle 20 miljardia euroa vuodessa. Yhdysvalloissa tuohon tutkimukseen käytetään 4 mrd. euroa vuodessa. Se olisi siis maailman tasolla kasvatettava 100 miljardiin. Silloin se olisi 0,1 % maailmantaloudesta. Gates kirjoittaa, ettei ole kysymys vain siitä kuinka paljon julkisia varoja sijoitetaan, vaan myös siitä minne sijoitetaan. Gatesin mukaan valtio on juuri oikea instituutio sijoittamaan rohkeisiin ideoihin jotka saattavat epäonnistua tai joiden tuotto tulee pitkällä aikavälillä. Hän mainitsee esimerkkinä geeniperintää kartoittaneen Human Genome -projektin. Kansainvälinen työ maksoi miljardeja euroja mutta avasi tien uusille tutkimusmenetelmille ja hoidoille geeniperäisissä sairauksissa. Samalla tavoin Gates toivoo valtioiden ryhtyvän rahoittamaan satojen miljoonien tai jopa miljardien eurojen hankkeita puhtaan energian tutkimuksessa. Tutkimushankkeet voisivat olla vaikkapa tuossa hänen listassaan mainittuja. Ne ovat soveltavaa tutkimusta. Gatesin mukaan jotkut tutkimuksen puristit ovat sitä mieltä, ettei perustutkimusta saa tahrata taloudellisilla hyödyillä. Hänen mielestään nyt kuitenkin tarvitaan valtion rahoittamia hankkeita jotka yhdistävät perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen. Me tarvitsemme läpimurtoja.

Energiayhtiö Vattenfall uutisoi tutkimusprojektista Hybrit Development. Hankkeessa ovat mukana teräsyhtiö SSAB ja kaivosyhtiö LKAB.  Yhteisyrityksen tavoitteena on kehittää maailman ensimmäinen fossiiliton teknologia teräksen valmistukseen. Projekti käynnistettiin keväällä 2016, ja sen tavoitteena on saada teollisuusprosessi käyttöön vuoteen 2035 mennessä. Avaimena on vety, sen varastointi ja fossiiliton sähkö. Hyvä juttu, ollaanhan mekin siinä jotenkin mukana, sillä Kokkolan terästehtaat ovat osa SSAB. Hanke vähentää Ruotsin päästöjä 10 % ja Suomen päästöjä 7 %. Vihjailevat vielä sementin valmistuksesta fossiilittomasti. Tätä Gates kaipaa.

Valtion rahoitus edellyttää yhteistyötä teollisuuden kanssa. Gates pitää tärkeänä, että yhteistyö jatkuu läpi hankeen. Valtion osuutta ei saa rajoittaa vain alkuvaiheen tutkimukseen. ”Valtion ja teollisuuden on yhdessä ylitettävä esteet ja nopeutettava innovaatioiden sykliä.”      

Miten kiihdyttää innovaatioiden kysyntää? Kysynnän luomisessa on kaksi vaihetta: tuotteen testaaminen ja kysynnän kasvu. Testaaminen ja koevaihe on usein tuotteen kuolemanlaakso. Sijoittavat säikähtävät ja vetäytyvät. Gates arvelee julkisten hankintojen olevan useiden tuotteiden osalta avainasemassa. ”Ne ostavat polttoaineita, sementtiä ja terästä. Ne rakentavat ja rakennuttavat, käyttävät lentokoneita, rekkoja ja henkilöautoja sekä kuluttavat sähköä gigawattitolkulla. Puolustusvoimat voivat sitoutua ostamaan vähähiilisiä polttoaineita lentokoneisiin ja laivoihin. Valtiot voivat käyttää vähähiilistä sementtiä ja terästä rakennushankkeissaan. Julkiset palvelut voivat investoida sähkön pitkäaikaiseen varastointiin.”

Valtionhallinnon hankintapäätöksiä tekevät tarvitsevat kannustimia. Yksityinen sektori tarvitsee kannustimia samalla tavoin. Verovähennykset ja lainatakuut voivat olla kannustimina vihreisiin preemioihin. Ostajat tarvitsevat pitkäaikaista rahoitusta ja erityisesti luottamusta joka syntyy julkisen vallan politiikan vakaudesta ja ennustettavuudesta. Gates kirjoittaa valtiovallan politiikalta vaadittavan teknologista neutraaliutta ja joustavuutta uusien vaihtoehtojen suhteen. Valtiovallan tulisi myös huolehtia mm. siirtolinjoista aurinko- ja tuulivoimalle, sähköautojen latausasemista sekä putkistoista talteen otetulle hiilidioksidille ja vedylle.

Sääntöjä on muutettava siten että uusi teknologia on kilpailukykyistä. Gates kirjoittaa, etteivät markkinat useinkaan kompensoi riittävästi julkisten palvelujen eli yleishyödyllisten laitosten sijoituksia pitkäkestoiseen sähkön varastointiin. Määräykset ja vanhentuneet asetukset vaikeuttavat kehittyneiden biopolttoaineiden käyttöä ja vähähiilisellä sementillä on samanlaisia vaikeuksia. Säännöt on siis muutettava.

Kun innovaatioiden kysyntä on saatu aikaiseksi ja kun innovaatioita on syntynyt, on aika siirtyä käyttöönottoon. Sähköenergian tarjonta on kolminkertaistettava 20 vuoden aikana ja valtaosa sähköstä on otettava tuulesta, auringosta ja muista puhtaan energian lähteistä. Gatesin mielestä voimme ottaa oppia aikanaan nopeasta siirtymästä fossiilisen energian käyttöön ja soveltaa näitä oppeja siitä pois siirtymiseen.  Gates ryhtyy luettelemaan keinoja. Niitä on useita: hiilelle on asetettava hinta, on asetettava standardit puhtaalle sähkölle ja puhtaille polttoaineille, myös puhtaille tuotteille on saatava hinta ja kaiken lisäksi vanhat ratkaisut on poistettava käytöstä.  Hinnan asettaminen on tärkeä signaali, Gatesin mielestä ei ole niinkään tärkeätä mihin rahat menevät, signaali on tärkeä. Tietysti tämä on vaikeaa. Ihmiset eivät hyväksy tätä. Puhtaan sähkön standardien suhteen Gates pitää tärkeänä ydinvoiman ja hiilidioksidin talteenoton hyväksymistä osaksi puhdasta sähköä. Samanlaiset standardit olisi luotava muillekin polttoaineille kuin sähkölle.

Gates mainitsee Euroopan unionin uusiutuvan energian direktiivin. Otin tuon direktiivin luettavakseni. Siinä on 130 sivua. Direktiivin ensimmäinen lause sanoo: ”Jäsenvaltioiden on varmistettava yhteisesti, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on vähintään 32 prosenttia unionin energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2030.” Artikla 25 sanoo, että liikennealalla uusiutuvan energian osuuden on oltava vähintään 14 % vuonna 2030. Suomen kokonaistavoite vuodelle 2020 oli 38 %. Se ylittyi, sillä vuonna 2019 uusiutuvien osuus oli 42 %, puupolttoaineen osuus oli 28 %. Direktiiviraportti on mahtavan hienoa työtä, mutta eläkeläiselle menee jo yli käsityskyvyn. On se vietävän monimutkaista ja monisanaista ja on rautalangasta väännettyä. Ja mitkä tilastot erilaisten uusiutuvien päästövähennyksistä fossiilisiin verrattuna. Ajattelin ryhtyä työstämään Exceliä maissista, sokeriruosta, lannasta jne., mutta se jäi tässä vaiheessa sikseen. Pykälätekstin vääntö on taiteen laji varsinkin, jos vielä insinöörit sotkeutuvat juristien työhön. No, esimerkiksi yksi pykälä:

3. Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavia maatalousbiomassasta tuotettuja biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita ei saa valmistaa raaka-aineesta, joka on hankittu biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkaalta maalta, joka….

 c) yli yhden hehtaarin laajuinen maa-alue, jolla puuston pituus on yli viisi metriä ja latvuspeittävyys 10–30 prosenttia tai jolla puusto pystyy saavuttamaan nämä kynnysarvot in situ, ellei esitetä näyttöä siitä, että alueen hiilivaranto ennen maankäyttöstatuksen muuttamista ja sen jälkeen on sellainen, että sovellettaessa liitteessä V olevan C osan mukaista menetelmää tämän artiklan 10 kohdan ehdot täyttyisivät.

Luen mieluummin Charles Dickensin Oliver Twistiä. Siinä on pokkaripainoksena 200 sivua. Jatketaan Gatesilla.

Kuka aloittaa, mitä tehdään vapaamatkustajille?

Gates kirjoittaa laajasta päätöksenteosta. Hän kohdistaa pohdiskelun kotimaahansa, mutta sopivasti laajentaa sitä maailmanlaajuiseksi. Hän jopa mainitsee paikallistason liikennesuunnittelun. Sekin on siis Gatesin mielestä mainitsemisen arvoinen osa taistelua. Olen hieman liikuttunut.  Valtionhallinnolle on seuraavat tehtävät: ensin non asetettava päämääräksi nollapäästöt, sitten on tehtävä yksityiskohtainen suunnitelma, kolmanneksi kaikkien maiden joilla on siihen varaa, on rahoitettava tutkimusta ja varmistettava että kehitys kulkee keskitulon maissa kohti päämäärää. Sitten Gates antaa muutaman sivun verran ohjeita oman maansa hallinnolle. Niitä en nyt tässä tarkemmin selvittele. Kiinnostuneiden on paras ostaa kirja. Hän palaa kansainvälisiin ilmiöihin. Monessa maassa kansa on lähtenyt kaduille. He eivät halua kuumempaa ilmaa, he ovat huolestuneita kustannusnoususta. Gates puhuu vapaamatkustajista. Hän uskoo kuitenkin kansainvälisten sopimusten voimaan esimerkkeinä Pariisi ja Montreal. Hiilivero vie asioita oikeaan suuntaan. Valtiot sanovat: ”Jos haluatte tehdä kauppoja kanssamme, teidän on otettava ilmastonmuutos vakavasti.” Vihreitä preemioita on saatava laskuun. Hän vaatii Yhdysvaltoja, Japania ja Euroopan valtioita asettumaan johtoon. Vihreiden preemioiden laskemiseen liittyy läpimurtoinnovaatiota, joka koituu tekijöiden hyödyksi. Työ ei ole hyväntekeväisyyttä.

Seuraa viimeinen luku

Käsitellään kansalaista, kuluttajaa, työntekijää ja työnantajaa.  Aluksi Gates vaatii meitä kansalaisia arjen käyttäytymisen lisäksi osallistumaan poliittiseen prosessiin. Meidän on luotava paineita. Vieläpä hän kehottaa astumaan virkaan. No, se ei nyt ehkä koske meitä yli-ikäisiä. Kuluttajana sinun on tehtävä vihreä sähkösopimus. Pienennä kodin päästöjä. Osta sähköajoneuvo. Kokeile kasvipohjaista hampurilaista. Työntekijälle Gates ei nyt löydä kovin suuria mahdollisuuksia vaikuttaa. Ryhtyy puhumaan osakkeenomistajista ja sitten yrityksistä. Tai yllätys, yllätys, hän mainitsee työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksiin kuuluvana kehotuksen puiden istutukseen. Minä jo kerkesin häntä moittimaan metsitysvastaisuudesta, mutta päinvastoin taas puut ja metsät ilmestyivät keinovalikoimaan. Kirjoittamisen kuluessa on tapahtunut ilmeistä kehitystä. Anteeksi, ei ollut tarkoitus hilpeillä vakavalla asialla. Työnantajia ja yrityksiä Gates neuvoo yrityksiä kehittämään sisäisen hiiliveron, olkaa ensimmäisten joukossa, muuttakaa ajoneuvokanta sähköiseksi ja käyttäkää uusiutuvia energialähteitä töissä ja toimissa. Niin tekevät Microsoft, Amazon, Google ja Disney. Yritysten tulisi ottaa osaa päätöksentekoprosessiin toimimalla läheisessä yhteydessä valtiovallan kanssa, sekä rahoittaa soveltavaa tutkimusta osana yhteistä pyrkimystä kohti nollapäästöyhteiskuntaa. Yritysten pitäisi auttaa alkuvaiheen innovaatioita läpi kuolemanlaakson. Yritysten tulisi tarjota stipendejä ja avata koelaitosten ja ideahautomoiden ovia auttaakseen vähähiilisiä ja matalapäästöisiä hankeideoita läpi kuolemanlaakson.

Bill Gates on huolissaan siitä, että maailmassa mielipiteet kasvihuoneilmiön suhteen ovat vahvasti jakautuneet. Hän toivoo, että keskustelu muuttuisi asiallisemmaksi ja rakentavammaksi. Hän sanoo kirjoittaneensa tämän kirjan synnyttääkseen keskustelua. Pelkkä keskustelu ei riitä, meidän olisi tehtävä realistisia ja yksityiskohtaisia suunnitelmia. Ei ole mitään taikatemppua. Hän sanoo toiveikkaan suhtautumisen olevan ilmastonmuutoksen uhatessa vaikeata. Vetoaa kuitenkin lopuksi edesmenneeseen ystäväänsä Hans Roslingiin, jonka kertoi sanoneen: ”Kun maailmankatsomuksemme perustuu tosiseikkoihin, ymmärrämme, että maailma ei ole niin paha kuin miltä se näyttää - ja silloin ymmärrämme mitä meidän olisi tehtävä, jotta se olisi parempi.”

 

Bill Gates kasvihuonekaasujen torjunnassa, osa 1

Päätettiin Liisan kanssa kirjoittaa aina ylös, kun näemme jonkin mielenkiintoisen kirjan ilmestyneen. Listaan on kertynyt melkoinen määrä mielenkiintoista. Nyt menimme ensimmäistä kertaa kirjakauppaan lista kädessä. Käteen tarttui kasa kirjoja. Yksi niistä oli Bill Gatesin ”Kuinka välttää ilmastokatastrofi”, WSOY 2021. Otsikkoon sisältyy vielä lisälause: ”Nykyiset ratkaisut ja läpimurrot joita vielä tarvitsemme”. Kirja herätti toiveita. Onhan Bill Gates maailman kymmenen rikkaimman joukossa ja sellainen ominaisuus antaa uskoa. Miten niin? Muistan aina ystäväni Markku Piispasen tarinan Etiopiasta. Hän kertoi heidän puutarhuristaan Addiksessa. Oli kysymyksessä vaalit ja ehdokkaan valinta. Rutiköyhä puutarhuri antoi äänensä rikkaimmalle ehdokkaalle. Syynä pienin todennäköisyys köyhältä kansalta varastamiseen. En kyllä myöskään ajattele Bill Gatesin ryhtyvän köyhiltä varastamaan. Päinvastoin hänen säätiönsä on jakanut perustamisestaan lähtien 20 vuodessa 50 miljardin euron edestä avustuksia ihmisten elinolosuhteiden parantamiseen. Täsmällisesti ottaen Bill Ja Melinda Gatesin säätiö sanoo olevansa voittoa tavoittelematon organisaatio, joka taistelee köyhyyttä, sairauksia ja epätasa-arvoa vastaan kaikkialla maailmassa. Se on maailman suurin yksityinen hyväntekeväisyyssäätiö. Niin, suuruus velvoittaa. Bill Gatesin kirjan ensimmäinen kappale on nimeltään: ”51 miljardista nollaan”. Hän ilmaisee selkeästi päämäärän ja arvelee kielteisessä tapauksessa seurausten olevan katastrofaalisia.

Bill Gates lähtee purkamaan kerää sähköstä. Herätys tapahtui vuosituhannen vaihteen paikkeilla: ”Nigerian Lagosissa kuljin pitkin valaisemattomia katuja, liekit lepattivat vanhoissa öljytynnyreissä ihmisiä ympärillään. Kaukaisissa kylissä minä ja Melinda tapasimme naisia ja tyttöjä, jotka keräsivät joka päivä tuntikaupalla polttopuita ruuanlaittoa varten. Tapasimme lapsia, jotka tekivät läksyjään kynttilänvalossa, koska sähköä ei ollut.” Esipuheessaan hän päätyy siihen, että nollaan on päästävä. Huonoina uutisina hän toteaa sen olevan todella vaikeata. Hän penää tietopohjaista keskustelua. Hyvänä uutisena hän mainitsee meidän pystyvän siihen. Hän haluaa antaa vastauksia.

Miksi nollaan?

Gates sanoo ilmastonmuutoksesta uutisoinnin olevan hämmentävää ja jopa ristiriitaista.  Hän aikoo ryhtyä luovimaan tässä sekamelskassa. Jopa peruskäsitteet synnyttävät epäselvyyttä. 51 miljardia tonnia tarkoittaa CO2 ekvivalenttia, 37 miljardia tonnia pelkkää hiilidioksidia ja 10 miljardia tonnia pelkkää hiiltä, mutta kaikki samaa asiaa. Gates kyselee itseltään ja meiltä mitä tiedämme ja mitä emme tiedä. Johtaako ilmaston lämpeneminen katastrofiin jo 30 vuoden päästä, vai tapahtuuko se 50 vuoden päästä? Kummassakin tapauksessa meillä on kova kiire. Hän kirjoittaa helleaalloista ja hirmumyrskyistä.  Niiden toistuvuus on lisääntynyt, se on varma. Kuumia päiviä on enemmän. Metsäpaot lisääntyvät. Kaliforniassa niitä on nykyisin 5 kertaa enemmän kuin 70-luvulla. Merivesi nousee, vesi laajenee ja napajäätiköt sulavat. Pahiten kärsivät Bangladeshin tapaiset maat ja ihmiset. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa sadot pienenevät viidenneksellä kuivuuden vuoksi.  Kiinassa kuivuus saattaa laukaista globaalin hätätilan. Koralliriutat katoavat ja niiden mukana meren antimet miljardille ihmiselle. Lohduttaako tässä nyt se, että kylmillä alueilla sään lämpeneminen tuntuu mukavalta ja vaikutukset ovat muutenkin vähäisiä. Tulisimmeko siitä yhä onnellisemmiksi? Miten on meillä? Olemmehan nyt jälleen maailman onnellisin kansa.

Gates päätyy vertailemaan koronan vaikutuksia ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Hän arvioi ilmastonmuutoksen tappavuusvaikutuksen vuosisadan puolivälissä samaksi kuin koronaviruksella ja vuonna 2100 tappavuus olisi jo viisinkertainen. Taloutta vaurioittavan muutoksen Gates arvioi vuosisadan puolessa välissä saman suuruiseksi kuin kymmenen vuoden välein toistuvalla pandemialla. Vielä hän kaivaa kauhujen kammiosta ikiroudan sulamisen ja metaanin vapautumisen. Gates säätiö arvelee työkalupakissa olevan kaksi keinoa: sopeuttaa ja hillitä. Sopeutetaan köyhien maiden maataloutta kehittämällä kuivuutta ja tulvia kestäviä lajikkeita. Rikkaiden maiden on hillittävä. Vuonna 2050 päästöt ovat nolla. Köyhemmät seuraavat perässä. Saatamme kysyä ja kysymmekin: ”Miksi meidän kärsittävä, me olemme hoitaneet asiamme?” Siksi, että me olemme valtaosin tämän ongelman aiheuttaneet. Lisäksi kehittämällä päästöttömiä yrityksiä tulemme johtamaan maailmantaloutta tulevina vuosikymmeninä. Näin Bill Gates mietiskelee. Olisiko tuohon vastaan sanomista? Täytyy miettiä.

Kuvat kertovat energian kulutuksen olevan suorassa suhteessa kansantuloon. Ylempi kuva osoittaa energian kokonaiskulutuksen Suomessa olevan 70 MWh per asukas, kun se USA:ssa on 80 MWh per asukas, EU:ssa 40 MWh per asukas ja maailmassa kaikkiaan 21 MWh per asukas. Alempi kuva kertoo sähkön kulutuksesta. Islanti on maailman ykkönen. Kuvassa ylimpänä on Norja. Sitten on rypäs, johon Suomikin kuuluu. Suomi on sähkön kulutuksessa maailman viitonen. Sähkön tuotannon CO2-päästöt USA:ssa ovat 0,41 kg/KWh, Suomessa tehdään puhtaampaa sähköä O,14 kg CO2’päästöjä kilowattituntia kohti. Sähkön kulutus asukasta kohti on USA:ssa ja Suomessa samaa luokkaa.

Muutos nykyiseen oli hidas

Fossiiliset polttoaineet ovat mukana kaikessa mitä kulutamme. Ruuassamme, vaatteissamme, taloissamme, liikennevälineissämme, sähkössämme jopa pyöräteissämme ja polkupyörissämme. Maailmassa käytetään päivittäin 15 miljardia litraa öljyä. Se on litrahinnaltaan halvempaa kuin virvoitusjuomat. Maailmaa kaupungistuu hurjaa vauhtia. Vuoteen 2060 mennessä maailman rakennuskanta kaksinkertaistuu. Uusi New York rakennetaan joka kuukausi. Tämä tapahtuu pääosin Kiinassa, Intiassa ja Nigeriassa. Se on huono uutinen ilmastolle, vaikka tuo väki ei olekaan sitä vaurainta 16 prosenttia maailman väestöstä jotka tuottavat lähes 40 % maailman päästöistä. Jos he kuitenkin olisivat samanlaisia kuluttajia kuin me, maailman energian kysyntä kasvaisi puolella vuoteen 2050 mennessä. Emme voi estää tikapuiden alimmalla askelmalla olevaa kiipeämästä. Historia on meitä vastaan. Meidän on siirryttävä yhdestä energian lähteestä toiseen. Historia osoittaa siirtymisen hitaaksi. Hiilen nousu 50 % energialähteeksi kesti 60 vuotta 1840-1900, öljyllä matka 40 % energialähteeksi 1910-1970 kesti samaiset 60 vuotta, maakaasu nousi 20 % energialähteeksi 1930-1990, ydinfissiolla kesti 30 vuotta 10 % osuuteen, nykyaikaiset uusiutuvat energialähteet ovat kuin pisara valtameressä, 5 %.

Nykyisestä ulospääsyn on oltava nopea

Gates ryhtyy kirjoittamaan Mooren laista. Gordon Moore ennusti vuonna 1965 mikroprosessoreiden tehon kaksinkertaistuvan kahden vuoden välein. Moore oli oikeassa, innovaation ja takaisinkytkennän kautta tietokoneteollisuus kehittyi. Nykyisessä tietokonesirussa on miljoona kertaa enemmän transistoreita kuin 70-luvun sirussa. Se on miljoona kertaa tehokkaampi. Energia-ala on jättimäinen ja hidasliikkeinen. Se ei ole mikrosiru.  Gates vertaa myös lääketeollisuuteen. Sielläkin on hitausvoimia. Nyt on kuitenkin edessä energia-alan muutos. Lait, asetukset ja ympäristömääräykset vaativat rukkausta. Vanhat säädökset pyrkivät torjumaan paikallisia terveysriskejä, ei ilmaston lämpenemistä. Gates kertoo Yhdysvaltojen päätöksestä laskea vuoden 2030 päästöjä ennustetusta 5 %. Se ei riitä mihinkään. Ilmastonmuutoksesta ei vallitse yksimielisyyttä. On ihmisiä joita tiede ei ole vakuuttanut. Rahallisia panoksia ei haluta antaa torjuntataisteluun. On vielä yksi suuri este: maailmanlaajuinen yhteistyö. Pariisin sopimus oli kuitenkin hyvä alku. Ja nyt kun Biden sen hyväksyi, ollaan oikealla polulla. Edessä on jättimäinen hanke jollaista ei ole ennen tehty. Se on myös nopeampi kuin mikään muu ennen tehty.  Jotta se onnistuisi tieteessä ja tekniikassa on tehtävä mullistavia keksintöjä. On luotava yhteisymmärrys jota ei ole ennen koettu. Tarvitsemme uuden energiajärjestelmän, on päästävä eroon haitoista ja säilytettävä edut. Gates uskoo, että me pystymme tuohon.

Viisi kysymystä

Gates ryhtyi asettamaan itselleen kysymyksiä. Ensimmäinen on: 1. Montako prosenttia 51 miljardista tonnista? Hän ei hyväksy keskustelua alle 0,5 miljardin tonnin päästövähennysideoista, eikä myöskään rahoita sellaisia hankkeita. On puhuttava vähintään yhden prosentin suuruisista leikkauksista päästöihin. 2. Mitä teemme sementille? Rakentajaa kiinnostava kysymys. Yleensä ryhdymme puhumaan autoista ja liikenteestä. Liikenteen päästöt maailman kokonaispäästöistä ovat 16 % ja henkilöautojen päästöt siitä alle puolet. Teräksen ja sementin valmistuksen kokonaispäästöt ovat 10 %. Olisiko niistä puhuttava enemmän? Nyt oli tehtävä kaavio kasvihuonekaasujen kokonaisuudesta.

Kolmas kysymys on: 3. Tehoa, mutta kuinka paljon? Gates keskittyi takomaan päähämme muistisääntöjä: Maailma 3000 gigawattia, Yhdysvallat 500 gigawattia, keskikokoinen kaupunki 1 gigawatti, pikkukaupunki 1 megawatti, keskiverto amerikkalaiskoti 1 kilowatti. Neljäs kysymys: 4. Kuinka paljon tilaa tarvitaan? Gates laskee fossiilisen voimalan tuottavan jopa 10000 wattia neliömetrin pinta-alalla, ydinvoimala tuottaa 1000 wattia neliöllä, aurinkovoimala 100 wattia neliöllä, vesivoimala 50 wattia neliöllä, tuulivoimala 2 wattia neliöllä ja biomassalla syntyy 1 watti neliöllä. Oliko tämä nyt kovin relevanttia? Seuraava kysymys on sen sijaan hyvin relevantti: 5. Kuinka paljon tämä kaikki maksaa?  Likaisen energiatuotannon vaihtaminen puhtaaseen maksaa rahaa, mutta kuinka paljon? Gates käyttää laskennassa vihreitä preemioita. Hän vertaa bensan hintaa sähköllä tuotetun polttoaineen hintaan tai biopolttoaineen hintaan ja hintaero prosenteissa on vihreä preemio. Yleensä vihreä ja puhdas on kalliimpi vaihtoehto, joskus halvempi. Sellainen ihme tapahtuu, kun otat käyttöön maalämmön ja hylkäät öljyrekan. Gatesin preemiot kertovat mitä nollapäästöistä jouduttaisiin maksamaan. Kaikille tuotteille ei ole päästötöntä vaihtoehtoa. Miten silloin teet preemion? Esimerkiksi sementti on sellainen. Ei ole päästötöntä sementtiä.

Ajatusleikki: On olemassa menetelmä jolla hiilidioksidi poistetaan ilmasta DAC (direct air capture). Pitäisi poistaa 51 mrd. tonnia vuodessa. Jos poisto maksaisi 84 euroa tonnilta vuodessa kuluisi 4300 miljardia euroa. Niin, tämäkö olisi hinta jolla kasvihuonekaasut totaalisesti vuosittain poistettaisiin. Kuinka paljon tuo hinta on? Paljonko koneita tarvittaisiin? Blogisti huomauttaa tuon hinnan olevan kaksi ja puoli kertaa maailman kaikkien armeijoiden ja sotateollisuuden kustannus. Ei siis suinkaan mahdoton hinta. Mutta suurin kone, joka tällä hetkellä toimii nappaa 1000 tonnia hiilidioksidia vuodessa. Näitä koneita tarvittaisiin 50 miljoonaan kappaletta. Eipä siis taida vielä olla valmista konseptia.

Miten sähköä tehdään

Kirjan 4. luvun otsikko on: Kuinka saamme sähköä. Sähkö on 27 % 51 miljardista.  Maailmassa on 860 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole luotettavaa sähköä. Sähkö on halpaa. Maailman sähköstä 36 % tuotetaan hiilellä, 23 % maakaasulla ja 3 % öljyllä. Kaksikolmasosaa siis fossiilisilla. Vesivoimalla tuotetaan 16 %, ydinvoimalla 10 % ja uusiutuvilla 11 %.

Pannaan tähän nyt vertailun vuoksi, miten sähkö Suomessa tuotetaan. Suomella ja maailmalla on eronsa. Meillä käytetään suhteellisesti enemmän öljyä, ydinvoimaa ja puuperäisiä energialähteitä. Maailmalla hiili, maakaasu ja vesivoima vallitsevat. Vihreitä tuotantotapoja meillä on 51 % ja maailmalla 37 %.

Gates laskee sähköntuotannon vihreän preemion. Se on lisäkustannus, joka tulee päästöttömästä sähköntuotannosta, kuten tuulesta, auringosta, ydinvoimasta sekä hiili- ja kaasuvoimaloista, jotka on varustettu hiilidioksidin talteenottolaitoksilla. Gates laskee sähkön vähittäishinnan nousevan 15 % eli käytännössä 1,1-1,4 eurosenttiä per kWh. Euroopassa on laskettu sähkön hinnan nousevan 20 %. Asia vaikuttaa helpolta. Se ei kuitenkaan ole helppo Afrikan tai Aasian kehittyvissä talouksissa. Jos nämä maat valitsevat halvimman eli hiilivoiman, tiedossa on ilmastokatastrofi. Vihreä preemio ei ole itsestäänselvyys. Aurinko ja tuuli ovat epäsäännöllisiä ja ajoittaisia energialähteitä. Täytyisi kehittää akkuja, joilla voi varastoida energiaa vuorokauden ja vuodenaikojen energiatarpeen tasaamiseksi. Paljonko se maksaa? Maksaa liikaa. On oltava runsaasti varavoimaloita. Ne tuottavat päästöjä ja hyötysuhde on heikko. Ydinvoimaa olisi lisättävä. Gates siirtyy pohtimaan Yhdysvaltojen tilkkutäkkimäistä sähköverkkoa. Uusia siirtolinjoja tarvitaan. Gates pyytää apuun innovaatiota. Hän sanoo kaistapäisiäkin ideoita nyt tarvittavan. Niin taattaisiin ainakin jokunen läpimurto.

Erilaisia mahdollisuuksia

Siirtyessään käsittelemään ydinvoimaa kirja mainitsee kaikkien tuntemat kolme kohdetta: Three Mile Island, Tsernobyl ja Fukushima. Gates sanoo ydinvoiman tappavan huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin autot tai yksikään fossiilinen polttoaine. Ydinvoiman tieteellinen tutkimus ja kehittäminen on kuitenkin lopetettu. Sitä pitäisi kehittää, aivan kuin autoja kehitettiin: analysoida ongelmat yksi kerrallaan ja yrittää ratkaista ne innovaatiolla. Itse hän on rahoittamassa TerraPowerin uudenlaista ydinreaktoria. Se tosin on vasta virtuaalisena supertietokoneen biteissä. Rakentaminen on vuosien päässä. Sitten Gates käsittelee fuusioenergiaa. ITER koelaitos Ranskassa tuottaisi ensimmäisen plasmansa vuonna 2030. Silloin mahdottomasta tulisi mahdollinen. Ydinenergiaan tarvittaisiin läpimurtoidea. Gates sanoo sen olevan aivan liian lupaava energianlähde hylättäväksi kokonaan. Merituulivoimaloilla voitaisiin Yhdysvalloissa tuottaa koko sähkön tarve. Esteenä on byrokraattinen lupaviidakko. Luparuljanssiin löytyy joka vaiheessa valittajia. Heitä ovat (oikeutetusti tai ei) ranta-alueiden kiinteistönomistajat, turismista elävät tahot, kalastajat ja ympäristöjärjestöt. Tuttua vai? Gates uskoo merituulivoimaan. Seuraavaksi hän käsittelee minun lempiaihettani, geotermistä energiaa. Hän kertoo usean poratun reiän osoittautuneen pannukakuksi. Ei selvästikään usko aiheeseen. Ehkä pitää odottaa Anttosen kirjaa. Hänellä on tuoreita kokemuksia. Toivottavasti ne ovat parempia. Seuraavana aiheena ovat akut ja sähkön varastointi. Gates sanoo käyttäneensä akkujen toimintaperiaatteiden opiskeluun ja hankkeiden rahoitukseen enemmän aikaa ja rahaa kuin olisi uskonut. Hän arvelee, että akut voisivat parantua 3 kertaisesti, mutta ei 50-kertaisesti. Hän haikailee maanalaista pumppuvoimalaa josta paineistettu vesi purkautuisi ja pyörittäisi turbiineita. Miten se olisi, saataisiinko sinne Mustikkamaan säiliöihin painetta? Lämmön varastointi onkin hänen seuraava aiheensa. Kertoo sulatetun suolan olevan hyvä materiaali lämmön varastoimiseksi.  Materiaalista vapautuva lämpö käyttäisi höyrykonetta 50-60 prosentin hyötysuhteella. Halpa vety voi tehdä sähkön varastoinnille saman minkä mikrotietokone teki kirjoituskoneelle. Polttokennoautojen polttoaineen, vedyn hinta bensan hinnaksi muutettuna on USA:ssa nyt hieman yli euron. Gatesin vihreään preemioon tuo hinta on kallis koska siellä bensa maksaan vain 0,6 euroa litralta. Hiilidioksidin talteenotosta oli jo muutama rivi aiemmin. Gates uskoo DAC-menetelmään, jolla hiilidioksidi poistetaan ilmasta. Sähköä kuluu kuitenkin liikaa. Taas uutta innovaatiota ja menetelmä voi olla ratkaiseva ilmastomuutoksen torjunnassa. Gates palaa uudelleen aurinkovoiman maa-alueen tarpeeseen, joka on 5-50 kertaa suurempi kuin hiilivoimalalla ja tuulivoimalan maa-alueen tarpeeseen joka on taas 10 kertainen aurinkovoimalaan verrattuna.

Tavarat, teräs, sementti ja muovi

31 % energiasta kuluu tavaroiden valmistamiseen. Yhdysvaltalaiset käyttävät vuosittain asukasta kohti 270 kiloa sementtiä ja saman verran terästä. Näin sanoo Gates.  Suomessa sementtiä kuluu vuodessa 1,5 milj. kg. Se on 270 kg per asukas. Gates käy läpi perusteellisesti teräksen, sementin ja muovien valmistuksen. Korkeat lämpötilat ovat oleellisia kahden ensin mainitun tuoteryhmän valmistuksessa. Gates laskee vihreät preemiot. Hän laskee CO2 talteenoton kustakin prosessista ja saa vihreän preemion joka nostaa sementin hintaa 75-140 %, teräksen hintaa 16-29 % ja muovin hintaa 9-15 %. CO2-päästöt olivat hänen laskelmassaan tonneissa kohti kyseistä materiaalia: sementillä 1 tonni, teräksellä 1,8 tonnia ja muovilla 1,3 tonnia. Sementti on kova pala: kalkkikivi plus kuumuus tuloksena kalsiumoksidi ja hiilidioksidi.  Microsoft on mukana projektissa, jossa hiilidioksidi ruiskutetaan takaisin sementtiin. Päästöjä on saatu pudotettua 10 %, tavoitteena 33 %. On myös yritelmä tehdä sementtiä merivedestä ja voimalaitoksen hiilidioksidista. Teorian mukaan päästöt voisivat pudota 30 prosenttiin. Terästä voitaisiin valmistaa korvaamalla kivihiili sähköllä. Puhdasta sähköä tarvitaan. Sillä voitaisiin myös ratkaista muovien valmistus. Gates arvelee, että muoveista voisi jonain päivänä tulla hiilinielu. Yksi tapa olisi käyttää vedyllä tuotettua puhdasta sähköä ja ottaa hiili ilmasta otetusta hiilidioksidista. Jotkut kokeilevat hiilen ottamista kasveista. Lopuksi Gates vääntää rautalangasta:1. Sähköistetään kaikki mahdolliset prosessit. 2. Luodaan hiilineutraali sähköverkko. 3. Otetaan loppujen päästöjen hiilidioksidi talteen. 4. Käytetään materiaaleja tehokkaammin.

Maatalous, maankäyttö, metsänhoito

Nyt otetaan käsittelyyn 19 % 51 miljardista, eli maatalous, metsät, maankäyttö ja karjanhoito. Metaani- ja dityppioksidipäästöt muodostavat 80 % maatalouden, metsänhoidon ja maankäytön sektorilla. Nytpä Gates ryhtyi käsittelemään laajasti lihansyöntiä. Hän on nuoruudessaan ollut juustopurilaisten ystävä ja on vieläkin, mutta rajoitetummin. Hän kirjoittaa nälänhädän torjuneesta nobelistista, sikojen lannasta, lehmien röyhtäilystä ja piereskelystä, ammoniakin kemiasta ja puiden istutuksesta. Nobelisti oli Norman Borlaug, maataloustieteilijä ja eräs vihreän vallankumouksen alkuunpanija. Lehmien röyhtäykset ja pierut tuottavat Gatesin mukaan 4 % maailman päästöistä eli viidenneksen nyt käsiteltävän sektorin päästöistä. Lehmiä on noin yksi miljardi. Saman verran kuin henkilöautoja. Ne taas tuottavat 7 % maailman päästöistä.

Maatalous- ja LULUCF -sektoreiden raportointiluokat ja niihin liittyvät kasvihuonekaasut. Kuva Luonnonvarakeskuksen sivulta.

Gates siirtyy metsiin. Hän aloittaa toteamalla maailman metsäpeitteestä hävinneen vuodesta 1900 nykypäivään 1,3 milj. km2. (Se on 4 kertaa Suomen metsäala.) Hän kirjoittaa palmuöljystä ja kertoo rahoittavansa synteettisen palmuöljyn tutkimusta. Hänen mielestään kannustimet metsien säilyttämiseen puuttuvat. Hän vaatii taloudellisia ja poliittisia ratkaisuja. Metsä ei ole hänen juttunsa. Hän siirtyy käsittelemään metsänistutusta. Hän kertoo puiden istutuksen olevan halvin keino hiilidioksidin sitomisessa. Hän sanoo sen vetoavan meihin, jotka rakastamme puita. Hän sanoo kuitenkin ajatuksen puiden istuttamisesta ilmastonmuutoksen torjunnassa olevan liioittelua. Olin tässä jo hiljakseni miettinyt, että saisimme hänestä rahoittajan Saharaan ehdottamallemme Pilot-projektille. Nyt hän romautti haaveeni.  Hän pohtii minne puita pitäisi istuttaa, jos niitä kuitenkin istutettaisiin.  Lumisilla alueilla ne lämmittäisivät, trooppisilla alueilla hieman viilentäisivät, keskileveysasteilla vaikutus olisi plus miinus nolla. Hän vielä laskee, että eliminoidakseen keskivertoamerikkalaisen päästöt puita olisi istutettava 20 hehtaarille. Näin amerikkalaisten päästöjen eliminoimiseen tarvittaisiin kaikki maailman metsät, eikä riittäisikään. Maailman kaikki metsät imevät vuodessa noin 8 mrd. tonnia hiilidioksidia. Se tarkoittaa noin 2 tonnia hehtaarilta. Istutetuilla metsillä luku on 10 tonnia hehtaarilta. Yksi amerikkalainen, jonka vuosipäästö on 20 tonnia CO2 per capita, tarvitsisi siten 2 hehtaaria istutettua metsää kompensoimaan päästönsä. Jotain häikkää on Gatesin laskelmissa. Niitä on kyllä niin moni viisas kirjan mukaan tarkistanut, että onko sittenkin minun laskelmassani se häikkä?

Liikenne ja liikkuminen

Kuinka liikumme, on tutumpi aihe. 16 % koko 51 miljardin paketista palaa liikenteessä. Gates on yllättynyt. Näinkö pieni se liikenteen osuus olikin? Liikenne on kasvussa. Etenkin kehittyvien maiden ja maanosien liikenne kasvaa. Henkilöautot ja moottoripyörät tuottavat päästöistä 47 %, raskas liikenne 30 %, laivat 10 % ja lentokoneet 10 %. Gates aloittaa henkilöautoista. Millaisia vihreitä preemioita löytyy? Hän vertailee sähköautoja bensa-autoihin. Sähkö on lupaava, vaikka jenkeissä bensan hinta on vain 40 % meidän hinnoistamme. Sähkön hinta heiluu samoissa lukemissa kuin meillä. Autokannan vaihtuminen on kuitenkin hidas. Jos vuonna 2050 kaikkien autojen tulisi olla sähköautoja pitäisi myynnin seuraavan 15 vuoden aikana olla lähes 100 % sähköautoja. Nyt se on alle 2 %. Tämä onkin melkoinen haaste. Sähköautoksi ei kelpaa kaasuauto tai ladattava hybridi. Niillä ei nollapäästötavoitetta saavuteta. Gatesin laskelmassa autojen valmistuksen päästöt ovat osana tavaroiden tuottamista. Vaihtoehtoiset polttoaineet ovat etanolia tehtynä maissista ja sokeriruosta. Ne eivät ole hiilivapaita. Lannoitteet sotkevat kuvioita. Myös prosessi ja maa. Saattavat hakata metsiä saadakseen lisää peltoa. On siirryttävä toisen polven biopolttoaineisiin. Niitä ei tehdä ruokakasveista. Nyt laskemaan preemioita.  Bensa maksaa 64 eurosenttiä litralta, kehittynyt biopolttoaine 1,1 euroa litralta. Vihreä preemio on 106 %. Gates kirjoittaa paljon uusista sähköisistä polttoaineista electrofuels. Ne ovat hiilivetypolttoaineita. Tekoon tarvitaan puhdasta sähköä. Sitä ei ole. Mutta tulevaisuudessa. Sähköpolttoaineen hinta Gatesin arviossa on 1,85 euroa litralta. Vihreä preemio on 237 %. Polttoaineen hinta olisi siten 3,4-kertainen nykyiseen verrattuna. Mitä sanoisivat tästä Suomen poliitikot?

Seuraavaksi käsitellään raskaampia ajoneuvoja. Bussit ovat vaihtumassa sähköisiin. Jakeluautoille tämä käy myöskin. Toisin on pitkän matkan rahtareilla. Akkujen energiasisältö on pieni dieseliin verrattuna. Teoreettisesti ottaen tarvittaisiin akkuja, jotka painaisivat 35 kertaa enemmän kuin bensatankin sisältö. Mahdotonta. On tyydyttävä biopolttoaineisiin tai sähkövalmisteisiin hiilivapaisiin polttonesteisiin. Vihreästä preemiosta tulee huimaava. Kehittyneillä biopolttoaineilla polttoaineen hinta olisi kaksinkertainen ja sähköpolttoaineilla 3,3-kertainen.

Laivat ja lentokoneet eivät saa Gatesilta sähköoptiota. Lentokoneilla kehittyneet biopolttoaineet olisivat kerosiiniin verrattuna 2,4 -kertaiset ja sähköpolttoaineet 4-kertaiset. Laivoilla ollaan vielä suuremmissa kertoimissa. Nykyinen bunkkeriöljyn hinta on 29 eurosenttiä litralta ja tulevaisuudessa joutuisimme varautumaan 4,3-kertaiseen kehittyneeseen biopolttoaineeseen tai 7-kertaiseen sähköpolttoaineeseen.

Gates kiteyttää: Sähkövoima käyttövoimaksi kaikkiin mahdollisiin kulkuneuvoihin ja edulliset vaihtoehtoiset polttoaineet kaikkiin muihin. Sähköautojen hinnat ovat kohta oikealla tasolla, mutta kehittyneiden polttoaineiden ja sähköpolttoaineiden suhteen tarvitsemme innovaatiota. Hinnat on saatava alas.

Kodit, lämmitys ja jäähdytys

Seuraava aihe on prosenttijaon viimeinen. Se on 7 % 51 miljardista tonnista.  Yhdysvaltojen kodeista 90 %:lla on ilmastointikoje. Ilmastointi ja viilennys onkin hänen tekstissään etusijalla lämmitykseen verrattuna. Gates mainitsee myös datapalvelukeskukset. Ne eivät tulisi toimeen ilman viilennystä. No, tämä on hänelle läheinen sektori. Maailmassa on Gatesin mukaan 1,6 miljardia ilmastointikojetta. Minä juuri kirjoittelin blogissani niitä olevan vain 1 miljardi kappaletta. Arvelin niiden kuitenkin lisääntyvän 4 miljardiin lähivuosikymmeninä. Saattaapa vielä ilmaston lämpeneminen lisätä vauhtia. Nopeasti ne lisääntyvät. http://penttimurole.blogspot.com/2020/03/henkiloauto-ja-ilmastointikoje-kaksi.html

USA:n kodeissa 60 % sähköenergiasta menee lämmitykseen ja viilennykseen. Siirrytään lämmitykseen ja siitä ilmalämpöpumppuihin. Gates kirjoittaa vahvasti sähkölämmitykseen siirtymisen puolesta. Ja etenkin kun sähköllä tai maakaasulla toimiva ilmastointi ja lämmitys vaihdetaan ilmalämpöpumppuun, vihreä preemio on käden ulottuvilla. Kustannus putoaa 20-30 %. Tämän ilmiön näemme Suomessa. Ilmalämpöpumppujen asennus on noussut huimasti. Gates laskee vielä lämmityksen vihreäksi preemioksi, kun lämmitysöljy vaihdetaan kehittyneeseen polttoaineeseen 103 % ja kun vaihdetaan sähköpolttoaineeseen 234 %. Hän laskee yhdysvaltalaisperheen lisäkustannuksiksi kehittyneillä polttoaineilla 1100 euroa vuodessa ja sähköpolttoaineilla 2700 euroa vuodessa. Ei tästä nyt oikein ota selvää. Minulla Pakilassa omakotitalon kaukolämpö maksaa vuodessa 3000 euroa. (Vanha talo, ei mikään 0-energiakämppä.) Helen ilmoittaa tarjoavansa uusiutuvaa kaukolämpöä 3,4 eurolla kuukaudessa. Siinäpä edullinen vihreä preemio. Otan sen heti. Jotain hyötyä tästä Gatesin vihjeestä. Runsaan yhden prosentin hinnan korotuksella pääsen vihreälle puolelle.

USA:ssa ja Suomessa kotitaloudet käyttävät noin 24 kWh energiaa vuodessa per kotitalous. Sähköä jenkit käyttävät 11 kWh, kun suomalaiset pärjäävät 8 kilowattitunnilla. Keskimääräistalouksien energian käytössä asuintilojen ja veden lämmitys on suurin energiasyöppö.  Amerikkalaisilla 8 % energiasta menee viilennykseen. Suomessa taas 4 % kuluu saunan lämmitykseen. Suorat vertailut eivät ole helppoja.

Gates toimii kehittyvissä maissa

Gatesin säätiön fokus on köyhissä kehittyvissä maissa. Hän kertoo kirjassaan elämästä Keniassa ja muualla. Ne tekstit ovat kaunista luettavaa. Hän suhtautuu herkästi autettaviinsa. Näiden maiden on sopeuduttava. Hän kirjoittaa kaupunkien kasvusta. Kaupunkimaisilla alueilla asuu yli puolet maailman väestöstä. Maailmantaloudesta yli kolmeneljäsosaa perustuu heidän työhönsä. Kirja kertoo ilmastonmuutoksen vuosikustannuksiksi vuoden 2050 paikkeilla 850 miljardia euroa. Onko tuo luku maailmaa koskeva vai ainoastaan kaupunkeja koskeva. Mikä tässä on kaupunkien osuus. Se ei selviä.  Jos tuo on maailmaa koskeva, se on hallittavissa. Jostain muista lähteistä voin lukea arvioita koronan ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista maailmantalouteen ja yksittäisten valtioiden kansantuloon. Yllättävää että molempien osalta puhutaan noin (tämä on todella hatusta) 10000 miljardin euron menetyksistä. No, jos vaikka leikisti jaettaisiin tuo 20 vuodella saataisiin vuosimenetyksiksi 500 miljardia. Tutun tuntuinen luku tuo 500 miljardia vuodessa ilmastonmuutoksen suhteen. Mehän olemme Eero Paloheimon ja kumppaneiden kanssa puuhanneet Bill Gatesin ilmaisua käyttäen pähkähullua ideaa Saharan metsittämisestä. Sehän juuri maksaisi tuon verran ja toisi tarpeellisen helpotuksen meidän ilmastollemme ja meille itsellemme ja erityisesti kovimman edessä olevalle Afrikalle.

Gatesin kirjassa on vielä neljä lukua joita en ole käsitellyt. Ne ovat:

• Kuinka sopeudumme lämpenevään maailmaan
• Miksi politiikalla on väliä
• Kuinka laskemme päästöt nollaan
• Mitä jokainen voi tehdä

Kaikkien kappaleiden perään kuuluisi kysymysmerkki, mutta kun Bill Gates on jättänyt ne pois, en minäkään niitä lisäile. Sen sijaan aion kirjoittaa tähän blogiin vielä toisen osan ymmärtääkseni hänen sanomansa loppuun saakka.

Onnea Libyan uudelle pääministerille!

Joka minut tuntee, tietää että olen toiminut pari vuosikymmentä Libyassa. Kaikki alkoi suomalaisesta Mariasta (Marja), joka oli töissä Yhdistyneiden kansakuntien Tripolin toimistossa ja hänen irakilaisesta professorimiehestään, joka oli töissä Fatah-yliopistossa samaisessa kaupungissa. Oli vuosi 1978 kun Tripolin Transportation Master Plan päätettiin antaa suomalaiselle Devecon Oy:lle? Sopimuksen allekirjoitti kaupunginjohtaja Muhammed Maatuk. Allekirjoitus tapahtui televisiokameroiden loisteessa kaupungintalolla. Käännöstä sopimuksesta ei ollut. Kaikki oli arabiankielistä. Käännöstä ei ehditty tehdä - televisiokamerat odottivat! Minä olin se onneton toinen allekirjoittaja. Tilaisuuden jälkeen ryntäsin toimistollemme Tripolissa. ”Hei äkkiä kääntäjä tänne, mitään muuta ei tarvitse kääntää kuin katsoa ovatko summat oikeat!” Summat olivat oikeat, mutta projektin päätöshetkeä ajatellen turhan pienet.

Tripolin maankäyttöä testaamaan

Niinpä kaikki lähti liikkeelle professori Alin kautta. Noissa maissa hommat hoituvat suhteilla. Hänestä tuli ystäväni. Meillä oli salaisena aseena maankäyttömallien testaus liikennesuunnitelman yhteydessä. Olimmehan tämän metodin välttämättömyyden oppineet Smith-Polvisen surullisesti päättyneestä Helsingin liikennetutkimuksesta. Olimme myös käyttäneet maankäyttötestausta Lahden ja Tampereen liikennesuunnittelussa. Maankäyttötestaus oli siis tarjouksemme salainen ase. Esitimme myös uusia menetelmiä liikennetutkimukseen. Käyttäisimme ilmakuvausta ja ilmakuvatulkintaa maankäytön nykytilan selvittämiseen - tiesimmehän, ettei näissä maissa ollut luotettavaa maankäyttötietoa saatavissa tilastotoimiston hyllyltä.  Kaikella tällä viisaudella ja muutamalla muulla lisäviisaudella täydennettynä vakuutimme Tripolin terävän pään ja pääsimme tuohon alussa kuvattuun allekirjoitustilaisuuteen televisiokameroiden edessä.

Harri Leppänen kirjoitti Libyan ajoistaan teoksen. Hän oli liikennetutkimusprojektin projektipäällikkö. Teoksen nimi oli Gaddafin kunnailla, Into Oy, 2011. ”Illalla Ali tulee hakemaan meidät kotiinsa. Maria loihtii kelpo aterian, jonka nautimme unohtaen vieraskohteliaan pidättyvyyden. Kyytipojaksi saamme jälleen flashia. Tätä menoa maksan kuivumisesta ei ole pelkoa. Toisen yöni Libyassa nukun matkakokemusten uuvuttamana unia näkemättä.”

Ensimmäiseen reissuun liittyy paljon valokuvausta. On saatava muistikuvia paikasta. Harri kirjoittaa: ”Pena haluaa tallentaa ympäristön näkymiä, mutta on turvallisuuspoliisien harhauttamiseksi ottavinaan turistikuvia minusta. Poseeraan lähes jokaisessa kadunkulmassa ja satama-altaan edustalla nojaillen huolettomasti rantabulevardin kaiteeseen.”

Hotellissa tapahtui kummia. Hotellihuoneen ovi suljetaan. Emme pääse ulos. Mistä on kysymys? Meidät on nähty valokuvaavan. Turvallisuusmies tulee hotellihuoneeseen. ”Haluamme tarkistaa filmin”. Mikäpä siinä, sanon ja avaan kameran takaluukun ja vedän filmin oikoisenaan ulos. Hän lähti tarkastamaan. Jälkeenpäin ei mitään kuulunut.

Kysymys on tunnelmasta

Tripolin liikennesuunnitelman ja siihen liittyvien maankäyttötestausten selostaminen on mahdotonta ja tarpeetonta. Mutta tunnelman muistelu on tärkeätä. Olihan silloin kysymys innovaatiosta ja vapaudesta, innostuksesta ja tulevaisuuden uskosta, kommunikaatiosta ja globalisaatiosta. Uskoimmehan me ihmisiin, rakastimme ihmisiä ja ihmiset olivat meidän kanssamme. Ennakkoluulottomasti. Luotimme toisiimme. Suunnittelu on mahdollista vain luottamuksen ilmapiirissä. Siihen sisältyy niin paljon fiktiota ja niin vähän faktaa. Kyllä, raportit ovat täynnä ns. faktaa. Raportit ovat hyllytavaraa. Tripolin kulttuurissa olimme varmoja siitä, mikä meidän kulttuurissamme on hieman epävarmaa, mutta jokseenkin varmaa: kukaan ei lue raportteja! Siis kaikki mikä meillä on antaa, on luottamus tästä tekemisestä. Ja sen perusteella tehdään päätökset. Homma tuli hoidettua. Se loppui niin että tilaajan projektipäällikkö lukitsi kaikki saamansa raportit varastohuoneeseen ja pisti avaimen taskuunsa ilmoittaen, että ”siellä ne nyt ovat, eikä kukaan niitä vie”.

Toiveikkaita uutisia

Miksi nyt aloitin tarinoinnin Libyasta? Aloitin sen siksi että nyt on kuulunut toiveita herättäviä uutisia Libyan mahdollisesta rauhanprosessista. Abdulhamid Dabaiba on valittu väliaikaishallinnon pääministeriksi ja osapuolet Tripolin ja Tobrukin hallinnosta ovat antaneet asialle hyväksyntänsä.

On pakko ryhtyä selvittämään itselleen tapahtumien kulkua. Heti ensitutkimalla havaitsee Libyan asioiden monimutkaisuuden ja hallitsemattomuuden. Jopa siinä määrin, ettei millään tahdo saada asiaa ymmärrettäväksi edes itselleen. Tällaista asiaintilaa taisivat jotkut vanhan hallinnon edustajat ennustella. Minun on ollut tapana soitella tuttavilleni Libyassa. No, ei niitä yhteydenpitoja nyt tukuittain ole. Aika on kuitenkin sellainen, että netistä voit palauttaa mieleesi kaukaisia asioita. Nyt selailen omia muistiinpanojani, katselen kuviani ja näppäilen nettiin yhä uusia hakusanoja. Haluan tietää jotain ja paremmin Libyan historiasta ja erityisesti niistä ajoista joita on sieltä lähtöni ja nykyhetken välissä. Siis vuosina 2000-2020. Haluan myöskin tietää mitä kuuluu niille ihmisille, joiden kanssa olin tekemisissä.

Olen sanonut kautta aikojen hienoimman asiakkaani olevan libyalainen Anwar Sassi. Hän oli ministeri kuningas Idrisin hallituksessa maan itsenäistyttyä. Hän oli ensimmäinen insinööritutkinnon suorittanut libyalainen. Istuttuaan aikansa kotiarestissa Gaddafin tultua valtaan 1969 hän ryhtyi kansallisen öljy-yhtiön hommiin. Niissä hommissa hän tuli tilanneeksi meiltä suomalaisilta ja Devecon Oy:ltä Ras Lanufin öljyteollisuuskaupungin suunnitelmat ja rakennustyön valvonnan. Tämä tapahtui 80-luvulla. Harri Leppänen Tripolissa oli tärkeä yhteyksien luoja. Tehdyt työt poikivat uusia tehtäviä. Niinpä 90-luvun vaihteessa kuului kummia. Jufran keidaskaupungista otettiin yhteyttä. Haffad Zaidan, karismaattinen tyyppi Waddanista halusi meidät. Oli saanut vihjeen Anwarilta. Homma sai laajentuneen momentumin kun valtio halusi hajakeskitysideaan perustuen kehittää kaksi suurta hallintokeskusta, toisen Jufraan ja toisen Sirteen. Tripolista olisi päästävä irti ainoana keskuksena. Maalla oli kolme osaa itä, länsi ja etelä. Suunnittelu ja valvonta hoidettiin National Consulting Bureaun kautta. He olivat vanhoja tuttaviamme. Varsinainen tilaaja oli ODAC, organisaatio hallintokeskuksia varten.

Tässä istuvat iloisella mielellä Ali Shibani, NCB:n johtaja ja Ali Dabaiba, ODAC:in johtaja. On käynnissä kokous, jossa hyväksytään meidän suunnittelukohteitamme. Jos olet niistä kiinnostunut klikkaa tuohon, siinä kerrotaan kyllä muistakin kohteista kuin näiden kahden herran projekteista: http://penttimurole.blogspot.com/2020/01/virtuaalimatkoja-menneisyyteen.html

Tämä ei ole tarina suunnittelusta

Tämä on tarina Libyan kaaoksesta sen jälkeen, kun vallankumousprosessi oli alkanut. Ensimmäinen Libyan sisällissota alkoi vuonna 2011. Puhuvat helmikuun 17 päivän vallankumouksesta 2011. Protestit Gaddafia vastaan olivat alkaneet Zawiassa jo elokuussa 2009. Arabikevät Tunisiassa alkoi joulukuussa 2010. Tunisian presidentti Ben Ali pakeni tammikuun puolessa välissä.  Benghazi oli Libyassa varsinainen arabikevään protestipaikka. Silmiinpistävää sen ajan kuvissa oli naisten aktiivinen osallistuminen liikehdintään kaduilla. YK:n turvallisuusneuvosto jäädytti helmikuussa 2011 Gaddafin ja hänen lähipiirinsä varoja ja matkustusoikeuksia. Helmikuussa 2011 Gaddafin turvallisuusjoukot tulittivat mielenosoittajia Benghazissa. Maaliskuussa 2011 Nato-johtoinen koalitio ryhtyi valvomaan Libyan lentokieltovyöhykettä. Kansainvälinen lentotoiminta koitui turmioksi Gaddafin hallinnon sotilassaattueille. Kaikki kävi nopeasti. Oikeastaan yllättää miten vahva vallankumouspotentiaali vallitsi kansan keskuudessa. Maa oli kuitenkin ollut hieman kuin Viro tai muut neuvostomaat, vallanpitäjiä ei juuri arvosteltu eikä vitsejä kerrottu. Mitä nyt suljetussa piirissä. Jotenkin olisin arvioinut maan kansalaiset myös liian mukavuudenhaluisiksi, jopa laiskoiksi aloittamaan nyt mitään vallankumousaktiviteettia. Toisin kävi. Elokuussa 2011 vallankumoukselliset valtasivat Tripolin. Pääkaupungiksi julistettiin Sirte. Gaddafi murhattiin Sirtessä lokakuussa 2011. Ensimmäinen sisällissota oli ikään kuin ohi.

Ensimmäiset vaalit 2012

Voisiko hurma yhtäkkiä rauhoittua? Kuka valtaa tyhjiön? 40 vuoteen ensimmäiset vaalit pidettiin 2012. Oli suuri vaali-innostus. Naisetkin olivat aktiivisia. Suuri tilaisuus! Äänestysprosentti nousi 60 prosenttiin. Mutta jo vaalien aikaan erilaiset intressiryhmät ryhtyivät vallan jakoon. Oli ammuskelua ja vastakkainasettelua. Suurin vallan jako oli idän, lännen ja etelän välillä. Se oli perinteinen suuri jako, jonka ristiriidat Gaddafi oli pitänyt hallinnassa. Nyt ne pyrkivät purkautumaan. Suuren jaon lisäksi heimoyhteiskunta ja kaupunkiyhteiskunta tarjosivat hyvän alustan erimielisyyksille tai ehkä esteen yksimielisyydelle. Vallan tavoittelijat ovat valmiita uhraamaan paljon - silloin harvoin, kun tilaisuus aukeaa.  Libyassa heitä ilmaantui kuin sieniä sateella. Pelikenttä oli avoin. Alkoi toinen sisällissota. Militiaryhmät olivat valmiiksi aseistettuja. Mistä sodittiin? Vallasta!

Toiset vaalit 2014

Toiset parlamenttivaalit pidettiin vuonna 2014. ISIS julisti kalifaatin 2014. Äänestysprosentti oli surkeat 18 %.  Heinäkuussa 2014 islamistit ottavat Benghazin kontrolliin, lähetystöt sulkeutuvat, ulkolaisia evakuoidaan. Tammikuussa 2015 Libyan armeija (Haftar) ja Tripolin militiaryhmittymä tekevät osittaisen aselevon, YK pyörittää vuoropuhelua Genevessä. Elokuussa 2015 ISIS valtaa Sirten. Tammikuussa 2016 YK kätilöi Tunisiassa uuden väliaikaisen hallituksen Government of National Accord. Parlamentit Tobrukissa ja Tripolissa eivät löydä yksimielisyyttä. Alkuvuodesta 2016 ISIS hyökkää Ras Lanufin öljyterminaaliin, uhkaa myös Bregaa ja Tobrukia. Syyskuussa 2016 Khalifa Haftar ottaa haltuunsa idän öljyterminaalit. Joulukuussa 2017 hallituksen joukot valtaavat Sirten. Huhtikuussa 2019 Haftarin joukot hyökkäävät Tripoliin. Vastustus on yllättävän kova ja Haftar saakin lähtöpassit heinäkuussa 2020. Ulkomaiset osapuolet kuten Turkki ja Venäjä olivat osallisia. Nykyaikaisia aseita raahattiin paikalle. Kansainvälisellä painostuksella syntyi Haftarin vetäytyminen ja linjat vedettiin Sirteen. Egyptin presidentti sanoi Sirtestä Jufraan kulkevan linjan olevan punainen viiva. http://penttimurole.blogspot.com/2020/06/punainen-viiva-sirtesta-jufraan.html 

YK:n yrittää jatkuvasti löytää ratkaisua. Oli ollut Marokon konferenssi 2015, Palermon konferenssi 2016, Berliinin konferenssi 2020, Tunisin konferenssi 2020 ja nyt sitten Geneven konferenssi 2021. Löytyikö nyt ratkaisu? 

YK on ollut aktiivinen yrittäessään saada Libyan jaloilleen. Ehkä kansainvälinen yhteisö näkee tämän ainoaksi mahdollisuudeksi ja velvollisuudeksi. Tuettuaan Gaddafin kaatamista ja vaikutettuaan siihen ratkaisevasti ja jätettyään sitten maan kansainvälisen ja heimojen välisen ja yksilöiden välisen valtataistelun valtaan, ilman koskaan koettua demokratian kokemusta, tämä velvoittaa. Mitä Barack Obama sanoikaan? Barack Obama sanoi pahimmaksi virheekseen, että hän ei onnistunut suunnittelemaan päivää sen jälkeen, kun hänen mielestään oikeutettu puuttuminen Libyan asioihin oli tehty. Ei todellakaan. Sitä eivät osanneet suunnitella sen paremmin Britannian David Cameron kuin Ranskan Nikolas Sarkozy.

Kohti kolmansia vaaleja 2021

Genevessä äänestettiin Libyan uudesta väliaikaisesta hallituksesta. Tai ei vielä hallituksesta vaan presidentistä ja kahdesta varapresidentistä sekä pääministeristä. Kätilönä tilaisuudessa oli YK:n edustaja Stephanie Williams. Hän piti tilaisuudessa hyvän puheen. Ihan totta, kuuntelin sen. Hieman pateettinen kyllä. Ensin äänestettiin eri alueiden ehdokkaista. Kukaan ei saanut tarvittavaa enemmistöä. Sitten muodostettiin neljä listaa, joilla kullakin oli edustajat idästä, lännestä ja etelästä, sekä neljäntenä vielä pääministeriehdokas. Lopuksi oli jäljellä kaksi listaa, joista toisen listan pääministeriehdokkaana olikin vanha tuttava. Hän oli Abdulhamid Dabaiba. Palaan tähän tuttavuuteen. Niin, Abdulhamidin lista sitten voitti äänin 39-32. Hän matkasi sitten kotimaahansa ja sai hyväksymisen maan kahdelta kansanedustuslaitokselta. Nyt juuri hänen pitäisi kertoa uuden hallituksen jäsenet. Ja lista julkistettiin. Viisi ministeriä on naisia. Pääministeri oli luvannut listaa, jossa on 30 % naisia. Nyt jäätiin puoleen väliin tavoitteesta. Ministereitä on 37 henkeä. Paikat jaettiin asukasmäärän mukaan itään, länteen ja etelään. Ministerien määrä on suuri, jos sitä vertaa vaikkapa Suomen ministerikatraaseen. Meillä on 19 ministeriä. Libyan asukasluku on 6,7 miljoonaa kun Suomessa ollaan 5,5 miljoonassa. Libyan BKT on 50 mrd. USD, kun taas Suomen BKT on 280 mrd. USD. Kannattanee muistaa, että Libyan bruttokansantuote per capita oli 70-luvulla yli Suomen.

Libyan kansantalous on öljystä riippuvainen. Bruttokansantuote per asukas oli 70-luvulla kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Kun kansainväliset öljy-yhtiöt lähtivät maasta, tuotanto taantui ja kansantulo putosi. Vallankumouksen aiheuttama romahdus oli ensin vuonna 2011 ja toinen aalto tuli 2013.  Huippuaikaan 70-luvulla raakaöljyä tuotettiin 3 milj. barrelia päivässä, Gaddafin kansallistettua öljytuotannon se oli noin 2 milj. barrelia ja vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen raakaöljyn tuotanto on välillä pysähtynyt, mutta keskiarvo on ollut 0,7 miljoonaa barrelia päivässä. Nyt se on noussut yli miljoonaan barreliin. Öljyn tuotantoa ja kansantuloa kuvaavat käyrät ovat hyvin yhdenmukaisia.

Virtuaalimatkalle Sirteen

Kun virtuaalisesti liikkuu omassa menneisyydessään kiinnostaviksi nousevat tapahtumat jotka sijoittuvat tuttuihin paikkoihin ja erityisesti paikkoihin joiden tekemiseen liittyi omiakin ihmissuhteita. Nyt uusi pääministeri asettautui parlamentin eteen Sirten kongressikeskuksessa. Sirten kongressipalatsi suunniteltiin Suomessa Jussi Jauhiaisen toimiessa arkkitehtina ja pääsuunnittelijana. Libyassa tilaajan edustajana toimi Ali Aborwes. Työ tehtiin organisaatiolle, jonka nimi oli ODAC, Organisation for Development of Administrative Centers. Firman johtajana oli Ali Dabaiba. Nyt hänen serkkunsa Abdulhamid Dabaiba sai juuri siellä pääministeriksi ”vihkimisen”. 25 vuotta on kulunut siitä, kun rakennus valmistui. Suomalaiset suunnittelivat ja valvoivat rakentamista. Esa Laihonen oli pääinsinöörinä valvomassa italialaisen urakoitsijan rakennustyötä. Olen yrittänyt löytää uutislähetyksistä kuvia kongressikeskuksesta nähdäkseni sen nykytilan. Olen saanut myös libyalaisilta ystäviltäni kuvamateriaalia palatsista Gaddafin kaatumiseen johtaneiden taistelujen ajoilta. Katsopa vaikka blogistani: http://penttimurole.blogspot.com/2016/09/uutisia-libyasta-ovatko-talomme-hajalle.html

Rakennus on täynnä singon reikiä. Niitä on sattumanvaraisesti siellä sun täällä. Räiskittynä. Niin kuin nyt tuon sisäänkäynnin päällä. 25 vuotta sitten kaikki oli puhdasta ja uutuuttaan hohtavaa. Toivottavasti Abdulhamid Dabaiba, uusi pääministeri onnistuu rakentamaan maan ja siinä ohessa saamaan myös tämän rakennuksen entiseen loistoonsa. Onhan hän rakennusmies jo koulutukseltaan. Onnea ja menestystä!

1990-alkuvuosikymmen Sirtessä oli useita rakennuskohteita. Yksi oli keskustan 1000 asunnon projekti. Urakoitsija oli turkkilainen Mesa. Työtä johti tilaajan puolelta nuori insinööri nimeltään Abdulhamid Dabaiba. Hän oli Pertti Virtasen suora esimies. Pertti toimi kohteen valvojana. Pertillä oli laaja kokemus suurista työmaista Suomessa ja ulkomailla. Uskon että oppi siirtyi nuorelle tilaajapomolle. Itsekin ihailin aina Sirten käynneilläni Pertin grafiikkoja ja siihen aikaan harvinaista Excel-taitoa. Abdulhamidin ja Pertin yhteistyö sujui hyvin. Talot nousivat. Ja vielä sekin, että samassa huoneessa kanssani tälläkin hetkellä istuva vaimoni Liisa piirteli Veli-Markku Uskin kanssa tuon samaisen alueen ympäristöjuttuja.

Suomalaisdelegaatio Sirten keskustassa tutkimassa rakennusten perustamisolosuhteita noin vuonna 1994. Abdulhamid Dabaiba oli työmaan projektipäällikkö.

Onnea!

Kun puhun libyalaisten ystävieni kanssa he jatkuvasti ikään kuin uskovat kaiken muuttuvan. Kutsuvat minua pian vierailulle. Voitaisiin taas aloittaa hommat. Eivät ehkä muista, että olen 25 vuotta vanhempi kuin noihin Sirten aikoihin. Muistot kuitenkin elävät. Ja toivo. Siis minun toivoni siitä, että vielä kerran näkisin nuo paikat. Toivo taitaa olla turha. Aika ei riitä. Korona ja kaikki. Nyt haluan vain toivottaa onnea ja menestystä Abdulhamidille ja kaikille muille ystävilleni Libyassa.