tag:blogger.com,1999:blog-35932708446744737412024-03-19T09:36:31.834+02:00Pentti Murole blogipentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.comBlogger692125tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-91205651452471010232021-12-09T14:53:00.009+02:002021-12-09T15:02:14.570+02:00Hanslankarina kaupunkeja pelastamassa<p><span style="font-family: helvetica;">Huimaava uutispäivä jälleen. Tässä aikansa kuluksi
blogeja kirjoittava eläkeläinen joutuu tavanomaisesti uuden aiheen etsintään,
ilman että kuvittelisi teksteillä olevan mitään vaikuttavuutta. Kunhan asioita
muistelee ja vertailee nykypäivää johonkin vanhempaan ajatusmaailmaan. Se on
itselle mielenkiintoista, voi esimerkiksi tutkia onko joskus ollut väärässä
vaiko aivan pieleen tulevaisuutta ennustellut.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj-1HOxeYIJED8Gb0j4rxipOtzmo6XdP2TvGDcuJ194k8TqPGSPFejBB8vXXqhAjnOaYk-XokrK2aHeyPYG3t_K5mScNYu2nBW9fjMtj3JdM7VLhdZzHDaOwTlLxSycKtabzCnf4Gr1ovYT0UZBxZcBDezLOjlkkp2NVQ_N5igz6kb0H-vp3ZI5q616=s960" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="891" data-original-width="960" height="297" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj-1HOxeYIJED8Gb0j4rxipOtzmo6XdP2TvGDcuJ194k8TqPGSPFejBB8vXXqhAjnOaYk-XokrK2aHeyPYG3t_K5mScNYu2nBW9fjMtj3JdM7VLhdZzHDaOwTlLxSycKtabzCnf4Gr1ovYT0UZBxZcBDezLOjlkkp2NVQ_N5igz6kb0H-vp3ZI5q616=s320" width="320" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Ensimmäiseksi,
jo pari päivää sitten törmäsin sähköpostiin, jossa pyydettiin allekirjoitusta <b>Malmin lentokenttää</b></span><span style="font-family: helvetica;"> koskevan
kunnallisen kansanäänestyksen järjestämistä puoltavaa vetoomukseen. Sähköpostin
teksti meni näin: ”Kunnallista kansanäänestystä Malmin lentokentästä esittävä
kuntalaisaloite on tulossa Helsingin kaupunginvaltuustoon 8.12. Kaupunginhallitus
esittää aloitteen hylkäämistä. Vetoomuksessa ei oteta kantaa lentokentän
tulevaan käyttöön, vaan ainoastaan kansanäänestyksen järjestämiseen.” Viestissä
sanottiin vielä, että tähän mennessä sen ovat allekirjoittaneet mm. kirjailija </span><b style="font-family: helvetica;">Risto Isomäki, </b><span style="font-family: helvetica;">professori</span><b style="font-family: helvetica;"> Aino Niskanen ja
</b><span style="font-family: helvetica;">arkkitehti </span><b style="font-family: helvetica;">SAFA Tapani Mustonen</b><span style="font-family: helvetica;">. Tuttuja nimiä ja ihmisiä, se yllytti. No,
minähän vastasin tietysti allekirjoittavani. Sitä en tiennyt allekirjoitetaanko
tuollainen paperi oikeasti, vai riittäkö pelkkä sähköposti-ilmoitus. No, eilenhän
se tuli julkisuuteen. Näyttää olevan viitisenkymmentä nimeä paperin alla,
olivat ns. kulttuuri- ja tiedevaikuttajia. Eilen sitten asia meni valtuuston
käsittelyyn. Päätös oli kai etukäteen selvä. No, kuuntelin taas valtuuston
kokousta kolmisen tuntia. Nyt äänestettiin ja kansanäänestys kaatui äänin 53-28.
Vihreät yksimielisinä ja vasemmisto Muttilaista lukuun ottamatta, minun
Veronikakin mukana tätä mielenkiintoista kansalaisosallistumista kaatamassa.
Kokoomuksesta löytyi 6 kannattajaa ja demareista 3 kannattajaa Thomas Wallgren
etunenässä. Minä olin vihkiytynyt Malmin lentokentän säilyttämistä puolustamaan
jo vuosia sitten. Se lähti ystävälleni </span><b style="font-family: helvetica;">Maija
Kairamolle</b><span style="font-family: helvetica;"> annetusta lupauksesta. Eiköhän se puolustaminen saa jo
vähitellen pisteen. </span><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2016/04/hurjia-puheita-malmin-puolesta-ja.html?spref=fb" style="font-family: helvetica;">http://penttimurole.blogspot.com/2016/04/hurjia-puheita-malmin-puolesta-ja.html?spref=fb</a><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgTQWsFqqbzwplRIoNMw1WS5BB9hM2-GQtcv5_ykbVV_dQUYOSg5KqjXMwVTO1Enmjlif_W_ToynaYD3Xb0-sPY3blkP9XxuFy-SRLGHsc80biqnEvb9zFZ97Lj1ljWTTPABrdASfYwOfjIVqTYGqu8fdKXYVNDKCGTml2JfsgeYYfo7HAsw8iTFs_B=s320" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="180" data-original-width="320" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgTQWsFqqbzwplRIoNMw1WS5BB9hM2-GQtcv5_ykbVV_dQUYOSg5KqjXMwVTO1Enmjlif_W_ToynaYD3Xb0-sPY3blkP9XxuFy-SRLGHsc80biqnEvb9zFZ97Lj1ljWTTPABrdASfYwOfjIVqTYGqu8fdKXYVNDKCGTml2JfsgeYYfo7HAsw8iTFs_B" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Maijan johdolla olin saanut olla
mukana kahdessa onnistuneessa pelastusoffensiivissa. Ensimmäinen oli
Katajanokan kanavan pelastaminen ja toinen oli Viipurin kirjaston pelastaminen.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kolmannen
pelastustehtävän eli Malmin suhteen olin kyllä jo menettänyt toivoni, vaikka
halusinkin periaatteen vuoksi allekirjoittaa kansanäänestysanomuksen. Ihmettä
ei enää voi tapahtua.</i> <a href="http://penttimurole.blogspot.com/2013/05/alvar-aalto-ja-www.html">http://penttimurole.blogspot.com/2013/05/alvar-aalto-ja-www.html</a><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Kanava ja kanali</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgWFO44X3CACrETYP9LssEiJmNrxSCgE7o8cJh2kr6XC8qUNENV4E69P29lVFVKrhUE9NveT0QxU_wzXmjejHyCFUn-9rVyiJTUidfEjpecEqvzrRBAci35248JgJCvUg-0z4034505n0IgKJvsgsXZQ775drd4dW3MXDqRQYtqM9AuR9K114bjDsVk=s695" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="695" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgWFO44X3CACrETYP9LssEiJmNrxSCgE7o8cJh2kr6XC8qUNENV4E69P29lVFVKrhUE9NveT0QxU_wzXmjejHyCFUn-9rVyiJTUidfEjpecEqvzrRBAci35248JgJCvUg-0z4034505n0IgKJvsgsXZQ775drd4dW3MXDqRQYtqM9AuR9K114bjDsVk=s320" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">On
hyvä muistella onnistuneita pelastustehtäviä. Ei niin, että itseään voisi sanoa
varsinaiseksi pelastajaksi, mutta mukana olleeksi kuitenkin. Katajanokan
kanavan pelastaminen oli arvokas yritys, joka sitten onnistui. Tämä tapahtui
vuonna 1964. Hanke oli ns. nuorten arkkitehtien pelastusprojekti jonka
allekirjoittajana oli myös yksi nuori insinööri. Kokonaisuudessaan
allekirjoittajajoukko oli: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;">Markku Annila, Harto Helpinen, Erkki
Juutilainen, Erkki Kairamo, Maija Kairamo, Mikko Mansikka, Kirmo Mikkola,
Pentti Murole, Raimo Oksa, Juhani Pallasmaa, Marja Palmqvist, Pentti Piha,
Eeva-Marja Rantanen, Jaakko Rantanen, Martti Tiula ja Jaakko Ylinen</span></b><span style="color: black; mso-themecolor: text1;">. </span>Vielä meitä taitaa olla
elossa puolet kuudestatoista.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2016/09/katajanokan-kanava-aallon-keskusta-ja.html">http://penttimurole.blogspot.com/2016/09/katajanokan-kanava-aallon-keskusta-ja.html</a>
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj4s5mfcEQHKEN1pcJOj8MhQzGhOXBow5aMO-vvV8pZm32-bOru6HvwXghB17dMRAFM9_G-uuuQeZqclA9fPPxma3sUfQMga1UExPBoXIwX9eMlKo9Rp4VpbDhELLX__KSOxiOkQds1y0oFUkn857XPZ46wERKcGhjw73yNKaDl3YdpG46F2LniUtQM=s1055" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1055" data-original-width="784" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj4s5mfcEQHKEN1pcJOj8MhQzGhOXBow5aMO-vvV8pZm32-bOru6HvwXghB17dMRAFM9_G-uuuQeZqclA9fPPxma3sUfQMga1UExPBoXIwX9eMlKo9Rp4VpbDhELLX__KSOxiOkQds1y0oFUkn857XPZ46wERKcGhjw73yNKaDl3YdpG46F2LniUtQM=s320" width="238" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Kuvissa on kaksi kanavaa tai toinen
niistä on kanali yhdellä a:lla. Se on Rauman kanali. Katajanokan kanavalle oli
tehty viehkeän karsea täyttösuunnitelma, jossa nelikaistainen liikenneväylä
sukelsi Pohjoisrannasta Kauppatorille nykyisellä kanavan paikalla. Asia oli
menossa valtuusto käsittelyyn. Silloin nuorten arkkitehtien ryhmä ryhtyi
toimeen ja aloitti lobbauksen. Valtuuston kokouksessa ruotsalaisten <b>Nils-Eric Procopé</b> syytti esittelevää
virkamiestä Amerikan ”liikenneitsemurhalla” pelottelusta. Hän muistutti, että
sivistyksellinen itsemurha - cultural suicide - on vähintään yhtä suuri vaara
kuin liikenteen aikaansaama itsemurha - traffical suicide. Valtuusto päätti
luopua kanavan täytöstä. Katajanokan kanavan pelastaminen oli ns. suuria
pelastustehtäviä, jossa sankariksi nousi <b>Maija
Kairamo</b>.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;">Toinen kuva on
Raumalta. Siinä esiintyy osa Rauman kanalia. Kanalia uhkasi 70-luvun lopulla
kollegakonsultin liikennesuunnitelma, joka olisi pyöristänyt kanalin sillat
liikennekaarteiden mukaisiksi. Pääsimme hätiin ja tästä sain Rauman
viehättävältä kaupungininsinöörittäreltä suuresti arvostamani arvonimen:
”Rauman kanalin pelastaja”. Näiden aikojen jälkeen kaupunki on tehnyt hienoa
työtä kanaliympäristön kehittämisessä.</i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Saneerauskohteesta maailmanperintökohteeksi</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj3GzL4o1kP5bME5d_5Riu1SPNV2yJrlcD8S1_f05h_5thjb1X3oLCMFCpHc5_LofzgBqRzEU370FovAUIEGm_KKZMqnmdQKTxeCbZOdbi9CR_1DKAw5j4niTFlYzDO7-8GnRecg723n3WKd2nUDiBZinPKLacVm5CNOg20G6IEXGPIrP6hS6HRceWw=s984" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="457" data-original-width="984" height="186" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj3GzL4o1kP5bME5d_5Riu1SPNV2yJrlcD8S1_f05h_5thjb1X3oLCMFCpHc5_LofzgBqRzEU370FovAUIEGm_KKZMqnmdQKTxeCbZOdbi9CR_1DKAw5j4niTFlYzDO7-8GnRecg723n3WKd2nUDiBZinPKLacVm5CNOg20G6IEXGPIrP6hS6HRceWw=w400-h186" width="400" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">Nyt siirrytään toiseen suureen pelastustehtävään, jossa
sankareina olivat <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Risto Sammalkorpi </b>(1919-2002)
ja <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Reino Joukamo </b>(1923-2015). Vuosi
oli 1967. Rauma oli uhattuna. Tarkemmin sanottuna Vanha Rauma haluttiin saada
totaalisaneerauksen kohteeksi. Kaupunginhallitus oli päättänyt Vanhan Rauman
uudisrakentamisesta, vain pieni museokortteli jäisi muistuttamaan
historiallisesta keskustasta. Risto Sammalkorpi valittiin yleiskaavaa tekemään.
Ajan hengen mukaan liikennesuunnittelijaakin tarvittiin. Siihen tehtävään
palkattiin Oy Kunnallistekniikka Ab ja allekirjoittanut. Rauman
yleiskaava-arkkitehti Reino Joukamo oli tilaajan jykevä edustaja. <a href="https://www.hs.fi/ihmiset/art-2000002849862.html">https://www.hs.fi/ihmiset/art-2000002849862.html</a>
Samanaikaisesti yleiskaavatyön kanssa kaupunki teki osayleiskaavaa, jonka
tarkoitus oli tuhota historiallinen keskusta. Osittain kuningas alkoholi oli
auttamassa meitä hidastuttamalla osayleiskaavatyötä. Yksi kortteli keskustasta
oli kuitenkin meidänkin yleiskaavassamme uhrattava myönnytyksenä koko Vanhan
Rauman saneeraukselle. Se näkyy yleiskaavakartassa nuolella osoitettuna. Asiat
kuitenkin kääntyivät! Aika ja ihmiset niitä käänsivät. <o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Vanhan Rauman pelastusprosessi sai ratkaisevan lisän keväällä
1972, kun nuoret arkkitehtiylioppilaat </span><b style="font-family: helvetica;">Mikko
Heikkinen, Markku Komonen ja Tiina Valpola</b><span style="font-family: helvetica;"> laativat Teknillisen
korkeakoulun oppilastyönä </span><b style="font-family: helvetica;">Ville
Helanderin</b><span style="font-family: helvetica;"> johdolla vanhan Rauman kaavoitusta koskevan
korttelisaneeraustutkimuksen. Tehtävä liittyi ”Den nordiska trästaden”-teemaan.
Oppilastyö osui aikaan ja paikkaan. Se osoitti harvinaisen terävällä tavalla
tilanteen todellisuuden. Kysymys oli saman tehokkuusluvun puitteissa syntyvistä
erilaisista kaupungeista. Tiivis ja matala oltiin korvaamassa harvalla ja
matalalla. Näin ei sittenkään käynyt. Uhkaava vaara oli torjuttu. Rauma
pelastui. Täpärästi! Sammalkorven kanssa työstetyn yleiskaavan virhe sai
korjauksensa ja Rauman maailmanperintökohde syntyi jäädäkseen. Muistan kyllä
viimeisen keskustelun kaupunginjohtaja </span><b style="font-family: helvetica;">Eelis
Oksasen</b><span style="font-family: helvetica;"> (virassa 1956-1978) kanssa. Siinä oli uusi vire.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Aika oli auttanut ymmärtämään. Kiitos aika! </span><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2013/07/rauma-rooma-pariisi.html" style="font-family: helvetica;">http://penttimurole.blogspot.com/2013/07/rauma-rooma-pariisi.html</a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nyt ovat uudet haasteet. Kenestä nyt pelastaja? Kauppakeskus
kanalin länsirannalla herättää tunteita. Unescon maailmanperintökeskus lähetti
30.6.2021 Suomen valtiolle kirjeen, jossa vaadittiin Heritage Impact Assessment
(HIA) -arvioinnin täydennystä.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiAyeSn68Mzuwe-j_L-Ot-vrige0UW4FkfeMY-icI3ThJ3D6b7y11HEzB7RxFdamYvDhGGDCS9UrfTTayLsaezmjiSUZmsA3A4O3PloKgj2ZTqIxhTELmd3UBqgee-nSnhTtPbQN6edso0DYBmHKMnr9rwEv1TA2gqegk2fDHU_KewNFrR1UrSWqjx8=s987" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="555" data-original-width="987" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiAyeSn68Mzuwe-j_L-Ot-vrige0UW4FkfeMY-icI3ThJ3D6b7y11HEzB7RxFdamYvDhGGDCS9UrfTTayLsaezmjiSUZmsA3A4O3PloKgj2ZTqIxhTELmd3UBqgee-nSnhTtPbQN6edso0DYBmHKMnr9rwEv1TA2gqegk2fDHU_KewNFrR1UrSWqjx8=s320" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Tässä sortuu aina raporttiarkeologiaan –
haluaa vertailla ”mitä ennen” / ”mitä nyt” tilannetta. Erityisesti vertailu
kiinnostaa, kun kysymyksessä ovat suuret suunnittelumaestrot, tässä tapauksessa
Risto Sammalkorpi. Vasen kuva kertoo,
miten Risto aikanaan, silloin 60-luvun lopulla suunnitteli. Kuvaan on
havainnollistamisen vuoksi piirretty punaisella värillä uuden kauppakeskuksen
tontti ja keltaisella Vanhan Rauman – maailmanperintökohteen rajaviivaa.
Oikeanpuoleinen kuva esittää Länsirannan hyväksyttyä kaavaa. Kauppakeskuksen tontti on oranssilla. Kysymys
kuuluu: onko mittakaava oikea?</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">HIA</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Rauman kaupunki onkin päättänyt laatia yhdessä
Museoviraston kanssa uuden täydentävän selvityksen. Arviointi käsittelee Rauman
kanalin Länsirannan asemakaava-alueelle sijoittuvaa uudisrakentamista,
kauppakeskushanketta ja sen suhdetta Vanhan Rauman maailmanperintöalueeseen. Täydennystyö
on tarkoitus saada valmiiksi vuoden 2022 aikana. Luen edellistä HIA-raporttia:
Länsirannan kauppakeskushankkeen vaikutukset Vanhan Rauman
maailmanperintöarvoihin 26.3.2020. Nyt on siis tarkoitus tarkistaa vuoden
takaista raporttia. Vanha raportti on monipuolinen ja laaja. Siinä tuodaan
esiin massiivisen kauppakeskuksen haitat ja päädytään sitten havaitsemaan ne
siedettäviksi ja suositellaan kauppakeskuskaavan hyväksymistä. Korkein
hallinto-oikeus puolestaan hylkäsi valitukset ja asemakaava astui voimaan. Nyt
tehdään uusi HIA. Onko uusia näkökohtia? Oma mielipide? Tietysti uusi Sigge
Oy:n suunnittelema massa kortenterässeinineen on huippuunsa tyylikäs, mutta
liian laatikkomainen, liian pitkä, sopimaton paikkaansa. Pelastustehtävä olisi
helppo. Uudelleen piirustuspöydälle.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;"><br /> </span><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Silta joen suuntaisena</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhCgf7ZKuF5DIXi5evh7BdizTgkZHy0Nv4j6Csposn-dGUhDWG_MMnSh0JKCQjo7u4uPu1ROKgstaW2TwWi3H3TUWCgNS1OhiX3_q2R0XtwLT3rbEC7yTd2ytQDFB7zdDsRpwpgmvkYpag9J4w8Xe3p892O8TGY2lkt-aa0SRVjAj93HBr7c4u-Y2ax=s1620" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="492" data-original-width="1620" height="97" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhCgf7ZKuF5DIXi5evh7BdizTgkZHy0Nv4j6Csposn-dGUhDWG_MMnSh0JKCQjo7u4uPu1ROKgstaW2TwWi3H3TUWCgNS1OhiX3_q2R0XtwLT3rbEC7yTd2ytQDFB7zdDsRpwpgmvkYpag9J4w8Xe3p892O8TGY2lkt-aa0SRVjAj93HBr7c4u-Y2ax=s320" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">Ystäväni <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Benito
Casagrande</b> oli juuri aloittanut Turun yliopiston rakentamisen neuvottelukunnan
sihteerinä. Oliko vuosi 1972. Hän oli suuren pelastustehtävän ääressä. Kasarmin
katua kaupungin keskustaan tunkeutuva liikenteen valtaväylä olisi estettävä ja
pysäytettävä. Sen ei voi antaa halkaista yliopistoalueen vatsaa. Vaikeuksia oli
tiedossa, sillä juuri tuohon Kasarmin katuun ja Turpiinatiehen oli Turun
virkamiesjohto tiukasti sitoutunut - suorastaan hirttäytynyt. Olimme Beniton
remmissä ja laadimme suunnitelman Kasarmin kadun "kiertolinjauksesta".
Benito uskoi vuorenvarmasti asiaansa. Minä välillä melkein häälyin.
Suunnitelmaa esiteltiin kaupungin johdolle. Epäilyjä - vaikka
pulaiskaupunginjohtaja <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Uuti Palaja</b>
suostuikin antamaan puheenvuoron insinööri "Mulolle". Ehdoton
kiertolinja-ajatuksen vastustaja oli asemakaava-arkkitehti <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Pekka Sivula</b>. Hän kiehuu, puhuu "sillasta joen
suuntaisena". Kaupunginhallitus hyväksyi ehdotuksen. Sivula pyysi
sairaslomaa. Olli Kivisen kaava muuttui. Kaupungin ja Viatekin suunnitelmat
muuttuivat. Pekka Sivula antoi lopuksi anteeksi. Soitan Benitolle, muistelemme
yhteisiä hankkeita. Hän muistaa vielä toisen suuren Turkua koskeneen
pelastustehtävän. Se oli massiivinen virastotalo Eerikinkadun päähän. Olin jo
unohtanut. Teimme kartoituksen virastojen yhteystarpeista. Ne eivät
edellyttäneet massiivia. Turku säästyi.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Epäonnistuminen Pasilassa</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhjqbVhJkQkd0rUDQ-sXp-oqPiXRxVjWXPGqRjwTADwQZ2wIHpdsdPmGW11JUXV4vQeoeNhfhXQi2-BZy3fbhfFNCg-GgasnmMyrDDH2WpjD7GjV3z0ohJpcv98RWxiD3grxyVlCvspJcOuQa9jLHU7Qd6Y__nI_61ZoDwqLd4cMtFIHNk0stsNlhdj=s966" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="966" data-original-width="894" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhjqbVhJkQkd0rUDQ-sXp-oqPiXRxVjWXPGqRjwTADwQZ2wIHpdsdPmGW11JUXV4vQeoeNhfhXQi2-BZy3fbhfFNCg-GgasnmMyrDDH2WpjD7GjV3z0ohJpcv98RWxiD3grxyVlCvspJcOuQa9jLHU7Qd6Y__nI_61ZoDwqLd4cMtFIHNk0stsNlhdj=w185-h200" width="185" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">Elämäni pelastustehtävissä on monia epäonnistumisia.
Ehkäpä suurimpia epäonnistuneita pelastustehtäviä oli yritys pelastaa Hakamäentie
vuonna 1988. Siitä olisi voinut tehdä komean puistokadun raitioteineen. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Paikalle oli tunkemassa ”Pasilan orsi”,
moottoritie läpi Pasilan, <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Veikko Hakolan</b>
ja <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Heikki Salmivaaran</b> lempilapsi. Minä
olisin halunnut korvata sen Asesepäntien tasolle rakennettavalla Haaganväylällä.
Hakamäentien katuhaave sortui Veikon, Heikin ja muunkin byrokratian
vastustukseen. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Ystäviä ne olivat, vaikka
joku muuta luulee.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-size: 16pt;"><span style="font-family: helvetica;">Ilaskivi bulevardeja
pohjustamassa, Simo ja minä mukana<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Bulevardihankkeen idut tulivat esiin <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Raimo Ilaskiven</b> selvitysmiestehtävässä vuonna 1989. Tehtävä oli <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Harri Holkerin</b> hallituksen antama. Työn
virallinen nimi oli Pääkaupunkiseudun rakentamismahdollisuudet. Me saimme <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Simo Järvisen</b> kanssa tehtäväksi
maankäytön ja liikenteen ratkaisun. Laajan selvityksen hallinnollista ja
juridista osaa oli työstämässä <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Matti
Väisänen</b>. Hän oli myös Ilaskiven oikea käsi. Yksi selvä ohje koski
siirtolapuutarhoja. Niitä ei saanut koskea. Työssä oletettiin pääkaupunkiseudun
asumiskerrosalan kasvavan 30 miljoonasta kerrosneliöstä 45 miljoonaan.
Työpaikkakerrosalan kasvuksi oletettiin 28 miljoonasta 35 miljoonaan
kerrosneliömetriin. Uutta maankäyttöä oletettiin tarvittavan 20-30 milj. k-m2.
Ohjevuotena oli 2010. Kasvun oletettiin johtuvan elintason myötä lisääntyvästä
asumisväljyyden kasvusta. Väestön kasvubuumia silloiset ennusteet eivät
tunteneet. Ilaskiven työn lähtökohtana olleet Helsingin seutukaavaliiton ja
Tilastokeskuksen ennusteet arvioivat pääkaupunkiseudun asukasluvuksi vuonna
2010 hieman alle 900000 henkeä. Siitä luvun ennustettiin laskevan. Todellinen
väkiluku vuonna 2010 oli 1040000 henkeä. Pieleen tietysti meni. Todellinen luku
vuonna 2020 oli jo 1184000 asukasta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://vimeo.com/3380088">https://vimeo.com/3380088</a>
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgLHxTdGInMXcD1N19xgSC0GsjPpJGiEPKxTVpVnlOp_iPAu-Kh4pH83rApv80drZX8Hn4JzM9jz6Ju7SFImsTDkhKWHz0O-bU4lvTdhrZSEcgn8D9Wu_00N5c8twPbM2J2pjqAK6mfftLC2-UBPmet-Kze2YK_TbDJCfGFs6nYaevqky29emkt8aKu=s750" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="556" data-original-width="750" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgLHxTdGInMXcD1N19xgSC0GsjPpJGiEPKxTVpVnlOp_iPAu-Kh4pH83rApv80drZX8Hn4JzM9jz6Ju7SFImsTDkhKWHz0O-bU4lvTdhrZSEcgn8D9Wu_00N5c8twPbM2J2pjqAK6mfftLC2-UBPmet-Kze2YK_TbDJCfGFs6nYaevqky29emkt8aKu=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Mutta hupsista, jos on kaksi
virhettä ne saattavat kumota toisensa, näin kävi Ilaskiven maankäyttöennusteen
kerrosala-arvioiden. Suorastaan nappiin vuonna 2010.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Keskuspuisto kontra
bulevardi</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Mutta, pelastustehtävä, se liittyi ehdotettuun Kehä I:n sisäpuolisten
valtateiden muutokseen kaduiksi. Silloin ei ajatus saanut vastakaikua. Espoon
kaupungininsinööri <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Martti Tieaho</b>
sanoi vain insinöörin olevan niin tyhmä, että esittää valtion teitä
siirrettäväksi kuntien haltuun. Se tyhmä olin minä. Bulevardiaatteet kaivettiin
sitten komerosta Helsingin kaupunkisuunnittelun toimesta uuden yleiskaavan
tekovaiheessa 25 vuotta myöhemmin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin olimme
aikanaan kuvitelleet.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"></span></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhd4-W6wPSqLygSUNozCf9SG7qcY2GCtZuMCVVLd10RAsoJcVM62bo-LzhMpV68epo59j9gELE8NeVj01mn4KOgB7eCpgfvukS2vsQVOH19DGEAhBepKvUy9e_OVx0547dz2-byIRddc5ulfsto5kHvktw8DHNeIUbT0S7HBc7JM8K4_7YJ5kzhsfcP=s513" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="513" data-original-width="493" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhd4-W6wPSqLygSUNozCf9SG7qcY2GCtZuMCVVLd10RAsoJcVM62bo-LzhMpV68epo59j9gELE8NeVj01mn4KOgB7eCpgfvukS2vsQVOH19DGEAhBepKvUy9e_OVx0547dz2-byIRddc5ulfsto5kHvktw8DHNeIUbT0S7HBc7JM8K4_7YJ5kzhsfcP=s320" width="308" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">Ajattelimme
niistä tulevan mahtavia puistokatuja, joiden varsilla on kohtuullisessa määrin
rakennuksia. Mutta näiden katujen varsilla ryhdyttiinkin ratkomaan Helsingin
kasvustrategiaa. Sisääntuloteiden varteen sijoitettiin 80000 asukasta ja vielä
työpaikkoja. Se oli kolmannes yleiskaavan 240000 asukkaan kasvutavoitteesta.
Siinä uhrautui keskuspuiston keskeinen kapeikko. Samalla uhrautui myös
poikittainen viherkäytävä Haagasta Patolaan ja Vantaalle. Metsää kaatuisi
neliökilometrittäin. </span><b style="font-family: helvetica;">Oli ryhdyttävä
pelastustoimiin</b><span style="font-family: helvetica;">.</span><p></p><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;">Olen keskuspuiston nimby</b><span style="font-family: helvetica;">. Minun
toimeni keskittyivät Haagan ja Kehän väliselle alueelle. Mitkä toimet? Ainakin
osallistuin metsämielenosoitukseen ja kirjoitin asiasta kolme blogia ja kävinpä
kaupungintalolla esittämässä poliitikoille kannanottoja. Ja hurraa! Kaiken
päätteeksi juristit hallinto-oikeudessa ratkaisivat asian, ei suinkaan
keskuspuiston vihreyttä puolustaen vaan maakuntakaavan merkintöjä tulkiten. Oli
pelastettu mitä pelastettaman piti.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhplGBCs8m7JPGGXY3nUkEmAD1lHPeDhcg9cp14KSP9SYY3Fytccxv3z8JQCqntU0mUgCnLxiisxrUyYCmK7yPmyIvnMwgE5bdWZBVaJeP28MvTr32KzG0ItZQlLlcL2lfvPDjLE1EVPt-xD91LZF2YuUVXsDU2ibi5FSCcLmz2CMW7IB_7ktr2d45W=s960" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="626" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhplGBCs8m7JPGGXY3nUkEmAD1lHPeDhcg9cp14KSP9SYY3Fytccxv3z8JQCqntU0mUgCnLxiisxrUyYCmK7yPmyIvnMwgE5bdWZBVaJeP28MvTr32KzG0ItZQlLlcL2lfvPDjLE1EVPt-xD91LZF2YuUVXsDU2ibi5FSCcLmz2CMW7IB_7ktr2d45W=s320" width="209" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Toinen keskuspuistoon liittyvä pelastustehtävä ei
kuitenkaan onnistunut. Se koski <b>Heikki
ja Kaija</b><span> </span><b>Sirenin</b></span><span style="font-family: helvetica;"> uimahallin
kupeeseen ilmestynyttä Siren-nuoremman suunnittelemaa uutta hallia. Siellä se
nyt nököttää paikallaan. Uppoaa paikalleen. Kaupungin uusi strategia sanoo,
ettei puistoja enää rakenneta. Tuohon pitää uskoa. Tarkennetaan vielä mitä
Vartiaisen strategia lupaa luonnon suhteen: kaupungistuminen toimii luonnon
kannalta myönteisenä voimana, nykyisten helsinkiläisten lähiluontoa suojellaan,
vehreyttä ja puita lisätään, arvokkaimmat luontoalueet suojellaan,
arvokkaimmille luontoalueille ei esitetä rakentamista, Keskuspuiston alueelle
ei tule uutta rakentamista ja Vartiosaari säästetään asuinrakentamiselta.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Forssan torilla ”kuolemantuomio”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Vuonna 1990 tehtiin <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jukka
Turtiaisen</b> kanssa Forssan yleiskaavaa. Siihen sisältyi yksi
pelastustehtävä. Oli pelastettava kaupunki kirkon ja Kalliomäen välistä
puikahtavalta Yhtiönkadun jatkeelta. Ikävä sanoa, tuossa vaiheessa
pelastustehtävä ei onnistunut, yleiskaavassa katu oli merkittynä! Mikä
pettymys! Muistin väärin. Muistanko yhtä väärin muitakin tekemäkseni luulemia? </span></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgDVnIoWjNKvPfK3KVJNNNxr_8biXY3TziBDXsEh83nx7BZwKuNsr210yd-004UTMRZF6y6-WgLziDbJEKUGwRgemj88NVDYZAxmNWHgSVj1r0PYNlikWe7aliAcUQGQaDxvvahZaOi3EgLk-XVh24Otfi60Z7wQWTewOYgiS6SsJErsb9HotA-I9zc=s417" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="417" data-original-width="393" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgDVnIoWjNKvPfK3KVJNNNxr_8biXY3TziBDXsEh83nx7BZwKuNsr210yd-004UTMRZF6y6-WgLziDbJEKUGwRgemj88NVDYZAxmNWHgSVj1r0PYNlikWe7aliAcUQGQaDxvvahZaOi3EgLk-XVh24Otfi60Z7wQWTewOYgiS6SsJErsb9HotA-I9zc=s320" width="302" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">Vuonna
2009 hallinto-oikeus tuli kuitenkin apuun ja päätti hylätä kaupunginvaltuuston
hyväksymän asemakaavan, johon väylä oli piirretty. Sitä ennen vanha yhtiöni oli
tehnyt kolmekin arviota väylän merkityksestä. Vastaus: ei välttämätön. Joka
tapauksessa kaupunki pelastui, mutta juristien voimin. Olihan meillä toinenkin
haave. Halusimme merkitä Forssan ja Tammelan välisen peltoalueen ufojen
varalaskukentäksi. Olimme varmoja, että merkintä toisi kaupunkiin runsaasti
turisteja. Alkuperäinen idea oli forssalaiselta jääkiekkosuuruudelta Kari
Arolta. Ei mennyt läpi, minne ufot nyt laskeutuvat? Sain muuten Forssan torilla
kuolemantuomion. Olin ehdottanut torille paviljonkimaista rakennusta, siitä
tuomio. Suunnittelu on vaarallista, onneksi <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Ilkka Joenpalo</b> kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja
kansanedustajana pelasti minut tuolta tuomiolta. Edes jotain tuli pelastettua.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Haikailua Savonlinnassa, onnistuminen Tuusulassa</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhYzfLs4M2FA18ZDfU6O6BQR6B91i1TKKiLEw0PehQy-TpSdIPMy2AhKQ3LPO9N7QsDf2IoblquyxzPnfyNWxpjVsMz_G_dHaQuEntOebwNvNZjSmMCmKpW35Fz2oW9upFgpOXAldZCeGfMNknMxRB7cy7Y0wTugv_Wdf5FgJ0x2Q1DY6lWO0gKhLXd=s925" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="825" data-original-width="925" height="285" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhYzfLs4M2FA18ZDfU6O6BQR6B91i1TKKiLEw0PehQy-TpSdIPMy2AhKQ3LPO9N7QsDf2IoblquyxzPnfyNWxpjVsMz_G_dHaQuEntOebwNvNZjSmMCmKpW35Fz2oW9upFgpOXAldZCeGfMNknMxRB7cy7Y0wTugv_Wdf5FgJ0x2Q1DY6lWO0gKhLXd=s320" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">Me olimme kieltäytyneet Savonlinnan ohikulkutien
suunnittelusta ja suhtautuneet nihkeästi Länsiväylän suunnitteluun. Molemmissa
hankkeissa oli lähtökohtana jotain, mitä emme hyväksyneet. Savonlinnan
rantaväylä oli jotain ehdottoman kielteistä. Marssimme lähetystönä <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Ray Ottmanin</b> ja <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Liisa Ilveskorven</b> kanssa <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Veikko
Hakolan</b> luokse ja kieltäydyimme tuosta ympäristörikokseen verrattavasta
tehtävästä. Tätä mieltä olimme. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kai
Nyman</b> kumppaneineen yritti taistella ja pelastaa. Se ei Savonlinnaa
pelastanut ja taitavat olla tyytyväisiä väyläänsä. Länsiväylää emme halunneet
koska sinne vaadittiin "bussimetroa" samanaikaisesti, kun oikea
metrokin oli valinkauhassa, se ei sopinut ajatusmaailmaamme, olimmehan metron
kannattajia. Näin sitten lohdutusvoittona saimme Tuusulantien suunnittelun
vuonna 1990. Ratkaisun teki <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Pentti
Hautala</b>. </span><span style="font-family: helvetica;">Se oli eräänlainen uudenlaisen ajattelun airut. Valtatie
kaupungissa – tai oikeammin kylässä – suorastaan puolibulevardi. Siinä työssä
pelastettiin takaisin myös liikenneympyrät. Ne oli aika hyljännyt.
Onnistuminen! Onnistuminen ei ole yhden tai kahden ihmisen työtä Tarvitaan
joukkue. Oheisessa kuvassa Tuusulantien joukkue juhlii tien valmistumista
vuonna 1995.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Elielinaukio – menetetty
kanne?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Sorruin tuohon ihanaan kaupunkiin – Raumaan, sorruin
vielä Forssaan ja Tuusulaan. Otetaan lyhyemmän kaavan mukaan muutama
vaatimattomampi kohde. Jaa, onko Elielin aukio juuri sellainen vaatimaton
kohde? Unesco ei ole kyllä puuttunut Rautatieaseman ja Postitalon välisen
maiseman tuhoamiseen. Helsinki kun ei ole pystynyt harmikseen hankkimaan
maailmanperintökohteita, paitsi nyt Suomenlinnan joka on onnellisesti omalla
saarellaan. Minä en yritäkään lukea itseäni Elielin pelastajaksi. Olen siitä
kuitenkin kirjoittanut blogin, jossa yritän väittää mahdollisuuksia olevan. <a href="https://penttimurole.blogspot.com/2021/11/elielinaukio-se-panee-miettimaan.html">https://penttimurole.blogspot.com/2021/11/elielinaukio-se-panee-miettimaan.html</a>
. Minulla ei ole osoitetta jonne valituksen esittäisi. Sellaista ei ole
kellään. Ehdotin joskus Mikko Aholle ja Anni Sinnemäelle eräänlaista
”kylähullujen” suunnitelmien ”roskapankkia” ja niiden suunnitelmien kunnollista
tutkimista rahoituksineen. Saataisiin sitten kylähullujen tekemiksi leimatut
suunnitelmat pois kuleksimasta tai sitten AHAA- löytyi itua! <a href="https://hulluarkkitehti.fi/2014/06/18/eipas-arvostella-arkkitehtuuria/">https://hulluarkkitehti.fi/2014/06/18/eipas-arvostella-arkkitehtuuria/</a>
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiyMTw_LVc1qYdaORxhwuxHN4i3HfCE9txtEBrUJVW45TpRccnW5zjnWEpxS4C4FcH5LA5LlbEvZjh2Pt-rxthQIcsclNt5KzlVQA2fCG5o4ROM7VU2_dKvadzR060zDVHKkpbB4ZQvajha2wVElJ-YOP00KFusm-P-E91Q5-v0MY8rGqxIB1sq2aMs=s320" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="320" data-original-width="171" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiyMTw_LVc1qYdaORxhwuxHN4i3HfCE9txtEBrUJVW45TpRccnW5zjnWEpxS4C4FcH5LA5LlbEvZjh2Pt-rxthQIcsclNt5KzlVQA2fCG5o4ROM7VU2_dKvadzR060zDVHKkpbB4ZQvajha2wVElJ-YOP00KFusm-P-E91Q5-v0MY8rGqxIB1sq2aMs" width="171" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Taannoisessa blogissani ryhdyin
pelleilemään ja sijoitin maailman kolmanneksi korkeimman asuinrakennuksen, nyt
korkean rakentamisen huuman kunniaksi, aukion keskelle. Se on 432 Park Avenue
Manhattanilta. Siinä on 85 kerrosta ja korkeutta riittää 426 metriä eli kuusi
kertaa Stadionin tornin korkeus. Se on Manhattanin miljardöörikadulla ja
näköalat ovat keskuspuistoon. Elielin aukiolle sijoitettuna tornilla
turvattaisiin näkymä Lappiin, joka kuulemma Kiasmaa rakennettaessa menetettiin.
Ja onhan siinä meidän oma keskuspuistomme näköperspektiivissä.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tässäkö ne kaikki elämän pelastustyöt ja
epäonnistumisetkin ovat? Eikö muuta syntynyt koko 60 vuoden suunnittelijauran
aikana?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhOJj9VorU4osijB1RSHtxrI7AjuxA-a7fa7ilKvTQ06Fx9prm1VbiqLS41w826UPqjdjxEqjFopWPsDccE-2brlmrwn88ZIxRJEE3t8qWppioM8ghMkRFaTo7g4Uxbs1lHitEDcHqa41E11QOHY5EPBhVz0V2yPdPfGSVhlhvn0UqRNWmyCHXBiAgC=s1297" style="clear: left; display: inline; font-family: helvetica; font-style: italic; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="503" data-original-width="1297" height="124" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhOJj9VorU4osijB1RSHtxrI7AjuxA-a7fa7ilKvTQ06Fx9prm1VbiqLS41w826UPqjdjxEqjFopWPsDccE-2brlmrwn88ZIxRJEE3t8qWppioM8ghMkRFaTo7g4Uxbs1lHitEDcHqa41E11QOHY5EPBhVz0V2yPdPfGSVhlhvn0UqRNWmyCHXBiAgC=s320" width="320" /></a></p><p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;">Tässä on nyt tullut
älyttömästi kehuttua omia ”pelastustoimiaan”. Jos nyt kuitenkin ajattelisi mikä
oli se pahin moga, joka tuli tehtyä. Kun tuloksia katsoo ja jos kuvittelee
tämän ajatuksen joitakin villinneen ja kun jälkiä seuraa ja havainnoi, Matti
Vesikansan jo aikanaan piirtämän kuvan valaisemana, niin havaitsee juuri tämän
”kompaktikaupunki on kontaktikaupunki ” vuodelta 1967 pahimmaksi mogakseni.</span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhKPbiLnqiXYiyDhTTzSVKzhR14W0w3sywFc6l_dOlrRcywyctL9_K034TGeOsfiFP8ofW9N05KgEnECVG2rU2jHzcfLltNORo77mxVlGUtf0TA4lsyYva99OJqtEAOSANSoc0NDi1UtEBjGUkqCm44WuWwhSjT_Grr7iyFfX2gbjmL4KwHct6E1J-w=s1237" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="821" data-original-width="1237" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhKPbiLnqiXYiyDhTTzSVKzhR14W0w3sywFc6l_dOlrRcywyctL9_K034TGeOsfiFP8ofW9N05KgEnECVG2rU2jHzcfLltNORo77mxVlGUtf0TA4lsyYva99OJqtEAOSANSoc0NDi1UtEBjGUkqCm44WuWwhSjT_Grr7iyFfX2gbjmL4KwHct6E1J-w=s320" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">No,
jäikö niitä sitten hyviä pelastustekoja vielä mainitsematta? On niitä, jos itse
pääsee sanomaan. Mutta en tarkemmin ryhdy erittelemään. Mitä niitä nyt on? Jos
kuitenkin erittelisin. Rautatientorin metroaseman lippuhalli kuuluu ilmeisiin
pelastustehtäviin ja taisteluvoittoihin. Se oli yhteinen taistelu </span><b style="font-family: helvetica;">Pentti Aholan</b><span style="font-family: helvetica;"> kanssa vuonna 1973. Onneksi <b>Lars Hedman</b> asettui kannallemme. Tallinnan
tunnelin vastustaminen, samaisen kaupungin joukkoliikenteen ja erityisesti
trammien pelastaminen, eihän me niitä konkreettisesti pelastettu, itse
pelastivat, mutta tehtiin kuitenkin projekti Tallinnan joukkoliikenteen
”optimeerimiseksi” vuonna 1998. Lahden oikorata, se oli jotain, vuosi oli 1990,
kun homma alkoi. Mitä se pelasti? Se pelasti Suomen rautatierakentamisen.
Metroa on tietysti oltu kampeamassa eteenpäin, kautta vuosien. Se että ajoimme
sen Espoossa koko matkalta tunneliin, se kyllä hieman kaduttaa. Onko vielä?
Kyllä, Marja-rata eli ankeammalta nimeltään Kehärata. Emme sitä Ilaskivessä
kannattaneet, mutta tilanne muuttui. Ulkomailla yritimme saada ryhtiä ja
pelastusta niin Ammaniin kuin Bakuun. Arvioin pelastusyritykset kympin
arvoisiksi, mutta tulokset nollan väärtiksi. Ne tärkeät asiat eivät uppoa, ne
menevät kuin vesi hanhen selästä. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Pelastaminen ei ole lasten leikkiä, sillä korkealta
rakentamiselta meitä ei taida pelastaa mikään, saatikka että meidät
pelastettaisiin Helsingin pakkomielteiseltä kasvulta.</span></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-3409145960803048922021-12-01T16:34:00.013+02:002021-12-01T16:40:25.553+02:00E-skuutit ”luomuhuovuttajien tuppukylään”?<p><span style="font-family: helvetica;">Kuuntelin Helsingin valtuuston monituntista keskustelua
Sörnäisten tunnelista. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Keskustelua
käytiin 3 tuntia 40 minuuttia. Keskustelun jatkuttua 3 tuntia 10 minuuttia,
perussuomalaisten Laura Korpinen räjäytti sanallisen pankin sanomalla Helsingistä
tulevan autoliikenteen rajoitusten vuoksi ”luomuhuovuttajien tuppukylän”. Se
oli hauskasti keksitty - papukaijamerkki!</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhEbF70g6qRB3rHWB3hAoxeqfG00xCAW41hN94bY9Q2jBuOU4txE1imE6vpT1tSUwGI1f0OsRJO814vxCnfRAvjKhw46N0Yvw0MEcz7XSmEKxv8CwIbL-c5fZYZrk3OkmK09xdciU-IALzKYcG1lWqTKOplfTBa3n6PBv8rpzQM7a0dRHOMmdK5qAwx=s679" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="679" data-original-width="620" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhEbF70g6qRB3rHWB3hAoxeqfG00xCAW41hN94bY9Q2jBuOU4txE1imE6vpT1tSUwGI1f0OsRJO814vxCnfRAvjKhw46N0Yvw0MEcz7XSmEKxv8CwIbL-c5fZYZrk3OkmK09xdciU-IALzKYcG1lWqTKOplfTBa3n6PBv8rpzQM7a0dRHOMmdK5qAwx=s320" width="292" /></a></div><br /><span style="font-family: helvetica;">Minun piti
kirjoittaa enemmänkin Sörnäisten tunnelista ja erityisesti siitä käydystä
keskustelusta valtuustossa. Ja kirjoitinkin. Nyt panin sen mappi ööhön. Ai,
siiskö poliitikkojen keskustelua ja asiantuntemattomuutta arvostellen? Ei
suinkaan, päinvastoin, sitä kiitellen miten oivallisesti poliitikot älysivät
missä villakoira on haudattuna. Älysivät suunnittelun ja sen taustalla olevien
vanhojen tavoitteiden, vanhan tehdyn painoarvon ja perinnetiedon syöpymisen
tekijöiden kaaliin ja piilovaikutukseen sieltä. Älysivät myös
ennustemenetelmien ja erilaisten simulointien tavoiteohjautuvat mekanismit. Outoa
oli se, että tunnelia vastustaneet vihreät, Anni Sinnemäki etunenässä olivat
juuri vastikään ajaneet läpi yleiskaavan, jonka liikenneverkkoon kuului
Sörnäisten pitkä tunneli.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Skuutit suoraan tunneliin</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tunnelista ei kannata enempää jauhaa. Se on päätetty. Ystäväni
Niilo Järviluomakin sai Hesariin tunnelia puolustavan kirjoituksen. Minä ryhdyn
nyt jauhamaan mikroliikenteestä. Se on uusi muotiaihe. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mikael Junger</b> yritti ottaa asian esille valtuuston Sörnäisten
tunneli -kokouksessa. Kertoi itse skuuttailleensa 270 kilometriä.
Skuuttiystävällinen kokonaisuus Kalasatamassa oli hänen haaveissaan, ehdotti
jopa pontta asiasta. Hän sanoi nyt olevan oikea aika ja paikka uuden <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">mikroliikenteen kaupunkipolitiikan</b> selvittämiseen.
Atte Kaleva taas kehotti suunnittelemaan kaupunkia jossa skuutit eivät aiheuta
niin paljon haittaa, kun ne nykyään aiheuttavat. Sirpa Asko-Seljavaara sanoi
skuuttien olevan koiranulkoiluttajien ja vanhusten kauhistus. Sami Frank Muttilainen
halusi panna kaikki skuutit rakennettavaan tunneliin. Muttilaisen kanta oli
yllättävä, olisi luullut hänen pipopäisenä kaupunkiaktiivina olevan varsinainen
skuutti-intoilija Jungerin tapaan. Puheenjohtaja Fatim Diarra sitten kielsi
skuuteista keskustelun, sanoi keskustelua käytävän Sörnäisten tunnelista.
Minulta skuuteista puhuminen ei ole kielletty. Ryhdynkin nyt miettimään asiaa.
Mitä se nyt on – mikroliikenne? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><a name="_Hlk88846085"><span style="font-family: helvetica;">Tutkin mielenkiintoista raporttia:
”Helsinkiläisten liikkumistottumukset 2020”. Raportti on kaupunkiympäristön
toimialan julkaisema tammikuussa 2021. Ajattelin löytäväni vastauksia
ajankohtaiseen aiheeseen mikromobiliteetista ja erityisesti lisääntyvästä
potkulautojen käytöstä. Pettymys on suuri, kun havaitsen potkulautailun
kuuluvan yhteiskategoriaan ”kävely (myös juoksu, potkukelkka, potkulauta,
pyörätuoli, rollaattori, rullaluistimet, rullasukset)”. En siis saa vastausta potkulautailun
lisäyksestä tai määrästä yleensä. Mutta muuten hieman ihmettelin lukuja, kun
ryhdyin vertailemaan henkilöliikennetutkimusta HLT 2016 ja helsinkiläisten
liikkumistottumuksia. Kävelymatkat ja tässä helsinkiläisten tutkimuksessa
mukaan luettuna rullaluistelu, rollaattorit ja potkulaudat yms. ovat ainainen tutkimustilastoinnin
murhe. Onko kävely kotoa autolle tai bussipysäkille erillinen kävelymatka ja
onko koululaisen kävely pyörälleen kävelymatka? Tästä tulee eroja. Mutta se
mikä ällistyttää on huimaavat erot henkilöautomatkojen määrässä. Jotenkin
vaikuttaa siltä, että helsinkiläisten tutkimuksessa on laskettu vain
kuljettajamatkat, eikä lainkaan matkustajia.</span></a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgHWQjyXsGk3wlg7Obzp_fVrDrJHXoTIU0XkGqefUe-3GewoDbkeC29j3bWnLmLPzRNRFZf7KZqDtqSbClHX71LMLYoOdPGk_tE1bYdBQNBhDeViV_zuXJ9udPus0EFxLSPCrysXdkOvjgr9JUk4QFl-wEJM8yygVIrlohC5qJIZeJx7v_C1tehG6q3=s501" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="472" data-original-width="501" height="301" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgHWQjyXsGk3wlg7Obzp_fVrDrJHXoTIU0XkGqefUe-3GewoDbkeC29j3bWnLmLPzRNRFZf7KZqDtqSbClHX71LMLYoOdPGk_tE1bYdBQNBhDeViV_zuXJ9udPus0EFxLSPCrysXdkOvjgr9JUk4QFl-wEJM8yygVIrlohC5qJIZeJx7v_C1tehG6q3=s320" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Ihmettelin siis
tässä paria tutkimustulosta. Toinen on valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus
HLT 2016 (kaksi oikeanpuoleista tolppaa) ja toinen on Taloustutkimus Oy:n
syys-lokakuussa 2020 helsinkiläisten liikennetottumuksia selvittelevä haastattelututkimus
(kolme vasemmanpuoleista tolppaa). Viimemainitun tutkimuksen aineistoon oli
liitetty tutkimustietoa alkaen vuodesta 2016. Lähdeaineisto ei tällä
lukemisella selvinnyt (ensimmäinen tolppa vasemmalta). Minkähän takia näissä
tutkimuksissa on näin suuri ero? Yksi syy voi Helsinki-tutkimuksen
syys-lokakuun matkat, kun HLT tutkii koko vuoden matkoja. Henkilöautomatkoissa
on suuri ero. Vuodelle 2016 Helsingin liikennetottumukset sanovat
henkilöautomatkojen määräksi kantakaupunkilaisilla 0,4 matkaa/asukas, HLT taas
sisemmällä kaupunkialueella saa 1 matka/asukas. Korona-aikana
henkilöautomatkailu on periaatteessa ollut korkeampi ja joukkoliikenneosuus
taas pienempi. Jopa romahdusmaisesti pienempi. Joukkoliikennematkojen määrä oli
ennen koronaa kantakaupungissa 1 matka/asukas ja koronan aikana vain 0,5
matkaa/asukas. HLT 2016 sai joukkoliikennematkojen määräksi
kantakaupunkilaisilla 0,75 matkaa/asukas. Kummallisen suuret erot ovat myös
kävely- ja pyörämatkoissa. Näiden matkojen määrä oli Helsingin
liikkumistottumuksissa ajankohdasta riippuen 1,7-2,1 matkaa/asukas ja HLT 2016
tutkimuksessa 1,1-1,2 matkaa/asukas.</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Mitä olemme odottaneet?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Mitä kaikkea viime aikoina on puhuttu? Eniten puhuttu
lienee <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">autonominen liikenne</b>. Täysin automatisoidun
liikenteen toimintaa on simuloitu ja liikenteen tulevaa määrää arvioitu. Hieman
yllättäen on havaittu kollektivisoidun yksityisliikenteen kasvattavan katujen
liikennevirtoja. Vain pysäköintipaikkojen määrässä havaitaan vähenemistä. Useat
autonomisten autojen kolarit on noteerattu ja turvallisuus herättää huolta. Toivo
autonomisen liikenteen pikaisesta tulosta hiipuu. Enää ei puhuta muutamasta
vuodesta vaan muutamasta vuosikymmenestä. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Toinen paljon puhuttu juttu ovat droonit.
Oliko niiden suomalainen nimi <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">nelikopteri</b>?
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tutkimuksessa ”Suomen sata uutta
mahdollisuutta 2018–2037: yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali
teknologia” vuodelta 2018, niiden arveltiin olevan yksi radikaaleista
teknologiamuutoksista. Robottiautot olivat tässä analyysissä kaupunkiin
liittyvistä asioista kolmostilalla ja droonit yhdeksännellä tilalla. Analyysin
ykköstilalla oli vapaasti organisoituva etätyö ja netissä muodostuvat
organisaatiot. Tuo ykkönen taisi osua hyvinkin oikeaan. Jos tuo tutkimus
kiinnostaa, niin klikkaa tähän: <a href="http://penttimurole.blogspot.com/2013/12/eduskunnan-tulevaisuusvaliokunta.html">http://penttimurole.blogspot.com/2013/12/eduskunnan-tulevaisuusvaliokunta.html</a>
. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Ansiokkaassa selvityksessä ei lainkaan oltu keksitty
potkulautoja eikä mikroliikennettä, vaikka sähköpotkulaudat kylläkin mainittiin.
Niin, se ilmiö, sähköpotkulaudat taisi tulla aivan yllättäen ja yllätti meidät
kaikki. Tukholmassa oli tänä vuonna korkeimmillaan 20000 vuokrattavaa skuuttia
ja 3000 (?) kaupunkipyörää, Pariisissa 14000 skuuttia ja 18500 kaupunkipyörää, Milanossa
3400 skuuttia ja 10000 kaupunkipyörää, Varsovassa 3400 skuuttia ja 4500
kaupunkipyörää, Hampurissa 7500 skuuttia ja 3500 kaupunkipyörää. Oslossa on 15000
skuuttia, se on asukaslukuun nähden eniten Euroopan kaupungeista, nyt määrä on
rajoitettu 8000 skuuttiin, Tukholma on kakkosena. Tukholma on solminut uuden sopimuksen
5000 sähköisestä kaupunkipyörästä ja rajoittanut skuuttien määrän 12000:en.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Katselepa tästä: <a href="https://www.am-today.com/sites/default/files/articles/59270/european-shared-mobility-index-1-2021-04-ok.pdf">https://www.am-today.com/sites/default/files/articles/59270/european-shared-mobility-index-1-2021-04-ok.pdf</a>
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"></span></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjRb7RblAK4T2NCEXwk657qlFgUurX7ErXjB_T7VZ7oaOzhEsl2HimleMubE-ATxKP0uZksRHEs_xwrLzELU9W--H1UKYIHKR48V1V-tabGIXpC9CtAIi0jLiqfILx5wOAVQ4Hz0vGtkniyvjqb5J08OeR-UjpMPqFDdyiHUkcMkXNfF-h7Tb9he7Ui=s1424" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1139" data-original-width="1424" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjRb7RblAK4T2NCEXwk657qlFgUurX7ErXjB_T7VZ7oaOzhEsl2HimleMubE-ATxKP0uZksRHEs_xwrLzELU9W--H1UKYIHKR48V1V-tabGIXpC9CtAIi0jLiqfILx5wOAVQ4Hz0vGtkniyvjqb5J08OeR-UjpMPqFDdyiHUkcMkXNfF-h7Tb9he7Ui=s320" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">Vuonna</span><span style="font-family: helvetica;"> 2019 varsinaisesti alkanut maailmanlaajuinen
mikromobiliteettibuumi ennusti 300-500 miljardin dollarin markkinoita vuodelle
2030. Pandemia kuitenkin romautti haaveet puoleen. Matkustaminen väheni ja
erityisesti joukkoliikenne romahti ja sen myötä mikroliikenteen liityntämatkat
vähenivät. Kuinka paljon niitä on? Sitä ei tiedä kukaan. Mikroliikennettä
kuvataan yleensä ensimmäinen kilometri – viimeinen kilometri matkaksi. (Mailista
ne kansainvälisesti puhuvat). Mitä suurempi kaupunki, sitä enemmän näin. Olisi
hauska tietää miten paljon meillä potkulautailusta tai kaupunkipyörien käytöstä
on liityntämatkoja. Kuten sanoin, sitä ei tiedä kukaan – tutkimaton alue. No,
mikroliikenteen ei kuitenkaan uskota tähän joukkoliikenteen romahdukseen –
toivottavasti väliaikaiseen - pysähtyvän, sen kasvu ja potkulautojen kasvu ovat
ylivoimaisesti suurimpia kaikista liikennemuodoista. Infektioiden pelko ajaa
ihmisiä liikennemuotoon, jossa kontaktit ovat vähäisiä. Samalla uusiin
välineisiin totutaan. Matkat myös ovat pidentyneet. Kaupungit satsaavat
pyöräteihin ja se parantaa mikroliikkumisen mahdollisuuksia. Hiljainen ja
vihreä liikkuminen kerää momentumia. Mutta millaista momentumia? Kaiken
kaikkiaan tutkijat nyt nostelevat käsiään pystyyn. Ilmiö erityisetsi
potkulautojen osalta on niin uusi, ette tutkittua tietoa ole. Tämä ilmenee
siitä, etten hakemallakaan löytänyt liikennelaskentatietoja
potkulautaliikenteen määrästä verrattuna kaupunkipyöriin ja polkupyöriin
yleensä. On temmattava hatusta. Olen usein katsellut Lauttasaarentien
liikennettä Mutteri-kahvilan kohdalla. Vedän hatusta ja kadun varrella asuvat
Eemeli ja Antti auttavat: kahdella pyörällä liikkuvista 15 % on kaupunkipyöriä,
60 % omia pyöriä ja 25 % sähköpotkulautoja. Olisiko niitä noin paljon? Ajoimme
sitten Liisan kanssa 40 </span><span style="font-family: helvetica;">kilometrin reissun Helsingin kaduilla,
kantakaupungissa, matkan aikana laskimme katujen varsilla 70 pysäköityä sähköpotkulautaa.
Yhtään lautaa ei ollut ajossa – oli maanantai puolipäiviltä. Kaupunkipyörät
olivat jo menneet talviteloille, mutta tavallisia polkupyöriä näimme ajossa 5
kappaletta ja pysäköityinä 4 kappaletta. Havainto näyttää vuokrattavien
sähköpotkulautojen olevan ilmiö. Olet sen itsekin havainnut! Mitä siitä ajatellaan,
meillä ja muualla?</span><p></p><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjuVZUYXET4z7zwdDA_I-jIL7S-QgxkJY1mwWjUYeSSgdH6q4-13K5SIfUoShJMRefmxFhlKqPLbwVekUb-xx5q0ucGOH-GibpZcRujLWKmtcYAR5XZktVPH6ZNbqb-RXKDB4Ucf--4r_9ykdOV7n2M3IIAFy-uFFpTX6Liv5qqCt45PvCt6i0jIiXm=s865" style="clear: left; display: inline; float: left; font-family: helvetica; font-size: 16pt; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="515" data-original-width="865" height="191" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjuVZUYXET4z7zwdDA_I-jIL7S-QgxkJY1mwWjUYeSSgdH6q4-13K5SIfUoShJMRefmxFhlKqPLbwVekUb-xx5q0ucGOH-GibpZcRujLWKmtcYAR5XZktVPH6ZNbqb-RXKDB4Ucf--4r_9ykdOV7n2M3IIAFy-uFFpTX6Liv5qqCt45PvCt6i0jIiXm=s320" width="320" /></a></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><span style="font-size: 16pt;">Hyödyt ja haitat<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tutkijat ovat arvioineet e-skoottereiden hyötyjä ja
haittoja. Hyötyinä mainitaan pieni ympäristöllinen jalanjälki ja myönteinen
vaikutus kaupunkien ilman laatuun, suuri hyöty on se, että potkulaudat vetävät
autoilijat ulos autoistaan, hyötynä mainitaan myös tehokas liikkuminen niin
asukkaille kuin turisteillekin.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Haitta
on, jos sähköpotkulaudat vähentävät kävelyä ja pyöräilyä, ainakin se on
kansanterveydellinen haitta, ongelmana on myös kaupunkien heikko valmius tyydyttää
uuden mikromobiliteetin vaatimuksia ja sitten eniten vastustajia ärsyttänyt
haitta: visuaalinen saaste – ihmiset eivät piittaa miten kulkuneuvojaan
käsittelevät – heittelevät niitä pitkin poikin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Jos niin on kuin miltä näyttää, että potkulautailun osuus
yhä kasvaa, jopa 10 % vuodessa, niin kuin kansainvälisesti ennustavat, on
varmaankin </span><b style="font-family: helvetica;">uudistettava
pyöräilystrategiaa ja kävelystrategiaa</b><span style="font-family: helvetica;"> ja niiden välissä
mikroliikennestrategiaa. Tämä liittyy myös laajan kävelykeskustan
filosofiaan.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Nyt mietteitä myssyyn.
Mutta vilkaistaan ensin muistin virkistämiseksi mitä viranomaiset sanovat
sähköisestä mikroliikenteestä.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Mutta luetaanpa ensin Bjöte Silfverbergin hauska ja
vakava essee cityliikkujista vuonna 2050. Hän ei kylläkään paljoa kirjoittanut
potkulaudoista, mikromobiliteetistä kylläkin: </span><a href="https://www.uudenmaanliitto.fi/aluekehitys/tulevaisuuskirja/liikkuminen_muutoksessa/homo_urbanoculens_-_cityliikkuja_(cl).36513.blog" style="font-family: helvetica;">https://www.uudenmaanliitto.fi/aluekehitys/tulevaisuuskirja/liikkuminen_muutoksessa/homo_urbanoculens_-_cityliikkuja_(cl).36513.blog</a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Viranomaiset levittelevät
käsiään</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Ja mennään takaisin nykypäivään ja tutkitaan Traficomin
tiedotetta sähköisistä ajoneuvoista:<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;"><i></i></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-family: helvetica;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhGw2MyNLjyGMQQ50mFAaCQGsoG_3GhoW4xlaLIATPu1q67EZjgCTofQePM78CMo-fI-GJ81UUvcSO9pYExJp5lPMCNmucoHWukecXJx_FzQqTYOIwIyp1-tLL66tDlc49U4l8LGlitiUYtPQgDqCBrGmlNIZUxoGJJuwNQfN3mkI4qYBhHZxd_Z8VV=s863" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="496" data-original-width="863" height="184" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhGw2MyNLjyGMQQ50mFAaCQGsoG_3GhoW4xlaLIATPu1q67EZjgCTofQePM78CMo-fI-GJ81UUvcSO9pYExJp5lPMCNmucoHWukecXJx_FzQqTYOIwIyp1-tLL66tDlc49U4l8LGlitiUYtPQgDqCBrGmlNIZUxoGJJuwNQfN3mkI4qYBhHZxd_Z8VV=s320" width="320" /></a></i></b></div><b style="font-family: helvetica;"><i>Jalankulkua avustat laitteet</i></b><i style="font-family: helvetica;"> tarkoittavat leijulautoja, huuvereita ja
myös sähköpotkulautoja, jos nopeusrajoitin estää ajamisen yli 15 km/h.
Tällaisia vekotuksilla saa ajaa jalkakäytävillä kävelynopeutta. (Saako siis 15
km/h nopeusrajoitetuilla sähköpotkulaudoilla ajaa myös jalkakäytävällä?) <b>Kevyitä sähköajoneuvoja</b> ovat muun
muassa sähköpotkulaudat, yksinomaan iäkkäiden henkilöiden tai
liikuntarajoitteisten käyttöön tarkoitetut kolmi- tai nelipyöräiset skootterit
ja sähkörollaattorit. Enintään 25 km/h kulkevia ja max. 1 kW tehoisia kevyitä
sähköajoneuvoja käytetään polkupyöräilijän liikennesäännöillä. Tosin
kävelyvauhtia liikuttaessa itsestään tasapainottuvilla laitteilla saa käyttää
myös jalkakäytävää. (Miten on inva-skoottereilla?) Kolmantena luokkana ovat <b>sähköavusteiset polkupyörät</b>.
Sähköavusteisen polkupyörän suurin teho saa olla enintään 250W, avustuksen on
kytkeydyttävä pois päältä, kun nopeus saavuttaa 25km/h, ja avustus saa toimia
vain poljettaessa.</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">No, ei tämä nyt aivan selväksi tullut. Vaikuttaisi siltä
että nyt kun sähköpotkulautojen nopeuksia on rajoitettu öisin 15 km/h, niillä
saisi ajaa jalkakäytävillä kävelynopeutta. Myös tuo inva- ja vanhuslaitteiden käyttö
jää epäselväksi. Tarvitaanko uusia normeja?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhSUC2B-7J5AzOuItRKlvuw6_xlIG6EmWvyDOXjX21-Kz5OkVTOnJLlKEL_y87rfTCz3kwoIuHliFNBD2rewjZn81GwH6cqoM1Tt6iTCmfnaoT6otL-JjOgxx1AaZHBcLuIVRvXNCbLgq_NPbbRSl7-q36WBeWywcyUkYVaFY5rBpLrfGPSrxoVDuKP=s641" style="font-family: helvetica; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="326" data-original-width="641" height="163" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhSUC2B-7J5AzOuItRKlvuw6_xlIG6EmWvyDOXjX21-Kz5OkVTOnJLlKEL_y87rfTCz3kwoIuHliFNBD2rewjZn81GwH6cqoM1Tt6iTCmfnaoT6otL-JjOgxx1AaZHBcLuIVRvXNCbLgq_NPbbRSl7-q36WBeWywcyUkYVaFY5rBpLrfGPSrxoVDuKP=s320" width="320" /></a></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><span style="font-size: 16pt;">Tukholma oli ei-kenenkään maalla<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tukholmassa eivät asiat ole menneet aivan putkeen.
Kaupungissa on useita potkulautayrittäjiä ja lautojen määrä taisi tänä kesänä
korkeasuhdanteessa nousta yli 20000. Tukholman kaupunki on esittänyt toimintaa
luvanvaraiseksi. Lautojen pysäköintiin haluttiin myös säännöksiä. On haluttu
poliisiviranomaisten antamaa lupaa johon sisältyisi määräykset lautojen
määrästä. Laudoista esitettiin perittäväksi 140 euron vuosimaksu per kappale.
Tämän uskottiin rajoittavan lautojen määrän 12000:en. Hinta ei purrut.
Lokakuussa tänä vuonna yritykset esittivät hakemuksen 45000 laudasta. Homma
räjähti käsiin.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Tukholman liikenneasioita
hoitava pormestari sanoo, ettei kaupunki ole ennen ollut tilanteessa jossa
merkittävä elinkeinohaara on voitu perustaa ilman lupaa. Hän kyllä myöntää
potkulaudoilla olevan merkitystä kaupunkiliikenteen yhtenä elementtinä. Mutta
haittapuolet on huomioitava. <span lang="SV-FI" style="mso-ansi-language: SV-FI;">Hän
sanoo kaupungin olevan potkulautojen suhteen juridisella ei-kenenkään maalla.
”Vi befinner oss i ett juridiskt ingenmansland, det finns ett starkt tryck att
få ner antalet så det är det som är fokus, det är ett komplicerat område så det
finns en uppsjö av enskilda problem som kan dyka upp på sikt”. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tukholman kaupungin liikennelautakunta teki sitten
kaikkien puheiden jälkeen nyt marraskuussa päätöksen rajoittaa vuokrattavia
sähköpotkulautoja tarjoavien firmojen määrän kolmeen ja lautojen määrän 4000
per firma. Näin lautojen määrä puolittuu tämän vuotisesta. Lautojen asettaminen
käyttöön tehtiin poliisin luvanvaraiseksi. Toimijan on maksettava kaupungille
vuosittain 140 euroa per lauta. Muitakin määräyksiä tulee. Nopeus rajoitetaan
15 km/h viikonloppuisin klo 22 jälkeen, seisontatukia on parannettava, käyttäjän
tulee valokuvata lauta parkkeerattuna, eikä 10 metriä lähemmäksi metron aseman
sisäänkäyntiä saa parkkeerata. Määräykset tulevat voimaan vuoden 2022 alusta.
Luvat tarkistetaan puolivuosittain. Tukholman liikennepormestari sanoo nyt: ”Olemme
panneet jalat maahan ja putsanneet potkulautaviidakon”.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"></span></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEioQ_EpSw-Y-ue9BuBBErJe9wxG2OwGYr_GPtlwzqJCkt-AKXocKO4gVqx38jsYcg5oNzsBtpljZ1qLDCoK6ePVqGL1OBb_2_K2wgwWXOnLo1Dh3TLGHbSlfm1y3D8il0RXWuj8YcKlvwtcB5-MrDut0r7bSMM3XGgB624s60RFuFBClfONEfOs_Enj=s735" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="115" data-original-width="735" height="63" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEioQ_EpSw-Y-ue9BuBBErJe9wxG2OwGYr_GPtlwzqJCkt-AKXocKO4gVqx38jsYcg5oNzsBtpljZ1qLDCoK6ePVqGL1OBb_2_K2wgwWXOnLo1Dh3TLGHbSlfm1y3D8il0RXWuj8YcKlvwtcB5-MrDut0r7bSMM3XGgB624s60RFuFBClfONEfOs_Enj=w400-h63" width="400" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica; font-size: medium;">K</span><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">öpis kielsi laudat, mutta
sitten perui kiellon</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kööpenhaminan teknologia ja ympäristökaupunginjohtaja
sanoi vuonna 2020 tilanteen olleen sääntelemätön kaaos. Kaupunki kielsi
vuokrattavat potkulaudat. Nyt kielto on poistettu, mutta keskusta-alueella ei saa
tarjota lautoja käyttöön, niitä ei saa ottaa eikä jättää ja ne pitää
parkkeerata määritellyille alueille. Laudan täytyy koko ajan olla
laskutusmoodilla. Väärin parkkeerauksesta tulee 45 euron sakko. Maksiminopeus
on 20 km/h ja ajettaessa on käytettävä kypärää. Ikäraja on 15 vuotta ja
promilleraja 0,5. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Helsinki uskoo hyvään
henkeen</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Suomessa Helsingin kaupunkiympäristövirasto sanoo
mahdollisuuksien sähköpotkulautojen pysäköinnin säätelyyn ja ohjaamiseen
lainsäädännön tai muiden säännösten perusteella olevan Suomessa rajallista. Lausunnossaan
Helsingin viranomaiset sanovat keskustelleensa sähköpotkulaudoista mm.
liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Sähköpotkulautojen ja muiden uusien
mikroliikkumisen kulkuvälineiden tulo on huomioitu EU -tasollakin, joten
direktiivejä odotellaan. Kaupunginhallitukselle esiteltiin viraston toimesta valtuustoaloitteeseen
tehty lisäselvitys, jossa todettiin, ettei tämän tyyppistä toimintaa voida
Suomessa sitovasti ohjata esimerkiksi lupamenettelyin, näin kaupungin huolien
kuunteleminen perustuu yritysten vapaaehtoisuuteen. Poliisin kanssa keskustelu
päätyi toteamukseen jonka mukaan Suomen lainsäädäntö huomioi tällaisen
laitevuokraustoiminnan <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">hyvin vähäisin
sääntelymahdollisuuksin</b>. Näyttää siis siltä, että meillä ollaan juuri
samalla juridisella ei-kenenkään maalla kuin Tukholmassa ennen kaupungin
marraskuussa tekemiä päätöksiä ”panna jalat maahan ja putsata
potkulautaviidakko”. Valtuusto ei puuttunut päätöksessään luvanvaraisuuteen, eikä
halunnut palauttaa ehdotusta laajempaan valmisteluun. Tämän vuoden syksyllä
kaupunki ja lautavuokraajat sopivat nopeuksien rajoittamisesta. Päivisin
vuokrapotkulautojen enimmäisnopeus laskee 25:stä 20 kilometriin tunnissa ja
öisin (kello 00–05) 15 kilometriin tunnissa. Lisäksi 3. syyskuuta alkaa
kokeilu, jossa vuokrasähköpotkulaudat ovat kokonaan poissa käytöstä
viikonloppuöisin (pe–la ja la–su) kello 00–05. Liikenne- ja
katusuunnittelupäällikkö Reetta Putkonen toivottaa potkulaudat tervetulleiksi
ja uskoo hyvään yhteistyöhön lautabisneksen kanssa: ”Sähköpotkulautojen
vuokraamisesta on tullut Helsingissä lyhyessä ajassa todella suosittu palvelu,
mikä kertoo, että se on monille mieluisa lisä liikkumisen vaihtoehtoihin.
Koetut ongelmat kuitenkin osoittavat, että uutta palvelua on myös kehitettävä
ketterästi yritysten ja viranomaisten yhteistyönä. Yhteistyön tarve varmasti
jatkuu lähivuosina”. Näin toivorikas on Reetta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Viina villitsee
potkulautailijan</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Eduskunnassa on lakialoite, joka koskee erityisesti
sähköpotkulautoja. Perusteluissa sanotaan näin: ”Sähköpotkulaudat ovat
tarjonneet ihmisille uudenlaisen tavan liikkua erityisesti kaupunkialueilla,
mutta niiden yleistyminen on myös lisännyt sähköpotkulautaonnettomuuksia.
Suurin osa sähköpotkulautaonnettomuuksista on tapahtunut alkoholin vaikutuksen
alaisena. Turussa tehdyn tutkimuksen (2021) mukaan sähköpotkulaudoilla
kaatuneista ja kasvomurtumadiagnoosin saaneista 91 % oli humalassa.” Aloitteen
perustelut jatkuvat: ”Ongelmallista on, että sähköpotkulautojen käyttäjät eivät
myöskään välttämättä tunne tai noudata liikennesääntöjä tai palveluntuottajien
antamia ohjeita sähköpotkulautojen käytöstä. Liikenneturvan keväällä 2020
tekemän kyselyn mukaan joka viides suomalainen luulee, että laki ei kiellä tai
rajoita humalassa pyöräilyä. Koska sähköpotkulaudoilla kuljetaan pyöräilyn
säännöillä, myös niillä ajamiseen päihtyneenä liittyy epätietoisuutta.” Poliisilla
ei ole käytännössä oikeutta puhalluttaa epäiltyjä ilman jo aiheutunutta vaaraa
tai tapaturmaa. Aloite esittää pyörillä, sähköpyörillä ja sähköpotkulaudoilla
päihtyneenä ajamiseen promillerajaa 1,0 tai yli. Hyvä aloite.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgYsHDyBl7YuaeEc9C4VVMaoLU71C53qwxxFhh_2inIJacwy5o-YHGG-ZvQyfLXJCNCEJzDR1HiasZ95qYPnaNheymJeI0tHqQFtHy0PgwSE2JXgOY2pOff5q79X0AIDcBjED66FBWgDZI_KQjMjR-w2506wkbK07k9HNMaKOaSuklxmRiO9OsDaaXY=s750" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="565" data-original-width="750" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgYsHDyBl7YuaeEc9C4VVMaoLU71C53qwxxFhh_2inIJacwy5o-YHGG-ZvQyfLXJCNCEJzDR1HiasZ95qYPnaNheymJeI0tHqQFtHy0PgwSE2JXgOY2pOff5q79X0AIDcBjED66FBWgDZI_KQjMjR-w2506wkbK07k9HNMaKOaSuklxmRiO9OsDaaXY=s320" width="320" /></a></div><span style="font-family: helvetica; font-size: medium;">Kysytään vielä ekologisuudesta</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Voidaan kysyä myös
vaikutuksista terveyteen. Kävelyn ja pyöräilyn lisääntymistä on pidetty
kansanterveyden kannalta erinomaisena asiana. Haukkaako sähköpotkulauta nyt
suuren palan kansanterveydestä? Paljonko ihmiset kävelivät ja pyöräilivät ennen
koronaa ja potkulautoja ja mikä on tilanne nyt? Asiaan varmaan aikanaan
perehdytään ja sitä ihmetellään. Ekologisuuden suhteen sähköpotkulauta on,
kuten arvata saattaa kärkiluokkaa. Mutta ei nyt sentään aivan ylivoimainen. Erään
selvityksen mukaan CO2 päästöt matkustajakilometriä kohti näyttävät kuvan
mukaisilta. Muuttujia on kuitenkin paljon: energian tuotanto, ajoneuvotyypit,
matkustajamäärä per ajoneuvo jne.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Kuvan
lähde: </span><a href="https://assets.ey.com/content/dam/ey-sites/ey-com/en_gl/topics/automotive-and-transportation/automotive-transportation-pdfs/ey-micromobility-moving-cities-into-a-sustainable-future.pdf" style="font-family: helvetica;">https://assets.ey.com/content/dam/ey-sites/ey-com/en_gl/topics/automotive-and-transportation/automotive-transportation-pdfs/ey-micromobility-moving-cities-into-a-sustainable-future.pdf</a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Pieni liikenneanalyysi</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Ovatko potkulaudat iso juttu, vai vaan pikku juttu? Ajattelin
tätä ja oli piirrettävä kuva. Se perustuu olettamuksien päälle. Mitään
varsinaista tutkimustietoa ei ole olemassa. Tarkoituksena on arvioida
räjähtääkö asia käsiin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgFWir4YOQOWN7P5oDmraBMVe3dXbJO7AzAVzIVXVXJp55IbkM6scCdDfxK2MXMKi1l21kpz7gaH8-46OiSVPvndrqDZ99OP1HlE4zpewdULxzGn646jBA8T_XEqN53lNeU-mOv5Pg9BVAshck5CUIWMt332xI9TGYwmX9eECqj-jp3XfwbkhTJTLmy=s750" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="598" data-original-width="750" height="255" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgFWir4YOQOWN7P5oDmraBMVe3dXbJO7AzAVzIVXVXJp55IbkM6scCdDfxK2MXMKi1l21kpz7gaH8-46OiSVPvndrqDZ99OP1HlE4zpewdULxzGn646jBA8T_XEqN53lNeU-mOv5Pg9BVAshck5CUIWMt332xI9TGYwmX9eECqj-jp3XfwbkhTJTLmy=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Helsingin
kantakaupungissa tehdään päivittäin noin 900000 matkaa. Niistä kävelymatkoja on
noin 31 %, pyörillä ja potkulaudoilla noin 9 %, joukkoliikenteellä noin 26 % ja
henkilöauton matkustajina ja kuljettajina noin 33 %. <b>Hatustaveto!</b> Matkasuoritteet jalankululla ja kaksipyöräisillä
kiinnostavat. Jatketaan hatustavetoa ja kerrotaan matkamäärät keskimääräisillä
matkan pituuksilla. Saadaan suoritteet. Kävelyn ja kaksipyöräisten suorite
yhteensä on noin 650000 km. Jalankulkusuorite tästä on 55 %, potkulautasuorite
5 %, kaupunkipyöräsuorite 10 % ja omapyöräsuorite 30 %. Voiko potkulautailu
räjähtää käsiin? Laajeneeko se nykyisestään? Miten on muiden tulevaisuuden
mikroliikennemuotojen? Syökö mikroliikenne joukkoliikennettä? Minusta tuntuu,
että asia on hallittavissa. Mutta se vaatii muutakin kuin vain myötämieltä.
Luvanvaraisuutta, uutta infrastruktuuria ja sääntelyä.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Millainen infrastruktuuri?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Infrastruktuurista eli katuverkon tarpeellisista
muutoksista puhutaan vähemmän. Puhutaan kyllä latauspisteistä ja pyörätieverkon
massiivisista laajennuksista – kaikkialla, ei vain Suomessa. Kaikki toteavat,
ettei mikroliikennettä sallita jalkakäytävillä, miten sitten kävelykaduilla.
Potkulaudat kuitenkin näyttävät liikkuvan ahkerasti jalkakäytävillä. Saako
sähköttömällä potkulaudalla liikkua jalkakäytävällä? Siitä en ole varma. Jos
saa niin välillä sähkö poikki. Sehän hoitunee. Mutta eiväthän sähköpotkulaudat
ole ainoita mikroliikennevälineitä. Mukaan on laskettava kaikki nykyiset ja
varsinkin tulevat vempaimet. Erityisesti ajattelen vanhusten ja
liikuntaesteisten kulkuvälineitä.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Täytyyhän niillä voida liikkua kävelykaduilla ja jalkakäytävillä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiNkcsOGpZ4zN4ic36peGGDwxcqslL32TwL9VgMo6_kATjpotv1PjZqFDuqMdrPbz6LhBdsEatqkS25La8xczX4Gs5RiYuT8fJHw7X3RXDn-BtUfE5YXBOQBpFLw7fIkWe3QX0d4QkgcwSAlztyJz38KXbU8WKOWCACtIyyv89V96F-9kgiZudpvQ_O=s574" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="532" data-original-width="574" height="297" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiNkcsOGpZ4zN4ic36peGGDwxcqslL32TwL9VgMo6_kATjpotv1PjZqFDuqMdrPbz6LhBdsEatqkS25La8xczX4Gs5RiYuT8fJHw7X3RXDn-BtUfE5YXBOQBpFLw7fIkWe3QX0d4QkgcwSAlztyJz38KXbU8WKOWCACtIyyv89V96F-9kgiZudpvQ_O=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Tämä inva-vehkeiden
ja iäkkäiden käyttämien laitteiden käyttö kiinnostaa. Onko niin, että vain
tasapainolaitteilla liikkuvat saavat käyttää jalkakäytävää, mutta eivät
vanhus-skootterit, vaikka liikkuisivatkin jalankulkunopeutta? Ja tuo iänikuinen
kysymys vanhusten ja liikuntarajoitteisten pyöräilystä jalkakäytävillä. Minä
olen malliesimerkki. Pystyn liikkumaan sähköpyörällä, mutta en pysty kävelemään.
Olenko siis tuomittu jäykkäniska autojen sekaan? Pian kun ottavat minulta
ajokortin liikun viereisen kuvan vehkeillä. Saanko mennä Keskuskadulle tai
Roballe, tai tulevaisuuden kävelykeskustan mahtaville toreille ja aukioille?
No, sinne varmaan, mutta miten jalkakäytäville? Taitaa aika loppua, jää
illuusioksi.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Pienlaiteliikkuminen –
uusiko juttu?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kerkesin vielä työelämäaikoina visioida sähköisen ajan
pienlaiteliikkumisen puolesta. Mikkelissä se kulminoitui erityisen verkoston
esittelyyn. Vanhusten liikkumisesta tulee kasvava ongelma. Nyt yli 65-vuotiaita
on 23 % väestöstä, vuonna 2050 heitä on 30 %. No, enhän minä 87-vuotias voi
väittää kuusivitosia vanhuksiksi. Vanhatkin nuortuvat jatkuvasti. Mutta
ajattelin että jos edes kahdeksankymppisten annettaisiin ajaa jalkakäytävällä.
Se on minun jalo pyyntöni.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Mutta onhan
minulla takataskussa tämä vanha idea, joka liittyy nimenomaan vanhusten ja
liikuntaesteisten kulkemiseen. Se on tämä ”sähkörollaattori” ja riittävän
leveät ”superbaanat”. Aikanaan Kivistöä suunniteltaessa oli samat ajatukset.
Reetta Putkonen silloin taisi vastata liikennesuunnittelusta. Eipä sielläkään
asia ottanut tulta. Olisi ollut oivat mahdollisuudet rakentaa vanhusten
”sähkörollaattoriverkko” kotoa rautatieasemalle, kauppakeskukseen tai
uimahallille. Ei vielä ollut aika. Se tulee!<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg2-UTTmPqlyn4_z5I24NrZYpms9CZBPw_zxkRHPkDr6IQkTrY5gFxCaQj6LwaD0ADeAp_3hKg5GtSEjrD-NyjDT5v_auT3spgGALdwMrAj5bPwGrQVDD57KU5jib1q_j-Sw_d_BmpCRYQBknxWkmyVimt93fJPjrilbpCfJQsXEifzod2ylhUwkkp5=s1503" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1127" data-original-width="1503" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg2-UTTmPqlyn4_z5I24NrZYpms9CZBPw_zxkRHPkDr6IQkTrY5gFxCaQj6LwaD0ADeAp_3hKg5GtSEjrD-NyjDT5v_auT3spgGALdwMrAj5bPwGrQVDD57KU5jib1q_j-Sw_d_BmpCRYQBknxWkmyVimt93fJPjrilbpCfJQsXEifzod2ylhUwkkp5=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Pyöräteihin ja hienoihin
pyöräbaanoihin saattaa liittyä yksi ajatus.
Se liittyy pienajoneuvoteknologian kehitykseen ja mummon tai vaarin
matkaan torille tai vaikkapa uimahallille. Golfkärryn tapaiset sähköiset
hidaskulkuneuvot voisivat olla tässä suureksi avuksi. Tämän vuoksi ehdotankin
baanahankkeiden yhteydessä tutkittavaksi riittävää mitoitusta mummojen ja
pappojen ”sähkörollaattoreille”. Mikkelissä pääsimme tällaista verkkoa
ehdottamaan. Toivottavasti se ei ole unohtunut pöytälaatikkoon.
Suunnitelmakartassa paksut oranssit viivat kuvaavat ehdotettuja ”superbaanoja”.</span></i><i><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-size: 16pt;"><span style="font-family: helvetica;">Uusia haasteita<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Liikennesuunnittelijoiden elinkaari ei suinkaan ole
lopussa. Uusia haasteita syntyy enemmän kuin niitä heti havaitaan. Nyt
liikennetilaa olisi jälleen jaettava uusille liikennemuodoille. Ensin
raivattiin joukkoliikenteelle kaistat, nyt raivataan pyöräteitä ja edessä ovat
jalankulkukeskustat ja sähkörollaattoribaanat.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Tarvitaan avointa mieltä ja innostusta. Unohdetaan hetkeksi
automaattiset autot ja nelikopterit ja ryhdytään töihin mikroliikenteen
kehittämiseksi. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Ettei meitä päästäisi
nimittämään luomuhuovuttajien tuppukyläksi.</b></span><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-67713553834355958932021-11-23T17:09:00.031+02:002021-11-24T15:35:13.327+02:00Ilmastotaistelu – ai niinkö vähän?<p><span style="font-family: helvetica;">Nyt on siis ryhdyttävä luokittelemaan nopeita ja hitaita
toimenpiteitä. Edellisen blogini otsikossa esitin ikään kuin väitteenä tai
kysymyksenä sen, että vastoin olettamuksia, hitaat söisivät nopeat. Kaksi
suurta hidasta ovat väestönkasvu ja ilmastonmuutos. Väestönkehitykseen emme saa
muutosta aikaan edes 80 vuodessa. Näin sanovat YK:n viisaiden ennusteet.
Ilmaston lämpeneminen on toinen suuri möhkälemäinen hidas. Tähtäinaika
ennusteissa ja toimenpideohjelmissa on vuosi 2100. Nämä kaksi ovat sellaisia,
että vaikka sadat tai tuhannet pienten ajatuspatenttien omistajat pyörivät
herhiläisinä möhkäleiden ympärillä ja tarjoavat uusia keinoja saadakseen ne
istumaan alas tai liikahtamaan edes pienen askeleen, mitään ei tapahdu. Herhiläiset
surraavat, mutta möhkäleet retkottavat.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-size: 16pt;"><span style="font-family: helvetica;">Ai niinkö vähän?<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Yritykset ovat ryhtyneet toimiin kaikilla aloilla. Strategia
dekarbonisaation eteen on suorastaan pakko tehdä jo julkiskuvan vuoksi. Luin juuri
ruotsalaisen tiealan professorin Ida Karlssonin selvityksen, jossa hän laski
mahdolliseksi puolittaa tienrakentamisen kasvihuonepäästöt lähes välittömästi,
vähentää niistä 2/3 osaa vuoteen 2030 mennessä ja saavuttaa lähes netto nolla
emissiot vuonna 2045. Suurimpana esteenä hän näkee biomassan puutteen
polttoaineiden valmistukseen. Pienet herhiläiset toimivat. Niin pitääkin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Vaikka jo tiedetään ilmastonmuutoksen torjunnan
onnistuvan vain ja ainoastaan jos yksityinen bisnes ja kansalaiset ovat siinä
täysillä mukana, tiedämme toisaalta, että globaali yhteistyö on välttämätöntä
jo rahoituksenkin vuoksi.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Kysymys on
rahoituksesta joka vastaa noin kaksinkertaisesti maailman armeijoiden
rahoitusta. Nyt voit kysyä, minun seurakseni: ”ai niinkö vähän?” Mutta tämäkin
vähä vaatii kokonaisuuksien hallintaa? Kokonaisuus ei ole hallinnassa. Toinen
vertailu: ilmastonmuutostaistelu vaatii maailmassa 20 kertaa enemmän rahaa kuin
nykyisin satsataan kansainväliseen kehitysapuun. Sekään ei ole paljon, johtuen siitä,
että kehitysapuun käytetään surkeasti vain alle kymmenesosa maailman
armeijoiden kustannuksista.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiAKBuMqCUcVqb4dpkwnBqnplE5rpFGtkHY7s2JX22ShYW1b27j0l3Lp9fD7eQGlEmVxFym_MFs2IwijIJEklck_dzxkK5pqwWW04z15dFXopWqjlJVr3NHe1d_RnjKvEYBtKnbPlI3KlLwcUN0E6komf7hLFe8uHSgZLBR7INDfq92R7z8Sh05EVgG=s638" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="462" data-original-width="638" height="232" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiAKBuMqCUcVqb4dpkwnBqnplE5rpFGtkHY7s2JX22ShYW1b27j0l3Lp9fD7eQGlEmVxFym_MFs2IwijIJEklck_dzxkK5pqwWW04z15dFXopWqjlJVr3NHe1d_RnjKvEYBtKnbPlI3KlLwcUN0E6komf7hLFe8uHSgZLBR7INDfq92R7z8Sh05EVgG=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Tulee mieleen tunnettu
tarina monien itämaisten uskontokulttuurien tarustosta: ”Seitsemän sokeaa miestä norsua
tunnustelemassa.” Tunnustelu muistuttaa todellista elämää. Tai suorastaan
päivän politiikkaa. Erityisen paljon se muistuttaa meidän ymmärrystämme ilmastonmuutoksesta.
Yksi tunnistaa kärsää, toinen vatsaa, kolmas korvaa, neljäs häntää, viides
jalkaa, kuudes selkää ja seitsemäs silmää. Yksi tunnistaa taloutta, toinen
keskilämpöä, kolmas liikennettä, neljäs siirtolaisuutta, viides lainsäädäntöä,
kuudes urbanisaatiota ja seitsemäs huoltosuhdetta.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><span style="font-family: helvetica;">O how they cling and wrangle, some who claim</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">For preacher and monk the honored name!<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">For, quarreling, each to his view they cling.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Such folk see only one side of a thing.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Asioiden monimutkaisuus
mutkistaa järkemme</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">On moneen kertaa kuultu viisaiden sanovan, että me elämme
epävarmuuden ja monimutkaisuuden yhteiskunnassa. Olemme myös oppineet
tietämään, että uhkana on ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden katoaminen.
Emme pysty hoitamaan asioita tulevien sukupolvien kannalta suotuisalla tavalla
koska meillä ei ole käytettävissä riittäviä resursseja – näin sanomme. Emme
kyllä tunnu juurikaan epäilevän omaa jalouttamme ja viisauttamme asioiden hoidossa.
Tuttua on sekin, että jo käynnissä olevalla vuosikymmenellä, siis nyt juuri
tällä hetkellä, tarvitaan <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">nopeata</b>
maailmanlaajuista toimintaa ja yhteistyötä. Emme ole kuitenkaan tottuneet nopeuteen. Saattaa
kuulosta tutulta sekin, että digitaliteknologia, tekoäly, urbanisaatio ja ”uusi
kunnollinen kuluttaja” meidät tästä vielä nostavat. Kunhan odottelemme. Voimmeko
sittenkin hieman rauhoittua?</span><span style="font-family: helvetica;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-size: 16pt;"><span style="font-family: helvetica;">Sen kun valitset, tarina
please....<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nyt on kysyntää monen karvaisille ennusteille,
hallintoviranomaiset, poliittiset puolueet, teollisuuden ja kaupan yritykset,
konsulttitoimistot ja jopa blogistit joutuvat sellaisia laatimaan. Yksi selkeä
ero näillä ennusteilla on, se on juuri <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">nopeus
tai hitaus</b>. Yritykset ja erityisesti myös pörssiyritykset laativat nopeita
muutaman kvarttaalin ennusteita. Puolueetkin laativat yhden hallituskauden
ennusteita, seuraavalla kaudellahan kaiken voi kääntää uudella
hallitusohjelmalla. Hallintoviranomaiset ja heitä avustavat tutkimuslaitokset
konsultteineen joutuvat arvauslinjalle. He joutuvat siirtämään katseen
kaukaisuuteen ja tietävät jo ennustetta aloitellessaan ennustavansa väärin.
Ennusteiden tekijät tapaavatkin nykyään sanoa, etteivät teekään ennustetta, vaan
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">kuvittelevat tulevaisuutta, kertovat
tarinoita</b>, kutsuvat niitä skenaarioiksi, heittävät nuo usein aivan
mielettömät äärilaitoja kuvailevat scifi-ilottelunsa meidän eteemme ja sanovat
tyytyväisinä hahmotelleensa parempaa maailma. Sen kun valitset!<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Jumiuduttiinko tähän?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Enkö pääse eteenpäin. Jumiudun koska en hallitse
kokonaisuutta. Yritetään keskittyä. Pääasiallinen mittari on CO2 ekv
kasvihuonekaasujen päästöt. Ne ovat koko maailmassa 35 mrd. CO2 ekv tonnia
vuodessa. Hulvattomin ennuste vuonna 2100 pelottelee 100 miljardista tonnista
ja 3-5 C asteen lämpenemisestä. Toivorikkain ennuste taas uskoo ja toivoo
nollaemissioihin ja 1-2 C lämpenemiseen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Ilmastoinvestointeja tehdään maailmassa vuosittain noin 1,5 miljardia euroa, joista 40 % on julkisia investointeja, 53 % on yritysten
investointeja ja 7 % kotitalouksien investointeja. Selvästi havaitsee, ettei
mahtava voima, kotitaloudet ole vielä lähtenyt toden teolla leikkiin mukaan. Eniten
investointeja, eli 54 % kokonaisinvestoinneista (>€700 mrd.) suunnataan vielä
fossiilisiin hankkeisiin. Uusiutuvaan energiaan eli tuulivoimaloihin, aurinkoenergiaan,
sähkön ja lämmön varastointiin ja verkkoihin investoidaan nyt 43 % <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>(2020 >€600 mrd.). Toiminta kuuluu luokkaan
nopea, sillä investoinnit kasvavat lujasti. Vieläkin nopeampia ovat vähäpäästöiseen
liikenteeseen kohdistuvat investoinnit. Julkinen hallinto ja yritykset
investoivat sähköjuniin, logistiikkajärjestelmiin ja latausjärjestelmiin ja
kotitaloudet sähköautoihin €160 mrd. vuodessa. Tuntuuko paljolta? Ei riitä
mihinkään! Nykyinen investointitaso ei todellakaan lainkaan vastaa 1,5 C
-asteen ilmastotavoitetta. Sen olisi hyppäyksellisesti heti alkuun noustava 2700
miljardiin euroon ja vuoteen 2040 mennessä 5400 miljardiin euroon vuodessa.
Erikoista tämän hetkiselle tilanteelle ovat suuret investoinnit fossiilisiin
hankkeisiin. Ne ovat suuremmat kuin uusiutuviin suuntautuvat. Ei ihmekään
sillä fossiilisten polttoaineiden osuus on tällä hetkellä 85 % ja vielä vuonna
2050 sen ennustetaan olevan 74 %.</span></p><i><span style="font-family: helvetica;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgqBcxIjRqq7umZzJrCLqZG6ekkKihpOUzl2uJygzMCAqlXngXDHbxWG3cMZEXZdIVEgAUTtE6bf6fSqbbCQ5FlufHhSJ_9brTfmjp6MV8sdpWVoTAbz_uWb2ybm-1P5KvW2X1YPwz9_6vb3KriOab_lkKUqjAZgDJkKwHVpKds8tkzfO_7GQquyhQy=s760" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="680" data-original-width="760" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgqBcxIjRqq7umZzJrCLqZG6ekkKihpOUzl2uJygzMCAqlXngXDHbxWG3cMZEXZdIVEgAUTtE6bf6fSqbbCQ5FlufHhSJ_9brTfmjp6MV8sdpWVoTAbz_uWb2ybm-1P5KvW2X1YPwz9_6vb3KriOab_lkKUqjAZgDJkKwHVpKds8tkzfO_7GQquyhQy=s320" width="320" /></a></div>Ottaen huomioon
netto-nolla-päästö –maailman ja tämän EIA:n ennusteen energiamuotojen
tuotannosta ja syntyvistä päästöistä, niin jälleen joutuu epäilyksen valtaan.
Eihän tässä fossiilisista luovuta, vaan niiden käyttöä lisätään. Samalla kyllä
lisääntyy myös uudistuvien energioiden käyttö. Jos on todella niin, ettei vuonna
2050 olla maailmassa päästy lainkaan eroon fossiilisista polttoaineista, vaan niiden
käyttö jopa hieman nykyisestä lisääntyisi on tehtävä oletuksia. Oletetaan että
fossiilisen primaarienergian tuotannon päästöt saadaan 2050 puoleen nykyisestä.
Silloin olisi jäljellä 30 mrd. tonnia joka pitäisi leikata nollaan.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjnitQe8H4eTAaZUqmHj106zIizYVqrLdnWSDZ7xJoioKXU9hOFePmDfP8khXQmQG5HLTI6nqdV6GG5bLK8LDOha-xLjgjUfHdl1wo5kBrJMQrmSLqwhpX4VXX6DFE9W5uvSFR63yxDA7pEtSyWrXpJIGQwm7BqtYhi1WScSn-NHzIXDEXUSxWf133b=s900" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="750" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjnitQe8H4eTAaZUqmHj106zIizYVqrLdnWSDZ7xJoioKXU9hOFePmDfP8khXQmQG5HLTI6nqdV6GG5bLK8LDOha-xLjgjUfHdl1wo5kBrJMQrmSLqwhpX4VXX6DFE9W5uvSFR63yxDA7pEtSyWrXpJIGQwm7BqtYhi1WScSn-NHzIXDEXUSxWf133b=s320" width="267" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Tutkijat (mm.
Sabine Fuss ja kumppanit) ovat selvitelleet erilaisten toimenpiteiden
vaikutusta maailman CO2-päästöihin, sitten kun nämä asiat on saatu todella
käyttöön, ehkä siis vuoteen 2050 mennessä. Suurimpia vaikutuksia uskottaisiin
olevan hiilen sitomisella peltoihin (Soil carbon sequestration), maan
parannuksella silikaattipitoista kivijauhetta lisäämällä (Enhanced weathering),
hiilidioksidin poistamisella suoraan ilmasta (DACCS) ja metsityksellä
(Afforestation). Alempi kuva esittää toimenpiteiden
kustannuksia. Minä olen tässä jutussani käyttänyt CO2 tonnin hintana € 50:-.
Jos nyt näitä keinoja käytettäisiin ja ne saataisiin puristettua tähän hintaan,
niin edellisen kuvan gap voitaisiin hoitaa 1500 miljardilla eurolla vuodessa.
Metsitys näyttäisi tässä vaiheessa halvimmalta keinolta, mutta metsityksen
volyymia tuskin voi nostaa yli 8 milj. km2 (Saharan metsitys tai vastaava).
Silloin uudet metsät haukkaisivat yli 10 miljardia tonnia CO2 vuodessa. Se
olisi kolmannes kokonaistarpeesta.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">EIA:n tiekartta hehkuttaa</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Toisaalta IEA eli International Energy Agency on laatinut
tiekartan vuoteen 2050. Se tuntuu niin toivorikkaalta tarinalta. Otetaanpa
siitä joitain otteita: Netto nolla päästöt vuonna 2050 on tavoitteena. Nyt tänään
on heti otettava käyttöön kaikki saatavilla olevat teknologiat, uusiutuvat
energian lähteet, sähköautot ja rakennusten parantaminen. Aurinkoenergiaa
tulisi asentaa maailman suurin laitos kerran päivässä. (Suurin on muuten
Intiassa Bhadlassa. Sen teho on 2,7 GW.) Vuonna 2030 puhtaan energian
investointien on noustava 4000 miljardiin vuodessa. Tämä luo valtavasti
työpaikkoja, nostaa maailman taloutta ja johtaa puhtaaseen kehittämiseen
kaikkialla vuosikymmen lopulla. Suurimmat teknologiakehitelmät 2030 luvulla
tulevat jo olemassa olevista teknologioista, mutta uudet teknologiat on nyt
kehitettävä. Fossiilista luopuminen edellyttää polttomoottoriautojen myynnin
lopettamista 2035 ja kaikkien vanhanaikaisten hiili- ja öljyvoimalaitosten
sulkemista 2040. Vuonna 2040 sähkön tuotannon on saavutettava netto nolla
päästöt ja sen osuuden tulisi olla puolet globaalista energian tuotannosta.
Tämä edellyttää akkuja, kysyntäohjausta, vetypohjaisia polttoaineita,
vesivoimaa ja vieläkin enemmän. Vuonna 2045 ollaan jo uudessa maailmassa. Autot
kulkevat sähköllä tai polttokennoilla, lentokoneet käyttävät edistyneitä
biopolttoaineita tai synteettisiä polttoaineita ja teollisuus käyttää laajasti
hiilen talteenottoa ja vetyä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEioWT6zqBivgp1ebuzEBhagOj0q24_7oxxafdnNEKqLgV0SNgra0Bhs11uOZMlctx7tnafbg2CU4omIzz3p8yMU5kDo1R_pOEppx4PoYJzHp1RWKbCwFQYCes1OZKi5UXbHxyl39F9gPEylARmHtYzLWl6Oa7au6Rw4N23w9aTev7H2eiqdgu3xXcLt=s514" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="488" data-original-width="514" height="304" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEioWT6zqBivgp1ebuzEBhagOj0q24_7oxxafdnNEKqLgV0SNgra0Bhs11uOZMlctx7tnafbg2CU4omIzz3p8yMU5kDo1R_pOEppx4PoYJzHp1RWKbCwFQYCes1OZKi5UXbHxyl39F9gPEylARmHtYzLWl6Oa7au6Rw4N23w9aTev7H2eiqdgu3xXcLt=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Sähkön suhteen
energiamuutos on luontevampi. Sähkön osuuden koko energiatarpeesta arvellaan
ohittavan 50 % vuonna 2050. Fossiilittoman energian osuus sähkön tuotannossas on
nyt 40 % ja vuonna 2050 90 %. Kun näemme otsikoita hiilettömyyteen
siirtymisestä, halutaan mieluummin puhua sähköstä. Sähkössä siirtyminen on
nopea. Energiassa kokonaisuudessaan siirtyminen hiilettömään on hidas. Nyt
maailman koko energiasta 17 % on fossiilitonta ja sähköenergiasta 40 % on
fossiilitonta.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 18pt;">Rahaa olisi, missä
projektit?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tällä hetkellä vuosi-investoinnit fossiilisiin
polttoaineisiin ovat noin 900 miljardia euroa ja uudistuvaan energiaan,
sähköverkkoihin ja akkuihin noin 450 miljardia euroa. Vuosikymmen
loppupuoliskolla fossiiliset investoinnit olisi saatava putoamaan puoleen ja
uudistuva plus sähköverkot plus akut kasvamaan 1200 miljardiin dollariin. Suuri
ongelma on myös investointien maantieteellinen sijoittuminen suhteellisesti
liikaa kehittyneisiin maihin. Kehittyvien maiden (Emerging Markets and
Developing Economies) väestöosuus maailmassa on 2/3, mutta niiden
energiainvestoinnit ovat 1/3 ja puhtaan energian investoinnit vain 1/5
nykyinvestoinneista. Puhtaan energian investoinnit kiinnostavat sijoittajia.
Vuodelle 2021 kansainvälinen energiateollisuus ennakoi 7 % kasvua. Rahaa olisi
tulossa enemmän kuin on järkeviä projekteja. Varoittavat myös riskeistä, jos
verkkoinvestointien hitaus estää tuulivoiman tai aurinkoenergian käyttöönottoa.
Saman luulisi koskevan myös energian varastointia.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Putoan kärryiltä</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kyllä tämä on meikäläiselle mahdoton tehtävä. Nyt jossain
ymmärtämisen yrittämisen välissä luen Helenin Kaj Luukon blogia eri
energialähteiden päästöistä. <a href="https://www.helen.fi/helen-oy/vastuullisuus/ajankohtaista/blogi/2019/p%C3%A4%C3%A4st%C3%B6iss%C3%A4-on-eroja">https://www.helen.fi/helen-oy/vastuullisuus/ajankohtaista/blogi/2019/p%C3%A4%C3%A4st%C3%B6iss%C3%A4-on-eroja</a>
. Hän kertoo puun ja turpeen olevan todellisia pahiksia, jopa pahempia kuin
kivihiili tai öljy. Sitten hän esittää toisen kaavion joka perustuu
elinkaarilaskentaan ja sähköntuotannon. Nyt puu ja biomassa pärjäävät paremmin.
Ne hakkaavat nelinkertaisesti kivihiilen ja tuplasti maakaasun. Ongelmaa tässä
miettimisessä on. Puu, meidän ikimuistoinen polttoaineemme tuottaa
energiayksikköä kohti 14 % enemmän CO2 -päästöjä kuin kivihiili. Ja vielä
enemmän kuin jyrsinturve. Poltettavilla biotuotteilla keskimääräinen luku
taitaa olla 20 % alle hiilen. Polttaminen on ongelma. Jo heti alkuun ryhdyn
putoamaan kärryiltä ja nyt pitäisi ryhtyä ymmärtämään isoja asioita.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"></span></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi6tDNqdwCC5S6MeVcPSET5WZaHdflKAgAFp7X9X3sUWbEam0SUkzAu5fgtJSexDLDcOciHeLGc4r_EMUBsXZGu_TgdbENHi2R61WZwbbaaq8bCGY_zkD13el6bOqT6I6l3FpBmkElyEeo39HTtJaIixmAC9vS59qlnKBGlgySTUYLbdSOvqc4wLnOg=s1534" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1534" data-original-width="1488" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi6tDNqdwCC5S6MeVcPSET5WZaHdflKAgAFp7X9X3sUWbEam0SUkzAu5fgtJSexDLDcOciHeLGc4r_EMUBsXZGu_TgdbENHi2R61WZwbbaaq8bCGY_zkD13el6bOqT6I6l3FpBmkElyEeo39HTtJaIixmAC9vS59qlnKBGlgySTUYLbdSOvqc4wLnOg=s320" width="310" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Myydään hehtaari metsää</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Otetaan nyt kuitenkin hehtaari metsä. No jos vaikka
leikisti kuviteltaisiin puuta lähtevän hehtaarilta 150 mottia, kohtuullisen
hyvää metsää siis. Aukkohakataan metsä, kolmannes menee tukkipuuksi, kolmannes
kuitupuuksi ja viimeinen kolmannes hakkeeksi. Ilmaan vapautuu 2/3 puiden
sisältämästä hiilestä ja muuttuu hiilidioksidiksi. Hehtaarissa metsää on hiiltä
69 tonnia ja 2/3 osasta siitä syntyy 170 tonnia hiilidioksidia. Päästöhinnalla
50 euroa per CO2-tonni homman päästöarvo olisi € 8500:-. Tuon samaisen
puutavaran myyntihinta taitaa olla noin 12000:-. Jos olisi toimiva metsien
päästökauppa, metsänomistaja olisi saanut rahaa, hiilidioksidi olisi jäänyt
toistaiseksi metsään, metsä olisi jatkanut elämäänsä vielä 40 vuotta, mutta
metsäteollisuus olisi jäänyt ilman raaka-ainetta, tukkeja ja sellupuuta. No, ei
se näin yksinkertaista ole. Jos keksit ratkaisun kuka maksaa, kenelle maksaa, milloin
maksaa ja mistä rahoista, ja jos vielä kerrot kuka sen metsän omistaa, kun
päästökaupparahat on saatu, niin olet varsin tervetullut jatkamaan keskustelua
ja valistamaan minua.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Bioenergiasta suuret
päästöt</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Asioihin sisältyy annos mystiikkaa. Yksi niistä on
puupolttoaineen päästöttömyys. No, eihän se niin ole. Puun tai sahajauhon tai
hakkeen polttamisesta vapautuu ilmakehään puun sisältämä hiili hiilidioksidin
muodossa. Hiiltä on puussa 50 % sen painosta ja hiilen paino muuttuessaan hiilidioksidiksi
on 3,7 kertainen. Eli jotain kummallista, puun paino lisääntyy 1,8 kertaiseksi
sen muuttuessa kaasuksi. Voiko tavallinen insinööri tällaista tajuta. Tonni
poltettua puuta tuottaa siis 1,8 tonnia hiilidioksidia. Puun polttoa on haluttu
väittää päästöttömäksi sillä perusteella, että ilmaan joutunut kaasu asettuu
heti uusiin kasvaviin puihin. Ajatus sinänsä. ”Kun metsäenergian käyttöä
lisätään, niin lyhyellä aikavälillä päästöt voivat olla suuremmat kuin
kilpailevilla fossiilisilla polttoaineilla kuten kivihiilellä, öljyllä tai
maakaasulla ja jos bioenergiaa lisätään nopeasti, niin päästöt ilmakehään
kasvavat eikä metsien kasvu riitä poistamaan vastaavaa määrää”, sanoo VTT:n
johtavan tutkija <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kim Pingoud</b>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nyt menee varsinaisesti jalat alta, kun ei ymmärrä edes
puuenergian oikeita päästöarvoja. Maailmassa puun poltto on valtava ja
pääasiallinen energiankäyttö esimerkiksi Afrikassa ja muualla kehittyvissä
maissa. Puun käyttö on myös metsätuhon merkittävä lähde.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Pitkän ajan ruuvipenkki?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Eero Paloheimo</b>
esitti muutama vuosi sitten Saharan metsitystä. Minäkin olin mukana
laskeskelemassa metsityksen kustannuksia ja hyötyjä. Veli Pohjonen arvioi
kastellun metsän kasvua ja me, Kontulan Eeron kanssa laskimme syväkaivojen,
aurinkoenergialla toimivien pumppujen, infrastruktuurin, kylien ja kaupunkien
kustannuksia. Projektin aikataulu oli 80 vuotta. Vuosikustannukset ja lainojen
takaisinmaksut nousevat alun 200 miljardista loppuajan 700 miljardiin vuodessa.
Rahat saataisiin takaisin 50 euron päästömaksulla per CO2 tonni. Mieletön 8
miljoonan neliökilometrin metsä haukkaisi neljänneksen maailman
ylijäämäpäästöistä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Niin se on, kaikki vaatii vähintään 80 vuotta,
hakkuuaukion muuttuminen metsäksi jälleen, väestönkasvun hillintä, Saharan
viherryttäminen. Ainoat, jotka tässä ilmastonmuutoksen torjunnassa toimivat
nopeasti ovat yritykset ja tutkimuslaitokset. Silti sijoittavat valittavat
projektien puutetta. EU yrittää metsien luokittelusysteemiä, taksonomiaa.
Sijoittajat kaipaavat tietoa. Metsänomistajat Suomessa pelästyvät. Viedäänkö
meiltä metsät? Tuleeko ruuvipenkki?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Mikä on Suomen ilmastodiili?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Mutta katsotaan vielä Suomea ja mietitään, onko tarvittava
raha pieni vai suuri?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh6Eyukb8Zgs3B4e34NeZahz747FdrtKT_HkzeydkSym0PSEMWiPo8o6It08tA5a9ebpYwLrqoMNvNP9QHRMOQ83W-4CIJJqyJ54nNXuwXdr6DbjsxZI2anPyMmK7alNPlYoQkpwYDJgdi5ySDUmMiroy2DiEh8R0v4NrtIKlQIen0HFc1OrDsrVJXL=s761" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="605" data-original-width="761" height="254" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh6Eyukb8Zgs3B4e34NeZahz747FdrtKT_HkzeydkSym0PSEMWiPo8o6It08tA5a9ebpYwLrqoMNvNP9QHRMOQ83W-4CIJJqyJ54nNXuwXdr6DbjsxZI2anPyMmK7alNPlYoQkpwYDJgdi5ySDUmMiroy2DiEh8R0v4NrtIKlQIen0HFc1OrDsrVJXL=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;"><br />Suomi on
onnellisessa asemassa päästökeskustelussa. Meillä on metsien luomat hiilinielut,
jotka hakkuista huolimatta saalistavat ilman hiilidioksidia lähes 26 miljoonaa
tonnia vuodessa. Näin päästöjen saldo putoaa noin 37 milj. CO2 ekv tonniin
vuodessa.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Ryhdyinpä hieman tarkastelemaan, onko tuo <b>päästömäärä
rahaksi arvioituna eri sektoreilla</b> suuri vai pieni. Jos se on pieni, luulisi korjausliikkeen
olevan helppo. Suomen bruttokansantuote on 235 miljardia euroa. Meidän CO2 ekv
-päästöjen määrä on 63 milj. tonnia. Siitä kun vähennetään metsien hiilinielu 26
milj. tonnia netoksi jää 37 milj. tonnia. Jos luku kerrotaan 50 eurolla saadaan
”päästökauppa-arvio”. Se näyttäisi olevan 1,9 miljardia eli 1,8 % kansantuotteesta.
Jos sitten katsellaan jotain toimintoja erikseen ja aloitetaan vaikkapa asumisesta.
Asumisen vuosikustannukset koko maassa ovat noin 30 miljardia ja asumisen
päästöt ovat pikalaskelman mukaan 1,8 % asumiskustannuksista. Toinen esimerkki:
maatalous ja metsänhoito. Maatalous tuottaa paljon päästöjä suhteessa tuottajien
liikevaihtoon. Päästöjen laskennallinen arvo on jopa kolmannes liikevaihdosta.
Mutta jos maatalous ja metsänhoito niputetaan, liikevaihdoksi tulee 6 miljardia
euroa ja hiilinielut pudottavat nettopäästöt lähes nollaan. Liikenne puolestaan
aiheuttaa 18 % maamme kasvihuonepäästöistä. Maantieliikenteen liikevaihto on
noin 35 miljardia ja päästöjen laskennallinen vuosiarvo noin 0,5 miljardia eli päästöjen
kauppa-arvo on noin 1,4 % liikevaihdosta.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgs6n_F3eLCsHUCeFrvGLkkgEQFHVrnIC-K4QJbicFYD8njrT7jwM8wgVN1cJw8SXxsulKfljCLhyEiihNqm228zEEHIqINpLJMbMNl-WflR8YpmRldmdaJLi00PMzz6t2lt5cuFr5PmdE3-9ANs_trXbHXq6CrPNPFQqYf0kkQvAuWxHliWg3I8h0_=s750" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="569" data-original-width="750" height="243" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgs6n_F3eLCsHUCeFrvGLkkgEQFHVrnIC-K4QJbicFYD8njrT7jwM8wgVN1cJw8SXxsulKfljCLhyEiihNqm228zEEHIqINpLJMbMNl-WflR8YpmRldmdaJLi00PMzz6t2lt5cuFr5PmdE3-9ANs_trXbHXq6CrPNPFQqYf0kkQvAuWxHliWg3I8h0_=s320" width="320" /></a></span></i></div><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;">Tuliko tässä nyt
mitään ahaa-elämyksiä? No, ainakin se, että päästökustannukset ovat yksittäistä
toimintaa ajatellen hyvinkin kohtuullisia. Ainoa yksittäinen sektori joka
todella pamahtaa korkealle on maatalous peltoineen ja niittyineen ja
karjoineen. Metsätalous sitten nieluineen kompensoi tilanteen. Liikenne ja
asuminen ovat ihmisen jokapäiväistä toimintaa. Näyttäisi siltä että 1,5-2,0
prosentin kustannus, ”ilmastovero”, riittäisi tainnuttamaan kasvihuonekaasujen
vaikutuksen. Se on vähän. Onkohan tässäkin laskuvirhe?<o:p></o:p></span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Rahaa tarvitaan maailman
armeijoiden verran alkuun ja sitten tuplasti</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Näissä tunnelmissa jätän tämän globaalin ongelman
viisaampien tekijöiden huomaan. Samalla totean ilmaston lämpenemisen torjunnan
olevan hidasta sorttia. Tällä hetkellä ei olla vielä lainkaan oikealla polulla.
Glasgowin viisaudet olivat kyllä edessäni monimutkaisuutta lisäämässä. Yksi
asia tuli kuitenkin aika selväksi. Homman mittakaava. Nyt käydään
puolustustaistelua maapallon ilmaston suhteen. Siihen mobilisoitavat voimavarat
ovat paljolti yksilöiden toimintaa, mutta rahan täytyy osallistua tähän
taisteluun. Rahaa ei tarvita paljon. Sitä ei tarvita nyt alkuun kuin sama määrä
jonka maailman armeijat käyttävät vuosittain. Eli 2000 miljardia euroa
vuodessa. Rahaa tarvitaan jatkuvasti, mutta se ei pala tyhjän panttina, eikä
siitä tule päästöjä. Rahamäärän tulee nousta. Jotkut viisaat ovat arvioineet
vuonna 2040 tarvittavan jo 5000 miljardia euroa vuodessa. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Maailman bruttokansantuotteesta
ilmastotaistelu vaatii vuosittain 5 %. Tämä ei ole kuin osittain uutta rahaa,
se on pääosin vanhan rahan uutta suuntaamista. Se on tuottoisaa rahaa. Meidän
Afrikan esimerkkimme mukaan metsitykseen sijoittamalla elää 100 miljoonaa ihmistä.
Ja se on vain pieni osa rahasta. Paljon vai vähän? Köyhillä paljon, rikkailla
ei mitään. </span><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-88989052108474470162021-11-15T16:36:00.004+02:002021-11-16T12:45:36.183+02:00Hitaat syövät nopeat?<p><span style="font-family: helvetica;">Kirjoitin pari vuotta sitten blogin aiheena ”poliitikot
puhuvat ilmastonmuutoksesta ja sähköautoista”, siteerasin siinä </span><b style="font-family: helvetica;">Jaan Krossia</b><span style="font-family: helvetica;"> hänen kirjastaan ”Pietarin
tiellä”, WSOY, 1993. Hän kirjoitti: ”Valta pyörittää meitä kaikkia. Ei vain
aina niin läpinäkyvällä tavalla. Vallan kohteliaisuus, vallan
laillisuudentavoittelu, vallan moraalisuus – kaikkihan se on pelkkää teatteria…
Ettekö vielä ole nähnyt sen lävitse? Ei valta halua olla kohtelias, ei laillisuusmielinen,
ei moraalinen. Valta haluaa olla vallassa. Ja pysyä vallassa.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Jaan Kross ei kirjoita meidän ajastamme. Hän kirjoittaa
tsaarienaikaisesta hallinnosta 1700-luvun keskivaiheilla. Minua kiinnostaa
hallinnon sielu. Onko Krossin kuvaamassa silloisessa hallinnossa jotain
samankaltaisuuksia nykyiseen menoon? Jutun lopussa oli kappale nimeltä ”Harakan
räpistelevä lento”. Siinä ei kirjoitettu meidän liikenneministerimme
räpistelystä vaan isommista asioista.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Berend Falck, kirjan sankari pohtii: ”Mitkä ovat
kohtaloita määräävien tapahtumien tuntomerkkejä ja mittapuita? Niitä mittapuita
ei ole olemassa inhimillisten oletusten ulkopuolella, ja ne taas arvatenkin
perustuvat historian kokemuksiin. Mutta se, mitä me oletamme tapahtumien
tulevasta vaikutuksesta, on toisen kokemuksen mukaan väärääkin väärempi, liian
usein väärä jotta vastuuntuntoisempi suhtautuminen yleensä saattaisi uskoa
mihinkään eteenpäin viittaavaan. Sillä liian usein tapahtumat, joita me niiden
sattuessa tuskin huomaamme, osoittautuvat perästä päin läheistemme tai meidän
itsemme olemassaolon tienhaaroiksi ja vedenjakajiksi. Mutta tapaukset jotka
tuntuvat muuttavan toiseksi, ellei sentään valtakuntien niin ainakin maakuntien
ja kaupunkien elämänkulun, eivät muuta tosiasiassa maailmaa sen enempää kuin
harakan räpistelevä lento.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Siinäpä se. Asioitten merkityksen ja tulevan vaikutuksen
arviointi tänään on vaikeata. Joku pitää odotuksia, tavoitteita ja keinoja väärääkin
väärempinä, joku taas uskoo niihin kuin pukki sarviinsa. Vasta kun nykyisyys on
selkämme takana, näemme totuuden. Ja sekään ei välttämättä ole koko totuus.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Edellisessä blogissani käsittelin saksalaisen sosiologin </span><b style="font-family: helvetica;">Hartmut Rosan</b><span style="font-family: helvetica;"> ajatuksia. Yksi niistä
jäi pyörimään mielessäni. Hän puhui <b>hitaista ja nopeista</b> sosiaalisen sektorin
ilmiöistä, hän sanoi hitaiden ja nopeiden ilmiöiden synkronoinnin tuottavan
vaikeuksia. Toisaalta hän sanoi, että nykytilanteessa kaikki on liian hidasta:
talous on liian hidas, kulttuuri on liian hidas ja sielukin on liian hidas.
Tämä rupesi kiinnostamaan. Mitkä muutoksista ovat tai voivat olla nopeita ja
mitkä taas ovat auttamattoman hitaita? </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Hän vaatii taloudellista vallankumousta,
poliittista reformia ja kulttuurista vallankumousta. <b>Jussi Pallasmaa</b> taas
vaatii <b>Pekka Korpisen</b> kanssa käymässään kirjeenvaihdossa entiselle
kyseenalaiselle polulle palaamisen sijaan teknillis-taloudellis-kulttuurista
strategiaa.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Niin, siis kysymys oli ilmiöiden hitaudesta tai
nopeudesta. Enhän minä pysty arvioimaan globaalia strategiaa, enkä edes Suomen
strategiaa teknillis-taloudellis-kulttuurisesti. Yritän kuitenkin ymmärtää
jotain käytännön asioita, sellaisia joista olen aiemmin blogeja väsätessäni
kerännyt tietoja. Mitä niitä nyt olisi muutosilmiöitä: </span><b style="font-family: helvetica;">väestönkasvu, elintaso, CO2-päästöt, koulutus, urbanisaatio, liikenne,
elinikä, onnellisuus?</b><span style="font-family: helvetica;"> Olisiko näistä toisiinsa hyvinkin kietoutuvista
”mittareista” luokiteltavissa nopeita ja hitaita ilmiöitä? Ja voisiko tarkemmin
arvioida kunkin ilmiön aikaan ja paikkaan liittyviä hitausvoimia?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi3OhpRLAIOQKNtAmOt5m3GEXapsLwnx4RfqM1yk8_BX-aBTSIi2Fy5gTv6_blLlSNhf-OnZadGMLFK7Z0ho_ucylI20wzGPaf0cAKoK33I1Q5KkiCqd66EdPV2YPjOZyKsfbMV3HX5epQsFGvLTPPwYLgUYU8ycC39usze6T1hmOFtcD_ravidMQhU=s747" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="747" data-original-width="622" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi3OhpRLAIOQKNtAmOt5m3GEXapsLwnx4RfqM1yk8_BX-aBTSIi2Fy5gTv6_blLlSNhf-OnZadGMLFK7Z0ho_ucylI20wzGPaf0cAKoK33I1Q5KkiCqd66EdPV2YPjOZyKsfbMV3HX5epQsFGvLTPPwYLgUYU8ycC39usze6T1hmOFtcD_ravidMQhU=s320" width="266" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Joskus tein
tällaisen kuvan yhteiskuntasirkuksesta. Sirkuksen varsinaisen koneiston osat
ovat bisnes, byrokratia ja politiikka. Bisneksentekijöitä ovat suunnittelijat, tutkijat,
rakentajat, rahoittajat ja kiinteistötaitajat, byrokraateissa on inkrementalisteja,
modernisteja, strategeita ja säilyttäjiä, politiikassa ovat enemmistö,
vähemmistö ja yhden asian uskojat, useat vain odottavat seuraavia vaaleja. Bisnes kehittää rahantekokonsepteja, mutta
myös tuottaa lähes kaiken tarpeellisen, byrokratia yrittää olla nuorekas,
seuraa trendejä, eksyy joskus polulta, mutta on ainoa, jonka vastuulle on
annettu tulevaisuus, politiikka keskittyy joidenkin johtohahmojen ympärille,
muut odottavat seuraavia vaaleja, poliitikot ovat kuitenkin takaamassa
kalleimman, eli demokratian. Media ja some muodostavat kansalle ainoan
tirkistysreiän, jonka kautta voi tarkastella koneen toimintaa. Se, mikä reiästä
näkyy, ei ole totta. Mikään ei ole totta! Tiede ja taide joutuvat pelkän
taustakohinan osaan tässä tuntemattoman totuuden etsinnässä.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Olkoon tämä sirkus nyt alkukuvana nopeiden ja hitaiden
etsinnässä. Yleisesti väitetään nopeiden syövän hitaat. Mahtaneekohan tuo
totuus päteä makroilmiöihin. Nopeat ovat herhiläisinä, moittivat hitaita.
Bisnes on nopea, se moittii hidasta byrokratiaa. Politiikka on myös nopea, sen
elinaika on vaaleista vaaleihin. Budjetintekijät sanovat, ettei istuntokausi
sovi budjetin aikajaksoksi. Meilläkin tehdään nyt 12 vuoden Liikenne 12
-suunnitelmaa. <b>Ministeri Harakka</b> sanoo sen olevan pitkä, mutta myös laaja.
Toteaa kuitenkin, ettei maailma ole sittenkään valmis. Uskoo kuitenkin olevansa
menossa valoa kohti. Onko kysymyksessä nopea vai hidas prosessi?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Väestönkasvu</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Väestönkasvu on perusongelma hitaiden kategoriassa.
Väestö kasvaa hitaasti, 1 % vuodessa, mutta sen pysäyttäminen ei onnistu edes
80 vuodessa. YK:n ”medium variant” ennustaa väestön kasvavan 11 miljardiin
ihmiseen vuoteen 2100 mennessä. Kasvu on syntyneiden ja kuolleiden erotus.
Alueittain mukaan tulee siirtolaisuus. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on nyt
1,1 miljardia asukasta. Heillä syntyy vuosittain 39 miljoonaa lasta ja kuolee 9
miljoonaa ihmistä. Väki lisääntyy joka vuosi 30 miljoonalla uudella
afrikkalaisella. Se on kolmannes koko maailman väestönkasvusta. Tutkijat
sanovat erityisesti uskonnollisten syiden Afrikassa estävän
perhesuunnitteluohjelmien toteuttamista. Suuri perhe on turva vanhemmuuteen. Ongelmat
heillä ja meillä ovat vastakkaisia. Heillä on liikaa nuoria, joille ei löydy
työtä eikä toimeentuloa. Meillä on taas liikaa vanhuksia joille ei löydy
hoitajaa eikä hoidon maksajaa. Heillä ei ole rahaa ja hyvinvointia. Meillä on
niitä molempia, mutta jakautuvat epätasaisesti.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg0B5pzYXfwcB-RkIoEcS99ohBDJh2Obanfp1JCBPf5l4Ry-sbjz84-nBfrDyrEE9Ijn7EgIjGy-thBgz08ivywYoO72khPbwSkz1JKTcc3zzd6_UrmRzowfG-pq4JUPvsAAf3rsHlnS51bEsQwQ5LUxeYG9MQxk8LLHen-kxNPmM_1Pm0MG6lW5WLG=s1552" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1031" data-original-width="1552" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg0B5pzYXfwcB-RkIoEcS99ohBDJh2Obanfp1JCBPf5l4Ry-sbjz84-nBfrDyrEE9Ijn7EgIjGy-thBgz08ivywYoO72khPbwSkz1JKTcc3zzd6_UrmRzowfG-pq4JUPvsAAf3rsHlnS51bEsQwQ5LUxeYG9MQxk8LLHen-kxNPmM_1Pm0MG6lW5WLG=w400-h266" width="400" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;"><br />Vasen kuva kertoo
syntyvyydestä miinus kuolleisuudesta, siis väestön lisäyksestä. Maailma on
onnistunut 60 vuodessa pudottamaan kasvun 2 prosentista 1 prosenttiin. EU on
tehnyt saman 1 prosentista nollaan. Kiina on pudottanut kasvun 3 %>0,5 %,
Intia 2,5 %>1,5 % ja Pohjois-Amerikka 1,4 %>0,4 %. Kaikesta huolimatta
tulevaisuus näyttää huonolta. YK:n väestöennuste oikeanpuoleisessa kuvassa kertoo, että vuoteen mennessä
2050 kaikki maanosat kasvavat. Sitten alkaa lievä kutistuminen, paitsi että
Saharan eteläpuolinen Afrikka räjäyttää pankin. Pallomme väkiluku nousee vuonna
2100 yli 11 miljardin. On myös High ja Low variantit. Melkoinen haarukka.
Väestötiede ei ole mikään tarkkuustiede.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi8nkd6zsGfvAKf9XgUk88R6YVPW_94QtcAmUl0ObjXKvbavSvid7fIaAgwzuBmbWXL8a9xbNG99ftWw3xKOJ5xslZv6j56HYJjX2ZkV6nKyCrpAXwcazHUpBy-y1QRR-FvlGQmRgK8jFBD97L57JxpW9nh0XJznF9nrijVpVbAPtV17ZU6Drr1wNUN=s812" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="812" data-original-width="753" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi8nkd6zsGfvAKf9XgUk88R6YVPW_94QtcAmUl0ObjXKvbavSvid7fIaAgwzuBmbWXL8a9xbNG99ftWw3xKOJ5xslZv6j56HYJjX2ZkV6nKyCrpAXwcazHUpBy-y1QRR-FvlGQmRgK8jFBD97L57JxpW9nh0XJznF9nrijVpVbAPtV17ZU6Drr1wNUN=s320" width="297" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Toinen kuva. Tässä
ongelma näkyy selkeämmin. Kasvua on vielä tällä vuosikymmenellä kaikkialla.
Kymmenessä vuodessa väkiluku kasvaa yli 800 miljoonalla. Puolet kasvusta tule
Saharan eteläpuolelta. Toinen puoli pääosin Intian seutuvilta. Vasta vuoden 2050 jälkeen
kasvu muualla laantuu, mutta Afrikka kasvaa lähes 500 miljoonalla asukkaalla
kymmenessä vuodessa. Eikä kasvu laannu edes vuosisadan viimeisellä
kymmenyksellä. Mitä olet mieltä, onko tämä ratkaistavissa kehitysavulla tai
ymmärtävällä keskustelulla? Ei, se ei ratkea muulla, kun Afrikan omilla
toimilla. Talouden kasvulla ja koulutuksella. Vain sillä tavalla syntyvyys
laantuu. Vai onko tämä juuri se sama
kasvun välttämätön spiraali, joka on johtanut meidät ”kaaokselliseen”
nykytilaan? Vai ovatko kansainvaellukset ainoa ratkaisu? Voitasiko sitten
meidän työikäisen väestön pulaa korvata sillä, että tuotaisiin työikäistä väkeä
Afrikasta? Nyt Afrikassa on työikäisiä 0,63 miljardia henkeä. Vuonna 2100
Afrikassa on YK:n medium variant -ennusteen mukaan 2,7 miljardia työikäistä.
Euroopassa taas työikäisten määrä on tällä hetkellä 0,5 miljardia henkeä ja
vuonna 2100 heitä olisi 0,35 miljardia. Jos työikäisten osuus haluttaisiin
pitää nykytasolla eli 66 % väestöstä lisää mahtuisi vain 60 miljoonaa
maahanmuuttajaa Afrikasta. Eurooppa (ml. Venäjän federaatio) ei siis ratkaise
Afrikan asiaa. Ratkaisumahdollisuus on marginaalinen. Heidän ratkaisunsa on
Afrikassa.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Ehkä tämän synkän jutun joukkoon mahtuu vielä pieni tarina.
Edesmennyt suurlähettiläs emeritus ystäväni kertoi ostaneensa paikalliseen
suurlähetystöön 200 kordarin paketin ja asetti sen kaikkien vapaaseen käyttöön.
Muutaman päivän päästä paketti oli tyhjä ja hän marssi apteekkiin
täydennysostoksille. Kun toinenkin paketti oli tyhjä, oli taas mentävä
apteekkiin. Silloin apteekkiväki kerääntyi ihailemaan ostajan mahtavaa
vitaliteettia.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Toinenkin tarina: minulla oli Libyassa töissä algerialainen
yhden lapsen pariskunta. Kysyin heiltä ehkäisystä ja liiallisesta lapsenteosta maassaan.
He kertoivat, ettei maaseudulla nainen voi mennä yksin apteekkiin, mies
tarvitaan mukaan kontrolloimaan. Mies ei hyväksy ehkäisyä. Niin, mies taitaakin
olla ongelman juurisyy. Niin, riittäkö asian ratkaisuun naisten koulutus. Ja
saadaanko miehet ymmärtämään? Epäilys herää.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Väestönkasvun muutosmahdollisuus kuuluu sarjaan </span><b style="font-family: helvetica;">hitaita prosesseja</b><span style="font-family: helvetica;">. Meillä Suomessa hedelmällisyys
eli naisten elinaikanaan synnyttämien lasten keskimääräinen lukumäärä oli vuonna
1900 Afrikan nykyisellä tasolla, eli 4,7 syntymää per nainen. Siitä kesti 43
vuotta, kunnes hedelmällissyysluku saavutti sotien aikana vuonna 1943 tason
2,1. Sitten se kyllä ponnahti juuri kriisiaikaan suurten ikäluokkien syntyyn,
kun hedelmällisyysluku ponnahti tasolle 3,5. Maailmassa se on nyt 2,4. Voisiko
Afrikassa odottaa samaa kehitysvauhtia? Ennusteiden mukaan Saharan
eteläpuoleisessa Afrikassa hedelmällisyysluku olisi 2,0 vuonna 2100. Heillä
siis kestäisi 80 vuotta sama prosessi, joka meillä kesti runsaat 40 vuotta.
Afrikkalaisiako nyt maailman väestökatastrofista syytetään?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEipXoygDXSkjYMBFg2PREUnbk2IIy4CxKSCL9Xn2FTxMFWt3TM5PGxKASlqqnDssZjvscmrlwmjkyuNmLq1T3ZQ3lhilV2h9r3SVSP46vIRE2efkkFE4qjD7s4nykFcwXGIsrEPtFVWHW3h_BDbk0QVIzR8k-f6AWzTS1OUcQbxcju7tMPqYzs7pAh6=s786" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="638" data-original-width="786" height="260" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEipXoygDXSkjYMBFg2PREUnbk2IIy4CxKSCL9Xn2FTxMFWt3TM5PGxKASlqqnDssZjvscmrlwmjkyuNmLq1T3ZQ3lhilV2h9r3SVSP46vIRE2efkkFE4qjD7s4nykFcwXGIsrEPtFVWHW3h_BDbk0QVIzR8k-f6AWzTS1OUcQbxcju7tMPqYzs7pAh6=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Ystäväni <b>Eero
Paloheimo</b> sanoo Kiinan yhden lapsen politiikan olleen merkittävin ympäristöteko
maailmassa. Nyt pääsen häntä hieman oikaisemaan. Ilo sekin. Maon
kulttuurivallankumous alkoi vuonna 1966 ja päättyi vuonna 1976. Yhden lapsen politiikka
astui voimaan vuonna 1979. Kiinalaisten hedelmällisyysluku oli suurimmillaan
kulttuurivallankumouksen alkaessa. Ja se putosi </span></i><i><span style="font-family: helvetica;">romahdusmaisesti kulttuurivallankumouksen
kestäessä 6,3>3,0. Yhden lapsen politiikka vuoden 1979 jälkeen pudotti
hedelmällisyysluvun sitten Suomen tasolle 1,8 tai hieman sen alle vuoteen 1993
mennessä. Se taisikin olla Maon kulttuurivallankumous, joka on maailman suurin
ympäristöteko. Vuonna 2021 säädettiin Kiinassa laki, joka sallii kolme lasta.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjfEvjvxXH5P7BnnSGQq0_KApnJG9zAQyelNLO1l16Dk4fhcIJeV5Mwo45LpUkIKnvrTNp_70lZSjMK0pV7b5humxbaMphv1M9WyW-NHO3m9fFkG0_egGa6wm2LUB2TFDcGymyhAXEpkO3dIdH-4EUrUmPEDxrf5yzdxg9_g61FaCmJfJjuxvF000GU=s957" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="957" data-original-width="750" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjfEvjvxXH5P7BnnSGQq0_KApnJG9zAQyelNLO1l16Dk4fhcIJeV5Mwo45LpUkIKnvrTNp_70lZSjMK0pV7b5humxbaMphv1M9WyW-NHO3m9fFkG0_egGa6wm2LUB2TFDcGymyhAXEpkO3dIdH-4EUrUmPEDxrf5yzdxg9_g61FaCmJfJjuxvF000GU=s320" width="251" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Hedelmällisyysluku
alkaa voimakkaasti nousta maissa, joissa kansantulo on alle 6000 USD per
capita. Sellaisissa maissa asuu maailmassa 1,6 miljardia ihmistä.
Keskimääräinen hedelmällisyysluku näissä maissa on 4,0. Huippuina ovat Niger,
Somalia ja Kongo. 1 miljardi alhaisen tulotason ihmisistä asuu Saharan eteläpuolisessa
Afrikassa, puoli miljardia etupäässä Pakistanissa ja Bangladeshissa.
Pakistanissa hedelmällisyysluku on korkea 3,5, mutta Bangladeshissa vain 2,0. Kriisimaissa syntyvyys on korkea, esimerkkinä 40 miljoonan asukkaan Afganistan jossa hedelmällisyysluku on 4,3. Bangladeshin parantuneen tilanteen sanotaan
johtuneen voimalla toteutetusta laajasta perhesuunnitteluohjelmasta, johon maan
hallitus lujasti sitoutui.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Mikä keinoksi väestön
liikakasvuun?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kysymys kuuluu, mikä keinoksi? Afrikan maissa
koulutuksella on selvä korrelaatio hedelmällisyyslukuun. Kahden vuoden
keskimäärisellä naisten koulutustasolla hedelmällisyysluku on 6 tai yli
(esimerkkinä Niger), 10 vuoden koulutustaso johtaa hedelmällisyyslukuun 3,5
(esimerkkinä Etelä-Afrikka). Tutkijat ovat havainneet juuri koulutustason
korreloivan parhaiden hedelmällisyyden laskun kanssa. Koulutustason nostaminen
on hidas prosessi. Onko nopeampia? Tutkijat kiistelevät YK:n ja muiden organisaatioiden
tarjoamista perhesuunnitteluohjelmista. Parhaimmissa tapauksissa laajoilla
ohjelmilla, jotka sisälsivät neuvonnan lisäksi ehkäisykeinojen tarjontaa
(pillerit, kondomit, ruiskeet, kierukat ja sterilisaatio) saavutettiin parissa
vuodessa 1,0-1,5 pudotus hedelmällisyydessä. WHO sanoo ehkäisypalvelujen
tarjonnan 700 miljoonalle kehitysmaan naiselle maksavan 6 miljardia euroa
vuodessa. Toimintaa tulisi rahoittaa entistä tehokkaammin myös ao. maiden
osalta, mutta se edellyttäisi enemmän opetusta, työpaikkojen luomista,
tehokkuutta tulojen luomisessa ja verojen keräyksessä, ja kaiken lisäksi verojen
korotusta. Syntyykö lisää hitausvoimia. Muuten, jos ongelmasta todella noin
vähällä rahalla selvittäisiin, niin olisi pantava lisää rahaa tuuttiin. Hyödyt
ovat uskomattomat. Hyötykustannussuhde ylittää muunlaiset investointikohteet.
Minä uskon vakaasti afrikkalaisten itse hoitavan ongelmansa. Heilläkin on hyvä laskupää.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Ilmastonmuutoksen
torjunta, nopea vai hidas?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Ilmastonmuutos on toinen maailman suuri kriisi
väestönkasvun lisäksi. Maat asettavat hiilineutraalisuuden tavoitteita. Joku
sanoo puheiden olevan pelkkää blaa blaata. Jotkut uskovat pyöräilyn pelastavan
katastrofilta. Jotkut taas sanovat urbanisaation olevan osa ongelman ratkaisua.
Jotkut puhuvat metsien istutuksista, jotkut taas sähköautoista. Lihansyönnistä
luopumiseen uskotaan suurena hyppäyksenä, vegaanien määrä kasvaa. Voiko
kulutusjuhlista luopua? Ja riittäkö se, että luovuttaisiin? Taloja eristetään
paksuilla villoilla, toisaalta ilmastointikoneet tekevät kauppansa kautta
maailman, riippumatta siitä onko talossa mitään eristyksiä, kunhan saa
viileyttä. Tavaraa kuljetetaan, nettikauppa vähentää ostosmatkoja, mutta
pakettiautot pyörivät jakelutehtävissä. Tuulimyllyt pyörivät, lämmön ja sähkön
varastointia kehitetään, biopolttoaineiden riittävyys herättää kysymyksiä.
Vety, sekö ratkaisee? Miten priorisoida? On säästettävä ja tuotettava. On
päätettävä ja tutkittava. On käytettävä rahaa ja säästettävä rahaa. Pandemia
sekoittaa kuviota. Antaa myös uskallusta uuteen. Velanotto tuntuu rahan
panemiselta pankkiin. Velat muuttuvat saataviksi. Onko ihminen enää kuvioissa
mukana? Onko tälle olemassa ratkaisukaavaa? Regressioanalyysiä tai sumean
logiikan ratkaisua? Auttaisiko tekoäly ja big data? Liian monta tuntematonta? <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Vai onko luotettava viisikon tilanneälyyn?
Omalta osaltamme? Mutta kuka maailmasta huolehtii? Ennen uskottiin Jumalan
huolehtivan, nyt usko on mennyt. Kuka sitten? Sitä ei kukaan tiedä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Jos nyt tässä blogissa ryhtyisin noita ilmastonmuutoksen
nopeita ja hitaita etsimään sivuja tulisi aivan liikaa. Nytkin jo väsähdit
tuohon väestönkasvuun. Jatketaan seuraavassa blogissa.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Miljoonien molekyylien
yhteinen yksilökaiho</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Iki-Kianto kertoi aikanaan Venäjän puolelta Suomen
puolelle porolla ajellessaan kuulevansa jotain: ”Se oli <a name="_Hlk87805533">miljoonien
molekyylien yhteinen yksilökaiho</a>! Se liitää, leijailee ilmassa ikään kuin
harmaja havukka, se soittaa kuulumattomia säveleitä ilman kielillä, se
kummittelee pimeässä yössä aivan kuin yhteen pisteeseen tuijottava pöllö.
Kaikki on hiljaa alhaalla, mutta salaperäinen humina kuuluu – ylhäältäkö?
alhaisuuden alapuoleltako? mistä? ei kukaan oikein tiedä, mutta se kuuluu...”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nyt juuri aivan tällaiselta nykytila kuulostaa: miljoonien
molekyylien yhteinen yksilökaiho! Kuuletko mitään?</span></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-42008331059334535402021-11-12T15:27:00.010+02:002021-11-13T09:22:28.732+02:00Muutos ja pysyvyys<p><span style="font-family: helvetica;">Mitä ihmettä? Onko korona ohi? Olin kahdessa yleisötilaisuudessa.
Vanhuksen suuri ajanviete on ihmisten näkeminen ja kuuleminen. Ehkä myös
kysyminen ja vastaaminen. Nyt tarjoutui kaksi tilaisuutta. Ensimmäinen oli Arkkitehtuurimuseon
kirjastossa pidetty kirjaesittely. Toinen oli yliopistolla pidetty <b>Hartmut Rosan</b> luento. Ensimmäisen
tilaisuuden suhteen oli paljon ennakko-odotuksia. Se oli <b>Pekka Korpisen </b>ja<b> Juhani Pallasmaan
</b>kirjaesittely. Virosta kirjat saapuivat viime tingassa. Esiteltiin kirjaa
nimeltä ”<b>muutos ja pysyvyys</b>”. Kirjan
kustantaja on ATLASART. Kustantajan esittelytekstin mukaan kirjassa käsitellään
arkkitehtuuriperinteen kestävyyttä ja uuden epäilyttävyyttä, tilan näkemistä ja
kokemista, valoa, geneettistä perimäämme valintojen ohjauksessa, evoluutiota ja
estetiikkaa, kauneuden käsitystä, kokonaisuuksien hallintaa, suuren
urbanisaation virheitä ja näköaloja uuteen renessanssiin.</span></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjk95ThMxuRgGbvdID4nu8SxQuCBbCuPzbYY3It5ZYVGQcjiJlxYQM32-8VLGx1O_kHabOI-xkUqd-9nM0oLpmc2KGMXEnzm2kDCqWaEr9j7ZTWIaLpoyYrUAw9LKaicz3v8U7wsfrhF4756DqqXFkw50-5euqfO1t-Jcrvdi0gZBfgdfNUbenJpDbz=s538" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="538" data-original-width="450" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjk95ThMxuRgGbvdID4nu8SxQuCBbCuPzbYY3It5ZYVGQcjiJlxYQM32-8VLGx1O_kHabOI-xkUqd-9nM0oLpmc2KGMXEnzm2kDCqWaEr9j7ZTWIaLpoyYrUAw9LKaicz3v8U7wsfrhF4756DqqXFkw50-5euqfO1t-Jcrvdi0gZBfgdfNUbenJpDbz=s320" width="268" /></a></div>Estradilla
oli kaksi ystävääni <b style="font-family: helvetica;">Jussi Pallasmaa</b><span style="font-family: helvetica;">
ja </span><b style="font-family: helvetica;">Pekka Korpinen</b><span style="font-family: helvetica;">. Jussi on ystäväni
60-luvulta. Pekkaan ystävystyin myöhemmin. Siksi tämä nimien järjestys. Nyt
puhui ensin Pekka, sitten Jussi. Kumpikin heistä puhui ikään kuin nöyrästi.
Ylpeitä miehiä, jotka puhuvat nöyrästi, se tuntui miellyttävältä. En saanut
keskustelua nauhoitettua, puhelimesta en ajoissa löytänyt nauhurinappia. Nyt
kaikki hienot sanat häipyivät pölynä ilmaan. Olisin halunnut niitä siteerata. Nyt
on vain muisteltava. Pekka puhui vanhasta tuomarin ohjeesta: ”Mikä ei johda
hyvään, kauniiseen tai kestävään ei voi määräyskään olla.” Hän puhuu myös
taloustieteistä suurena mysteerinä. Jussi puhui silmän ominaisuudesta tarkentaa
vain 4 % näköalasta. Epätarkkuus ja perifeerisyys liittyvät luovaan ajatteluun.
Kaikki on hämyistä, tarkkuus ei ole hyve. Olisi hyvä piirtää hiilellä. Tieto
sai myös epävarmuuden viitan. Osansa saavat kultainen leikkaus ja Pythagoras.
Onko taide siirtynyt marginaaliin arkkitehtuurikoulutuksessa? Se oli Jussin
kysymys. Itse kertoi opettajistaan Sam Vannista ja Unto Pusasta. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Surevat molemmat kirjeiden kirjoittajat yhtä
sanaa: ”kaupunkisuunnittelu”, se on kuulemma vaipunut unholaan. Nyt on
kaupunkiympäristön toimiala. Asioita ratkotaan konglomeraattien alatasolla.
Ohjeetkin lisääntyvät, mutta laatu heikkenee, miksi? Pekka sanoo, että ”aivan
liian suuri osa aikamme rakentamisesta on veltosti tilattu ja rutiinilla
toteutettu vain määräysten täyttymiseen keskittyen.” Jussi puhuu paljon
epävarmuudesta luovuuden lähteenä: ”Luova työ on aina tuntemattoman ja ennen
kokemattoman hapuilua, joten se on epävarmuudessa etenevää etsintää.” Pekka
uskoo, että koronakriisiin sisältyy mahdollisuus: ”Mahdoton voi olla hetken
mahdollista.” Viimeisessä kirjeessään hän kysyy: ”Päättyykö urbanisoitumisen
megatrendi?” Vielä hän arvelee kaupunkikylien ja puutarhakaupunkien tekevän uuden
tulemisen ja toivoo koronaepidemian pitkän muistijäljen hillitsevän ylikorkeata
rakentamista. Jussi kaipaa entiselle kyseenalaiselle polulle palaamisen sijaan teknillis-taloudellis-kulttuurista
strategiaa. Merkkiäkään ei ole havaittu. ”Päinvastoin, uuden vuosituhannen
alkuahan karakterisoi yhteisten globaalisten organisaatioiden kasvava
voimattomuus ja saamattomuus, sekä nationalistisen, itsekeskeisen ja
aggressiivisen ajattelun vahvistuminen.” Viimeisessä kirjeessään Jussi
käsittelee etäopetuskokemuksiaan. Hän on kokenut ”turhautumista, vieraantumista
ja väsymystä”, puuttuu läsnäolon tunne. ”Oleminen yhteisessä paikassa, tilanteessa,
mielentilassa ja ajassa avaa tiedostamattomat vuorovaikutuskanavat ja antaa
kanssakäymiselle luonnollisen moniulotteisuuden ja vivahteikkuuden.”
Inhimillisen läsnäolon tunne. Sitä juuri tunsin, kun läsnä ja paikalla oli vuosien
takainen ystäväni, se tuntui voimakkaana. Enemmän kuin sanat.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Enkö maininnut mitään arkkitehtuurista ja sen suhteesta
kuvataiteeseen tai musiikkiin? En maininnut, se olisi ylittänyt kykyni, nyt
sinun on paras ostaa kirja. (Huomio, tämä ei ollut maksettu mainos).</span></p><p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi-0Bt2tLy-yHM39uLHafUTm0kagfEhARBT0WU82vCEDfcge5Hds3IGr4rQ49ghFrSDdCja0klbX74n2z0nPZdCVYP5yRS6HRzcstyCrowWoJAc4kUr9HEN5RXJFK3dJf2tufssTQs4Tx5My9r83E86W1LIDepmWHs1wvfUnd6EfMwFntTy-lJO43H8=s1500" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1500" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi-0Bt2tLy-yHM39uLHafUTm0kagfEhARBT0WU82vCEDfcge5Hds3IGr4rQ49ghFrSDdCja0klbX74n2z0nPZdCVYP5yRS6HRzcstyCrowWoJAc4kUr9HEN5RXJFK3dJf2tufssTQs4Tx5My9r83E86W1LIDepmWHs1wvfUnd6EfMwFntTy-lJO43H8=s320" width="320" /></a></span></i></div><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;">Kirjeenvaihtokaverukset
Pekka ja Jussi esittelyyn keskittymässä. (Kyllähän minä tiedän, että Jussi on
oikeasti Juhani, mutta minulle hän on vanhojen aikojen Jussi). Joku kysyy esittelyn
jälkeen, miten nuo kaksi kaverusta ovat yhteen osuneet – kuvitteli
kiistakumppaneiksi. Pekka muistelee yhteistyötä Jussin kanssa: Kamppi, Kiasma, muitakin
pienempiä töitä, kaupunkikulttuuriakatemia ja kokoon kuivunut ”Kaunis Helsinki”
-projekti. Kertovat myös yhteisestä harrastuksestaan taiteen keräilijöinä.
Harrastusta höystää kummankin omakohtainen taiteilu. Kuvassa Jussi vaikuttaa mietteissään
suorastaan platoniselta, vai onko suorasta pythagoraaninen. Tilaisuus ja kirja
osoittivat molemmat herrat varsin oppineiksi miehiksi. Se oli tiedossa, mutta
herätti jälleen myöhäsyntyistä kateutta.<o:p></o:p></span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhuKwiSrq3lwxAIYsh40dQ85yia6uX4FrxqWelZA9VOkFK9sp8hKj-4K5Nm3L4pMnWwE9VOF9CwI10MB38KCKUG2wwSFhu_-12d8lM9nwmNrKkHyl6wYLNuT5kBgpqBnSzf94kIsAjSViGcLQO-XfsxlRtcBCRhtCDcWWMHTezLkGO5tojQkQnhVXw0=s750" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="750" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhuKwiSrq3lwxAIYsh40dQ85yia6uX4FrxqWelZA9VOkFK9sp8hKj-4K5Nm3L4pMnWwE9VOF9CwI10MB38KCKUG2wwSFhu_-12d8lM9nwmNrKkHyl6wYLNuT5kBgpqBnSzf94kIsAjSViGcLQO-XfsxlRtcBCRhtCDcWWMHTezLkGO5tojQkQnhVXw0=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Minulla on tämä
hullutus, lasken sanoja. Nyt lasken nimiä. Kirjassa on paljon nimiä.
Henkilöhakemistossa on noin 300 nimeä. Hakuteoksia ei ole luetteloitu. Kirjassa
on 136 kuvaa, pääosin valituista taideteoksista. Eniten on lainattu Alvar
Aallon mietteitä. Leonardo nousee toiseksi, mutta ”Allu” Blomstedt pääsee
kolmanneksi. Ainoa elossa oleva kahdentoista eniten mainitun listalla on vuonna
1947 syntynyt Steven Holl, Kiasman arkkitehti.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Kolme kirjaa</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Minulla on nyt luettavana kolme kirjaa, jotka näyttävät
jopa liittyvän jotenkin toisiinsa, yhtymäkohtia on. Yksi niistä on tietysti
tämä edellä mainittu ”muutos ja pysyvyys”. Pekka siinä kysyy, olemmeko uuden
renessanssin ja kultakauden kynnyksellä: ”Jääkö Trumpin ja kumppaneiden
taantumus tilapäiseksi poikkeamaksi, kuten Savonarolan hallinto Firenzessä?
Vapauden pyörteissä roska nousee pinnalle ja näkyviin, mutta totuuteen
pyrkiminen ja tieto voittavat pitkällä tähtäyksellä.” <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Näin hyväuskoiselta vaikuttaa ystäväni Pekka.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiWhLxWUqFHn21TBdt1XoPZqF1clkgURiqFcJhh4TC1fmyDVTo55ZbP-AcU5Uhn9RtizAg_mbTIOxJm3E9g_cVNJ5QiTZFI6bUENIsqI24JsB20wu_U--8QcGUneyM9sHKOibqsAztBTQby-449t1sS-Rx1YOUA35IthXWpbSWPMYEJWpij6PmkKJfS=s840" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="685" data-original-width="840" height="261" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiWhLxWUqFHn21TBdt1XoPZqF1clkgURiqFcJhh4TC1fmyDVTo55ZbP-AcU5Uhn9RtizAg_mbTIOxJm3E9g_cVNJ5QiTZFI6bUENIsqI24JsB20wu_U--8QcGUneyM9sHKOibqsAztBTQby-449t1sS-Rx1YOUA35IthXWpbSWPMYEJWpij6PmkKJfS=s320" width="320" /></a></div>Tästäpä
onkin helppo hypätä Pirkko Saision menestysuutuuteen ”<b style="font-family: helvetica;">Passio</b><span style="font-family: helvetica;">”, Siltala, 2021. Siinä on luku Firenze. Saikki antaa
kuvauksen Savonarolasta ja hänen viimeisistä hetkistään hirttolavalla ja
polttoroviolla, vaikka: ”Hän oli hylännyt lämpimät, upottavat patjat, lihan
viettelykset, menestyksekkään uran ja aseman, ihoa hivelevät vaatteet,
hevosvaunut, palatsit, suihkulähteet ja kauniiden naisten hilpeän seuran.”</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">(Kestävää kehitystä – todella, mutta johti
polttoroviolle). En kuitenkaan toivo samaa loppukohtaloa meidän meidät
nykytilanteeseen johdattaneille hallintonaisille ja -miehille, poliitikoista puhumattakaan.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Antaapa Saikki vielä hersyvää ”tietoa”</span><a name="_Hlk87541268" style="font-family: helvetica;"> varsinaisesta kaupunkirakentajasta, itsestään Potjomkinista
ja hänen </a><span style="font-family: helvetica;">suurista kaupungeistaan (ehkä kulisseistakin) Dneprin varrella ja
Krimin niemimaalla: ”Grigori Aleksandrovitš Potjomkin nyökkäsi tyytyväisenä,
katseli hymyillen suoria, leveitä katuja, auringossa kimaltelevia kirkon
kupoleita, taivasta raapivia torneja, ensimmäisiä hedelmiään kantavia
appelsiinilehtoja, valkoisia taloja, Arsenaalin satoja kanuunoita, sataman
fregattia ja kauppalaivoja, jotka keinahtelivat leppeässä tuulessa,
narahtelivat, kitisivät, elivät.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Jussi kirjoittaa Pekalle: ”On todella ajatuksia
herättävää, että moderni vuosisatamme on synnyttänyt lukuisia vaikuttavia ja
henkeviä rakennuksia, mutta ei montaakaan sykähdyttävää katutilaa tai
kaupunkiaukiota.” Potjomkinin kaupunkirakennustaiteen Jussi ja Pekka kirjassaan
unohtavat, vaikka hänen rakastettunsa Katariina Suuri oli Suomen ensimmäisen
tsaarihallitsijan isoäiti. Kyllähän Helsinkiin sittemmin tehtiin katuja, mm.
Sofiankatu, joka nimettiin Aleksanteri I:n äidin Maria Fjodorovan eli Sofia
Dorotea Augustan mukaan.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Niin, muistuupa mieleeni yhdessä Pekan kanssa tehty
jokiristeily Dneprillä. Silloin pääsimme ihailemaan Potjomkinin alkuun panemia
kaupunkeja. Jos haluat hetkeksi Dneprin harhapoluille klikkaa tuohon:</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2014/10/dniepr-virta-lapi-ukrainan.html" style="font-family: helvetica;">http://penttimurole.blogspot.com/2014/10/dniepr-virta-lapi-ukrainan.html</a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">No, onpa tässä kolmaskin mielenkiintoinen kirja. Noudin
juuri sen postista. Se on Ode Soininvaaran </span><b style="font-family: helvetica;">2020-luvun
yhteiskuntapolitiikka</b><span style="font-family: helvetica;">, Teos, 2021. Luin vasta esipuheen, johdannon ja
loppuluvun ”Uusi hyvinvointivaltio”. Hän oli jättänyt kirjastaan pois aiemmin
siihen aikomansa osan kaupunkien kehityksestä. Sääli, sehän olisi sopinut tähän
kolmen kirjan konglomeraattiin. Seuraava luettava.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjEqcx8ENFoNzqKWbt6e_GdGv1IsXEcWhrtmpO14mBMO-KYD8XmrffRVekptrCpAElfAXtRgydBEQifFFY4rvzH7hFTKerLMWJuuicN4mIuoUPp5mWcdPtPsB2dyOkpXYEwAyuX0hbHjtsVhq29rEiTXeh29_n4beY2KMyBxn0G5up4UzAZy9ZCvvcA=s320" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="240" data-original-width="320" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjEqcx8ENFoNzqKWbt6e_GdGv1IsXEcWhrtmpO14mBMO-KYD8XmrffRVekptrCpAElfAXtRgydBEQifFFY4rvzH7hFTKerLMWJuuicN4mIuoUPp5mWcdPtPsB2dyOkpXYEwAyuX0hbHjtsVhq29rEiTXeh29_n4beY2KMyBxn0G5up4UzAZy9ZCvvcA" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Siirrytään
seuraavaan aiheeseen. Mutta pannaanpa tähän kuva, jonka John D. Barrow teki
asioiden ennustettavuudesta. Tässä blogissa mainitut luennoitsijat puhuivat taloudesta
ja sen yhteyksistä taiteeseen, ilmastonmuutokseen ja kaikkeen. Barrow kertoo yhteiskuntatieteiden,
taloustieteiden ja rahoituksen olevan laskettavuuden tai vaikkapa
ennustettavuuden ulkopuolella. Ilmiöt ovat liian monimutkaisia laskettaviksi. Elävät
oliot taitavat olla sotkemassa kuvioita</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Hartmut Rosa pystyttää
tienviitta, polkua ei löydy</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Hesarissa oli 8.11 Pekka Torvisen kirjoitus otsikolla
“Ilmastoa ja talouskasvua ei voi yhdistää.” Jutussa kerrottiin saksalaisen
sosiologi Hartmut Rosan ajatuksista. Hänen sanottiin nousseen koronakriisin
hallitsemattomuuden kuvaajana julkkikseksi. Kiinnostuin. Hän käsittelee
finanssimarkkinoita, joita ei kukaan hallitse. Sanoo moderniteetin luomiksi
hirviöiden hirviöiksi ilmastonmuutoksen ja elonkirjon tuhon. Hän kirjoittaa ja
sanoo: ”Säästämme aikaa kaikessa, olemme nopeita liikkumaan ja viestimään,
mutta samaan aikaan aikaa tuntuu olevan vähemmän ja vähemmän. Miten näin voi
olla?” Rosa väittää meidän elävän spiraalissa. Joka vuosi täytyy kasvaa,
innovoida ja kiihdyttää ja se kaikki tarvitsee enemmän ja enemmän energiaa.
Torvisen juttu siteeraa Rosaa mm. seuraavalla toteamuksella: ”Tämä
aggressiivinen asenne maailmaan, halu hallita, teki meistä moderneja subjekteja
ja niin kaikki instituutiomme toimivat. Asenne on vallitseva myös itseemme.
Minun täytyy hallita verenpainettani, laskea kaloreita, ottaa enemmän askelia
päivässä ja meditoida illalla. Kaikki on hallintaa.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhFEPMEsKTeIyyYMxaHsc27lBd-Y_2NtgE3YE91cig4m2CV2QMKzRnyzAXG6aVKMiOR_P-T3VpoU3fDcIpOTxVUF5temu1YkgEDRGB_6AnUAAGI_3w53G9yPXM5HD0skdVXCcAU3IEh7758ZXBdDwHUY-K4IgZcZA8qrJHHvBImg37d4xcTB1dDb9CT=s462" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="165" data-original-width="462" height="114" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhFEPMEsKTeIyyYMxaHsc27lBd-Y_2NtgE3YE91cig4m2CV2QMKzRnyzAXG6aVKMiOR_P-T3VpoU3fDcIpOTxVUF5temu1YkgEDRGB_6AnUAAGI_3w53G9yPXM5HD0skdVXCcAU3IEh7758ZXBdDwHUY-K4IgZcZA8qrJHHvBImg37d4xcTB1dDb9CT=s320" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;"><br />Rosa puhuu sosiaalisesta kiihtymisestä (social
acceleration). Hän ei kuitenkaan uskoo hidastamiseen (slowness). Hän ei usko
ilmastokriisin ratkeavan vihreällä teknologialla tai energiankäytön
tehostamisella. Tarvitaan enemmän, sillä meidän tapamme olla olemassa, on
väärä!</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">”On yksinkertaisesti mahdotonta
yhdistää ilmaston pelastaminen yhteiskuntaan, joka tarvitsee ikuista kasvua,
innovaatiota ja kiihtymistä vain pitääkseen itsensä tasapainossa.”</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Vaikuttaa hyvin pessimistiseltä. Luen nyt toista haastattelua,
jonka on tehnyt Anne Guenther tämän vuoden tammikuussa. Siinä sävyt ovat hieman
toivorikkaampia. Ensimmäinen kysymys koskee ihmisten läheisyyttä pandemian
seurauksena. Rosa sanoo ihmisten tuntevan vaaraa toisen lähestyessä.
Erityisesti isoissa kaupungeissa tulee tunne ”jätä minut yksin”. Enää ei
syleillä ja kosketella, tätä Rosa pitää hälyttävänä. Sosiaalisen kiihtyvyyden
ratkaisu oli toisen kysymyksen aihe.</span><span style="font-family: helvetica;">
</span><span style="font-family: helvetica;">Rosa ei usko pelkkään hidastukseen. Dynaamiseen tasapainotteluun
perustuvaan yhteiskuntaan isketty hidastus saattaa johtaa suuriin
taloudellisiin tai sosiaalisiin ongelmiin.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Rosa käyttää käsitettä “resonanssi”. Ihmisten resonanssi
meitä ympäröivän maailman kanssa, kontaktit ihmisten, asioiden ja luonnon
kanssa. Rosalla on käsitteessä neljä elementtiä: Ensimmäiseksi asiat jotka
meitä puhuttelevat tai koskettavat. Toiseksi kykymme vastata kosketukseen ja
vastaanottaa vaikutteita, olla elossa. Kolmanneksi kyky muuttua ihmisenä ja
erityisesti suhteessamme maailmaan. Neljäntenä on havainto siitä, ettei
resonanssia voi pakottaa tai tuottaa. Pandemian aikana menetimme paljon
resonanssin kohteita, mutta se antoi myös aikaa uudistumiseen. Tosin monet
ihmiset Rosan mukaan havaitsivat, ettei heillä ole aikaa uudistumiseen!</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Rosa sanoo meidän tarvitsevan fyysistä läheisyyttä.
Vaikka epidemian aikana ihmiset ovat voineet tuottaa läheisyyttä digitaalisen
median kautta, se ei kuitenkaan ole samaa, jotain puuttuu.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Haastattelija kysyy koronan takia vähentyneen
matkustamisen vaikutuksista, auttaako se hallituksia ja yleisöä toimimaan
ilmastonmuutoksen hillitsemisessä? Rosa vastaa, että kriisin jälkeen kansa
toivoo paluuta vanhaan normaaliin, mutta toteaa samalla, ettei vanha normaali
suinkaan ollut onnellinen, ei psykologisesti, ei poliittisesti eikä ympäristön
kannalta. Hän kuitenkin toivoo, että ympäristöongelmien jälleen palattua
agendalle, ymmärrämme ja olemme voimaantuneita toimimaan yhdessä ja teemme
jotain niin ilmastonmuutoksen kuin sosioekonomisten ongelmienkin eteen.
Unohdamme tunteen siitä, ettemme voi tehdä mitään.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Haastattelija kysyi, onko meidän palattava vanhaan
taloudelliseen systeemiin, vai onko meillä vaihtoehtoja? Rosa sanoo, että
meidän on avattava elämässämme uusi kappale, löydettävä uudet raiteet. Ehkä
meidän olisi tehtävä velkojen leikkaus. Velat ovat suurin syy jatkuvan kasvun
vaatimukseen. Jotain olisi keksittävä.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Lopuksi Rosa puhuu sosiaalisesta energiasta,
haastattelijan kysyttyä hyvän elämän muutoksista koronan jälkeen. Energiaa
saadaan vuorovaikutuksesta ja jopa fyysisestä kosketuksesta. Sanoo, ettei
sosiaalisen energian käsitteestä yleensä puhuta sosiologiassa. Hän haluaisi
ymmärtää asiaa paremmin.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Vaikka Hartmut Rosan ajatukset eivät nyt niin maata
mullistavia olleet, tai kyllä vaatimukset ihmisen muutoksen suhteen sellaisia
olivatkin, mutta minkäänlaisia lääkkeitä muutoksen toteuttamiseen ei ollut
tarjolla. Tai oli yksi: velkojen leikkaus. Mielenkiintoinen kysymys. Olenkin
tutuhesan sivuilla seurannut velkakeskustelua. Juuri viimeksi Jouko Kajanoja
kirjoitti asiasta. Hän kirjoitti: ”Oma painopisteeni on
tulevaisuusinvestointien ja niiden kaikille synnyttämien mahdollisuuksien
puolella. Uskon yhteisöllisyyden ja tasa-arvon voimaan. Tarvitaan verotuksen
kiristämistä.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Luento Unioninkadulla –
tupa täynnä</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nyt kuitenkin luettuani Hartmut Rosan juttuja netistä, ja
kun havaitsin hänen pitävän yleisöluennon Helsingin yliopistolla, päätin
juhlistaa tätä koronasta vapautumisen aikaa ja mennä paikalle kuuntelemaan
luentoa. Moni muukin oli ajatellut samalla tavoin, sillä Unioninkatu 35,
luentosali 116 edessä oli ulos pihalle ulottuva jono. Tunkeuduin keppini kanssa
ovesta aulaan ja luentosalin oven pieleen ja jäin siinä lehmänkatseella
odottamaan armoa. Vihdoin invalidivanhukselle löytyi istumapaikka miltei
eturivissä. Luulin kasvomaskeista jo vapaudutun, mutta ei, nuori
opiskelijayleisö istui kuuliaisesti maskit kasvoillaan – minä melkein häpesin
turpa paljaana.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhVLQrLIaH15yuMgFTuglMNJr6-Xy2ugyUNIiez9DmMEToD2_QVnDMjAfyo5ZQW8cH2s_qWp5mIAzGj1JRGsqobVBWPQvx3O_mhOJLt9iXtpRgfeJ5-JiTWIt7G7kNxG4Robv5kciAuElkQq3pgUFaZm8U_q7tDYuEmcJHXvs7uSgNZm504ysva4vkr=s1984" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1984" data-original-width="1488" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhVLQrLIaH15yuMgFTuglMNJr6-Xy2ugyUNIiez9DmMEToD2_QVnDMjAfyo5ZQW8cH2s_qWp5mIAzGj1JRGsqobVBWPQvx3O_mhOJLt9iXtpRgfeJ5-JiTWIt7G7kNxG4Robv5kciAuElkQq3pgUFaZm8U_q7tDYuEmcJHXvs7uSgNZm504ysva4vkr=s320" width="240" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Kuvasta päätelleen
Martmut Rosalla oli saarnamiehen otteet. No, ei nyt aivan kuvan veroiset,
karisma ei aivan riittänyt, mutta mielenkiintoinen luento kumminkin.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Rosan luento oli minulle tuttu. Olin sen netistä
katsonut. Eräitä uusia lauseita tai täydentäviä käsitteitä tuli kuitenkin
esiin. Hän puhui kasvunjälkeisistä yhteiskunnista. Niissä pitäisi tehdä
taloudellinen vallankumous, poliittinen reformi ja kulttuurinen vallankumous.
Hän puhui myös hitaista ja nopeista sosiaalisen sektorin ilmiöistä,
synkronointi on vaikeata. Toisaalta hän sanoi, että nykytilanteessa kaikki on
liian hidasta: talous on liian hidas, kulttuuri on liian hidas ja sielukin on
liian hidas. Kolmen A:n konsepti on hänen teoriaansa. Ihmisillä on jatkuva halu
laajentaa horisonttiaan sellaista kohti, joka on tarjolla, saavutettavissa tai
lähestyttävissä. (Available, Attainable and Accessible). Ihminen pelkää putoavansa
kilpailussa. Yksi käsite, joka kuuluu hänen teoriaansa, on syrjäytyminen.
Luennolla hän määritteli käsitteen näin: ”Syrjäytyminen (alienation)
määrittelee kuulumisen maailmaan jossa ei ole mitään sisäistä, sykkivää
suhdetta. Maailma on ulottuvilla, mutta mykkä, kuollut, hiljainen, ei vastaa,
harmaa, vihamielinen ja välinpitämätön. Rosa puhuu toistamiseen modernismista.
Yhteiskunta on moderni silloin kun sen koneisto toimii dynaamisesti, kun se
systemaattisesti vaatii materiaalista kasvua, teknologista kiihdytystä ja
kulttuurista innovaatiota, jäljentää rakenteitaan ja ylläpitää
institutionaalista status quota. Miten luodaan mukautuva stabilisaatio
(Adaptive Stalilization) – se jää ilmaan. Toista tuntia kului kuunnellessa,
mutta toivottua varsinaista ratkaisua, uutta kappaletta, polkua tai raidetta ei
löytynyt.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tienviitta oli, mutta polku puuttui. Ajattelin sen polun
kulkua teille kertoa blogini lopuksi. Tällä kertaa jäi kertomatta. Mutta kiitos
Martmut Rosa, luento oli hyvää ”back to normal” -elämää. Elämässämme ei vain
tulisi sinne palata, niin hän sanoo. Ja siitä puhuivat ja kirjoittivat myös
Jussi ja Pekka.</span></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-19736611818175419722021-11-07T13:26:00.008+02:002021-11-07T13:30:44.632+02:00Töölönlahti, kohtauspaikka?<p><span style="font-family: helvetica;">Ryhdyin tuon Elielinaukion innoittamana ihmettelemään
aluetta laajemmin. Pysähdyin Oodin eteen ja mietiskelin kansalaistoria.
Itseasiassa halusin löytää sen torin. Tiesin sen olevan jossain Sanomatalon,
Oodin ja Musiikkitalon kulminaatiopisteessä, mutta en osannut hahmottaa sen
paikkaa. Tori on yleensä rajattu tila ja sen voi paikallistaa, aluksi tuotti
vaikeuksia, nyt hahmottui. Olin juuri kuullut miten paikka on erityisesti
nuorten käytössä. Joskus ihmettelemäni kalteva ruohikkoaukio, joka laskeutuu
Musiikkitalolta alas torille, sekin on valtavan suosittu paikka, täynnä väkeä.
Mainio juttu, torit ja aukiot ovat juuri tehty ihmisten kohtaamista varten.
Usein myös kaupantekoa varten, mutta sellaistahan ei esiinny
kansalaistorillamme. Kaksi asiaa kiinnitti huomiotani. Toinen niistä täysin
näkymätön – illuusio vain, toinen varsin silmiinpistävä, suorastaan häikäisevä.
Ensimmäinen asia on jo unohdukseen siirtyneet makasiinit ja toinen tämä silmiinpistävä.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Mitkä makasiinit ja mikä
rata?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Koko makasiineihin liittyvä historia on runsaan sadan
vuoden mittainen. Makasiinit rakennettiin vuonna 1899 palvelemaan vuonna 1862
valmistuneen rautatien ja erityisesti vuonna 1870 valmistuneen Pietarin radan
tarpeita. Satamarata kääntyi makasiinien päätyjä hipoen nykyiselle Baanan
pyörätielle Rautatiekatujen leikkauksessa. Makasiinien käyttö loppui 80-luvulla
rautateiden kappaletavaraliikenteen hiipuessa ja lopulta siirryttyä Pasilan
suureen terminaalirakennukseen. Mekin pääsimme mukaan suunnittelemaan
vihivaunuratoja automaattisen kuljetuksen hoitamiseksi.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Sekin terminaali on nyt muuttunut
rautakaupaksi. Kaupunki elää nopeaa muutosta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh3VR6Vy6hvJ7SzKhSpsrNBQamXQlAhD_ZSYWzj4iSIBCM0esOoFXCygbjPzy5jXqqVQG5rVIdxnlfzJxEcmyAi6DlJjJWEJwOE_a0DvBtR2EvdcJ047g4Ewy10x96CttLfNY39gNwNc6d6B9YE-WCGpciQNRVe4V3hKaZEV_k5HQIFYfQQN5JR05JC=s1152" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="847" data-original-width="1152" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh3VR6Vy6hvJ7SzKhSpsrNBQamXQlAhD_ZSYWzj4iSIBCM0esOoFXCygbjPzy5jXqqVQG5rVIdxnlfzJxEcmyAi6DlJjJWEJwOE_a0DvBtR2EvdcJ047g4Ewy10x96CttLfNY39gNwNc6d6B9YE-WCGpciQNRVe4V3hKaZEV_k5HQIFYfQQN5JR05JC=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Kuvassa näkyy
valkoisin viivoin vanhat makasiinit ja punaisella aikanaan suojeltu makasiinin pätkä.
Kansalaistori on neliönmuotoinen harmaa alue Oodin edessä. Vuonna 2015, ennen
kirjastokilpailua kaupunkisuunnitteluviraston keskustaprojektin hankeohjelmassa
kirjoitettiin makasiinirakennusten suojelumääräyksestä ja uusista
paviljonkimaisista makasiinirakennuksista. Niiden määräksi arvioitiin 1500 m2. Niitä oli myös piirretty kaupunkirakennekuvaan. Näin kirjoitettiin: ”--palaneen
makasiinin tila selvitetään jatkossa, eli säilyykö se fragmenttina puistossa vai
voidaanko se purkaa.”</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhwjwQDzz3xOCQ3Y6hze0_wTfAHDqUPC5KcK5_CwqcxJpxftwX9qW7WnaFcwz3TXSjxZrSWtXceH0nvrShwMfzV15_02MCfcRjaFr4rKv31YxyNd4YQp5mgEjFCRwzZ_BhcW97fXPdgyJI9unVPLJtXQzuNizV_7td1lcP6QzMYXVyYEFWEdR_o2qQy=s731" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="702" data-original-width="731" height="307" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhwjwQDzz3xOCQ3Y6hze0_wTfAHDqUPC5KcK5_CwqcxJpxftwX9qW7WnaFcwz3TXSjxZrSWtXceH0nvrShwMfzV15_02MCfcRjaFr4rKv31YxyNd4YQp5mgEjFCRwzZ_BhcW97fXPdgyJI9unVPLJtXQzuNizV_7td1lcP6QzMYXVyYEFWEdR_o2qQy=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Makasiinien ja niiden jäänteidenkin häviämiseen sisältyy
kansalaisaktivismin ja jopa ilkivallan vaiheet, kunnes kohde kaupunginvaltuuston
juhlavalla päätöksellä vuonna 2018 päätettiin lopullisesti purkaa. Makasiinin
pään kapea tiilirakennus oli sinnitellyt isojen makasiinien purkamisen jälkeen
odotellen muistojen tehtävää aivan parinkymmenen metrin päässä Oodin seinästä.
Se oli ansiokkaasti mukana vielä Oodin kilpailun aikaan. Miksi muuten
kaupallisuutta vastustava nuorisoryhmä halusi polttaa tuon makasiinin pätkän?
Ei siinä ainakaan kauppaa käyty. Pressujen alla nökötti. No, sehän oli tuo
pieni asemakaavalla suojeltu jäänne yhden rautatiemakasiinin päästä, ja lopuksi
vain pieni jäljelle jäänyt muistoseinä, joka sekin päätettiin purkaa.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Mitä itse radalle tapahtui? Vielä Kamppi-Töölönlahti
osayleiskaavassa 1991 rata oli säilytetty. Osayleiskaavaa väännettiin Erkki
Tuomiojan johdolla ja meikäläinenkin pääsi siihen vetämään pukinsorkkiaan. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Juuri eläkkeelle siirtynyt pitkäaikainen
Helsingin kaupunkisuunnittelun maestro Lars Hedman halusi Hesarin mukaan vetää
yli osayleiskaavasta Tuomiojan ja Muroleen "pukinsorkat" ja toivoi Helsingin
kaupunginhallituksen palaavan kaupunkisuunnittelijoiden osoittamaan
lähtöruutuun. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Kampin laakso ja puistot
merkitään puistoalueiksi ja linja-autoasema siirretään rautatieaseman viereen,
Asema-aukion pohjoispuolelle, jonne se luontevasti sopii. Osayleiskaava sitten
hyväksyttiin Pekka Korpisen allekirjoituksin. Kukaan arkkitehti ei siihen halunnut
nimeään panna.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Vuoden 1992 yleiskaava ja Vuosaaren satamapäätös sitten laukaisivat
Helsingin ranta-alueiden uuden tulevaisuuden ja satamaradan kohtalon. Päätös
Vuosaaren satamasta syntyi Helsingin valtuustossa pitkien kiistojen jälkeen,
253 selvitysraportin ja 11500 raporttisivun höystämänä. Se tapahtui vuonna 2002
äänestystuloksella 58-27. Kaikki oli alkanut kaupunginvaltuuston satamapäätöksellä
vuonna 1996 tai oikeastaan yleiskaavasta vuonna 1992. Siinä esitettiin
Vuosaaren satamaa sekä Jätkäsaarta ja Sörnäistenrantaa/Kalasatamaa
selvitysalueiksi, jos satamatoiminnot niiltä poistuvat.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Se oli Pekka Korpisen suuri voitto.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhCfJpYKCN3vhcWW8J_MIkwXajlRem9FGcadK8QMUPtjMktIi9UOQum9wByhn2zx5ZBsz4XTes7p2H7Zy2iMAEfWky9xBfUoQyBfZmNmMwjCagqMgwrdpCzOPOBg21u1ztgKyRtMv2q8umBrH41aGvSvzOfmjlX-8xFiGgsibxioeoQ5mvyiB-wTcUn=s545" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="445" data-original-width="545" height="261" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhCfJpYKCN3vhcWW8J_MIkwXajlRem9FGcadK8QMUPtjMktIi9UOQum9wByhn2zx5ZBsz4XTes7p2H7Zy2iMAEfWky9xBfUoQyBfZmNmMwjCagqMgwrdpCzOPOBg21u1ztgKyRtMv2q8umBrH41aGvSvzOfmjlX-8xFiGgsibxioeoQ5mvyiB-wTcUn=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Eihän tämä
syy/seuraussuhde nyt aivan näin suoraviivainen ollut, että ranta-alueiden,
Jätkäsaaren ja Kalasataman rakentaminen olisi mahdolliseksi havaittu vasta
Vuosaaren satamapäätöksen kautta, sillä jo Ilaskiven selvitysmiesraportissa
pääkaupunkiseudun rakentamismahdollisuuksista vuonna 1989 näitä alueita
esitettiin asuntorakentamiseen. Silloin vain Helsingin suursatama ajateltiin
siirrettäväksi Kirkkonummelle.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Mutta, tyhjäksi jääneet makasiinit, mitä niissä tapahtui?
Ne tulivat täyteen muuta toimintaa. Se oli tietynlaista alakulttuuria,
underground oli päivän sana. Kaupungin keskustaan syntyi ”kirjava talo”,
mahtava sellainen. Oli kauppaa, oli konserttisalia, oli työpajaa, varsinaista
garage-kulttuuria – oli tietysti pultsareitakin. Pekka Korpinenkin sanoi
innostuneensa Muu ry:n toiminnasta ja harkinneena laajempaa makasiinien
säilyttämistä. Ajatteli että vanhan ja uuden viritys olisi mahdollinen. Mietiskeli
myös Renzo Pianon erästä projektia, jossa vanha rakennus oli jätetty uuden
lasirakennuksen sisään. Pekka Niska tanssin harrastajana oli suunnittelemassa tanssintaloa
ja havaitsi makasiinin rekonstruoinnin hyväksi ideaksi. Olisi ollut valmis
tiili tiililtä homman hoitamaan. Ideat kuolivat ja makasiinit kuolivat. Ei
jäänyt edes sitä muistoseinää.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiIatLISv7Tl9mPTXb8VMl0kn6iHo-zhRmZxSpphztnRVYhS1YzBPf-TTaGwd7_N8f5mkaXJApX7TdffOVscQICNDe29W8hkNhAUh38ik8LFWqSl49y64NTbngi-TqK37m9Cc8JbwmdA1waR7OB-unQX7LxGKp2UoSB_r7zSviL8KEv-qw44iZaDeKk=s699" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="590" data-original-width="699" height="270" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiIatLISv7Tl9mPTXb8VMl0kn6iHo-zhRmZxSpphztnRVYhS1YzBPf-TTaGwd7_N8f5mkaXJApX7TdffOVscQICNDe29W8hkNhAUh38ik8LFWqSl49y64NTbngi-TqK37m9Cc8JbwmdA1waR7OB-unQX7LxGKp2UoSB_r7zSviL8KEv-qw44iZaDeKk=s320" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">T</i><i style="font-family: helvetica;">ässähän sitä nyt
on kaupunkiarkeologiaa. Päällekkäin näkyvät makasiinit ja nykytilanne.
Valkoisella viivalla on satamarata, joka vielä vuoden 1991 osayleiskaavassa oli
paikallaan, lähinnä Hietalahden telakkaa varten. Rata purettiin vuonna 2009 ja
sen paikalle rakennettu Baana valmistui vuonna 2012. Junia satamaradalla kulki
kaksi junaa päivässä, nyt siinä kulkee yli miljoona pyöräilijää vuodessa.</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Varsinainen rataleikkauksen käyttötarkoitus on
vuosikymmeniä ollut nelikaistainen moottoriväylä, keskustan kehätie. Sellainen
suunnitelma oli voimassa vuodesta 1959 vuoteen 2020. Muita käyttötarkoituksia
oli mm. raitiotielinja Jätkäsaareen sekä vuonna 2017 esitetty urBaana. Minun
salainen ajatukseni on, että jonain päivänä rataleikkauksessa on mahtava
galleria liiketiloineen, siellä kulkisi myös rakastettu pyöräbaana.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Rataleikkauksen historiaa</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Rataleikkaukseen tehtiin rata vuonna 1891. Se toimi
ratana 1950-luvun lopulle saakka, kunnes valtaajat astuivat kehiin.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Rataleikkaukseen asettuvaa liikenneväylää ei
vielä ollut vuoden 1954 Lindgren-Kråkström -keskustasuunnitelmassa. Siinä oli
nimenomaan säilytetty satamarata. Rataleikkauksen suuri liikenneväylä esiintyi
virallisesti ensimmäistä kertaa Alvar Aallon luonnoksissa vuonna 1959. Se
ylitti ratapihan Liisankadun ympyrästä terassitoreille ja painui sitten alas
rataleikkaukseen. Myös Aalto oli tässä vaiheessa jättänyt satamaradan
ratkaisematta. Vuoden 1960 yleiskaavassa Pasilasta tuleva pääväylä jatkui
Rautatiekatujen alla tunnelissa Länsisatamaan ja viaduktina läntiselle
kaaritielle. Minä taas piirtelin 50-luvun lopulla Rautatiekatujen länsipäätä, sieltä
rataleikkauksen väylä syöksähti kadunalaisessa tunnelissa hautausmaiden välistä
tulevalle Länsiväylälle. Purkivat sitten minun väyläni eli Leppäsuonkadun
kauniine kaarineen kaksikymmentä vuotta sitten. Yleiskaavan itäinen haarautuma lähti
Linnunlaulusta, josta jatkettiin itäiselle kaaritielle Pohjoisrantaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjZIA9b-k5_T_Xp33RD9uPinC4BPMaAiI6BIKVq4qrB8DpvbqS3ksAlpl_TjHAbZoNhEKN6J2VXJ5pUQVNd4VeYvSmpO2Y3aEiV4ap_DIHkERKhh9XFJm1cyvSU2YdFGBCBbaea-zizz0IQs4lU4rJmDQ_JXd0iOYBF6Cbf3T27H4CaXD3g2ejEYbeA=s773" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="451" data-original-width="773" height="187" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjZIA9b-k5_T_Xp33RD9uPinC4BPMaAiI6BIKVq4qrB8DpvbqS3ksAlpl_TjHAbZoNhEKN6J2VXJ5pUQVNd4VeYvSmpO2Y3aEiV4ap_DIHkERKhh9XFJm1cyvSU2YdFGBCBbaea-zizz0IQs4lU4rJmDQ_JXd0iOYBF6Cbf3T27H4CaXD3g2ejEYbeA=s320" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Vaikuttaa
sekavalta. Tuo minun selostukseni. Liisa sanoo, ettei hahmotu. Selvittäisivätkö
nämä kuvat jotain?</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Vuoden 1972 Aallon jälkisammutussuunnitelmassa rata oli selkeästi
merkitty. Se kulki liikenneväylän kanssa rinnakkain. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Keskustan kehäväylä olikin voimissaan vielä
vuonna 2017 urBaanaa suunniteltaessa. Silloin ehdotettiin varsinainen kehäväylä
painettavaksi syvätunneliin. Eipä se enää pinnassa voi mennäkään: kukapa nyt
Baanasta luopuisi. Nyt Vapaavuoren ajaman keskustan tunnelikokoojakadun myötä
vanha linjaus Ratakatujen alla on hylätty ja koko väyläkin vaikuttaa ainakin
toistaiseksi hylätyltä. Rataleikkauksen moottorikehäväyläsuunnitelma eli siis
elämäänsä vuosina 1959-2020 ja satamarata taas todellista elämäänsä vuosina
1891-2009.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjDOpZVtOVQ2qSbbekMZ16cFteNmU1o59b2V1SizUHbexOQaZdL8fobTj8SwEMOLjFE9qEOKZVYztpdvwP15lW08uYR89YL1nPg33AQdD8cX27eJIGI44cQAPoPuf2XYZFc5agQtJa55aEn9NSh4EqM1T7Xbwk3aeZJrF9dx6rsqFBkB2C_ZUEpZciv=s637" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="601" data-original-width="637" height="302" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjDOpZVtOVQ2qSbbekMZ16cFteNmU1o59b2V1SizUHbexOQaZdL8fobTj8SwEMOLjFE9qEOKZVYztpdvwP15lW08uYR89YL1nPg33AQdD8cX27eJIGI44cQAPoPuf2XYZFc5agQtJa55aEn9NSh4EqM1T7Xbwk3aeZJrF9dx6rsqFBkB2C_ZUEpZciv=s320" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Ehkä on vielä hyvä
muistin virkistämiseksi katsoa mitä maailmanmaestrot suunnittelivat Helsingin
pään menoksi 60-luvun alussa. Turkoosilla en esitetty Aallon alkuperäisen
suunnitelman mukaisia terassin reunoja sekä liikenneväyliä. Keltaisella
vilahtelee Smith-Polvisen </i><span style="font-family: helvetica;">liikennehässäkkä</span><i style="font-family: helvetica;">.</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Olisiko jotain tehtävissä?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Lopuksi kysyn itseltäni olisiko jotain tehtävissä, mikä
on jäänyt tekemättä? Jäikö siis jotain tekemättä? Minua ajatteluttavat nuo
paviljongit ja makasiinin muistopätkät. Olisiko niistä jotain villoja
toteutettavaksi – nyt hännästä jälkeen päin? Kansalaistori ja Makasiinipuisto
vaikuttavat hyvin autioilta. Aiemmin listoilla olleet paviljongit tuntuisivat
kivalta ajatukselta. Voisihan sinne tehdä esimerkiksi mahtavan kasvihuoneen
lakkautetun Viikin Gardenian uudelleensyntymisenä. Keskeinen paikka takaisi
kannattavuuden. Keskustelin tästä ystäväni Pekka Salmisen kanssa. Yhdessä
fabuloimme.<o:p></o:p></span></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj2G1WRE40QW3piNj8mXeRa5Hu7w3ug4B1tRY68rEw3VI17UpmcdpnczZ3VBcaJD45Wp_aWq-Dq6cx8SoGoWKJwCMT7oHq4MtyhM3SGFeriigP1mC8BvCU1gVnPwGfyoS0sqLS1opHlzYssVmyxz2XR40p1uZY3qAHrO1b0M9m9YPPlVzZJf2nxfB7J=s412" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="162" data-original-width="412" height="126" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj2G1WRE40QW3piNj8mXeRa5Hu7w3ug4B1tRY68rEw3VI17UpmcdpnczZ3VBcaJD45Wp_aWq-Dq6cx8SoGoWKJwCMT7oHq4MtyhM3SGFeriigP1mC8BvCU1gVnPwGfyoS0sqLS1opHlzYssVmyxz2XR40p1uZY3qAHrO1b0M9m9YPPlVzZJf2nxfB7J=s320" width="320" /></a></div><br /><p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj78waaPXjvyYGukWOnppWPZLsqczAuNX8eXJ3z73iBhrVA1mc9g8La3PTstaHbOLmHCrOAuV1cM-dP7fDMSjod-vRIczHcxs5H-D9VDDI07_ctQLFb9bJcUxHty_Fz9QG4qb4q3vIk5qS-J6eo9rgISo8-Ud6YyeZ2Z8J8as8LQu2bJptb4vwOunON=s506" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="506" data-original-width="336" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj78waaPXjvyYGukWOnppWPZLsqczAuNX8eXJ3z73iBhrVA1mc9g8La3PTstaHbOLmHCrOAuV1cM-dP7fDMSjod-vRIczHcxs5H-D9VDDI07_ctQLFb9bJcUxHty_Fz9QG4qb4q3vIk5qS-J6eo9rgISo8-Ud6YyeZ2Z8J8as8LQu2bJptb4vwOunON=s320" width="212" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Töölönlahden 7
hehtaarin autio puisto on herättänyt keskustelua. Vuoden 1997 puistokilpailun
voittajaehdotuksessa (Hannu Tikka ja Kimmo Lintula) oli kanavia ja metsäpuisto.
Keskuspuiston metsä tuotiin suoraa Helsingin sydämeen. Nyt tilalla on laaja
nurmikko outoine kaariteineen. Puita ja pensaita on siellä täällä. (Näkymä Oy).
Raha ei kuulemma riittänyt. Kilpailun voittajapuisto olisi maksanut lähes 70
miljoonaan euroa, nykyiseen päästiin kymmenesosalla. Taisi säästö tulla väärään
paikkaan: ”Finlandia-aukiolle”. Hyvä ettei tätä suunniteltua nimeä kuitenkaan
otettu käyttöön säästösuunnitelman toteuduttua. Jossain sanotaan puiston olevan
väliaikainen! No jos näin on, saattaisi olla aihetta tehdä jotain. Pekka
Korpinen aikanaan ehdotti ”Korpisen nurmikkoa”. Nyt se toteutui. Korpisen
nurmikko oli aikoinaan vastaveto kaupunkisuunnitteluviraston hyvänä pitämille
kansirakenteille Kiasman ja Sanomatalon pohjoispuolella. Ehkä olisi pitänyt
sanoa ”Korpisen metsä”, olisi saatu metsä.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">On vielä yksi juttu. Mainitsin edellisessä blogissani
Rautatiekatujen gallerian.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Martti Aihan
ja SRV:n kehitelmä, nimeltään urBaana, jossa minäkin sain olla alkuvaiheessa
mukana, se sortui. Ei ollut kehiteltävissä riittävästi volyymia. Nyt olisi
jatkettava ajattelua. Toisenlaisella konseptilla. Jos ei mitään ajatella, jos
idea tai projekti ei ole agendalla, ei mitään synny. On jatkuvasti synnytettävä
- siinä se.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Silmiinpistävä</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEje6Gi8TnJt6DMOg42xdRitbYmmYYu6js3gYEaUGY3pEZI_b8T2O5l8FMNtfI6j_WB5znQf7IbWr-WTzHefKwh1rnw_n1br8vHEVQELtVYgyqfvZhV9cJ8R8334siURjm1N-8FHcR4fL1izh-6FHOncy1ecTTrLFjOMxq3WqqfkItsLTy5wSFrubWFo=s1041" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="677" data-original-width="1041" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEje6Gi8TnJt6DMOg42xdRitbYmmYYu6js3gYEaUGY3pEZI_b8T2O5l8FMNtfI6j_WB5znQf7IbWr-WTzHefKwh1rnw_n1br8vHEVQELtVYgyqfvZhV9cJ8R8334siURjm1N-8FHcR4fL1izh-6FHOncy1ecTTrLFjOMxq3WqqfkItsLTy5wSFrubWFo=s320" width="320" /></a></span></i></div><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;">Lopuksi se varsinainen toinen juttu, se
silmiinpistävä. Onkohan se iso juttu, vaikka se minua rassaa? Se on juttu
valomainoksista ja big skriineistä. Mainonta, onko se paha asia? Ei tietenkään,
mutta joskus sen liiallisuus ärsyttää. Liisan tavanomainen valitus aamulehteä
lukiessa on mainonnan määrä: ”Eikö tätä lehteä saisi ilman mainoksia maksamalla
lisää?” Mainoksista luopumisesta oltaisiin siis valmiita maksamaan! Pahin
niistä on minulle silmää iskevä Musiikkitalon mainostaulu. Sitä mainostetaan
Pohjoismaiden suurimpana. Kokoa mediaseinällä on 172 m2 ja ulkomitat ovat 13,5
m x 12,8 m. Kuvassa mainoskuva on kylläkin vuosien takaa. Vieläkö muistat
vauhtikumin?<o:p></o:p></span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Joku ulkomainonnan tekijöistä kertoo markkinoijien
arvostavan ulkomainonnan voimaa laajan peiton ja korkean toiston
viestintäkanavana. Sen sanotaan myös tuovan ihmisille turvallisuuden ja
jatkuvuuden tunnetta. Erityisesti tällaista sanotaan tapahtuvan koronakriisin
aikana. Mainostajan tekstin mukaan ulkomainonta tavoittaa heterogeenisen
yleisön: naiset, miehet, nuoret, keski-ikäiset ja vieläpä seniorit. Erityisesti
liikkuvat ja aktiiviset ovat potentiaalisen ostopäätöksen tekijöitä. Heidät
ulkomainonta sytyttää. Digitaalisen ulkomainonnan sanotaan olevan
ympäristöystävällistä. Siihen ei liity lainkaan paperia.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Ei tämä ulkomainonnasta valittaminen ole ensimmäinen
kerta. Olen erityisesti itkenyt ratikoiden mainosvaunuista. Haluaisin itkeä
vielä tienvarsimainonnasta, joka on tehty ilmoituspohjaiseksi, mutta toisella
kertaa. Jos haluat kuulla vanhaa itkua lue: </span><a href="https://penttimurole.blogspot.com/2016/04/digiaika-mutta-paperimainoksia-ja.html?m=0" style="font-family: helvetica;">https://penttimurole.blogspot.com/2016/04/digiaika-mutta-paperimainoksia-ja.html?m=0</a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kaupunki yrittää ohjeistaa ja hyvin yrittääkin. Helsingin
kaupungilla on kolmisivuinen ohje sähköisten vaihtuvanäyttöisten
mainoslaitteiden sijoittamisesta rakennusten julkisivuun tai tonteilla. </span><a href="https://www.hel.fi/static/rakvv/ohjeet/Sahkoiset_vaihtuvanayttoiset_mainoslaitteet.pdf" style="font-family: helvetica;">https://www.hel.fi/static/rakvv/ohjeet/Sahkoiset_vaihtuvanayttoiset_mainoslaitteet.pdf</a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kiellettyjä alueita ovat mm. Senaatintori ympäristöineen,
Esplanadin puisto, Vanha kirkkopuisto, Kaivopuisto, Hietalahden tori,
Kauppatori ja Kasarmitori. Myös arvokkaat ympäristökokonaisuudet kuten
Olympiakylä, PuuKäpylä, Puu-Vallila, Torkkelinmäki ja Suomenlinna ovat
kieltoalueita. Mainitaan myös rakennuksia joiden edustalle näyttötauluja ei saa
sijoittaa: Ateneum, Säätytalo, Vanha Ylioppilastalo, Työväenopisto,
Päärautatieasema, Eduskuntatalo, Finlandiatalo ja Kansallismuseo. Vielä
mainitaan puistot, ranta-alueet, avoimet maisematilat, Viikin pellot, kirkkojen
ja hautausmaiden ympäristöt sekä taideteosten ympäristöt. Siltasuunnittelija ei
myöskään pääse rahoittamaan sillan ylläpitoa mainostauluilla, sillä sillat ovat
kielletty alue mainosnäyttöjen suhteen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiWswb2pgSPkREX25D8Ap1eQ-JPtP3hU84Vc6mtAL3DZhS-JJMLMoFjFyJpigF522laK12Oq2hkyMvO9dbDUUBAvPJnqzs9zvcPo3JfoMlbPxoP-8NPlxKHn43CjZhFAn1-CuTMLIqpIBdtweC_5-8XNd_ysoeo4qzjwrnH-HVSWox1ne80EUK_7QH4=s864" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="864" data-original-width="623" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiWswb2pgSPkREX25D8Ap1eQ-JPtP3hU84Vc6mtAL3DZhS-JJMLMoFjFyJpigF522laK12Oq2hkyMvO9dbDUUBAvPJnqzs9zvcPo3JfoMlbPxoP-8NPlxKHn43CjZhFAn1-CuTMLIqpIBdtweC_5-8XNd_ysoeo4qzjwrnH-HVSWox1ne80EUK_7QH4=s320" width="231" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Aika hyvä lista.
Sehän nyt tässä kuitenkin jää ihmetyttämään, miten Musiikkitalon mainostaulu on
mahdollinen, sehän selvästi sijaitsee Eduskuntatalon edustalla, sen toisella
puolella on puistoaluetta ja sen pääjulkisivun edustalla on
kulttuuritoimintojen aluetta. No jos tarkkoja ollaan, niin toinen todella
ärsyttävä valotaulu on Kampin ostarin seinässä. Kun istuu vastapäisen entisen
linja-autoaseman aurinkoisella terassilla, niin tuo inhottava taulu iskee
valosäteitään aukiotilasta ja nestemäisistä juomista nauttivan kansalaisen (minä)
silmäkulmaan. Todella paha. Ja täysin määräysten vastaisesti, sillä
Narinkkatorin kulmassa on kirkollinen rakennus eli Kampin kappeli. Mikko
Summasen ja kumppaneiden mestarityö.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Että menikö tämä blogi tällaiseksi turhan valittamiseksi?
Eikö parempaa tekemistä olisi? Se on niin, että usein asioita lähestytään
negaatioiden kautta. Valittaminen on helppoa, mutta oikean ratkaisun
esittäminen on vaikeata. </span><span style="font-family: helvetica;">Tai onko tässä
siitä kysymys, että:</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><i><span style="font-family: helvetica;">Aikuiset eivät
koskaan ymmärrä mitään, eivätkä lapset jatkuvasti jaksa selittää heille
asioita.</span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;">— Antoine de
Saint-Exupéry</span><o:p></o:p></i></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-84242904495851418742021-11-01T19:26:00.007+02:002021-11-01T22:06:08.617+02:00Elielinaukio, se panee miettimään!<p><span style="font-family: helvetica;">Elielinaukiossa on yksi maaginen sana, se on </span><i style="font-family: helvetica;">aukio</i><span style="font-family: helvetica;">. Nyt esillä olevissa
kilpailuehdotuksissa tuo aukio aiotaan poistaa. Tulee läpikulkupaikka. Voisiko
aukion sittenkin säilyttää? Onhan ennenkin päätösvalmiita ehdotuksia voitu
perua. Niitä on tietysti monia, mutta esimerkeiksi sanon Puu-Käpylän
pelastamisen vuonna 1959 arkkitehtikilpailun voittaneen ehdotuksen
hyllyttämisellä ja Katajanokan kanavan pelastamisen nuorten arkkitehtien
ehdotuksella vuonna 1964. Tässä viimeksi mainitussa operaatiossa sain itsekin
olla mukana, vaikken arkkitehti olekaan. Siitä olen kirjoittanut blogin: </span><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2016/09/katajanokan-kanava-aallon-keskusta-ja.html" style="font-family: helvetica;">http://penttimurole.blogspot.com/2016/09/katajanokan-kanava-aallon-keskusta-ja.html</a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgJDfDWVTCYnbOIqJ1juVH9yOPtOUYC2iBKKfMXLwpcgKmREVBDb1MN4AnTia-Xyz46rHdxQG9kZoZ5gsVw7OoMwgSKoI92dGCxYq09b9QilxhAJi5AmMMLefeGDmTpMsJmlWWklOAF8lW_yTNYNP-s5pnQ7gBcCAKpdMbwAmvgrku6QErFhrbp1HgP=s320" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="320" data-original-width="171" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgJDfDWVTCYnbOIqJ1juVH9yOPtOUYC2iBKKfMXLwpcgKmREVBDb1MN4AnTia-Xyz46rHdxQG9kZoZ5gsVw7OoMwgSKoI92dGCxYq09b9QilxhAJi5AmMMLefeGDmTpMsJmlWWklOAF8lW_yTNYNP-s5pnQ7gBcCAKpdMbwAmvgrku6QErFhrbp1HgP" width="171" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Vieläpä ryhdyin
pelleilemään ja sijoitin maailman kolmanneksi korkeimman asuinrakennuksen, nyt
korkean rakentamisen huuman kunniaksi aukion keskelle. Se on 432 Park Avenue
Manhattanilta. Siinä on 85 kerrosta ja korkeutta riittää 426 metriä eli kuusi
kertaa Stadionin tornin korkeus. Se on Manhattanin miljardöörikadulla ja
näköalat ovat keskuspuistoon. Elielin aukiolle sijoitettuna tornilla
turvattaisiin näkymä Lappiin, joka kuulemma Kiasmaa rakennettaessa menetettiin.
Ja onhan siinä meidän oma keskuspuistomme näköperspektiivissä.</i><span style="font-family: helvetica;"> </span><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2020/09/elielilla-leikki-leikkina-voittaako.html" style="font-family: helvetica;">http://penttimurole.blogspot.com/2020/09/elielilla-leikki-leikkina-voittaako.html</a><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nyt on siis offensiivin paikka. Vaikka myöhässä ollaan. Kaikkeen
kyllä aikanaan tottuu. Triplakin alkaa näyttää jo alkua paremmalta. Kai sitten totun tuohon Elieliinkin - jos aika sallii. Blogisti
saa kuitenkin näitä mietteitä vapaasti esittää ja siinä nyt tartun
tilaisuuteen.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Maailman aukioita</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kaupungissa aukiot ovat helmiä. Kaikki muistavat Sienan Piazza
del Campon, Venetsian Markuksen torin, Brysselin Grand-Placen, tai onnelliset
ehkä Bergamon Piazza Vecchian, Rooman Piazza Navonan, Luccan Piazza Anfiteatron.
Onko Bergamon tori teille tuttu? Itse maestro Corbusier piti sitä maailman kauneimpana
torina. No, katso itse: <a href="http://penttimurole.blogspot.com/2014/10/kauneinko-toriaukio.html">http://penttimurole.blogspot.com/2014/10/kauneinko-toriaukio.html</a>
.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Liisan herkkua on kylläkin itsensä Michelangelon
suunnittelema Piazza de Campidoglio Roomassa. Siinä estetiikka ja arkkitehtuuri
ovat pääosassa.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Jokaisessa hienossa kaupungissa on mahtavia aukioita ja
myös intiimejä aukioita. Kaupungeissa tori tai aukio on keskeinen paikka,
kokoontumisen paikka ja kohtaamisen paikka. San Giminianon Piazza del Duomo tai
Firenzen Piazza della Signoria ovat mielessä. Pariisin Place Vendôme hurmaa,
mutta ehkä vielä enemmän Montmartren Place de Tertre, ei ehkä kuitenkaan itse
torin vuoksi (liikaa taulukauppiaita), vaan perinteisten kapakoiden vuoksi –
onko niitä enää? Le Grenier minun kuppilani – pois muuttanut! Tallinnan Raekoja
Plats on suomalaisille tuttu. Oliko se Paloheimon Eero, joka sanoi sitä yhdeksi
maailman kauneimmaksi toriksi. Helsingissä on myös hienoja aukioita.
Senaatintori, Rautatientori ja Kasarmitori, Kauppatorista nyt puhumattakaan.
Eivät kuitenkaan varsinaisia kohtaamispaikkoja. Vuotavat nurkista. Töölöntori
on saamassa arvokkuutta, kunhan uudistus etenee. Fredan tori on hieno intiimi
aukio. Uusista aukioista liian suuri Narinkkatori on helsinkiläisten läpikulkupaikka.
Töölönlahdelle ei valitettavasti torin tai aukion teko toivotulla tavalla
onnistunut. Siellä pyörii kuitenkin runsaasti nuorisoa. Skeittilaudat
kolisevat. Liittyikö alueen epämääräinen laajuus sitten vanhojen makasiinien
tietoiseen tai tiedostomattomaan tuhoutumiseen? Kanavatkin jäivät tekemättä. Liisa
tuossa vieressä määrittelee hyvän torin tai aukion sellaiseksi, joka valuu
sisäänpäin, huono on taas sellainen joka vuotaa nurkista. Pohdimme Suomen
hienointa toria. Olisiko Mikkelin tori, tai olisiko Hämeenlinnan tori vai
pitääkö tässä mainita ”Mualiman napa”, Kuopion tori? Onko kannen päälle
rakennetuista toreista mihinkään? Miten on Tallinnanaukio? Nyt useiden torien
alle on tehty parkkitilaa. Hyvää ja huonoa: kannella eivät ainakaan puut kasva,
paitsi isoissa laatikoissa. Tämä se on ongelma Elielilläkin. Moni on siihen ehdottanut
viheriöivää puistoa.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Minun ykköspaikkoihini maailmassa kuuluu aukioita, myös
muuta, jos kiinnostaa klikkaa tuohon: </span><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2018/03/" style="font-family: helvetica;">http://penttimurole.blogspot.com/2018/03/</a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Mitä on esitetty?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhb4jvZ_2EF9pXjZCtLI7wDtcc6Q4eaWOonRWA4tljjzCoi2KileiBSRNxXoDZstz2nMwZ8xCOW3EwEJM4Nkmc_vKh0OQOdU2vVwDdNLFM6q3ScWaw-cOWqYtSp_Dr5IuK1blVbYBEcYOp-e9nyKQFDLvSTgHT68FutC8pzmIwfqVIG_slPYF2wN9_v=s951" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="645" data-original-width="951" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhb4jvZ_2EF9pXjZCtLI7wDtcc6Q4eaWOonRWA4tljjzCoi2KileiBSRNxXoDZstz2nMwZ8xCOW3EwEJM4Nkmc_vKh0OQOdU2vVwDdNLFM6q3ScWaw-cOWqYtSp_Dr5IuK1blVbYBEcYOp-e9nyKQFDLvSTgHT68FutC8pzmIwfqVIG_slPYF2wN9_v=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Eliel Saarinen ei
esittänyt Munkkiniemi-Haaga -suunnitelmassa Asema-aukiota laajennettavaksi,
alue jäi ratapihan käyttöön. ”Stor-Helsingfors” -suunnitelmassa asema siirtyi
Pasilaan ja läntinen asemasiipi purettiin, alueesta tuli pohjoiseen johtavan
Kuningas-Avenyyn alkupiste.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><span style="font-family: helvetica;">Vuonna 1962, Alvar aalto esitellessään
keskustasuunnitelmaansa sanoi näin: ”Uusilla julkisilla rakennuksilla on
taipumus yhteistoimintaan. Noin sadan vuoden ajan ovat julkiset rakennukset
olleet Euroopassa jonkinlaisen pallopelin objekteja – niitä on sijoitettu
sinne, missä jonkinlainen tyhjiö on ollut olemassa.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiJRR3by3uvW989nYIixYJTR-ZzyLjS6pVTHDx791znDYQ4V-hFhgxjQ5SmCOtdt4iXLHovEUqloCheV_bKGr0_vgYzLpzjjYv_2B6Ty2HSMD2HCOVYPyVBUKoEi9nl6oZUFmOiPnKVySWqYND3buwE1dOJ62gYhvfsQD9Zn8p4rewgtrRaKKqTugTz=s643" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="581" data-original-width="643" height="289" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiJRR3by3uvW989nYIixYJTR-ZzyLjS6pVTHDx791znDYQ4V-hFhgxjQ5SmCOtdt4iXLHovEUqloCheV_bKGr0_vgYzLpzjjYv_2B6Ty2HSMD2HCOVYPyVBUKoEi9nl6oZUFmOiPnKVySWqYND3buwE1dOJ62gYhvfsQD9Zn8p4rewgtrRaKKqTugTz=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Nyt tämä tyhjiö on
Elielinaukio. Miten Alvar aikoinaan käsitteli Elielinaukiota? Alvar Aalto oli detaljien ja miljöiden
mestari. Kaupunkisuunnittelun tasolla ja erityisesti Terassitorilla mittakaava
katosi. Hän puhui piazza triangolosta, Markuksen torista Venetsiassa ja piti
sitä terassitorien esikuvana. Mittakaavaltaan Markuksen tori on yhdistetyn
Elielinaukion ja Asema-aukion kokoinen. Asema-aukiot jäivät Alvarin suunnitelmissa,
niin vuonna 1964 valmistuneessa varsinaisessa keskustasuunnitelmassa kuin
vuonna 1971 valmistuneessa ”miljöösuunnitelmassa” oudon vähäpätöiseen asemaan
ja suorastaan suunnitelman ulkokehälle. Postin sivulle oli esitetty aukion
julkisivuksi soveltuvaa massaa ja nykyisen asemahotellin kohdalla oli pieni
poikittainen massa. 1964-suunnitelmassa se oli kannen reuna,
1971-suunnitelmassa se oli siltarakenne, jonka alta kulki liikenne. Tiedänhän
minä, olin mukana. Kuvassa on Markuksen tori samassa mittakaavassa. Havaitaan
että tuollainen torien helmi mahtuisi aukiomitoiltaan
Elielinaukio-Asema-aukiolle. Niukin naukin, mutta kuitenkin.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kamppi-Töölönlahti aatekilpailussa vuonna 1986 kukaan
kolmesta voittaneesta ei jättänyt asema-aukiota varsinaiseksi aukiotilaksi.
Tila joko täyttyi rakennusmassalla tai sen läpi johti laaja puistokatu. Ehkä
Arto Sipisen ehdotuksessa oli eniten aukiotilaa. Janne Söderlund oli
sijoittanut aukiolle lähinnä nykyisiä kilpailuehdotuksia vastaavan
rakennusmassan. Olipa ”Jallis” Jallinojan lunastetussa ehdotuksessa nykyisen
asemahotellin paikalla jopa pienoinen pilvenpiirtäjä, kansalaistalo. </span><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2020/09/tyhjan-tilan-suunnittelun-ankara-debatti.html" style="font-family: helvetica;">http://penttimurole.blogspot.com/2020/09/tyhjan-tilan-suunnittelun-ankara-debatti.html</a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Helsingillä on yksi
potentiaalinen aukio</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Se on Elielinaukio, nyt bussipysäkkinä, mutta
tulevaisuuden mahdollisuutena. Tämä mahdollisuus aiotaan menettää. Saa kai
siitä kirjoittaa? Vaikka ei saisikaan, nyt kirjoitan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nyt on siis esitteillä kaksi kilpailussa valittua
jatkokehitelmää. Ne ovat hieman muuttuneet alkuperäisistä.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgkft8CnpwteI-9HN7xTKeinvR6PfSSxoBaY7GgWGcgJuHkJJhwJMXAS1DH6UdsthL4YRiwrPQA4PayJVlKhGXyUTHyn1Lsn_2aBX1RX5eiBJtbcZBeyaG0s8ah4XPMMFfGSgxwsgJp1UOwvIQ1s-JDTS_t-AV-E8EA_j4KQgjnqfe03gYU-1Qh4D5z=s678" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="678" height="252" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgkft8CnpwteI-9HN7xTKeinvR6PfSSxoBaY7GgWGcgJuHkJJhwJMXAS1DH6UdsthL4YRiwrPQA4PayJVlKhGXyUTHyn1Lsn_2aBX1RX5eiBJtbcZBeyaG0s8ah4XPMMFfGSgxwsgJp1UOwvIQ1s-JDTS_t-AV-E8EA_j4KQgjnqfe03gYU-1Qh4D5z=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Kilpailuehdotukset
olivat saaneet muutoksia toisessa kilpailuvaiheessa. Ylempi kuva esittää alkuperäistä
ja alempi kuva toisen vaiheen ehdotusta. Varmaan jotain syvällistäkin, mutta
päältä katsottuna Klyygan rakennus Postin kulmalla näyttää hieman madaltuneen
ja aseman puoleisen katon terassimaailmaa on hillitty. Klyygassa on 27500 k-m2
maan pinnalla, se on siis vain hitusen pienentynyt, sillä ensimmäisen vaiheen
kerrosala oli 30000 k-m2. Alberon jalanjälki on hieman kaventunut. Alberossa on
suuri kerrosalamuutos. Maanpäällinen kerrosala oli ensimmäisessä vaiheessa
37450 k-m2 ja nyt toisessa vaiheessa 28600 k-m2.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Kerrokantasi</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Helsingin ”kerrokantasi” -palvelussa ehdotuksiin on
tullut runsaasti kommentteja. Nyt juuri niitä näyttää olevan viitisen sataa. 63
% vastaajista haluaa säilyttää aukion aukiona, usein vihreällä ehostettuna, 17
% pohdiskelee erityisesti sitä miksi kaupunki tällaista kyselee, kun ei
kuitenkaan välitä mitään vastauksista. 13 % vastaajista ilmoitti kannattavansa
Alberoa ja 7 % Klyygaa. Moni vastaajista vertasi kielteisessä mielessä Alberoa
Enson taloon Katajanokalla. Klyygaa taas pidettiin puhtaasti
neuvostoliittolaisena tuotteena. Johtuneeko Viipurin terassihotellista, joka on
Perusyhtymän aikanaan rakentama, suomalaisten tuttu. Triplakin saa useita
kielteisiä vertauskohteita. Moni sanoo Helsingin olevan täynnä rumia
rakennuksia ja nyt olisi tulossa yksi lisää. Sitä pakosti pohtii tällaisen
kansalaispalautepalvelun mielekkyyttä. Ikään kuin avoimuutta, mutta
todellisuudessa somemellastelua. ”Paskaa” oli <b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">usein</i></b> toistuva arviointi.
Syyllistyinkö itse samaan mellasteluun, oliko tuo disinformaatiota? Tarkistin
asian, tuo haiseva sana olikin mainittu vain neljä kertaa. Näin se lipsuu.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjlNk_7aj8HNytUkhSPGgK7fJw8DptinOLpIi2Qr0Q2OLygwPtYBGAdxve0_2uYWJe-HsHl3r7LZVU8XL09hI-4qho38r99WHncc9Z0njBuqXEz30d8wap4wldH1Gr4_-0KcVSK5KkyZZIeOxJ-gbNseu7yBs8Qseykav4JA3Z6PGhLIcbJDezG60Hm=s941" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="941" data-original-width="845" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjlNk_7aj8HNytUkhSPGgK7fJw8DptinOLpIi2Qr0Q2OLygwPtYBGAdxve0_2uYWJe-HsHl3r7LZVU8XL09hI-4qho38r99WHncc9Z0njBuqXEz30d8wap4wldH1Gr4_-0KcVSK5KkyZZIeOxJ-gbNseu7yBs8Qseykav4JA3Z6PGhLIcbJDezG60Hm=s320" width="287" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Oli vielä
tavanomaisesti pantava nuo rakennukset Google Earthiin ja katseltava niitä
massoina. Ei tietysti juuri oikean kokoisina ja muotoisina, arkkitehtuurille
hallaa tehden, mutta jonkinlaisina suurpiirteisinä rakennusmöhkäleinä
kumminkin. Siinä ne ovat väsyneinä keskellä potentiaalista aukiota. Korkein massa
kummassakin on Postitalon korkuinen.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Olisiko aukio vielä
mahdollinen?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Aukio olisi tietysti mahdollinen, jos rakentaminen
jätettäisiin silleen. Mutta olisiko aukio mahdollinen, jos rakennettaisiin? Jos
rakennettaisiin toisella tavalla ja hieman pienemmällä volyymilla. Millä
volyymilla? No jos vaikka 25000 kerrosneliömetrillä. Rakennettaisiin Holiday
Inn hotellin eteen 7000 kerrosneliön lisärakennus, joka voitaisiin silloilla
liittää nykyiseen hotelliin. Postin sivurakennuksen eteen rakennettaisiin
toinen rakennus, hyvinkin 18000 kerrosneliömetriä. Sen ja postirakennuksen
väliin voitaisiin tehdä katettu kauppagalleria. Elielin aukio säilyisi aukiona.
Miksi?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEheKRZftHBC_jjBaZxbp9NHYulIS3Whxl2BcD_5dnjIFvM-x4G0Ufkoy7qIcrTfjkdSw7z4q0dva3AHPamMHyhB7xaHok7ZYjK1xjCfc1QIZBfLRtvWN1JBx9YFTssEBP8PDFqTehTy2PuZvW4QgvyBtZQ-UlFCapW-gb1mVRLuyK6HK1Lqiez_xW2r=s893" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="497" data-original-width="893" height="178" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEheKRZftHBC_jjBaZxbp9NHYulIS3Whxl2BcD_5dnjIFvM-x4G0Ufkoy7qIcrTfjkdSw7z4q0dva3AHPamMHyhB7xaHok7ZYjK1xjCfc1QIZBfLRtvWN1JBx9YFTssEBP8PDFqTehTy2PuZvW4QgvyBtZQ-UlFCapW-gb1mVRLuyK6HK1Lqiez_xW2r=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Miksi aukiota
tarvittaisiin? Vastaus: Elielin aukio on ratkaiseva linkki Helsingin
kävelykeskustaa suunniteltaessa. Siihen liittyy Keskuskadun kävelykadun
jatkaminen yli Kaivokadun, siihen liittyy Rautatieaseman pääjulkisivun
vapauttamien sitä vitsaavista muutamista parkkipaikoista, siihen liittyy
Laajasalon ratikan päätepysäkin välttämätön siirtäminen Rautatientorille. Ratikkalinja
voitaisiin hyvinkin johtaa Kaisaniemenrantaa ja Kaisaniemen puistokujaa Läntiselle
teatterikujalle ja siitä aseman eteen Rautatientorille. No, käy tämä kyllä
nykyisten Kaisaniemenkadun ja Vilhonkadun reittien kautta, mutta ruuhka, ruuhka,
liikaa raitiovaunuja. Ja voitaisiinko Kaisaniemenkadun murtokatuosasta tehdä
kävelykatu, sekin askarruttaa. Keskustaan saattaa liittyä myös kauempana
tulevaisuudessa olevia kehityskulkuja. Minun mielikuvituksessani sellainen
voisi olla Ratakatujen suuri galleria Töölönlahdelta Marialle. Ole huoletta, en
hävittäisi Baanaa, se olisi gallerian osa.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhHesQuGDzOzWb8v4qMhnKBh5B9PQ8Katlyk0yaT-F25PRc7SaYbUm2yUImsPF-7RIImW0p-6rTZWaoa_iYCgPJgTWsiRmTAVYsj5RZSW700yQOfD02uBmYPw4kRpxsN-DPZmCtfpfYWgyJvyhgJOIrg9FgxmZn3eOfebaXlbia43p29SjZVlMH86rj=s1384" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="881" data-original-width="1384" height="204" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhHesQuGDzOzWb8v4qMhnKBh5B9PQ8Katlyk0yaT-F25PRc7SaYbUm2yUImsPF-7RIImW0p-6rTZWaoa_iYCgPJgTWsiRmTAVYsj5RZSW700yQOfD02uBmYPw4kRpxsN-DPZmCtfpfYWgyJvyhgJOIrg9FgxmZn3eOfebaXlbia43p29SjZVlMH86rj=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Joku sanoo
Helsingin keskustan olevan pelkkää tyhjää tilaa, pelkkää aukiota. Oliko se
Jussi tuossa vieressä, vai oliko se Juuso, kiinteistökehittäjä. Oikeita
rajattuja toreja aseman seudulla on kuitenkin vain kaksi, Rautatientori ja Narinkkatori.
Tarvitaanko siis uusia aukioita? Minä ajattelen omia askeleitani – muinoin. Nousin
bussista Rautaientorilla Fennian edessä, siitä kävelin aseman läpi
Asema-aukiolle, nuo ovet ja ovenkahvat, niissä on nostalgiaa. Asema-aukiolla
ihailin vossikoiden rivistöä, siitä askellus jatkui Mannerheimintien Arkadiankadulle,
siitä matka jatkui rauhallisissa merkeissä pitkin Nervanderinkatua. No, ainakin
3000 kertaa. Olen siis kokemusasiantuntija. Saattaapa olla, että reitti nyt
kulkisi Elielin kautta kansalaistorille ja sieltä Musiikkitalon ohittaen
Cygnaeuksenkadulle. Haluaisin tuon Elielin aukion. En vain kaupan paikkana tai
läpikulupaikkana vaan toimivana, upeana kaupunkitilana. Siitä syntyisi mahtava
Espa-Keskuskatu-Kaivokatu-Eliel-Töölönlahti -akseli.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Pallopeli</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Saatat pitää tätä kirjoitelmaa tarpeettomana ja vailla
asiantuntemusta. Asiaa tuntematon se saattaa olla, mutta ei tarpeeton. Minulle
se oli tarpeellinen. Huonomminkin aikaansa voi käyttää. Oli saatava sanottua
mielipiteensä. Mielipiteistä huolimatta asia tulee etenemään omaa rataansa. Mikään
ei muutu. 60 sekunnin ihme ei tähän pure. On katkeraa joskus ajatella hetkeä,
joka vielä oli olemassa: NYT. Rautatientorin seutu on Helsingin sydän. Se on
tärkein osa tulevaa kävelykeskustaa. Se ei saa olla paikka jossa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”rakennukset ovat jonkinlaisen pallopelin
objekteja – niitä on sijoitettu sinne, missä jonkinlainen tyhjiö on ollut
olemassa”.<o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;">Täytyykö nyt vielä
pyytää anteeksi kaikilta arkkitehtiystäviltäni, kun olen mennyt sorkkimaan heidän
armoitetulle reviirilleen hulluilla ehdotuksilla? No, pyydetään sitten,
anteeksi!</span></i></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-76690392526819701422021-10-29T10:30:00.012+03:002021-10-29T10:52:22.984+03:00Lappi takoo Sampoa<p><span style="font-family: helvetica;">Kaikki
alkoi siitä, kun minut kutsuttiin 11 vuotta sitten Oulun yliopistoon pitämään
esitelmää ilmastoa ja liikennettä käsittelevään eduskunnan tulevaisuusfoorumiin.
Jussi Tervala keksi minut sinne kutsua ja minähän menin. Oli ryhdyttävä
tutustumaan asioihin. Minun esitelmäni nimi oli ”Junalla Jäämerelle”. Oras
Tynkkynen oli valtioneuvostoa edustava ilmastopoliittinen asiantuntija. Hän
esitteli tulevaisuusselontekoa. Vikkeläpuheinen Tytti Tuppurainen nousevana
suuruutena puhui vähäpäästöisestä Pohjois-Pohjanmaasta. Hän oli maakuntaliiton
varapuheenjohtaja. Oli iso joukko muitakin arvovaltaisia puhujia. Itse asiassa
oma esitelmäni oli aika hyvä – kun sen itse pääsee sanomaan. Jos olet
kiinnostunut 11 vuoden takaisista ajatuksista niin klikkaa tuohon: </span><span style="color: red; font-family: helvetica;"><a href="https://www.oulu.fi/vimma/2010_seminaarit/tulevaisuusfoorumi/12/player.swf"><span style="color: red;">https://www.oulu.fi/vimma/2010_seminaarit/tulevaisuusfoorumi/12/player.swf</span></a></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></span><span style="font-family: helvetica;">Kirjoittelin
sitten asiasta pari blogia: </span><span style="color: red; font-family: helvetica;"><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2013/03/junalla-jaamerelle.html"><span style="color: red;">http://penttimurole.blogspot.com/2013/03/junalla-jaamerelle.html</span></a>
ja <a href="http://penttimurole.blogspot.com/2014/04/jaameri-ja-lappi-uusiko-ulottuvuus.html"><span style="color: red;">http://penttimurole.blogspot.com/2014/04/jaameri-ja-lappi-uusiko-ulottuvuus.html</span></a></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Lappi-sopimus</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;"><span style="font-family: helvetica;">Mikä sai
nyt sitten aiheen tähän blogiin? Se tuli Lappi-sopimuksesta. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Lappi-sopimus</b> on Lapin maakunnan
kehittämisen asiakirja, joka sisältää maakuntasuunnitelman vuoteen 2040 ja
maakuntaohjelman vuosille 2022–2025. Lappi-sopimus on ollut lausunnoilla ja
marraskuun aikana se on tarkoitus saattaa valmiiksi. Tekstissä on paljon ylevää
trendisanastoa, siinä kirjoitetaan ilmiölähtöisyydestä, älykkäästä erikoistumisesta,
vihreästä siirtymästä ja läpileikkaavista teemoista, unohtamatta arktisuutta ja
kansainvälisyyttä. No, tietysti vakioteemoina ovat osallisuus ja
yhdenvertaisuus ja mikäpä muu kuin digitalisaatio. Ison D:n ja erityisesti
digitasa-arvon avulla synnytetään uusi palvelukonsepti, jonka sanotaan olevan
edellytys hybridityön ja monipaikkaisuuden kehittämiselle. Etteivät vain veisi
ajatusta harharetkille.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgWVA3li1B4AUsClmIkaBC3dNYjyp9HjdkFIWypOkesQeWWx4eb1a7gPWiT4VyEs_jQ8BR7vinBwnOmaDX7eJdwqkdcqZIFsd-iBlSOW6fH_9emHUWoJybQwJLB10DhxMsPrEVEjcjzb5tB2s63BAPbxSrP7cMJpJZOcoEmfQ4N9NV4SmmxpEkegeHq=s622" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="622" data-original-width="469" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgWVA3li1B4AUsClmIkaBC3dNYjyp9HjdkFIWypOkesQeWWx4eb1a7gPWiT4VyEs_jQ8BR7vinBwnOmaDX7eJdwqkdcqZIFsd-iBlSOW6fH_9emHUWoJybQwJLB10DhxMsPrEVEjcjzb5tB2s63BAPbxSrP7cMJpJZOcoEmfQ4N9NV4SmmxpEkegeHq=s320" width="241" /></a></span></div><i><span style="font-family: helvetica;">Lapin liitolla on Sampo taottavana</span><span style="font-family: helvetica;">. Näin sitä kuvasi Akseli Gallen-Kallela vuonna 1893.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Luen juuri
Jukka Kivisen kirjaa, jossa kerrotaan </span><b style="font-family: helvetica;">Lemminkäisen
harharetkistä</b><span style="font-family: helvetica;">. Kyseessä ei kuitenkaan ole Lieto Lemminkäisen kosiomatka
Pohjolaan Pohjan Akan kartanoille. Pohjan Akka vaatii kosijoilta ihmetekoja,
mm. Sammon takomisen, kyisen pellon kyntämisen, Hiiden vauhkon hevosen
valjastamisen, suomuhauin pyydystämisen, Hiiden hirven kiinnihiihtämisen, ja Tuonelan
joutsenen ampumisen. Lappi-sopimuksen haasteet taitavat olla vielä tätäkin
suurempia. Kirja kertoo rakennusfirma Lemminkäisen, pikipoikien, harharetkistä
ja tuhosta. Tuhon syyksi nousevat digitalisaatio, konsultit, uudet
palvelukonseptit ja ylenmääräinen tuhlaus tällaisiin haihatuksiin. Tämä vain
varoituksena.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></span></p><p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica; font-size: x-small;">Sanoi lieto Lemminkäinen: "En
huoli koto-oloista!</span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;"><span style="font-family: helvetica; font-size: x-small;">Ennen juon joesta vettä melan
tervaisen terältä:<o:p></o:p></span></span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;"><span style="font-family: helvetica; font-size: x-small;">makeamp' on juoakseni, kuin kaikki
kotoiset kaljat.<o:p></o:p></span></span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;"><span style="font-family: helvetica; font-size: x-small;">Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni!<o:p></o:p></span></span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;"><span style="font-family: helvetica; font-size: x-small;">Lähen Pohjolan tuville, Lapin lasten
tanterille<o:p></o:p></span></span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;"><span style="font-family: helvetica;"><span style="font-size: x-small;">kultia kyselemähän, hope'ita
haastamahan."</span><o:p></o:p></span></span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Lapin rataoptiot</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;"><span style="font-family: helvetica;">Lieto
Lemminkäisen Lapin retki kyllä kiinnostaa ja on kaivettava pitkästä aikaa
Kalevala esille ja tutkittava tuon retken salat. Uskon että Lapin liitossa
Kalevala on yksi hakuteoksista. Mutta nyt luen Lapin liiton Lappi-sopimusta ja
olen kiinnostunut Lapin radoista. Muistelen samalla aikoinaan itse esittämääni.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Lappi-sopimuksessa
tai sen luonnoksessa on otsikolla </span><b style="font-family: helvetica;">Rautatieliikenne</b><span style="font-family: helvetica;">
tällainen teksti:</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;"><span style="font-family: helvetica;">”Osana
saavutettavuuden parantamista ja vihreää siirtymää kehitetään Lapissa
aktiivisesti myös rautatieliikennettä. Hallitusohjelmaan kirjatun
Laurila—Tornio—Haaparanta-radan sähköistämisen jälkeen lyhyen aikavälin
tavoitteena on Tornio—Kolari-välisen ratayhteyden sähköistäminen. Myös Soklin
kaivoksen ratayhteys rakennetaan kaivosteollisuuden kuljetusten edellytysten
mukaisesti. Pitemmän aikavälin tavoitteena on kehittää poikittaisia- sekä
kansainvälisiä ratayhteyksiä. Uusi Kemijärvi—Sodankylä—Kittilä—Kolari-rata
yhdistää Itä-Lapin ja Tunturi-Lapin poikittaisella ratayhteydellä sekä
muodostaa olemassa olevan radan kanssa käänteisen pisaran muotoisen
ympyräradan, sujuvoittaen tehokkaasti sekä henkilö- että logistiikkakuljetuksia
alueiden välillä. Itä-Lapissa uutena yhteystarpeena on myös Kemijärveltä Rukan
kautta Taivalkoskelle suuntautuva yhteys. Rajat ylittäviä ratayhteyksiä
kehitetään Ruotsiin ja Venäjälle. Radan yhteystarpeena on tiedostettu sekä
Kolarista Kiirunan suuntaan lähtevä yhteys sekä Kantalahti–Alakurtti-</span></span><span style="font-family: helvetica;">yhteys.
Molemmat yhteydet tehostavat erityisesti kansainvälisiä teollisuuskuljetuksia
ja muodostavat yhdessä Kemijärvi—Kolari-radan kanssa uuden yhtäjaksoisen
ratayhteyden Venäjältä Norjaan saakka.”</span><span style="font-family: helvetica;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjC6aoWFmIdz2Uun7rjZEfCAx0tPqPt-h4ed_-P-MZskIzUo_-y0rl9-LHaMJlTL41-X1o4DaAK3Sl4rvkdQ7iVuoLtwHqw7uJ_4NDET7qToSrY3CUb1d4o56lTdm1O6WZSu9ynQWQfrTUXEHH_ql6DHSfcaVRFyvmmMzn0BTH37xsg0T0xBcXnRUdY=s979" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="573" data-original-width="979" height="187" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjC6aoWFmIdz2Uun7rjZEfCAx0tPqPt-h4ed_-P-MZskIzUo_-y0rl9-LHaMJlTL41-X1o4DaAK3Sl4rvkdQ7iVuoLtwHqw7uJ_4NDET7qToSrY3CUb1d4o56lTdm1O6WZSu9ynQWQfrTUXEHH_ql6DHSfcaVRFyvmmMzn0BTH37xsg0T0xBcXnRUdY=s320" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">Mitä
on tapahtunut? Lapin liitto luopunut lobbaamasta Jäämeren ratoja!</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tämäpä
sattui mielenkiintoisella tavalla. Oulun esitelmässäni sanoin:</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;"><span style="font-family: helvetica;">”Tämähän
on todella ihana tämä tilanne, ajatelkaa noita kaivoksia ja matkailukeskuksia.
Mikä mielenkiintoinen kysymys tässä on. Tämä poikittainen yhteys. Svappavaarasta
Kolariin ja edelleen itään. Onko tämä nyt se sellainen ratkaisu. Ratkaisu joka
antaa käyttöön eri satamia. Syntyy kilpailua. Jos kaikki viedään yhteen
paikkaan ei synny kilpailua.” Jäämeren suhteen kehotin panemaan jäitä hattuun:
”Jäämerelle suuntautuvat kaksi vaihtoehtoa voisivat säilyä suurina haaveina.
Puhutaan rahasta. Jos ja kun Etelä-Suomen radat vaativat 400 miljoonaa euroa
vuodessa, Lapin radat vaativat 200 miljoonaa euroa vuodessa - tämän päälle.”<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhIiSKfZGhOkzJn8SrvMbUpDzkpXE8ORR0gz1G9vQhmpBgTHLE891tR7xpZLJTWXrT76kjl5YujBhrHwBXf4uWkkgxzn19diBXEatxRzimV0dmq0RJjW3u8rx-_s3EVDC00rVD1_iJnSQeOmFiDiEP-yyLgN41LdmyhGZQVZqGoaASMo1vBXEOwAyBi=s723" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="671" data-original-width="723" height="297" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhIiSKfZGhOkzJn8SrvMbUpDzkpXE8ORR0gz1G9vQhmpBgTHLE891tR7xpZLJTWXrT76kjl5YujBhrHwBXf4uWkkgxzn19diBXEatxRzimV0dmq0RJjW3u8rx-_s3EVDC00rVD1_iJnSQeOmFiDiEP-yyLgN41LdmyhGZQVZqGoaASMo1vBXEOwAyBi=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Kaiken taustaksi ÅF Infraplanin vanha
ennuste Pohjolan tavaravirroista. Poikittainen liikenne korostuu Lapissa.
Venäjän mahdollisia tulevaisuuden virtoja on osoitettu punaisilla nuolilla.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Blogissani
kirjoitin vielä: otsikolla </span><b style="font-family: helvetica;">Luonto ja
tuotanto rintarinnan:</b></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;"><span style="font-family: helvetica;">”Lapissa
on kysymys mahtavasta kehitysvyöhykkeestä, joka vaikuttaa koko Suomeen. Luonto,
luonnosta nauttiminen ja tuotanto ovat siinä rinnakkain. Kansainvälisyys on
tuotannon ja logistiikan kannalta avainsanoja. Aikaa ja kärsivällisyyttä
vaaditaan. Jatkuvaa innovaatiota ja tutkimusta edellytetään. Haaste on
ennenkuulumaton ja ihana!”<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiJLDMSLJTl9r2-0170Z28RNZCWfJQT6Fw4YXKHr-JiK3MRSlTgzPoHbhryed-E9xvyd0RZPeQUX15zmLGEQnsxQjWdeDM5Cb9uBSsyhaL4LBMge4Hgy511oL326MYnu82_RR-wNQU38bJddAqd6bYrRTdo_G_jX-DM8rSIhxDALCIoZTplH6uSGEa-=s796" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="667" data-original-width="796" height="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiJLDMSLJTl9r2-0170Z28RNZCWfJQT6Fw4YXKHr-JiK3MRSlTgzPoHbhryed-E9xvyd0RZPeQUX15zmLGEQnsxQjWdeDM5Cb9uBSsyhaL4LBMge4Hgy511oL326MYnu82_RR-wNQU38bJddAqd6bYrRTdo_G_jX-DM8rSIhxDALCIoZTplH6uSGEa-=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Kilpailevia
ratavaihtoehtoja oli aluksi viisi kappaletta. 1) uusi rata Rovaniemeltä tai
Kemijärveltä Kirkkoniemeen, 2) uusi rata Kolarista Tromssaan, 3) uusi rata
Kolarista Svappavaaraan, 4) nykyinen rata Torniosta Narvikiin ja 5) uusi rata
Sallasta Alakurttiin. (Lapin liikennejärjestelmäsuunnitelma 1.12.2020). Vaihtoehto 1, eli rata Kirkkoniemelle
tuntui vetävän voiton. Suurimpana ongelmana oli paliskuntien poronhoitoalueiden
pirstoutuminen. Kuljetuksia Ramboll arvioi Jäämeren radoille tulevan 2,0-2,5
milj. tonnia vuodessa ja Svappavaaran radalle 2,0 milj. tonnia. Sallan radalle
kuljetuksia tulisi vain 0,5 milj. tonnia vuonna 2030. Maaginen
hyöty/kustannussuhde maksimiennusteella on Jäämeren radoilla Kirkkoniemeen 0,06,
Tromssaan 0,09. Jos Tromssan rata tehtäisiin vain Skibotniin saakka luku olisi
0,11. Parhaan hyötykustannuksen saa rata Kolarista Svappavaaraan, se on 0,22.
Yhteys Kantalahteen jää lähes nollille, vain 2 % kustannuksista peitetään
hyödyillä. Jos hyötyjä ja kustannuksia tarkastellaan vain Suomen kannalta
Kirkkoniemen rata antaa 0,06, Tromssa 0,04, Kolari-Svappavaara 0,05 ja
Kantalahti -0,07. Nykyisin tärkeä puheenaihe ovat hiilidioksidipäästöt.
Laskelmien perusteet eivät ole tiedossani, mutta näyttää siltä, ettei
päästövähennyksistä tule villoja. Kirkkoniemen radan hyödyistä liikenteen
päästövähennys on -0,8 miljoonaa euroa. Päästöt siis lisääntyvät. Tromssan
radalla hyötyjä tulee 4,8 milj. euroa ja Svappavaaran radalla 5,7 milj. euroa. Ei
siis mitään!</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEip_382Knj6BZoVE62anCWO2MOe-asAexopdhVFDTC6b7Ks5zyUnqs2en6As8NDMHq-GtV24rH6f31S23Z1lN8G-zDz32DGqGHT_kH0zJ9RZtNwsoi5LOKSUDNoQuWqYUPNtPT1j8G8eV9sr-XCldmBcepLtrvQahGNOl_5A90DTmPwTsm6y9thIWIx=s846" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="846" data-original-width="842" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEip_382Knj6BZoVE62anCWO2MOe-asAexopdhVFDTC6b7Ks5zyUnqs2en6As8NDMHq-GtV24rH6f31S23Z1lN8G-zDz32DGqGHT_kH0zJ9RZtNwsoi5LOKSUDNoQuWqYUPNtPT1j8G8eV9sr-XCldmBcepLtrvQahGNOl_5A90DTmPwTsm6y9thIWIx=s320" width="318" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Maakuntavaltuuston päätettyä Jäämeren
ratojen hyllyttämisestä uudelleen valmisteltu maakuntaohjelma puhuu
Kemijärvi—Sodankylä—Kittilä—Kolari-radasta sekä Kemijärveltä Rukan kautta
Taivalkoskelle menevästä radasta. Yhteydet Jäämerelle ja Narvikiin
hoidettaisiin Kolarista länteen rakennettavalla radalla sekä Murmanskiin
Sallasta Kantalahteen rakennettavalla/parannettavalla radalla. Tämä on minun
mieleeni. Pitäisikö nyt arvailla tämän uuden suunnitelman
hyöty/kustannussuhdetta? Ei voi muuta kuin arvailla. Arvaan että päästään yli
noiden Jäämeren ratojen. Ainakin liikutaan tasolla 0,25-0,30. Se ei ole paljon,
mutta se on kuitenkin lähellä eräitä valtakunnan suurhankkeita. Niin, Turun
tunninjunassa luku on 0,44, Kouvolan kautta kulkevassa itäradassa 0,37, Kotkan
kautta kulkevassa itäradassa 0,20 ja Helsingin Pisararadassa vuoden 2014
laskelmien mukaa 0,5. Nyt kun laskettaisiin kaikkine tarpeellisine muutoksineen
luku olisi ehkä 0,4.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;">Mihin on hävinnyt Sokli ja Soklin rata</b><span style="font-family: helvetica;">? Minulla oli Oulun esitelmää
pitäessäni ajatuksena Soklin yhdistäminen Kouteroon. Voisiko Soklin tuotteita
käsitellä Kouterossa? Olisiko tällaiseen teolliseen yhteistyöhön
mahdollisuuksia? Tuotiinhan Raahen rautapelletitkin Venäjältä parinkymmen
vuoden ajan. Satamakin löytyisi Murmanskista. Olen ehkä lapsellinen vanhus, kun
kuvittelen jonakin päivänä tulevaisuudessa Venäjän avautuvan.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhDfXreex7Sw24oDAGq3-wpWn9yDhfvr9sqPvvoDhjDvrlSTCOHRimaSS4SwqVoW2FlURyGs7PVQoCj6haOH_NybVCh0eCk41ZXRkdd6lina0ruKgdbiQeIiEXa7mhkz2tyLC78B-2ZPgnVlVa8tE6786H21jd3oV9phWgNt1WV5ScZNeqEuGIkbihI=s1088" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="765" data-original-width="1088" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhDfXreex7Sw24oDAGq3-wpWn9yDhfvr9sqPvvoDhjDvrlSTCOHRimaSS4SwqVoW2FlURyGs7PVQoCj6haOH_NybVCh0eCk41ZXRkdd6lina0ruKgdbiQeIiEXa7mhkz2tyLC78B-2ZPgnVlVa8tE6786H21jd3oV9phWgNt1WV5ScZNeqEuGIkbihI=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Otetaan vielä yksi kuva. Siinä näkyvät
vielä muistumana linjaukset Jäämerelle. Sokli kiinnostaa. Ratalinjalle </span></i><i><span style="font-family: helvetica;">on löydetty useita vaihtoehtoja.
Lähtöpaikkoina ovat olleet Kemijärvi-Pelkosenniemi tai Kelloselkä Sallassa.
Sallan kautta menevä linja lienee nyt suosikkina. Mutta jos uutta ”pisararataa”
ajetaan Lähtö Pelkosenniemeltä ei tuntuisi hullummalta. Tähän kuvaan on
piirretty hiihtokeskukset ja kaivoskohteet. Hyvältä näyttää. Minä olen niin
tulevaisuudenuskoinen, että ajattelen Muurmannin sataman ja Muurmannin radan
vielä tarjoavan suomalaisille palveluksia. Ratayhteys Kantalahteen on siis
tulevaisuutta. Tapahtuuko se Sallan vai Kouteron kautta, siinäpä hyvä
vertailukohde.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Mitä maksaa?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;">Jäipä
vielä kiinnostamaan mitä kaikki maksaa. Viimeisimpiä kustannusselvityksiä on
Rambollin tekemä: ”Jäämeren ratayhteyden kysyntäpotentiaalin ja vaikutusten
arviointi”, 2018. </span><span style="color: red;"><a href="https://julkaisut.vayla.fi/pdf8/ramboll_jaameren_ratayhteyden_web.pdf"><span style="color: red;">https://julkaisut.vayla.fi/pdf8/ramboll_jaameren_ratayhteyden_web.pdf</span></a>
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span></span><span style="color: black; mso-themecolor: text1;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="color: black; mso-themecolor: text1;"><span style="font-family: helvetica;">Siinä Jäämerenradat
saivat lunta tupaan. Kirkkoniemen linjan kustannuksiksi oli arvioitu 2,9 mrd.
euroa, josta Suomen osuus 71 %, Tromssan linjalla kustannus oli 7,5 mrd. euroa,
josta Suomen osuus 30 %. Kolari ratayhteyteen Svappavaaraan oli laskettu mukaan
Kolarin radan sähköistys ym. ja rakennuskustannusarvio oli 1,5 mrd. euroa.
josta Suomen osuus 5 %. Haaparannasta lähtevä vanhojen ratojen reitti Narvikiin
vaati Ruotsilta 0,6 mrd. investoinnit, Suomelta vain 3 % kokonaisuudesta.
Kelloselkään ja Kantalahteen johtavalla idän radalla kustannuksiksi oli saati
0,8 mrd. euroa, josta Suomen osuus 13 %. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Lapin
liiton uusi ehdotus on ”ylösalainen pisara”. Siinä syntyy
Kemi-Tornio-Kolari-Sodankylä-Kemijärvi-Rovaniemi-Kemi ratalenkki, jonka pituus
on 640 kilometriä. Siinä on vanhaa rataa 410 km ja uutta rataa 230 km. Vanhasta
radasta Kolarin rata vaatii sähköistyksen – ja muun perusparannuksen tietysti.
Siihen on upotettava 200 miljoonaa. Uusi ”pisara-rata” Kolarista Kemijärvelle
maksaa 1,2 miljardia. Se on pituudeltaan 230 km ja kilometrihinnaksi arvioin
runsaan 5 milj. euroa per km. Muita maakuntasuunnitelmassa ehdollistettuja
ratoja on Taivalkosken ratayhteys 175 km ja 900 milj. euroa, sekä
kansainväliset yhteydet. Kuka ne maksaa ja kuka niistä hyötyy? Mutta jos niitä
tarvitaan, jonkun täytyy maksaa. Kolarista Svappavaaraan on 120 kilometriä,
rata maksaa 600 milj. euroa. Jos taas ollaan menossa Venäjälle ja Muurmannin
radalle pitäisi parantaa 75 km Sallan rataa ja sitten rakentaa 70 km uutta rataa
vähintään Alakurttiin, nämä toimet vaativat sekä Suomen että Venäjän puolella
runsaan 200 miljoonaa euroa. No, kun Sallan rata on kunnostettu, voitaisiin
Soklin 105 kilometrin rata rakentaa Kelloselästä 300 miljoonalla.
Pelkosenniemeltä olisi muuten sama matka Sokliin. Sieltä voisi yhdistää
Kouteroon. Olisi halvempi ratkaisu kuin Sallan kautta. Säästyisi parisataa
miljoonaa.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUFU3jeCHDNUebTigjlKxYb9GAIbLVIqTIDrDaMcVQDBkBRpEZ7Y2SK3McMHqbxO8mHzSMpO7jv1dlarWJRDVpOjV6o6_GxVcCG7jaICWTqiiFSW62YMfuJHrv-TTnNuPweW3QXNgFO6E4c2fTyI5jKdXsHlQ1M6N1ACMzDfyDI5KRBI_XlqDMDnnw=s527" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="214" data-original-width="527" height="130" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUFU3jeCHDNUebTigjlKxYb9GAIbLVIqTIDrDaMcVQDBkBRpEZ7Y2SK3McMHqbxO8mHzSMpO7jv1dlarWJRDVpOjV6o6_GxVcCG7jaICWTqiiFSW62YMfuJHrv-TTnNuPweW3QXNgFO6E4c2fTyI5jKdXsHlQ1M6N1ACMzDfyDI5KRBI_XlqDMDnnw=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;"><br />Tässä taulukossa on Suomen ja
ulkomaiden investointeja sekaisin. Svappavaaran rata kuuluu kokonaisuudessaan
Ruotsin maksettavaksi, Kelloselästä Alakurttiin on taas Venäjän heiniä. Suomen
heiniksi tästä jää 3 miljardia euroa. Siinä on kaikki Lapin radat yhden
tunninjunan hinnalla.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh7RIkBT_-qwVrikZ31v_3nQF3he0CnWaemm3C17siZnmbVoRlOfFlfJkKGoRpLgbYOep1olyroT7lafVCbFDOBuoUQLbclEg3t_uMKdNIQqsk1ZLLHg9Eh10yCBxDfvzZNtdV-0lXj_ZS09GGpBbLv9BNYWTfajZt2IIi4Rq9xvEbPGI6ICQLeNhBq=s433" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="353" data-original-width="433" height="163" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh7RIkBT_-qwVrikZ31v_3nQF3he0CnWaemm3C17siZnmbVoRlOfFlfJkKGoRpLgbYOep1olyroT7lafVCbFDOBuoUQLbclEg3t_uMKdNIQqsk1ZLLHg9Eh10yCBxDfvzZNtdV-0lXj_ZS09GGpBbLv9BNYWTfajZt2IIi4Rq9xvEbPGI6ICQLeNhBq=w200-h163" width="200" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">Lapin liitto ja
ihmiset siellä elävät mielenkiintoisia aikoja. Minä toivotan parasta työniloa
ja onnentähteä poronsarven koristeeksi. Nyt ovat ajatukset oikealla hollilla!</span><p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-47602160155413889522021-10-25T20:09:00.004+03:002021-10-25T22:20:16.058+03:00Puistokatu, onko se bulevardi, esplanadi vai avenyy?<p><br /></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Vein autollani tyttärenpoikani kotiinsa Kalasatamaan.
Ajelin pitkin Tuusulantietä ja saavuin Mäkelänkadulle. Katsoin tiukasti
vasemmalle, Pohjolankadulle, ihana imu, katujen helmi. Oikealla loisti juuri
korjattua Yrjö Lindegrenin (1900-1952) käärmetalo, minä katselin 50-luvulla omin
käsin valamiani betonisia aidanpylväitä Käärmetalon entisen uimahallin jatkeena.
Niiden aika oli päättynyt, on valettu uudet pylväät. Mutta, hurraa kaksi minun
pylvästäni oli vielä jäljellä aivan uimahallin nurkassa kiinni. Suuri elämäntyö
ei siis vielä ollut täysin romutettu. Ooke Lehtovuori ihmettelee käärmetalon
nykyistä väriä. Vanha väri vielä näkyy remontoimatta jääneen uimahallin
seinässä. Hän kysyy miksi se jätettiin remontoimatta ja miksi talosta tehtiin
niin vaalea, oliko se todella alkuperäinen väri? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Katupuut juhlivat syksyn väreissä. Ohitse vilahtavat Helmer
Stenroosin Amer-talo ja Janne Söderlundin Kelan talo. Käpylä-seuran
nettisivuilla sanotaan: ”Kaikkien mielestä Amer-talo ei ole komea, niin kuin ei
myöskään Kelan konttorirakennus Koskelantien toisella puolella, josta on
sanottu, että se on ‘täysin vailla tyyliä – mutta kuitenkin Amer-taloa
tyylikkäämpi”. Mitä ihmettä, aikanaan ihailimme Jannen taloa ajan tyylin
huipputeoksena. Amer-talosta en ole ollut niin varma, mutta kun Ooke Lehtovuori
sitä niin hulvattomasti kehuu, on uskottava.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgv21H6sbA-bJagvdfpZzNsZ1WzUcfXrz6tTj816rzwPHQrr3TtCLs_Hnpaf5BadYNBZ3q0XBoceV2uIZ09giVGotzVDbRy4e5Cj_my1K6jLlOfoiWkKm05ZDoqJBUKteOBooSKXqvywmkf9BWDgxp7RG1eGsOLADMLFAhDPbFQg-Hti0Hcbrwpp-9O=s1145" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="642" data-original-width="1145" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgv21H6sbA-bJagvdfpZzNsZ1WzUcfXrz6tTj816rzwPHQrr3TtCLs_Hnpaf5BadYNBZ3q0XBoceV2uIZ09giVGotzVDbRy4e5Cj_my1K6jLlOfoiWkKm05ZDoqJBUKteOBooSKXqvywmkf9BWDgxp7RG1eGsOLADMLFAhDPbFQg-Hti0Hcbrwpp-9O=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Muistojen bulevardi
– ei, se on esplanadi.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Pohjolankatu, Koskelantie ja Mäkelänkatu ovat mahtavia
puistokatuja. Olympiakylä ryhmittyy kunnioittavasti Koskelantien varteen,
Mäkelänkatu lipuu ohi kenttien ja velodromin. Mäkeä ylös noustessa uusi Urhea-halli
hieman sattuu silmään. Sitten alkaa kadun ihana jakso. Huom! Katson vasemmalle.
Jo kouluajoista muistan nuo keltaiset talot, jotka ovat minua kautta elämän
hurmanneet. Katu jatkuu Sturenkadun yli ja avautuu harmonisen kauniina kohti Hämeentien
päätä. Vaatimattomat kerrostalot imevät lumovoimaa kadun puista. Vilahtaapa
siellä Juha Leiviskän puinen kirjastotalo. Se on muistuma vanhasta
Puu-Vallilasta. Sieltähän ne ovat minun nykyisen taloni hirret aikanaan tuotu
kierrätykseen. Alitan Hämeentien ja siirryn vanhan tiilisen varaston ohi kohti
Kalastamaa. Suvilahden kaasukello vilahtaa. Nyt olen Sörnäisten Rantatien
päässä. Pää menee pyörälle. Kaikki katujen selkeys on tipotiessään. Kysyn
tietä, lähes eksyn. Toisaalta teen kierroksen Sompasaaressa – hyvältä näyttää.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 18pt;">Tunnelit hätävarana</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Myönnetään, katutyöt ovat kesken. Kaikkialla on
rakennustyömaata. Nyt luulet, että ryhdyn Sörnäisten päätöksenteossa olevaa
tunnelia moittimaan. No, hieman sitäkin. Tunneli on symbolinen, liittyen
aiheeseeni. Se on tällä hetkellä ainoa mahdollinen ratkaisu - jos ei Tukkutoria
lävistetä. Kalasataman suunnitelma on hieno. Katuverkkokin on suunnitelmakartasta
katsottuna looginen – mutta se edellyttää 1,5 kilometrin pituista tunnelia. Sörnäisten
rantatien mahtavaa (tulevaa) puistokatua ei onnistuttu viemään alueen läpi,
vaikka alue suunnittelun alkuhetkillä oli käytännöllisesti katsoen tyhjä. Eikö
tuon rantabulevardin jatkaminen läpi alueen olisi antanut sille ryhtiä ja
luonnetta?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Toinen esimerkki, mitä tapahtui Jätkäsaaressa? Suuri
kaupunginosa on jo lähes muotoutunut. Mutta hetkinen – nyt huomataan, että on
rakennettava tunneli autolauttaliikenteen johtamiseksi Länsiväylälle. Miksi
katuyhteyden tarvetta ei keksitty ajoissa, suunnittelun alkuvaiheessa? Helsingin
yleiskaavassa on 16 kilometriä tunnelivarauksia. Ei siis voida väittää eikö
niihin ole varauduttu, tämä niistä varauksista puuttui, mutta eikö niistä
joitakin olisi voinut toteuttaa puistokatuina? Sörnäistentunneli on
yleiskaavassa – siis jo hyväksyttynä. En nyt vaahtoa tunneleista, vaikka ne
tähän symbolisesti tulivatkin. Vaahtoan puistokaduista.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-size: 16pt;"><span style="font-family: helvetica;">Puistokadut katujen
aristokratiaa<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjyfyJzEU_Bv68yEX0TyfWNY43gk-e23ZaNaiSRhoUa2y7ozrnWSdOec7BbEBZhr03zxXnjxYV2IpB0O6Zwi4LQo_rX_-kS4qHoF9fgZqrYCuiU7ZmooXPNws7Q8oR5ZCgocYrAfAgCibjXnC0-ps6ER323R_I8qJo0eKonKOwWjJF3zv9OQJCmzXDT=s961" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="795" data-original-width="961" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjyfyJzEU_Bv68yEX0TyfWNY43gk-e23ZaNaiSRhoUa2y7ozrnWSdOec7BbEBZhr03zxXnjxYV2IpB0O6Zwi4LQo_rX_-kS4qHoF9fgZqrYCuiU7ZmooXPNws7Q8oR5ZCgocYrAfAgCibjXnC0-ps6ER323R_I8qJo0eKonKOwWjJF3zv9OQJCmzXDT=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">UNESCOn
maailmanperintölistalla ei ole yhtään katua puhumattakaan puistokaduista.
Rautateitä kyllä mahtuu kolme kappaletta ja useita siltoja. Nancyn keskusaukio on
maailmanperintölistalla ja se muutenkin mainitaan puistokatujen esikuvana,
mutta siellä ei ainakaan nykyään kasva yhtään puuta. Aukioon liittyy
suorakaiteen muotoinen Place de la Carrière, siellä on mahtavat puurivit,
kuitenkaan niitä ei lainkaan ollut vuonna 1750, silloin kun aukiot
rakennuksineen syntyivät. </span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nancyn sanotaan olleen esikuvana nimenomaan Vaasan
Hovioikeudenpuistikolle, joka rakennettiin ja istutettiin vuonna 1781, alun
perin haapapuilla, sittemmin lehmuksilla. Ihmeiden aika, se oli lähes 100
vuotta ennen kuin Haussmann bulevardejaan rakenteli. Hovioikeudenpuistikko oli
maamme ensimmäinen puistokatu. Puistokatujen rakentaminen lisääntyi vuonna 1856
annetun palomääräyksen vuoksi. Puutalokaupungeissa kaupunki piti jakaa
kortteleihin esplanadeilla, joiden leveys oli 35 metriä.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tietolähde kertoo, ettei eurooppalaisten esikuvien
mukaisia puistokatuja kuitenkaan meillä paljoa rakennettu. Helsingissä
bulevardeja edustavat Bulevardi ja Huopalahdentie, esplanadeja taas ovat Esplanadi,
Hesperiankadut, Munkkiniemen puistotie, Koskelantie, Mäkelänkatu ja
Mechelininkatu, avenyitä ovat puolestaan Pohjoiskaari ja Tallbergin puistotie.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Mitä nuo kolme puistokatutyyppiä oikein merkitsevät?
Bulevardi on alkuaan merkinnyt kaupunkia kiertävän linnoituksen paikalle
rakennettua kehäkatua. Nyt siitä on tullut yleisnimi puiden reunustamalle
kadulle. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Avenue on leveä suora katu jota
usein reunustavat puut, Manhattanilla avenuet kulkevat pohjoisesta etelään, Denverissä
esimerkiksi, avenuet kulkevat idästä länteen. Meillä Töölönlahdella
kuningasavenyy kulki Manhattanin malliin pohjoisesta etelään. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Sen ainakin opin, että esplanadeilla puisto on
keskellä katua ja bulevardeilla puut taas laidassa, mutta se että bulevardilla
pitäisi olla kolme puuriviä, siis yksi keskellä, sitä eivät ainakaan Pariisin
bulevardit, eikä meidänkään toteuta.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifsR_ByWacdijLlFld-9L7LkK3nP71CNIh0y9FoT8xtpEySnkZDILGcJz6DYeyDNZQxZHQY8rckx8uhgPmDYfPitCys-u8rWGT_Hx7CSxQykZjNLDTLCURayIXOPr1JwtO3PKY4KdSjf0/s1012/pro+ja+kallio.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="1012" height="164" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifsR_ByWacdijLlFld-9L7LkK3nP71CNIh0y9FoT8xtpEySnkZDILGcJz6DYeyDNZQxZHQY8rckx8uhgPmDYfPitCys-u8rWGT_Hx7CSxQykZjNLDTLCURayIXOPr1JwtO3PKY4KdSjf0/s320/pro+ja+kallio.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Vasemmalla Julius Tallbergin
ja Eliel Saarisen Pro Helsingfors 1918 –suunnitelman näkemys Töölönlahdelta ja
oikealla Oiva Kallion ja Elsi Borgin suunnitelma vuodelta 1927, siinä esiintyy
mahtava ”Kuningas Avenyy”.</span></i><span style="font-family: helvetica;"> </span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-size: 16pt;"><span style="font-family: helvetica;">Pariisin puistokadut<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Paroni Haussmann (1809-1891) on tietysti kuuluisin
bulevardien tekijä. 1850-luvulla hän aloitti Pariisin uudistamismyllerryksen ja
rakensi 17 vuoden ajan runsaasti bulevardeja. Rakentamisen vuoksi 350000 ihmisen
sanotaan menettäneen asuinpaikkansa. Tuota en kyllä usko, sillä Haussmannin
aloittaessa kaupunkiuudistuksen ikään kuin hengessä ”lisää kaupunkia Pariisiin”
kaupungissa asui 1 miljoona ihmistä. Että heistä kolmannes olisi menettänyt
kotinsa on silkkaa historiallista vääristelyä. Niin pahoja Haussmannin suuret
bulevardisuudistukset kaikessa suurisuuntaisuudessaan eivät varmasti olleet. Lopuksi
hän kuitenkin sai potkut, bulevardien rakentajan tuomio voi olla ankara –
ottakaapa opiksi. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgFdO4Whei5R8oxI7qyR_TGt2nCWHj_h9Hf1tSjKq0suYUqo0r8EDuK-W0D4qV5ocyDed1AKRK1eQl_Qoggyjw5Rj9Ld1AmTYjn5ovvWWeVsyu-XWpmFJ4a63otfo0b5sHa1iAvI09F9P7MZno0A4wLUULoMp1gDAtpoz5fXq2xJG-BJnfDzftnjGMT=s980" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="802" data-original-width="980" height="262" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgFdO4Whei5R8oxI7qyR_TGt2nCWHj_h9Hf1tSjKq0suYUqo0r8EDuK-W0D4qV5ocyDed1AKRK1eQl_Qoggyjw5Rj9Ld1AmTYjn5ovvWWeVsyu-XWpmFJ4a63otfo0b5sHa1iAvI09F9P7MZno0A4wLUULoMp1gDAtpoz5fXq2xJG-BJnfDzftnjGMT=s320" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Katsellaanpa nyt
hieman Pariisin puistokatuja, nykyiset puistokadut on merkitty karttaan vihreällä.
Georges-Eugène Haussmann rakensi Pariisia Napoleon III:n johdolla. Kaupungista
piti tehdä Lontoota komeampi. Puistokadut olivat salainen ase. Haussmannin
ehdottamat bulevardit on merkitty punaisella. Haussmann teki murtokatuja
kortteleiden läpi. Kaupungin sisemmän muurin paikalle syntyi bulevardeja. Niitä
syntyi myös muualle vanhaa katuverkkoa täydentämään. Ennen Haussmannin aikaa
olivat jo olemassa Avenue des Champs-Élysées, Riemukaaren ympyrä ja suuri osa
valtakatuja, mm. Les Grandes Boulevards olivat olemassa kokonaisuudessaan
Bastillesta Republiquelle ja edelleen Operalle ja Place de la Madeleinelle. Suuret
bulevardit on merkitty kuvaan violetilla. Suunnittelijan nimikkokatu Bd
Haussmann rakennettiin 1860-luvulla 2,5 kilometrin mittaisena kohti
Riemukaarta, sitä kuitenkaan saavuttamatta, sillä ennen Riemukaarta on 600
metrin pituinen Avenue de Friedland, se on nimetty Napoleon I voiton kunniaksi
Venäjästä vuonna 1807 Friedlandin taistelussa.</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Haussmann ei suunnitellut vain katuja, vaan myös
rakennukset katujen varsilla saivat omat rakennusmääräyksensä. Ensimmäisessä
kerroksessa kivijalkakauppoja, toinen kerros matalampi, joka soveltui
liiketilojen täydentäväksi tilaksi, myös majoitustilaksi, kolmannesta
viidenteen tai kuudenteen kerrokseen asuntoja, myös mansardikattoiseen
vinttikerrokseen voi sijoittaa asuntoja. Umpikortteleiden tehokkuusluku oli
noin e=3,5-4,0. Pariisin (Ville de Paris) asukasluku oli ennen alueliitosta 1,2
milj. asukasta ja 1860-luvulla liitoksen jälkeen 1,8 milj. asukasta. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Kaupungin pinta-ala kasvoi 35
neliökilometristä 105 neliökilometriin, etenkin Bois de Boulognen ja Bois de Vincennesin
puistoalueiden tultua liitetyksi Pariisin kaupunkiin. Asukastiheydeys oli
alkuun 33000 as./km2 ja liitoksien jälkeen 17000 as./km2. Hausmannin aikaan
kaupungilla oli kaksi muuria: sisempi Ferme générale oli rakennettu 1780-1790
lähinnä veronkeräyksen tarpeisiin ja ulompi varsinainen puolustusmuuri Thiers,
rakennettu 1840-1850 luvuilla.</span><i style="font-family: helvetica;">.</i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj15bHw2p9wDz-WPXfUvMNcVaUwLcRHrPC4grAZ5JqKF8oJ8ehEUkXVYp6qtJTj8Sdod6Mf4_esRELhZjUSniu6qKpm5BLQboBy8DsnlJbCSAqZR86L92uPojaz1suEzkUJ2JPsOHAehk4/s720/pariisi+ja+helsinki.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="472" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj15bHw2p9wDz-WPXfUvMNcVaUwLcRHrPC4grAZ5JqKF8oJ8ehEUkXVYp6qtJTj8Sdod6Mf4_esRELhZjUSniu6qKpm5BLQboBy8DsnlJbCSAqZR86L92uPojaz1suEzkUJ2JPsOHAehk4/s320/pariisi+ja+helsinki.jpg" width="210" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Tässäpä näkyy
kahden kaupungin mittakaava, puistot ja puistokadut. Ne ovat erilaisia
kaupunkeja.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Mark Twain kirjoitti Pariisin kaduista (The Innocents
abroad, 1859): ”Hän (Napoleon III) tuhoaa kaarevat kadut ja rakentaa niiden
sijaan jaloja bulevardeja suorana kuin nuoli - katuja, joita tykinkuula voisi
kulkea päästä loppuun asti kohtaamatta muuta kuin ihmisten lihan ja luut -
bulevardeja, joiden komeat rakennukset eivät tarjoa turvaa pakolaisille eikä
juonittelupaikkoja nälkäisille, tyytymättömille vallankumouksellisille.
Mellakoivien väkijoukkojen on etsittävä uusi kokoontumispaikka. Tämä nerokas
Napoleon tasoittaa suurkaupunkiensa kadut sileällä, kompaktilla asfaltin ja
hiekan koostumuksella. Ei enää kivisiä barrikadeja - eikä enää mukulakivillä majesteettia
vastaan hyökkääviä mellakoitsijoita.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhuMttOZAGCVhU2hLigVmkoA8k9q_BX7PE8XR6il1omDC2e1oeSk7p1Tk2yuY6sq0T9C7IYIQdmGoRoAfoI_Ye2Rz-o5FwWaOxNZiMAqnyt6Q3fPKIo_qseWLJE6n7xya6YZUNJwIJegXvYHndWNOtFTIhgD5p-CZesRRqyDPaQLUj7ZddMmE5IpV4C=s975" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="975" data-original-width="654" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhuMttOZAGCVhU2hLigVmkoA8k9q_BX7PE8XR6il1omDC2e1oeSk7p1Tk2yuY6sq0T9C7IYIQdmGoRoAfoI_Ye2Rz-o5FwWaOxNZiMAqnyt6Q3fPKIo_qseWLJE6n7xya6YZUNJwIJegXvYHndWNOtFTIhgD5p-CZesRRqyDPaQLUj7ZddMmE5IpV4C=s320" width="215" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Tältä näyttävät
“Suuret bulevardit” - ennen Haussmannia syntyneet. Ylin kuva on Bd. Poissonnière,
keskimmäinen Bd. Montmartre ja alin Bd. des Italiens. Suurten bulevardien
ketjuun kuuluu kymmenen eri nimistä bulevardia.</span></i><span style="font-family: helvetica;"> </span><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhCuIeTexhZGzcBwbnK_NoSXFJWqWBcl_dcPlXHxAyo6EvPbn_Z0DSkCFEqb7qPBI-JONiYNhjIJpS3frJtmd5zPqCfhmM1FO-giYasbwWV28wykDMi7OqqLoFMUragcmiQiLD7d0cpqoWtHYcmptLNGvLW_oy0YtbVgF0IaAVF67Uak-cNseRkrcIX=s665" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="665" data-original-width="504" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhCuIeTexhZGzcBwbnK_NoSXFJWqWBcl_dcPlXHxAyo6EvPbn_Z0DSkCFEqb7qPBI-JONiYNhjIJpS3frJtmd5zPqCfhmM1FO-giYasbwWV28wykDMi7OqqLoFMUragcmiQiLD7d0cpqoWtHYcmptLNGvLW_oy0YtbVgF0IaAVF67Uak-cNseRkrcIX=s320" width="243" /></a></span></i></div><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;">Rakenteet
kiinnostavat. Ilmankos, olenhan rakentaja. Nyt kiinnostuksen kohteena on Pariisin
kortteliverkko. Vietin kolmisen päivää tutkimalla Pariisin karttaa vuodelta
1850 sekä nykytilannetta. En katsellut kaikkia kaupungin kortteleita. Keskityin
Seinen pohjoispuoliseen Pariisiin. Halusin nähdä, miten Pariisi muuttui
Haussmannin ja muiden toimesta. Ilman muuta katuverkko tiheni. Merkittävimpiä
bulevardien kehitelmiä olivat Riemukaarelta lähtevät säteittäiset bulevardit.
Merkittävä oli myös Riemukaarelta itään ”Suurten bulevardien” kautta kulkeva
Av. Republique – Av. Gambetta - Rue Belgrad, sekin Haussmannin luomus. Place de
la Nation muodostui myös tärkeäksi Haussmannin katujen solmukohdaksi. Mitä
enemmän karttaa tuijottaa sitä vaikuttuneemmaksi tulee Haussmannin tekosien
merkityksestä.<o:p></o:p></span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Pariisin kaupungilla on pormestarinsa Anne Hidalgon
johdolla menossa suuria uudistuksia. Kaupunginosista halutaan tehdä 15 minuutin
kaupunkeja, katuja ja bulevardeja halutaan muuttaa uuteen uskoon ja autoilua
halutaan rajoittaa. Teinpä aikeista taannoin blogin.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2021/01/15-minuuttia-ja-unelmakaupunki.html">http://penttimurole.blogspot.com/2021/01/15-minuuttia-ja-unelmakaupunki.html</a>
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiN5Tvw3pIRtnjQ_HmFfjy788wCPFoOkCiXO7qv-Pv1tTOvoAcqDnENKgJ12pAexRlk0yOKMFBSlsfO6LbCwi0i9PdeTNIfquUCHiv2WNIU4hgu8qCSdYhQc1xl-hruYGd1yLbdKxnPbH8BYF0vtPwnJWZYJoktxOsapfKJG94UaNsITM-o5ZDEvd2n=s440" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="286" data-original-width="440" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiN5Tvw3pIRtnjQ_HmFfjy788wCPFoOkCiXO7qv-Pv1tTOvoAcqDnENKgJ12pAexRlk0yOKMFBSlsfO6LbCwi0i9PdeTNIfquUCHiv2WNIU4hgu8qCSdYhQc1xl-hruYGd1yLbdKxnPbH8BYF0vtPwnJWZYJoktxOsapfKJG94UaNsITM-o5ZDEvd2n=s320" width="320" /></a></div>Bulevardeja
tehtiin muuallakin, sotaa edeltävien ihmisten ihailun kohteena oli Berliinin
Unter den Linden. He myös muistavat Marlene Dietrichin laulun ”Unter linden”.<span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Tämä laulu ei kuitenkaan kertonut Berliinin
bulevardista, vaikkakin lehmuksista. Unter den Linden sai alkunsa jo 1700-luvun
vaihteessa, siitä oheinen maalaus. Johann Strauss sävelsi vuonna 1900 valssin
nimeltä Unter den Linden. Puistokatujen kevennyksenä voit hieman kuunnella tätä
lehmusbulevardille pyhitettyä musiikkia.</span><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/86ERe7U31Ag" width="320" youtube-src-id="86ERe7U31Ag"></iframe></span></div><span style="font-family: helvetica;"><br />Johann Strauss III - Unter den Linden - Walzer, Op. 30<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><a href="https://www.youtube.com/watch?v=86ERe7U31Ag"><span lang="SV-FI" style="mso-ansi-language: SV-FI;">https://www.youtube.com/watch?v=86ERe7U31Ag</span></a><span lang="SV-FI" style="mso-ansi-language: SV-FI;"> <o:p></o:p></span></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Unohdinko Pariisin
innossani Suomen?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tiedänhän minä, että Tampereella on mahtava Hämeenpuisto,
sehän on esplanadi, puut kasvavat komeasti kadun keskellä. Ylitin sen
sotatalvena joka päivä matkalla rautatieasemalta kouluun. Silloin se jo
virkisti mieltä. Porin suunnittelun aikoina 60-luvulla kaupungin neljä esplanadia
tulivat tutuiksi. Mainitaan vielä Kuopion Puistokatu ja Pyörönkaari sekä Oulun
Saaristonkatu, miksei myös Iisalmen Kirkkopuistonkatu. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEieLBNraKWVu7W1crHduEjHp351902MH3_FAVI69-EfDqtouMLTQ3rLhvqD_1Y8o5WNbICVoOhA1qRiwFGi0kvl-LUN_60RVJQqLSxgw_ELSixjYfp-2eb124n6BLkOsLxo1GQBl11T3LUbNpYD2cCDwjDq3YJzEVQxpmW_AKwut9CZ_QwGK4wojVFK=s618" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="618" data-original-width="497" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEieLBNraKWVu7W1crHduEjHp351902MH3_FAVI69-EfDqtouMLTQ3rLhvqD_1Y8o5WNbICVoOhA1qRiwFGi0kvl-LUN_60RVJQqLSxgw_ELSixjYfp-2eb124n6BLkOsLxo1GQBl11T3LUbNpYD2cCDwjDq3YJzEVQxpmW_AKwut9CZ_QwGK4wojVFK=s320" width="257" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Vammalan –
Sastamalan lehmukset – miltei silmäteräni.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Onhan niitä muitakin monessa kaupungissa, mutta
erityisesti entisen Vammalan, nykyisen Sastamalan Puistokatu oli minun
ensimmäinen työpiirustuksia myöten omakätisesti suunnittelemani puistokatu. Arvaatko,
kuinka monta kertaa olen matkustanut paikalle tutkimaan lehmusten kasvua. Se
oli noin vuonna 1965, kun ne alkoivat kasvaa. Asia ei ollut aivan ilman
ongelmaa. Puistokadun kaarevalla osalla (alempi kuva) kasvoi silloin
suunnitteluaikaan mahtavat koivurivit. Ne oli tarkoitus säilyttää. Kun sitten
menin työmaata katsomaan, kaikki uljaat koivut makasivat pätkittyinä maassa.
Mitä on tapahtunut? Suuri katastrofi! Kaikki mitä kaupungissa kauneinta oli,
makasi nyt pätkinä kadulla! Ryntäsin kaupungintalolle kasvot hehkuen. Mitä?
Miksi? Ne oli piirustuksissa merkitty säilytettäviksi! ”No, kun me katsottiin
niitä poikkileikkauksia ja niihin oli merkitty jalkakäytävänkin alla
massanvaihto, mutta maa olikin täynnä juuria ja kun juuret poistettiin, oli
koivutkin kaadettava.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Opinko tästä jotain?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Opin sen, että Pariisin, varsinaisen kaupungin ulkotilat
perustuvat juuri katutilaan. Umpikortteleiden sisäpihakuilut eivät ole
oleskelua varten. Kehämoottoritien eli Boulevard Périphériquen sisällä ei juuri
ole puistoja, hautausmaita kyllä melkoisen runsaasti, vihreitä nekin. Me elämme
erilaisessa kaupung(e)issa. Metsät ja viheralueet peittävät Helsingissä kolmanneksen
kaupungin alueesta. Pariisin kaupungin asukastiheys on viisinkertainen
Helsinkiin verrattuna. Jos laskettaisiin mukaan vain Helsingin asuntokorttelit
tiheys Pariisissa olisi kolminkertainen. Jos mukaan laskettaisiin vain
kerrostalokorttelit, oltaisiin puolessa Pariisin tiheydestä. Aika hyvä!<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjZqwNDB2TM6bgB3Px2q10SvVgOXeqoO7PYz2WotL5S3WuGTXDHFhj5H9EhqaPothnbdZz0pWhgL_nWbR_-Lw9IsmQ7WfdbqAjJpfHiTPjmEbw0MXM-5x3jwowLkc-yj77hzaObW7Tr2-yz41X55FPMaJw4Sn8yTrq-KX092rHCekEdD09qzw_636Zs=s744" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="744" data-original-width="530" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjZqwNDB2TM6bgB3Px2q10SvVgOXeqoO7PYz2WotL5S3WuGTXDHFhj5H9EhqaPothnbdZz0pWhgL_nWbR_-Lw9IsmQ7WfdbqAjJpfHiTPjmEbw0MXM-5x3jwowLkc-yj77hzaObW7Tr2-yz41X55FPMaJw4Sn8yTrq-KX092rHCekEdD09qzw_636Zs=s320" width="228" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Tuileriesin
muistokuva</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Montparnassen 209 metrisen tornin pelästyttäminä
varsinaiseen Pariisiin tuli 37 metrin maksimikorkeus rakennuksille, vuonna 2010
sitä kyllä nostettiin 50 metriin ja joillakin reuna-alueilla jopa 180 metriin.
Pariisin alueelle, keskustan tuntumaan ei voisi rakentaa 130 metrisiä
Kalasataman torneja, eikä 200 metrisiä Pasilan torneja. Uusimmissa
suunnitelmissa korkea rakentamista sallittaisiin Boulevard Périphériquen varrella.
Siitä tulisi jälleen kaupungin muuri. Vanha kaupungin muuri purettiin 1900-luvun
alussa ja kehämoottoritie valmistui vuonna 1973. Nyt siis jälleen muurin tekoon.
Toivottavasti siinä vimmassa ei unohdu Haussmannin perintö. Puistokatujen perinteen
tutkiminen olisi hyvää oppia myös helsinkiläisille bulevardien tekijöille. Ehkä
opintomatkat Pariisiin olisivat iloksi ja hyödyksi.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Oppitunti puistokaduista on tältä erää päättynyt. Rakkaus
Pariisiin on aina ollut suuri. Nyt se jälleen leimahti.</span></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-79474418333511505092021-10-18T18:42:00.019+03:002021-10-18T18:51:20.359+03:00Kultainen käytös – unohtunut?<p><span style="font-family: helvetica;">Nyt olisi opittava käyttäytymään kultaiseen malliin 50-luvun
tapaan. Minulla on edessäni </span><b style="font-family: helvetica;">Käytöksen
kultaisen kirjan</b><span style="font-family: helvetica;"> kuudes painos vuodelta 1964. Alkuperäinen teos ilmestyi
vuonna 1954. Sen kirjoitti Tuomi Elmgren – Heinonen (1903-2000). Hän oli
laulaja, kirjailija, tapakouluttaja ja Rudolf Steinerin luoman antroposofisen
liikkeen aktiivi. Kauniit somistuskuvat oli piirtänyt </span><b style="font-family: helvetica;">Helena Malisto</b><span style="font-family: helvetica;">. Kustantaja oli WSOY. Ensimmäisen kultaisen kirjan
kirjoitti Erasmus Rotterdamilainen vuonna 1530: </span><i style="font-family: helvetica;">Kultainen kirja: Nuorten hyvistä tavoista</i><span style="font-family: helvetica;">. Aiheesta on uudempiakin kultaisia
kirjoja: Sirkka Lassila kirjoitti vuonna 1990 </span><i style="font-family: helvetica;">Uuden käytöksen kultaisen kirjan</i><span style="font-family: helvetica;">: </span><i style="font-family: helvetica;">Hyvät tavat – luonteva käytös</i><span style="font-family: helvetica;"> (WSOY).</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhFrKikbXsQvoYo39o05WcQLOtbyyN2oKA8FAzBgb-JMz3Qmy09gI4OB1DnarEVgJI8r4O09NQgLZ3hSO2ctcXY897NZV5sctfYihvjXVFClNK4An-5sKsLyw5-ih4wNlR1cmZobinRQFsWvC0oau6NVQonlN0XLmPulRxl0pQi5x6LDa3XQOeue9BT=s862" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="862" data-original-width="721" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhFrKikbXsQvoYo39o05WcQLOtbyyN2oKA8FAzBgb-JMz3Qmy09gI4OB1DnarEVgJI8r4O09NQgLZ3hSO2ctcXY897NZV5sctfYihvjXVFClNK4An-5sKsLyw5-ih4wNlR1cmZobinRQFsWvC0oau6NVQonlN0XLmPulRxl0pQi5x6LDa3XQOeue9BT=s320" width="268" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Minä
kuitenkin luen tai selaan nuoruuteni kirjaa. Tuskin sitä aiemmin olen
lukenutkaan. Olin juuri päässyt ylioppilaaksi silloin kun ensimmäinen painos
Tuomi Elmgren-Heinosen kirjaa ilmestyi. Kirjassa on 640 sivua. Näin monta sivua
on tarvittu, jotta kaikki ihmiselämässä eteen sattuvat asiat on saatu selvitettyä.
No, ei ihmekään: aamuherätyksestä angosturaan, audienssista autoilijaan,
banketista bierstubeen, citydressistä cocktail-voileipiin,
elefanttiritarikunnasta eronneisiin puolisoihin, gigolosta hanhenmaksapastaan,
kuherruskuukaudesta kunniakujaan, ikkunaverhoista illallistanssiaisiin, juomarahoista
juustotarjottimeen, kaksoishäistä kielivirheisiin, komeroista kohteliaisuuksiin,
liikekäynneistä liemikuppiin, massatuotannosta monokkeliin, murteista nauruun,
sotilaskodeista surprise partyyn, taide-elämästä herrakutsuille, taskurahoista
teeskentelyyn, teinikunnasta tupakkaan ja vihonviimeiseksi viineistä
yöastialle. En nyt tässä blogissani lähde koko valtavaa teosta siteeraamaan. Kunhan
selailen.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Ensin valistetaan Erasmus Rotterdamilaisen viisaudella: ”<i>Eij
yxikän taida idzellens wanhembia eli Isänmaata walita / mutta ymmärrystä ja
tapoja taita jocainen idzellens toimitta…”</i></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Esipuheessaan kirjailija kirjoittaa: ”Kun tietää miten
tärkeän merkityksen kulttuurihistorioitsijat antavat eri aikakusien arkipäiväisimpienkin
tapojen kuvaukselle määrittäen niiden perusteella jonkin aikakauden sisäisen </span><i style="font-family: helvetica;">’diagnoosin’, </i><span style="font-family: helvetica;">niin ymmärtää, että kuohumistilassa
oleva nykyaika – vanhan hävitessä ja uuden muovautuessa – seurustelumuotojaan
kiteyttämällä eräällä tavoin etsii itseään.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEidYRLNvX6N04moKyOI9GiEs3qGnXQ5FboDyBW45koRY_TN9oMl0dQI9hD3rfmblg71kvnXRPPx3Y9TiCZTzIYgQAduOY5tEE3sZkzH1Ggr1U7XsPaf6LADgWuX56YezpSUh0A0Q15jpnDE_krbAInQRL03r2RPvfzCumnWmkHxLWj7Pq2PanTZc3B-=s1125" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="630" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEidYRLNvX6N04moKyOI9GiEs3qGnXQ5FboDyBW45koRY_TN9oMl0dQI9hD3rfmblg71kvnXRPPx3Y9TiCZTzIYgQAduOY5tEE3sZkzH1Ggr1U7XsPaf6LADgWuX56YezpSUh0A0Q15jpnDE_krbAInQRL03r2RPvfzCumnWmkHxLWj7Pq2PanTZc3B-=s320" width="179" /></a></div>Kirja alkaa
luvulla <i style="font-family: helvetica;"><b>Ihminen itse</b>. </i><span style="font-family: helvetica;">Toini
Elmgren-Heinonen kirjoittaa</span><i style="font-family: helvetica;"> <b>avoimesta
katseesta</b> </i><span style="font-family: helvetica;">ja sanoo sen olevan ihmisen paras ominaisuus. Tuijotus osoittaa
huonoa käytöstä. </span><i style="font-family: helvetica;"><b>Nenä</b></i><span style="font-family: helvetica;"> on
ranskalaisten kirjailijoiden suosiossa: ”he kuvailevat värähteleviä sieraimia
melkein samalla hellyydellä kuin rotuhevosen kasvattaja omien lemmikkiensä
korskuntaa. Vanha viisas Erasmus sanoo: ”Rypistä Nenänsä on pilkkaitten ja
narraitten Tapa.” </span><i style="font-family: helvetica;"><b>Suu</b></i><span style="font-family: helvetica;"> puhuu paitsi
sanoin, myös ilmein. Suun ilmeiden suhteen tulee olla tarkkana. Suu voi olla
tarmokas, veltto, aistillinen tai askeettinen. Suuta ei tule vetää
pahantuulisesti suppuun tai tiukasti viiruksi. Suppusuu ei noudata avonaisuuden
ja vastaantulemisen elekieltä, viivasuu puolestaan ilmaisee sulkeutuvansa omaan
tiiviisti lukittuun piiriinsä. </span><b><i style="font-family: helvetica;">Nauru</i><span style="font-family: helvetica;">
ja </span><i style="font-family: helvetica;">hymy</i></b><span style="font-family: helvetica;"> ovat suun ilmaisukeinoja.
Naurua on monenlaista: avointa tai salamyhkäistä, hohottavaa, hihittävää,
kuivaa, hakkaavaa, konekiväärimäistä tai sellaista, jota Wodehouse kuvaa
junaräminän kaltaiseksi junan syöksyessä tunneliin. (P. G. Wodehouse,
englantilainen humoristikirjailija 1988-1975, Liisa sanoo Wodehousen olleen
yksi hänen äitinsä suosikkeja.) Toisaalta on myös sydämellistä, tarttuvaa,
herkkää ja kutittavaa naurua. Nauru pidentää ikää, sanotaan, nyt on vain
valittava uusi naurutapa kultaisen kirjan valikoimasta. Suusta tulee </span><i style="font-family: helvetica;"><b>ääni</b></i><span style="font-family: helvetica;">. Ääni on tärkeä. Englantilaiset
ovat kuulemma sitä mieltä, että ihmisen sivistystason kuulee hänen äänestään.
Kirjailija sanoo, että ääntä voisi kehittää entistä herkemmäksi ja
ilmaisukykyisemmäksi. Ainakaan sen ei tulisi olla piipittävä, kirkuva, rämisevä,
nariseva, laahaava, käheä tai mörisevä.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><b>Mistä saa seurassa puhua ja mistä ei?</b> Siinäpä olisi
varmaan yleispätevä ohje tällekin päivälle. Itsestään ei tule puhua, ei
ainakaan hyvistä puolista. Ihmiset ovat yleensä paljon vähemmän kiinnostuneita
jonkun henkilön omasta persoonasta kuin henkilö itse on. Ketään ei saa loukata
puheillaan, varsinkin huonoja välejä jonkun seurassa olevan suhteen ei saa
näyttää. Kärsittyä vääryyttä tai syrjäytymistä ei saa valitella.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Ihmiset eivät pidä marttyyreistä, vältä siis martyyriutumista.
Kotiapulaishuolista ei tulisi aloittaa keskustelua, sillä keskustelun ryöpsähtäminen
tähän suosittuun aiheeseen johtaa seurassa olevien herrojen karkotukseen.
Ehkäpä tuo aihe on nykyisin hieman harvinaisempi, vaikka uusia kohderyhmiä on sijaan
löydetty. Poliittinen keskustelu on vaarallista, jos ei varmasti olla saman
mielisiä. Yleinen uskomus kuulemma on, että törkeys ja tahdittomuus vievät
pitkälle. Kirjailija on sitä mieltä, että ne ”perivät palkkansa”, eikä
suosittele moista käyttäytymistä.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;">Suomi on
hiljaisten ihmisten luvattu maa</b><span style="font-family: helvetica;">. Mistä löydät puheenaiheet? Ohje kuuluu:
hauskat mieluummin kuin ikävät, positiiviset mieluummin kuin negatiiviset.
Oppineiden tulisi - vähemmän tietävien joukossa - jättää oppinsa kirjoituspöydän
laatikkoon, vieraskielisiä sanoja ei tulisi viljellä, sukkeluuksiakaan ei
tulisi kertoa vieraalla kielellä. Väittelijöiden ei tule monopolisoida iltaa,
muut saattoivat kuvitella sen toisenlaiseksi ja lopullisesti ikävystyvät.
Väittelijöiden tulee katseellaan koota kaikki kuulijat yhteen, kukaan ei saisi
jäädä ulkopuoliseksi. Isäntäväen velvollisuus on vetää mukaan keskustelijoita,
joilla on mielipiteitä, mutta eivät halua ”iskeä väliin”.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;">Seurustelutaito</b><span style="font-family: helvetica;">
on tärkeää, siinä taitaisi meillä kaikilla olla vielä paljon opittavaa. Ainakin
omalta kohdaltani olen kirjaa selailtuani oppinut paljon, jota nyt sitten
tulisi ryhtyä soveltamaan.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Käytöksen kultaisessa kirjassa on paljon viisautta
aterioista, ruuanlaitosta, oikeanlaisista astioista, seurustelusta
ruokapöydässä ja sopivasta vaatetuksesta. Panen nyt tähän kaikille
oppimattomille opiksi ja viisaudeksi oikeat juomalasit. Me emme Liisan kanssa
voi tuota ohjetta noudattaa, kun juomalaseja on vain neljää sorttia. Niitähän
pitäisi olla vähintään viittätoista sorttia, jotta juomingit oikealla tavalla
etiketin mukaan onnistusivat.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj8bkNXQUw_-cHe2GwW-8uOw45MXHVJzIh-0wLncQ5tKREnzEDSrUFvlzLrGk4CwUpYG1gKBi45WMo1_ofk3TDnzA_by3VfwaIuYm0I7mpBwFtqXCfcjyTZ7WuubTjqjqEav0oMiJ3CbaYzVAeW-TeTyHVpI7sbnQP4xckoGbQQOYS4f2fLkorc6Q7p=s1298" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="699" data-original-width="1298" height="215" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj8bkNXQUw_-cHe2GwW-8uOw45MXHVJzIh-0wLncQ5tKREnzEDSrUFvlzLrGk4CwUpYG1gKBi45WMo1_ofk3TDnzA_by3VfwaIuYm0I7mpBwFtqXCfcjyTZ7WuubTjqjqEav0oMiJ3CbaYzVAeW-TeTyHVpI7sbnQP4xckoGbQQOYS4f2fLkorc6Q7p=w400-h215" width="400" /></a></div><span style="font-family: helvetica;"><div><span style="font-family: helvetica;"><br /></span></div>Nyt pyritään lisäämään </span><b style="font-family: helvetica;">kävelyä</b><span style="font-family: helvetica;"> ja pyöräilyä. Helsingin strategiassa nämä ovat useasti
mainittuja asioita. Enemmän kyllä puhutaan pyöräilystä kuin kävelystä. Tällä
hetkellä asukas kävelee 1,8 kilometriä päivässä. Pyörällä ajetaan 1 kilometri. 50-luvulla
pyöräilyn arveltiin olevan kuoleva liikennemuoto, niinpä käytöksen kultainen
kirja ei tuota sanaa mainitse. Kävely sen sijaan on esillä. Puhutaan ’katujen
etiketistä’. Aluksi kerrotaan, että herrasmies ja hyvän kasvatuksen saanut
nainen tietävät, että vastaantulija tulee ohittaa oikealle väistäen, kadulla ei
saa meluta, riidellä, syljeskellä, ei tehdä äkkipysäyksiä, ei kantaa suksia
vaakatasossa eikä käyttää kyynärpäätaktiikkaa tungoksessa. Keppiä ja
sateenvarjoa saa kyllä käyttää kävellessään, kunhan ei huido. He myös
pukeutuvat huolellisesti, mutta ei huomiota herättävästi. Mies ei koskaan kulje
kadulla päällysvaatteet auki tai takinliepeet heiluen. Hän ei myöskään lähde
kotoaan kiillottamatta kenkiään ja harjaamatta pukuaan. Korkokengillä
sipsuttavia pariisittaria kuulemma neuvotaan näin: ”Älkää kulkeko hanhen tapaan
heiluen puolelta toiselle räpylät sisäänpäin, älkää myöskään kääntäkö
jalkateräänne niin paljon ulospäin, että näytätte Chaplinilta.” Naisen tulee
käyttäytyä kadulla erityisen hillitysti, se estää tuntemattomien miesten
puhutteluyritykset. Kadulla ei saa liiaksi kiirehtiä, jos ei vetelehtiäkään.
Onnettomuuspaikalle ei saa jäädä seisoskelemaan. Näyteikkunan edessä on oltava
lähellä ikkunaa, ettei ole häiriöksi kulkijoille. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiyrpTcPMpypSbnLZ5z3kD-PUSRL5v3WKMDx8ErJoJ6Z-DxNpOHYa9Q2STf5Aq-araT1GAX7lgA5TESuFERJUHOEhzFAJUoEZdYyy6DsbwDvAu-dWrfHCmM788nKx9l77K3BGgWR63_qa0iYQmh4h-Wk2czar5eoUxzZXLw0Km904bio8YJvO25jY87=s1125" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1014" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiyrpTcPMpypSbnLZ5z3kD-PUSRL5v3WKMDx8ErJoJ6Z-DxNpOHYa9Q2STf5Aq-araT1GAX7lgA5TESuFERJUHOEhzFAJUoEZdYyy6DsbwDvAu-dWrfHCmM788nKx9l77K3BGgWR63_qa0iYQmh4h-Wk2czar5eoUxzZXLw0Km904bio8YJvO25jY87=s320" width="288" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Kun kaksi
henkilöä kävelee kadulla rinnakkain, kunniapaikka on oikealla puolella. Kapealla
jalkakäytävällä mies asettuu ajoradan puolelle suojaamaan daamiaan. Jos taas
kulkijoita on kolme, kunniapaikka on keskellä. Saksassa on sääntö, että miehen
kulkiessa kahden naisen kanssa hänen on asetuttava keskelle. Me emme sitä
hyväksy, sillä se toteuttaa miehen salaisen haaveen olla luomakunnan herra.
Meillä mies ja nuorempi nainen asettavat vanhemman naisen kunniapaikalle
väliinsä. Maantiellä nelihenkinen perhe voi liikkua neljän hengen rintamana,
silloin isä on vasemmalla vierellään äiti, sitten poika ja pojan suhteen
kunniapaikalla tytär.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Käyttäytyminen joukkoliikennevälineessä saa lukunsa.
Ensinnäkin neuvotaan, ettei raitiovaunun perään tule juosta: ihminen on
epäesteettinen läähättäessään, puhkuessaan ja huitoessaan.</span></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><br /></span><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh-NEBgYLy2AwjmCcw8jGHGO5eIsLEFA6L7tmOTRttDH6sO-LsdzC02t7zFCOkJc6ScrwJ_iwfkFrXrsx21AjuxyKyftT1x71AJ-X6WuRj10umuEfoCF6T8654a9kk-HIcnnd5iB59vmWjg22FNMg0y9v5VGYexHFN98UuhlU87qxPoGLhXz9vpQthf=s1125" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="800" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh-NEBgYLy2AwjmCcw8jGHGO5eIsLEFA6L7tmOTRttDH6sO-LsdzC02t7zFCOkJc6ScrwJ_iwfkFrXrsx21AjuxyKyftT1x71AJ-X6WuRj10umuEfoCF6T8654a9kk-HIcnnd5iB59vmWjg22FNMg0y9v5VGYexHFN98UuhlU87qxPoGLhXz9vpQthf=s320" width="228" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Nuori mies tarjoaa
naiselle paikkaa, jos nainen tästä kieltäytyy nuori mies jää seisomaan. Naapurin
lehden syrjäsilmin kurkistelu on ehdottomasti paha virhe. Ratikassa pitää varoa
ilmaisemasta äänekkäästi iloa hyvän ystävän kohtaamisesta, ei pidä myöskään huutaa
hänen nimeään, saatikka ryhtyä kailottamaan perhesalaisuuksista tai
skandaaleista. Nythän tilanne on tietysti muuttunut, kun 60 % matkustajista kailottaa
niitä kännyköihinsä. Rahastajan kanssa ei pidä ryhtyä riitelemään, oh
hillittävä. Käytettyjä lippuja ei tule heittää vaunun lattialle tai penkin alle
saatikka ulos kadulle. Vielä huomautetaan kiellosta tuoda jäätelöä vaunuun.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Käytöksen kultaisessa kirjassa puhutaan tietysti </span><b style="font-family: helvetica;">autoilusta</b><span style="font-family: helvetica;">. Autoilu oli kirjan
ilmestymisaikaan suuri nouseva trendi. Kirja on kirjoitettu 50-luvun alussa ja
siinä kuvataan hauskalla ja todenmukaisella tavalla ihmisten käyttäytymistä
suojatiellä ja autoilijan käyttäytymistä suojatietä lähestyttäessä. Tuolloin
Suomessa oli 50 henkilöautoa 1000 asukasta kohti eli kaupungissa oli 18000
henkilöautoa. Nyt henkilöautomäärä on 15-kertainen. Silti nuo jutut ovat kuin
suoraan nykypäivän kaduilta. Käytöksen kultainen kirja kertoo jalankulkijoiden
ajattelevan suojatieviivojen olevan suojaava betonimuuri, eikä katsahdakaan
ympärillensä, lukevat sanomalehteä, ryntäilevät kuin kana auton edessä tai
piiloutuvat sateenvarjon taakse. Eipä silloin vielä tiedetty mitään kännykkään
tuijottavista pyöräilijöistä tai jalankulkijoista, potkulautailijoista
puhumattakaan, jotka pelottomasti ja mitään näkemättä sinkoutuvat suojateille.
Autoilijoiden taas kerrottiin joskus olevan ajatuksissaan, joskus kiireisiä ja
joskus epävarmoja, jopa kiusaa tekeviä.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Käytöstavoista ehkä tärkein on herrasmiesten käyttäytyminen. Kunniavieraan istumapaikan valinta tuntuu luontevalta. Se on takapenkillä apukuskin takana
näkyvyyden turvaamiseksi, jos kuljettaja on kaveri, niin suorastaan kuljettajan
vieressä etupenkillä. Eritystä huomiota saa ”herrojen” toiminta, kun naisia
tulee autoon tai lähtee autosta: ”Jos autossa on useita herroja ja he saattavat
naisen kotiin niin kaikki herrat nousevat autosta ja hyvästelevät naista
kadulla eikä autossa. Eivätköhän totu voimistelemaan itseään autostakin ulos,
jos heidän herrasmiehen arvonsa on heille kallis?”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kirjassa on laaja kuvaus <b>matkailun </b>kohteina olevien
maiden kansanluonteesta. Kerrotaan mistä ei saa puhua ja miten on
käyttäydyttävä, saako koskettaa vai pitääkö pysyä etäällä. Itse asiassa tuo
kuvaus oli mielenkiintoinen. Omakohtaiset kokemukset saattoivat hieman erota
kirjailijan arvioista.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;">Saksalaisten</b><span style="font-family: helvetica;">
kanssa ei tule puhua mitään politiikasta - sota oli lähellä. On muistettava
sanoa ’Herr Doktor’. Asiat hoidetaan lyhyesti ja täsmällisesti. Liikelounaalla
saksalainen ei puhu virka-asioita. Saksattaria imartelee suuresti, jos käyttää
ranskalaisia epiteettejä: ’chic, pikant tai raffiniert’.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;"></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEggajPc72IycPzuUfQVb4B_bXlnfs8HACh_qOufWFH63jhmloA9Q_KQW2ZPHhHg4NFy7XbAwfKaRl8WX7yi-thuMEHuI_64nwZSafs5VHKCIyBDwkI0wUY_V3ON6skdpIWfVoA2yPFM-RrkURy-HlfduNPNbnArSLUW7mOLlwDYhjySx7clNWf0LTne=s918" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="918" data-original-width="470" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEggajPc72IycPzuUfQVb4B_bXlnfs8HACh_qOufWFH63jhmloA9Q_KQW2ZPHhHg4NFy7XbAwfKaRl8WX7yi-thuMEHuI_64nwZSafs5VHKCIyBDwkI0wUY_V3ON6skdpIWfVoA2yPFM-RrkURy-HlfduNPNbnArSLUW7mOLlwDYhjySx7clNWf0LTne=s320" width="164" /></a></b></div><b style="font-family: helvetica;">Ranskalainen</b><span style="font-family: helvetica;">
elää ja antaa toistenkin elää, mutta pidättää oikeuden kinastella, väitellä,
riidellä ja sopia siinä samassa, ollaan niin kuin meluavassa lastenkamarissa.
Ranskassa on sopimatonta udella poliittista puoluetta. Suorastaan kaiken voi
Ranskassa tehdä, kunhan tekee sen henkevästi, originellisti, viehättävästi ja
siis – hyväksyttävästi. Ranskalainen saa lojua kyynärpäät pöydällä, hän saa
maiskuttaa ja hän saa pyyhkiä leivänpalalla kastikkeen lautaselta. Vierasmaalaisten
ei kuitenkaan tule missään tapauksessa matkia ranskalaisten tunteiden
salakieltä, on paras pysyä omana itsenään.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica; mso-bidi-font-weight: normal;">Briteillä</b><span style="font-family: helvetica;">
traditio hallitsee koko elämää. Englannissa on vapaus käyttäytyä väärin ja
sopimattomasti, mutta lusikkaa ei saa jättää kuppiin törröttämään, eikä pyyhkiä
leivällä kastiketta eikä ottaa kananluuta käteen. Kaikkivoittava,
kaikkisovittava ja kaikkikumoava huumori on englantilaisten ominaispiirre.
Englannissa saa kävellä nurmikoilla, mutta olisi hyvä tuntea kuningashuoneen ja
aatelisten polveutumista, muutaman jockeyn nimi, sekä soutajien painot
Oxford-Cambridge soudusta. Hoviniiaus on pakko opetella. Hoviniiauksessa selkä
pysyy suorana, oikea jalka siirretään perusasennosta oikealle, vasen jalka
asetetaan ristiin oikean jalan kanssa ja molemmat jalat taivutetaan kyykkyyn.
Tämä on hyvä tietää, jos saat kutsun Buckinghamin palatsiin. Muista vielä, että
hallitsijaa ei saa katsoa silmiin niiauksen aikana.</span><span style="font-family: helvetica; mso-spacerun: yes;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica; mso-bidi-font-weight: normal;">Italiassa</b><span style="font-family: helvetica;">
vieras valloittaa äkkirynnäköllä alkuasiakkaan, jos jo rajalle saapuessaan
ymmärtää sanoa ’bellissima’. Italiassa ei englantilainen jäykkyys ole
paikallaan. Kaikesta sopii puhua ja kaiken voi kertoa, kunhan sen tekee
hauskasti. Italialaista voi tarttua toverillisesti käsipuolesta tai puristaa
hänen kättään molemmin käsin tai suutelemalla ahkerasti naisten käsiä.
Poliittisten kantojen esittämistä tulee varoa. Suola-astiaa ei saa ojentaa
toiselle, öljypullon kaatuminen tuottaa onnettomuutta, mustan kissan näkeminen
on paha juttu ja tikapuiden alitse ei saa kulkea. Arvonimiä on käytettävä,
dottore, avvocato, ingeniere, professore, ne ovat tärkeitä. Taiteilijoita on
hyvä nimittää maestroiksi. Spagetin syöminen on vaikeata, ulkomaalainen saa
siitä helposti alemmuuden tunteen. Sitä on syötävä haarukkaan kiertämällä, ei
lusikalla. Italialaiset näkevät kaiken kauniin ja ruman, oli se sitten taiteen
tai pukeutumisen, ihmisruumiin tai kasvojen ilmeen, elehtimisen tai liikkumisen
alalla. Nuoria miehiä kehotetaan varomaan kauniiden italialaisneitojen
palvontaa, saattaa tulla huomaamatta hankittua anoppi Pompeijista tai
Agrigentosta.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica; mso-bidi-font-weight: normal;">Neuvostoliitto</b><span style="font-family: helvetica;">
on tuntematon - maailmankatsomus aristaa. Kirjailija epäilee, että saattaa
vaatia vuosikymmeniä ennen kuin sinne voivat matkustajat esteettömästi virrata.
Elettiinhän kirjan tekoaikaan vielä Stalinin valtakautta. Kirja neuvoo: Neuvostoliittoon
lähtiessä on parasta unohtaa kannunvalanta ja helppohintaiset johtopäätökset. Venäläiset
ovat hyviä psykologeja, teeskentely ei jää heiltä huomaamatta. Ei pidä missään
tapauksessa vakuutella ’Stalinin ihailua’ tai ’neuvostovenäläisen
maailmanpolitiikan vilpitöntä ystävyyttä’ – jos ei nyt todella ole sitä mieltä.
On syytä juoda malja rauhan kunniaksi. Teatterissa ei päällystakkia saa pitää
ranskalaiseen tapaan sylissään. Neuvostoliitossa seksuaalinen moraali on
korkealla tasolla ja julkinen prostituutio on poistettu. Neuvostoliiton
arvoitus voidaan ymmärtää vain sarjana ristiriitaisia vastakohtaisuuksia, näin
sanoi Göran Schildt.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica; mso-bidi-font-weight: normal;">Käytöksen kultaisesta
kirjasta otettiin seitsemän painosta</b><span style="font-family: helvetica;">. Minun kirjani oli kuudes painos ja
siinä kerrotaan painosmääräksi 84000. Ehkä niitä sitten painettiin kaikkiaan
90000 kappaletta. Eihän se nyt mitenkään huippuluku ole sillä Aleksis Kiven
Seitsemää veljestä on painettu 1,7 miljoonaa kappaletta ja Väinö Linnan
Tuntematon sotilas sai 0,7 miljoonan painokset. Kultainen kirja kuului kuitenkin
aikanaan keskiluokkaisen kodin kirjahyllyyn. Siellä se oli vierekkäin
Perheraamatun ja Mannerheimin muistelmien kanssa. Ehkä viereen ilmestyi myös
pieni tietosanakirja. Liisa kertoo heidän opiskelijakämpässään kirjan olleen
käyttöhyödyke. Serkkutyttö kaivoi kirjan esiin opastaakseen tovereitaan
kultaisen käytöksen ja pukeutumisen jalolla tiellä. Nyt kun olen kirjaa
selaillut, ihmettelen sen tekemisen vaatinutta tietomäärää ja uurastusta. Se on
mahtava tapakulttuurin historiateos. Joku sanoo sen ajan ohjeita vitsiksi. Ei
minusta, ja ajat ja ajatuksetkin ovat muuttuneet vain vähän. Mitä nyt tuo
kenkien kiillotus tai puvun harjaaminen kadulle lähtiessä ovat hieman jääneet –
ainakin minulla.</span></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-11056668432748729302021-10-14T17:42:00.000+03:002021-10-14T17:42:10.729+03:00Vapaavuoren ja Vartiaisen strategiat<p> <span style="font-family: helvetica;">Kirjoittelin katoavasta keskustasta mielestäni aika hyvän
blogin viime vuoden joulukuussa. Tutkiskelin Mari Vaattovaaran ja kumppaneiden
tekstiä ”Kaupungit politiikassa?” ja kolmea teesiä ja seitsemää askelta
tulevaisuuteen. He kirjoittivat </span><i style="font-family: helvetica;">hyhmästä</i><span style="font-family: helvetica;">:
” kaupunkikehityksen ohjauspyrkimykset ja hallinnollinen yhteistyö eivät
muodosta tunnistettavissa olevaa loogista kokonaisuutta – vaan kasautuneiden
verkostojen ja rakenteiden muodostaman hyhmän.” He pelkäävät, että uudistuvat
menettelyt ja hallinnon ja politiikan aukkoja paikkaamaan syntyneet
vaikeaselkoiset rihmastot vain sumentavat näköaloja ja johtavat ainoastaan
hyhmää vahvistavaan kehitykseen. Tuotapa tuli reposteltua: </span><span style="color: #00b0f0; font-family: helvetica;"><a href="https://penttimurole.blogspot.com/2021/06/hyhma.html"><span style="color: #00b0f0;">https://penttimurole.blogspot.com/2021/06/hyhma.html</span></a></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Toisaalta tarkastelin silloin ilmestynyttä
kaupunkistrategiaa keskustan osalta. </span><a href="https://penttimurole.blogspot.com/2020/12/katoava-keskusta-totta-vai-tarua.html" style="font-family: helvetica;"><span style="color: #2b00fe;">https://penttimurole.blogspot.com/2020/12/katoava-keskusta-totta-vai-tarua.html</span></a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nyt on ilmestynyt Helsingille uusi kaupunkistrategia.
Innostuin hieman vertailemaan, onko uuden ja vanhan, Vapaavuoren ja Vartiaisen
välillä jotain eroja. Anteeksi nyt kaikki tekijäihmiset, en suinkaan kuvittele
strategioiden olevan pormestareiden omaa yksinomaista käsialaa, kyllä tiedän
että tekijöitä on runsaasti, mutta edustaahan strategia vahvasti johdon kantaa.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><a href="file:///C:/ppp/j/kaupunkistrategia/kaupunkistrategia-2017-2021.pdf"><span style="color: #2b00fe;">file:///C:/ppp/j/kaupunkistrategia/kaupunkistrategia-2017-</span><span style="color: red;">2021.pdf</span></a></span><span style="color: red;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://www.hel.fi/static/helsinki/Kaupunkistrategiaesitys29092021.pdf">https://www.hel.fi/static/helsinki/Kaupunkistrategiaesitys29092021.pdf</a></span><span style="font-family: helvetica;"> </span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjlEOwUvW0V34midWfXbxAVTCS-iDxRZ8XX3yOHl2K1TsKVbQbwS4Drus7Ywwi5DogfQoVGi6BXYOuikp2X6xTwcBJEdEe2ijq-vF3AxzuJSSMvI-Ug_mN_MJRf3RVlktJ2ViRE_c7oft-uNtY-XQEInxru4E4q0qfrhc9MfubR7wwF--4RqXealEb8=s1678" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1678" height="215" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjlEOwUvW0V34midWfXbxAVTCS-iDxRZ8XX3yOHl2K1TsKVbQbwS4Drus7Ywwi5DogfQoVGi6BXYOuikp2X6xTwcBJEdEe2ijq-vF3AxzuJSSMvI-Ug_mN_MJRf3RVlktJ2ViRE_c7oft-uNtY-XQEInxru4E4q0qfrhc9MfubR7wwF--4RqXealEb8=s320" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">Helsingissä
on tehty uusi strategia vuosille 2021-2025. Kuluvan vuoden keväällä esiteltiin
edellisen strategiakauden 2017-2021 onnistumisia, kehityskohteita ja oppeja.
Jan Vapaavuori puhui omassa katsauksessaan globaaleista transformaatioista: ilmastonmuutoksesta,
kaupungistumisesta ja digitalisaatiosta. Hän myös sanoi kaupunkien globaalin
merkityksen korostuvan, sillä paikallisen tason päätöksenteko ja toiminta globaalien
kohtalonkysymysten ratkaisijana vahvistuu edelleen. Hän siis uskoo <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">globaalien ongelmien ratkeavan yhä
suuremmassa määrin paikallistason päätöksillä</b>, tässä tapauksessa kaupunkien
päätöksillä. Onkohan se niin? Mielenkiintoista. <o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Missä niitä kohtalonkysymyksiä oikein ratkaistaan. Eero
Paloheimo toivoo, että maailmaan perustettaisiin viisaiden neuvosto, jolle
annettaisiin valtuudet päättää yli kaikkien valtioiden. Joku usko YK:n olevan
tähän tarkoitukseen sopiva päätöksentekopaikka. Joku taas ei usko tähän himpun
vertaa. Liisa uskoo yksilön tekoihin. Hän suuttuu, kun väitän ettei yksilöjen
teolla ole tarvittavaa vaikutusta.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Jan Vapaavuori uskoo maailmanparannustehtävän
kaupungeille, yhtenä tekijöistä ”maailman toimivin kaupunki”. Erinäisissä
vertailussa Suomi on maailman paras maa ja Helsinki on maailman parhaita
kaupunkeja – tämähän velvoittaa toimimaan esimerkkinä kaikille maailman
kaupungeille. Vartiaisella riittää haasteita, mutta mennään vielä takaisin
vanhan strategian onnistumisen arviointiin.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Vapaavuori kuvasi vanhan strategian tavoitelleen </span><b style="font-family: helvetica;">toimivuutta, turvallisuutta, edistyksellistä
ja elämyksellistä urbaania arkea, asiakaskeskeisyyttä, palveluhenkisyyttä,
modernia toimintatapoja, ketteryyttä ja kansainvälisyyttä</b><span style="font-family: helvetica;">. Onnistumisen
kohteita Vapaavuori mainitsee ensin </span><b style="font-family: helvetica;">digitalisaation</b><span style="font-family: helvetica;">
edistymisen. Esimerkkinä: ”ensi syksystä esiopetuspaikan tarjoaminen suoraan
tekstiviestillä kaikille Helsingin eskareille erilaisten hakemusten ja
kaavakkeiden täyttämisen sijasta.” Toisena onnistumisena hän mainitsee </span><b style="font-family: helvetica;">hallinnon modernisoinnin</b><span style="font-family: helvetica;">: kaupunkia ei
enää johdeta entiseen tapaan siiloista. Kolmantena mestaritaidonnäytteenä hän
mainitsee </span><b style="font-family: helvetica;">liikkumattomuuden haasteeseen
vastaamisen</b><span style="font-family: helvetica;">, se läpäisi koko kaupunkiorganisaation. Tämä haaste koski
kaupungin henkilöstöä, mutta myös ikäihmisiä.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kaikissa asioissa ei edetty toiveiden mukaan. <b>Ilmastokriisin</b> suhteen olisi pitänyt
saavuttaa vielä enemmän ja nopeammin. <b>Ilmastokriisin
tulee olla mukana jokaisessa kaupungin päätöksessä, jokaisessa
rakennushankkeessa, jokaisessa keskustelussa</b> – näin viisaasti sanoi Jan
Vapaavuori. Vielä hän sanoo: ”<b>Eriarvoistuminen
ja huono-osaisuuden</b> ylisukupolvisuus ovat Helsingin tiukimmissa istuvia
ongelmia, joiden ratkaisemiseksi yksi valtuustokausi on auttamatta liian lyhyt.”
Jättimäisen haasteen suhteen on kuitenkin hallinnon piirissä pystytty
kehittämään ajattelutavan muutosta.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"></b></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg-m_e8TGsHME6pBexhLu36D4cTdEeMu9ajGAVyeHF7wCUwrGdlXRO3suPVzd_iHy3nPRy0Je09GvbeQGlRQ45G_ItQk4uaa4xkkWV87PYWWvNTt8Zu5a9AdGPyg8EmO8EK7OWKm9aIiVhZMhcEMIYXKfJb3ZPrx_iMDjqvWOKJ1TBncf21yIFqjScW=s838" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="742" data-original-width="838" height="177" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg-m_e8TGsHME6pBexhLu36D4cTdEeMu9ajGAVyeHF7wCUwrGdlXRO3suPVzd_iHy3nPRy0Je09GvbeQGlRQ45G_ItQk4uaa4xkkWV87PYWWvNTt8Zu5a9AdGPyg8EmO8EK7OWKm9aIiVhZMhcEMIYXKfJb3ZPrx_iMDjqvWOKJ1TBncf21yIFqjScW=w200-h177" width="200" /></a></b></span></div><span style="font-family: helvetica;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Katutöiden kehittäminen </b>tai kaupungin
kiinteistömassan omistajuuden kehittäminen kustannustehokkaammaksi ja terveitä
ja turvallisia tiloja tuottavaksi, ammattimaiseksi prosessiksi – näitä tavoitteita
ei saavutettu. Jos katutöitä moititaan niin tekniikan sektorilla Helsinki
Energy Challenge tai laaja <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">liikenteen
tulevaisuuskuvatyö</b> saavat kiitosta. Uskoo vielä Helsingin hyvällä tavalla
kasvattaneen itsetuntoaan ja myös sen <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">asukkaiden
tuntevan uudenlaista paikallisylpeyttä</b> <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">ja
omistajuutta</b> (?) yhteisen hyvän rakentamisesta. Tämä liittyy Helsingin
edunvalvontaan sote-asioissa, suurissa liikennehankkeissa ja koronakriisin
hoidossa. Lopuksi Vapaavuori tuo esiin Helsingin taidemuseo HAM:in siirtymisen
Suvilahden kaasukelloon ja koko Suvilahden alueen kehittämisen tapahtumakeskukseksi,
uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon rakentamisen Makasiinirantaan osana koko
Eteläsataman alueen merkittävää kehittämistä, Tanssintalon rakentamisen,
Helsinki Biennaalin avaamisen ensimmäistä kertaa Vallisaaressa ja koko
Helsingin merellisen elämys- ja palvelukokonaisuuden rakentamisen. Nämä ovat
Jan Vapaavuoren mielestä esimerkkejä siitä, miten kaupunki voi luoda alustan
monenlaiselle taide- ja kulttuurielämälle.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-size: 16.0pt;"><span style="font-family: helvetica;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj76wF9hGf4NZADNXS0Ge6HEB4PpqNI61mbjq0MBPr-YCcvfWgGkchF5KM9IdCNJPZCCeyzuUpPc_RQ7BFHb0QnswJVSFoviMXLs9ilaspr-IakhWtQi8BZ93JR6d1f5aFlFDvjwlbN2O9k_UOj8IU9rBozJOurMlTvjGHLHOsIJXFgYUjG99WUiG_D=s514" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="514" data-original-width="473" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj76wF9hGf4NZADNXS0Ge6HEB4PpqNI61mbjq0MBPr-YCcvfWgGkchF5KM9IdCNJPZCCeyzuUpPc_RQ7BFHb0QnswJVSFoviMXLs9ilaspr-IakhWtQi8BZ93JR6d1f5aFlFDvjwlbN2O9k_UOj8IU9rBozJOurMlTvjGHLHOsIJXFgYUjG99WUiG_D=w184-h200" width="184" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;"><span style="font-size: large;">Liikennekuva</span><o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Jan Vapaavuori mainitsi esityksessään </span><b style="font-family: helvetica;">Helsingin liikenteen tulevaisuuskuvan, </b><span style="font-family: helvetica;">tai se taisi oikealta nimeltään olla</span><b style="font-family: helvetica;"> Helsingin liikenteen tulevaisuusanalyysi.</b><span style="font-family: helvetica;"> Innostuinkin tästä. Mikä se kuva tai analyysi on? Netistä löytyi raportti vuodelta 2020. Sen
tekoon oli osallistunut laaja joukko Helsingin suunnitteluväkeä konsultin avustamana, Reetta Putkosen
johdolla. Olivat sitten tavan mukaan tehneet skenaariota liikenteen
kehityksestä. </span></p><p class="MsoNoSpacing"><a href="https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-35-20.pdf"><span style="font-family: helvetica;">https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-35-20.pdf</span></a>
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhxrZuBz3_X9beRAPDF0_NZnuXdekTpSGQmX08Y7tudfDiIHQjxkPbPhIj2-qZ8yThJgHtKDTrVCOMV_uP7e1bCU5wNnogEkVHzvHhIVgTFnQQWWrpOdeNliWYhpH99nvbDLXlheEmQE3YrBKvKngm2GrKNiJP23n0Vi_ZoM__pZjDEVCSh199QESws=s692" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="692" data-original-width="419" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhxrZuBz3_X9beRAPDF0_NZnuXdekTpSGQmX08Y7tudfDiIHQjxkPbPhIj2-qZ8yThJgHtKDTrVCOMV_uP7e1bCU5wNnogEkVHzvHhIVgTFnQQWWrpOdeNliWYhpH99nvbDLXlheEmQE3YrBKvKngm2GrKNiJP23n0Vi_ZoM__pZjDEVCSh199QESws=s320" width="194" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Helsingin skenaarioita oli kolme. Liikenteen automaatio oli pinnalla. Oli kansainvälisten megayhtiöiden hallinnoima automatisoitu liikenne, oli autoteollisuuden hallitsema yksityisomisteinen liikennekalusto ja vihreäksi väritetty automatisoidun joukkoliikenteen, puoliautomaattisten autojen, kaupunkipyörien ja ”micromobility”- välineiden, potkulautojen yms. hoitama kaupunkiliikenne.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Ensimmäinen skenaario</b>
oli integroitu markkinavetoinen, jossa kansainväliset megakorporaatiot hoitavat
korkealle automatisoidun liikenteen. Palveluistuminen on korkea ja datan
avoimuus puolinainen. Autottomia on 80 % kaupungin kotitalouksista. Julkinen
sektori hoitaa raideliikenteen. Dronet lentelevät taivaalla tavaroita
kuljetellen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;">Toinen skenaario</b><span style="font-family: helvetica;">
oli yksityisomisteisiin automaattiajoneuvoihin perustuva liikenne.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Osa ajoneuvoista on yhteiskäytössä. Puolet
kotitalouksista omistaa autonomisen auton. Käyttäjädata on autotehtaiden
hallussa. Joukkoliikenne on uhattuna. Katujen kapasiteetti joutuu koville.
Parkkipaikkojakin tarvitaan.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;">Kolmas skenaario</b><span style="font-family: helvetica;">
oli avoin ja jaettu, paikalliset palveluntarjoajat operoivat avoimen datan
päällä. Henkilöautoissa on hyvä automaation tukijärjestelmä, mutta ne eivät ole
täysin autonomisia. Joukkoliikenne on hyvä ja paljolti automaattinen,
kaupunkipyörät ja potkulaudat ovat kovassa käytössä, jopa jalat. Tätä
skenaariota Reetta sanoo elämänmyönteiseksi. Onkohan se suosikki? Minusta se
tuntuu ainoalta mahdolliselta. Mutta olenhan vanha ja aivot saattavat olla jo
hapertumassa.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgXVBIpPTNEYpIopO21N0plHPC9m5fgAEi5L6xgYK_Abp9X26ZkkPT4Tl0v_fymqbMNgNup6a22XYNFerhRUQPB3dHkocADwkvwRYmZ3Un94gA9wNUItw6VlbInNjQTtMkJbSwVKZWPm4VHAROunf9jQoBNwlcZqlxdOXEr-1kPrSer9s0n1M4FQIQl=s484" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="484" data-original-width="452" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgXVBIpPTNEYpIopO21N0plHPC9m5fgAEi5L6xgYK_Abp9X26ZkkPT4Tl0v_fymqbMNgNup6a22XYNFerhRUQPB3dHkocADwkvwRYmZ3Un94gA9wNUItw6VlbInNjQTtMkJbSwVKZWPm4VHAROunf9jQoBNwlcZqlxdOXEr-1kPrSer9s0n1M4FQIQl=w187-h200" width="187" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Näillä
mentiin. Reetta esitteli hienosti Helsinki-kanavan videolla kehitettyjä
skenaarioita: <i>Analysis of Future
Transport in the City of Helsinki</i>. Jan Vapaavuori piti aloituspuheenvuoron,
Tukholman kaupunginjohtaja Anna Köni</span><span style="font-family: helvetica;">g Jerlmyr jatkoi hehkuttamalla Helsingin
tutkimusta ja selvittäen Tukholman pyrkimyksiä. Sanon vielä, että Reetan esitys
oli mainio. Mukaan videolle oli saatu New Yorkin entinen liikennekomissaari ja
polkupyörävisionääri Janette Sadik-Khan (kuvassa), Transport for London’in kaupunkisuunnittupäällikkö
Alex Williams ja Maya Ben Dror, Lead on Future of Mobility, World Economic
Forum. Kaikki kehuivat Helsingin tutkimushommaa. Janette sanoi, että Helsingin
tulisi kehitellä 15 minuutin kaupunginosia. Alexilla ja Helsingillä on yhteinen
ongelma: joukkoliikenteen matkustajamäärät ovat koronan takia pudonneet – miten
päästä vanhalle tasolle? Maya sanoi tärkeintä olevan toimia niin kuin ihmiset
haluavat ja valjastaa teknologia järkevällä tavalla. Hän puhui yllättävän
paljon kaupunkien ilmatilan käytöstä ja drooneista, sanoi Helsingin johtavan
eurooppalaista </span><i style="font-family: helvetica;">”Urban Air Mobility”</i><span style="font-family: helvetica;">
-ajattelua. Kertoi myös olevansa puolisuomalainen ja tuntevansa Helsingin
hyvin.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Katso tästä ansiokas video:</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://www.helsinkikanava.fi/fi/web/helsinkikanava/player/vod?assetId=90342731"><span style="color: red;">https://www.helsinkikanava.fi/fi/web/helsinkikanava/player/vod?assetId=90342731</span></a>
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Eksyin tässä videon innoittamana ihmettelemään Helsingin
liikenteen tulevaisuuskuvaa, se ei kyllä täysin selvinnyt, nuo skenaariot ovat
aina niin hulvattomia. Varsinainen tarkoitukseni oli vertailla Helsingin uutta
ja vanhaa kaupunkistrategiaa, Vapaavuoren 2017-2021 strategiaa ja Vartiaisen 2021-2025
strategiaa.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Nyt vertaillaan</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Vartiaisen strategiassa on 7152 sanaa, kun Vapaavuoren
strategiassa niitä oli 5804. Viimemainitussa on kyllä panostettu huomattavasti
enemmän kuvallisuuteen. Minä tutkin tavanomaisesti sanojen määrää. Kertoohan se
jotain painotuksista. Sanoja ei kyllä ollut samaa määrää, mutta annetaan kunkin
aivoihin rakennetun oikean älyn tasoitella tuota ongelmaa, kun nyt ei ollut
tekoälyä käytettävissä strategioiden analyysiin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi3HOkJi8z2XnIv2VLPo3GEh-ej3CKJVgExgtPsTfhXnZaZprkGVk8vQmQwN92o58FN_fQhfdTfW7dJntShgIFdZhuD1qHc8PAiKMlJFL6tmbNbQ081uifg3QePerzG-uox7VV7Z83A1d8T8mEaAa5J1HoD7NxuqzJeK0OtmxgawzU06iv2YGwzZA6C=s1019" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1019" data-original-width="750" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi3HOkJi8z2XnIv2VLPo3GEh-ej3CKJVgExgtPsTfhXnZaZprkGVk8vQmQwN92o58FN_fQhfdTfW7dJntShgIFdZhuD1qHc8PAiKMlJFL6tmbNbQ081uifg3QePerzG-uox7VV7Z83A1d8T8mEaAa5J1HoD7NxuqzJeK0OtmxgawzU06iv2YGwzZA6C=w295-h400" width="295" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Talousmiehenä
Vartiainen käyttää sanaa talous yli kaksinkertaisen määrän Vapaavuoreen
verrattuna. Koulutus on lähes tasavertaisesti mainittu tärkeä sana. Vapaavuorella
koulutus oli ylivoimaisesti eniten käytetty sana – valituista sanoista. Kolmantena
kärjessä tulee kasvu. Vartiainen on nimennyt strategiansa kohteeksi ”kasvun
paikan”, niinpä hänen sananvalinnoissaan kasvu on kolmanneksi eniten käytetty
sana. Kulttuuri jäi pistesijoille, Vartiainen kuitenkin korosti vahvasti
kulttuuria, joka on joutunut koronan pahasti iskemäksi. Myös sana taide pääsee
strategiassa lähelle kaikkien huulilla olevaa digitalisaatiota. Nyt sanojen
lisäksi tekoja – kulttuurin ja taiteen suhteen. Uusinta strategiaa on sanottu
luontoystävälliseksi. Niinpä näkyy, Vartiainen käyttää sanaa luonto 25 kertaa,
kun Vapaavuoren strategiassa luonto mainittiin vain 3 kertaa. Terveys ja
liikenne menevät tasoihin, samoin nuoriso. Vartiainen ottaa enemmän esiin
lapset ja varhaiskasvatuksen. Liikenne näyttää olevan strategiassa
huomattavasti tärkeämpi asia kuin kaavoitus. Digitalisaatio ei nouse sanojen
määrässä samalle tasolle kuin mihin se yleensä nostetaan. Hyvä! Onko Vartiainen
byrokraatti? Hän mainitsee sanan hallinto 13 kertaa kun Vapaavuori pärjää
kolmella maininnalla. Yleisen vihertävän hengen mukaan puistot, liikunta ja
ympäristö saavat Vartiaiselta enemmän sanoja kuin Vapaavuori niille uhrasi.
Maahanmuutosta ei paljoa puhuta, se on jonkinlainen tabu. Vartiainen mainitsi
sanan 4 kertaa, kun Vapaavuori pääsi 8 sanaan. Tässä on suuri ero Jussi
Halla-ahon kaupunginhallituksessa ja valtuustossa esittämään strategian muutosehdotukseen.
Lopussa on muutaman sanan sanoja.
Vapaavuori oli Vartiaista enemmän kiinnostunut syrjäytymisestä. Syrjäytymisen
torjunta ei kuitenkaan pääse strategioissa ansaitsemalleen tasolle. Myöskään
päästöt eivät olleet fokuksessa. Sanaa kasvihuone ei strategioissa mainittu
lainkaan. Hiilineutraaliuden Vapaavuori mainitsi 2 kertaa ja Vartiainen 5
kertaa. Sana ilmasto oli kuitenkin Vartiaisen strategiassa nuorison ja
varhaiskasvatuksen tasolla. Se mikä ikäihmisenä surettaa on vanhusten ja
ikäihmisten jättäminen miltei täysin sanoitta.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Oliko tässä nyt mitään järkeä, että laskea sanoja? Ehkä
se sopii insinöörille. Pitäisi kai laskea aikomuksia tai tavoitteita?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Paremman puutteessa halusin vielä poimia uudesta kaupunginvaltuuston
eilen hyväksymästä kaupunkistrategiasta lyhyen oppimäärän yhteenvedon:</span><span style="font-family: helvetica;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing"></p><ul style="text-align: left;"><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;"><b>KASVU</b></span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Kaupungin koko ja
asukastiheys ovat tärkeitä elinkeinotoiminnalle ja investoinneille</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Kasvun tulee olla
sopusoinnussa ekologisten reunaehtojen kanssa</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Kasvun näkyvä ilmentymä on
rakentaminen</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Kaupungin päättäjät eivät
luo muuttoliikettä, mutta voivat tehdä sen mahdolliseksi.</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Syntyvyys ja työperäinen
maahanmuutto tärkeitä</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Asunnottomuus poistetaan
vuoteen 2025 mennessä</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Kuntaveroa ei nosteta</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">I<b>LMASTO</b></span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Ilmastokriisi, luonnon
monimuotoisuus ja Itämeren tila vaativat huomiota</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Hiilineutraaliustavoite
vuoteen 2030 ja hiilinollatavoite vuoteen 2040 </span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Bioenergialaitoksiin ei
investoida</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;"><b>KULTTUURI</b></span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Helsingin kulttuurielämä
laajenee</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Julkista tilataidetta
lisätään</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Helsingistä tehdään
lukemisen ja lukutaidon kaupunki</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Helsinki Biennaali
toteutetaan 2023 ja 2025 </span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Eteläsatamasta,
Makasiinirannasta, Itäkeskuksesta ja Suvilahdesta kehitetään elämyksellisiä
keskuksia</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Jokaiseen kaupunginosaan ja
jokaiseen lähiöön kulttuuria, taidetta, lähiliikuntapaikkoja ja kirjastoja</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;"><b>PALVELUT</b></span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Helsinki edistää
yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia </span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Organisaatiota tehostetaan,
lisää tehokkuutta, tuottavuutta ja taloudellista liikkumavaraa</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Toteutetaan perhekeskukset,
seniorikeskukset ja terveys- ja hyvinvointikeskukset</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Varhaiskasvatuksen ja
koulun merkitys korostuu</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Etsivää ja jalkautuvaa
nuorisotyötä vahvistetaan</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Päiväkoteihin lisää
paikkoja</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Englanninkielistä opetusta
lisätään</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Yksityisen hoidon tuki
nousee</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Liikuntapaikkarakentamista
lisätään</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Pandemiasta toipumiseen 65
miljoona euroa kahdelle seuraavalle vuodelle</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;"><b>LUONTO</b></span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Kaupungistuminen toimii
luonnon kannalta myönteisenä voimana </span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Nykyisten helsinkiläisten
lähiluontoa suojellaan</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Vehreyttä ja puita
lisätään, arvokkaimmat luontoalueet suojellaan</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Arvokkaimmille luontoalueille
ei esitetä rakentamista</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Keskuspuiston alueelle ei
tule uutta rakentamista</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Vartiosaari säästetään
asuinrakentamiselta</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;"><b>LIIKKUMINEN </b></span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Liikkumisen vallankumous
etenee</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Raideliikenteen
verkostokaupungin rakentamista jatketaan</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Joukkoliikennelippujen hinnat
pidetään kohtuullisina</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Toteutetaan pyöräliikenteen
kehittämisohjelmaa</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;"><b>KAUPUNKIRAKENTAMINEN</b></span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Helsinki tunnistaa
muotoilun ja arkkitehtuurin merkityksen </span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Keskustan elvyttämiseksi
aloitetaan elinvoimaprojekti</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Keskustatunneli on
unohdettu, mutta maanalaisten tilojen käyttöä tutkitaan edelleen</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Kaupunginosien
eriarvoistumista pyritään estämään ja syntynyttä tilannetta tasapainottamaan</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Kunnianhimoisen
kaupunkirakentamisen tulee olla tasapainossa lähiluonnon kanssa</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;"><b>HALLINTO</b></span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Edellytetään hyvää
johtamista ja kaupunkiorganisaation kehittymistä</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Helsinkiä johdetaan tiedolla
ja osaamista kohdentamalla</span></span></li><li><span style="font-size: 9.0pt;"><span style="font-family: helvetica;">Helsingin kaupunki on
aktiivinen kansainvälinen toimija</span></span></li></ul><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Onnittelut</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kokouksessaan kaupunginvaltuusto päätti salaisen
lippuäänestyksen jälkeen valita Ville Lehmuskosken uudeksi kaupunkiympäristön
toimialajohtajaksi. Onnittelen Villeä vaativan tehtävän haltijana. Itse
äänestysmenettely taisi olla pieni yllätys. Perussuomalaiset halusivat
toimialajohtajaksi Reetta Putkosen, Villen seuraajan Helsingin liikennepomona
ja entisen työtoverin konsulttiajoilta. Arvatkaa, olinko ylpeä, kun kaksi
kilpailijaa sattuivat olemaan oman firman entisiä loistotyyppejä. Onnea ja
menestystä yhteistyölle.</span><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-55540661347237754692021-10-11T11:08:00.020+03:002021-10-11T11:55:52.469+03:00Kestävä – uudistuva? - kaupunki<p> </p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kestävä kehitys on aikamme mantra. Sustainable development,
hållbar utveckling, nachhaltige entwicklung, développement durable, sviluppo
sostenibile, kaikki sanat viittaavat olemassa olevan pysyvyyteen, pitkävaikutteisuuteen,
tukemiseen, taakan kantamiseen, ei niinkään muutokseen ja uudistumiseen. Outoa
ettei paljon puhuttu muutos ole selvemmin osa käsitettä. Brundtlandin kestävä
kehitys edellyttää, että jätämme maailman jälkipolville samanlaisena, kun sen
saimme. ”Strong sustainability” vaatii enemmän! Nykyisessä systeemissä on
paljon asioita jotka johtavat tuhoon. Pitäisikö niitä kannatella? Muuttuva
yhteiskunta asettaa muuttuvia tavoitteita. Ne ovat haaste. Se, joka muutoksen
ymmärtää voi tarttua sen </span><span style="font-family: helvetica;">mahdollisuuksiin. Muutoksen ymmärtäminen ei ole helppoa.
Voi esittää hyviä kysymyksiä, mutta kukaan ei pysty antamaan oikeita
vastauksia. Muutos ei ole lineaarinen – suoraviivainen ilmiö. Se sisältää epäjatkuvuutta
ja mullistuksia. Se sisältää myös suurella todennäköisyydellä kriisin
mahdollisuuden. Ihminen tässä taitaa olla ongelma. Meillä ihmisillä on unelmia,
mutta kuuluuko niihin muutos? </span><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2019/10/muutos-ja-unelma.html" style="font-family: helvetica;">http://penttimurole.blogspot.com/2019/10/muutos-ja-unelma.html</a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Ympäristöministeriön hankeavustus</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Havaitsen ympäristöministeriön <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kestävä kaupunki</b> -ohjelman avanneen hankeavustuksen kestävän
kehityksen ideoiden etsintään kunnissa ja kaupungeissa. Haku julkistettiin
syyskuussa 2021. Hankkeet on suoritettava toukokuun loppuun mennessä 2023. Avustusrahaa
on jaossa 800000 euroa. Yksi hanke voi saada korkeintaan 75000 euroa. Hankkeita
siis mahtuisi valittujen joukkoon korkeintaan kymmenkunta, tai jos ovat
maksimia pienempiä tietysti hankkeita voi olla enemmän. Rahamäärä hankkeiden
osalta voi kyllä kasvaa, jos ja kun niihin liittyy muita rahoittajia. Kaikki
raha ei tule tukena, sillä tuki voi kattaa 60 % kokeilun tai hankkeen
kustannuksista. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNoSpacing"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEidytNA-fupKr8Qo6ldLAGW1gb8ssRb_jHk39a4R7UowmUFpFFhCrxOWxI1OaIVbZkBD6T3ELN9UZ8ASFQGctyaf-lKTxcPdcfNkhs50tu6zBIFAjkSScNd-hl00fsqEPYAJhkIpBoPFAwpchCluywy3QVn1joXEGFqoZjT1AQpjUSTTi4c5A08_VI9=s1158" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="381" data-original-width="1158" height="131" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEidytNA-fupKr8Qo6ldLAGW1gb8ssRb_jHk39a4R7UowmUFpFFhCrxOWxI1OaIVbZkBD6T3ELN9UZ8ASFQGctyaf-lKTxcPdcfNkhs50tu6zBIFAjkSScNd-hl00fsqEPYAJhkIpBoPFAwpchCluywy3QVn1joXEGFqoZjT1AQpjUSTTi4c5A08_VI9=w400-h131" width="400" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Vaatimukset ovat haasteellisia. Kestävyystyön tulee olla </span><b style="font-family: helvetica;">asukaslähtöistä</b><span style="font-family: helvetica;"> tai </span><b style="font-family: helvetica;">osallistavaa</b><span style="font-family: helvetica;">. Sen tulee olla </span><b style="font-family: helvetica;">poikkihallinnollisesti johdettua</b><span style="font-family: helvetica;"> ja sen
tulee tehdä näkyväksi kestävyystyön </span><b style="font-family: helvetica;">taloudellisia
hyötyjä</b><span style="font-family: helvetica;">. Hankkeilla on oltava </span><b style="font-family: helvetica;">innovatiivisuutta</b><span style="font-family: helvetica;">
ja </span><b style="font-family: helvetica;">uutuusarvoa</b><span style="font-family: helvetica;">. Ne on sijoitettava
tulevaisuuteen ja niiden tulee tuottaa </span><b style="font-family: helvetica;">uusia
ratkaisuja</b><span style="font-family: helvetica;">. Jos ei uutta löydy ratkaisun on sovellettava vanhoja ratkaisuja
</span><b style="font-family: helvetica;">uudella tavalla</b><span style="font-family: helvetica;">, </span><b style="font-family: helvetica;">uudella aihealueella</b><span style="font-family: helvetica;"> tai </span><b style="font-family: helvetica;">uudella maantieteellisellä alueella</b><span style="font-family: helvetica;">.
Hankkeissa tulee etsiä uudentyyppisiä </span><b style="font-family: helvetica;">yhteistyömuotoja</b><span style="font-family: helvetica;">
kunnan sisällä, kuntien välillä tai kunnan ja muiden toimijoiden välillä.
Hankkeiden tulee olla </span><b style="font-family: helvetica;">hyödynnettävissä</b><span style="font-family: helvetica;">
ja niiden tulee olla </span><b style="font-family: helvetica;">vaikuttavia</b><span style="font-family: helvetica;">, </span><b style="font-family: helvetica;">monistettavia</b><span style="font-family: helvetica;"> ja </span><b style="font-family: helvetica;">skaalautuvia</b><span style="font-family: helvetica;">. Niiden tulisi johtaa </span><b style="font-family: helvetica;">systeemiseen muutokseen</b><span style="font-family: helvetica;"> yhteiskunnassa. Hankkeiden tulee kytkeytyä
kaupungin tai kunnan </span><b style="font-family: helvetica;">tavoitteelliseen ja
pitkäkestoiseen</b><span style="font-family: helvetica;"> toimintaan. Lopuksi vielä hankkeiden tulee olla </span><b style="font-family: helvetica;">realistisesti toteutettavia</b><span style="font-family: helvetica;">.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><a href="https://ym.fi/-/hakuilmoitus-kestava-kaupunki-ohjelma-jakaa-avustuksia-kaupunkien-ja-kuntien-kokeiluihin-teemana-kuntien-osallistava-ja-vuorovaikutteinen-kestavyystyo" style="font-family: helvetica;">https://ym.fi/-/hakuilmoitus-kestava-kaupunki-ohjelma-jakaa-avustuksia-kaupunkien-ja-kuntien-kokeiluihin-teemana-kuntien-osallistava-ja-vuorovaikutteinen-kestavyystyo</a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Jos rahamäärää ajattelee ja hankkeiden haasteita ja
monimutkaisia kytkentöjä, niin ajattelee, että rahat ovat hyvin pienet.
Suorastaan mitättömät. Konsulttina, entisenä sellaisena, mietin mitä hankkeet
maksavat. Joku sadan tonnin raha hankkeelle tarkoittaa alle tuhatta työtuntia.
Se on viisi kuukautta. Alle puoli vuotta. Ja vielä siroteltuna usealle
tekijälle, kokouksille, osallistaville tilaisuuksille pullakahveineen,
koordinaatiolle ja tiedottamiselle. </span><b style="font-family: helvetica;">Pitääkö
epäillä alibudjetointia</b><span style="font-family: helvetica;">? Kaikesta huolimatta tämä on jännittävää. Ja
ehdottomasti hyvä ja kannatettava yritys tukea kestävän kaupungin ajattelua.
Ryhtyy heti miettimään, millaisia hankkeita tullaan tukemaan. Millaisen itse
tekisi, jos vielä tekisi? No, itsehän tekisi jotain kaupunkisuutteluun ja
liikenteeseen liittyvää. Toisaalta olen jatkuvasti korostanut kaupungin
ongelmia sosiaalisena ongelmana. Vanhusten ja nuorten ongelmana. Sellaisten
ongelmana jotka eivät halua tai voi olla osa keskustelukoneistoa, ei edes somen
vilkkaassa keskusteluympäristössä. Saattavat arvata huutavansa tyhjään. Ei edes
kaiku vastaa. Sosiaalisesti osallistavat hankkeet olisivatkin pätevyysalueeni
ulkopuolella. Ne ovat muiden heiniä.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Jos nyt kuitenkin lähtee ennakoimaan tulevia hankkeita,
on perehdyttävä kestävän kehityksen ideaan ja niihin uusiin asioihin joihin
hankeavustusten hakulomake saattaa viitata. Jo ensimmäisenä päivänä hukun
aineistoon. Ajaudun valtioneuvoston sivuille tutkimaan uusia päästömääräyksiä,
sieltä ajaudun TEM:in sivuille ihmettelemään sosiaalisen osallisuuden edistämistä
ja köyhyyden torjuntaa ja sieltä </span><span style="font-family: helvetica;">THL:n sivuille ihmettelemään Euroopan sosiaalirahaston
tukemaa sosiaalisen osallisuuden SOKRA-hanketta. Katselen sentään muutamia
videoita ja slaidisarjoja, joissa aktiiviset suomalaiset esittelevät
innostuneesti ja viehättävästi (ovat enimmäkseen naisia) kansalaisten
osallistamiseen liittyviä hankkeita. Nyt olen hieman ymmällä. Kuuluvatko nämä
sosiaaliset hankkeet ympäristöministeriön kestävä kaupunki -teeman mahdolliseen
hankevalikoimaan? On tutkittava asiaan liittyvää lähdemateriaalia. Lopuksi
vielä kuuntelen pari TED-luentoa asian tiimoilta. Hyviä ovat, mutta samat sanat
toistuvat. Uusia sanoja ei toistaiseksi kuulu.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Vipinää kunnille</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"></b></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjl3CEZt0djbQ6gt4rgC85MvZj3GGIPPKseFJ0VpRUO53rBZIl13fN9fTOVL7hXweCkvwQyPQXBTG4VU8UZfgKNAFJ2ESW-fHV0aZZL70Dl03Baqkf_5ErGK60N5sE-WW_AStWxjAoLxVf8YpJ9oXltqn7ifsoz2ygroaG-ZGjvNgqkLg9RGzFJj-Ti=s967" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="577" data-original-width="967" height="191" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjl3CEZt0djbQ6gt4rgC85MvZj3GGIPPKseFJ0VpRUO53rBZIl13fN9fTOVL7hXweCkvwQyPQXBTG4VU8UZfgKNAFJ2ESW-fHV0aZZL70Dl03Baqkf_5ErGK60N5sE-WW_AStWxjAoLxVf8YpJ9oXltqn7ifsoz2ygroaG-ZGjvNgqkLg9RGzFJj-Ti=s320" width="320" /></a></b></span></div><span style="font-family: helvetica;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><br />Vipinää kestävään kehitykseen Agenda 2030
-työkirja kunnille</b> julkaistiin Demoksen ja kumppaneiden toimesta vuonna
2020. YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 on valtioita
poliittisesti sitova asiakirja. Suomi on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen
tavoitteiden edistämiseen. Vipinää kirjassa sanotaan, että Agenda 2030 työtä
pitää tehdä yhdessä. Kaupunkien välinen yhteistyö on todella hyvä, mutta
erityisen tärkeää on, että sitä tehdään yhdessä ihmisten, asukkaiden,
yhteisöjen, yritysten ja yliopistojen kanssa. Kestävä kehitys vaatii kunnilta
strategisen tason toimia, jotta kestävä kehitys todella saisi vahvan jalansijan
kunnassa, tarvitaan <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">kokonaisuuden
strategista johtamista</b>. Ei riitä, että kestävän kehityksen ilmoitetaan
olevan kaikessa toiminnassa huomioitava läpäisyperiaate, vaan kestävän
kehityksen periaatteiden on ohjattava kunnissa tehtävän työn sisältöjä ja
toimintatapoja. Tämä työkirja on yksi lähde, kun ympäristöministeriön hankkeita
mietitään. Tai siis joku miettii.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">SITRA on tutkinut
suomalaisten tulevaisuustoiveita</span></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhSkozCc3lvk--7-j65We9x9hJyEOevDnh7tB-dK56scYkWeFByJMQ6731bjNwf7JGb70WacIHQGoWoeuxvrJjlzpCOpV2CmB4qA4CHVYUc1FBHay-n2U5SZ3FaM4gLHSw_mCK_LxrkcOJLKMMt3fiWSArFnzv1VjycBpqPe8GafYhinzjm73lvkvYm=s707" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="707" data-original-width="565" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhSkozCc3lvk--7-j65We9x9hJyEOevDnh7tB-dK56scYkWeFByJMQ6731bjNwf7JGb70WacIHQGoWoeuxvrJjlzpCOpV2CmB4qA4CHVYUc1FBHay-n2U5SZ3FaM4gLHSw_mCK_LxrkcOJLKMMt3fiWSArFnzv1VjycBpqPe8GafYhinzjm73lvkvYm=s320" width="256" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Sitra on
tutkinut ihmisten asenteita tulevaisuuteen haastattelemalla kansalaisia.
Tulevaisuusbarometri 2021 kertoo miten ihmiset suhtautuvat tulevaisuuteen, voiko
siihen ihmisten mielestä vaikuttaa ja mikä olisi tulevaisuuden suhteen
tärkeätä. Kysely kohdistettiin Sitran arvioimiin megatrendeihin. Teemoina
olivat:</span> <b style="font-family: helvetica;">ekologisella
jälleenrakennuksella on kiire, väestö ikääntyy ja monimuotoistuu,
verkostomainen valta voimistuu, teknologia sulautuu kaikkeen ja talous etsii
suuntaansa</b><span style="font-family: helvetica;">.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Tulevaisuus tuntui
ehdottomasti kiinnostavan puolta haastatelluista. Vain 5 % oli tulevaisuudesta
piittaamattomia. </span><b style="font-family: helvetica;">Vaikuttamismahdollisuuksiensa</b><span style="font-family: helvetica;">
suhteen ihmiset olivat epäileviä. Vain 15 % ihmisistä tiesi varmasti millä
keinoilla tulevaisuuteen voisi vaikuttaa. Jokseenkin varmoja keinoista oli 52
%. Nuorista yli 40 % uskoi varmasti voivansa vaikuttaa tulevaisuuteensa, kun
yli 65-vuotiaista vain 20 % uskoi samoin. Selkeästi eri mieltä vaikutusmahdollisuuden
suhteen kummassakin ryhmässä oli 7 %. Vain neljännes ihmisistä </span><b style="font-family: helvetica;">odottaa innolla tulevaisuutta</b><span style="font-family: helvetica;"> ja näkee
siellä mahdollisuuksia. 13 % väestä näkee siellä suuria uhkakuvia.
Tulevaisuutta innolla odottavia on eniten Liike Nytin (48 %) kannattajissa ja
vähiten vasemmistoliiton kannattajissa (13 %). Tulevaisuus pelottaa eniten
perussuomalaisten (21 %) ja vasemmistoliiton (20 %) kannattajia. </span><b style="font-family: helvetica;">Oman asuinkunnan</b><span style="font-family: helvetica;"> tulevaisuuden suhteen
mielipiteet menevät suurin piirtein 50/50. Taitaa olla luonnollista, että
kasvukuntien asukkaat uskoivat parempaan tulevaisuuteen muita enemmän.
Toisaalta uhkana koettiin liian tiivis rakentaminen, turvattomuus ja
maahanmuuttajien määrä. Kysyttäessä mikä on </span><b style="font-family: helvetica;">tärkeintä suomalaisille</b><span style="font-family: helvetica;"> tulevan 10 vuoden aikana kärkeen nousivat
hyvinvointivaltio (50 %), työpaikat (39 %) ja ilmastonmuutoksen torjunta (37
%). Yksi kysymys/väite oli: </span><b style="font-family: helvetica;">Löydämme
uusia demokraattisia tapoja tulla kuulluksi.</b><span style="font-family: helvetica;"> Tämä nyt aiheena oleva kysymys
ei tuntunut kiinnostavan: </span><b style="font-family: helvetica;">vain 11 %
kansalaisista piti tätä tärkeänä asiana tulevaisuuden kannalta</b><span style="font-family: helvetica;">. Kysyttäessä
</span><b style="font-family: helvetica;">megatrendien tunnettuudesta</b><span style="font-family: helvetica;"> noin 20
% mainitsi tuntevansa ne hyvin ja noin 30 % huonommin tai ei lainkaan. Väestön
ikääntyminen oli parhaiten tunnettu ilmiö ja talousjärjestelmä heikoimmin
tunnettu. Tulevaisuusbarometrin lopussa kysytään: ”Miten saadaan kaikkien ääni
kuuluviin ja miten saadaan vahvistettua suomalaisten vaikutusmahdollisuuksia
tulevaisuuteen? Miten tuodaan megatrendit ja kehityskulut ihmisten arjen
tasolle ja viritetään keskustelua niiden vaikutuksista?</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><a href="file:///C:/ppp/j/kest%C3%A4v%C3%A4%20kaupunki/sitra-tulevaisuusbarometri-2021.pdf" style="font-family: helvetica;">file:///C:/ppp/j/kestävä%20kaupunki/sitra-tulevaisuusbarometri-2021.pdf</a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Siinäpä ongelma. Ihmiset eivät ole valmiita
keskustelemaan. Uudet demokraattiset tavat tulla kuulluksi eli siis
osallistamisen ja vuorovaikutuksen kehittäminen eivät tunnu kansalaisten
mielestä kiinnostavilta.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Kansalaiset
ovat tainneet todeta vuorovaikutuksen yksisuuntaiseksi. Osallistaminen onkin
laajempi juttu. Siinä ei ole niinkään kysymys kaupunkisuunnittelusta.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Saa kuulua!</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Hankkeiden arviointikriteerien yhteydessä ei kirjoitettu
osallistamisesta. Tai kyllä se hakemuksessa mainittiin. Siellä oli linkki SYKEn
ja ympäristöministeriön osallistamisselvitykseen: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Saa kuulua! -inspiraatiopaketti osallisuuden edistämiseen.</b> <a href="https://www.kestavakaupunki.fi/fi-FI/OHJELMA/Hankkeet/Saa_kuulua_inspiraatiopaketti_osallisuud%2858235%29">https://www.kestavakaupunki.fi/fi-FI/OHJELMA/Hankkeet/Saa_kuulua_inspiraatiopaketti_osallisuud%2858235%29</a>
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgdX2fOjTGiE7RtgOpQtE513Oz54HDMPCMdOpQk4y6GGF0Y-QzvvVnM_ZF9A6-QAgq5c0-DmtCJYojz4JH-PU91bgXoBVhawwyCPuj_32kRSi54UYL5DDQgecFWIv4VW307PSY1TmFOQIsLt-5AvFFYSujcBrtx4e6uK0fxipQkMZjRb5NSxjBWeYho=s835" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="491" data-original-width="835" height="188" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgdX2fOjTGiE7RtgOpQtE513Oz54HDMPCMdOpQk4y6GGF0Y-QzvvVnM_ZF9A6-QAgq5c0-DmtCJYojz4JH-PU91bgXoBVhawwyCPuj_32kRSi54UYL5DDQgecFWIv4VW307PSY1TmFOQIsLt-5AvFFYSujcBrtx4e6uK0fxipQkMZjRb5NSxjBWeYho=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Esityksen videolla
nuori tyttö kertoo mitä osallistaminen merkitsee.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Siinä se oli oikeastaan ytimekkäästi sanottu,
osallistaminen. Varsinainen raportti on laaja ja moninkertaisesti filosofinen.
Se on ohje kaupunkien toimijoille osallistamisen autuudesta. Mahtava sinänsä.
Mutta jotenkin pelottava. Liian täydellinen. Siinä esitetään inspiraatioksi
useita ”oivalluksia”. Ne ovat hieman puisevia. Sanotaan osallisuudessa olevan
kysymyksen ihmisen suhteesta omaan elämäänsä ja yhteiskuntaan. Tarvitaan
yhteiskunnan ja yksilön näkökulmaa. Yhdessä tekemällä saadaan parhaita
tuloksia. Kestävä kunta kitkee osallisuuden esteitä, strategista otetta
tarvitaan. Kohtaamisen ABC ja viestintä, niillä on väliä. Kysytään: lähtöistä
vai keskeistä? Lopuksi sanotaan, ettei yhdenvertaistaminen ole tasapäistämistä.
Hieman kryptistä. Ei ole helppoa napata tästä apua kaupunkikehittämisen
teeseihin, mutta tuo koulutytön määritelmä kyllä puree. Ehkä vielä kannattaa
lukea tämä runollinen kuvaus:</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;">“Kaupunkiorganisaatio
voi yhä toimia ikään kuin sade, joka ravitsee koko kaupunkimaisemaa. Mutta sen
täytyy oppia toimimaan myös ikään kuin aurinkona, joka kaupunkiyhteisön
”maastonmuotojen” mukaan paistaa eri paikkoihin eri tavoin myötäillen sitä,
miten nämä näyttävät kukkivan ja kukoistavan. Kaupungin on myös ryhdyttävä
ikään kuin puutarhuriksi, joka osaa poimia parhaat kasvit ja istuttaa niitä
uusiin paikkoihin ymmärtäen, missä mikin kukka menestyy ja sen siemen itää, ja
kuinka versosta kasvavan puun oksat tuetaan kantamaan hedelmää.” Näin
kirjoittavat <b>Pasi Mäenpää & Maija
Faehnle</b>: Neljäs sektori –kuinka kaupunkiaktivismi haastaa hallinnon,
muuttaa markkinat ja laajentaa demokratiaa.
Ostin kirjan sähköisenä. Se maksoi 29,90. Ryhdyn lukemaan.</span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Suunnittelija – vapaa vai
vanki?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Osallistaminen yhteiskunnassa on laajempi kysymys.
Kaupunkikehittämisen kysymys on ehkä jopa marginaalissa todellisten ongelmien
suhteen. Ne ovat kuitenkin samaa elämisen pakettia. Rajankäynti tuottaa
ongelmia. Voiko niitä käsitellä yhdessä ja miten? Siitä eivät ansiokkaat
esiselvitykset kerro. Keskittyvät ikään kuin käsiteanalyysiin. Käsitteet
pyöritetään ansiokkaalla tavalla – miltei ymmärrettävästi. Ne keskittyvät myös
välinetasolle. Digitaalisuuden uskotaan olevan väline parempaan suunnitteluun. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Ihminen, tekijä, suunnittelija, hänestä ei
juuri puhuta</b>. Ei hänen koulutuksestaan eikä hänen usein trendeihin
kiinnittyvästä ajatusmaailmastaan. Puhutaanko hänen vapaudestaan? Onko hän
teknologialobbyn vanki, vai onko hän päätöksenteon vanki? Tietävätkö poliitikot
parhaiten hyvän suunnittelun tavoitteet ja detaljit ja kaikki siltä
väliltä?<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Miten asioita tehdään –
oikeasti – se jää ilmaan leijumaan. Mutta, ollaanko nyt hankkeiden ja
kokeilujen kautta pääsemässä tekemisen tasolle? Toivottavasti hipaistaan
pintaa. Panostus on liian pieni ja pohjana oleva ohjelmointi on liian
pinnallinen, käsitteellinen. Tarkoitan varovaisesti, ketään moittimatta, ettei
tällä panostuksella päästä pintaa syvemmälle puhumattakaan nobeleista.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Onko suunnittelu
välinekysymys?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Suunnittelua vaaditaan nopeutettavaksi ja havainnollistettavaksi.
Sähköinen osallistuminen on luonnollisesti osa todellisuutta. Maankäytön
suunnittelussa yleisimmät sähköisen osallistumisen työkalut ovat
verkkosivustot, sosiaalinen media, sähköinen palautelomake tai –järjestelmä
sekä perinteiset ja karttapohjaiset kyselyt. Paljon puhutaan 3D-malleista ja
erityisesti 3D-tulostuksesta. Suunnittelevatko nämä sähköiset apuvälineet
jotakin? Ei. Suunnitteleeko osallistava vuorovaikutus jotakin? Ei. Välittävät
tietoa ja kertovat mielihaluista. Eivät suunnittele.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Itse asiassa vähemmän puhutaan itse
suunnittelijoista. Aika outoa. Tietysti tekoälyn voi panna suunnittelemaan
kaavoja. Se voisi tunteettomana olla tottelevainen. Minä tarkoitan kuitenkin
ihmissuunnittelijaa. Ei paljonko työ maksaa, vaan mikä on tulos. No, eihän
rahan käyttö saa kohtuutonta olla. Muistetaan kuitenkin teetetyn kaavan
maksavan noin 0,01 % alueelle tulevan rakentamisen kustannuksista. Suunnittelu
ei ole kustannuskysymys. Nykykeskustelu viittaa siihen, että se on
välinekysymys. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Voivatko sosiaalitieteet
ja teknologiatieteet löytää yhteisen fokuksen?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Ennen vanhaan sotien jälkeen vaihdoimme mustepullon ja
täytekynän kuulakärkikynään. Kommunikaatioteknologia oli tehnyt suuren
muutosaskeleen. Nyt muutostekijöinä ovat älypuhelimet vauvasta vaariin. Tekoäly
on tulossa meidän olohuoneisiimme. Se on tulossa suunnittelutoimistojen
pöydille ja kokkien resepteihin. Tekoäly ottaa meidät hoitoonsa, kun rinnasta
nappaa tai polvea kolottaa.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Tekoäly on
oleellinen osa nuorten käsikapulaharrastuksia. Se on myös tarttumassa automme
rattiin ja ohjaa meidät läpi ruuhkaisen kaupungin. Tekoäly on kaiken lisäksi tutkittu
suurimmaksi maailmanlopun uhkaksi. Nyt ei kuitenkaan kehitetä kaupungeille
loppua vaan uutta alkua. Mutta kiinnostavaa on ajatella, millaisia kaupunkeja
tekoäly ”haluaa” suunnitella, kun sillä on runsaasti dataa ihmisistä, heidän
ikärakenteestaan, koulutuksestaan, perherakenteista, taloudellisesta asemasta,
vapaa-ajanvietosta ja elämänarvoista. Lisäksi sillä on mahtavan paljon tietoa
kiinteistönmuodostuksesta, rakennuskannasta, maasta, maisemasta ja
kunnallistekniikasta. Sitten tekoäly työntää kuvaan nelikopterit, lentävät
autot ja autonomiset välineet. Huomaa! Tämä on jotain aivan muuta kuin
sijoitustoiminnan transaktioilla pelaaminen, ostosvirtojen ja nettikaupan
optimointi tai sotepalvelujen taloudellinen ohjaaminen. Suosiiko tekoäly
kansalaisten ikioman Nimbyn ohjaamaa nykyisen rakenteen toistoa, vai haluaako
se muuttaa minunkin taloni ja ympäristöni pikku Manhattaniksi? Toimiiko se siis
ihmisten tahdon mukaan harmoniaa ja jatkuvuutta tukien vai toimiiko se
rahamarkkinoiden tahdon mukaan kasautumisteorioita tukien? Millainen suhde
sillä on luontoon ja paikan henkeen? Olisiko tässä hyvä hankeidea: tekoäly
tietää?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgGNoNtSIbhIDqbqwXYftkhhis666v_Xrdb8-aAfDp4cmUIdvL2AMKbrQRfBG99UL4LEYZWycdPU0R-ts3T9m_5xBsJ15mQSJckITVntvYYG-ZnNRSjPdNUxvxFg0i2Cil_Aii7sF4IW7imK38kLFPV8TfkrBwX1wZ9lWM4yJ2-Egx65Gf5_MGtR7lN=s704" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="534" data-original-width="704" height="152" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgGNoNtSIbhIDqbqwXYftkhhis666v_Xrdb8-aAfDp4cmUIdvL2AMKbrQRfBG99UL4LEYZWycdPU0R-ts3T9m_5xBsJ15mQSJckITVntvYYG-ZnNRSjPdNUxvxFg0i2Cil_Aii7sF4IW7imK38kLFPV8TfkrBwX1wZ9lWM4yJ2-Egx65Gf5_MGtR7lN=w200-h152" width="200" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">EU:n tutkimusviisaiden
vuosien takainen suuri ajatus oli hybridin luominen teknologia- ja
taloustieteiden sekä sosiaalitieteiden välille. Tämän kuviteltiin olevan ratkaiseva
hyppäys muutoksen yhteiskunnan tulevaisuusennakoinnissa. Asioita ei kuitenkaan
ole saatu samalle pelikentälle, yhteiseen fokukseen. Minusta tuntuu, että teknologia-
ja taloustieteillä ratkaisu on fokuksen ulkopuolella, sosiaalitieteillä taas
ongelma on fokuksen ulkopuolella – vai oliko se juuri päinvastoin?</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Hyökkäysvoimat ja
puolustusvoimat</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiXCXeLIsadApih4tKXWaHGkh4HGwFB0oWQyVWxHilY-S1Zi32zU7Q2CAcm2erLN4MkC5XREy3-hDYnznKfZykFpJaanqU8FG67k24H9TrmQ1woRc-kjEsZu9g46wZ49PMUl7hrXt3xRRoeHMin0klCq15xDk55yxn9Ny2ay2TevLc6b203wInoRXTu=s1307" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="817" data-original-width="1307" height="250" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiXCXeLIsadApih4tKXWaHGkh4HGwFB0oWQyVWxHilY-S1Zi32zU7Q2CAcm2erLN4MkC5XREy3-hDYnznKfZykFpJaanqU8FG67k24H9TrmQ1woRc-kjEsZu9g46wZ49PMUl7hrXt3xRRoeHMin0klCq15xDk55yxn9Ny2ay2TevLc6b203wInoRXTu=w400-h250" width="400" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">Joskus menneinä vuosina meitä
pommittivat maaltamuutto, lähiörakentaminen ja auto. Tuosta pommituksesta
selvittiin kunnialla - sen ajan mittapuiden mukaan. Nyt mittapuut ovat
muuttuneet. Pommitus on tullut monimuotoisemmaksi. Hyvässä ja pahassa. Siihen
sisältyy sosiaalinen muutos. Väestö ikääntyy ja yksinäistyy. Digitalisaatio,
urbanisaatio ja segregaatio iskevät. Ne tuntuvat enemmän kuin ilmastonmuutos. Monet
kulttuurit porisevat samassa padassa. Keitto ei tahdo kypsyä. Voivatko
jakamistalous, vuorovaikutus, osallistava budjetointi, pelit ja robotiikka, pelastaa
meidät kaikelta? Mitkä ovat muut vastaiskumme? No, sitähän nyt juuri kysytään
tuossa ympäristöministeriön hankehakemuksessa. Ryhdytään sitten miettimään.
Laitoin tuohon kaavioon keltaiset pelottavat hyökkäysvoimat tai muutosvoimat
yleensä ja vastakkain siniset puolustusvoimat, joilla pyritään torjumaan
muutosten haittavaikutuksia, omaksumaan muutosten hyötyvaikutuksia tai
vähentämään ihmisten pelkoa. Joskus hyökkäysvoimaa vastassa voi olla samainen
puolustusvoima. Näitä ovat mm. digitalisaatio ja robotisaatio.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Kohtaaminen</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kaupunkien kestävyysongelmat ovat laaja-alaiset. Paljon
niistä liittyy tekniikkaan ja rahaan Rakennusten lämmitys, energiantuotannon
kasvihuonepäästöt, liikenne, ne ovat ykköspäästäjiä. Opetuksen, terveyden ja
sosiaalihuollon kustannukset kattavat ylivoimaisen valtaosan kuntien kustannuksista.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhorxUQBnq9g5NA7PaB3sO7KN_rymiVRvmDPIq6iSU_lVyK5C_9OBDHMqdhudpW4O5gud34DgORx1x3O6Mgdv1pAfLrRKK90AHbUWjUXqu5glS8V60apmDowNbxaAUiw_8T4zhiqK2l1NPeDeu5RVfzd6ZtW8jqROawGLiXfk2ciUdrwLalXtzDstZR=s950" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="364" data-original-width="950" height="154" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhorxUQBnq9g5NA7PaB3sO7KN_rymiVRvmDPIq6iSU_lVyK5C_9OBDHMqdhudpW4O5gud34DgORx1x3O6Mgdv1pAfLrRKK90AHbUWjUXqu5glS8V60apmDowNbxaAUiw_8T4zhiqK2l1NPeDeu5RVfzd6ZtW8jqROawGLiXfk2ciUdrwLalXtzDstZR=w400-h154" width="400" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;"><br />Oli pakko oikein tarkistaa.
Tiedänhän sen, että sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset ja opetustoimen kustannukset
syövät leijonan osan kuntien nettokäyttömenoista. Panin nyt itselleni
viisaudeksi tähän kuntaliiton sivuilta löytyvät laskelmat Helsingin ja
Pietarsaaren osalta ja sijoitin ruutuihin selventävän tekstin.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Saattaa olla vaikeata puuttua muutaman kymppitonnin
projekteilla näihin isoihin kokonaisuuksiin hankehaun vaatimilla lähes luihin
ja ytimiin menevillä kriteereillä. Mutta kohtaaminen se taitaa olla sosiaalisen
kanssakäymisen tärkein asia. Miten kohtaamista voidaan edistää? Mopotiimeillä
on omat kohtaamisensa, harrikaväki kohtaa omissa miitingeissään, kulinaristit
kokontuvat fine diningia nauttimaan suosikkipaikoissaan, kaljakuppilat täyttyvät
vaahtosuista ja urheilustadionit penkkiurheilijoista, mutta missä kokoontuvat keskustelevat
nuorteinit ja missä kokoontuvat vanhat kolmipyöräisillä sähköskoottereilla
huristelevat papat ja mammat? Kaupunki on paikka jossa kaikilla tulisi olla
kohtaamisen mahdollisuus. 15-vuotias Antti sanoo, ettei Lauttasaaressa ole
lainkaan sopivia kohtauspaikkoja. Ajavat sitten metrolla Rediin, siellä löytyy istuinpaikkoja.
Oliko tämä ensimmäinen kerta, kun kuulin jonkun kehuvan Rediä? Aikanaan kun haastattelimme
vuorovaikutustilanteissa koululaisia, he sanoivat samaa. Sateella ei voi olla
missään. Ehkä on oikein, kun eräissä suunnittelukohteissa ehdotimme torin laidalle
katettuja, istuimilla varustettuja ulkotiloja. Näinkö pienetä voi olla kysymys?
Pietarsaarelaiset pystyttivät torin laidalle pari kasvihuonetta. Hyvä idea.
Muistamme ehkä Tallinnan Kadaka-torin. Se oli vanhoissa kasvihuoneissa. Pieni
suuri idea.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Kestävä kehitys ja
sosiaalinen pääoma käsi kädessä</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Ympäristöministeriön tuettavat hankkeet ovat ”kestävää
kehitystä”. Ystäväni <b>Roger Wingren</b> analysoi kestävän kehityksen filosofiaa
näin: ”Kestävä kehitys on sosiokulttuurinen prosessi, jolla on olennainen
yhteys ”sosiaaliseen pääomaan”.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Ratkaisevaa on, että prosessi on merkityksen täyttämä, ja että ihminen
saa suhteessaan todellisuuteen ottaa vastuuta, luoda ja tulla luoduksi. Kehitys
on prosessi, jossa suljettu avautuu – tai taitetaan auki ja jossa joku tekee
tämän työn, kehittämisen tai avaamisen.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Jotta tämä olisi mahdollista, täytyy olla sekä se, mitä kehitetään, ja
se, joka kehittää. Se, mikä näin avataan, on jo olemassa nuppuna, resurssina ja
voimavarana. Tämän kaiken mahdollistamiseksi tulee olla jotakin, jota voidaan
kehittää, ja joku, joka voi sitä kehittää. Tyhjää ei voi avata, tai kehittää.
Kehittäminen ei kuitenkaan ole vain jonkin avaamista – kuten jos kokoon
rypistetty paperi avataan ja oiotaan niin, että se parhaassa tapauksessa on
vain vähemmän rypyssä.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Siinä on
kuitenkin kyse samasta paperista, samasta substanssista oiottuna tai
”levitettynä”, jossa aiemmin yhteen kurtistettujen välimatkat ovat kasvaneet.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;">Päivi Jokitalo</b><span style="font-family: helvetica;">
kirjoittaa Pietarsaaren keskustan kehittämistä koskevassa esseessään ”Pikkukaupungin
lumo”: ”Lapsiperheen vanhemmalle tärkeitä olisivat todennäköisesti neuvola,
päivähoito, terveyspalvelut ja lapsiystävällinen asuminen, kaupunkiin tulevalle
opiskelijalle ehkä edullinen asunto ja mukavat kahvilat. Mikäli olisin teini,
harmittelisin ehkä sellaisten hengauspaikkojen puutetta, </span><b style="font-family: helvetica;">missä ei tarvitse osallistua, olla aktiivinen eikä tehdä mitään
erityistä</b><span style="font-family: helvetica;">. Eläkeläisenä arvostaisin varmasti lähipalveluita ja
terveydenhoitoa - mikä alkaakin olla lähinnä itseäni. Mutta keski-ikäiselle
joustavia työaikoja noudattavalle kokopäivätyötä tekevälle kaupungissa on
pientä viilausta lukuun ottamatta kaikkea.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Onko jokin yksi asia –
rakastuminen robottiin?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nyt kysyn voiko kestävää kaupunkia saada aikaan jotain irrallista
osaominaisuutta kehittämällä? Jonkin hankeidean kautta? Vai onko kysymyksessä
monimutkainen, laaja, kokonaisvaltainen sosiokulttuurinen prosessi jossa kaikki
liittyy kaikkeen. Yhteiskunnassa asiat, kun ovat tasapainossa, balanssissa, ekvilibriumissa.
Yhtä asiaa ei voi nostaa muiden edelle, irrottaa kokonaisuudesta, särkeä
maljakko, ottaa osa ja korjata se, liimata kaikki kokoon. Ajatteletko minun nyt
tarkoittavan, että idea hankkeiden tukemisesta on virheellinen? Ei suinkaan.
Minusta se on hyvä, vaikka en uskalla toivoa mitään käänteentekevää
innovaatiota. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjnjE9i59FpMPgVMNVqDK0dUD77CLT_1rQXum1wgvlq3beXNUODv6OHL9X_7E42cka7HroIqK8WZqqWdGU5dP_JYYXwX0j2FY3b-CNot7Qxh9sSj3hJkoSN-iT9uPK-ss0ZLNuiGX7CX5MoT-P9D7ZQGv7Ej68N3JXSc41E7iBuhFEvhBUyz1-80dkz=s320" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="291" data-original-width="320" height="182" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjnjE9i59FpMPgVMNVqDK0dUD77CLT_1rQXum1wgvlq3beXNUODv6OHL9X_7E42cka7HroIqK8WZqqWdGU5dP_JYYXwX0j2FY3b-CNot7Qxh9sSj3hJkoSN-iT9uPK-ss0ZLNuiGX7CX5MoT-P9D7ZQGv7Ej68N3JXSc41E7iBuhFEvhBUyz1-80dkz=w200-h182" width="200" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Olen
yrittänyt katsella aiempia hankkeita, joissa rahaa on palanut merkittävästi
enemmän. Kirjoitin niistä joskus: ”Esittelijä kertoi ihanteenaan olevan tekoälysovellus
joka antaisi suoran yhteyden kaikkiin asukkaisiin ja suunnittelua voitaisiin
sitten tehdä ikään kuin asukkaiden ohjauksessa. Näin selviäisi kansalaisten
tahto. Esitin ilkeämielisen huomautuksen siitä, että tämähän vaikuttaa aivan
vuorovaikutussuunnittelijan unelmalta. Väitin myös, ettei ole olemassa
sellaista kuin ”kymmenen minuuttia suunnittelijana”. Esittelyssä olivat
vahvasti esillä draamatyöpajat asukkaiden osallistamiseksi. Draamatyöpajojen
kerrottiin mahdollistavan pinnan alle sukeltamisen, asenne- ja tunnemaailman
näkyväksi tekemisen.</span> <b style="font-family: helvetica;">Draamainterventioiden</b><span style="font-family: helvetica;">
sanottiin tuottavan rinnakkaista, täydentävää tai syventävää ymmärrystä
tutkimuskohteesta tai ilmiöstä. Menetelmän sanottiin vielä edustavan </span><b style="font-family: helvetica;">moniäänistä, tasa-arvoista, osallistavaa ja
toiminnallista lähestymistapaa vaihtoehtoisten todellisuuskuvien hahmottamiseen</b><span style="font-family: helvetica;">.
Tämä tapahtuisi ruokkimalla osallistujien mielikuvitusta ja innostusta.
Esittelijä kertoi myös draamatyöpajan näytelmästä jossa osallistuja huomaa
rakastuneensa robottiin. Eletään siis tulevaisuudessa. Esitys oli kaikin puolin
mukava. Siinä ei kuitenkaan ollut kuultavissa meidän tulevaisuutemme suuria
ratkaisuja. Ehkä ne ovat muualla kuin tässä vuorovaikutuksessa. Ne ovat
sarjassa NOIDUTTU ONGELMA.”</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2019/01/rypsipellolta-kaupunkikehityksen.html" style="font-family: helvetica;">http://penttimurole.blogspot.com/2019/01/rypsipellolta-kaupunkikehityksen.html</a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">No, tämä esitys tuntuu melkein mielenkiintoiselta, vaikka
aluksi se tuntui varsin huvittavalta. Että näytellään ja rakastutaan robottiin.
Liisa tuossa vieressä, vuorovaikutustyön entisenä tekijänä, hän ei usko ”10
minuuttia suunnittelijana” -teemaan. Hän ei myöskään usko ”60 sekunnin
ihmeeseen”. Hän sanoo, että vuorovaikutustyö edellyttää laajaa ja syvällistä
keskustelua, jonkinlaista kansalaiskoulutusta.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Lopuksi pari kolme juttua</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUabnJcl5JXW0goTbVvRiCYRZYAKZqHgqrnzB4bg-mbZhwJGCkQXjnkwylIDpS-UcJ5AHiC2W-5uJezc5hnHCe8NzphUTswLjEgClbLz6_gBTh_fTcIPNjFJS0qCRzEQXxnF_Q9d0Ncw5-4OqywwJXMjZp9xr2VJ-Vxrc40HHtkrMwUgalyMhHW6YV=s750" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="587" data-original-width="750" height="156" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUabnJcl5JXW0goTbVvRiCYRZYAKZqHgqrnzB4bg-mbZhwJGCkQXjnkwylIDpS-UcJ5AHiC2W-5uJezc5hnHCe8NzphUTswLjEgClbLz6_gBTh_fTcIPNjFJS0qCRzEQXxnF_Q9d0Ncw5-4OqywwJXMjZp9xr2VJ-Vxrc40HHtkrMwUgalyMhHW6YV=w200-h156" width="200" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">Olen
vanhus, ajattelen siis meikäläisiä. Suomalaiset vanhukset ovat sohvaperunoita –
anteeksi jos et ole. Monien vanhusten liikkuminen vaatii apuvälineitä.
Vaaditaan kolme tai neljä pyörää kahden sijaan. Huippaa. Ajokortti on jo menetetty.
Monenlaisia välineitä on jo markkinoilla, mutta minnes menet ja mitä pitkin? Olisi
saatava nelipyöräisten sähköskoottereiden ja golfkärryjen vanhusversioiden <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">sähkörollaattoribaanoja</b> kotoa torille,
uimahallille, kauppakaduille ja muualle. Olen tätä ehdottanut erinäisissä
projekteissa. Toistaiseksi ei ole mennyt perille. Tässäpä hankeaihe. Itse
kykenen vielä ajelemaan sähköpyörällä. Teemme Liisan kanssa 10 kilometrin
lenkkejä keskuspuistossa. Mutta bussille meno? Mihin jätät pyöräsi? Pyörä on
monelle liityntäväline. Bussipysäkeille olisi saatava pyöränlukituspaikkoja
mieluummin katettuina. Pieni pätkä. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Vaikkapa
viidelle pyörälle per pysäkki</b>. Onko vaikeata? Toinen hankeaihe. <o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjHcYu9GgkIaTFDLaRCEqC9bbIYdPHLYYNsNVxbjV5fPvT-0zyKgtTbEmC7pXXTzsUi4NbZVhp2HGF4rLKaNekDE0F2I-pe-2BsGzGGkL-Kid49_R_PluqwwWArJJ7NzkJ0eEDqDenkv23QXHW0aUb9Lml6JUIj5lS2Q0Ie-aN4vhlJ-HoOAOk_afkG=s668" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="659" data-original-width="668" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjHcYu9GgkIaTFDLaRCEqC9bbIYdPHLYYNsNVxbjV5fPvT-0zyKgtTbEmC7pXXTzsUi4NbZVhp2HGF4rLKaNekDE0F2I-pe-2BsGzGGkL-Kid49_R_PluqwwWArJJ7NzkJ0eEDqDenkv23QXHW0aUb9Lml6JUIj5lS2Q0Ie-aN4vhlJ-HoOAOk_afkG=w200-h198" width="200" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">Ja sitten hieman erilainen juttu. Kaupungeissa
on paljon erilaisen käsillä tekemisen, taiteen ja kaupanteon potentiaalia, joka
ei löydä paikkaansa. Kirpputorit ovat kyllä onneksi levinneet, mutta
garage-toiminta, työpajat, käsityöpisteet, taiteen ja jopa ite-taiteen
galleriat ovat hajallaan ja vaikeuksissa – jos paikka yleensä löytyy. Myös
monikulttuurisuus korostuisi kohtuuhintaisten paikkojen luonteessa ja kirjavuudessa.
Tarkoitan paikkoja jotka sijaitsevat keskeisesti, jopa aivan keskustassa. Löytyykö
teidän kaupungistanne sopiva käytöstä poistunut purettavaksi aiottu teollisuushalli
tai tyhjä tontti? Nyt sen paikalle on tietysti suunniteltu asuntoja. Mutta harkitkaa,
kansalaisten tarpeet eivät rajoitu pelkkään asumiseen. Sijoittajat eivät usko kirjavan
kansalaistoiminnan tai garage-kulttuurin tuottoihin. – ei vielä. Kohtuuhintaisuus
edellyttää yhteiskunnan tukea. Mutta pian se muodostuu tuottavaksi ja
kansalaisten iloksi. Olisiko tällaisille ”toimintakeskuksille” jokin sopiva
nimi? Tori se ei ole, eikä kauppahalli, mutta olisiko se ”<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">kirjava talo</b>”? Ehkäpä tässä olisi johonkin kaupunkiin tai
mieluummin moniin kaupunkeihin hyvä hankeaihe? </span><p></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Ja vielä viimeiseksi lopuksi toiminta,
jonka apuraha-anomuksiin olen tutustunut huokauksien perusteella. Liisa laatii
päivätöikseen monimutkaisia hakemuksia taiteilijaseuran apurahoista. Maassamme
tuhannet taiteilijat tekevät käytännössä palkatonta työtä oman taiteensa
parissa. Vierailu paikallisten taitelijaseurojen näyttelyissä lumoaa. Tämä
valtava potentiaali, <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">taiteen tekeminen</b>
ja sen harrastaminen olisi valjastettava nykyistä paljon laajemmin <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">sosiaalityön osaksi</b>. Se maksaa jotain,
mutta hyödyt ovat moninkertaiset. Liisa tarkentaa: "</span><span style="font-family: helvetica;"><i>Taiteen merkitystä yhteiskunnallisena arvotekijänä on
varsin vähän analysoitu syvällisesti. Omaehtoisen, luovan taiteen merkitystä
kulttuurisena ilmiönä soisi tarkasteltavan hyvän elämänlaadun lisäksi
myös hyötyinä ja kustannussäästöinä sosiaalitoimen alueella." </i></span></p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Laitetaan tähän loppuun Liisan mahtava lause: <o:p></o:p></span></p>
<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgNrpbcohP3oZb0Slbbbmc5elaA7Y6Vc95lh-vFc35BdjCK4afm3VarE2slcv1V1mTVfeWAEcLczR59En1Mq6I1A2oMgj4bvZ7cSWnXJrnST3YJRgJmXqEwTeGrCH1WPQ6L05KHW7yNiFxLjn1L3Rwe2YG2cWCwuV6-5wIklgjmYsaYFmt87p6k_fTR=s1088" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="816" data-original-width="1088" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgNrpbcohP3oZb0Slbbbmc5elaA7Y6Vc95lh-vFc35BdjCK4afm3VarE2slcv1V1mTVfeWAEcLczR59En1Mq6I1A2oMgj4bvZ7cSWnXJrnST3YJRgJmXqEwTeGrCH1WPQ6L05KHW7yNiFxLjn1L3Rwe2YG2cWCwuV6-5wIklgjmYsaYFmt87p6k_fTR=s320" width="320" /></a></div><br />pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-54173666685028829262021-10-05T16:16:00.043+03:002021-10-11T12:23:33.384+03:00Kivijalkaliikkeet – tuhoon tuomittuja vai unohdettu eliksiiri?<p><span style="background-color: white; font-family: helvetica;">Ryhdyin älyttömään
juttuun. Sana kivijalkakauppa pulpahti mieleeni. Paljonhan siitä sanasta ja
asiasta on viime aikoina puhuttu. Jotkut sanovat kivijalkatoimintojen
virkistyvän, kun tuodaan paikalle lisää kaupunkia. Vanhoissa kaupunginosissa on
runsaasti kivijalkaliikkeitä. Kivijalkatiloista kauppoja on noin 40 %,
ravintoloita tai kahviloita noin 20 % ja muita liikkeitä 40 %. Tyhjinä tai
remontissa olevia tiloja on kymmenisen prosenttia kaikista tiloista.
Kivijalkatilojen pinta-ala ei ole selvillä, mutta yritin arvioida sitä
julkisivupituuden avulla. Kivijalkaliikkeiden aluetehokkuus on korkeimmillaan keskustassa
noin 0,13 ja lähiöissä 0,005. Tämä tarkoittaa, että maapinta-alaan verrattuna kivijalkaliikkeitä
on rakennettu 13 % tai 0,5 %. Ryhdyin siis mittaamaan näyteikkunajulkisivujen
pituutta kaikilla Helsingin keskustan kaduilla. Mittasin myös lähiöitä ja
laitakaupunkia. Hommaan meni viikon ajalla täydet työpäivät – siis eläkeläispäivät.
Otin vielä vertailukohdaksi Pietarsaaren ja Matinkylän. Pietarsaaren otin siksi
että se on saanut kivijalkakauppojen määrän perusteella Suomen kaupungeista korkeimman
elinvoimaluvun erinäisissä mittauksissa. On muitakin syitä Pietarsaaren valintaan.
Se on minulle rakas suunnittelukaupunki. Miksi sitten Matinkylän? Sekin on eräs
elämäni kaupunkeja. Kaiken päätteeksi kurkistin vielä Tukholman mahtavia
ostoskatuja. En kuitenkaan ryhtynyt mittailemaan – kunhan hämmästelin.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background-color: white; font-family: helvetica;">Ennen vanhaan kivitalot
rakennettiin tukevalle kivijalalle ja ensimmäisen kerroksen ikkunat nostettiin
kadulla kulkijan ulottumattomiin. Sittemmin havaittiin kivinen jalka hyväksi
kauppapaikaksi. Tori kukoisti, tavaratalot puuttuivat, mutta lähipalvelu
saatiin kivijalkaan. </span><span style="background-color: white; font-family: helvetica;"> </span><span style="background-color: white; font-family: helvetica;">Nyt supermarketit
ja erilaiset suurostoskeskukset ja tavaratalot tokmanneja myöten mainitaan
syyllisiksi kivijalkakauppojen häviöön. Näiden suurostospaikkojen sanotaan taas
tulevan kärsimään nettikaupasta. Olipa niin että jo 20 vuotta sitten kuuntelin
aaltotutkijoiden luennon, jossa sanoivat suurmarkettien olevan tuhon partaalla.
Olivat ehkä liian aikaisessa arviossaan. He kuvittelevat päivittäistavaroiden
nettiostamisen ja kotiinkuljetuksen olevan tuhon taustalla. Silloin ei tainnut
vielä olla kansainvälisen nettiostamisen buumia. Nythän fillarinkumit ostetaan
Kiinasta ja pusero jenkeistä tokmannien tai hennesmaukkojen sijaan.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="background: white;"><span style="font-family: helvetica;"></span></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4rWls9Gempcg2mmAZR_q2p0e7GaOmjPbnlK9tsvxc5GBvUMEFBSt5PqI3gWxEPN_N8a8WxeXYKGJSmjy1d6fVEl42HOJtseTP6U6Rt6YAMdRT6i8pBKRz-GBykq3eP7hoeW_YGCaRUHM/s1322/helsinki+ja+supermarketit.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="497" data-original-width="1322" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4rWls9Gempcg2mmAZR_q2p0e7GaOmjPbnlK9tsvxc5GBvUMEFBSt5PqI3gWxEPN_N8a8WxeXYKGJSmjy1d6fVEl42HOJtseTP6U6Rt6YAMdRT6i8pBKRz-GBykq3eP7hoeW_YGCaRUHM/w400-h150/helsinki+ja+supermarketit.jpg" width="400" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;"><br />Kuvassa ovat keltaisella kivijalkaliikkeet ja
punaisina tolppina suuret ostosmarketit. Kysymys kuului kilpailevatko nämä
toistensa kanssa ja syövätkö marketit julmasti kaikki kivijalkakauppiaat, tai
siis ovathan ne jo syöneet kaikki perinteiset maitokaupat, sekatavarakaupat,
lyhyttavarakaupat, siirtomaatavarakaupat, leipomot, kangaskaupat, hattukaupat,
kenkäkaupat, kraatarit, turkisliikkeet ja vaatehtimot. Kukkakaupat, suutarit,
parturit, kampaamot ja uutena ilmiönä kynsihoitolat tuntuvat vielä
sinnittelevän. Uutena ovat myös tatuointiliikkeet ja fitness parlourit.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background-color: white; font-family: helvetica; font-size: 16pt;">EKK
tutkii eläviä kaupunkikeskustoja</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background: white;"><span style="font-family: helvetica;">EKK, eli Elävät Kaupunkikeskustat
ry on toiminnanjohtajansa Pokko Lemminkäisen johdolla kehitellyt kaupunkien
keskustojen elinvoimalukua. EKK on kaupunkien, kaupan liittojen ja
kiinteistöalan järjestöjen perustama keskustojen kehitystyön verkostotoimija. Keskustojen
vetovoimasta ollaan huolissaan. Eikä syyttä. Keskustojen ulkopuolella olevien
kauppakeskusten ja supermarkettien vetovoima imee jatkuvasti tyhjäksi
varsinaisen keskustan toimintoja ja kaupallisia toimintaedellytyksiä. Jopa
Helsingissä keskustan vetovoiman havaitaan heikentyneen. Liiketiloja jää
tyhjäksi ja vahvat ankkuritoimijat siirtyvät muualle. Keskustojen
elinvoimalaskenta perustuu liiketilojen kartoittamiseen ja luokittamiseen.
Kehitystä seurataan vuosittaisella päivityksellä. Luokittelussa tarkastellaan
lauantaisin palvelevia kauppoja, ravintoloita ja kahviloita, arkisin palvelevia
yrityksiä ja tyhjiä liiketiloja. Lauantaisin palvelevat yritykset muodostavat
mittarin keskustan elinvoimasta.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Arkisin
palvelevat yritykset vaikuttavat elinvoimaan neutraalisti. Tyhjät liiketilat
vähentävät elinvoimaa. Elävät kivijalkaliikkeet katutasossa pitävät
jalankulkuympäristön viihtyisänä ja mielenkiintoisena. Liiketiloilla tulee olla
oma ovi kadulle tai kauppakeskuksen käytävälle. Keskustojen elinvoimaa
seurataan Suomessa noin 40:ssä kaupungissa. EKK julkistaa elinvoimalaskennan
tiedot vuosittain kaikista mukana olevista kaupungeista. Tutkijana ja toimijana
on TietoJärjestelmäPalvelu Salokorpi Oy, FM Martti Wilhelmsin johdolla.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background-color: white; font-family: helvetica;">Mitä nämä maagiset luvut
tarkoittavat?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="background: white;">Elinvoimaluku</span></b><span style="background: white;">
= <a name="_Hlk84097164">(Lauantaisin palvelevien kauppojen ja ravintoloiden
lukumäärä </a>– tyhjät liiketilat) jaettuna asukasluvulla x 1000.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="background: white;">Kaupallinen tiiviys</span></b><span style="background: white;"> = (Kaupat ja ravintolat) jaettuna keskustan pinta-alalla.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"><span style="background: white;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNLPgIw7Idowmi-ALHTNqcCC6w5tzY2KFXGYJo6TPZIZLTxw0IEw0p-igJE7fOQzBJbps2HQlTgB2Jn5An_523vtRzn2Fn35gKwlmB-dtYPsTN3scgE14EKJ-RYR6cIMVmv1-xzroDGn0/s791/elinvoima+keskusta+alue.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="690" data-original-width="791" height="279" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNLPgIw7Idowmi-ALHTNqcCC6w5tzY2KFXGYJo6TPZIZLTxw0IEw0p-igJE7fOQzBJbps2HQlTgB2Jn5An_523vtRzn2Fn35gKwlmB-dtYPsTN3scgE14EKJ-RYR6cIMVmv1-xzroDGn0/s320/elinvoima+keskusta+alue.jpg" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Helsingissä keskusta-alue on määritelty
elinvoimatutkimuksessa ”kuumina kortteleina” (violetti) ja niitä ympäröivänä
”elävänä keskustavyöhykkeenä” (valkoinen viiva). Keltaiset viivat kuvaavat
minun selvittämiä kivijalkaliikkeitä. Hyvinpä tuo määritelty ”kuuma” alue
tuntuu seurailevan kivijalkaliikkeiden aluetta. Lännen ja etelän suunnassa se
voisi kaivata laajentamista</i><span style="background: white; font-family: helvetica;">.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background: white;"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></span><span style="background-color: white; font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Viiden
kärkenä Pietarsaari</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background: white;"><span style="font-family: helvetica;">Tutkijat tutkivat Suomessa
usean kaupungin tunnuslukuja. Otetaanpa nyt listasta viiden kärki, kun
elinvoimaluvusta puhutaan. Onko yllätys, että mielitietty kaupunkini
Pietarsaari on tilastossa ykkösenä. Roger Wingren, Pietarsaaren entinen
asemakaava-arkkitehti on aktiivisesti työskennellyt oman kaupunkikeskustansa
hyväksi. Kaiken merkittävänä alkuna oli vuorovaikutustyö nimeltä ”Hyvä kaupunki
paremmaksi”. Vuonna 1987 työ sai ansioistaan SAFA-palkinnon. Sitten tehtiin
vuonna 1989 keskustan ”Liikenne- ja ympäristösuunnitelma”. Sen tekijänä sain
olla mukana. Jatkoa seurasi: Pietarsaaressa toteutettiin kävelykatu vuonna 1994.
Kirjoitin näistä ajoista blogissani: <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background: white;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2019/10/suunnittelulla-hyva-kaupunki-paremmaksi.html">http://penttimurole.blogspot.com/2019/10/suunnittelulla-hyva-kaupunki-paremmaksi.html</a>
<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background: white; font-family: helvetica;">Nyt on
uuden hankkeen aika.</span><span style="background: white; font-family: helvetica; font-size: 10pt;"> </span><span style="background: white; font-family: helvetica;">Keskustaa halutaan
entisestään parantaa. Alkusointuina on laadittu esseekokoelma keskustan
menneisyydestä, olemuksesta ja tulevaisuudesta. Tarkoitus on jatkaa uudella
kehittämishankkeella. <b>Roger Wingren</b> kirjoittaa:</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background-color: white; font-family: helvetica;">”Pietarsaaren keskusta on
kuin suuri rakennus, ja jokainen sen yksittäinen rakennus kuin pieni kaupunki.
Julkista tiloista koostuu kaupungin todellisuus, jossa kaikki aineelliset,
henkiset ja hengelliset arvot kohtaavat, törmäävät toisiinsa ja sekoittavat
keskinäiset sisältönsä ja kohtalonsa toisiinsa. Sisätila on rakennuksen suuri
sisältö, siellä syntyy rakennuksen sisäinen elämä, joka sisältä ulospäin
vaikuttaa ulkopuolisiin kaupunkitiloihin, katuihin ja aukioihin. Keskustassa
kaupungin elämä syntyy julkisen tilan ja rakennuksen sisätilojen
vuorovaikutuksena. Henri Lefebvre kutsuu sitä ”samanaikaisuudeksi”, sisä- ja
ulkotilojen läpikuultavuudeksi. Siksi on rakennusten sisätilatkin muotoiltava
niin, että ne kehittyvät kaupunkimaisiksi luomuksiksi.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background-color: white; font-family: helvetica;">Keskustan
kaupunkirakennussuunnitelman tarkoituksena on palauttaa satunnaiselle
kulkijalle mahdollisuus käydä sekä kaupan paikoissa, mutta myös omissa
lepopisteissään ja -paikoissaan; kahviloissa, kapakoissa, ravintoloissa,
yhdistystaloissa, kirjastossa, konsertti- ja taidesaleissa, elokuvateatterissa
ja pyhäköissä. Tavoitteena on kehittää kaupunkia väriä ja muotoa vaihtavaksi kosmokseksi,
instrumentiksi, joka antaa jotakin kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina; joka
muuttaa olevat kaupunkitilat omaleimaisiksi paikoiksi, samanaikaisuuden,
kohtaamisen, työn ja leikin paikoiksi.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background-color: white; font-family: helvetica;">Pietarsaari on
elinvoimatutkimuksen ykkönen. Taitaa olla niin, että elinvoimaluvun
kauppavolyymiin on sisällytetty myös varsinaisesta keskustasta puolen
kilometrin päässä olevat marketit. Se nyt ei kuitenkaan vaikuta minun
lukuihini. Minähän mittaan näyteikkunallisia julkisivupituuksia. Pietarsaaren
keskustassa on 2,8 kilometriä näyteikkunallista kivijalkajulkisivua. 19000
asukkaan kaupungissa se tarkoittaa 15 cm per asukas.</span><span style="background-color: white; font-family: helvetica;"> </span><span style="background-color: white; font-family: helvetica;">Pietarsaaren keskustassa 11 % maa-alasta on
kivijalkapinta-alaa. Se taas vastaa Helsingissä tiiveimpiä keskusta-alueita. </span></p><p class="MsoNoSpacing"><i><span style="background: white; line-height: 107%;"><span style="font-family: helvetica;"></span></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhoUU8_9GJgW-H_MZf10UN6IvwMmSyav4uK35jcb94ALaWYQfCRlyMy_0eUTV4qgcBBaZzQXyNcG_17YFYcrpM-p0zS9EbmDQweIHR-JESBJvbA7YQF9fva1Tq1omIytJCIsGfB1Sdc1Lc9RJ6EZvQImAgWtA3inQrWTaOJ7aqrq18drO0RP3yNdFXm=s1146" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="780" data-original-width="1146" height="218" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhoUU8_9GJgW-H_MZf10UN6IvwMmSyav4uK35jcb94ALaWYQfCRlyMy_0eUTV4qgcBBaZzQXyNcG_17YFYcrpM-p0zS9EbmDQweIHR-JESBJvbA7YQF9fva1Tq1omIytJCIsGfB1Sdc1Lc9RJ6EZvQImAgWtA3inQrWTaOJ7aqrq18drO0RP3yNdFXm=s320" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Tässä on Pietarsaari.
Keskusta on EKK:n tutkimuksessa määritelty maamme elinvoimaluvultaan parhaaksi
keskustaksi. Kuvastakin havaitsee positiivisen ilmiön. Kivijalkaliikkeet
ympäröivät keskustan kortteleita. Tilannetta vielä parantaa se, että kaksi
markettia sijoittuu puolen kilometrin päähän keskustasta. Ne näkyvät kuvan
oikeassa yläreunassa. Keskustassa on kivijalassa näyteikkunallista julkisivua
noin 2800 metriä. Se on 15 cm kaupungin asukasta kohti. Helsingissä
kivijalkajulkisivua on 23200 metriä. Se on 4 cm kaupungin asukasta kohti.
Kivijalkakerrosneliöitä keskustassa 1,7 k-m2 asukasta kohti.</span></i><p></p><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Elinvoimaluku, mitä se on?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Elinvoimaluku on kadulta sisäänkäytävien lauantaisin auki
olevien liikkeiden lukumäärän suhde asukaslukuun, desimaalien välttämiseksi
kerrottuna 1000:lla. Tutkituissa kaupungeissa suurin elinvoimaluku on Pietarsaaressa.
Tämäpä sattui, kaikki mikä liittyy Pietarsaareen kiinnostaa minua. Pietarsaaren
lukuarvoksi on saatu 7, kun Helsingissä ollaan luvussa 2,5. Tämäpä yllättää. Soittelenkin
Pokko Lemminkäiselle ja kyselen elinvoimaluvun sielunelämästä. Elinvoimaluvussa
ovat mukana vain lauantaisin auki olevien liikkeiden lukumäärä ja tyhjät tilat
on vähennetty. Minulla on taas laskentaperusteena näyteikkunallisen julkisivun
pituus, olivat auki tai kiinni. Siksi minun ”elinvoimalukuni” onkin visuaalinen
kaupunkimiljööluku. Pietarsaaren keskustassa minun kaupunkimiljöölukuni on 1,7
kerrosneliömetriä kivijalkaliikkeitä koko kaupungin asukasta kohti. Helsingin
keskustassa minun lukuni olisi 0,4 k-m2 per koko kaupungin asukas.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Alueittaiset luvut Helsingissä ovat tietysti
huomattavasti korkeampia. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Kivijalkaliikkeet
ovat enimmäkseen juuri alueellisesti palvelevia. Kalliossa on 4,4 k-m2
kivijalkaliikkeitä per alueen asukas. Bulsan eteläpuolella 5,0 k-m2/asukas ja
Etu-Töölössä 3,5 k-m2/asukas. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"><span style="background: white;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><i style="font-family: helvetica;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo754KP45a0Bgorfl7t6Rk2q2qUTvpwomiVaHvXMAyNqXfsElFcWwrG-qYKV3eT-LUxWYpRjcwcP0VxlLy7F-eoRIfZE2YxQ243JYmS_GiOZbFdwThKePtQnCnm_JWnnXRbsSwyJawWAQ/s902/viiden+k%25C3%25A4rki.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="902" data-original-width="756" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo754KP45a0Bgorfl7t6Rk2q2qUTvpwomiVaHvXMAyNqXfsElFcWwrG-qYKV3eT-LUxWYpRjcwcP0VxlLy7F-eoRIfZE2YxQ243JYmS_GiOZbFdwThKePtQnCnm_JWnnXRbsSwyJawWAQ/s320/viiden+k%25C3%25A4rki.jpg" width="268" /></a></div>Tutkittujen kaupunkien elinvoimaluku on siis suurin
Pietarsaaressa. Seuraavaksi parhain on Maarianhamina. Tikkurila, Hyvinkää ja
Tampere ovat seuraavina. Turku on Tampereen kintereillä. Hieman yllättää, että
Jyväskylä ja Oulu ovat selkeästi jälkijunassa. Elinvoimalukua on päivitetty
vuosittain vuodesta 2017. Hieman päälle 3 prosentin laskua on havaittavissa
koko aineistossa. Vain Kotkassa, Uusikaupungissa, Tikkurilassa ja
Pietarsaaressa on havaittu nousua. Parin viime vuoden luvut kiinnostavat. Mitä
korona on vaikuttanut? Yleensä on ollut lievää laskua, mutta Pietarsaaressa jopa
nousua. Helsingissä vuonna 2020 elinvoimaluku oli 2,61 ja vuonna 2021 2,47. Ei
dramaattista, mutta laskua kuitenkin</i><span style="background: white; font-family: helvetica;">.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background: white; font-family: helvetica; font-size: 16pt;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilLYgyr5TQeki2hSVyn74-q3oaRPhMG0oKlCldIGxcx18w6Vy0RQLDXBkw7K9zldgle2ZkfV_RY9iB6x7db35t3tcMVGv1RVqSEVhMMkFpGmYPAMd528xTmFuwFk4PInhUSJBs8aQQZhw/s356/pikku+helsinki.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="336" data-original-width="356" height="189" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilLYgyr5TQeki2hSVyn74-q3oaRPhMG0oKlCldIGxcx18w6Vy0RQLDXBkw7K9zldgle2ZkfV_RY9iB6x7db35t3tcMVGv1RVqSEVhMMkFpGmYPAMd528xTmFuwFk4PInhUSJBs8aQQZhw/w200-h189/pikku+helsinki.jpg" width="200" /></a></div><span style="font-family: helvetica; font-size: large;">Minun mittauksiani</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background: white;"><span style="font-family: helvetica;">Nyt mennään näihin minun
mittauksiini. Kävin siis läpi Helsingin keskeiset kadut Google Earthin
Streetview apunani. Tarkastelin myös joitakin lähiöitä ja laita-alueita
vertailuaineiston saamiseksi. Ja sitten katselin Pietarsaaren keskustan tilanteen
ja pistäydyinpä vielä eräänlaisessa ihannelähiössäni Matinkylässä. Tukholmassakin
ihailin kaupungin mahtavia ostoskatuja. Siellä muutamat kivijalkaliikekadut
hakkaavat kyllä mahtavasti sen kaiken mitä Helsingissä on tarjottavana.
Ajatellaan vaikkapa Drottninggatanin kävelykatua tai Götgatania Södermalmin
läpi tai Vanhan kaupungin Stora Nygatania ja monia muita. Mitkä ovat muuten
Helsingin ”suuret ostoskadut”? Olisiko Freda, Aleksi, Pohjois-Espa, pätkä
Manskua, pätkä Korkeavuorenkatua, kelpaisivatko Kalevankatu ja Eerikinkatu,
miten Bulsa? No, ”suurina” joskin pieninä ostoskatuina voisi ehkä puhua vain
kolmesta ensimmäisestä. Ei ole nyt Helsingistä vertaa. Mutta, kaikesta
huolimatta en nyt etsinyt suuria ostoskatuja. Kartoitin yksinkertaisesti
näyteikkunallisten kivijalkaliikkeiden julkisivupituutta katujen varsilla.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"><span style="background: white;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBSmi7CbINJ2KLkXiQvxFgW7RMTwFuIORMFPUH9ZH37D0JhDf0oDCsyQQU_gDLP3DZE2iumuG3gGI-p3kWo5PjF5lq1bYH6rVs20VaRBE9Mj4HcrN4wJfYw2BEu7laZ47wws_LJOrWsrw/s941/keskusta.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="739" data-original-width="941" height="251" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBSmi7CbINJ2KLkXiQvxFgW7RMTwFuIORMFPUH9ZH37D0JhDf0oDCsyQQU_gDLP3DZE2iumuG3gGI-p3kWo5PjF5lq1bYH6rVs20VaRBE9Mj4HcrN4wJfYw2BEu7laZ47wws_LJOrWsrw/s320/keskusta.jpg" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Kuva kertoo Bulevardin ja Espan kahta puolta löytyvän
hyviä katuja, joiden varrella on katseltavaa, kohtaamista ja samanaikaisuutta.
Etu-Töölö tarjoaa kohtalaisesti samaa herkkua. Krunikassa ja Katajanokalla
ollaan jo melko heikossa hapessa</i><span style="background: white; font-family: helvetica;">.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background-color: white; font-family: helvetica;">Kivijalkaliikkeet ovat
tiheimmillään Kampissa ja Hietalahdessa. Espan pohjoispuolella ja Kluuvissa
ollaan miltei samalla tiheydellä.</span><span style="background-color: white; font-family: helvetica;">
</span><span style="background-color: white; font-family: helvetica;">Keskeinen Kallio on hyvää kivijalka-aluetta. Hyvään luokkaan kuuluu
Bulsan ja Espan eteläpuolinen alue. Lähiöissä, niin vanhoissa kuin uusissakin
kivijalkaliikkeiden olemassaolo on vähäistä. Vielä ensimmäisen lähiön, Maunulan
aikaan ei tiedetty supermarkettien olemassaolosta. Silti kivijalkaliikkeiden
määrä on vähäinen. Maunulassa kivijalkaliikkeiden julkisivupituus on 560 metriä,
Etelä-Haagassa 470 metriä ja Lauttasaaressa 1150 metriä. Asukasta kohti
katseltavaa julkisivua riittää Maunulassa 6 cm asukasta kohti, Etelä-Haagassa 4
cm ja Lauttasaaressa 5 cm asukasta kohti. Bulsan eteläpuolisissa
kaupunginosissa senttejä on 42 ja keskeisessä Kalliossa 37.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"><span style="background: white;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSdn5P8zr7p3D-FNlsZN7G4tIjRugYw7aGm_5coHrJuF2NjX-gyrPXFWu1bdKUeRPBohjfHglkhY_41shWl-xfM3tuSfJ7bdOmqavRiTjIm01bYgBoUoamnSCko-sZFIiu58D4OrQzTjM/s1230/taka+t%25C3%25B6%25C3%25B6l%25C3%25B6+ja+Kallio.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1230" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSdn5P8zr7p3D-FNlsZN7G4tIjRugYw7aGm_5coHrJuF2NjX-gyrPXFWu1bdKUeRPBohjfHglkhY_41shWl-xfM3tuSfJ7bdOmqavRiTjIm01bYgBoUoamnSCko-sZFIiu58D4OrQzTjM/s320/taka+t%25C3%25B6%25C3%25B6l%25C3%25B6+ja+Kallio.jpg" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Kalliossa ja Töölössä on hyviä kivijalkakatuja. Yleensä
liikkeet keskittyvät vilkasliikenteisten katujen varsille, mutta erityisesti Kalliossa
on paljon kivijalkaliikkeitä sisäisten pääkatujen varsilla</i><span style="background: white; font-family: helvetica;">.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background-color: white; font-family: helvetica;">Vielä kiinnostaa paljonko
niitä kivijalkaliikkeitä oikein on suhteessa maapinta-alaan tai kerrosalaan?
Kerrosalaan vertailu tuottaisi liiaksi työtä, mutta maapinta-alaan verrattuna
voitaisiin laskea kivijalkatehokkuusluku. Kivijalkaliikkeiden kerrosalaksi
Helsingissä on tässä huuhaatutkimuksessa arvioitu noin 620000 k-m2.
Kivijalkatehokkuus on parhaimmillaan varsinaisessa keskustassa, siellä ekj =
0,12. Toisin sanoen 12 % maapinta-alasta olisi kivijalkaneliöitä. Kalliossa,
Etu-Töölössä ja Ullanlinnassa 8 % maapinta-alasta kertoisi kivijalkaliikkeiden
pinta-alan. Lauttasaaressa ja Maunulassa ollaan jo alle yhden prosentin.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="background: white;"><span style="font-family: helvetica;"></span></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV69r4BIs6Kpbv5F87atH44iPPuol1w1e8taKXnjKuPqmb41p2aQDYuS9yiLCQZ4tG0ftzY6BAbPKM3TcMJcj7ZQnfqCrIkNw0hyphenhyphenI21ArfYjk-90PQqxvPbnwf7W7xazbVSgVtIfFwSrg/s1375/kivijalka+tunnuslukuja+2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="1375" height="196" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiV69r4BIs6Kpbv5F87atH44iPPuol1w1e8taKXnjKuPqmb41p2aQDYuS9yiLCQZ4tG0ftzY6BAbPKM3TcMJcj7ZQnfqCrIkNw0hyphenhyphenI21ArfYjk-90PQqxvPbnwf7W7xazbVSgVtIfFwSrg/w400-h196/kivijalka+tunnuslukuja+2.jpg" width="400" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;"><br />Tässä sitä nyt on numeronrakastajan maailmaa. Sinä et
niitä rakasta – ehkä? Minä rakastan,
vaikka niistä ei ole minulle mitään käyttöä. On ”kiva tietää” syndrooma. Bulsan
ja Espan eteläpuolinen Helsinki on hyvää kivijalkakauppojen aluetta, samaan
joukkoon pääsevät Espan pohjoispuoli ja Kluuvi, Kamppi ja keskeinen Kallio.
Kaikissa on noin 100000 neliötä kivijalkakerrosalaa. Etu-Töölö ja Taka-Töölö
ovat hyvinä kakkosina, kivijalkakerrosalaa on noin 50000 k-m2. Kaikkiaan
Helsingin keskustasta löytyy lähes 300000 k-m2 kivijalka-alaa. Se on lähes
puolet koko kivijalkaliikkeiden pinta-alasta. Kivijalkaliikkeet palvelevat
suuressa määrin juuri oman alueensa asukkaita. Jotkut keskeiset alueet ovat kuitenkin
vähäasukkaisia. Silloin palvelualueen on oltava laajempi. Keskeisessä Kalliossa
on hyvä luku. Kivijalkatilaa löytyy 4 k-m2 per alueen asukas. Töölöissäkin on 3
k-m2 per asukas. Koko keskusta-alueella kivijalkaneliöitä on 7 k-m2 per alueen asukas.
Koko Helsingin asukaslukuun verrattuna keskustassa on 0,4 k-m2 per asukas.
Pietarsaaressa vastaava luku on 1,7 k-m2 per kaupungin asukas. Vanhoissa
lähiöissämme on sentään vielä kivijalkaliikkeitä uusien vastapainona. Mutta
kivijalkaneliöiden määrä jää alle yhteen neliöön per asukas. Matinkylä-Olari on
minun vertailukohtani, siellä neliöitä on vieläkin vähemmän eli 0,3 per asukas.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="background: white;"><span style="font-family: helvetica;"></span></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzntk6kkyhGddnZlnGWFIl59B3RbUT9B6Jgm3acEdZdKehOQAu8RkXfGzl0pK7fj0TwOA0KXTcdnS4T6nbAz-gd4__le5M34cxJ-PCNiYysk5usQytIWDDcwghReg3sWd5t-BO0jpkv-k/s757/matinkyl%25C3%25A4.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="757" data-original-width="562" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzntk6kkyhGddnZlnGWFIl59B3RbUT9B6Jgm3acEdZdKehOQAu8RkXfGzl0pK7fj0TwOA0KXTcdnS4T6nbAz-gd4__le5M34cxJ-PCNiYysk5usQytIWDDcwghReg3sWd5t-BO0jpkv-k/s320/matinkyl%25C3%25A4.jpg" width="238" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Olari - Kuitinmäki - Matinkylä on hieno lähiö. Se on
eräänlainen aikansa ihannelähiö. Simo Järvinen ja Eko Miettinen sitä taidolla
kaavoittivat. Siinä on kaupunkimaisuutta vihreän ympäröimänä. Pääkadut ovat
vihreitä bulevardeja. Kivijalkaliikkeitä ei kuitenkaan paljoa löydy. Kuvaan on
valkoisella merkitty kerrostalot – hienoa filigrammia. Punaisella on merkitty suuret
ostarit ja keltaisella kivijalkaan sijoittuvat näyteikkunajulkisivut.
Kivijalkaa on vähän, sitä on vain 3 cm asukasta kohti. Olarissa Simo Järvinen
yritti kaavamääräyksillä saada aikaan kivijalkaliikkeitä erityisesti Ruomelan
raitille, joka on kävelykatu. Nyt kolmannes on lopettanut. Ikkunat tapetoitu.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background-color: white; font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Onko
kivijalkaliikkeiden lisäämisen jotain taikakeinoa?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="background: white;"><span style="font-family: helvetica;">Uusissa rakennuksissa
yhtenä ongelmana sanotaan olevan perustajaurakoitsijoiden organisaation. Eri
yksiköt rakentavat asuntoja, toiset yksiköt liikerakennuksia, työkenttä ei
kohtaa. Asunnon hintaa korottavat liiketilat eivät ole asukkaiden mieleen.
Kilpailu on kova. Kaavamääräyksissä ei ole onnistuttu. Nyt mm. Helsingin
kaupunki yrittää tarmokkaasti kehittää asiaa. Se on kaikkien intressissä.
Asiantuntija Tuomas Santasalo sanoo kivijalkaliikkeille olevan tarvetta.
Kysyntää on, mutta valmiiksi tehdyt liiketilat niin tekniikan kuin
sosiaalitilojenkin osalta ovat liian kalliita pienyrittäjille. Mistä
kynsihoitolan tai kampaamon perustamishaluinen maahanmuuttajayrittäjä saisi
tarpeelliset rahat? Eikä vaan maahanmuuttajayrittäjä vaan kuka tahansa
pienyrittäjä. Yhtenä ratkaisuna voisi olla raakatilan rakentaminen. Yrittäjä
voisi sitten vähitellen, osin jopa omalla työllään parantaa tilaa. Kolmannes
kivijalkayrityksistä on ravintoloita tai kahviloita. Ravintolan perustaminen on
aina teknisesti hankalaa. Keittiökäryjen poistaminen vaatii kallista
tekniikkaa. Ja aina ei onnistu. Siitä on esimerkkinä tuossa naapurissani
Maunulassa uuteen taloon tehty ravintolakiinteistö, jonka vuokraaja on joutunut
odottelemaan virheellisten ilmastointiasennusten korjauksia vuosikaupalla.
Poikani Jussi sanoo heidän arkkitehtitoimistonsa työskentelevän lähes
jokaisessa oikeaan paikkaan osuvassa hankkeessa kivijalkatilojen puolesta.
Kertoo onnistumisista, kun pohjakerrokseen sijoitettu työhuone on voitu
yhdistää yläpuolella olevaan asuntoon. Sanoo kyllä pyörien säilytystilojen ja
muiden yhteistilojen vaativan lähes kaiken tilan katukerroksesta. Mahtuuko
sinne enää kivijalkaliikkeitä? Kaava on avainsana. Mutta sijainnin täytyy olla
oikea. Kivijalkaliikkeet eivät menesty pihan perällä tai hiljaisella
sivukadulla. Aikanaan Simo Järvinen, Olaria suunnitellessaan, sai
kävelyraitille useita kivijalkaliikkeitä ja jopa talvipuutarhan
suihkulähteineen. Nyt kolmannes liikkeistä on tyhjänä, ostari lopetettu ja
talvipuutarhakin sulkenut ovensa jo toistakymmentä vuotta sitten. Palmut
sentään saivat kasvaa vielä muutaman vuoden omillaan, kunnes niidenkin aika
tuli lähteä. Kivijalan liikkeet luovat kirjavaa toimintaa ja parantavat
yhteisöllisyyttä. Mykkä julkisivu mykistää myös kulkijan. Toivon innostavia
ajatuksia ja kustannustehokkaita keinoja kaikille asian parissa toimiville.
Tehtävä on sosiaalinen.</span><o:p></o:p></span></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-23083852263390481412021-09-24T12:39:00.007+03:002021-09-24T12:49:48.910+03:00Kohtuullistuvatko asuntojen hinnat ja riittääkö tila Helsingissä?<p><span style="font-family: helvetica;">Nyt näyttäisi siltä, että keskustelu viriää. Hesari on
julkaissut </span><b style="font-family: helvetica;">Olli Lehtovuoren</b><span style="font-family: helvetica;"> jutun
jälkeen </span><b style="font-family: helvetica;">Lauri Nordbergin</b><span style="font-family: helvetica;"> tekstin ja 19.9
ilmestyi lehteen </span><b style="font-family: helvetica;">Pirkko Metsärannan</b><span style="font-family: helvetica;">
kirjoitus otsikolla: ”Kuntien päätöksiä ei enää niellä noin vain”. Hän viittaa
Laurin HS-mielipiteeseen 12.9, jossa Lauri käsitteli tilan loppumista. Oli
huolissaan kulttuuriperinnöstä hänkin. Mainitsi eri oikeusasteiden
kiitettävällä tavalla torjuneen hankkeita. Pirkko Metsäranta kysyy mistä oikein
on kysymys? Hän kysyy miksi kaikki rakentaminen pitää keskittää
pääkaupunkiseudulle. Etäisyysongelma voitaisiin hänen mukaansa poistaa
liikennejärjestelyin. Hän epäilee, ettei asukkaita oikeasti kuunnella, kun he
haluavat luontoa ja kaunista ympäristöä. Rakennusperintölain sekä maankäyttö-
ja rakennuslain uudistamisella on Metsärannan mukaan kiire. Lakien tulee
nivoutua toisiinsa, näin voidaan päästä ”ikuisesta intressiriidasta”.
Metsäranta pelkää 60-luvun melskeiden toistumista, tarkoittaen ajan
purkuaaltoja. Häntä kylmää.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;">Olavi Syrjänen</b><span style="font-family: helvetica;">
lähetti minulle 18.9 viestin, jossa kertoi lain valmistelun ongelmista
edellisellä kierroksella: ”Tänään odotetusti kirjoitettiin vaikeuksista päästä
yhteisymmärrykseen rakennuslain uudistamisesta. Se on minulle kovin tuttua.
Olinhan 13 vuotta tekemässä ja vetämässä nykyisen lain uudistamista saamatta
siinä ajassa lakia valmiiksi poliittisten ristiriitojen vuoksi. Vasta v. 2000
syntyi sopiva ’ilmasto’ ja nykylaki syntyi.” Kysyn: Mahtaako Metsärannan kiire
hoitua nyt kun aiempaankin uudistukseen meni poliittisten ristiriitojen vuoksi
vuosikausia. Löytyykö ilmasto?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Mutta hupsista, samassa Hesarissa hieman pienemmällä
palstatilalla olikin </span><b style="font-family: helvetica;">Sameli Sivosen</b><span style="font-family: helvetica;">
vastine Lauri Nordbergin tekstiin. Olli Lehtovuoren hän oli tyrmännyt jo
aiemmin. Kirjoitus oli otsikoitu ”Kaupungistuminen on globaali megatrendi”.
Hieman nousivat karvat pystyyn, sillä trendin seuranta on minusta lähes yhtä
paha kuin brändin laadinta. Helsinki on nyt laatinut megabrändin, ja sen
uskolliseksi puolustajaksi on ilmaantunut vihreiden arkkitehtuuriopiskelija
Sameli Sivonen. Mitä Sameli nyt sanookaan? Hän kirjoittaa: ”Kaupungistuminen on
globaali megatrendi. Vaikka koronavuoden vuoksi maailma ja muuttoliike myös
Suomessa hetkellisesti pysähtyivät, aloitettujen asuntorakentamiskohteiden
kasvu ja asumisen kallis hinta Suomen suurissa kaupungeissa osoittavat, että
kysyntä kaupunkiasumiselle jatkuu suurena.” Tekstillään hän vastasi Lauri
Nordbergin ehdotukseen kysynnän vähentämisestä. Sameli kirjoitti: ”Asuntojen
kysyntään vaikuttavat muun muassa asumisen hinta, laatu sekä kaupungin
viihtyisyys. Mikäli kysyntää haluttaisiin laskea pitäisi Helsingissä asumisesta
tehdä siis entistäkin kalliimpaa ja kaupungista ikävä paikka olla.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Asumisen hinta näyttää olevan tällä hetkellä peruste
kaupungin kasvulle - tai siis ylikasvulle. Alkuaan perusteena oli
kasautumisteorian ja sen kautta tiiveyden myönteinen vaikutus kaupungin
kansainväliseen kilpailukykyyn. Kaupunkitaloustieteilijät </span><b style="font-family: helvetica;">Heikki Loikkanen</b><span style="font-family: helvetica;"> ja </span><b style="font-family: helvetica;">Seppo
Laakso</b><span style="font-family: helvetica;"> etunenässä ovat julistaneet tiiviin kaupungin kilpailuetuja.
Kaupunkien hyvinvointipalveluja ei voi tuottaa tehokkaasti harvassa
rakenteessa, puhumattakaan kilpailukyvystä. </span><b style="font-family: helvetica;">Mari Vaattovaara</b><span style="font-family: helvetica;"> ja </span><b style="font-family: helvetica;">Anssi
Joutsiniemi</b><span style="font-family: helvetica;"> ovat hienoisia epäilijöitä. He kirjoittavat: ”On kyseenalaista
synnyttääkö Helsingin kantakaupungin läheisyyteen rakentaminen toivottuja
kasautumisetuja?”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Olin näitä kaupunkistrategioita joskus aiemminkin
pohtinut, joten tässä linkki:</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2020/10/ode-sanoo-vision-tarkoittavan-harhanakoa.html"><span style="color: red;">http://penttimurole.blogspot.com/2020/10/ode-sanoo-vision-tarkoittavan-harhanakoa.html</span></a><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;">Pekka Korpinen</b><span style="font-family: helvetica;">
lähetti minulle taannoin kommentin blogiini, jossa epäilin rakentamisen
volyymin kasvun alentavan hintoja. Hän sanoi näin: ”Vaikeus ymmärtää tätä asiaa
piilee syy-seuraussuhteessa. Yleensä ihmiset ja varsinkin poliitikot
ajattelevat hinnanmuodostusta kustannusten summaamisena. Asuntomarkkinoilla
kausaliteetti kulkee kuitenkin asuntojen hinnoista (arvoista) tontin hintaan
eikä päinvastoin. Asuntokanta on suuri suhteessa vuosituotantoon tai
asuntokauppojen määrään. Lihavasta maasta kannattaa maksaa enemmän kuin
laihasta. Hinnan muodostuksessa maankorkoteoriaa ei ymmärretä. Jos yhdyskunta
on hajanainen ja rakentaminen kiivasta niin hinnat nousevat. Hitas järjestelmän
ongelma oli alusta asti nähtävissä.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Kohtuullistuvatko
asuntojen hinnat?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Taas tämä asia ryhtyi kiinnostamaan. Tein pari kuvaa,
joissa yritin hahmottaa asuntojen hintakehityksen suhdetta tuotannon määrään.
Vaikuttaa siltä, ettei tuotannon määrällä ole ratkaisevaa vaikutusta
hintakehitykseen. Muut asiat vaikuttavat. Vuosittain valmistuvien asuntojen
määrä on nyt huippuaikanakin Helsingissä 2 % koko asuntokannasta ja 32 %
myytyjen asuntojen kokonaismäärästä. Helsinkiläisten saama asumistuki on
puolisen miljardia euroa vuodessa. Niinpä niin, sehän on kaksi ja
puolikertainen verrattuna Helsingin veronmaksajien maksamaan joukkoliikenteen
subventioon. Noin 50000 helsinkiläistä ruokakuntaa saa asumistukea. Puolet
ruokakunnista on yksinasuvia. Tukea maksetaan korkeintaan 80 % todellisista
asumiskuluista. Joku väittää näiden tukien maksamisen olevan ARA-rakentamista
järkevämpää. On läpinäkyvää, sanovat. Joku taas sanoo tukien nostavan asumisen
hintaa. On syntynyt maksuautomaatti.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Tämä on aikamoinen mylläkkä. Se ei helposti uppoa meikäläisen kalloon.
Enkä nyt yritäkään ymmärtää. Lähden vertailemaan naapuripääkaupunkeja.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZD7gGGz0QW5hgEQRH7dTtWx0Q0-AkGzysTcmCQKFkqKRtBtWQ2F-KbAQUvmpVQn98exREwfwwgIIA5sLNFu2NixlG8CYb2V3fnjh9F0358Z96NGol4jDJZa_ik4eAB9l0WOFYxeP5V9s/s862/ruskeat+ja+vihre%25C3%25A4t.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="641" data-original-width="862" height="238" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZD7gGGz0QW5hgEQRH7dTtWx0Q0-AkGzysTcmCQKFkqKRtBtWQ2F-KbAQUvmpVQn98exREwfwwgIIA5sLNFu2NixlG8CYb2V3fnjh9F0358Z96NGol4jDJZa_ik4eAB9l0WOFYxeP5V9s/s320/ruskeat+ja+vihre%25C3%25A4t.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Usein Helsingistä
puhuttaessa kehotetaan seuraamaan naapurikaupunkien menoa. Ovat kilpailukyvyssä
esimerkillisiä. Mutta miten on maan ja vesien suhteen? Onko alusta samanlainen?
Alusta on nykyinen taikasana. Kuvassa ovat näkyvissä metsät, puistot ja loppu
maa. Havaitaan Helsingin suuri metsä- ja muu viherala. Jos siihen piirtäisi
vielä vesialueet kuva muuttuisi entisestään, sillä Helsingissä on vesialueita
500 km2, Tukholmassa 28 km2 ja Kööpenhaminassa 4 km2. Kun verrataan kaupunkeja
olisi otettava huomioon se tosia, että Helsinki on vesien ja vihreän kaupunki
vailla vertaa. Sille emme voi mitään, että kaupunki talvisin muuttuu ainakin
vielä toistaiseksi kauttaaltaan valkoiseksi.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi90SckeePpFr4ya4CIwOpoCcjVDSX67VgBX2F0wJsiEg78rJpPtKSnoso2krXjNFUQ3bhdvEaX2opN6awSrYgYnbZLRbaqxl7AqvU4pzHt2HW7xsy07J6wsFt0gSW1zZYiwpddO1I99xI/s1205/hintakehitys.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1205" data-original-width="750" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi90SckeePpFr4ya4CIwOpoCcjVDSX67VgBX2F0wJsiEg78rJpPtKSnoso2krXjNFUQ3bhdvEaX2opN6awSrYgYnbZLRbaqxl7AqvU4pzHt2HW7xsy07J6wsFt0gSW1zZYiwpddO1I99xI/s320/hintakehitys.jpg" width="199" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Pohjoismaiden
pääkaupungeissa rakennetaan asuntoja kiihtyvällä tahdilla. Helsinki hyppäsi
vuonna 2020 kärkeen 11 asunnolla per 1000 asukasta, Kööpenhamina pääsi samaan
lukuun. Tukholmassa ja Oslossa tahti oli hiljaisempi, vain 6 asuntoa 1000
asukasta kohti. Asuntojen hinnat keskusta-alueilla ovat parhaiten pysyneet
kurissa Kööpenhaminassa. Helsingin hinta on 1,1 kertaa korkeampi, Oslon hinta 1,3
kertaa korkeampi ja Tukholma hinta 1,4 kertaa korkeampi.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVOvOl1gCvv6aofmjhB946O4qYsHGT2MHgqL7O8JW9AKyl8muckAfgKK5t1fgNbeayT4x1njzo4ZNLYGdpnu7r-LD1Y6DwusONFiHRodITNNJm6SyMGx5LlUYTDMwtiCClfOki5SSKxuQ/s1512/tukholman+ja+nhelsingin+asuntotutantomuutokset.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="726" data-original-width="1512" height="154" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVOvOl1gCvv6aofmjhB946O4qYsHGT2MHgqL7O8JW9AKyl8muckAfgKK5t1fgNbeayT4x1njzo4ZNLYGdpnu7r-LD1Y6DwusONFiHRodITNNJm6SyMGx5LlUYTDMwtiCClfOki5SSKxuQ/s320/tukholman+ja+nhelsingin+asuntotutantomuutokset.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Kuvassa on
vuosittaisia hinta- ja tuotantomuutoksia edelliseen vuoteen verrattuna. Kaikki
liittyy yleisiin suhdanteisiin. Helsingissä tuotannon aleneminen näyttää eräinä
vuosina pudottaneen hintoja. Vuoden 2019 tuotannon kova ja hyppäyksellinen
kasvu saattoi hillitä hintojen nousua. Mitään johdonmukaisuutta ei löydy. Myöskään
Tukholmassa ei voi havaita mitään johdonmukaista riippuvuutta hintojen
muutoksen ja tuotantomäärän välillä. Helsingissä aikavälillä 2008-2020 hinnat
nousivat 1,7 kertaisiksi, Tukholmassa 1,9 kertaisiksi, Kööpenhaminassa 2,0
kertaisiksi ja Oslossa 2,6 kertaisiksi. Helsingissä hieman vähemmän kuin
vertailukaupungeissa. Olisiko tämä sittenkin suuremman tuotannon ansiosta?
Asuntoja tuotettiin Helsingissä suhteellisesti enemmän kuin
vertailukaupungeissa. Vuosina 2008-2020 Helsingissä rakennettiin 1000 asukasta
kohti 88 asuntoa, Tukholmassa 60 asuntoa, Kööpenhaminassa 60 asuntoa ja Oslossa
52 asuntoa.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd9LEC84O48HWsBPgtZr80PvfCGQyWmvssJOWPRsb3-TW0oDiiW2aG2ubRaGMQjqFIyQMqNa3iwwfbllXULKeW-_unCYR1b5PKfWKffmeGzxgsUI159RXWnfgKtFq9JPDLYTjUeN-qBss/s750/tuotanto+kautta+hintamuutos.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="551" data-original-width="750" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd9LEC84O48HWsBPgtZr80PvfCGQyWmvssJOWPRsb3-TW0oDiiW2aG2ubRaGMQjqFIyQMqNa3iwwfbllXULKeW-_unCYR1b5PKfWKffmeGzxgsUI159RXWnfgKtFq9JPDLYTjUeN-qBss/s320/tuotanto+kautta+hintamuutos.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Kuvassa on vuosilta
2008-2020 asuntojen vuosittaisten hintamuutosten ja tuotantomuutosten suhteita.
Asuntojen hinnat näyttävät nousseen 7 % keskitasoa, mutta heittoja löytyy.
Suuret tuotannon lisäykset eivät ole pudottaneet hintoja. Pikemminkin
hintapudotuksia näkyy pienenevän tuotannon aikoihin.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Riittävätkö alueet?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Jos nyt on MOT-tavoin todistettu, ettei tuotantomuutosten
ja hintamuutosten välillä vallitse korrelaatiota voidaan siirtyä toiseen
kysymykseen ja kysyä mitä ylimitoitettu kasvu tarkoittaa alueiden riittävyyden
suhteen. Väittihän Lauri Nordberg käyttökelpoisten korttelimaiden aikanaan
loppuvan ja mitäs sitten? Loppuvatko ne, siinäpä kysymys. Pitää hiemaan tutkia.
Ai, niin miksi minun pitää kvasitutkia, kun viisaat kaupunginkansliassa ja
yleiskaavaosastolla ovat jo vuosikausia selvittäneet asiaa ja vieneet asiat
päätöksentekomyllyyn. No, enhän minä mitään tutki kyseenalaistaakseni heidän
tutkimuksiaan. Minähän tutkin hahmottaakseni kokonaiskuvaa. BIG PICTURE – niin
muodikasta. Ryhdyin siis keräämään tietoja Helsingin maankäytöstä erilaisten
käyttötarkoitusten mukaan. Bongasin Google Earthista kaikki metsät 57 km2,
kaikki puistot, pellot ja niityt ja viheralueet, kaikki kerrostaloalueet ja
kaikki omakoti- ja rivitaloalueet. Mittasin yritysalueet ja satamat sekä
rautatiealueet ja suuret liikenneväylät. Ryhdyin sitten ihmettelemään
asuntoalan suhdetta kaikkeen muuhun alaan ja yritin pinnistellä ymmärtääkseni
mistä niitä uusia asuntomaita joudutaan leikkaamaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1eS4Nhq4sRWNSBRRCbwIx9CV5Y_6iBaVrsfLIU4i7jpoFcPfv5we5WYpPL2E56MvroksrLXYTRp30AA1eCg1LFMHOyxL32pdtARnrC2IX-tUqdSg4O0v0mBqUae-H_8RmJuZzMOpKTtM/s720/OIKEA+KUVA.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="716" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1eS4Nhq4sRWNSBRRCbwIx9CV5Y_6iBaVrsfLIU4i7jpoFcPfv5we5WYpPL2E56MvroksrLXYTRp30AA1eCg1LFMHOyxL32pdtARnrC2IX-tUqdSg4O0v0mBqUae-H_8RmJuZzMOpKTtM/s320/OIKEA+KUVA.jpg" width="318" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Kun kuvaa katsoo,
niin hämmästyy alueiden määrästä. Oikeastaan hätkähtää. Että noin paljonko
niitä metsiä, niittyjä, peltoja ja puistoja on nakerrettavaksi. Oliko aivan
tarpeetonta tuo uho maan riittämättömyydestä? Tilaa näyttäisi olevan. Ovatko
yleiskaavoittajat sittenkin oikeassa? Kun kaupunginkanslian vuoden 2060 ennuste
toteutuu kerrostaloalueet lisääntyvät 18 km2, pientaloalueet Östersundomin mukaan
luettuna lisääntyisivät 4 km2, metsiä kaadetaan 13 km2, viheralueita ja
puistoja nakerretaan 9 km2, yritysalueet saattaisivat kasvaa 1 km2,
liikennealueet luovuttaisivat bulevardisoinnin kautta varsinaista aluettaan 0,5
km2 ja muut sekalaiset välialueet sekä ranta-, saari- ja suojavyöhykealueet
pienenisivät 2 km2. Jos otetaan toisinpäin niin kerrostaloalueet kasvavat 1,4
kertaisiksi, pientaloalueet kasvavat 1,1 kertaisiksi, metsät ja viheralueet
yhteensä vähenevät neljänneksellä.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWLshg5ZZP-gv_Xx8UEFef4f-sUPeL0q2CENY5opwHmz5x4Fzwpla8TJVXPtqRggZgovz0lL8AXYaBUaureD1eyOp-_GK8La-7IWjkpQsYG754CxJHaICMTuxqJgDyY0XAc3-AoecGPEg/s1018/laskelma+alueista.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="1018" height="141" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWLshg5ZZP-gv_Xx8UEFef4f-sUPeL0q2CENY5opwHmz5x4Fzwpla8TJVXPtqRggZgovz0lL8AXYaBUaureD1eyOp-_GK8La-7IWjkpQsYG754CxJHaICMTuxqJgDyY0XAc3-AoecGPEg/s320/laskelma+alueista.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Tässä on minun
laskelmani Helsingin alueista neliökilometreinä. Enhän noita neliökilometrejä
saanut mistään valmiina. Oli mitattava Google Earthista. Kyllä Googlella voi
muutakin tehdä kuin vain guuglata. Metsät ja puistot kyllä löytyvät Helsingistä
alueittain-teoksesta. Minä olen varmaan laskenut metsiksi myös kallioiden
pusikot, sillä olen saanut metsäisiä alueita viidenneksen enemmän kuin niitä
virallisesti on. Uusien kerrostaloalueiden tuleva tilantarve on laskettu
Etu-Töölön asukastiheydellä. Silloin tarvitaan 950000 asukkaan väestömäärälle 17,5
km2 uusia kerrostaloalueita. Vuonna 2060 kerrostaloissa asuisi 81 % asukkaista,
kun nyt kerrostaloväkeä on 77 %. Mutta onko Etu-Töölön tiiveys 12000 as/km2
riittävä nykypäivän kaavoitustrendeille? Ei ole, sillä Postipuiston kahden
alueen tiiveys on runsas 20000 asukasta neliökilometrillä. Samaa korkeata asukastiheyttä
on sovellettu myös Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa. Jos uuden kerrostalokannan laskentaperusteina
olisi käytetty Punavuoren tiheyttä tai Postipuiston tiheyttä tai näiden uusien
alueiden tiheyttä olisi vuonna 2060 tarvittavien uusien kerrostaloneliökilometrien
määrä 9 km2. Vahvistetun yleiskaavan vuoden 2050 vastaavat luvut eri
tiheyksillä ovat 12 ja 7 uutta neliökilometriä kerrostaloalueita. Se olisi neljä
uutta Lauttasaarta. Kaikkialla ei voi kuitenkaan kaavoittaa Postipuiston tehokkuutta.
Ensinnäkään näille nykyuusille alueille ei rakenneta puistoja, sillä esimerkiksi
Postipuiston tapauksessa keskuspuisto toimii ulkoistettuna viheralueena. Meren
rannoille kuten Sompasaareen ei myöskään juuri rakenneta puistoja. Hyvä niin.
Vertailukohteena uuden rakentamisesta on Kuuninkaantammen keskusta. Siellä
asukastiheys on 8000 as/km2. Hernesaaren nyt uusintavaiheessa olevassa kaavassa
asukastiheys on 16000 as/km2. Uusien alueiden tarvetta laskettaessa on hyvä
pitäytyä tuohon nyt käytettyyn lukuun 12000 asukasta neliökilometrillä. Se on
samaa luokkaa kuin Etu-Töölö, Kruununhaka, Kallio ja Arabianranta.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWo3EpKyouOTTCJcl0qVdKmj9dytZ6OlsMkb6zoeu6zTzIN5Gz6-JBoX0ZZBRRw_K8-45hMc2LYp7X8VFz6WCI-Cl_nwWxfOGdKNDOQ5tbT92tbs-gMbt9SrhbAM3W0S_CJS4cMu4jT5k/s1165/uudet+kerrostaloalueet.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="674" data-original-width="1165" height="185" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWo3EpKyouOTTCJcl0qVdKmj9dytZ6OlsMkb6zoeu6zTzIN5Gz6-JBoX0ZZBRRw_K8-45hMc2LYp7X8VFz6WCI-Cl_nwWxfOGdKNDOQ5tbT92tbs-gMbt9SrhbAM3W0S_CJS4cMu4jT5k/s320/uudet+kerrostaloalueet.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Tässä kuvassa
näkyvät harmaalla Helsingin kerrostaloalueet.
Uusia alueita tarvittaisiin Etu-Töölön asukastiheydellä violetin neliön
kokoinen alue. Tehtävä ei ole helppo, sillä se edellyttää sinänsä runsaiden
metsä- ja viheralueiden rankkaa karsintaa. Siitä ei helsinkiläinen meren ja
metsien kansa tykkää. Alueelle muuttavat eivät näistä mieliteoista tiedä.
Heille se on ehkä yhdentekevää. Meille vanhoille ei. Me olemme sentään vielä
ylivoimainen enemmistö.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Arkkitehti P. E. Blomstedt kirjoitti 30-luvulla
artikkelisarjan nimeltä ”Tulevaisuuden Helsinki”. Hän vaati vanhan
kivikaupungin saneeraamista. Näin hän kirjoitti: ”Toivon voivani otaksua, että
tällä ei saateta tarkoittaa sitä, että asuntotaloalueet, </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">joilla rakennusjärjestys on oikeuttanut
rakentamaan aina 5/6 pinta-alasta ja oikeuttaa edelleenkin, joilla suurin osa
asuinhuoneista ei saa aurinkoa lainkaan, joilla kymmenettuhannet pikkulapset
ovat pakotettuja leikkimään asfalttipihojen kuilumaisissa pimennoissa,
pihamaitten, joilla ei kasva ruohon korttakaan, että nämä alueet
asemakaavakonttorin mielestä eivät kaipaisi perusteellista saneerausta.”
Blomstedt siis piti vanhan Helsingin kortteleiden saneerausta välttämättömänä
ympäristöhygieenisistä syistä. Nyt haluttaisiin rakentaa juuri sellaisia
kortteleita tai oikeastaan paljon tehokkaampiakin. 5/6 tarkoittaa
tonttitehokkuutta e=0,8 ja aluetehokkuutta noin 0,6. Nyt rakennettavilla
uusilla alueilla aluetehokkuus on yli yhden, esimerkiksi pohjoisessa Postipuistossa
on ea= 1,0, Sompasaaressa ea=1,2, Jätkäsaaressa ea=0,8, Hernesaaressa ea=1,1,
mutta Kuninkaantammessa vain 0,8. Uusien kohteiden puolustukseksi on sanottava
laajojen umpikorttelipihojen vihreys. Se on kuitenkin useimmiten pihakansien
päällä ja siis väliaikaista siirtovihreyttä.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_xjQwGsWVSwlDbEjnuspjQv-qr-hINwC5SQLiqJ5KReJSc4bWXKvudyIRPCrjhTh2IxNvskKGMNp_prTVsMzpm74t8DtzHhlIqmu6yCMhsXzSm8l2oAKwvuHlGpFZjSUnjk0OuH5nDV4/s1154/uusi+normaali.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="735" data-original-width="1154" height="204" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_xjQwGsWVSwlDbEjnuspjQv-qr-hINwC5SQLiqJ5KReJSc4bWXKvudyIRPCrjhTh2IxNvskKGMNp_prTVsMzpm74t8DtzHhlIqmu6yCMhsXzSm8l2oAKwvuHlGpFZjSUnjk0OuH5nDV4/s320/uusi+normaali.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Onko tämä nyt uusi
normaali? Onko suuri asukaslukutavoite saavutettavissa Helsingin uusien
asuntoalueiden korkealla tehokkuudella. Nyt on tehty ja tekeillä erinomaisia
alueita. Todella onnittelen kaupunkisuunnittelua innovatiivisesta ja
laadukkaasta suunnittelutyöstä. Esimerkiksi Postipuistossa on hienoja taloja –
mutta liian tiiviisti. Jätkäsaari 24000 asukasta, Kalasatama 25000 asukasta,
Länsi-Pasilan nauhakaupunki 11000 asukasta, Kruunuvuori 12000 asukasta ja
muitakin hyviä ja kauniisti suunniteltuja alueita. Malmikin tekeillä -
valitettavasti. Yhteensä alueita on ehkä 80000 uudelle asukkaalle. Nykyisin alueilla
asuu jo 22000 asukasta. Mutta mihin sijoitetaan ne 160000, jotka tulevaisuudessa
ovat vailla asuinpaikkaa? Miksi muuten olen vastustanut Malmin lentokentän
rakentamista? Se johtuu siitä, että rakas ystäväni Maija Kairamo, Viipurin
kirjaston pelastaja, Katajanokan kanavan pelastaja ja monen keskiaikaisen
kirkon pelastaja, hän se minut tuohon Malmin lentokentän pelastustehtävään
vihki. Kirjoitti jopa runon:</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-size: x-small;"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><span style="font-family: helvetica;">Alussa oli NeKusTo</span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: x-small;">Smith ja Polvinen<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: x-small;">Katajanokan kanava<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: x-small;">elämän mittainen ystävyys<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><span style="font-size: x-small;">nyt nousuun Malmilta!</span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Riittääkö tila?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Täydennysrakentamisen potentiaali saattaisi olla noin
50000 asukasta, käynnissä olevien projektialueiden jäljellä oleva potentiaali
on noin 60000 asukasta (niillä asuu jo 22000 asukasta), pientalopotentiaalia
syntyy Östersundomiin ja täydentävänä noin 20000 asukkaalle (syntyisi
enemmänkin, jos asiaan keskityttäisiin). Yhteensä siis 130000 asukkaalle olisi
mahdollisuuksia. Muitakin pienempiä uudisprojektialueita on, mutta puhutaan nyt
isoista luvuista. Uusia asukkaita olisi ennusteiden ja tavoitteiden mukaan
tulossa vuoteen 2050 mennessä 200000 ja vuoteen 2060 mennessä 290000.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Vaje uusista alueista vuonna 2050 olisi 70000
asukkaalle ja vuonna 2060 vajetta olisi jo 160000 asukkaan tilojen
suhteen.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Loppuuko siis tila, niin kuin
Lasse Nordberg sanoo? Tai olisiko yleiskaavan kasvuennustetta ja tavoitetta
laskettava sadalla tuhannella asukkaalla, niin kuin Olli Lehtovuori sanoo.
Silloinhan oltaisiin perus-ennusteessa ja tilastokeskuksen ennusteessa ja
hylättäisiin nopean kasvun ennuste. Vai löytyykö vielä kaiken tekeillä olevan
ja täydennysrakentamisen lisäksi tiloja ensin kaksi kertaa Lauttasaarelle ja
sitten vielä kolme kertaa Lauttasaarelle. Tai sitten saman verran kertoja
Jätkäsaarelle?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><span style="font-family: helvetica;">Helsinkiin voidaan kyllä rankalla viheralueiden haltuunotolla
ja runsaalla vanhan rakennuskannan purkamisella ja tehokkaammalla
uudisrakentamisella, laajalla täydennysrakentamisella ja lisää merta
täyttämällä ja vielä pientaloalueita järkiperäisesti tiivistämällä saavuttaa
yleiskaavan rakentamistavoitteet ja asukaslukutavoitteet, mutta mitä siitä
seuraa? No siitä seuraavat juuri nuo mainitut asiat. Haluammeko näin
tapahtuvan? Minä en halua. Haluan säilyttää merellisen ja vihreän kaupungin.
Tehdään siis sovinnolla tuo Lehtovuoren ratkaisu ja mitoitetaan kaupunki
perusennusteen mukaan! Se olisi minunkin ratkaisuni.</span></p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-4193834290274968332021-09-18T15:20:00.022+03:002021-09-18T15:32:08.769+03:00Elämäni rakennustyömaat<p><span style="font-family: helvetica;">Olen kiinnostunut rakennustyömaista. Ei ihmekään, olenhan
rakennusinsinööri. Itse kun olen nyt köntys, en pysty enää rakentamaan. Mitä
nyt istuallaan jotain näpertelemään. En pysty edes kiipeämään tikapuita
vesirännejä tyhjentämään. Ainoa mihin pystyn, on istuminen ruohonleikkurilla
tai pöydän hiominen. Sellainen työmaa onkin nyt edessä. On hiottava ja
lakattava vanha pöytä. Nuorena miehenä tai koulupoikana 40-luvun lopulla piti
päästä kesäaikaan ansiotöihin.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9ARN0EuuXv_8dx1B2LFT0h6T5o5EqkiL0701LXHfYG3K1-ja64spDm7IGzuky4riP9-Nh50nHhXDmDynJM8iMhxEIDUbG8WdoJOOPKn2tKaxURrUV-YRqmB3V4fh_sdmh6NxeG2zGLPI/s400/maunulan+koulu.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="260" data-original-width="400" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9ARN0EuuXv_8dx1B2LFT0h6T5o5EqkiL0701LXHfYG3K1-ja64spDm7IGzuky4riP9-Nh50nHhXDmDynJM8iMhxEIDUbG8WdoJOOPKn2tKaxURrUV-YRqmB3V4fh_sdmh6NxeG2zGLPI/s320/maunulan+koulu.jpg" width="320" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Ensimmäinen rakennustyömaani oli Maunulan
kansakoulu eli nykyinen ala-aste, <b>Hilding
Ekelundin</b><span> suunnittelema rakennus. Koulu oli sen ajan tyyppiratkaisu.
Vanhana SYK:n kasvattina – parempaan tottuneena - ihmettelin koulusuunnittelun
uutta vanhanaikaisuutta. </span><b>Väinö Vähäkallion</b><span>
vuonna 1937 valmistunut Nervanderinkadun tyylipuhdas koulurakennus – sittemmin
Museoviraston tuhoamana – oli nuoren miehen mielessä se ainoa oikea tapa tehdä
koulu.</span><span> </span><span>Olin 15-vuotias. Vuosi oli 1950.
Siihen aikaan työmailla kaikki kannettiin tai kärrättiin ylös kerroksiin.
Lautapojat kantoivat puutavaran, laastimuijat kantoivat ja sekoittivat laastin,
betonikärrärit kärräsivät betonin ja tiilipojat kantoivat tiilet. Koulupojan
kannettavaksi tuli laastikontti. Polvet notkahtivat laastikontin kuormasta.
Laastia kantavat mummot nauroivat. Piti hallita tekniikka. Lyhyet töpöttävät
askeleet. Päättäväinen ote aisasta. Ja tanakasti lankongille. Rakennustyömaa
oli nuoren miehen ansaintapaikka. Seuraavana kesänä olin töissä
Pohjois-Haagassa Ohjaajantiellä ja Näyttelijäntiellä.</span></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuJd4r_JU_nOhjTkorxaiiAQZFgtWglhP9t0AJ1mPrhgZ6sBIKudLi0yhjFrcTJrj6z5b9ywax1SEXkwBkFM6tgB1xXYhmGdxoJ7ct4RgwdjYN17C4gr1XeGTGhuoikzH4x8ttsUpC-w8/s765/olympialaiset.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="578" data-original-width="765" height="151" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuJd4r_JU_nOhjTkorxaiiAQZFgtWglhP9t0AJ1mPrhgZ6sBIKudLi0yhjFrcTJrj6z5b9ywax1SEXkwBkFM6tgB1xXYhmGdxoJ7ct4RgwdjYN17C4gr1XeGTGhuoikzH4x8ttsUpC-w8/w200-h151/olympialaiset.jpg" width="200" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Olympiakesänä 1952 työmaa oli Aino Acktén tiellä.
Silloin kaivettiin perustuskaivoja savimaahan. Työtoverinani ämpärin ja köyden
toisessa päässä oli riuskansalskea rakennusmies, joka kieltäytyi
hyväpalkkaisista betonimiehen tai laattamiehen töistä ja halusi sekamiehenä
aikaa keskittyäkseen omaan itseensä ja erityisesti naisten elimelliseen
viihdyttämiseen. Niin hän todisti. Opiskelijan kävi kateeksi.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Talvella 1953 ajelin Vespalla Kaj Englundin
makkaratalojen työmaalle Männikkötie viiteen. Naapuritalon montusta kurkisteli </span><b style="font-family: helvetica;">Pentti Pantzar</b><span style="font-family: helvetica;">. Molemmat olimme
ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Pentti oli rakentamassa Kai Blomstedtin ja B.
Stenbäckin piirtämää Männikkötie seiskaa. Opiskelijalta vaadittiin pakollista
työmaaharjoittelua kolme kuukautta. Käytännössä tulevat rakentajat tekivät
kesä- ja talvilomatöitä säännöllisesti. Tosin vailla kuvitelmia työkohteestansa
arkkitehtuurin tai rakennustekniikan myöhempänä arvokohteena. Tosin Pantzarin
Penasta en tiedä, hänestähän tuli arkkitehti, saattoi ymmärtää jotain Maunulan
arkkitehtuurista.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb536Cre25PfNYyOKuSJl3nfOPkSPlW-FJgyC3VLxYZyaN91NYuXw-1uYlNdKEwmDJ1inh-7e0X3JR91ESrXBIcp6GxftJet8MqXVZCwabhYWEScTGFCLqNBhZFEbmjdE5TKppF0os-4g/s1152/KULOSAARI.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="927" data-original-width="1152" height="258" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb536Cre25PfNYyOKuSJl3nfOPkSPlW-FJgyC3VLxYZyaN91NYuXw-1uYlNdKEwmDJ1inh-7e0X3JR91ESrXBIcp6GxftJet8MqXVZCwabhYWEScTGFCLqNBhZFEbmjdE5TKppF0os-4g/s320/KULOSAARI.jpg" width="320" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Missä olin harjoittelijan vuonna 1954. Juuri
lähes kaksikymppisenä, uunituoreena teekkarina. Muisti katkoo. Nyt välähti. Se
oli Helsingin satamalaitos. Olin töissä Kulosaaren sillan työmaalla. <b>Emsalö Johansson</b></span><span style="font-family: helvetica;"> oli yksi legendaarisista
mestareista. Hänen lempilauseensa oli: ”De blåsar nu så helvete!” Työssä oli
haasteensa, muu kuin tuuli. Silta on liittorakenne, terästä ja betonia. Betonin
saamisessa ylös kannelle oli vaikeuksia. Kokeiltiin pumppaustekniikkaa.
Betonimylly sijaitsi sillan alla maan tasossa. Betoni pumpattiin kuuden tuuman
putkea pitkin ylös kannelle. Tarkoitus oli saada oikein sekoitettu karhunpaska
ylös kannelle. Se ei onnistunut. Putki jämähti. Myllärit lisäsivät vettä
satsiin. Minä kuljetin koekuutioita VTT:lle Hietalahden torin varrella. Vain
joka viides kuutio täytti lujuusvaatimukset. Kukaan ei reagoinut. Sillan myöhemmät
ongelmat eivät kuitenkaan liittyne betonin lujuuteen.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Saman kesän toinen työmaa oli Katajanokan laituri.
Satamalaitoksen työtekijöillä oli melkoista velttoilua. Kahvitunnit ja
ruokatunnit venähtivät. Tästä kun teekkari huomautti, se oli liikaa. Minulle
luvattiin opetusta. Työmaan mestarina oli </span><b style="font-family: helvetica;">Kaj
Outa</b><span style="font-family: helvetica;">. Pohjoismainen painonnonoston mestari. Hän pelasti minut sakin
hivutukselta. Joskus olisi hyvä pitää suunsa kiinni.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Syksyllä minusta tuli insinöörioppilas
rautatiehallituksen ratapihajaostoon. Työt rakennustyömaalla päättyivät ja
alkoivat konttorityöt insinöörioppilaana. Päällikkönä oli </span><b style="font-family: helvetica;">Veikko Könönen</b><span style="font-family: helvetica;"> ja lähimpänä työtoverina rakennusmestari </span><b style="font-family: helvetica;">Otto</b><span style="font-family: helvetica;"> </span><b style="font-family: helvetica;">Jääskeläinen</b><span style="font-family: helvetica;">. Rautatiehallituksen rakennus oli hurmaava työpaikka.
Vieläkin nuo sinertävät käytävät, kaari-ikkunat ja huippuhienot vessat ovat
mielessäni.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Olin isäni vanhalla
työpaikalla, samoissa huoneissa. Isä suunnitteli 20-luvun lopussa rautateiden
sähköistystä. Ensimmäinen osuus Helsingistä Kirkkonummelle toteutui vasta
vuonna 1969.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7qkFJxbYnhc61XZYPjKqFCTvygrcw_pqKm5XVQJrw8WcnxgmHypL7h21cC4rovAQN_cpyw19Y_fVrxXv4Z5eZZkIFwemVgq2AKqVXmiKPtO1C1yf37MJkI4JvnxZ1i2XHW3NkGFs-EQQ/s1322/askim.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="717" data-original-width="1322" height="174" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7qkFJxbYnhc61XZYPjKqFCTvygrcw_pqKm5XVQJrw8WcnxgmHypL7h21cC4rovAQN_cpyw19Y_fVrxXv4Z5eZZkIFwemVgq2AKqVXmiKPtO1C1yf37MJkI4JvnxZ1i2XHW3NkGFs-EQQ/s320/askim.jpg" width="320" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">V<span>uonna 1955 asetuin
Göteborgin kesäasukkaaksi ja Göteborgin kaupungin katukonttorin
harjoittelijaksi. Harjoittelupaikkana oli suuri viemäri- ja katutyömaa
kaupungin laidalla. Iltaisin olin tiskaajana Göteborgin Grand Hotellin
keittiössä. Tai tiskaajaurani alkoi oikeastaan yleistiskaajana, mutta sitten
nousujohteisesti siirryin lasitiskiin ja päädyin lopuksi </span><i>diskbäraren</i><span> kunniakkaaseen virkaan. Palkkakin nousi tuossa urakierrossa
kruunusta ja kahdeksastakymmenestäviidestä äyristä kahteenviiteentoista.
Tiskinkantajan roolissa hienointa oli kantoreitti, joka ohitti </span><i>kallskänkan</i><span>. Siellä ovat tunnetusti
ravintolakeittiön upeimmat tyypit. Olin päättänyt aikamiehenä tulla ravintolan
salin puolelle, mutta tämä toive ei toteutunut – talo purettiin. Samaisena
vuonna 1955 </span><b>Alvar Aallon</b><span> ehdotus
”Curia” voitti Göteborgin keskustaan suunnitellun hallintokeskuksen kilpailun.
Curia sijaitsi rautatieaseman ja työpaikkani läheisyydessä. Keskusta ei koskaan
toteutettu. Olin tietysti ylpeä suomalaisuuttani, vaikka asia ei sen paremmin
kiinnostanut. Enemmän kiinnostivat lähiseutujen tanssilavat. Tanssilavamatkan
seurauksena minun huostaani annetut vuokraemäntäni viherkasvit pelastuivat. Vein
viehättävän tanssilavaseuralaiseni vuokraemännän olohuoneeseen, tarkoituksena oli
suudella. Suutelu unohtui kuin havaitsin katastrofin. Kaikki valtavat
peikonlehdet ja muut viherkasvit olivat lyyhistyneet veden puutteessa
lattialle. Viimetipassa tehty kastelu pelasti minut ja kukat ja vuokraemännän sielunrauhan.</span></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpigcrht1Ljqos3HgkYtaCYmkM3v6KOY57w5jL1oHykS0G_u5-4EnJ_UCf62VUtw0TmAlj0SiJRPQjFX2kUDPfn5puaQDtuhEMBi-GeSrWYjw1PuO1BvdWSjoAPOi2rymNyR5iaKyRm0U/s764/metro+50+luvulla.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="764" data-original-width="696" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpigcrht1Ljqos3HgkYtaCYmkM3v6KOY57w5jL1oHykS0G_u5-4EnJ_UCf62VUtw0TmAlj0SiJRPQjFX2kUDPfn5puaQDtuhEMBi-GeSrWYjw1PuO1BvdWSjoAPOi2rymNyR5iaKyRm0U/s320/metro+50+luvulla.jpg" width="292" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Vuodesta 1956 vuoteen 1961 olin Helsingin
kaupungin kiinteistöviraston asemakaavaosastolla kokopäivätöissä; teekkaripiirtäjänä,
niin kuin arvostettu esimieheni <b>Pekka
Westerinen</b><span> minua joskus kutsui suuttuessaan. Liiallinen omaehtoisuus ei
ollut sallittua. Piirustelun kohteena olivat mm. Muurimestarintie sekä
Länsiväylä. Erityinen tehtävä oli värittää jalankulkutiet keltaisella ja
nurmikot vihreällä. Perspektiivikuvien teossa ei ollut apuna tietokoneita, ne
tehtiin millimetripaperille. Hieno työpaikka ja hienoa väkeä. Tekeillä oli
Helsingin uusi yleiskaava. Esikaupunkiliikenteen suunnittelutoimisto </span><b>Reino Castrénin</b><span> johdolla tutki
talviarkipäivän huipputuntia klo 16-17 vuonna 1992. Ensimmäiset
metrohahmotelmat piirrettiin ja täsmälleen niin kuin ne ovat toteutuneet idässä
ja lännessä. U-metro jäi kuitenkin haaveeksi. Minä tein diplomityöni
Vapaudenkadusta, samalla jouduin kritisoimaan Aallon keskustasuunnitelman
kelvotonta liikenneratkaisua.</span></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmas9c1I3SPCdgH2ag3wHUz28qoqsr4qGjTJo7BqI9JOYboRLoBl2ngBm7gQ5TN-B7WUzrx80cRiycesEUCrmGOKB0n1gyouoTuLfQYRE0YuMEOHaaBT-SOj3uvbOohgkuY1s7EVsfC0w/s1406/bosch+femsa.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="854" data-original-width="1406" height="194" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmas9c1I3SPCdgH2ag3wHUz28qoqsr4qGjTJo7BqI9JOYboRLoBl2ngBm7gQ5TN-B7WUzrx80cRiycesEUCrmGOKB0n1gyouoTuLfQYRE0YuMEOHaaBT-SOj3uvbOohgkuY1s7EVsfC0w/s320/bosch+femsa.jpg" width="320" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Kaipuuta oli kuitenkin kesäharjoitteluun
ulkomaille. Vuonna 1958 tapahtui jotain suurenmoista. Kysymyksessä ei ollut
rakennustyömaa tai rakennusalan harjoittelu. Olin pyrkinyt Brysselin
maailmannäyttelyn Suomen paviljongin rakennustyömaalle – mutta se tyssäsi. Sain
kuitenkin harjoittelupaikan autoalan tehtaaseen Madridin Ciudad Linealiin. En
silloin vielä tiennyt työpaikan olevan eräällä suunnitteluhistorian
merkkialueella. Ciudad Lineal oli Madridiin suunniteltu vihreä lineaarikaupunki.
<b>Arturo Soria</b><span> oli kaupunkinauhan
idean isä. Hän myös toteutti 1890-luvulla noin 5 kilometrin osuuden katua, joka
nytkin vielä – tosin rakennuskannaltaan täysin muuttuneena - kantaa hänen
nimeänsä. Ajatuksena oli todellinen kehäbulevardi raitioteineen. Minun
harjoittelupaikkani tämän kadun varressa oli nimeltään Fábrica Española
Magnetos S.A. FEMSA. Työtoverini </span><b>Kalevi
Arimo</b><span> ehdotti tyttäreni yhdeksi etunimeksi Magneto. Se jäi toteutumatta.</span></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiR5u9wZx7tNSoSJ0IIMWG85dD_VE-MuyrBgcpjlLvTfMWIQxP6yvTEK9rEWjXzxDn3nn0yCNoxbZVEc2x5O20YZSSu9vIELtOh2h1QM3v-jneNzFGPGowBlQe8uasGPeJVuQ3b5J7QUUk/s717/kompassia.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="713" data-original-width="717" height="318" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiR5u9wZx7tNSoSJ0IIMWG85dD_VE-MuyrBgcpjlLvTfMWIQxP6yvTEK9rEWjXzxDn3nn0yCNoxbZVEc2x5O20YZSSu9vIELtOh2h1QM3v-jneNzFGPGowBlQe8uasGPeJVuQ3b5J7QUUk/s320/kompassia.jpg" width="320" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">1960-luvulla rakennustyömaat muuttuivat teiksi ja
kaduiksi. Ratoja ei juurikaan ollut tekeillä. Oli tekeillä Smith-Polvinen. Sitä
työtä seurasin kateudella ja kritiikillä uudessa työpaikassani. Olimmehan
itsekin tarjonneet työtä <b>Kalevi Erannin</b></span><span style="font-family: helvetica;">
johtamassa Kunnallistekniikka Oy -firmassa. Olimme vielä hankkineet
vahvistukseksi Kööpenhaminan kaupungin johtavat liikennesuunnittelijat. Ei purrut.
Kaupunki halusi amerikkalaista viisautta. Tämä viisaus johti kompastuksen kautta
Helsingin metroon. Minäkin pääsin piirtämään metron ns. ulkorataa Itäkeskuksesta
Sörnäisiin. Metroasemat keskustasta olivat nekin mieluista puuhaa pienine
asemasotineen. Suurin suunnittelusota koski Rautatientorin metroasemaa. Vahvat
voimat halusivat rakentaa kasipäisen aseman, toinen lippuhalli Ateneumin eteen
ja toinen Sokokselle. </span><b style="font-family: helvetica;">Pentti Aholan</b><span style="font-family: helvetica;">
kanssa taistelimme ajatusta vastaan. Ja niin sitten toteutui nykyinen asema,
jonka lippuhalliin </span><b style="font-family: helvetica;">Liisa Ilveskorpi</b><span style="font-family: helvetica;">
teki kompassin. Kompassitoriksi sitä kutsutaan. Metron suhteen opintomatkat
suuntautuivat erityisesti Pariisiin. Olin jo hetken varma, että Pariisin Auberin
aseman metrotyömaa koituu kohtalokseni. Menin työmaalla hissiin ja painoin
nappia. Hissi liikahti ja pysähtyi. Ovi ei auennut. Tiesin tarinoita hissiin
jääneistä ja sinne menehtyneistä – etenkin meluisilla rakennustyömailla. Ihme –
hälytysjärjestelmä toimi!</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOxyuAeELKaCVxe-j_iGQWAzExtoa_q9Pup2VynbFtTm5x0LcEPRaTuuegYow6rZfJZSoahSvvVKrkFj-Bg7aPgWwP74mcOeBtl3aUCgHaH1aDhaXL9_2pP6-KkoleBNYDH-puKrPNU5k/s971/PHA+RUNG+SUUNNITELMA+JA+TODELLISUUS.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="971" data-original-width="637" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOxyuAeELKaCVxe-j_iGQWAzExtoa_q9Pup2VynbFtTm5x0LcEPRaTuuegYow6rZfJZSoahSvvVKrkFj-Bg7aPgWwP74mcOeBtl3aUCgHaH1aDhaXL9_2pP6-KkoleBNYDH-puKrPNU5k/w210-h320/PHA+RUNG+SUUNNITELMA+JA+TODELLISUUS.jpg" width="210" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">1970-luvulla alkoi vientitoiminta. Suurin
rakennustyömaa muodostui Vietnamin Pha Rungin telakalle. Sinne en lainkaan
päässyt. <b>Heikki ”Hessu” Turunen</b><span>
meidän toimistostamme oli työmaalla paikan päällä. Alkuun menestyksekäs
kehitysyhteistyön kohde raunioitui ja taantui ruosteisten laivojen säilytyspaikaksi.
Nyt satelliittikuvista päätelleen jotain taas tapahtuu. Toiminta näyttää varsin
vilkkaalta. Onnea!</span></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIvlJouRm_mph8o6IYrcWVfSKD9Uz4pOKWw5Y7AoIySUrcqk4sK9zP3zCXKFAiNQeaACtPfMTOIE5XIHS6Axecs2U3fbUnF2lAtNTHewcF4n-wGEzP9_no6wzFzNIkxvWAWjlnSW1tHLQ/s948/rasla+ja+enka.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="948" data-original-width="673" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIvlJouRm_mph8o6IYrcWVfSKD9Uz4pOKWw5Y7AoIySUrcqk4sK9zP3zCXKFAiNQeaACtPfMTOIE5XIHS6Axecs2U3fbUnF2lAtNTHewcF4n-wGEzP9_no6wzFzNIkxvWAWjlnSW1tHLQ/s320/rasla+ja+enka.jpg" width="227" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Välillä suunniteltiin kaupunkia Kuwaitiin ja
liikenneväyliä Libyaan, mutta niistä ei tullut rakennustyömaita. Suuri
rakennustyömaa syntyi sitten vuonna 1983 Välimeren rannalle Libyan Ras
Lanufiin. Devecon Oy valittiin työn tekijäksi. Muita tarjouksia ei pyydetty. Suunnittelu
ja valvonta oli tarjouksessamme 2 % rakennuskustannuksista. Sopimuksen arvo
lähes 30 miljoonaa nykyeuroa. Suunnittelu tehtiin <b>Kari Lautson</b><span> komennossa ja työmaavalvonta </span><b>Markku Piispasen</b></span><span style="font-family: helvetica;"> komennossa. Käynnit uuden öljyjalostamokaupungin
työmaalle olivat kiinnostavia elämyksiä. Matka Tripolista paikan päälle oli 700
kilometriä. Suunnitteluporukkamme pyöri rannoilla ja kukkuloilla. Oli
löydettävä paikka uudelle kaupungille. Se löytyi. Turkkilainen Enka voitti urakan.
Kun työmaa aukeni ja majoitusolot syntyivät urakoitsijan toimesta, lukuisat
vierailut työmaalle olivat herkkua. Sauna oli kuumana. Kulttuurit kohtasivat. Työmaan
valvojana toiminut Markku Piispanen kertoi havainneensa sementin loppuvan
betoniasemalla. Hän ilmoitti siitä turkkilaiselle rakentajalle. No problem!
Betonia syntyy! Seuraavina neljänä päivänä hän teki saman ilmoituksen. Mitään
ei tapahtunut. Kunnes viidentenä päivänä sementti loppui. Mylly pysähtyi. Alkoi
hirveä häslinki. Mistä sementtiä? Yksi vierailu Ras Lanufissa, sen jo
valmistuttua johti pidätykseen. Olimme <b>Jussi Jauhiaisen</b> kanssa tutkimusmatkalla.
Otimme valokuvia ja jouduimme Miami Vice tyyppiseen pidätystakaa-ajoon.
Pääsimme vapaaksi seuraavana aamuna. Työmaalla saa ottaa kuvia, mutta ei
valmiissa kaupungissa!</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihLpMlf3zeOVWIl2FJToMaRIUYNmrky85U3n7VS9ilxk8ikY7AzmUl2kDxP-_MyH0RGOvmcdoLpt0eWlenGUtMR6D_jGxYZO2PoO8j_dbWj-00yqw74DCi7uCkqwwWdWMKdkRzmc6KGXI/s1036/sirt+bay+hotel.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="722" data-original-width="1036" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihLpMlf3zeOVWIl2FJToMaRIUYNmrky85U3n7VS9ilxk8ikY7AzmUl2kDxP-_MyH0RGOvmcdoLpt0eWlenGUtMR6D_jGxYZO2PoO8j_dbWj-00yqw74DCi7uCkqwwWdWMKdkRzmc6KGXI/s320/sirt+bay+hotel.jpg" width="320" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Sirt Bay Hotel kongressitelttoineen rakennettiin
maailmanennätysajassa, lapio pantiin maahan joulukuussa 1987 ja talot olivat
valmiina elokuun alussa vuonna 1988. Suunnittelussa oli erikoisvaatimukset.
Kaikki piti tehdä shop drawing -tasoisena. LVI-paketit, katuviemärit, kaikki
oli oltava pienintäkin osaa myöten piirretty ja luetteloitu. Tavarakonttien
avaamiseen tarvittavia jakoavaimia ei saanut unohtaa. Kaiken piti sujua kuin
rasvattu salama. Jopa tulli oli sijoitettu työmaalle. Talo on pystyssä, mutta
kongressiteltta näyttää tuhoutuneen ISIS-kahakoissa. Liisan piirtämä
libyalaiskaivo liikenneympyrässä näyttää olevan nytkin paikallaan.
Urakoitsijana työssä oli turkkilainen Enka.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj14LCyGlkNOKoRcJReAntqLKZVeWPQ8EgOiMI5GIifXr5qbcEH4PExdmUsd6_b095Yjc2bwoNQbTMl9WiiUd8e2aMRjv5bdsLneS33Wa166EdQCfjm-evZpsArL5QT24Jd1V5n37e7xE0/s1543/JUFRA+VIIMEIN.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="851" data-original-width="1543" height="176" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj14LCyGlkNOKoRcJReAntqLKZVeWPQ8EgOiMI5GIifXr5qbcEH4PExdmUsd6_b095Yjc2bwoNQbTMl9WiiUd8e2aMRjv5bdsLneS33Wa166EdQCfjm-evZpsArL5QT24Jd1V5n37e7xE0/s320/JUFRA+VIIMEIN.jpg" width="320" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Minun elämässäni suuret rakennustyömaat
konkretisoituivat 90-luvulla. Siirryin Libyaan 90-luvun alussa. Tekeillä olivat
suunnitelmat Sirten ja Jufran hallinto- ja kongressikeskuksia varten. Vielä oli
piirrettävä asuntoalueita 15000 asukkaalle. Lisäksi valvoimme asuinalueita ja
vedenpuhdistuslaitosta Sirten keskustassa. Deveconin suunnittelupöydällä oli rakennettavaa puoli miljoonaa kerrosneliömetriä ja valvottavaa oli lähes toinen
määrä lisää. Tiedossa oli suuria rakennustyömaita jälleen paikan päällä
seurattaviksi. Elämä oli muuttumassa varsin mielenkiintoiseksi.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjugjsWFUeNK0ZLQImFS01xF6H2akHyNmrM3jb-zgXE05XyHrABHSDJ9RrdaAhjWAstMJQ0rGJx3xdF5MgDJuErenuwQOkoRDCahIbT1oTcj7g2BEjFBqWGyQM4lXYZtVmK5fev1lLZQLg/s875/jufra+ja+rapparit.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="875" data-original-width="727" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjugjsWFUeNK0ZLQImFS01xF6H2akHyNmrM3jb-zgXE05XyHrABHSDJ9RrdaAhjWAstMJQ0rGJx3xdF5MgDJuErenuwQOkoRDCahIbT1oTcj7g2BEjFBqWGyQM4lXYZtVmK5fev1lLZQLg/s320/jufra+ja+rapparit.jpg" width="266" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Ensiksi käynnistyi Jufran 70000 k-m2
kongressikeskus ja samanaikaisesti olivat tekeillä asuntoalueet noin 15000 asukkaalle.
Työmaa oli 600 kilometrin päässä Tripolista. Kilometrejä kertyi. Työmaita
hallitsi huippuasiakkaamme Haffad Zaidan. Urakoitsijoina oli kolme turkkilaista
firmaa: Sezai Turkish, Yashar Öskan ja Baitur. Deveconilla oli rakennustöiden
valvonnassa useita ammattilaisia. Haluaisin mainita nimiä, mutta nyt tila loppuu,
meillä oli kaikkiaan 48 arkkitehtia, insinööriä ja rakennusmestaria, jotka
toimivat Libyassa paikan päällä. Työmaakäynnit olivat juhlaa. Aina oli hieno
vastaanotto.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2020/01/virtuaalimatkoja-menneisyyteen.html">http://penttimurole.blogspot.com/2020/01/virtuaalimatkoja-menneisyyteen.html</a>
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZhajnlcQzXLwKHh_322YbUIuGe15a7yVtB6kywLCuzTxTFLpHY_SO8WHUwYFjnwUoJb_tIELT2SOTsCzXb1QBL4vYd_yczkAM1EIx9JmSVGgJcS4VU50MTg20YdfitCnjyNsxCJszIb4/s949/SIRTE+CONG+HALL.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="949" data-original-width="603" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZhajnlcQzXLwKHh_322YbUIuGe15a7yVtB6kywLCuzTxTFLpHY_SO8WHUwYFjnwUoJb_tIELT2SOTsCzXb1QBL4vYd_yczkAM1EIx9JmSVGgJcS4VU50MTg20YdfitCnjyNsxCJszIb4/s320/SIRTE+CONG+HALL.jpg" width="203" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Kaksi urakoitsijaa Sirten 40000 neliön
kongressikeskuksessa ja sitä ympäröivissä ministeriörakennuksissa olivat
italialaisia. Ministerirakennuksia Sirtessä rakentanut urakoitsija oli sama,
joka toimitti ja kiinnitti Finlandiatalon toiseksi viimeiset marmorit. Sai
sitten hatkat Libyan työmaalta. Marmoreissa ei Libyan ilmastossa ollut vikaa,
mutta muuten tökki. Sirten työmaa oli mahtava. Italialaisten urakoitsijoiden
toimesta betonin jälkihoito oli hyvä, eikä tyypillisiä kutistumishalkeamia
esiintynyt. <b>Esa Laihosella</b><span> oli
monivuotinen vastuu kongressitalon valvonnassa. Talo on saanut vahinkoja Sirten
taisteluissa. On kuitenkin pystyssä. Ilokseni havaitsin, että uuden pääministerin
valintatilaisuus pidettiin yhdessä ”meidän” kongressisaleista.</span></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Ehkä on ollut jotain muutakin väliaikoina. Omia
rakennustyömaita, kesämökki tai talojenremontit Pakilassa, Liisan projektit
Kemiössä, ne eivät kuitenkaan ole olleet suuria työmaita, vain juuri niin
pieniä, että päältä katsojan elämä ei ole totaalisesti ylivaikutettu. Kunhan on
ollut mahtavaa viihdykettä. Mutta nyt! Nyt on mahtava työmaa juuri
naapuriympäristössä. Se on <b>Raide-Jokeri</b></span><span style="font-family: helvetica;">.
Katselemme sitä hämmästyneen ihastuneina yhdessä <b>Miina Äkkijyrkän</b> vasikan
kanssa. Vasikalla on erinomainen tarkkailupaikka kivikasan päällä. Nyt se juuri
tarkkailee pysäkin rakentamista Pakilantielle, ostarin ja kirjaston eteen.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdYJTwriHRucVGIWOOpZh2OyW98LFnuao3e7wG1OsZfD8k55yf_mlDMthyphenhyphenSs8c72ON_4EWBbOPLKemtxntsF5DANDHvs1ZtlNi6HLeWdvJXOwmgTe_tsqvtghGvtkTh7nZjFMNrc07IYE/s900/rataty%25C3%25B6maa.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="872" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdYJTwriHRucVGIWOOpZh2OyW98LFnuao3e7wG1OsZfD8k55yf_mlDMthyphenhyphenSs8c72ON_4EWBbOPLKemtxntsF5DANDHvs1ZtlNi6HLeWdvJXOwmgTe_tsqvtghGvtkTh7nZjFMNrc07IYE/s320/rataty%25C3%25B6maa.jpg" width="310" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Rataa on odoteltu kauan. Suunnittelijoiden
pöydällä raidejokeri ryhtyi kummittelemaan vuonna 1988. Aikaa toteutumiseen
idean synnystä on siis kulumassa 36 vuotta. Ensimmäisen kerran se ilmestyi
pääkaupunkiseudun PLJ-liikennejärjestelmäsuunnitelmaan vuonna 1994.
Kysymyksessä oli myös ensimmäinen PLJ, joka tehtiin. Toimikunnassa oli
puheenjohtajana Niilo Järviluoma. Mukana virkamiesedustajat valtiolta ja
naapurikunnilta. Marja-rata oli myös mukana tässä suunnitelmassa. Raidejokerin
hinnaksi nykyrahassa arvioitiin noin 230 milj. euroa. Sittemmin raidejokeri
pysyi mukana liikennejärjestelmäsuunnitelmissa toteutuspäätökseen saakka. Keväällä
2019 Helsingin ja Espoon kaupunginvaltuustot hyväksyivät radan toteuttamisen
kustannusarviolla 386 miljoonaa euroa 2018 rahaa. Hankesuunnitelmassa
varsinaisten rakennustöiden kustannusarvio oli 219 milj. euroa. Allianssimallin
rakennustöiden kustannusarvio oli puolestaan aluksi 311 milj. euroa. Nyt ollaan
siis lähes tuplassa alkuperäisiin arvioihin verrattuna. Tähän on totuttu.
Rakentamisessa ei ole vikaa, arvioissa on.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2016/01/jokerifanit-huutavat-riemuissaan-ihanaa.html">http://penttimurole.blogspot.com/2016/01/jokerifanit-huutavat-riemuissaan-ihanaa.html</a><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Mutta työmaista piti puhua. Kun ei ole omaa työmaata on
katseltava vanhan miehen tapaan vierestä. Ja nyt sellainen on jokapäiväisen
silmälläpidon kohteena. Ei yhtään harmita, vaikka välillä kotitiet ovat
katkenneet ja matkat pidentyneet kuukausiksi. Pyöräreitti suunnataan usein
ratikkatyömaata sivuavaksi. Työmaajärjestelyt ovat todella vaativat jatkuvan
liikenteen vuoksi. Pipo nousee kunnioitusasentoon työmaan etenemistä seuratessa.
Tarkennuksen vuoksi todettakoon, että minun seurannassani ovat työmaat
Oulunkylän ja Pohjois-Haagan välillä sekä Kehä I varsi. Kilometrejä tälle
työmaalle kertyy kotiseudulla pikkuisen vajaa 5 kilometriä ja kehätien varrella
noin 2 kilometriä. On katurataa, on nurmirataa, on sepelipengertä, on hienoja
pysäkkejä ja vaaleita reunakiviä. Nyt hieman säpsähdin. Ei kai vain kiinalaisia?
Ei kai ekologisuudestaan maineikkaan raitiotien reunakiviä rahdata tänne
Kiinasta. Vastatkaa joku - jos ne ovat Kiinasta - hävettää.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Työmaakierros on päättynyt. Se alkoi vuodesta 1950 ja
päättyi vuoteen 2021. Elämän parhaita elämyksiä. Itse työmaat kyllä, mutta etenkin ne
ihmiset työmaalla, itse tekijät taitoineen ja puheineen.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Mutta, silti, kaikesta huolimatta – inssejäkään ei voi unohtaa.</span></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-7885026786150053832021-09-14T14:10:00.000+03:002021-09-14T14:10:34.276+03:00Pian kuolevat tyypit puhuvat<p> </p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">No mistä? Helsingin kasvusta. ”Vain kuolevat tyypit
uskaltavat puhua suunsa puhtaiksi”, sanoo </span><b style="font-family: helvetica;">Olli
Lehtovuori 88v parin viikon päästä 89v</b><span style="font-family: helvetica;">, kun soitin hänelle eilen aamulla.
Hän oli kaksi viikkoa sitten kirjoittanut Hesariin mielipidekirjoituksen, joka
meni näin:</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigdXufA1oVpKZ5ccUd3wSZssyu9iF-0uIlCbUOOlC0OtPq0c2JTFzya8uDcCBmALbjnvOjUm3UKicjKmJ6f7C-JnRvsOL9QJQr2hM8Nx-WnxsNcyPYz3mZK4LEKNAkRNBZIrYS3wwNpEk/s397/ollin+otsikko.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; font-family: helvetica; font-style: italic; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="43" data-original-width="397" height="35" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigdXufA1oVpKZ5ccUd3wSZssyu9iF-0uIlCbUOOlC0OtPq0c2JTFzya8uDcCBmALbjnvOjUm3UKicjKmJ6f7C-JnRvsOL9QJQr2hM8Nx-WnxsNcyPYz3mZK4LEKNAkRNBZIrYS3wwNpEk/s320/ollin+otsikko.jpg" width="320" /></a><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></i></p><p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;">”Helsingin yleiskaavassa
on asetettu kaavoituksen pohjaksi 250 000 uutta helsinkiläistä. Asukkaat
joudutaan asuttamaan liikenneväylien varteen, ja arvokkaita viheralueita
nyrhitään. Halutaan vain järeitä kerrostaloja – yrityselämän toiveiden
mukaisesti. Jopa hyväkuntoista kerrostalokantaa halutaan purkaa korkeamman
tieltä. Helsingin vihreät perustelevat tätä ekologisuudella! Tällä tavalla
Helsinki menettää hyviä veronmaksajia (HS Pääkirjoitus 15.8.), joille
yksipuoliset elinympäristöt ja standardiasumisratkaisut eivät kelpaa. Jos uusi
valtuusto korjaa väestötavoitetta esimerkiksi sataantuhanteen uuteen
asukkaaseen, Helsingin kansainvälisestikin ainutlaatuinen luonne voidaan
säilyttää ja aikaansaada esimerkiksi Sipoon suunnassa monipuolisempaa ja
ihmisläheisempää asuinmiljöötä – jopa kaupunkiomakotitaloja.”</span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;">Olli Lehtovuori, </span></i><i><span style="font-family: helvetica;">arkkitehti,
ympäristöministeriön rakennusneuvos, eläkkeellä, Helsinki</span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><span style="font-family: helvetica;">Tähän kirjoitukseen vastasi viikon päästä </span><b style="font-family: helvetica;">Sameli Sivonen 30v</b><span style="font-family: helvetica;">, vihreä kaupunkiympäristölautakunnan
varajäsen näin:</span></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-liOmYgcdiskPlliKaE4-9XvfdooP_smrjs9T3e4SY6COOdMsOrHntMsYibbcp3Q-Hy3YUc6D8vHnviDeSxGzVVrOLHhGit9Rckl7NqOuONs_tCXlqCYf6Fv6bCBmYEOZxV_VOCT87F4/s1074/samelin+otsikko.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="74" data-original-width="1074" height="28" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-liOmYgcdiskPlliKaE4-9XvfdooP_smrjs9T3e4SY6COOdMsOrHntMsYibbcp3Q-Hy3YUc6D8vHnviDeSxGzVVrOLHhGit9Rckl7NqOuONs_tCXlqCYf6Fv6bCBmYEOZxV_VOCT87F4/w400-h28/samelin+otsikko.jpg" width="400" /></a></div><p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"><br /></span></i></p><p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;">”Eläkkeellä oleva
rakennusneuvos Olli Lehtovuori ihmetteli (HS Mielipide 1.9.)
kaupunkisuunnittelun ekologisuutta sekä yleiskaavan tavoitetta vastata
Helsingin asukasmäärän ennustettuun kasvuun.</span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;">Lehtovuoren ehdotus
rakentaa väljää kaupunkia metsän keskelle oli kuin tuulahdus menneiltä
vuosikymmeniltä, jolloin vallalla oli tapa rakentaa hakkaamalla kerralla koko
asuinalueen kokoinen alue metsää ja niin väljästi, että kaupungin
liikennejärjestelmä ei voinut pohjautua muuhun kuin pitkien matkojen
päivittäiseen yksityisautoiluun. Tämän ideologian seurauksena elämästämme
syntyy paljon ilmastopäästöjä ja metsää on kaadettu valtavasti turhaan. Helsingin
yleiskaava ohjaa nykyaikaisesti ja esimerkillisesti – ympäristökriisit huomioon
ottaen – valtaosan uudesta rakentamisesta ihmisen jo käyttöönsä ottamille
alueille, kuten moottoriteistä kaduiksi muuttuvien bulevardien varsille tai jo
rakennetuille alueille. Tämä vähentää painetta luontoalueille suuntautuvalle
rakentamiselle ja mahdollistaa Helsingille ja helsinkiläisille tärkeiden luontoalueiden
turvaamisen. Rakentaminen suunnitellaan kestävien liikennemuotojen varaan, ja
päästöt vähenevät. Helsingin väestöennusteet kuvaavat sitä, miten oletamme
väestön kehittyvän seudulla. Ne ovat asiantuntijoiden parhaita arvioita siitä,
millaiseen kysynnän kasvuun on varauduttava asuntotuotannossa. On vastuutonta
esittää näiden ennusteiden ohittamista, sillä se tarkoittaisi asumisen hinnan
entistä nopeampaa kasvua. Jos haluamme, että Helsinki on jatkossakin kaupunki,
jossa voivat asua myös ne, joilla ei ole perittyä omistusasuntoa tai varaa
ostaa hyvin kallista asuntoa, meidän on vastattava asuntojen kysynnän kasvuun.
Olisi epäreilua tehdä politiikkaa, jonka seurauksena seuraavilla sukupolvilla
ei olisi varaa asua Helsingissä, kun nykyisilläkin tekee jo tiukkaa.”<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;">Sameli Sivonen, </span></i><i><span style="font-family: helvetica;">arkkitehtuurin ja
taloustieteen opiskelija, kaupunkiympäristölautakunnan varajäsen (vihr),
Helsinki</span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><b style="font-family: helvetica;">Lauri Nordberg</b><span style="font-family: helvetica;">,
vanha mies hänkin 81v, mutta ikänsä puolesta vielä kaukana kohtalon hetkistä, kaupunkisuunnittelulautakunnan
jäsen vuosilta 1970-1992, hän on ottanut kantaa asiaan useissa kirjoituksissaan.
Viime aikoina hän on keskittynyt erityisesti kotinsa naapurialueen eli
Riistavuorenpuiston pelastamiseen uhkaavalta bulevardiasutukselta. Ovat jopa
palkanneet vanhan ystävämme, yhäkin kiihkomielisen ”Susi” Launiksen laatimaan
bulevardisuunnitelman vastasuunnitelman.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kirjoitin (minä 87v) jossain vaiheessa blogin, jossa
äimistelin meidän vanhojen – kohta kuolevien ja osittain jo kuolleiden
kiihkeitä kannanottoja ja toisaalta meidän harmaiden voimien tuskallista
tunnetta vaikutusmahdollisuuksien puutteen vuoksi. Olipa siinä vielä vertailua
Ruotsin ja Suomen vanhusten osallistumisesta työelämään ja sitä kautta
vaikuttamiseen. Taisin jopa ehdottaa kiistanalaista eläkeiän pidentämistä, jos
ja kun nyt on pulaa työvoimasta alalla kuin alalla. Blogissa on mielenkiintoisia
kommentteja, joista yksi on Lauri Nordbergin kirjoitus juuri nytkin
ajankohtaisesta kasvuideologiasta. </span><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2019/10/harmaat-voimat-hyokkayksessa.html" style="font-family: helvetica;">http://penttimurole.blogspot.com/2019/10/harmaat-voimat-hyokkayksessa.html</a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Otetaan nyt muutama lause kommenteista:</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Anders Jansson</b>:
” Tuo mahtava lista äksyistä vanhoista viisaista toi aivan liikaa mieleen sen
'ennen oli...' ja 'eihän ne klopit...'. En väitä, ettäkö kukaan heistä olisi
väärässä, mutta pidän täysin luonnollisena ja sukupolvien historian valossa
vääjäämättömänä, että meitä seuraavat sukupolvet eivät juuri meitä kuuntele.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kari Karanko</b>:
”Korostamme sukupolvien välistä dialogia mutta kun se ei oikein tahdo toimia.
Kun on liian kiire ja koko ajan viedään joka suuntaan niin vanhojen muistelut
saattavat pitkästyttää.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Lauri Nordberg</b>:
”Nyt on henki toinen. Kaikki on potentiaalista rakennusmaata.
Kaupunkisuunnittelun tavoite ei ole enää kaunis, viihtyisä kaupunki, vaan saada
alueelle mahdollisimman paljon rakennusoikeutta.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Eko Miettinen</b>:
”Järjestelmämuutosten pitää viedä kehitystä eteenpäin ei taaksepäin.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Arto Siitonen</b>:
”Onko kokemus uhka muutokselle?”<o:p></o:p></span></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8XQzr8dDIWBjoZOwwDJFG47gvTgyf3A2_DmV6qua_4KzFvie5X6Rd1g2K3zReXFXKfOEXCdkrXgjdkxkpesV539q38UqLnZnboe8LjUKx36mMC-gvZkj0pR2KrnXPtxXJ8BQrg7jpP5E/s993/lasse.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="198" data-original-width="993" height="64" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8XQzr8dDIWBjoZOwwDJFG47gvTgyf3A2_DmV6qua_4KzFvie5X6Rd1g2K3zReXFXKfOEXCdkrXgjdkxkpesV539q38UqLnZnboe8LjUKx36mMC-gvZkj0pR2KrnXPtxXJ8BQrg7jpP5E/s320/lasse.jpg" width="320" /></a></div><br /><p class="MsoNoSpacing"><br /></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Onpa tässä vilskettä. Nyt sain eteeni Lasse Nordbergin
uuden tekstin vastauksena Samelille. Hesari julkaisi sen mielipidepalstallaan
sunnuntaina 12.9. Olli Lehtovuori soitti ja hykerteli. ”Nyt keskustelu todella
alkaa”, se oli hänen ääneen lausuma toiveensa. Lauri sanoi että järkevästi
rakennettavat alueet loppuvat ennen pitkää. Hän on oikeassa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><span style="font-family: helvetica;">Nytkö vihdoin? Onpa tässä yritelty toppuutella jo ennen
yleiskaavan valmistumista. </span><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2015/10/helsinki-kasvuideologian-vankina.html" style="font-family: helvetica;">http://penttimurole.blogspot.com/2015/10/helsinki-kasvuideologian-vankina.html</a><span style="font-family: helvetica;">
Tässä blogissa on hauskoja kommentteja mm. Mattikoo Mäkiseltä, innokkaalta
metropoli-aatteen esitaistelijalta.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Väestömäärästä kaikki
lähtee</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kaupungin kasvuennusteet ovat tinattuja yleiskaavassa. Väestöennuste
on kasautumisteoriaan pohjautuva tavoite. Sen mukaan Helsingin vanhojen rajojen
sisälle pitäisi saada 860000 asukasta. Sitten vielä Östersundomin asutus
päälle. Ennusteilla on pitkät perinteet. Vuoden 1960 yleiskaavassa Helsingin
vuoden 1980 asukasluvuksi arvioitiin 770000 asukasta. Vuonna 1990 ”me kaikki”
luulimme kaupungin kasvun pysähtyvän puoleen miljoonan asukkaaseen.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Viimeisimmässä Helsingin kaupunginkanslian
julkaisemassa ennusteessa vuodelta 2019 (Vuori, Kaasila) nopea kasvu antaisi
vuodelle 2050 asukasluvuksi 880000 asukasta, peruskasvu 820000 asukasta ja
hidastuva kasvu 770000 asukasta. Tämä siis Helsingin vanhojen rajojen sisälle,
sillä Östersundomille ei ole vielä tänä aikana kasvua ennustettu.
Tilastokeskuksen ennusteet ovat varovaisempia, niitä kun ekstrapoloi vuoteen
2050 saa lukemaksi 770000. Helsingin omassa ennusteessa kasvu ei suinkaan lopu
vuonna 2050, sillä vuodelle 2060 on kaupungin omaksumassa nopean kasvun
strategiassa saatu luku 950000 asukasta. No, mikä ettei, pian sitten
helsinkiläiset voisivat sanoa asuvansa miljoonakaupungissa. Ja tämä miljoona
tultaisiin sijoittamaan Helsingin rajojen sisälle. Törmäsin tässä
väestöennustetouhussa kivaan blogiin: <a href="http://pitkaranta.blogspot.com/2016/07/onko-helsingin-yleiskaavan.html">http://pitkaranta.blogspot.com/2016/07/onko-helsingin-yleiskaavan.html</a><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Kaupunki kasvaa metsään</span></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzGvQmOWQ7MCK0Y3pYn3Me7myh5OpCh8V-bMsx-XqGSQscynkgoCjUmaiNnLzXC-3uSIDC6DML4NRFU1UL0mc33WO-HU38MQQIlDbEeHqw2y35NrBdyHEc-F1yecwazUqDJ8Iw2C7Jtnc/s892/alueliitokset+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="655" data-original-width="892" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzGvQmOWQ7MCK0Y3pYn3Me7myh5OpCh8V-bMsx-XqGSQscynkgoCjUmaiNnLzXC-3uSIDC6DML4NRFU1UL0mc33WO-HU38MQQIlDbEeHqw2y35NrBdyHEc-F1yecwazUqDJ8Iw2C7Jtnc/s320/alueliitokset+2.jpg" width="320" /></a></div>Parjattuja
esikaupunkeja oli muodostunut Helsingin ulkopuolelle jo viime vuosisadan alusta
saakka. Sinne muuttivat köyhät, jotka rakensivat omakotimökkinsä ja
perunamaansa ja rikkaat jotka halusivat oman villansa. Vuonna 1931 isoisäni,
koulun vahtimestari, rakensi talonsa 2500 neliön tontille Pakinkylään.
Kaupungissa vanha puutaloasutus muuttui kerrostaloiksi. Vuonna 1945 silloisen
kaupungin alueella oli omakotitaloja vain Toukolassa, Kumpulassa, Pasilassa ja
Käpylässä. Liitetyissä esikaupungeissa asui 65000 asukasta ja kaupungissa
280000 asukasta. Vuoden 1945 Helsinki oli pinta-alaltaan vain 29 km2. Asukkaita
oli 280000 ja asukastiheys 9400 asukasta neliökilometrillä. Siis aivan oikeata
kaupunkia, josta vihreätkin olisivat olleet tyytyväisiä. Silloin ei tosin vielä
ollut vihreitä. Helsingin kaupunginvaltuustossa enemmistössä oli SKDL 15
paikkaa, kokoomuksella 14 paikkaa, ruotsalaisilla 12 paikkaa, demareilla 11
paikkaa ja edistyksellä 6 paikkaa plus yksi muu. Tämä valtuusto teki
alueliitoksesta yksimielisen päätöksen. Kaupunginjohtaja asian käsittelyn
aikaan oli Eero Rydman. Eihän alueliitoskeskustelu tähän päättynyt. Helsingin
kaupunki ylläpiti keskustelua. Tavoitteena oli erityisesti itäinen Espoo
selvitysmies Harvian ehdotuksen mukaan, Otto Larma teki tästä ehdotuksen vielä
vuonna 1949. Keskustelu ei laantunut. Teuvo Aura ajoi 60-luvulla voimakkaasti
alueliitosta. Siihen kuului mm. Helsingin maalaiskunnan liittäminen Helsinkiin.
Lue tästä tarkemmin blogistani <a href="http://penttimurole.blogspot.com/2021/02/aika-aikaa-kutakin-sanoo-maailman.htm" style="font-family: helvetica;">http://penttimurole.blogspot.com/2021/02/aika-aikaa-kutakin-sanoo-maailman.htm</a><span style="font-family: helvetica;">
l</span><p></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nyt ryhtyy miettimään. Mutta pannanpa tähän vielä jonoon
kaupungin rakentamisen apostolit vuosien varrelta. Se auttaa syyllisten
etsinnässä.<o:p></o:p></span></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZyTTjn5I82v5d1iMxRdfC3hmPhzOsTsk1nWicvJZ7x96uoAOQQ-OZ8v4_hlycfxTFPKz8WIN6Iv73lfDYeEzkjshW5nsM7JkDRk5PSIyHgkxfJHePE_FjudSFM2Pypi9uRrTY-x1lRkA/s1280/LOPULLINEN+VIRKAKAAVIO.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="404" data-original-width="1280" height="126" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZyTTjn5I82v5d1iMxRdfC3hmPhzOsTsk1nWicvJZ7x96uoAOQQ-OZ8v4_hlycfxTFPKz8WIN6Iv73lfDYeEzkjshW5nsM7JkDRk5PSIyHgkxfJHePE_FjudSFM2Pypi9uRrTY-x1lRkA/w400-h126/LOPULLINEN+VIRKAKAAVIO.jpg" width="400" /></a></div><br /><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Kasvussa täytyy vanhoja
totuuksia uudistaa?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">-mutta ei sentään ylettömästi. Vanhoista ajatuksista
koskien liikenteen meluvaikutuksia ja ilman laatua on luovuttu. Nyt mennään
rakentaminen edellä ja vaikutukset uskotaan saatavan korjatuiksi jälkeenpäin.
Taloja rakennetaan suoraan moottoriteiden melulle altistettuina. Ja mitä
korkeammalle sen parempi. Säästyy kuulemma maata ja asuntojen hinnat
halpenevat. Ihmisetkin kuulemma viihtyvät paremmin. Vanhojen pientaloalueiden
täydennysrakentamisesta Lehtovuoren malliin ei kuitenkaan tunnuta olevan
kiinnostuneita. Lue vaikka tuosta: <a href="http://penttimurole.blogspot.com/2019/05/pientaloalueet-mahtava-elamisen.html">http://penttimurole.blogspot.com/2019/05/pientaloalueet-mahtava-elamisen.html</a>
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Takerruin siis tuohon Sivosen lauseeseen: </span><i style="font-family: helvetica;">”Lehtovuoren ehdotus rakentaa väljää
kaupunkia metsän keskelle oli kuin tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä, jolloin
<a name="_Hlk82335000">vallalla oli tapa rakentaa hakkaamalla kerralla koko
asuinalueen kokoinen alue metsää</a> ja niin väljästi, että kaupungin
liikennejärjestelmä ei voinut pohjautua muuhun kuin pitkien matkojen
päivittäiseen yksityisautoiluun”</i><span style="font-family: helvetica;">. Oliko tuo aivan noin, tuo annettu
todistus meidän vanhasta ajastamme. Ryhdyn sitä miettimään. Ja nimenomaan </span><i style="font-family: helvetica;">”vallalla oli tapa rakentaa hakkaamalla kerralla
koko asuinalueen kokoinen alue metsää”</i><span style="font-family: helvetica;">. Mistä Sivonen tuollaista päättelee?
Eihän sellainen tapa ollut todellakaan vallalla. Lähiörakentamisen suuri
periaate oli säilyttää luontoa mahdollisimman paljon. </span><b style="font-family: helvetica;">Rakentaa kaupunkia metsään</b><span style="font-family: helvetica;">, luontoa säästäen ja sen kohokohdat,
kalliot ja kauniit puut jättäen. Helsingin ensimmäinen lähiö oli Maunula.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmwUy3vuZncx7h_-8Q4SlGjY-y4SOAewHXe6koVuHHjQpSi9dygTHJQRMT-_SFiaCTZ3psLzVhlvtr2_dhAz5ysDtJ3T12IGhjs6QSRR_-i-vjxi8Sa0bAOx8bqnq76Q5T7vBToe998ZY/s816/TALOJA+METSISS%25C3%2584+JA+KALLIOILLA.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="802" data-original-width="816" height="315" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmwUy3vuZncx7h_-8Q4SlGjY-y4SOAewHXe6koVuHHjQpSi9dygTHJQRMT-_SFiaCTZ3psLzVhlvtr2_dhAz5ysDtJ3T12IGhjs6QSRR_-i-vjxi8Sa0bAOx8bqnq76Q5T7vBToe998ZY/s320/TALOJA+METSISS%25C3%2584+JA+KALLIOILLA.jpg" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Taloja metsissä ja
kallioilla, sehän se oli se synnillinen lähiörakentamisperiaate. Minäkin sitä
aikanaan protestoin kirjoittamalla kompaktikaupungista kontaktikaupunkina.
Silloin kysymyksessä ei ollut tiivistäminen maan puutteen vuoksi tai
asuntotuotannon lisääminen kompaktoimalla, silloin oli kysymyksessä
sosiaalisten kontaktien puute, niitä piti lisätä kohtaamisen kautta.
Metsäkaupungissa sattui harvoin vastakkain toisen ihmisen kanssa.</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;">Ville Helander</b><span style="font-family: helvetica;">
kirjoitti Maunulasta näin: ”Ekelundin Maunula on lähiörakentamisen ihanteiden
parhaita toteutuksia, urbaanimpi kuin hienoja yksittäisiä asuntoryhmiä
käsittävä mutta hajanainen Tapiola. Ekelundin asuinalueet eivät jotakin
’puistokylien’ tapaista poikkeusta lukuun ottamatta kuitenkaan ole maastoon
siroteltua ’metsäkaupunkia’. Niissä on samalla kaupunkikulttuurin henki.
Ekelundin arkkitehtuurissa on läpikäyvänä pyrkimyksenä yhteisöelämää
kannustavien muotojen luominen.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Samoja periaatteita noudatettiin Munkkivuoressa,
Pohjois-Haagassa, Roihuvuoressa, Pihlajamäessä, Herttoniemessä ja Laajasalossa ym.
60-luvun kohteissa. Metsää ei hakattu muuta kuin välttämättömistä kohteista,
talojen alta ja katujen alta. Välttämättä tuo rakennusaloilta kaadettu metsä ei
ollut kovin tukevaa, ei ainakaan mitään talousmetsää. Usein alueet olivat
Helsingin tapaan kallioisia männiköitä. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZHGtAL-8URmSrvJe17JRPQ7VGZ3IdNa2xfZattrS90PFhhR9HKrbHUuXS9ReW3Qni8soufJ4Wbs_GE4jMy8fh07-DmndHtILf0PVKGXVOvGNmltZrsuDdT4TXNhLbnnkibFeFGoY3XB4/s540/asukkaita+vja+olli.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="425" data-original-width="540" height="252" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZHGtAL-8URmSrvJe17JRPQ7VGZ3IdNa2xfZattrS90PFhhR9HKrbHUuXS9ReW3Qni8soufJ4Wbs_GE4jMy8fh07-DmndHtILf0PVKGXVOvGNmltZrsuDdT4TXNhLbnnkibFeFGoY3XB4/s320/asukkaita+vja+olli.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Ehkäpä on hyvä
muistaa, että vuonna 1958 Uusi Suomi uutisoidessaan Helsingin uutta yleiskaavaa
arkkitehti Olof Steniuksen esityksen pohjalta kirjoitti, että syntymässä on <b>”tietty esikaupunkilaisen tyyppi”</b>. Tyyppi
syntyi ja metsääkin kaatui. Tuossa vaiheessa kantakaupungissa asui 280000
asukasta ja esikaupungeissa 140000 asukasta. Uudessa yleiskaavassa
kantakaupungissa asuu 250000 asukasta ja esikaupungeissa 600000 asukasta. Olli haluasi saksia yleiskaavan tolpasta
100000 asukasta. Muitakin saksimishaluisia löytyy. Lauri N. tietysti, mutta
minäkin ilmoittaudun kerhoon.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Metsää kaatuu</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"></i></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQNSR378i_S8VtKPW3wHT0MeTTMhaW3tvKcHXzuUuGob4ppqtvjwf4U_yyzTx-ec-Rksq9HpgZTwHUb_MG0i1XvMy2eaFfR2sm1hdxv-TgMp72V0uXJre9AxfIxoA8JVJzbLkg61-X9TM/s1288/helsingin+hakatut+mets%25C3%25A4t.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="851" data-original-width="1288" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQNSR378i_S8VtKPW3wHT0MeTTMhaW3tvKcHXzuUuGob4ppqtvjwf4U_yyzTx-ec-Rksq9HpgZTwHUb_MG0i1XvMy2eaFfR2sm1hdxv-TgMp72V0uXJre9AxfIxoA8JVJzbLkg61-X9TM/s320/helsingin+hakatut+mets%25C3%25A4t.JPG" width="320" /></a></i></span></div><span style="font-family: helvetica;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kartoittelin taannoin
blogissani Helsingin seudun metsiä. Erityisesti tarkastelin sitä, kuinka metsiä
oli hakattu uuden maankäytön alta. Helsingin maapinta-ala on 215 km2. Siitä nk.
virallista metsää on 37 km2 ja puistoja 10 km2. Minun kuvassani Helsingin
alueella on metsää tai metsäpuistoa 55 km2. Minun pikalaskelmani mukaan metsää
on hakattu maankäyttötarkoituksiin 12 km2. Kuvassa nähdään oranssilla Helsingin
vuonna 1943 vielä olleet ja sitten hävinneet metsät, punaisella näkyvät vuoteen
1963 mennessä hävinneet metsät.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Suurimpia punaisella merkittyjä metsäalueita olivat Itä-Helsingissä
Myllypuron ja Kontulan metsäalueet sekä Länsi-Vantaalla Myyrmäen ja
Martinlaakson metsäalueet. Huom! Vihreällä on merkitty vain metsät ei peltoja,
kenttiä tai muita viheralueita. On valtava saavutus, että tuohon keskelle
Helsinkiä on jäänyt suuri metsävyöhyke – meidän Keskuspuistomme. Eipä Espoon keskuspuistokaan
mikään aivan mitätön saavutus ole. Mahtavia ovat Sipoon korpi ja Nuuksio. </i><a href="https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/">https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/</a><i style="mso-bidi-font-style: normal;"> <o:p></o:p></i></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Oli pakko tarkemmin tutkia tuota metsän hävitystä.
Räpelsin Google Earthiin vanhoista ortokartoista metsät vuonna 1943. Jotenkin
kiinnosti. Nehän olivat minun lapsuuteni metsiä. Pakilan seudulla aivan
tuttuja. Olin silloin 9-vuotias. Sitten on toinen kuva, joka kertoo metsistä
nyt.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkwEektCIjSyKPNQx6htLd9SAnMQdDK9hlMZ5peD5X7RH4yFZSTN8gdvXXSPZMRqUuK4S5QKDYx6zm2ZxXxQkL9qi0pvNLP2-rEhU_OZ3sm7KYzY7dWrqUC4gdCdpecYvE5OnzSUe0wLU/s1903/mets%25C3%25A4t+43+ja+nyt.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="993" data-original-width="1903" height="167" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkwEektCIjSyKPNQx6htLd9SAnMQdDK9hlMZ5peD5X7RH4yFZSTN8gdvXXSPZMRqUuK4S5QKDYx6zm2ZxXxQkL9qi0pvNLP2-rEhU_OZ3sm7KYzY7dWrqUC4gdCdpecYvE5OnzSUe0wLU/s320/mets%25C3%25A4t+43+ja+nyt.jpg" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Näissä pikakuvissa
näkyy metsien hupeneminen vuodesta 1943 nykyhetkeen. Oikealla yläkuvassa kirkas
vihreä näyttää metsien määrän 1943. Oikealla alakuvassa tummempi vihreä on
metsien määrä nyt. Isossa kuvassa vihreät ovat päällekkäin. Tumma vihreä on
nykymetsää, kirkas vihreä hävinnyttä metsää. Älä katso suurennuslasilla, ei
tämä mikään tieteellinen työ ole, virheitä on jäänyt. Vanha metsän määrä oli 87
neliökilometriä ja nykyinen määrä on 57 neliökilometriä. Östersundom on
laskelmassa mukana. Sen osuus on huomattava. Siellä metsiä on 15 km2 eli
neljännes Helsingin metsistä.</i><span style="font-family: helvetica;"> </span><i style="font-family: helvetica;">Olisi kiva, jos joku viisas tekisi näistä
metsäaloista kunnolla tutkitun kuvan.</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Liikenne autoistuu</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Toinen Sivosen väite koski liikennettä. Hän sanoi metsää
hakatut alueet rakennetun...: ”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">niin
väljästi, että kaupungin liikennejärjestelmä ei voinut pohjautua muuhun kuin
pitkien matkojen päivittäiseen yksityisautoiluun</i>”. Tämäkin lennokas
huomautus vaatii kommentointia. Nythän on niin että useimmat nukkumalähiöt on
rakennettu hyvän joukkoliikenteen varteen ja erityisesti raideliikenteen
varteen. Silloin kun asumalähiöt rakennettiin, henkilöautotiheys oli hyvin
matala. Vuonna 1950 henkilöautotiheys oli 15 ha/1000 asukasta ja 1969 50
ha/1000 as. Noilla lukemilla asukkaat eivät voineet perustaa liikkumistaan henkilöautoon.
Myöhemmin innostuivat niin kantakaupungissa kuin lähiöissäkin. Jos tehtäisiin
sellainen ajatusleikki, että vuoden 1946 jälkeen tullutta uutta asutusta ei
olisi levitetty esikaupunkeihin vaan puolet siitä olisi sijoitettu
kantakaupunkiin, jolloin kantakaupungin asukastiheys 9500 as./km2 olisi noussut
tasolle 13000 as./km2, niin mitä silloin olisi tapahtunut liikenteelle? Henkilöliikennetutkimuksen
aluekohtaisten matkasuoritteiden mukaan henkilöautoliikenteen ajosuorite koko
kaupungissa olisi 5 % alhaisempi. Hullu esimerkki näyttää, ettei Sivosen
heitto tunnu perustellulta. Liikutetaan marginaaleja.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Kuoleva mies – ennen
pitkää</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nyt sitten jäädään odottelemaan Lehtovuoren, Sivosen ja
Nordbergin mielipidekirjoitusten pohjalta syntyvää keskustelun pursketta. On
mainiota, että valtakunnan päälehti on antanut kirjoituksille tilaa. Yksi
osapuoli tässä olemattomassa keskustelussa onkin ollut varsin hiljainen.
Norsunluutornissaan? Se on tuo kaikkivoiva virkavalta. Vuorovaikutusta hehkutetaan,
mutta siihen ei näytä liittyvän debattia tai dialogia tehdyn suunnitelman
suhteen. Kriittinen ja tosissaan oleva kirjoittaja vaietaan kuoliaaksi.
Varsinkin jos hän kuuluu kuolevien armoitettuun joukkoon. Olli Lehtovuori,
itseään kuolevaksi mieheksi kutsuva toivoo, että sanoisivat edes hänen puhuvan
täyttä paskaa. Sekin helpottaisi. Mutta hiljaisuus vallitsee.</span><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-83461926688154563502021-09-07T18:52:00.011+03:002021-09-07T19:01:01.754+03:00Pienet riskit ja isot riskit<p><span style="font-family: helvetica;">Tämä blogi ei ole poliittinen blogi eikä ajankohtainen
blogi, tämä on sillisalaattiblogi. Miten tässä voidaankin samaan tekstiin
sotkea Nokian strategia, Kuninkaantammentien pyöräväylä ja maailmaa uhkaava
ekokatastrofi. Tässä johtavana ajatuksena on kuitenkin päivittäinen
tajunnanvirta. Edellytyksenä on siis virta. Joskus virta on heikkoa. Silloin
aiheissa on palattava muisteluun. Tulevaisuuden ennustelu vaatii valtavasti
virtaa. Se vaatii myös nykyisyyden tutkiskelua. Olihan nykyisyys joskus
suunnittelijan tulevaisuutta. Paitsi että nykynykyisyys on jo vanhan miehen
vanhan tulevaisuuden ulkopuolella. Vaikka toisaalta sitä ihmettelee, miten
tulevaisuudelta on aina odotettu enemmän kuin se on antanut. No, mitä sitten?
Mietitään. Ja toisaalta sitä ihmettelee, miten tulevaisuuden ennustaminen on
ollut sen suhteen heikoissa kantimissa, ettei koskaan ole pystytty edes
kymmenen vuoden tähtäyksellä ennustamaan maailmanhistorian suuria tapahtumia.
Vuonna 1910 kukaan ei ennustanut Venäjän vallankumousta ja Neuvostoliiton
syntyä, ensimmäinen maailmansota oli sekin ennustekirjoista poissa, vuonna 1920
kukaan ei ennustanut vuosikymmenen lopun maailmanlamaa, vuonna 1930 kukaan ei
ennustanut Natsi-Saksan syntyä ja toista maailmansotaa, vuonna 1940 ennusteet
maailman tulevasta tilasta olivat todella hatarassa, osasiko joku ennustaa
sodan päättymisen vuosiluvun, atomipommit ja Euroopan uusjaon, no ei sen
paremmin kuin kukaan olisi ennustanut vuonna 1980 Varsovan liiton hajoamisen ja
Itä-Euroopan ja Baltian maiden itsenäistymisen kymmenen vuoden päästä, saatikka
että joku olisi ennustanut Berliinin muurin murtuvan vuonna 1989. Tai ennustiko
joku Neuvostoliiton hajoamisen vuonna 1990? Ei, mutta sehän kaatui vuoden
päästä. Näitä vuosikymmeniä voisi jatkaa ja päätyä aina samaan tulokseen. 10
vuotta on liian pitkä aika suurten ja pitävien ennusteiden tekoon. Niinpä
yksityisten firmojen visiotkin tuppaavat olemaan vuoden tai parin mittaisia.
Kvartaaleja taaperretaan.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Nokia ei ilmoita ennusteen
ohjevuotta</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nokia ilmoitti uudessa strategiassaan näin: ”Alamme on
kokenut syvällisiä muutoksia. Teollinen automaatio ja digitalisaatio lisäävät
asiakkaiden kysyntää korkean suorituskyvyn verkkoihin, ja suuntauksemme on
avoimiin rajapintoihin, virtualisointiin ja pilvipalveluun.” Nokia
strategiateksti sanoo tulevaisuuteen suuntautuvina toteamuksina esimerkiksi
seuraavat sanat: "uskoa", "odottaa", "odotukset",
"toimittaa", "ylläpitää", "vahvistaa",
"kohdistaa", "arvioida", "suunnitella", "aikoa",
"olettaa", "keskittyä", "jatkaa", "pitäisi",
"täytyy". Nokia strategiassa on lueteltu toiminnan riskitekijöitä.
Niitä taisi olla 32 kappaletta. Puolet riskeistä näytti keskittyvän omaan
toimintaan, toinen puoli koostui toimintaympäristön ulkopuolisista riskeistä
kuten yleisestä talouskehityksestä, Covid-kehityksestä, verotuksesta ja kilpailutekijöistä.
Huomattavia riskejä näytti sisältyvän IPR (Immaterial Property Rights)
-oikeuksiin. On tunnettua, että teollisuudessa riskianalyysit ovat merkittävää
toimintaa. Toimintaa johon todella panostetaan. Yhdyskuntasuunnittelussa ja
kaupunkien rakentamisessa, vaikkapa esimerkkinä metron rakentaminen ja muut
suurinvestoinnit, riskianalyysi on jäänyt tekemättä tai tehty huonosti. Tämä
ilmenee kustannusarvioiden tuplaantumisessa ja toimitusaikojen viivästymisessä.
Se ilmenee myös kaavojen joutumisena juristien punnittavaksi ja sitä seuraaviin
ratkaiseviin muutoksiin. No, visoista piti olla kysymys. Nokian strategiassa ei
mainittu yhtään vuosilukua. Ei siinä myöskään ollut mitään ennusteita
5G-jälkeisestä ajasta. Kai nyt jossain piironginlaatikossa kuitenkin. Kaipa se
sitten on 6G. Onko meillä samat ihmiset? Joku vaikutus tällä kaikella täytyy
olla tuotantoon. Eihän tätä kaikkea voi oikeuttaa, jos sillä on vain vaikutus
viihteeseen - pelikoneiden nopeuteen? Vielä summa summarum, jos Nokia noin
paljon erittelee riskejä ja siten myöntää niiden olemassaolon, olisi ehkä
otettava samanlaista ajattelua käyttöön, kun teemme asunto-ohjelmia,
bulevardisuunnitelmia tai yleiskaavoja. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Pienet riskit
keskuspuistossa</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Pienemmän riskianalyysin paikkoja katselin tänään, kun
kävin pyöräilemässä keskuspuistossa pitkin Kuninkaantammentietä.
Keskuspuistoryhmän aktiivit olivat esittäneet asiasta kannanoton Anni
Sinnemäelle. Sanoivat ettei puita saisi kaataa. Sen estävät jo kaavat ja
ohjeet. Anni vastasi ja sanoi pysäyttäneensä prosessin. Nyt Hesarissa pari
päivää sitten virkaatekevät Katriina Arrakoski ja Jussi Luomanen kertoivat
asian olevan harkinnassa. Sanoivat kyllä kaiken alkuna olleen tuon aiemmin
tehdyn opastussuunnitelman. <a href="https://dev.hel.fi/paatokset/media/att/79/79bd347710febf49538a78a7e3f6e95e1158cdff.pdf">https://dev.hel.fi/paatokset/media/att/79/79bd347710febf49538a78a7e3f6e95e1158cdff.pdf</a><span style="mso-spacerun: yes;"> </span></span></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Opastusta varmaan tarvitaan, se on todella
olematonta, tosin meikäläinen pärjää ilman opastusta, tutut paikat. Otso
Kivekäs se juuri varmaan leikillään kertoi puistossa eksyneensä. Olipa otettava
suunnitelma esiin. Se oli meidän firman porukan tekemä. Projektipäällikkönä
toimi rakas ystäväni Pia Salmi apunaan iso joukko tekijöitä. Tuttuja nimiä
löytyy myös tilaajapuolella. Siellähän on rakas ystäväni Tiina Saukkonen
puisto- ja viheraluesuunnittelun suunnitteluvastaavana. Kyllä, baanaa oli
esitetty Kuninkaantammentielle ja näkyi siellä toinen pienempi baana Paloheinän
jätemäen takana. Raportti sanoo: ”Em. reitit ovat aiemmin olleet talvella hiihtolatuina.
Keskuspuistoon aikaisemmin tehtyjen suunnitelmien aikana ja muuten saadun käyttäjäpalautteen
pohjalta ohjausryhmässä tehtiin päätös muuttaa Kuninkaantammentie ympäri vuoden
auratuksi kävelyn ja pyöräilyn reitiksi. Myös toivottu talvisin käveltävä
yhteys Torpparinmäestä Niskalaan opastetaan. Pitkäkosken luonnonsuojelualueen
kohdalle suunniteltiin <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">uusi latuyhteys peltoladulle
Kuninkaantammentien reunaan</b>. Paloheinän majan läheisyyteen päätettiin
linjata ja opastaa uusi ympäri vuoden ylläpidetty kävelylenkki Paloheinän
huipun ympäri, mistä syystä sen viereen suunniteltiin korvaava latuyhteys.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ4MGYuKg68PdBzdh-G3ZfFhZzp4tigmiNvN5yOIcd0nInKeoqWm1AF-U3AMV-ptFP5FL8mGGEHnbQYwPps13j8BMelJ2rpI9yZfyfQG2UhWV-L7cdNZYLQaEvGp-8ariMlOudocbu7Y4/s1330/kpuioston+kuninnkaant.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1010" data-original-width="1330" height="243" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ4MGYuKg68PdBzdh-G3ZfFhZzp4tigmiNvN5yOIcd0nInKeoqWm1AF-U3AMV-ptFP5FL8mGGEHnbQYwPps13j8BMelJ2rpI9yZfyfQG2UhWV-L7cdNZYLQaEvGp-8ariMlOudocbu7Y4/s320/kpuioston+kuninnkaant.jpg" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Opastussuunnitelmassa esitetyt kaksi hiihtolatua jotka
herättävät keskustelua. Ylempi kuva esittää Kuninkaantammentietä Pitkäkosken
luonnonsuojelualueen kohdalla. Ehdotettu leveä latu-ura tulisi
Kuninkaantammentien eteläpuolelle rinnemaastoon. Punaiset kepit osoittavat
tilan tarvetta. Isoja puita kaatuisi. Ei hyvä. Jos luisteluhiihto kiellettäisiin
tällä 360 metrin matkalla saataisiin aikaan hyvä sopuratkaisu. 5,5 metriin
mahtuisi kevytliikenneväylä kävelijöille ja pyöräilijöille sekä kaksi perinteisen latua.</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Isot riskit</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Minun ei pitänyt lainkaan jumiutua tähän
Kuninkaantammentien pikkuriskiin, minun piti mietiskellä globaaleja
suurriskejä. Mitähän nyt on tulossa, ennen vuotta 2030, sellaista jota ei
lainkaan osata ennustaa? Liittyykö se <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">väestönkasvuun</b>,
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">ilmastonmuutokseen, terroritekoihin,
sotiin, tekoälyyn, kansainvaelluksiin vai talousromahduksiin</b>? Olisiko
jotain muuta niin yllättävää, että ennusteen tekijät eivät voi sitä käsittää? Tosiasia
on, että kriisit toistuvat. Nyt jos ryhtyisi arvaamaan mikä on seuraavan
vuosikymmenen kriisi ja ennusteiden kohtalokas aukko, niin mikä se olisi? Onko
se joku noista seitsemästä kohtalon hirviöstä? Voisimmeko oppia menneisyydestä?
Opimme ainakin sen, että valta se on ollut maailmanhistorian ykkösjuttu. Vallan
tavoittelu tai vallan siirto on ollut viime vuosisadan makrokriisien selkeä
pääsyy. Nyt valta on jotenkin radikaalisti vaihtanut paikkaa. Ennen valta
liittyi maahan. Nyt se on siirtynyt pilveen. No ei aivan, kyllä Krimin valtaus liittyy
vielä perinteisesti maahan. Nyt maailmanvaltaa liikuttelevat sosiaalinen media
ja valtamedia trollauksineen. Valta on siirtynyt siniverisiltä punaverisille ja
myös alueiden tai heimojen tai kansallisuuksien välille ja paljolti palautunut
vanhaan satojen vuosien aikana muodostuneeseen maan hallintaan ja kansallisen
identiteetin tilaan. No katsotaan karttoja sadan ja kahdensadan vuoden takaa,
maailmansotien aikoihin ja verrataan niitä nykykarttaan. Valta on heitellyt
rajoja, mutta kansat ja rodut ovat pysyneet entisillä sijoillaan. Mikään suuri
kansainvaellus ei ole muuttanut tilannetta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8YQgbIce3kdH-jCefqoErh4w9JDWuesycP_3PHIRcQ36z4Jp1ejWYfu3-7AEzy9xMzTGT9c6PHDq9TQH4W0gzjkCe1OL433vdZjzSyD2qaGEaRO3xDgXc15dQ6jRHomh4wkd0kA0pwvU/s700/maat+ja+mannut+euroopassa.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="612" data-original-width="700" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8YQgbIce3kdH-jCefqoErh4w9JDWuesycP_3PHIRcQ36z4Jp1ejWYfu3-7AEzy9xMzTGT9c6PHDq9TQH4W0gzjkCe1OL433vdZjzSyD2qaGEaRO3xDgXc15dQ6jRHomh4wkd0kA0pwvU/s320/maat+ja+mannut+euroopassa.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Vuonna 1807
Euroopan keskiosat Italiaa myöten olivat Ranskan keisarikuntaa. Ottomaanit
hallitsivat Eurooppaa Itävalta-Unkarin rajoille, nykyisen Kroatian, Unkarin ja
Slovakian rajoille, nykyisessä Ukrainassa ottomaanit pitivät valtaa
Tsernobyliin saakka. Ruotsi hallitsi Suomea ja Tanska Norjaa. Sadan vuoden
päästä Itävalta-Unkari oli laajentunut Adrianmeren rannoille ja itään. Saksa
kehitti valtakuntaansa. Ensimmäinen maailmansota muutti Keski-Euroopan
tilannetta. Syntyivät Puola ja Jugoslavia. Syntyivät myös Baltian maat ja
Suomi. Toinen maailmansota pienensi Puolaa ja Saksaa. Suomi menetti suuria
alueita. Muuten nuo Puolan aluevaihdot olivat todella rajuja. Maa menetti
Neuvostoliitolle noin 190 km2 ja sai Saksalta 130 km2. Suomen menetykset
Neuvostoliitolle olivat 50 km2. Suurimpia aluemuutoksia olivat Venäjän
Federaation syntyessä muodostuneet Ukraina ja Valko-Venäjä. Ovatko
aluemuutokset vallan symbolina odotettavissa? En laskisi tulevaisuuden riskejä tässä
suhteessa kovin suuriksi.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdxvhg_i046x087xWpkDA97KxGasCxA7iG6l2rihz5jHQRlx1TMf33vZ6k0nre23dIoNYNaj76EyVFpRY5XUiJ8HEMRYA2Nu5pjP-FHFG6TgtSXEQ1r2hIq56PJqc5TYKoeMAWKw1D4uE/s801/V%25C3%2584EST%25C3%2596NKASVU.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="558" data-original-width="801" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdxvhg_i046x087xWpkDA97KxGasCxA7iG6l2rihz5jHQRlx1TMf33vZ6k0nre23dIoNYNaj76EyVFpRY5XUiJ8HEMRYA2Nu5pjP-FHFG6TgtSXEQ1r2hIq56PJqc5TYKoeMAWKw1D4uE/s320/V%25C3%2584EST%25C3%2596NKASVU.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Minulla oli noita
maailmaa muuttavia kuolemansyntejä seitsemän. Väestönkasvu on kaiken taustalla.
Nyt olisi arvioitava riskin todennäköisyyttä ja riskin suuruutta. Mitkä
olisivat kriteerit? Poliittinen päätöksenteko ja kansan valmius muutoksiin,
siinä ne teoreettisesti ovat. Mutta ne
eivät pure. Poliittisen päätöksenteon on seurattava kansan tahtoa. Kansallisvaltiot
eivät piittaa riskeistä. Riskit ulkoistetaan muille kansoille ja muille
yksilöille. Kansa voidaan kyllä villitä mielettömään uskoon ja uhrautumiseen.
Tästä on esimerkkinä Hitlerin kyky muuttua Saksan kansan jumalaksi ja
kohtaloksi ja kansa uskoi häneen syöksyen taisteluun. Kysymyksessä oli valta ja
maat ja mannut. Jotain hyvin konkreettista. Mutta voisiko joku hallitsija saada
kansansa uskomaan ilmastonmuutoksen torjunnan uhrauksiin. Hyvin abstraktia. Otetaanpa
nyt dementianestoharjoituksena pieni katsaus näihin uhkatekijöihin kuhunkin erikseen.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Sodat ja pandemiat</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Sodat ja pandemiat ovat ihmiskunnan kokemusmaailmassa
pitkään muistettuja ja historian kirjojen suuria juttuja. Sotasankarit ja
voittajat muodostuvat legendoiksi. Nyt on pakko taas hieman kerrata tautien ja
sotien voittokulkua. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsSpJ8gcfESCBgTUd2GLjvx29Z0ucbvBmEpDW1wQ-37hO2frUyqafVOBhelF1pBKaQePGCtefjB29H9gPAhybf6bc3_z3N5Y3zX0sYKf2aKbEOjvEP2qMrn0DQOCXlU3bfV6OQhC224fg/s451/historia.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="445" data-original-width="451" height="316" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsSpJ8gcfESCBgTUd2GLjvx29Z0ucbvBmEpDW1wQ-37hO2frUyqafVOBhelF1pBKaQePGCtefjB29H9gPAhybf6bc3_z3N5Y3zX0sYKf2aKbEOjvEP2qMrn0DQOCXlU3bfV6OQhC224fg/s320/historia.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Kuvassa on
tappamisen mestareita vuosisadoittain kuvattuna. Siinä kuninkaat ja keisarit
kilpailevat tautien kanssa. Suurin tappaja oli musta surma. Sille eivät
mahtimiehet pärjänneet. Tsingis Khan ja Hulagu Khan tappoivat 1200-luvulla.
1300-luvulla Timur Lenk mestaroi. Sodissa kuoli 100 miljoonaa, mutta rutto
nappasi 200 miljoonaa. 1500-luvulla espanjalaiset ryhtyivät Kaarlen V johdolla
valloittamaan atsteekkien maita. Sodat kestivät 200 vuotta ja vainajia syntyi
35 miljoonaa. Silloin puhkesivat myös
kulkutaudit eurooppalaisten tuontitavarana.
Niihin kuoli puolet atsteekki- ja inkaväestöstä. Samoihin aikoihin
Kustaa II Adolf kävi 30-vuotista sotaa ja väkeä tuli surmattua 6 miljoonaa.
Ranskan Aurinkokuningas ja hänen edeltäjänsä kävivät Ranskassa uskonsotia,
joissa syntyi 3 miljoonaa vainajaa. Rutto teki säännöllisiä vierailuja, mutta
ei saanut aikaan muuta kuin miljoonien uhrilukuja. Kummallista että 1700-luku
oli noin rauhallista. Olihan silloin Suuri Pohjan sota, Hattujen sota,
perimyssotia Euroopassa, Amerikan itsenäisyysjulistus ja Ranskan vallankumous,
vielä Britannia valtasi Intian, mutta tilastoissa ei näy miljoonalukuja. Kunnes
1800-luvulla alkoi tapahtua. Kiinassa Qinq dynastia säilytti valtansa, mutta
sodassa tuli 60 miljoonaa ruumista. Kunnes sitten saavumme ennätykselliselle
1900-luvulle. I maailmansota, Venäjän
vallankumous ja II maailmansota nostivat vuosisadan sodissa kuolleiden määrän
yli 120 miljoonan. Tautien jumalatkaan eivät olleet toimettomia sillä
1918-luvun maailmaan iski Espanjan flunssa, joka tappoi 80 miljoonaa ihmistä.
Siinä kenraalit jäivät tappiolle. AIDS 2015 kilpailu myös ansiokkaasti sotapäälliköiden
kanssa, sillä taudin uhrien määrä kohosi 36 miljoonaan. Virusten jälkeläiset ja
kenraalien jälkeläiset eivät kuitenkaan näytä jättävän meitä rauhaan.
Koronavirus on saanut uhrikseen jo 5 miljoonaa ihmistä. </span></i><i><span style="font-family: helvetica;"><br /></span></i><i style="font-family: helvetica;"><br /></i><div><i style="font-family: helvetica;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5T0vSjsFmjhM7TKbVjFe4VcOBqUE8kqMIF5bNccfHb0q3JAwTW5MhKHVZpksWuEpwNL0EbNnV3QpaIQ8lACCrS0PPaEb8M7ERWA7iKGqDbKITkgap4oeh3O9EAKF0M7rOf23eHIKJsG0/s1003/oikea+tilasto.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1003" data-original-width="903" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5T0vSjsFmjhM7TKbVjFe4VcOBqUE8kqMIF5bNccfHb0q3JAwTW5MhKHVZpksWuEpwNL0EbNnV3QpaIQ8lACCrS0PPaEb8M7ERWA7iKGqDbKITkgap4oeh3O9EAKF0M7rOf23eHIKJsG0/s320/oikea+tilasto.jpg" width="288" /></a></div>Tilastotiedot
historiallisista sodista ja pandemioista ovat tietysti hataria. Jos ottaa
tilastoitujen suursotien ja suurpandemioiden luvut voisi sanoa noin 300
miljoonan ihmisen kuolleen suurpandemioihin ja 250 miljoonan ihmisen kuolleen
suursotiin. Historian saatossa sodissa on yleensä kuollut 10 ihmistä maailman 100000
asukasta kohti. Suursotien aikana luku on kohonnut 150 henkeen 100000 asukasta
kohti. Toinen maailmansota on yksittäisistä sodista selvästi eniten ihmisiä
tappanut kriisi. Ihmisiä kuoli noin 3,4 % silloisesta maailman väestöstä. Saksalaisista
kuoli 8,2 %, neuvostoliittolaisista 13,7 % ja suomalaisista 2,6 %. 1900- ja
2000 lukujen aikana pandemiakuolemia on ollut 140 miljoonaa ja sotakuolemia
saman verran. Suurimman uhrien määrän
eli 80 miljoonaa kuollutta aiheutti espanjantauti vuosina 1918-1920. AIDS on
toiseksi suurin surman tuoja. Vuodesta 1980 tautiin on kuollut 36 miljoonaa
ihmistä. Koronavirukseen kuolleita on 5 miljoonaa. Tämän ja viime vuosisadan
sodista pahin on toinen maailmansota. Kuolleita oli 70 miljoonaa, heistä yli puolet
siviilejä. Afganistanin sodissa on kuollut 30 vuoden aikana 0,7 miljoonaa
ihmistä. Iranin ja Irakin välisessä sodassa kuoli 0,8 miljoona ja ISIS-sodassa
0,2 miljoonaa ihmistä. Hirvittäviä lukuja nämäkin.</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Tekoäly</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tämä on uusi asia. Voisiko se olla tuhon airut? <i>”Tekoäly
tuntuisi saavan jumalallisia voimia. Sen uskotaan alistavan ihmisen älylliseksi
orjakseen jo parin sukupolven päästä. Ehkä ihmisen suhde tekoälyyn tulee
olemaan suunnilleen samanlainen kuin koiran suhde isäntäänsä. Ihminen on tässä
koirana. Tai niin kuin ihmisen suhde jumalaan. Uskoo sen olevan olemassa, mutta
ei voi saada siihen vuorovaikutuksellista suhdetta. On vain yksisuuntainen
suhde. Rukoilet ja anot, mutta kukaan ei vastaa. Olet yksin itsesi kanssa. Ehkä
näet hyvän enkelin istuvan sydämen puolella vasemmalla olkapäälläsi laskemassa
hyviä tekojasi ja pahan enkelin oikealla olkapäälläsi laskemassa pahoja
tekojasi. Ne sitten kertovat taivaan porttien vartijoille tulevaisuutesi
koodin. Tekoälyn jumaluuden apostolit näkevät jo nyt enkelien korvautuneen
älypuhelimella. Puhelin laskee ja kirjaa hyvien ja pahojen tekojesi lisäksi
myös pulssisi ja askeleesi. Se kirjaa elämäsi loppuun saakka omiin pilviinsä
sinun kaikki tekosi ja ajatuksesi. Digitaalisella hautausmaallasi tulee olemaan
BIG DATA juuri sinusta. Sitä hautaa et voi sulkea ja saattaa itseäsi
onnelliseen unohdukseen. Suorastaan päinvastoin jokin sinua rakastava
jälkeläisesi tai onnellinen perijäsi voi siirtää sinuun datasi aivan itsesi
näköiseen robottiin ja niin saavutat RAAD-uskojien tavoitteen etkä koskaan
kuole.”</i> Tällaista hullutusta kirjoitin pari vuotta sitten blogiini <a href="http://penttimurole.blogspot.com/2018/12/tekoaly-vie-vanha-vikisee.html">http://penttimurole.blogspot.com/2018/12/tekoaly-vie-vanha-vikisee.html</a>
. Sieltä voit lukea Oxfordin yliopisto ja ruotsalainen Global Challenges
–säätiön ennusteita maailman tuhoutumisen todennäköisitä syistä. Sadan vuoden
aikana tapahtuvan maailmantuhon suurimmaksi vaaraksi arvioitiin tekoäly
nollasta kymmeneen prosentin todennäköisyydellä. Muiden ilmeisten vaarojen
lukemat jäivät prosentin kymmenyksiin ja pitkälle sen alle. Ilmastonmuutos
tuhoutumisen syynä oli arvioitu tasolle 0,1 %. Ydinsodan todennäköisyys oli
0,005 % ja tulivuoren purkaus 0,00003 %.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Tällaisia olivat heidän todennäköisyysprosenttinsa:<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><span style="background-color: white; color: #666666; font-family: helvetica; font-size: 10pt;">■</span><span style="background-color: white; color: #666666; font-family: helvetica; font-size: 10pt;"> Teko</span><span style="background-color: white; color: #666666; font-family: helvetica; font-size: 10pt;">ä</span><span style="background-color: white; color: #666666; font-family: helvetica; font-size: 10pt;">ly 0</span><span style="background-color: white; color: #666666; font-family: helvetica; font-size: 10pt;">–</span><span style="background-color: white; color: #666666; font-family: helvetica; font-size: 10pt;">10 prosenttia</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: helvetica;"><span style="background: white; color: #666666; font-size: 10pt;">■</span><span style="background: white; color: #666666; font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"> Tuntematon vaara 0,1
prosenttia</span><span style="font-size: 12pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: helvetica;"><span style="color: #666666; font-size: 10pt;">■</span><span style="color: #666666; font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"> Ilmastonmuutos 0,01 prosenttia<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: helvetica;"><span style="font-size: 10pt;">■</span><span style="font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"> Synteettinen
biologia 0,01 prosenttia<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: helvetica;"><span style="font-size: 10pt;">■</span><span style="font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">
Nanoteknologia 0,01 prosenttia<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: helvetica;"><span style="font-size: 10pt;">■</span><span style="font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"> Ydinsota
0,005 prosenttia<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: helvetica;"><span style="font-size: 10pt;">■</span><span style="font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">
Asteroidi-isku 0,00013 prosenttia<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: helvetica;"><span style="font-size: 10pt;">■</span><span style="font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"> Globaali
pandemia 0,0001 prosenttia<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: helvetica;"><span style="font-size: 10pt;">■</span><span style="font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;">
Supertulivuoren purkaus 0,00003 prosenttia<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: helvetica;"><span style="font-size: 10pt;">■</span><span style="font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"> Ekokatastrofi
- ei arviota<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: helvetica;"><span style="font-size: 10pt;">■</span><span style="font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"> Sivilisaation
romahdus - ei arviota<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: helvetica;"><span style="font-size: 10pt;">■</span><span style="font-size: 10pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI;"> Ihmiskunnan
huono johto - ei arviota<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: helvetica; font-size: 10pt;">Nyt ehkä pitäisi hieman nostaa tuota viimeksi
mainittua huonon johdon uhkaa ja pistää sille prosenttiluvuksi vaikkapa 1 %. Ehkä pandemian
kokemusten valossa sekin luku voisi olla hieman korkeampi kuin tuo tiedemisten arvioima 0,0001 prosenttia. Niin, tässä puhuttiin maailmanlopun uhasta.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Kansainvaellukset</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Afganistanin sodan päättymisen yhteydessä on ennusteltu
suuria siirtolaisvirtoja ja kansainvaelluksia. </span><span style="font-family: helvetica;">Arkeologi Walter Lang antaa esimerkkinä koko kansan
vaelluksesta Vanhassa testamentissa kuvatun israelilaisten paon Egyptistä. Hän
mainitsee myös kreikkalaisten koloniat antiikin aikana, jopa viikinkien suorittama
Orkneysaarten asuttamisen sekä eurooppalaisten suorittamat Amerikan ja
Australian kolonisoinnit. Varsinaisissa suurissa kansainvaelluksissa
1000-luvulla oli liike kohti hyvinvointia. Kansainvaellukset suunnistivat
erämaista ja aavikoilta kohti Roomaa ja Britanniaa, kohti hyviä laidunmaita ja peltomaita.
Nyt maailmassa on 280 miljoonaa siirtolaista. Se on 3,5 % maailman väkiluvusta.
Luku vaikuttaa aika pieneltä, kun ottaa huomioon asiasta puhumisen. Mutta miten
on Euroopan tilanne? Se on niin lähellä meitä. Euroopassa on aasialaisia
siirtolaisia 25 miljoonaa, afrikkalaisia siirtolaisia 11 miljoonaa ja
latinalaisen Amerikan ja Karibian siirtolaisia 4 miljoonaa. Pohjois-Amerikan
siirtolaisten luku jää yhteen miljoonaan. Väestöön nähden eniten siirtolaisia
on Sveitsissä (25 %), Ruotsissa (20 %), Itävallassa (20 %) ja Saksassa (17 %).
Vähiten heitä on Puolassa, Romaniassa ja Bulgariassa. Kaikissa alle 2 %.
Suomessa siirtolaisia on 7 %. Pakolaisia on EU-alueella 2,6 miljoonaa henkeä ja
turvapaikan hakijoita 0,7 miljoonaa. Jos katsotaan koko Eurooppaa ml. Venäjä,
Turkki ym. luvut ovat 1 miljoona ja 1,5 miljoonaa. EU-maista eniten pakolaisia
on Saksassa 1,2 miljoonaa, Ranskassa 0,4 miljoonaa ja Ruotsissa ja Italiassa päälle
0,2 miljoonaa. Suomessa pakolaisia vuoden 2019 tilaston mukaan oli 24000 ja
turvapaikan hakijoita 9000. Nyt kysytään ovatko mahdolliset kansainvaellukset
meidän globaalin kriisilistamme kärjessä? Eihän ihmisten tuntema riski ole
suinkaan väestön kasvu ja työikäisten määrän lisäys - meitä pystyssä pitämään,
vaan riskinä ovat rodut ja uskonnot. Laura perussuomalainen, hänkin pelkää
eniten muslimisaatiota. Onko muslimisaatio eli tämä uskonto ja siinä elävät
ihmiset meidän suuri riskimme? Muslimeita on maailmassa tällä hetkellä neljännes
maailman väestöstä. Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, siis arabialueilla, asuu
20 % muslimeista. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa muslimeista asuu 16 %.
Euroopassa asuu 3 % muslimeista, ja Amerikoissa loput noin 1 %. Pelkäämmekö
juuri arabimuslimeita? Terroristeiksi kasvatettuja – niinkö? En pelkää. Laura näistä asioista puhuu:</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2017/09/laura-istuu-maahanmuuton.html">http://penttimurole.blogspot.com/2017/09/laura-istuu-maahanmuuton.html</a>
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVdmSk4GtBt-oI2ktk-v5OGhYkP4gldkZL5g9psQzQ2KCzeJ6kazBqJ2Jv-AIS0prj7vilH6m1DKXFHUzbGUjNtfrZGwnFFYp80kUWF6p0cFoo7qK8RQ6quVidpmfmTT5KkDKko60FNrQ/s755/immigrant.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="449" data-original-width="755" height="190" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVdmSk4GtBt-oI2ktk-v5OGhYkP4gldkZL5g9psQzQ2KCzeJ6kazBqJ2Jv-AIS0prj7vilH6m1DKXFHUzbGUjNtfrZGwnFFYp80kUWF6p0cFoo7qK8RQ6quVidpmfmTT5KkDKko60FNrQ/s320/immigrant.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Lähi-idän kuningas-
ym. itsevaltiaskunnissa vierasväestö tekee työt. Paikallisväestö manageroi. Siellä ei vierasväestöä pelätä. Kuinka se nyt taas olikaan, kun kysyin eräältä saudilta: ”What is your work?”
Hän vastasi: ”Me no work, me manager!”</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-size: 16pt;"><span style="font-family: helvetica;">Taloudelliset kriisit<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Taloudelliset kriisit iskivät 1900-luvulla sotien seurauksena
erityisesti Saksan, Japanin ja Italian talouteen. Suomessa sisällissota pudotti
suhteellisesti enemmän kansantuotetta kuin 2 maailmansota. Kriisit ovat syntyneet
sotien seurauksena, mutta palautuminen on aina ollut hyvin nopea. Öljykriisi
1974 tuskin näkyy muuta kuin pienenä värähdyksenä. Vuoden 1990 lamaa Suomessa
ei voinut pitää värähdyksenä. Meillä se näkyi selvästi muita maita pahempana.
Mutta taisi siinä olla annos omaehtoisuutta asioiden huonossa hoidossa. Kuka
silloin olikaan Suomen johdossa? Mauno Koivisto oli presidenttinä ja Harri
Holkeri pääministerinä. Esko Aho joutui suorittamaan pesänselvitystä. 2008 lama
iski kaikkiin maihin ja kun nousuun oltiin lievästi pääsemässä, iski koronapandemia.
Maailmankirjat ovat sekaisin. Kansantuotteen jatkuva 2 maailmansodan jälkeinen
suoraviivainen nousu pysähtyi vuonna 2008 ja nyt räpistellään. Ehkä vuoden 2008
jälkeisistä kippuroista näkee sen, että talouskriisin vaikutus voi olla samaa
luokkaa kuin on nyt pandemian taloudelle aiheuttamat vahingot. Joku sanoo – ei vahingot,
joku on sitä mieltä, että nyt Siperia opettaa. Molemmat asiat on pidettävä
mukana kriisinhallinnan riskianalyysissä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeeBRm7P-OOALJyJo6qrDRUOkOHsjolvAEgzecWCiSKT46e4KnuYzyphndgm4IIbKv_DrxDOVNbH_ekVHE7hCTgcKuvPb37Rd42VJ9sA3BYDpPcCjUihY7WmXOzgKR3OMfXRg5enVth0w/s865/BKT+1900+2020.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="865" data-original-width="755" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeeBRm7P-OOALJyJo6qrDRUOkOHsjolvAEgzecWCiSKT46e4KnuYzyphndgm4IIbKv_DrxDOVNbH_ekVHE7hCTgcKuvPb37Rd42VJ9sA3BYDpPcCjUihY7WmXOzgKR3OMfXRg5enVth0w/s320/BKT+1900+2020.jpg" width="279" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Vuosisadan
alkupuoliskolla Britannia, Saksa ja Tanska kulkevat yhdessä noin
kaksinkertaisella asukasta kohti lasketulla kansantuotteella Suomeen, Italiaan
ja Japaniin verrattuna. Toisen maailmansodan järkytysten jälkeen Saksa ja
Tanska erottuvat joukosta. Suomi on aluksi Italian seurassa, mutta sotien
jälkeen Japani ja Italia nousevat, Suomi seuraa tiiviisti kannoilla, kunnes
1990-lama pudottaa Suomea pahasti, Japani ja Italia karkaavat, Britannia on
Suomen seurassa, kirivauhti sitten vie jo Saksan kannoille, Suomi saavuttaa
huippunsa 2008, mutta nyt lama rankaisee kaikkia. Parhaiten kestävät Tanska ja
Saksa. Pandemia antaa lopullisen niitin jatkuvan kasvun huumalle.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-size: 16pt;"><span style="font-family: helvetica;">WHO CARES?<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Olisiko vielä lopuksi yritettävä arvioida riskien
suuruutta ja vaikuttamismahdollisuuksia niiden torjuntaan? Tai siis myöskin
sitä kenen pitäisi pitää huolta riskisalkusta. Laitoin itselleni tabelin, johon
kirjasin erilaiset tässäkin blogissa mainitut riskit, yritin vielä erotella
biosfäärin riskit, yksittäisten valtioiden riskit ja lopuksi sitten yksilöiden tuntemat
riskit. Ja ryhdyin huomaamaan outoja. Kaikki tuntuu kaatuvan yksilöiden päälle.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Valtioiden tai valtioliittojen riskien
torjunta törmää kilpailuun ja panostus riskien torjuntaan vie resursseja
kilpakentältä. Suomessa ministerit julistavat erityisesti ilmastonmuutoksen
riskien torjunnan tuovan Suomelle runsaasti vientikelpoista bisnestä.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Hyvä bisnes vaatii hyviä ostajia. On suuri
riski, ettei sellaisia ole.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU-KOgpgVSaNhQUqAXxWpLCHAQqn7cuScVtP3lwKhtr8MPrt4cW-tnHuH3k_Q4jWUpCIPY-96ldt-c95e6HkGHKkA6N-n15Jq9-4vXcLBkudbHTg10zwmH98KUx-81CyOg12hbqhxVOjs/s517/who+cares.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="202" data-original-width="517" height="156" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU-KOgpgVSaNhQUqAXxWpLCHAQqn7cuScVtP3lwKhtr8MPrt4cW-tnHuH3k_Q4jWUpCIPY-96ldt-c95e6HkGHKkA6N-n15Jq9-4vXcLBkudbHTg10zwmH98KUx-81CyOg12hbqhxVOjs/w400-h156/who+cares.jpg" width="400" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;"><br />Väestönkasvun riski
on suuri. Kuka välittää biosfääristä? Kansallisvaltioille ja yksilöille se
tuntuu ulottumattomalta. Eero Paloheimo sanoo Kiinan yhden lapsen politiikkaa
suurimmaksi ympäristöteoksi. Hekin ovat siitä luopuneet. Yksilö ei tunne tuota
riskiä ja kansallisvaltiotkin ovat voimattomia. Ilmastonmuutos on kaikille
suuri riski, yksilökin sen tunnistaa. Ihmiset ovat valmiita pieniin tekoihin.
Pelastavatko ne maailman. Eivät riitä! Kansallisvaltiot ja valtioliitot näpertelevät
hiilineutraalisuuden kanssa. Sähköautot eivät maailmaa pelasta. Muut riskit
kohdistuvat yksilöiden pelkoon ja tunteisiin. Mutta eivät voi tehdä niiden torjumiseksi
mitään. Eivätkä ne olekaan maailman elinmahdollisuuksien kanalta merkittäviä.
Mikä eteen? Liisa sanoo, että ihmisten pitäisi nyt olla rohkeita!</span></i><p></p></div>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-68164108280443214732021-09-01T11:23:00.011+03:002021-09-01T18:48:52.887+03:00Yhden elämän ajopelit<p><span style="font-family: helvetica;">Nyt on muutoksen aika. Nyt on luovuttava vajaan sadan
vuoden perinteestä. On luovuttava omista vankkureista. Näin monet viisaat
sanovat ja Sitran viisaatkin hieman sinne suuntaan viittailevat.
”Henkilöliikenteen energiankulutusta ja siten päästöjä voidaan vähentää
pienentämällä liikkumistarvetta sekä suosimalla kävelyä, pyöräilyä ja
joukkoliikennettä. Suurimman päästövähennyksen odotetaan kuitenkin tulevan
siirtymisestä uusiin käyttövoimiin eli sähköön, biokaasuun ja vetyyn.” Jos päästöjen
vähennykseen ei synny sodanomaista pakkotilaa ja kriisiä, saattaisi siis olla,
että vaikka henkilökohtaisista vankkureista osin tai paljonkin luovuttaisiin,
niin osa jälkeläisistämme käyttäisi vielä noita tuomion ajopelejä. Niinpä
sitten yhden elämän ajopelien kuvauksella saattaisi olla pienen pieni
kiinnostavuusarvo omien lastenlastenlasten joukossa, kunhan tulevat
vankkuri-ikään. Olenhan minä aiheesta jo aiemminkin kirjoittanut, se oli vuonna
2013 nimellä ”Kun isä auton osti”. Minun isälläni ei muuten koskaan ollut
autoa, eikä kenelläkään minun sukulaisellani ennen sotia. Isähän kuoli Rauhan
junaonnettomuudessa jo vuonna 1938. </span><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2013/07/kun-isa-auton-osti.html" style="font-family: helvetica;"><span style="color: red;">http://penttimurole.blogspot.com/2013/07/kun-isa-auton-osti.html</span></a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbwTAWwPZIvjH_C-M8Jo9FiIGmU39RCoYEvjp3ucPruC44lxv4MbR0KxVGhbU26tZNqUUiOLaLLIm0Bp3zt23zOvIaSWk4EFD7RkdXwTIV4GbQ6vwP1oT7jjudq1c1oOxLUFVcWz4AwkU/s540/marja-liisa+ja+pentti+pakilan+pihalla%252C+olisiko+vuosi+1938+min%25C3%25A4+4+systeri+3.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="403" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbwTAWwPZIvjH_C-M8Jo9FiIGmU39RCoYEvjp3ucPruC44lxv4MbR0KxVGhbU26tZNqUUiOLaLLIm0Bp3zt23zOvIaSWk4EFD7RkdXwTIV4GbQ6vwP1oT7jjudq1c1oOxLUFVcWz4AwkU/s320/marja-liisa+ja+pentti+pakilan+pihalla%252C+olisiko+vuosi+1938+min%25C3%25A4+4+systeri+3.jpg" width="239" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Aluksi ajettiin
lihasvoimalla. Isoisän tekemä polkuauto näytti olevan myös sisareni mieleen. Hän
näytti ottaneen ohjat käsiinsä. Vuosi taisi olla 1938.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 18pt;">Vespalla aloitettiin</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Minun ensimmäinen ajopelini oli Vespa. Oli vuosi 1953.
Olin juuri päässyt ylioppilaaksi. Ikää oli 18 vuotta. Ajokortti oli tullut
suoritettua Töölössä Männistön autokoulun isolla letukalla viimeisenä
koulukeväänä. Mistä rahat Vespan ostoon? Ne vaadittavat 90000 markkaa tulivat
Nestor Aallolta, Nekiltä. Hän oli mummuni veli ja SYK:n talonmies. Hänen
sukanvarsisäästönsä ne lipsahtivat Pentin Vespaan. Skootterilla ajettiin
Suomessa ja ulkomailla. Polkupyörä oli tietysti ollut edeltävä ajoneuvo.
Polkupyörän aika alkoi kuitenkin olla menneen talven lumia. Symbolina ajan
hengelle oli Turun yleiskaava-arkkitehti Olavi Laisaaren kanta pyöräilystä:
”Polkupyöräkysymystä ei tässä käsitellä tämän enempää, sillä pyöräliikenne on
siirtymässä auto-, moottoripyörä- ja mopediliikenteeksi. Amerikassa näkee
polkupyöriä vain lasten leikkikaluina, eivätkä ne muodosta mitään
liikennekysymystä.” Laisaaren mukaan polkupyörät eivät lainkaan soveltuneet
kaupungin keskustaan. Vuonna 1954 Laisaari hahmotteli Turun keskustaan kahta
lentokenttää ja kolmea helikopteriterminaalia, koska ennusti lentoliikenteen
syrjättävän junat ja bussit. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibmVCMM1TKq_bqqFIv-mqXCi4EqHrVTQEEet3Ns4FVSk397K399FX1nDHW79q8dVI_5laONlQgB3d8mg36UJQ132GicGuK2PaipQmF3KD-TUsjiJUgR6mb-qXAhMD0duVdiAT-hBiWOCY/s1231/vespa+huollossa.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="627" data-original-width="1231" height="163" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibmVCMM1TKq_bqqFIv-mqXCi4EqHrVTQEEet3Ns4FVSk397K399FX1nDHW79q8dVI_5laONlQgB3d8mg36UJQ132GicGuK2PaipQmF3KD-TUsjiJUgR6mb-qXAhMD0duVdiAT-hBiWOCY/s320/vespa+huollossa.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Minun
maailmankuvaani ja liikkuvuuttani 50-luvun alussa laajensi Vespa 125 - mallia
1951. Vespalla kierrettiin Eurooppaa ja Skandinaviaa. Vespan 125 cc moottori
antoi huippunopeudeksi 70 km/h. Moottorin teho oli 4,5 hevosvoimaa. Kuvassa
Vespa sukulaislasten hellässä huomassa.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Ensimmäinen auto</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kun vuonna 1955 olin Tukholman laivalla tulossa koko
kesän kestäneeltä Göteborgin harjoittelumatkalta ja sitä seuranneelta Pohjois-Euroopan
kiertueelta tapasin Eki Siivosen, hän oli puolestaan tulossa moottoripyörällä
tehdyltä Välimeren kiertomatkalta reitillä Turkki - Israel - Egypti - Libya -
Tunisia – Italia. Tämä ensitapaaminen ennakoi pitkäkestoista ystävyyttä niin
moottoriajoneuvojen kuin Polin NeKuSton ympärillä. Eki toimi teekkariaikana
katsastusmiehenä, ja sellaisia miehiä käytettyjen autojen ostaja aina tarvitsi.
Ei niin että näkemättä katsastettaisiin, mutta kuitenkin ymmärrystä jakamaan.
Vaikka kyllä minun ensimmäinen autoni vuodelta 1955 kerran katsastettiin
näkemättä. Oli kysymyksessä Donau Meisterklasse vuosimallia 1949. Olin lähdössä
autolla Espanjaan. Moottori oli männäntappiremontissa Teekkarien Autokerhon
hallilla Lönnrotinkadulla. No, itse olin remonttimiehenä. Lähtö huomenna.
Viikonloppu ja lauantai. Sain Rautatiekadun katsastuskonttorilta leiman ja
nimen. Ystäväni Eki ei ollut asialla. Muut luottomiehet. Männäntappiremontti ei
täysin onnistunut, hoonasin kiertokangen helaa hieman liian innokkaasti ja
matkan edistyttyä Lyoniin saakka hela löystyi niin että kolina kuului, jos
nopeus nousi yli 60 km/h. Niinpä sitten 1300 kilometrin loppumatka Lyonista
Madridiin ajettiin alle kuuttakymppiä. Madridissa olin harjoittelijana
tehtaassa, jonka mahtavilla sorveilla tehtiin uusi hela ja kotimatkakin
onnistui.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqJQHqKFTNYkwVUQf3aCQnKLjfhwW6EKU5OkN6qkq18S7fs0Ayz2AwFjh1DDi41rGqK9yy4D7ioihd6ndVGfqPwRDavt8WJ1NPWjgYeZA64n_TLvGBwiu8keR5jTZXq4-3PEnHivRrCrc/s1567/donau+meisterklasse.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1153" data-original-width="1567" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqJQHqKFTNYkwVUQf3aCQnKLjfhwW6EKU5OkN6qkq18S7fs0Ayz2AwFjh1DDi41rGqK9yy4D7ioihd6ndVGfqPwRDavt8WJ1NPWjgYeZA64n_TLvGBwiu8keR5jTZXq4-3PEnHivRrCrc/s320/donau+meisterklasse.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">DKW ”Meisterklasse”
suunniteltiin Hitlerin Saksassa jo vuonna 1940. Saman näköistä autoa
valmistettiin Itä-Saksassa mallinimellä F9. ”Idän ihmeessä” oli kuitenkin
isompi moottori. Kuvassa näkyy minun ensimmäinen autoni valmistusvuodelta 1949 rekisterinumerolla
AF-373. Auto on kuvassa parkkeerattu Espanjan ylänkömaille. Auton
ilmanvastuskerroin oli 0,34. Melkoisen hyvä siis. Moottori oli kuitenkin
kaksisylinterinen, kaksitahtinen kuutiotilavuudeltaan 690 cm3. Moottorin vaatimaton
teho 17 KW eli 23 vanhaa hevosvoimaa antoi huippunopeuden 100 km/h. Kulutus oli
8,5 litraa sadalla. Autolla matkustettiin Tornion kautta Madridiin
harjoittelemaan. Miksi Tornion kautta? Koska köyhälle opiskelijalle oli
halvempaa ajaa Tornion kautta ympäri, kuin laivata auto Turusta Tukholmaan.
Niin, kaikki tämä tapahtui vuonna 1956.</span></i><p></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><i></i></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEfGsWHqap-jqICYlpEdE5nnwJvzD_fT-f1Bg3zwscQzhIkPkJlGpLMHErzD_sLi_fLxZShwXSZ7c1sII546d0NttDvWy3dtdrXsZlGM4xJvSZ80kB8ydvKHiTYPGZmCuFeA_iZnwa_fE/s440/joskus+ratsastettiin+aasilla.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="375" data-original-width="440" height="171" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEfGsWHqap-jqICYlpEdE5nnwJvzD_fT-f1Bg3zwscQzhIkPkJlGpLMHErzD_sLi_fLxZShwXSZ7c1sII546d0NttDvWy3dtdrXsZlGM4xJvSZ80kB8ydvKHiTYPGZmCuFeA_iZnwa_fE/w200-h171/joskus+ratsastettiin+aasilla.jpg" width="200" /></a></i></span></div><span style="font-family: helvetica;"><i>Välillä mentiin kyllä aasillakin.</i></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Rättäri</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nuori mies ryhtyi perheelliseksi. Auto oli tarpeen
ensimmäisen lapsen kuljettamiseksi päivähoitoon Krunikasta Sibeliuksenkadulle.
Sitten piti vielä päästä töihin Katariinankadulle. Miksi auto, eikö polkupyörä?
Ei tullut mieleenkään. Että polkupyörä aikamiehen kulkuneuvona ja lapsen
kuljetukseen? Kaupungissa myös ehdottoman turvaton ja missä sitä säilyttäisi?
Kadullako?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2OdxbqDK3pTU7QEMdjlDbrvhKTz4m6aWv0WmWs4Th0CCi5dxgnq9sfemLVQI-ikocGXExbN_YhRInJn3fc99vZ2h9bHu-WKbNo7G0evD3ONINGGi1CyTOBQ7raVzn0qZy1EGOS6wXInc/s610/s%25C3%25A4tk%25C3%25A4.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="499" data-original-width="610" height="262" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2OdxbqDK3pTU7QEMdjlDbrvhKTz4m6aWv0WmWs4Th0CCi5dxgnq9sfemLVQI-ikocGXExbN_YhRInJn3fc99vZ2h9bHu-WKbNo7G0evD3ONINGGi1CyTOBQ7raVzn0qZy1EGOS6wXInc/s320/s%25C3%25A4tk%25C3%25A4.png" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Autoilussa
siirryttiin uuteen ajatteluun Citroen 2 CV, sätkä, rättisitikka, oli teekkarin
unelma-auto. Cadillacin jousitus, moottoripyörän kulutus, pick-upin
kuljetuskyky ja loistava kesäauto katto avattuna. Minun autoni, tuo kuvan
mukainen AZ tuli markkinoille vuonna 1956, ostin sen kolariautona vuonna 1958. Donau
meni kiertoon. Moottorin kuutiotilavuus oli briljantti 425 cm3. Nelitahtinen
2-sylinterinen bokserimoottori synnytti kokonaista 14 hevosvoimaa. Vapaakytkin
lisäsi ajomukavuutta, liikkeelle lähtiessä ja pysähtyessä ei tarvinnut painaa
kytkintä. Huippunopeus asettui tasolle 70 km/h. Alamäessä nopeus saattoi nousta
kahdeksaankymppiin. Remonttiakin tarvittiin. Joskus bensapumppu toimi narusta
nykimällä. Naru tuli ohjaamoon lämmityslaitteen putkesta. Varusteiden
erikoisuutena olivat tuulilasinpyyhkijät, joita pyöritti nopeusmittarin
vaijeri. Jos vaijeri katkesi ei hätää. Ikkunanpyyhkijöitä voi käyttää
käsikäyttöisenä. Puuhaa riitti, kun samanaikaisesti piti nykiä bensapumpun
narua ja pyörittää ikkunanpyyhkijän nuppia. Varsinainen ylpeydenaiheeni oli
kuitenkin omaehtoinen korjaustoiminta: ”motti nokalta 30 minuutissa”. 2 CV teki
minusta sitikkarakastajan. Sitä kesti pitkälle 90-luvulle. Rättisitikan katolla
oli kattoteline, jotta sinne voi sijoittaa lastenrattaiden pyöräosan. Se ei
ollut mitenkään mahdutettavissa auton sisään. Olihan kysymys viktoriaanisista
lastenrattaista poikavauvan syntymän jälkeen. Mahtavat vankkurit, jotka sitten
ruostuivat pilalle Pakilan pihavarastossa, kun uusia työnnettäviä ei enää
ilmestynyt.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm0HROCTdOXwQ8yxFoR8rs_Ji0VRJFPKaLPLBppp31BClc8FR2fTnZiSkuySpSkX52eboCK5IoLixpxPPcqBAkau6U-6sNBgsPOQciUkDClRLnhPxpQTT3olaadlXsYD5z-Gj0VZW8rBI/s220/220px-Silver_Cross_Balmoral_Coach-Built_Pram.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="211" data-original-width="220" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm0HROCTdOXwQ8yxFoR8rs_Ji0VRJFPKaLPLBppp31BClc8FR2fTnZiSkuySpSkX52eboCK5IoLixpxPPcqBAkau6U-6sNBgsPOQciUkDClRLnhPxpQTT3olaadlXsYD5z-Gj0VZW8rBI/w200-h192/220px-Silver_Cross_Balmoral_Coach-Built_Pram.jpg" width="200" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;"><br />Irrotettavat pyörät
rättärin katolle, vauva koppaan takapenkille ja menoksi. Olisiko tuon voinut
tehdä polkupyörällä?</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Ami 6 lumovoimaa</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Sitikkarakastamisen kroonisena seurauksena oli pyrittävä
ylöspäin ja eteenpäin. Erityisesti oli pyrittävä suurempiin huippunopeuksiin.
Elettiinhän vapaiden nopeuksien sankariaikaa. Liikenteen sankarivainajia tuli
pahimpina vuosina 1200 henkeä ja loukkaantuneita 16000 henkeä. Rahaa ei ollut
paljoa, mutta sitikka piti saada. Kohtaloksi tuli uusi oudon näköinen
viistotakalasinen Ami 6. Se ostettiin kolariautona jälleen Pasilan automaalari Erkki
Oksaselta. Ensin hioin ja maalasin tuossa tallissa Vespani vuosimallia 1952,
alkuperäinen väri oli metallisen vihreä, maalasin sen sinisen kukertavaksi,
sitten hioin ja maalasin tuossa harmaassa tallissa DKW Meisterklasse –autoni
vuosimallia 1949, auto oli viininpunainen, tein siitä keltaisen, sitten ostin
tuon talon isännältä kolarikorjatun Citroen 2 CV autoni vuosimallia 1956.
Viimeisenä hionta ja maalaustyönä oli ihana Ami 6. Joku piti autoa rumana.
Sitikkarakastaja piti sitä nimenomaan kauniina. Kirjoitin näin: <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjslW3EacDe3yx5fGpCJwycAm4ymCs3liyWoFnycCUdoqla_WlETnyoka-PPgAJ7cLYSBZWVJb6onF9v2n6mn36uPpadFEAwwNZ4aU7KYp9hHtMi2DVnwbwUL5-5sX_wUwQ-wdV9BmXkVY/s401/ami+6.png" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="301" data-original-width="401" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjslW3EacDe3yx5fGpCJwycAm4ymCs3liyWoFnycCUdoqla_WlETnyoka-PPgAJ7cLYSBZWVJb6onF9v2n6mn36uPpadFEAwwNZ4aU7KYp9hHtMi2DVnwbwUL5-5sX_wUwQ-wdV9BmXkVY/s320/ami+6.png" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">”Ruma vai kaunis?
Kaunis! Citroën Ami 6 oli pitkään ollut 2 CV-kuskin haaveena. Auto edusti
Citroëniä parhaimmillaan. Oudon näköinen, monen mielestä selkeästi ruma, mutta
Citroën-fanin mielestä kaunis ja persoonallinen, suorastaan inhimillisiä
kauneusominaisuuksia hehkuva ilmestys. Kuin lumoava nainen - kyllä, todellakin.
Nainen, hellästi kosketeltavaksi, mutta myös valmiina sulavaan dynamiikkaan.
Raakuuteen ja rajuuteen ei! Sitä varten olivat Audit, Simcat, Skodat ja
Cooperit. Moottorina oli 602 cm3 kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen
nelitahtibokseri pikkusiskon tapaan. Tehoa oli kuitenkin huimasti lisää.
Moottori kehräsi kokonaista 28 vanhaa SAE-hevosvoimaa ja antoi huippunopeudeksi
105 km/h. Kulutus oli noin 7 litraa sadalla.
Tämän auton erityisenä ominaisuutena oli folkkarikuplaa suurempi nopeus.
Maantiellä kilpailtiin ja kuplat jäivät toiseksi. Riemua!”</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOLLsaXeSrd0ZgTnQYkoedUlyrIFbt1eVO1q9mNI4ullybQ6XCAxgIJzTaaZQInFrYvWxXP2mnh8Pmp33HfvTBxKDJ_uM1vsISIsN0KDMOhcX67NbwOq5fnQWK8L7KTgZBm9PXBGBykg0/s657/marja+liisa+ja+auto.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="517" data-original-width="657" height="158" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOLLsaXeSrd0ZgTnQYkoedUlyrIFbt1eVO1q9mNI4ullybQ6XCAxgIJzTaaZQInFrYvWxXP2mnh8Pmp33HfvTBxKDJ_uM1vsISIsN0KDMOhcX67NbwOq5fnQWK8L7KTgZBm9PXBGBykg0/w200-h158/marja+liisa+ja+auto.JPG" width="200" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Pieni väliepisodi.
Olihan minulla 3 AK pakettiauto. Sisareni teki sillä häämatkan Helsingistä
Espooseen. Autossa oli Ami 6:n isompi moottori.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Vihdoin haave täyttyy</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kun nykyään liikuskelee, näkee joskus harvakseltaan kuvan
esittämän auton. Silloin hätkähtää. Miltei sydän hypähtää. Suorastaan
ihmettelee, onko totta, että olen itse tuollaisella autolla ajanut useita
vuosia. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2wi7nIIFLDHC_GYsdmhe8UGhXtWK7_Ha9g_Gn8tvr9_kHFhMLd_nVHSNlRNfX2clHiKPWgtyGj18D3XIXcZZp-fR4x1G1yYw-GNluc-rQex3z767U0viZMKM6jHlWNlvFMVapuD0D1I4/s526/bxm30.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="526" data-original-width="442" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2wi7nIIFLDHC_GYsdmhe8UGhXtWK7_Ha9g_Gn8tvr9_kHFhMLd_nVHSNlRNfX2clHiKPWgtyGj18D3XIXcZZp-fR4x1G1yYw-GNluc-rQex3z767U0viZMKM6jHlWNlvFMVapuD0D1I4/s320/bxm30.jpg" width="269" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Niin, tuollaisia autoja
taisi olla kolme ja tuossa kuvan mukaisessa viimeisessä mallissa oli kääntyvät
kaukovalot. Citroên DS tuli automaailman ihmeenä markkinoille vuonna 1955.
Opiskelijalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin uneksia. Unelma oli kuitenkin
olemassa ja käsin kosketeltavissa. Kesti useita vuosia ennen kuin vaatimattomampi
karvalakkimalli ID 19 oli hankittavissa käytettynä laitoksena. Se toteutui
firman autona noin vuonna 1966. Autossa oli kaasunestejousitus, joka piti
maavaran kuormituksesta riippumatta vakiona. Paikalla ollessaan auto oli
”rähmällään” maavara minimissä. Käynnistyksen jälkeen se kohosi ihanasti
oikeaan asentoon. Tämä ilmiö keräsi etenkin Neuvostoliiton kaduilla laajan
katsojajoukon. Ohjaus oli tehostettu ja höyhenenkevyt. Flaminio Bertonin design
oli hurmaava. Etupylväät olivat niin kapeat, ettei katvealuetta jäänyt lainkaan
silmien stereonäöltä piiloon. Auton
aerodynamiikka ylitti kaiken siihen mennessä nähdyn. Myös alusta oli
aerodynaamisesti muotoiltu synnyttäen auton peräosaan alaspäin vetävän voiman.
Formulakuskit puhuvat ”downforcesta”. Teho ei ollut päätä huimaava, hevosvoimia
löytyi vain 66 ja kuitenkin huippunopeus oli runsaat 160 km/h.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgduS0ZARZN0NFU4JEyKM6glapsvkiuxTiQVKIgLJi74aCK3B19VJ-xBb-5nXtBfj5e-E8BVP6V4_VGvC0hsacE_XFdtlmr8gAEFMjzfQ8ju1_bMZaRre525qAvxGtKF8Ip1gQ5EFP1cas/s676/cx2000.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="676" data-original-width="632" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgduS0ZARZN0NFU4JEyKM6glapsvkiuxTiQVKIgLJi74aCK3B19VJ-xBb-5nXtBfj5e-E8BVP6V4_VGvC0hsacE_XFdtlmr8gAEFMjzfQ8ju1_bMZaRre525qAvxGtKF8Ip1gQ5EFP1cas/w187-h200/cx2000.jpg" width="187" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Sitikkalinjalla jatkettiin.
Citroën CX 2000 Confort, 102 hv, huippunopeus 170 km/h, kulutus 9 l/100km. Auto
oli avantgardismin huippua. Kojetaulun muotoilu ja esidigitaalinen mittaristo
olivat viehtymykseni kohteita. Pyöreä
tuhkakuppi oli kunniapaikalla. Se oli tosin liian pieni piippua varten. Ainoa
auto jossa oli piipunpolttajalle sopiva tuhkakuppi, oli edellinen malli ID 19.
Surffilauta tai kanootti kuuluivat auton katolle lähes vakiovarusteina.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4k8v9kW7xNQwsQi9OFbg5gQcTNPt7n4DoFWItCe3Swx448R9VtCFzNVMdLF7q8DNSY9zL15r2X3A-3-LQVRYxqhU57vbzIA5n964dmCiQHdZ8e4DuHSYHdujGBNnQM1Ty_iRO-XgVZME/s448/cx+gti.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="448" data-original-width="430" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4k8v9kW7xNQwsQi9OFbg5gQcTNPt7n4DoFWItCe3Swx448R9VtCFzNVMdLF7q8DNSY9zL15r2X3A-3-LQVRYxqhU57vbzIA5n964dmCiQHdZ8e4DuHSYHdujGBNnQM1Ty_iRO-XgVZME/s320/cx+gti.jpg" width="307" /></a></span></i></div><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;">Auto oli tyylin
huipentuma. Takaspoileri oli kumia, muovia tms. ja toimi mainiona liukualustana
työnnettäessä kanoottia auton katolle. Citroën CX 25GTi Turbon (1984) huippunopeus
oli 208 km/h ja ilmanvastuskerroin 0.36. Moottorin teho oli 168 hv (124 kW).
Erikoisuuteni oli jonkinlainen ajotietokone. Pystyi mittaamaan keskikulutusta,
keskinopeutta ja sen sellaista. Minun kiinnostukseni oli mitata kaupunkien
keskustakatujen keskimääräisiä ajonopeuksia. Siellähän se nopeus pyöri tasolla 8-12
km/h. Tuo tuppasi yllättämään monia.<o:p></o:p></span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Autoilemaan kamelimaihin</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tämän auton aikoihin 90-luvun alussa siirryin asumaan
Libyaan. Silloin muuttuivat autot. Vakioautokseni tuli Mazda 626. Sillä
huristelin toistasataatuhatta kilometriä. Hyvä auto. Vein sinne kuitenkin mukanani
Jeep Grand Cherokeen. Kuvittelin ryhtyväni ajamaan herroiksi. Asiakkaani oli
toista mieltä. Hän oli sitä mieltä, että pomojen auto kuului hänelle, minä taas
saisin ajettavakseni hänen vanhan Nissan Patrol -maasturinsa. Paljon käytetyn ja
rekisteröimättömän. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Silläkin ajettiin
pitkiä matkoja. Matka työmaalle Tripolista Sirten kautta Jufraan ja takaisin
oli pituudeltaan 1300 km. Matkoja tehtiin kerran kahdessa viikossa tai
vähintään kolmen viikon välein. Erämaa tuli tutuksi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAc7g3fOBm9Kv5mI_E7BA8BAsmhXx29ojPSRBk4_6rardSymy5m6gJ23qCYNp-68iC-cGe15gbNTVGxehA19IUXOGyiKvxLlaIbgW75dwqTWWIj7w5k_oXwMiplGrE3qL0YiYBkZqe5ME/s1409/er%25C3%25A4maan+laivoja.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1126" data-original-width="1409" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAc7g3fOBm9Kv5mI_E7BA8BAsmhXx29ojPSRBk4_6rardSymy5m6gJ23qCYNp-68iC-cGe15gbNTVGxehA19IUXOGyiKvxLlaIbgW75dwqTWWIj7w5k_oXwMiplGrE3qL0YiYBkZqe5ME/s320/er%25C3%25A4maan+laivoja.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Erämaassa auto syöksyi
160 km/h nopeutta, maisema oli valtavan kaunis, vaikkakin lähes puutonta,
hiekka oli auringonlaskussa punaista, yön pimeydessä erämaan laivat olivat
kulkijalle vaarallisia, radiossa pauhasi Leonhard Cohenin The Future.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Vihdoin siirryin Suomen
kamaralle</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Oli 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen. Autot ja pitkän
matkan kulkeminen menettivät merkitystään. Kunhan joku auton reppana –
sellainen oli ajatus. Autot vaihtuivat käytettyinä versiona. Oli firman
jäämäautoja Peugeot 205 ja Citroen C 5 kunnes yhtäkkiä puraisi. Markkinoille
saapui ensimmäinen hybridi Toyota Prius. Se oli saatava. Osittainen
sähköajaminen olisi hurmaa. Autokaupassa käytiin vuonna 2004. Firmasta tuli Toyota
Prius hybridin omistaja ja minusta sen haltija. Aivan ainutlaatuista, aivan
hurmaavaa. Autoilu taas maistui joltain. Nuo mittarit olivat ennen ostoa
haavekuvassa. Mittarit jotka näyttävät energian lähteet ja kulutuksen. Jotain
huimaa, uutta ja ennen kuulumatonta. Ja tuo auton design. Siinä oli jotain
Bertonen jälkiä, sitikan jälkiä, mutta design taisi olla japanilaisten omaa
tuotetta. Mikäpä siinä, japanilaiset ovat muotoilun mestareita, paitsi että nyt
autot näyttävät muuttuvan rytistetyn sillipurkin näköiseksi vekkeineen ja
viisteineen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVEMd5VD3TAFgfPyxO6dHx1CHPFWFXbLNEvEcOwcIm9IdHZmm3uT50PVKM0KK1s4LKEH1xKbLhC3w788Q9DNdwuvU-N6AHR-WYdxQOLzUk8QtP0HofVRAjAaxmz9wNXdXje1Grx4G72gQ/s790/prius+2004.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="781" data-original-width="790" height="316" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVEMd5VD3TAFgfPyxO6dHx1CHPFWFXbLNEvEcOwcIm9IdHZmm3uT50PVKM0KK1s4LKEH1xKbLhC3w788Q9DNdwuvU-N6AHR-WYdxQOLzUk8QtP0HofVRAjAaxmz9wNXdXje1Grx4G72gQ/s320/prius+2004.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Toyota Prius
vuosimalli 2004 eli meidän automme, sillä on ajettu 220000 km, Ilmoitettu kulutus
4,3 l/100 km, todellinen ehkä 5,5 l/100 km, bensaa on siis palanut auton
elinaikana 12100 litraa, ilmanvastuskerroin on huippuluokkaa 0,26, kiihtyvyys
täysin riittävä, moottorin teho 76 hv/56 KW, sähkömoottorin teho 65 hv/50 KW,
vanhan Priuksen viralliset CO2 päästöt ovat 104 g/km, kaiken kaikkiaan todellisuudessa
CO2 päästöjä on tullut 17 vuoden aikana 28 tonnia eli 128 gramma kilometrille.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">75-vuotias – liian vanha?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Vuonna 2004, 70-vuotis syntymäpäivilläni tapahtui jotain
käänteentekevää. Sain lahjaksi retromallisen käsivaihteisen 125 cc Vespan.
Vaihdoin sen tuota pikaa automaattivaihteiseen 200 cc Vespaan. Eikä aikaakaan,
kun siirryin 500 cc skoottereihin. Niissä päädyin lopuksi Scarabeo 500 cc
malliseen laitteeseen. Lopuksi on enteellinen sana, sillä tällä laitteella ole
lähellä tulla loppuni. Sairaalassa jalan ollessa vedossa lääkäri sanoi, ettei
näin vanhan tulisi ajaa moottoripyörällä. Minä suutuin. Enhän sentään ollut
kuin 75-vuotias.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb2pSz4j25ro5iSftBtAvC1gagiquxyGUHLGRi35tvz0czeYfPLg5TXVG4Bei9Gsow9EkMErzTtLD-3csGTnL6n81s1Zswo8wJiUQDsw6irokMNJYTur6CSUsHLaGwZ3Wt-7oTMQhMvXM/s1214/scarabeo+ja+mioes.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="883" data-original-width="1214" height="233" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb2pSz4j25ro5iSftBtAvC1gagiquxyGUHLGRi35tvz0czeYfPLg5TXVG4Bei9Gsow9EkMErzTtLD-3csGTnL6n81s1Zswo8wJiUQDsw6irokMNJYTur6CSUsHLaGwZ3Wt-7oTMQhMvXM/s320/scarabeo+ja+mioes.jpg" width="320" /></a></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Kaksipyöräinen
motorismi päättyi vuonna 2009 kolariin Veturitiellä. Mersukuski teki
u-käännöksen edessäni ja minä törmäsin auton keulaan etupyörän kohdalle ja
lensin asfalttiin muutaman metrin päähän. Matkalla en <span>suinkaan nähnyt
paljon puhuttua elämäkertafilmiä, sen sijaan pohdiskelin sitä millainen Murole
tuolta mahtaa pystyyn pönkiä. No, kukaan ei pönkinyt pystyyn vaan mies pantiin
paareille ja kuskattiin punikseen eli Töölön sairaalaan. Parin kuukauden
sairaalareissun jälkeen jalkapuoli oli valmis uusiin koitoksiin. Kuvassa
Scarabeo ilmalennon jälkeen ja mieskin näyttää selvinneen.</span></span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Koitokset vaihtuivat sähköpyöriin. Uusi hurmos syntyi,
kun reviiriä pystyi laajentamaan hitaasta keppikävelystä vauhdikkaaseen
pyöräilyyn. </span><span style="font-family: helvetica;">Tässä hieman tarkemmin: </span><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2014/08/sahkopyorien-kestotesti.html" style="font-family: helvetica;">http://penttimurole.blogspot.com/2014/08/sahkopyorien-kestotesti.html</a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitWaEv4L15g0FXgPt4O3cGjm-0ekoX3hY_TATiwo9MXaVCVVkdYtHBDV0D2akUowMOh726OgrxPiYjtMcS3lbtrxVFeYE_NxsbT-AXtOkRkDMvpdDkN7s0i3LoK-5qYZKnv5-N9zD37AQ/s1527/s%25C3%25A4hk%25C3%25B6py%25C3%25B6r%25C3%25A4t+ja+mies.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="806" data-original-width="1527" height="169" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitWaEv4L15g0FXgPt4O3cGjm-0ekoX3hY_TATiwo9MXaVCVVkdYtHBDV0D2akUowMOh726OgrxPiYjtMcS3lbtrxVFeYE_NxsbT-AXtOkRkDMvpdDkN7s0i3LoK-5qYZKnv5-N9zD37AQ/s320/s%25C3%25A4hk%25C3%25B6py%25C3%25B6r%25C3%25A4t+ja+mies.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Ensimmäinen
sähköpyörä oli Helkama Panasonicin moottorilla ja toisena Canondale Boschin
moottorilla. Mies sen kuin tuosta piristyi. Voin ehdottomasti suositella
sähköpyöräilyä kaikille ikään katsomatta.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Onko taru lopussa?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Luulitko minun moottoriajoneuvojeni tarun päättyneen? Ei
se päättynyt. On vielä kaksi lyhytesittelyn kohdetta. Ensimmäinen niistä on Ape
50. Jos olet Italian kävijä, olet sellaisia nähnyt paljonkin. Jos taas olet Kauko-Idän
kävijä, tunnet hyvin tuk-tukin. Minulla on oma tuk-tuk. Se on kolmipyöräinen kuormalavallinen
Vespa. Moottori on 50 cc eli mopon moottori. Laitteen maksiminopeus on päälle
40 km/h. Olen kyllä tiedustellut Whim-kihoilta kelpaisiko laite taksiksi
Helsingissä. Sehän olisi sopivaa eläkeläismiespuuhaa. No, leikki leikkinä,
Suomessa ei saa tuollaisella laitteella väkeä kuljettaa, vaikka Italiassa väki
matkustaakin vuoristokyliin Apen lavalle asennetuissa istuimissa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUQby5CAh2tA_-Cj4C12VxVe-OwrYY02XS3AMe28qgCjcN7daHXTtM-6ZxijjraxfqIEl3G8OrMLoHCy1JLu8ObMuIdoWpuETp9wCBwcILQaO5litjk-tJVM-UX2KjCIZr_PBTQvtk-GE/s740/apetaksi.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="740" data-original-width="728" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUQby5CAh2tA_-Cj4C12VxVe-OwrYY02XS3AMe28qgCjcN7daHXTtM-6ZxijjraxfqIEl3G8OrMLoHCy1JLu8ObMuIdoWpuETp9wCBwcILQaO5litjk-tJVM-UX2KjCIZr_PBTQvtk-GE/s320/apetaksi.jpg" width="315" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Nyt olen päässyt nykypäivään. Nykypäivänä on nykypäivän
ongelma. Minulla on toistaiseksi ajokortti 90-vuotissyntymäpäivääni saakka. Nyt
juuri kohta täytän 87. Siis kolme vuotta ajokorttiaikaa – vähintään. Minulla on
ladattava hybridi, josta olen kirjoittanut blogin:</span> <a href="http://penttimurole.blogspot.com/2014/07/mitsubishi-ja-mies-sekoaa.html" style="font-family: helvetica;">http://penttimurole.blogspot.com/2014/07/mitsubishi-ja-mies-sekoaa.html</a><span style="font-family: helvetica;">
</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><div><span style="font-family: helvetica;"><br /></span></div><div><span style="font-family: helvetica;">Sekin ajoneuvo on mieluisa kumppani.
Kysyykin itseltään, miten on tulevien autojen laita. Ne kun ryhtyvät
ajattelemaan. Pian autojen tekoäly saattaa saavuttaa singulariteetin ja
hallitsee meitä. Päättää meidän puolestamme, minne olemme menossa. Ja on jo
sitä ennen päättänyt mistä olemme tulossa. Autorakentaja Elon Musk kuului
joskus sanoneen ihmiskunnan olevan matkalla kohti romahdusta ja kukaan ei
välitä. Ihan totta, siinä en halua olla mukana. En tarvitse ajattelevaa autoa.
Tyydyn näihin tottelevaisiin.</span><p></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p></div>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-27405722330172591972021-08-26T23:23:00.005+03:002021-08-27T10:25:23.334+03:00Liikenneympyrät turvan ja taiteen tyyssijoina<p><span style="font-family: helvetica;">Liikenneympyrät ovat päässeet ennen kuulumattomalla
tavalla julkisuuden valokeilaan </span><b style="font-family: helvetica;">Maarit
Verrosen</b><span style="font-family: helvetica;"> kirjoitettua teoksen: </span><b style="font-family: helvetica;">Turvaa
ja taidetta – tarinoita liikenneympyröistä</b><span style="font-family: helvetica;">, Aviador Kustannus, 2021.
Oikeastaan ryhtyy ihmettelemään miksi hän tuon kirjan kirjoitti. Sitten ryhtyy
iloitsemaan siitä, että hän tuon kirjan kirjoitti. Kun näin uutisen soitin heti
ystävälleni ja entiselle työtoverilleni Björn Silfverbergille. Bjöte on armoitettu
liikenneympyröiden ystävä ja tuntee itsensä liikenneympyröiden uuden aallon
esitaistelijaksi. Tiedänhän minäkin siitä taistelusta jotain. Olimmehan töissä
samassa firmassa. Nyt kun kirja on ilmestynyt, on hillittävä hevosia ja
luettava ensin mitä Maaritilla on sanottavaa. Hänhän saattaisi parhaassa
tapauksessa kirjoittaa jotain meistä ja sen uuden aallon synnystä jota olimme
tekemässä. Vaikka hieman epäilen. Ei hän ainakaan Bjötelle tai minulle ollut
soittanut tietoja saadakseen.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;"></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9sJNUHYC7QAtJjaa56we6WZMxSZ3xQIlg7KJi8oiUSnKABq0aasW0eJ5UvjvU7Yx0S4gTyBcq05waAXb5_kJxqiZAk8yEbDrS1Rr__d3tchs-R7cW-2am65SgLPOpMzlIo_UBxAqJbRc/s1125/kirjan+kansi.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="844" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9sJNUHYC7QAtJjaa56we6WZMxSZ3xQIlg7KJi8oiUSnKABq0aasW0eJ5UvjvU7Yx0S4gTyBcq05waAXb5_kJxqiZAk8yEbDrS1Rr__d3tchs-R7cW-2am65SgLPOpMzlIo_UBxAqJbRc/s320/kirjan+kansi.jpg" width="240" /></a></b></div><b style="font-family: helvetica;">Tilasin kirjan
nettikaupasta.</b><span style="font-family: helvetica;"> Nyt odottelen postilaatikon kumahdusta. Se todella kumahtaa
ja kolahtaa. Minulla on vanhanaikainen peltinen postilaatikko ulko-oven
vieressä seinään ruuvattuna. Lupasivat sen tulevan viimeistään huomenna. Mutta
sitä ennen voi hieman ryhtyä kertaamaan omia muistoja. No, ryhdyin kertaamaan
muistoja, mutta sitten kirja saapui Pakilan postiin. Hip hei! Ensimmäinen
pikakatselu on suoritettu. Kirja vaikuttaa kerrassaan mainiolta. Se on
kirjailijan näkökulma, mutta sisältää runsaasti tietoa tekniikasta ja
ympyrätaiteesta. Aivan loistava. Joku kirja-arvostelija sanoo tekstin olevan
suuressa määrin insinöörin näkökulmaa. Tämä ei ole totta. Kyllä siinä on
ihmisen ja ympäristöstään kiinnostuneen taiteilijan näkökulma. </span><span lang="EN-US" style="font-family: helvetica;">Tulee mieleen Edmund Baconin teos
Design of Cities, (1967, Thames & Hudson). </span><span style="font-family: helvetica;">Bacon sanoo, että
liikkeen arkkitehtuuri ja pysähdyksen arkkitehtuuri, nämä kaksi elementtiä
yhdessä, muodostavat kaupungin taideteoksena.</span><span style="font-family: helvetica;">
</span><span style="font-family: helvetica;">Hän puhuu kaupungista "kansan taiteena". Sellaisena
kaupunkisuunnittelun tuote on kaikkien ihmisten koettavissa, ilman koulutusta,
tasa-arvon pohjalta. Hän uskoo, että kaupunkisuunnittelulla voitaisiin luoda
demokraattisen yhteiskunnan suuri ilmaus elämästä. Verrosen kirjasta selviää
ympyrätaiteen olevan paljolti liikenneympäristöön liittyvää ”kansan taidetta”. Ei
hän väitäkään sen olevan kaupunkisuunnittelua. Mutta rinnastus sallittakoon.
Liikenneympyrätaide ei ole myöskään missään mielessä korkeakulttuuria eikä se
ole kaupunkisuunnittelua. Se on paljolti kansanomaista pikataidetta. Sellaisenaan
kuluvaa ja muuttuvaa ja häviävääkin.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBduCnSAh0DcUard-gb8Wly0lKLKrSYY_n_onvo1wIpQmjGPe8QP2JgE5MMAjkApdJCJ8Qnrtsc8-VCp9bZpgObg7IHOq33vfUfmngpkOJOR726D6S9k_n_JB73YWjhP76IyvabcwiqXU/s750/ympyr%25C3%25B6idennm%25C3%25A4%25C3%25A4r%25C3%25A4.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="449" data-original-width="750" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBduCnSAh0DcUard-gb8Wly0lKLKrSYY_n_onvo1wIpQmjGPe8QP2JgE5MMAjkApdJCJ8Qnrtsc8-VCp9bZpgObg7IHOq33vfUfmngpkOJOR726D6S9k_n_JB73YWjhP76IyvabcwiqXU/s320/ympyr%25C3%25B6idennm%25C3%25A4%25C3%25A4r%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></div>No, tämän
kirjan innoittamana voin sitten jatkaa liikenneympyröiden sielunelämän
tutkimista insinöörin näkökulmasta. Nuorelle 50-luvulla opiskelleelle <b style="font-family: helvetica;">insinöörille liikenneympyrät olivat
kiintoisa, mutta epäilyttävä tuote</b><span style="font-family: helvetica;">. Silloin juuri liikennevalo-ohjatut
risteykset alkoivat ilmestyä katukuvaan. Helsingin ensimmäiset liikennevalot
pystytettiin Aleksin ja Mikonkadun kulmaan vuonna 1951. Vuonna 1971
liikennevaloja oli jo toista sataa ja vuonna 1991 jo 353 kohteessa. Nyt
liikennevaloja lienee noin 475 kohteessa. Eritasoristeykset nousivat myös
suunnittelijoiden haavemaailmaan. Vuonna 1960 eritasoristeyksiä vasta
suunniteltiin, nyt niitä on Helsingin kaupungin alueella 45 kappaletta. Koko
maan moottoriteillä on 460 eritasoliittymää. Helsingissä on siten kymmenesosa
koko maan eritasoliittymästä. Vuonna 2015 Suomen maanteiden kiertoliittymien
määräksi arvioitiin 343. Sen jälkeen on ehkä rakennettu 200 uutta
kiertoliittymää. Paljonko niitä on kunnissa? Helsingissä on 50 kappaletta. Jos
väkiluvun suhteen arvioisi saisi muiden kuntien osuudeksi 500 liikenneympyrää. Liikenneympyröiden
eli kiertoliittymien määrä olisi silloin koko maassa noin 1100 kappaletta. Tämä
luku on epävarma, sillä kaupunkien kiertoliittymien määrästä ei ole
valtakunnallista tietoa. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Otanpa
tarkasteluun Turun ja Tampereen. Ryhdyn laskemaan kiertoliittymien määrää
näissä kaupungeissa Google Earthia tarkastelemalla. Turussa ei taida olla kuin
kahdeksan liikenneympyrää, kymmenen jos lasketaan Ispoisten asuntomessualueen kaksi
ympyrää mukaan. Tampereella liikenneympyröitä taitaa olla 21 ja naapurikunnissa
Pirkkalassa 8 ja Ylöjärvellä 9. Tampere siis voittaa ympyräkilpailun reilusti.
Ympyräkeskustelu on vilkasta Tampereella. Liikenneympyrät ovat ahtaita.
Erityistä keskustelua herättää Kalkun moottoritien eritasoristeyksessä
sijaitseva 2-kaistainen kiertoliittymä. Joku toteaa pirkanmaalaisten
puolustukseksi sen, että ahtaat liikenneympyrät ovat ongelmallisia joka
puolella Suomea. Esimerkiksi Turusta löytyy ympyröitä, jotka eivät edes näytä
ympyröiltä. Näin sanovat pirkanmaalaiset. Tarkoittanevat Turun ensimmäistä
Iso-Heikkilän nelikulmaympyrää.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqn_UrRXaCVbvgwCeDN2RJ-RUJ96aUnN3C-6eysK2fSKCjhjb6Ge2XU0_7jYittTJA4osdmuoKaD6Vwwn32yp0O82_ShCZ7ulAwm2diolkfkbZYy5x92G8BY3NRnug2T5ALj00-djgiSU/s949/etoile.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="949" data-original-width="702" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqn_UrRXaCVbvgwCeDN2RJ-RUJ96aUnN3C-6eysK2fSKCjhjb6Ge2XU0_7jYittTJA4osdmuoKaD6Vwwn32yp0O82_ShCZ7ulAwm2diolkfkbZYy5x92G8BY3NRnug2T5ALj00-djgiSU/s320/etoile.jpg" width="237" /></a></div>Aloitetaan
Euroopan ensimmäisestä liikenneympyrästä. Varmaan 1863 valmistunut <b style="font-family: helvetica;">Pariisin riemukaari</b><span style="font-family: helvetica;"> ja sen ympärille
syntynyt pyöreä aukio on jotain merkittävää liikenneympyröiden historiassa.
Vasta henkilöautoilun myötä paikasta muodostui ehkä liikennesäännöiltään
erikoisin liikenneympyrä. Tavallisesti liikenneympyrässä pyörivät ovat etuoikeutettuja.
Riemukaaren ympärillä on toisin. Siellä etuajo-oikeus on kahdeltatoista
bulevardilta ympyrään pyrkivillä. Oletko kokeillut autoilua Place d’Etoilella.
Siellä voi kokea ympyräajon hurmaa. Jos ympyrässä tapahtuu kolari syyllistä ei
etsitä. Se on aina fifty-fifty. </span><div><span style="font-family: helvetica;"><br /></span><div><b style="font-family: helvetica;">Letchworth</b><span style="font-family: helvetica;"> oli
Britannian kaupunkisuunnittelun ensimmäinen vastaisku kaikkialle ulottuvaa
”ryömivää kaupunkia” vastaan.</span><span style="font-family: helvetica;">
</span><span style="font-family: helvetica;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiquDX8Un-2cH71sjQ_X4a9dPo72omzv_dyggO91Kzecr_OjNSvIjCQUidrtr4YJfcEWs1oOvcdPp7aaVPvU4ti0Hnlggj2lnK1TQ5lMG_9F6KGVNMdEzXn1JLOW8xj4pdKMWBrr9CjOkc/s929/sollershott+circus.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="706" data-original-width="929" height="152" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiquDX8Un-2cH71sjQ_X4a9dPo72omzv_dyggO91Kzecr_OjNSvIjCQUidrtr4YJfcEWs1oOvcdPp7aaVPvU4ti0Hnlggj2lnK1TQ5lMG_9F6KGVNMdEzXn1JLOW8xj4pdKMWBrr9CjOkc/w200-h152/sollershott+circus.jpg" width="200" /></a></div>LetchworthIssa järjestettiin myös ensimmäisen kerran asuntomessuja
ennakoivat ”Halpojen Majojen Näyttelyt” vuosina 1905 ja 1907. Letchworth ei
sinänsä tee suurta vaikutusta asemakaavallaan. Katuverkko muodostuu lenkeistä
ilman sen parempaa järjellistä logiikkaa. Sollershott on pääkatu, joka yhdistää
lenkkejä. Mutta siellä onkin yllätys: Britannian ensimmäinen kiertoliittymä,
Sollershott Circus. Rakentamisvuosi on noin 1909. Esikuvana oli käytetty
Pariisin Riemukaaren ympyrää - näin arvellaan. Mittakaava on toki aivan toinen.
Brittiläisessä ympyrässä vasemmanpuoleisessa liikenteessä, oikealta tulevalla
on etuajo-oikeus. Ei tarvita liikennemerkkejä. Näin on myös muutenkin
asianlaita Englannissa. Ajetaan vasemmalla ja oikealta tulevalla on
etuajo-oikeus.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjh90IVJWu9V-qMv0ty72Xn6ZYEHCHZFDW0_awq12aF01Ep42FhBrCDQ-xYAoJnfG_yMf-7LvqBSDsOwoDWDhyNXwnnKLUwTFC11tM4ODzjlqSqcxpxx_O-lAVlMGWe0VcpKFuoetxRZfw/s1099/tallinna.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1099" data-original-width="950" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjh90IVJWu9V-qMv0ty72Xn6ZYEHCHZFDW0_awq12aF01Ep42FhBrCDQ-xYAoJnfG_yMf-7LvqBSDsOwoDWDhyNXwnnKLUwTFC11tM4ODzjlqSqcxpxx_O-lAVlMGWe0VcpKFuoetxRZfw/s320/tallinna.jpg" width="277" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Eliel Saarinen voitti vuonna 1913</span> <b style="font-family: helvetica;">Tallinnan suunnittelukilpailun.</b><span style="font-family: helvetica;"> Se oli
seurausta Australian Canberran kilpailuvoitolle 1912. Haaga Munkkiniemi
-suunnitelma oli valmistunut vuonna 1910. Saarisen kaupunkisuunnitelmassa
aukioilla ja liikenneympyröillä oli keskeinen merkitys. Tallinnan ehdotukseen
hän kirjoitti näin: ”Teiden ja katujen risteyskohtiin, joissa eri
liikennevälineet kohtaavat on suunniteltava erityiset apuneuvot. Tietysti
tällaisissa risteyksissä eri liikennevälineiden nopeuden on oltava suunnilleen
sama, minkä vuoksi nopeat liikennevälineet menettävät huomattavasti aikaa.
Koska liikenteen nopeuden merkitys kasvaa meidän aikanamme jatkuvasti ja
nopeiden kulkuvälineiden tarjoamat edut on sen vuoksi hyödynnettävä
mahdollisimman tarkkaan, on tarkoituksenmukaista kehittää kaupunkia niin, että
risteyksiä on mahdollisimman vähän. Risteyksiin tulisi ruuhkien välttämiseksi
rakentaa liikenneympyrät. Kaduilla, joilla liikenteen nopeudella ei ole
merkitystä, kuormitus tulisi hajauttaa useaan pisteeseen.”</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;"></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimD8WE8YXazYaphBKpP094CoKtl78eINWaXsQbejgLzfHL4kJmeTwXobCTDIWK19BIuOSVPF3G3RuCBHnewa9sOkbqn5Ip7lzJoBsuXuB5kjBXGn30oOwfNrrrznxbTzDYtMBuwEjwoMY/s1275/kaksi+ympyr%25C3%25A4%25C3%25A4.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="837" data-original-width="1275" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimD8WE8YXazYaphBKpP094CoKtl78eINWaXsQbejgLzfHL4kJmeTwXobCTDIWK19BIuOSVPF3G3RuCBHnewa9sOkbqn5Ip7lzJoBsuXuB5kjBXGn30oOwfNrrrznxbTzDYtMBuwEjwoMY/s320/kaksi+ympyr%25C3%25A4%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></b></div><b style="font-family: helvetica;">Jung -Saarinen</b><span style="font-family: helvetica;"> yleiskaavassa
1915 oli kaksi merkittävää liikenneympyrää, toinen oli tulevan Haagan
liikenneympyrän paikalla ja toinen Mäkelänkadun ja Koskelantien risteyksessä.
Pro Helsingfors -suunnitelmassa 1918 jäljellä oli vain Haagan ympyrä. Se oli
kooltaan Riemukaaren ympyrän suuruinen. Nyt se on saamassa aivan uuden
bulevardimuodon.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Suomessa rakennettiin ensimmäiset liikenneympyrät
sotien jälkeen 50-luvun vaihteessa. </span><b style="font-family: helvetica;">Vuonna
1949 rakennettiin Lahden linja-autoaseman eteen valtava istutuksin somistettu
liikenneympyrä</b><span style="font-family: helvetica;">.</span></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><br /></span><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiYQ43Vn4UZj4CvcU3A8At6azvzeK_tu9H__jzOKpL-jjlPzbFVjWhS3jUK0A4Kip8B56wFmSNnCouVDy98VMegjJLFPNM1FUFgYllPZBaD1bXFKy6LWhgUmYR6X2b8gLVmbeubCwiSRI/s476/paasikivenaukio.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="476" data-original-width="412" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiYQ43Vn4UZj4CvcU3A8At6azvzeK_tu9H__jzOKpL-jjlPzbFVjWhS3jUK0A4Kip8B56wFmSNnCouVDy98VMegjJLFPNM1FUFgYllPZBaD1bXFKy6LWhgUmYR6X2b8gLVmbeubCwiSRI/s320/paasikivenaukio.jpg" width="277" /></a></div>Kaupungin historiassa sitä sanotaan maankuuluksi ja yhdeksi
1950-luvun suuria kaupunkikuvallisia uutuuksia Lahdessa. Pilkkakirveet ja
ympyrässå ajamiseen kielteisesti suhtautuvat kutsuivat sitä kaupunginjohtajan
mukaan Kajalan kaalimaaksi. Tämä hienolta vaikuttanut ympyrä tuli minullekin
varsin tutuksi, koska vakioreitti Salonsaaren kesämökille kulki tämän ympyrän
kautta. 1960-luvun lopulla ympyrää ryhdyttiin ajan hengen mukaan kanavoimaan.
Tehoja piti saada lisää. Seppo Elonsalo taisi piirrellä tuon kaupunkikuvan
kannata kohtalokkaan ympyrän hävityssuunnitelman. Siitä tuli kanavoitu liikenneristeys.
Nyt on valmistumassa kolmas vaihe. Kartanonkadulta ja Aleksilta katkeaa
liikenne ja Paasikivenaukio muodostetaan uuteen uskoon. Jonkinlaisena
muistumana suuruuden ajalta aukiolle jää vanhasta ympyrästä kaarevia
reunakivilinjoja. Olisiko asian voinut tehdä paremmin vanhasta komeasta
aukiosta muistuttaen?<p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;"></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPzARcbWBKH4ia-7SFPutV9Ur5FpU4yA89dd_-Y5c71LHPYuKwlCK4GIhQqCYQ8bZXdPpNvdNZpp0gF_gH2tPg0JpWBBq5oN3t8UHK4_ohyjeQmv-IlsGsYC6hirGKRQXZCNsViy3r_8c/s1163/tapiola.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1163" data-original-width="645" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPzARcbWBKH4ia-7SFPutV9Ur5FpU4yA89dd_-Y5c71LHPYuKwlCK4GIhQqCYQ8bZXdPpNvdNZpp0gF_gH2tPg0JpWBBq5oN3t8UHK4_ohyjeQmv-IlsGsYC6hirGKRQXZCNsViy3r_8c/w111-h200/tapiola.jpg" width="111" /></a></b></div><b style="font-family: helvetica;">Tapiolan symboli ja maamerkki</b><span style="font-family: helvetica;"> oli
aikoinaan dipl.ins. Kaarlo Leinosen 1950-luvulla piirtämä liikenneympyrä. Ajat
muuttuivat ja ympyröistä haluttiin eroon teknisesti kelvottomina. Jouduimme
remmiin ja yritimme puolustaa ympyrän säilyttämistä ikään kuin Tapiolan
ikonisena ilmiönä. Kaupungininsinööri Pentti Lehtomäen tiukka kanta piti ja liittymä
tehtiin ylemmän kuvan mukaiseksi. Vanhan ympyrän haamu sieltä maan alta
kuitenkin pilkotti uudemmille tekijöille malliksi. Tällä hetkellä ympyrän muoto
on jälleen palautunut. Se ei kuitenkaan ole vanha ympyrä. Eikä se ole ympyrä,
se on soikio betoniramppeineen. </span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;"></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqIlrod9cbqc1ry1RVgCXABAQ3miooaoaipICyVvWce9qVHnrZS1RQhse7asg0BPjD781DA6qY-_lpIl30UZbWa8cqQ6SWhTPWoDq_wCJzCQ4mRIAdiw-sBBqBY-Zf-VBSajuXQgaWGm0/s1056/viinikan+ympyr%25C3%25A4st%25C3%25A4+tui+t%25C3%25A4llainen.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1056" data-original-width="584" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqIlrod9cbqc1ry1RVgCXABAQ3miooaoaipICyVvWce9qVHnrZS1RQhse7asg0BPjD781DA6qY-_lpIl30UZbWa8cqQ6SWhTPWoDq_wCJzCQ4mRIAdiw-sBBqBY-Zf-VBSajuXQgaWGm0/w111-h200/viinikan+ympyr%25C3%25A4st%25C3%25A4+tui+t%25C3%25A4llainen.jpg" width="111" /></a></b></div><b style="font-family: helvetica;">Tampereen
Viinikassa</b><span style="font-family: helvetica;"> on vieläkin liikenneympyrä. Näin sanotaan. Ympyrä tosin
varsinaisesti hävisi jo 1960-luvun loppupuolella. Kanavoituun ja
liikennevaloilla ohjattuun liittymään jäi keskelle vain pieni saareke
juhlallisista ympyräajoista muistuttamaan. Viinikan alkuperäinen liikenneympyrä
rakennettiin 50-luvun alussa. Ajalle tyypillinen kanavointi sitten muutti
ympyrän muodoltaan varsin ikäväksi. Liikennemäärät ylittivät ympyrän
kapasiteetin. Muutossuunnittelu tehtiin liikenneinsinööri Mikko Männyn
toimesta. Sellainen se on vieläkin. Nyt kaistoja on hieman lisätty ja toiminta
jatkuu. Hyvät ratkaisut tälle paikalle ovat vähissä. Olisi varmaan
houkuttelevaa saada tiekäytävässä oleva purokin paremmin esille.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGw8lazHbKfTdx1CKGy7wEYFEhbn2n6n_F1ogX-V8pJ5Bf4bZRc6FoKpEilkP9M3Iy5UnrqQCRZIvb3f6z0paV_ajs2pVH6Cd39OVaRc2qZo3w8o8B6sYmPrLPIRD093R2-quJTMJeH90/s831/AALTO+HEL+G%25C3%2596T.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="440" data-original-width="831" height="169" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGw8lazHbKfTdx1CKGy7wEYFEhbn2n6n_F1ogX-V8pJ5Bf4bZRc6FoKpEilkP9M3Iy5UnrqQCRZIvb3f6z0paV_ajs2pVH6Cd39OVaRc2qZo3w8o8B6sYmPrLPIRD093R2-quJTMJeH90/s320/AALTO+HEL+G%25C3%2596T.jpg" width="320" /></a></span></div><b style="font-family: helvetica;">Alvar Aalto</b><span style="font-family: helvetica;"> aloitti Helsingin keskustasuunnitelman
teon vuonna 1959 ja suunnitelma valmistui 1964. Aalto ei ollut
ympyrämiehiä.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Hän sanoi suunnitelmassaan
liikenteestä näin: ”Liikenteen jakautuminen eri suuntiin on järjestetty
alikuluin ja tunnelein. </span><b style="font-family: helvetica;">Näin voidaan
välttää suuret liikenneympyrät</b><span style="font-family: helvetica;">." Liikenneympyröillä Aalto viittasi
selvästi Lindegren-Kråkström -tyyppisiin eritasoliittymiin tai Slussenin
kiemuroihin tai sitten hän viittasi keskustakilpailun 1948 voittaneen
arkkitehti A. O. Bengtsin laajoihin liikenneympyröihin. Aalto työskenteli
yhdessä ruotsalaisten liikenneinsinöörien kanssa, heillä olivat ympyrät
mielessä. Vuonna 1955 Göteborgin asemanseudun kilpailussa Aallolla oli yksi
keskeinen lasikattoinen ympyrä, Helsingin suunnitelmassa ei ainuttakaan.
Kumpikaan suunnitelma ei toteutunut</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6jHnLkAw2HhmYsfF-5-NFoarqxYUNQIIEYLEuaO971pwDDkHN_FeacX3HrP-b8fOkHtd3b3CoZTko9LMrZWEkv_AaUNGPHIpMpkEno_UXc9UkxrOr_s08hQ02sN5suLyfjaSln1ee9q4/s839/haagan+ympyr%25C3%25A4.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="839" data-original-width="698" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6jHnLkAw2HhmYsfF-5-NFoarqxYUNQIIEYLEuaO971pwDDkHN_FeacX3HrP-b8fOkHtd3b3CoZTko9LMrZWEkv_AaUNGPHIpMpkEno_UXc9UkxrOr_s08hQ02sN5suLyfjaSln1ee9q4/w166-h200/haagan+ympyr%25C3%25A4.jpg" width="166" /></a></div>Helsingin
Sanomissa julkaistiin vuonna 1962 kuva rakennettavasta <b style="font-family: helvetica;">Haagan ”kiertosaarekkeesta”</b><span style="font-family: helvetica;">. Kiertoristeyksen tarkoituksena oli
lopettaa risteyksessä silloin vallinnut ”miten-tahansa-ajelu”. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Haagan ympyrä rakennettiin vuonna 1964 ja nyt
sitä puretaan ja rakennetaan uuteen uskoon. Siitä taitaa tulla ympyrätaiteen
ylivoimainen mestariteos.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><b style="font-family: helvetica;">Ahvenanmaalla</b><span style="font-family: helvetica;"> oli ennestään yksi
”vanhan kansan” suuri 60-luvun ympyrä Rökerirondellen, lempinimeltään mustekala.
Sitä aikanaan paranneltiin laittamalla kevyt liikenne eritasoon. Uusiakin
parannuksia on tehty jyrkentämällä sisäänajoja. Silti se on Maarianhaminan
pahimpia kolarirysiä, ei kuitenkaan vakavia onnettomuuksia, enemmänkin
peltikolareita, liikenneympyröiden tapaan. Viereen rakennettiin uusi ympyrä
uusin mitoituksin. Bjöte ja Liisa olivat häärimässä. Hyvin toimii.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju2Me-KufFlWf3476zx5iYydDLx-_tI_OghxdqoaeCzNcX8KLkSTsz9wUS_xs0gdUhj3dBFAWKvZMpQ_y6MEXcsyIul8gYAFcbpbvv9Ns9n1xgwO5E7C5tGFLZ9OFEMqeP56kwLkHuYI4/s1426/ahvenanmaa.jpg" style="font-family: helvetica; margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="548" data-original-width="1426" height="123" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju2Me-KufFlWf3476zx5iYydDLx-_tI_OghxdqoaeCzNcX8KLkSTsz9wUS_xs0gdUhj3dBFAWKvZMpQ_y6MEXcsyIul8gYAFcbpbvv9Ns9n1xgwO5E7C5tGFLZ9OFEMqeP56kwLkHuYI4/s320/ahvenanmaa.jpg" width="320" /></a><span style="font-family: helvetica;"><br /></span><b style="font-family: helvetica;"><br /></b></o:p></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p><b style="font-family: helvetica;"></b></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_8E_tDBq16DNJlAEngbXhyphenhyphenX6v8p_C69eFsVpiqIBMGl9NRgsj0pewcir4kTsxthcP8N0x-7vlVK17YSv6flEq9rNUjvbiNO-LAMDz0jg85PwFR-_s_xF0JUgwl9e8k8GevUCx8rQDZF4/s1399/jeddah.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1114" data-original-width="1399" height="255" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_8E_tDBq16DNJlAEngbXhyphenhyphenX6v8p_C69eFsVpiqIBMGl9NRgsj0pewcir4kTsxthcP8N0x-7vlVK17YSv6flEq9rNUjvbiNO-LAMDz0jg85PwFR-_s_xF0JUgwl9e8k8GevUCx8rQDZF4/s320/jeddah.jpg" width="320" /></a></b></div><b style="font-family: helvetica;">Eila Hiltunen </b><span style="font-family: helvetica;">(1922-2003) sai
tilaisuuden tehdä veistoksia Jeddan rantatien varteen. Hän oli yhtenä suurten
joukossa. Veistoksia on mm. Henry Moorelta ja Viktor Vasarelyltä ja monilta
muiltakin kuuluisuuksilta. Kaikki alkoi siitä, kun Jeddan kaupunginjohtaja
halusi kaunistaa kaupunkiaan. Elettiin 70-lukua. Eila Hiltusen kaksi teosta on
edelleen esillä tien varteen perustetussa veistospuistossa. Paikalla on myös
suuri liikenneympyrä, siihen on sijoitettu mahtava auringonkello. Jotta ei
tulisi oltua turhan vaatimaton olen sijoittanut kuvaan myös vuodelta 1980
olevan Paloheimo-Ollila -poikien kilpailuvoiton Mekka Roadin varrella
osoitteessa Kilo 10. Siellä oli suuri Devecon Oy:n valvontakohde. Betonipalmu
pystytettiin työn muistoksi. Onko se vielä siellä?</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;">Tuusulanväylän</b><span style="font-family: helvetica;">
valmistumisen kunniaksi laaditussa esitteessä sanotaan: ”Yhteistyö ja
ennakkoluulottomuus liikenneratkaisuissa loivat edellytykset sille, että
Tuusulanväylän keskustan liittymäratkaisuiksi voitiin valita, ensimmäisenä
Suomessa pannaan joutuneet liikenneympyrät eli kiertoliittymät. Vakuutteluja ja
perusteluja haettiin Ruotsiin tehdyillä opintomatkoilla. Todellakin oli
kysymyksessä uusi avaus liikennetekniikan rintamalla. Ruotsissa, Britanniassa
ja Keski-Euroopassa kiertoliittymät tekivät invaasiota. Teoria oli muuttunut.
Liikenneympyröissä ei enää ”sekoituttu” kaistaa vaihtamalla niin kuin 50-luvun
teoria esitti.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Yksikaistaiset ympyrät
olivatkin teoreettisesti hallinnassa, mutta kaksikaistaiset
suurikapasiteettiset ympyrät olivat tutkimaton alue. Sellaisia kuitenkin
Tuusulanväylällä tarvittiin, olihan keskivuorokausiliikenne noin 20 000
ajon/vrk. Vähäinen tutkimustieto ja vahva tunne yhdessä antoivat summaksi
riittävän määrän rohkeutta ja riskin ottoa. Tiehallinto taipui uskallukseen.
Ainoa, joka epäili Hyrylän kiertoliittymää, oli Tuusulan kunnan
asemakaava-arkkitehti Ulla Priha. Hänen perusteensa olivat kaavalliset ja
esteettiset. Hänen mielestään liittymä oli epätoivottava tilallinen dominantti.
Minä taas vastustin Hyrylän upseerikerhoa nuolevaa tielinjausta. Teimme
kompromissin: Ulla luopui ympyrän vastustamisesta ja minä luovuin tielinjan
peukaloinnista. Asia eteni. Rekan kaatuminen Hyrylän ympyrässä säikäytti
meidät, mutta se johtuikin lastin sitomattomuudesta. Pitkäaikaiset
sujuvuustutkimukset ja onnettomuusanalyysit antoivat meille vapautuksen.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_tLPHC93oB4oNSXVGZ8lHZb0sFbBYsn1cs7QlI7CzNllhlkUloknq3xjcKowg0uoUHFSzjyNL7O_8PQlhJ3iNX8iCl8IWdMTMgyIVv_IC5CshAurd_F_NqOCOD1pPuXkOMSqBS0TpViY/s1086/tuusulanv%25C3%25A4yl%25C3%25A4.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1086" data-original-width="1084" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_tLPHC93oB4oNSXVGZ8lHZb0sFbBYsn1cs7QlI7CzNllhlkUloknq3xjcKowg0uoUHFSzjyNL7O_8PQlhJ3iNX8iCl8IWdMTMgyIVv_IC5CshAurd_F_NqOCOD1pPuXkOMSqBS0TpViY/s320/tuusulanv%25C3%25A4yl%25C3%25A4.jpg" width="319" /></a></div>Tuusulanväylän toteutus on eräs suomalaisen
tiensuunnittelun kulmakiviä. Taajamateiden suunnittelua oli harjoitettu kylien
läpi kulkevien valtateiden kaunistamiseksi. Nyt oli kysymyksessä
kokonaisvaltainen ympäristöprosessi. Tämän työn tilaajien ja tekijöiden
edustajia on suuri joukko hymyilemässä vihkiäispäivänä otetussa valokuvassa.
Nyt on mainittava nimiä: Uudenmaan tiepiiristä projektipäällikkönä oli Esko
Heinonen. Tuusulan kunnan puolelta hankkeesta vastasi Antti Kalliomäki.
Suunnittelijana oli LT Konsultit Oy. Projektipäällikkönä toimi Paavo Mero.
Tieinsinöörin hommia hoiteli Paavo Åvist. Ympäristösuunnittelusta vastasi Liisa
Ilveskorpi. Sillat suunnitteli Matti Piispanen. Geoasioista vastasi Ragnar
Wikström. Meluesteiden konstruktöörinä toimi Yrjö Kumpula. Kaiteiden ja
valaisimien muotoilu oli Sirpa Laitisen käsialaa. Tien avajaiset pidettiin
4.10.1995. Tiejohtaja Pekkarinen muistutti, että merkittävin sysäys
Tuusulanväylän toteuttamiseen oli alueen asukkaiden tekemä kansalaisaloite, hän
muistutti myös useista karvalakkilähetystöistä, jotka olivat eduskunnassa ja
liikenneministeriössä perustelleet hankkeen tärkeyttä. Sanooko joku, ettei
kansalaisyhteiskunta toimi?<p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;"></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWTSYviqnpif8asiMqJzz1g8avlwxeLrroIlDZ6jCF1o5Ql7BrPGjMVaL83O11KiMsck0V5QNhBlBRRIkZPQ2nq8giS5ElkgFHVDWSkgZMbKTVP1C8SgpIAkjgYm-Rpe3RDYxWUDuOfco/s1251/hirvitt%25C3%25A4%25C3%25A4.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="483" data-original-width="1251" height="124" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWTSYviqnpif8asiMqJzz1g8avlwxeLrroIlDZ6jCF1o5Ql7BrPGjMVaL83O11KiMsck0V5QNhBlBRRIkZPQ2nq8giS5ElkgFHVDWSkgZMbKTVP1C8SgpIAkjgYm-Rpe3RDYxWUDuOfco/s320/hirvitt%25C3%25A4%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></b></div><b style="font-family: helvetica;">Keskustelupalstat</b><span style="font-family: helvetica;"> sanovat
kiertoliittymän olevan elämää suurempi juttu. Joillekin ympyrät synnyttävät
kauhua. Ympyröihin pääsyä joudutaan myös usein ruuhka-aikoina jonottamaan. Kun
yksikaistainen ympyrä tukkeutuu, se voidaan muuttaa kaksikaistaiseksi. Seuraava
aste on ympyrän muuttaminen kaksikaistaiseksi turboksi. Jotkut sitten
ehdottavat kolmikaistaisia turboja, mutta silloin pitäisi jo ympyrän sisällä
toteuttaa rakenteellista erottelua, reunakiviä tai sen sellaista.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-xncGrDgf1MGyFIllfVIpBshmI2bqMcvVnP5a2KcLwGF69Q18YHWR7t4h66QP1s5K_wrPFcXr2GFKGywdGH9i6YVnkh3wzEjGB35QBTXyab7w-cjSGQzD2zXCq29J3mEV9eQlvpky_jc/s691/TUUSULA+JA+SUOMENOJA.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="333" data-original-width="691" height="154" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-xncGrDgf1MGyFIllfVIpBshmI2bqMcvVnP5a2KcLwGF69Q18YHWR7t4h66QP1s5K_wrPFcXr2GFKGywdGH9i6YVnkh3wzEjGB35QBTXyab7w-cjSGQzD2zXCq29J3mEV9eQlvpky_jc/s320/TUUSULA+JA+SUOMENOJA.jpg" width="320" /></a></div>Kuvassa
on kaksi esimerkkiä. Vasemmalla on vuonna 1994 valmistunut <b style="font-family: helvetica;">Hyrylän eteläinen</b><span style="font-family: helvetica;"> liikenneympyrä ja oikealla samassa mittakaavassa
esitettynä </span><b style="font-family: helvetica;">Suomenojan</b><span style="font-family: helvetica;"> vuonna 2004
valmistunut turboympyrä. Molemmissa ympyröissä kevyt liikenne on eritasoisena.
Suomenojalla kaksikaistaisten läpiajojen lisäksi on kaksi oikealta ohi
–kaistaa. Ympyrän läpi ajava liikenne on kummassakin tapauksessa noin 25000
ajoneuvoa vuorokaudessa. Ruuhkautumisen vuoksi Hyrylän ympyrää on ehdotettu
kehitettäväksi osittain jopa 3-kaistaiseksi turboksi.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;">Jatkuuko
ympyröiden invaasio</b><span style="font-family: helvetica;">? Kyllä jatkuu. Ympyrät ovat liikenneturvallisia. Ne
sopivat kaupunkikuvaan. Ne ovat kustannustehokkaita. Suomessa vähän käytetyt
miniympyrät tekevät vielä tuloaan.</span><span style="font-family: helvetica;">
</span><span style="font-family: helvetica;">Maarit Verrosen uutuuskirja on mainio puheenvuoro. Kirja keskittyy
vahvasti ”ympyrätaiteeseen”, mutta sisältää myös täydellisen
kirjallisuusluettelon alan tekniikasta. Kansantaide sinänsä
liikenneympäristössä on hauska ilmiö. Ensimmäinen ilmiö tässä taiteessa taisi
olla Keuruun liikenneympyrä, tai kaksi sellaista himmeleineen. Keuruun ympyrä
oli ensimmäinen, joka toteutettiin uusien ruotsalaisten normien mukaan. Himmeleistä
kahdessa kiertoliittymässä on tullut paikkakunnalle symboli. Kaikki eivät
niistä pidä, useimmat pitävät. Ne on todistettu Suomen suurimmiksi.
Nastolalaiset yrittivät edelle, mutta jäivät toiseksi. Edesmennyt maestro Otso
Kantokorpi kirjoitti blogissaan vuonna 2011, vierailtuaan Keuruulla,
moottoriteiden ja liikenneympyröiden taiteesta halventavasti, sanoi jonkin
teoksen edustavan esteettisesti sitä moottoriteiden ja liikenneympyröiden –
Keuruullakin oli ympyrässä kammottava valaistu himmeli – insinööri- ja
rakennusmestaritaidetta, jota Suomi alkaa olla täynnä. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Tuossa on vaaransa. Sietääpä harkita. Kyllähän
nuo himmelit nyt hieman häpeävät olemassaoloaan kahden komean kirkon katseiden
alla.</span></p><p class="MsoNoSpacing"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbm-n_tMNowGj2nEDvSsAJRixxh755tG5HE_QN9OEoMRMjZorzRzv8vxhW3wAq8DPGwBKaYnKaNEkrdFurlXnP7_gL-GMK0TtSBe0g_G1YFz49L8W-k8nhYAS4zK7h6Whq8IO84MzeQDM/s1001/keuruu.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="311" data-original-width="1001" height="124" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbm-n_tMNowGj2nEDvSsAJRixxh755tG5HE_QN9OEoMRMjZorzRzv8vxhW3wAq8DPGwBKaYnKaNEkrdFurlXnP7_gL-GMK0TtSBe0g_G1YFz49L8W-k8nhYAS4zK7h6Whq8IO84MzeQDM/w400-h124/keuruu.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><b style="font-family: helvetica;">Keuruun ympyrän</b><span style="font-family: helvetica;">
toteuttamista edelsi tiukka keskustelu tiepiirin ja kunnan kanssa. Asia selvisi
Bjöte Silfverbergin vetämällä Ruotsin opintomatkalla. Mukana oli tiepiirin
suunnittelupäällikkö Erkki Myllylä ja kunnan arvovaltaiset edustajat. Liittymän
rakennussuunnitelma valmistui vuonna 1993. Jukka Syvälahti, ympyrän
suunnittelija kertoo rekkakuskin epäilleen ympyrän hidastavan matkantekoa
Porista Jyväskylään. Tyyntyi sitten kun ymmärsi matkanteon nopeutuvan, kun voi
pysähtymättä ajaa ympyrän läpi ilman liikennevalojen punaista. Taidetta piti
saada. Ympyröihin siirrettiin himmelit, jotka aiemmin olivat olleet Karikon
liittymässä ja kirkkoaukiolla. Näillä eväillä syntyivät ensimmäiset uuden ajan ympyrät
himmeleineen. Oliko vuosi 1995.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tulipa tässä nyt matka ympyrämaailmaan. Ja kaikki on tuon
hyvän kirjauutuuden ansiota.</span></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p></div></div>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-42004107761042393932021-08-22T16:58:00.008+03:002021-08-22T17:00:39.775+03:00Sadonkorjuuta<p><span style="font-family: helvetica;">Kesäaikana ollaan osittain omavaraisia luonnontuotteiden
suhteen. Tai oikeastaan hyvinkin omavaraisia, itsetyytyväisyyteen saakka.
Minulla ei siinä omavaraisuudessa ole osuutta, paitsi tuotteista valmistettujen
herkkujen nautiskelijana. Jotta ei kuitenkaan talvikuukausina unohtaisi kesän
tuoteihanuutta lienee parasta tehdä pienet muistiinpanot. Niitä voi sitten
talven pimeydessä lueskella sen ohessa, että herkkutatit tulevat vastaan
pakastettuina tai kuivatettuina ja marjat tulevat vastaan aamiaishilloina/hyytelöinä.
Perunamaa on pieni. Maata olisi kyllä isompaankin, mutta nykyihmisen laiskuus
tulee vastaan. Ennen Pakilassa 2500 neliön tontilla viljeltiin perunaa noin 800
neliöllä, viinimarjoja kasvoi 300 neliöllä ja vihanneksia 200 neliöllä. Loppu
olikin sitten pihamaata ja rakennusmaata. Sadonkorjuu ei ollut koulupojan
lempipuuhaa. Erityisen ankeata oli perunannosto savisella maalla, vesisateessa.
Vielä pienempänä koulupoikana nostoa helpotti Länsi-Pakilan ainoa hevosmies,
Hanhinen Alkutieltä. Kun Hanhisen viimeinenkin koni lopetti arran vedon tai pitäisikö
sanoa sahran vedon, siirryttiin ihmisvetoiseen auraan. Yksi veti köydestä,
toinen aisoista ja kolmas oli kiinni sarvissa. Vetotehon parantamiseksi ja
yhden vetäjän vapauttamiseksi itse perunannostoon isoisä teki vorokin. Vorokin
pyöritys maistui koulupojalle paremmin kuin narusta veto tai perunoiden
kuokkiminen. Katso kuvaa, siinä poika pyörii vorokin aisassa.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq_7QEG_HN2a_Q5Sd57w-chKap6LTVLvVAxQtI9joL2gmdu20xvG6Rzcmxr8k0whcc9aWLvN6zC4_RCOIWHaL5dUD59RekEwoO07ZZt56bm9ozMj2trrlZwPAhE5ira0ean82KVAKQI34/s1236/VOROKKI+2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="973" data-original-width="1236" height="252" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq_7QEG_HN2a_Q5Sd57w-chKap6LTVLvVAxQtI9joL2gmdu20xvG6Rzcmxr8k0whcc9aWLvN6zC4_RCOIWHaL5dUD59RekEwoO07ZZt56bm9ozMj2trrlZwPAhE5ira0ean82KVAKQI34/s320/VOROKKI+2.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Siinähän meillä on
parikin vorokin mallia. Vasemmanpuoleinen on ollut hevosvetoinen tukinuiton
vorokki, oikealla taas Aku pyörittelee vaaterissa olevaa vorokkia käsivoimin.
Meidän peruna-sahran vetovehje muistutti vasemmanpuoleista laitetta ja siinä
oli aisa Pentti-poikaa varten. Sahran aisoissa tarvittiin tietysti vielä yksi
vetomies ja sarvissa varsinainen kyntömies</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Perunat riittivät koko vuodeksi. Nyt Pakilassa perunamaa
on kooltaan vaivaiset 20 m2. Liisa suorittaa perunan istutukset isoa kuokkaa
käyttäen parissa tunnissa. Minä toimin työnjohtajana. Viinimarjat sitten. Ennen
vanhaan marjoista tehtiin mehua ja kotiviiniä. Aina oli kellarissa
pulputtamassa kaksi 60 litran happopulloa, yksi valkoista ja toinen punaista. Mummuni
oli mestari näissä asioissa. Tästä hyvästä varustelusta huolimatta isoisälläni,
iskällä, niin kuin häntä kutsuin, oli koskenkorvapullo piilotettuna vanhan
käytöstä poistetun Kastor-saunanuunin pesään. Porkkanat ja punajuuret
piristivät sotien ajan ja sen jälkeisen ajan vähävitamiinista ruokavaliota.
Yksi viljelyn laji oli tupakka. Iskällä oli tapana viljellä Virginiaa ja sitten
muutama puska tavallista nurkantakusta. Tupakkamaat olivat kooltaan noin 20 m2.
Minun tehtäväni oli pujottaa tupakanlehdet kuivamaan kellarin kattoon
viritettyihin rautalankoihin. Kuivauksen jälkeen tupakanlehdet prässättiin
nipuiksi ja sitten leikattiin leikkurilla käyttötupakaksi. Siinäkin sain olla
apuna. No, kyllähän niitä sitten rullattiin sätkäkoneella sätkiksi. Sekin pikkupojan
hommia.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nyt siirrytään nykyaikaan. Me elämme kesän Kemiön
saaressa. Saari on Suomen toiseksi suurin merisaari Ahvenanmaan jälkeen. Paikka
on Liisan. Tontti on saaren sisämaassa, ei rannalla. Maata on 2 hehtaaria.
Siitä metsää ja kallioita 1,5 ha ja peltoa ym. nurmikkoa loput. Viljelysmaata
on käytössä vaivaiset 150 neliötä. Viljelytoiminta on siis hyvin rajoitettua.
Pitäisikö pellot vuokrata naapuriviljelijälle?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Rinnakkainen valtakunta</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Jokaisena aamuna ennen aamiaista, ehkä seitsemän aikaan
aamulla, Liisa marssii kasvihuoneelle. Hän nauttii jokaisesta askeleesta
lähestyessään kasvun ihmeen valtakuntaa. Milteipä askeleita täytyy hidastaa,
ettei sopeutuminen rinnakkaiseen valtakuntaan tapahdu liian äkkinäisesti. Aivan
oikein, rinnakkaiseen valtakuntaan, sitä se on. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHtQpG4xObWI7ibtGyFvi1lqA0P07-wAlU8OhFo26a-hnVR3nKcQX1mDEAI4GYbQWzqh0f9A7-6T_1EYQjMsYE2jLXc_u6fjQ0gJGBjc5s5B-hVwr6YGTrXE82Bgqelq3R3nEe1WBtWcw/s1044/kasvihuone.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="821" data-original-width="1044" height="252" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHtQpG4xObWI7ibtGyFvi1lqA0P07-wAlU8OhFo26a-hnVR3nKcQX1mDEAI4GYbQWzqh0f9A7-6T_1EYQjMsYE2jLXc_u6fjQ0gJGBjc5s5B-hVwr6YGTrXE82Bgqelq3R3nEe1WBtWcw/s320/kasvihuone.jpg" width="320" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Kasvihuone hankittiin kaksi vuotta sitten. Sitä
etsittiin netistä ja haikailtiin erityisesti ikkunamateriaalin laatua. Olisiko
otettava sääystävällistä muovia vai halutaanko kirkkaat silmät – lasia.
Hinta-haitari oli suuri. Ratkaisu tuli pian tutustumiskäynnin jälkeen Raision
Myllyssä. Tiedäthän tuon valtaisan auto-ostoskeskuskompleksin Raisiossa.
Toimitusaika oli parisen viikkoa. Tuote oli saksalainen. Toin sen paikalle
peräkärryn lavalla. Siellä oli lasipakettikin hyvin sidottuna. Irrotin
sidontanauhat. Sittenpä istuin huilimaan autosta irrotetun peräkärryn
kurasuojalle ja hupsista - kärry nousi pystyyn, lasipaketti kaatui ja kolmannes
laseista rikki! Uusia laseja oli jälleen odotettava pari viikkoa. Kasvihuoneen
kokoamispalapeli onnistui Arin ja Liisan yhdistetyillä aivoilla. Nyt meillä oli
kasvihuone ja kosolti ylimääräisiä laseja. Kasvihuonehankinnan tutkiminen
netissä aiheutti kuitenkin sen, että noin yhden vuoden ajan hankinnan jälkeen nettiin
ilmestyi kasvihuone-esittelyjä. Heräsi kysymys, että jos tekoälyihmiset ovat
kehittäneet systeemin jolla mainosmateriaalia jaetaan hakujen perusteella, niin
eikö olisi aika kehittää systeemi joka noteeraisi tapahtuneen oston ja
tarpeettomaksi käyneen mainonnan.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Mitä kasvaa?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEia8cr_YvbeeZ5LRHWHObxWSes0_qHQAdqT93iTsoskC8z4588e9XsS_MRBwf2GswKJ_suTemXl5Hbk77OtgEO_Z2l5OkInBxzvVfJO9zRAU1EQQcI8ZtxZDkfLsR8C47QvYTjEjnbj4iE/s1714/kasvihuone+sis%25C3%25A4lt%25C3%25A4.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1714" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEia8cr_YvbeeZ5LRHWHObxWSes0_qHQAdqT93iTsoskC8z4588e9XsS_MRBwf2GswKJ_suTemXl5Hbk77OtgEO_Z2l5OkInBxzvVfJO9zRAU1EQQcI8ZtxZDkfLsR8C47QvYTjEjnbj4iE/s320/kasvihuone+sis%25C3%25A4lt%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;">Ryhdynkö nyt
luettelemaan kaikki kasvihuoneen kasvit? Luetellaan ensin kaikki kasvihuoneen
sisällä kasvavat kasvit. Niitä ovat käärmekurkku ja tavallisia kurkkuja, tomaattia
8 eri lajia, ananastomaatti, paprika, munakoiso, chili, pensaspapu, basilikoita,
persiljaa ja nyt juuri tänä vuonna ensimmäistä vuottaan kasvava viinirypäle.
Viinirypäleeltä odotamme jo ensi vuonna satoa. Huomaatko hienot Lallan tekemät
astuinkaakelit.<o:p></o:p></span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"></span></o:p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-kATHX49jITR-DD_LJ2s0eFn5I0zVJ7iX4mkeCzdR73sZ5GSFAm1JHenWMi6ot1CiYAinKb2Dtip1BTFHtHY4wWT2Fwzm2FiP-pJoczAbUQzx32PxQyqC4t4ukFmiPiNQcu9F6y97ey0/s1655/ulkona+kasvaa.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1655" height="218" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-kATHX49jITR-DD_LJ2s0eFn5I0zVJ7iX4mkeCzdR73sZ5GSFAm1JHenWMi6ot1CiYAinKb2Dtip1BTFHtHY4wWT2Fwzm2FiP-pJoczAbUQzx32PxQyqC4t4ukFmiPiNQcu9F6y97ey0/s320/ulkona+kasvaa.jpg" width="320" /></a></span></div><i><span style="font-family: helvetica;">Kasvihuoneen
ulkopuolella avolavoilla kasvaa kesäkurpitsaa, avomaankurkut, ruohosipuli, erilaisia
salaatteja, lakritsiyrtti, rosmariini, salvia, mangoldia, kurkkuyrtti, mansikka
ja minttu. On siellä vielä amppelimansikka, chili ja pari kukkaa: revonhäntä ja
krassi.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoKNRnci-RF0FXyR05Pu2wlFZvRs12_TlDiHffuskjvdz_aYlvIfLZB1C0nqv5PCCQqckdlolScviLixjE3-IbA34IwPRHBiz1S4pcz382vuyRJhu8iT6wYTjFDImYD8bW-sesA5yvhtg/s760/h%25C3%25A4rk%25C3%25A4papu+ja+punajuuri.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="505" data-original-width="760" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoKNRnci-RF0FXyR05Pu2wlFZvRs12_TlDiHffuskjvdz_aYlvIfLZB1C0nqv5PCCQqckdlolScviLixjE3-IbA34IwPRHBiz1S4pcz382vuyRJhu8iT6wYTjFDImYD8bW-sesA5yvhtg/s320/h%25C3%25A4rk%25C3%25A4papu+ja+punajuuri.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Vielä on kasvimaa
jossa kasvaa kurpitsoita, retiisi, kyssäkaali, raparperi, peruna, punajuuri, härkäpapu,
fenkoli ja maa-artisokka. Viimemainittu on osoittautunut sitkeäksi
pellonvaltaajaksi ja ylituotannon vuoksi olemme siitä pyrkineet pääsemään
eroon. Ehkä kasvimaan osalta menestykkäimmäksi voisi sanoa härkäpavun. Sitähän
nuo naapuritilojen maanviljelijätkin viljelevät, mutta meillä ne ovat
komeimmat. Saavat tosin kuivaan aikaan kastelua erotuksena viljelijöiden
pavuille. Näistä kasvimaan tuotteista suuri osa on Timpan hoidossa. Loput
Liisan ja Eemelin hoidossa. Satoa on jo korjattu.</span></i><div><i><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></i><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAWbpvqca7bz-L-y-OUaLmYJ0M_lWaiEagmRMhZCfm-Gn459Kpe_a1yuiNGXf_-ngiOcGqQ62nMOQPcaexkWPxJRMs3xzRulwbDjY0pNW-fbhXv71L-8T8BHr-Ehw4KPqvfTBLfHhXGo4/s2048/IMG_20210820_153308.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAWbpvqca7bz-L-y-OUaLmYJ0M_lWaiEagmRMhZCfm-Gn459Kpe_a1yuiNGXf_-ngiOcGqQ62nMOQPcaexkWPxJRMs3xzRulwbDjY0pNW-fbhXv71L-8T8BHr-Ehw4KPqvfTBLfHhXGo4/w150-h200/IMG_20210820_153308.jpg" width="150" /></a></span></i></div><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Metsä kasvaa</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Menneiden muistelu tuo yllätyksiä. Liisa ajattelee
nuoruuttaan ja minä ajattelen nuoruuttani. Minun nuoruuteni tapahtui 11 vuotta
ennen Liisan nuoruutta. Kumpikin olimme kaupunkilaisia, mutta kesäisin
mökkiläisiä. Minä asuin omakotitalossa, Liisa kerrostalossa. Mökkiläisyyden
kautta metsä sai suuren merkityksen. Nyt juuri sienestysaikaan yllätys
molempien osalta on se, ettei tatteja lainkaan kerätty. Nythän juuri
herkkutatit ovat sienten aatelia. Nykyaikaan paljon puhutut ja paljon kerätyt
kanttarellit olivat nekin silloin ennen pienemmässä arvossa. Korvasienet olivat
tietysti muodissa, jos alueella sattui olemaan sopivia sorakuoppia tai
raivausalueita. Ennen aikaan kerättiin suolasieniä. Rouskut olivat kova sana.
Haaparouskut, kangasrouskut, karvalaukut, leppärouskut, ja olivatko
keltarouskut, ne kuuluivat repertoaariin. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Minä muistan erityisesti karvalaukut perheen
miesväen keräilysuosikkeina. Suolasienet ryöpättiin ja kerroksittain karkealla
suolalla suolattiin suuriin lasimaljoihin. Sitten ennen käyttöä suola
liuotettiin pois. Tuore rouskukastike, mikäpä mainiompaa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8Mojz6HeC8acXgtSM7ecyWaG66L6vCrBBbsb3HeA9MOSboD3FRbb3fhlEl1eoK50vTNvNjwEMZSH9Jpug61qu9yFbKpzGYvYCZ_7Z4hUXGio5QfrACW09NHCk-mZt1MbPl3B2Tr9JXcA/s1500/tattien+kuivausta.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1500" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8Mojz6HeC8acXgtSM7ecyWaG66L6vCrBBbsb3HeA9MOSboD3FRbb3fhlEl1eoK50vTNvNjwEMZSH9Jpug61qu9yFbKpzGYvYCZ_7Z4hUXGio5QfrACW09NHCk-mZt1MbPl3B2Tr9JXcA/s320/tattien+kuivausta.jpg" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Tatit saunan
lämmössä</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><span style="font-family: helvetica;">Minun sieneni kerättiin Tammelan metsissä.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Metsät tulivat vuosien mittaan tutuiksi.
Sienipaikat olivat tarkkaan tunnetut. Jo metsään mennessä tiesi mistä noukitaan
kanttarellit, mistä kehnäsienet, mistä vaaleat orakkaat ja sitten hieman
myöhemmin suppilovahverot. Lampaankääpää kerättiin hieman satunnaisesti.
Miksiköhän. Siitähän tulee paneerattuna hieno kasvispihvi. Liisan lapsuuden
aikaiset sienimetsät olivat Heinolan maalaiskunnassa. Sittemmin ne siirtyivät
elämänvaiheiden myötä Tammelaan ja Kemiönsaarelle. Liisa on varsinainen
sienituntija. Hänen myötänsä minun sieniherkkuvalikoimani on suuresti kasvanut.
Juuri parina viime päivänä sienivalikoima karttui aivan ihanien madottomien herkkutattien
lisäksi mesisienillä ja koivunkantosienillä. Sellaisia ei meikäläinen olisi
arvannut keiton aineksiksi laittaa. Nyt juuri valmistaudumme syömään oman maan
pottuja ja sekasienisoosia aineksina orakkaita, haperoita, kanttarelleja ja
tatteja.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Outoa, tässä ei puhuttu mitään metsämarjoista. Eikä ravuista
tai kaloista. Outoapa onkin. Meidän perheessä ei marjojen poiminta ole koskaan
saavuttanut sille oikeutetusti kuuluvaa asemaa. Ravustus taas jäi, kun rutto
vuosia sitten iski Tammelan Oksjärveen. Sitä ennen ravut nosteltiin laiturilta
naruun sidotulla lihanpalalla. Sata rapua illassa – parhaimmillaan. Kalastus on
intohimo. Niinpä kai metsästyskin. Niistä emme koskaan päässeet osallisiksi.
Kalan syönti on sen sijaan lähes intohimo. Lihan syöntiä olemme pikkuhiljaa
pyrkineet vähentämään. Vaikka ongelma ei taida koskea riistalihaa.</span></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">ja piha</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS7v_MoaMdG9ZkcAF8E6lLRo8P_kxj6Rzshdxp4fn2UvJtDbIcmeHsdh_2WGAqzVgQ_AIn72oUh8aYyVvsct3cEqKWBl4ANBW8AD_7f8Ht-nxk4em4PXi3zz7FTaxlfOeNp42TU_39zBY/s1717/pihlajanmarjoja.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1717" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS7v_MoaMdG9ZkcAF8E6lLRo8P_kxj6Rzshdxp4fn2UvJtDbIcmeHsdh_2WGAqzVgQ_AIn72oUh8aYyVvsct3cEqKWBl4ANBW8AD_7f8Ht-nxk4em4PXi3zz7FTaxlfOeNp42TU_39zBY/s320/pihlajanmarjoja.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Pihlajanmarjoja Pakilan
kotipihalta</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Mutta arvatkaapa mitä? Tänään korjattiin muutakin satoa.
Nyt olivat vuorossa pihan pihlajat. Kerittiinpä kerrankin ennen tilhi- ja närhiparvia.
Pääosa marjoista jää kuitenkin linnuille, meille kuuluivat vain pöydällä
seisomisen korkeuden sallimat alaoksat. Nyt on keitto porisemassa. Mehumaijaa
ei ole, joten hyytelö keitetään kaksikerroksisessa höyrytyskattilassa. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Hyytymistestikin on tehty. Hyvin hyytyvät. Sanovat
että pieni pakkanen tarvittaisiin, mutta ei pitäne paikkaansa. Hyytelön väri on
ihanan kaunis. Ja maku! Meillä sitä laitetaan viilin päälle aamiaisella.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5aQU6CS0UGpKI2oGrdefNMTYO71PrTUuVoa5sa4LEowWbSidvdomXO4MJFiUBx5YD7fG09IS88Is2FdLEgvE1fJD7DLvajije9RMpcWiKG1OeMf7sUATQ9M9MWhoz6Z9nkoeQBHIgmuQ/s2048/IMG_20210820_091711.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5aQU6CS0UGpKI2oGrdefNMTYO71PrTUuVoa5sa4LEowWbSidvdomXO4MJFiUBx5YD7fG09IS88Is2FdLEgvE1fJD7DLvajije9RMpcWiKG1OeMf7sUATQ9M9MWhoz6Z9nkoeQBHIgmuQ/w150-h200/IMG_20210820_091711.jpg" width="150" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Tavanomainen syyssato kerätään parista luumupuusta. Nyt
harvinaista kyllä luumusato oli hyvin heikko. Huonot uutiset tulivat siis
tarinan lopussa. Mutta omenat vasta odottavat kypsymistään. Sato vaikuttaa
hyvältä ja omenat terveiltä. Omenamehu sitten odottaa puristajaansa. Ja mustat
torvisienet sekä suppilovahverot poimijaansa.</span><p></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p></div>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-29172271610853997982021-08-17T12:26:00.003+03:002021-08-17T13:20:12.681+03:00Pargolovon toivekaupunki 90-luvulta<p><span style="font-family: helvetica;">Kävipä hauska sattuma. Pekka Virkamäki lahjoitti minulle
varta vasten tekemänsä monisteen eli printtituotteen joka on otsikoitu ”St.
Petersburg Nordic Valley / Housing and High Tech”. Kanteen on vielä kirjoitettu:
”MIT- Project, Pilot plan for seminar in St. Petersburg 14.-15.1. 1933.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Mistä mahtoi olla kysymys? Raportin
ensimmäisellä sivulla kirjoitetaan mm. näin: ”Pargolovo – Suvalovon alueelle on
laadittu mallisuunnitelma kuvaamaan suomalaista suunnittelukäytäntöä Pietarissa
pidettävään suunnittelua, infrastruktuurin rakentamista ja rahoittamista
käsittelevään koulutustilaisuuteen… Suunnitelman tavoitteena on myös
markkinoida alueen mahdollisuuksia venäläisille, suomalaisille ja
kansainvälisille yrityksille.” Koulutustilaisuuden ja itse ideankin takapiruina
olivat Helsinki-instituutti ja Markkinointi-instituutti yhteistyössä Pietarin
St. Petersburg Agency of International Projects kanssa.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhASwRcehaNyKKpeeUQc3kNQ0RPMoDcmw1rV-oYWir9UxAP5KY_DpCscKJMMLDqIJWply0Gu-rvaAveYXCEvE109fgYxRSqEaTOKna5LoF9_TYaTcxULCWrrh9t1l0Onl52lQNEIrB_tvc/s622/KANSI.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="622" data-original-width="465" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhASwRcehaNyKKpeeUQc3kNQ0RPMoDcmw1rV-oYWir9UxAP5KY_DpCscKJMMLDqIJWply0Gu-rvaAveYXCEvE109fgYxRSqEaTOKna5LoF9_TYaTcxULCWrrh9t1l0Onl52lQNEIrB_tvc/s320/KANSI.jpg" width="239" /></a></div>Mekin, eli siis LT-Konsultit olimme mukana Pargolovin
suunnittelutouhussa. Asuntohallitus ja Teuvo Ijäs rahoittivat toimintaa.
Helsinki oli mukana Matti Väisäsen kautta. Kiinteistöviraston mittausosastolla
projektissa hääri Matti Arponen. Maanmittaushallituksesta ylijohtaja kuului
hankkeen johtoryhmään. <span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Juristeria-asiantuntijana toimi Pekka
Virkamäki. Simo Järvinen hoiti kaavoitusta ja me hoidimme liikennettä, pääosin
Teuvo Juntusen toimesta. Matti Ahvenharju Lemminkäiseltä oli mukana
projektinjohdon asiantuntijana. Ahvenharju sitten kääräisikin projektin
omakseen ja suututti Simon ja muut alkuperäiset mukanaolijat. Pietarilaisille ajateltiin
opetettavan infran rakentamisen ja tonttien huutokaupan periaatteita ja sitten
tietysti niitä oikeita liikennesuunnittelun ja kaavoituksen viisauksia. Silloinen
Pietarin maakomitean puheenjohtaja ja sittemmin Luoteis-Venäjän rekisterihallinnon
pääjohtaja ja Pietarin keskushallinnon kalakerhon varapuheenjohtaja ja
kalakerhon kansainvälisen jaoston puheenjohtaja Dmitri Vladimirovich yhä
muistelee Pargolovon työtä esimerkillisenä kansainvälisen yhteistyön näytteenä.
Näin todistaa ystäväni Pekka Virkamäki.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Minä kirjoittelin kirjassani ”Ihmistä ei voi suunnitella
– kiveä voi!” hieman sarkastisesti Helsingin virkamiesten vienti-innostuksesta:
”Kansainvälistymispolitiikkaa tehostaakseen kaupunki perusti yhtiön nimeltä </span><b style="font-family: helvetica;">Metropolitan Development Corporation</b><span style="font-family: helvetica;">.
Tämän yhtiön siipien suojassa virkamiehet tekivät paljon matkoja lähialueille
ja kaukoalueille. Pietari ja Tallinna nousivat osaksi toimintastrategiaa.
Yhteistyötä yritettiin osin menestyksellä. Pääosin kuitenkin vailla suurempaa
menestystä. Meitä ei sittenkään hyväksytty viisaiksi isoveljiksi! Tai ei! Kyllä
Pietarin vedenpuhdistus oli Helsingin aktiviteetin hedelmiä. Toimijana taisi
olla Helsingin Vesi. Pekka Korpinen vain kertoo, että näitä hedelmiä korjaamaan
tuli vihkiäistilaisuuteen Suomesta niin korkeata väkeä, että Helsingin
kaupungin edustajat joutuivat varsin takariviin.” Ympäristöministeriö ja sitä
kautta Suomen valtio ovat myöskin toimineet aktiivisesti Pietarin vesien
puhdistamiseksi. Miksi Suomi on rahoittanut Pietarin jätevesien käsittelyä?
Sitä voi kyllä kysellä. Eikö tässä olisi parempi noudattaa vanhaa sääntöä:
kukin kunta huolehtii omista kerjäläisistään. No, ei hötkyillä, hyvä juttu tuo
naapuriapu on – kunhan piruilen kun ei itse päästy mukaan. Pargolovin
kaupunkiprojekti sitten kutistui omaan mahdottomuuteensa. Mutta mitä aiottiin
ja mitä todellisuudessa tapahtui? Sitähän nyt innostuu muistelemaan.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Pargolovo Keravan malliin</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Helsingin Sanomat julkaisi huhtikuussa 1994 toiveikkaan jutun Pargolovin
hankkeen etenemisestä ja mallia otettaisiin Keravalta. Siinä esiintyivät Matti
Ahvenharjun lisäksi Keravan Ahjon alueen projektipäällikkö Paavo Kykkänen ja
Asuntohallituksen entinen ylijohtaja ja sittemmin ympäristöministeriön
tilapäinen ylijohtaja ja nyt haastatteluhetkellä Valtion Asuntorahaston
ylijohtaja Teuvo Ijäs. Jutussa muistutetaan asuntoministeri <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Pirjo Rusasen</b> ja kaupunginjohtaja <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Anatoli Sobtschakin</b> tammikuussa
allekirjoittamasta aiepöytäkirjasta.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSQpp5G6OMS3Khw-dSRCzB6bwB8d2OABtQNyEhetBUo6GEG7nApKewiWl8XcWDLb_U5_MuBbeUC89AEPMEyriVg9H2HlKGfAnlLUnhFoX3sncI-xcLURJA_No352kcS9KsYblmtVkrklk/s562/pargolovo+ottaa+mallia.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="562" data-original-width="514" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSQpp5G6OMS3Khw-dSRCzB6bwB8d2OABtQNyEhetBUo6GEG7nApKewiWl8XcWDLb_U5_MuBbeUC89AEPMEyriVg9H2HlKGfAnlLUnhFoX3sncI-xcLURJA_No352kcS9KsYblmtVkrklk/s320/pargolovo+ottaa+mallia.jpg" width="293" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;"><br />Kykkänen
sanoi, että Ahjon alue voisi toimia mallina muun muassa kompostoinnin suhteen.
Hän on valmis kouluttamaan pietarilaisia Ahjossa. Ijäs kertoo, että
ympäristöministeriön tavoitteena on johdatella projekti vähitellen suomalaisyrityksille.
Ijäs uskoo, että suurisuuntaisesta projektista jää käteen jotain. Hänen
mielestään Tsernobylin pakolaiset ja maahan Itä-Euroopasta palaavat sotilaat
täytyy asuttaa jonnekin. Ahvenharju sanoo, että jos kaikki menee nappiin,
ensimmäisiä taloja päästään rakentamaan jo haastatteluvuonna 1994. Vielä hän
sanoo: "Pietarilaisessa arkkitehtuurissa ei ole mitään häpeämistä. He taas
arvostavat meidän projektinjohdon ja kansainvälisen rahoituksen
osaamistamme."<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Hanke sitten jysähti liikkeelle Ijäksen ja Ahvenharjun
projektina. Ahvenharju sai ympäristöministeriöltä muutaman miljoonan markan apurahan.
Siitä ei ollut jakoa Simolle ja muille suunnittelijoille. Soppa oli valmis.
Hanke poistui vähitellen aikakirjoista. Kuluivatko rahat? Sitä en tiedä.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Mitä on todellisuudessa
tapahtunut?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Se tässä nyt kiinnostaa. Onko jokin asia mennyt ikään
kuin suomalaisten aikanaan suosittelemalla tavalla? Olimmeko jotenkin hyödyksi?
Muuten kuin vain esimerkillisen yhteistyön osapuolena. Asian selvittely vaatii
pientä karttatutkimusta. Kartaksi soveltuu mainiosti Google Earth. Siitä näemme
millä tavalla ja millä aikataululla Pargolovoa on toteutettu. Pekka Virkamäen
tuomaa seminaariraporttia lukemalla taas selviää mitä silloin itse ajattelimme
kaupunginosan laajuudesta, talotyypeistä ja rakentamisen tehokkuudesta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Pietarissa on 5,4 miljoonaa asukasta. Kaupungin alue on
laaja, eikä kaikki maa ole suinkaan asutuskäytössä. Asukastiheys koko alueella
3800 asukasta neliökilometrillä. Asuntoalueiden tiheys on suurimmillaan 28000
asukasta neliökilometrillä. Otettaneen vielä huomioon, että Pietarissa
asuntoneliöitä on noin 22 per henkilö. Kerrosneliöissä tämä tarkoittaa noin 30
k-m2 per asukas. Helsingissä vastaava luku on noin 43 k-m2 per asukas. Ryhdyin
tutkiskelemaan paria aluetta, Pargolovon rakentamista ja sen läheisyydessä
sijaitsevassa vanhassa Neuvostoliiton aikaisessa kaupunkirakenteessa olevaa
aluetta.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgutKq4rIfehM0Nfnm9tsEZYUtBMiZN7DVHHGLPApOlXHI61xF9nUyYr9u2MxtoN-NL1a-LgXBGtiqnhRZYNFhgLZTQIFyIMK6nLO3DdoMW6oTYzzZeriGgJUDOKuVGgqxpu4ale-AG-J0/s698/KORTTELIT+VERTAILU.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="698" data-original-width="637" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgutKq4rIfehM0Nfnm9tsEZYUtBMiZN7DVHHGLPApOlXHI61xF9nUyYr9u2MxtoN-NL1a-LgXBGtiqnhRZYNFhgLZTQIFyIMK6nLO3DdoMW6oTYzzZeriGgJUDOKuVGgqxpu4ale-AG-J0/s320/KORTTELIT+VERTAILU.jpg" width="292" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Kuvassa pohjoista Pietaria. Ylimpänä
valkoisella vahvistettuna Pargoloviin 10 viimeisen vuoden aikana toteutettu
osin vielä keskeneräinen rakentaminen. Talot ovat pääosin 30-kerroksisia
asuntolamelleja. Korttelitehokkuus tai pikemminkin aluetehokkuus on ek= 2,0.
Kuvassa alempana on vanhaa rakennustapaa kuvaava kortteli. Lamellitalot ovat
9-kerroksisia ja tornitalot 17-kerroksisia. Korttelitehokkuus on ek= 1,1.
Pargolovon korttelissa on kerrosalaa noin 5,2 milj. k-m2 ja vanhemmassa
korttelissa noin 2,4 milj. k-m2. Paninpa tuohon viereen mittakaavavertailuun
Simo Järvisen ja Eero Valjakan Olarinmäen ja Kuitinmäen. Pargolovon uusissa
kortteleissa asukkaita voi olla 150000, vanhassa Pietarin korttelissa 60000 ja
Olarimäki-Kuitinmäessä suomalaisella standardilla 12000.</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Pargolovon uudisrakentaminen ei vielä näy tilastoissa.
Ehkä rakentamisen raju taso on myös yllättänyt tilastontekijät tulevaisuuden
ennusteissa, sillä vuodelle 2021 ennusteet lupaavat alueelle runsasta 80000
asukasta. Nyt rakentaminen varsinaisella 2,6 neliökilometrin
uudisrakentamisalueella on edistynyt niin hurjasti että 10 vuoden aikana
rakennettuja asuinrakennuksia on valmiina tai rakenteilla huikeat 5,2 miljoonaa
kerrosneliömetriä. Paljonko niihin mahtuisi asukkaita? Jos laskemme 30
kerrosneliötä per asukas, niin saamme lopputulokseksi 170000 asukasta!
Asukastiheys alueella olisi huimat 64000 asukasta neliökilometrillä. Tässä
mennään jo maailmanennätysluokassa - jopa kiinalaiset standardit ylittäen.
Lisää kaupunkia Helsinkiin ryhmittymä on suurimmissa unelmissaan yltänyt vain
puoleen tästä asukastiheydestä. No jos leikisti otettaisiin vain Kalasataman
tornirypäs ja sen vaatima maa-alue tulisihan siitä jo 100000 asukasta/km2. Koko
Kalasataman ja Sompasaaren asukastiheys tulee olemaan noin 25000 asukasta
neliökilometrillä. Se on siis sitä Pietarin vanhojen asuntokortteleiden
keskitiheyttä. Kun taas muistamme, että Pietarissa neliömetrejä asukasta kohti
on 60 % meidän lukemistamme.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2dGW0VMuYh_5N3K-1sAewepnHgjKstpKzaiGqtiW9Xg2rCuSLXKACVDWziC32CZB9R2EEYLP-egVc1Qmkhf4vVFwUUO8zn55UN4PitsqKI0DstJHLbZIiTsY7MlwGoUxo-PbEwHap5Jk/s580/pargolovvo+4.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="580" data-original-width="432" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2dGW0VMuYh_5N3K-1sAewepnHgjKstpKzaiGqtiW9Xg2rCuSLXKACVDWziC32CZB9R2EEYLP-egVc1Qmkhf4vVFwUUO8zn55UN4PitsqKI0DstJHLbZIiTsY7MlwGoUxo-PbEwHap5Jk/s320/pargolovvo+4.jpg" width="238" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Pargolovo on
suorastaan corbusiaaninen kaupunki. 30-kerroksiset lamellit puhkovat taivasta
valtavina levyinä. Minkäänlaista korttelimuodostusta ei synny. Kaikki pihat ja
aukeat tilat ovat autoja täynnä. Viheralueet on muutamaa koulun kenttää lukuun
ottamatta ulkoistettu jonnekin muualle. Teuvo Juntunen piirsi aikanaan nätin
kuvan, jossa viherkäytävät yhdistivät alueen ympäröivään viheralueeseen ja
historialliseen puistoon. Sellaisista käytävistä ei näy jälkeäkään. Olisiko
tässä toteutunut rakentajan unelma, kaupunginosa, jossa ainoana tavoitteena on
kerrosalan maksimointi</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Mitä me sitten aikanaan
suosittelimme?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Aika 90-luvun alussa oli suuren laman aikaa. Simo
Järviselle ja Eero Valjakalle myönnetystä rakennustaiteen ja yhdyskuntasuunnittelun
valtionpalkinnosta oli siitäkin jo aikaa. Palkinto myönnettiin vuonna 1975.
Silti Pargolovon seminaariesitteessä esiteltiin Olari-tyyppisen asumisen
ihannetta. Olarinmäen ja Kuitinmäen alueilla päästiin jo 17000 asukkaan
väentiheyteen neliökilometrillä. Esitteessä osoitettiin, miten Pietarille
tyypillinen vanha kaavoitusperiaate voidaan muuttaa inhimillisempään suuntaan
talotyyppejä modifioimalla - Olarin malliin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Oliko kysymyksessä tiivistäminen silloisista Pietarin
standardeista? No ei todella ollut. Pysyimme ”olarimallilla” itse asiassa
pietarilaisten tutunomaisessa tiheydessä. Pitkistä lamellimassoista ja
tasakorkeudesta kyllä ehdotimme luovuttavaksi. Esite ja seminaari ehkä kertovat
ajatuksistamme. Eikä vaan ehkä, siitähän ne juuri kertovat. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU_Z05yEaRCcQYLHC7G67rrvgZWBUTHlQ5iq64BI04lFnkiQPYEcYtHSCzQGcQvVfp5sa5bBpmm7YhGt6oazrxvDbpvi7aweNQyhduq6UkJl9hBs_lqshJkBW3gP4layAUY-PZO4WtZFs/s616/ei+n%25C3%25A4in+vaan+n%25C3%25A4in.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="376" data-original-width="616" height="195" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU_Z05yEaRCcQYLHC7G67rrvgZWBUTHlQ5iq64BI04lFnkiQPYEcYtHSCzQGcQvVfp5sa5bBpmm7YhGt6oazrxvDbpvi7aweNQyhduq6UkJl9hBs_lqshJkBW3gP4layAUY-PZO4WtZFs/s320/ei+n%25C3%25A4in+vaan+n%25C3%25A4in.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Mallikuvina oli
Olarin korttelimalli ja pietarilaista kaavoitusta muistuttava suurlamellimalli.
No, muistuttaahan tuo myös vaikkapa meikäläistä Olli Kivisen Pihlajamäkeä tai
Laajasaloa, tosin aluetehokkuudeltaan vähintään kolminkertaisena.
Seminaariraportti kertoo Olarin mallin aluetehokkuudeksi asuntojen osalta
ea=0,63 ja lamellimallin aluetehokkuudeksi vastaavasti ea=1,0. Tuo
viimemainittu luku onkin juuri se Pietarin tyypillisten neukkuaikaisten kortteleiden
korttelitehokkuus. </span></i><p></p><p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD9QG5PBDLUbL3d5TSykOkyu8P5DWglnVV_TuDSJizGir1iuye0fUFU2LHCwMl2SltMwlKPvJyY-X0_xUfQmxZAIDrbaDnlrppS92668b_bIM_Dff8FbEElXGb711JTpa3R3Wk_YDTu5o/s671/korttelit+vp%25C3%25A4%25C3%25A4llekk%25C3%25A4in.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="660" data-original-width="671" height="315" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD9QG5PBDLUbL3d5TSykOkyu8P5DWglnVV_TuDSJizGir1iuye0fUFU2LHCwMl2SltMwlKPvJyY-X0_xUfQmxZAIDrbaDnlrppS92668b_bIM_Dff8FbEElXGb711JTpa3R3Wk_YDTu5o/s320/korttelit+vp%25C3%25A4%25C3%25A4llekk%25C3%25A4in.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Seminaaria varten
laadittiin mallikorttelisuunnitelma. Korttelialue oli hieman laajempi kuin nyt Pargolovon
todellisuudessa rakennettu alue. Mutta, mutta rakentamisen volyymissa on
melkoista eroa. Kuvaan oranssilla merkittyjen asuinkortteleiden kerrosalaksi
arvioitiin aikanaan 1,2 milj. k-m2. Keskustan kaupallisten toimintojen ja
yleisten rakennusten määräksi arvioitiin 0,11 milj. k-m2. Liikealaa oli
merkitty alueen reunoille 0,6 milj. k-m2. Aluetehokkuudeksi saatiin ea= 0,65.
Korttelitehokkuus oranssilla merkityillä asuntokortteleilla oli ek= 0,6-1,8.
Liiketilojen korttelitehokkuus oli ek= 0,7-1,2. <b>Aikanaan puhuttiin 40000 asukkaan kaupunginosasta</b>. Toteutettu
rakentaminen puhuu muuta kieltä. Kuvaan valkoisella merkittyjen rakennusten
kerrosala on 5,2 milj. k-m2. Julkisia ja kaupallisia rakennuksia on noin 0,15
milj. k-m2. Rakennettuja maa-alueita on tätä nykyä 2,6 km2 ja aluetehokkuus on
siten ea=2,0. <b>Nyt on rakennettu 160000
asukkaan kaupunginosa.</b></span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRa32VG8qokHdCCe4qf54Bj_7NW-Nah0IKG0PFEbZbRRaUDGiCo7QWkC-KYolhhqy9mXZTSAbxHjs8LO1yoYQJgCcd9xd0trnS79vCIAFbn5PU92ycC4Q8XgoypeknGgRapPQnZYRYNMc/s1008/uudempaa+mainontaa.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="379" data-original-width="1008" height="120" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRa32VG8qokHdCCe4qf54Bj_7NW-Nah0IKG0PFEbZbRRaUDGiCo7QWkC-KYolhhqy9mXZTSAbxHjs8LO1yoYQJgCcd9xd0trnS79vCIAFbn5PU92ycC4Q8XgoypeknGgRapPQnZYRYNMc/s320/uudempaa+mainontaa.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Uudempaa mainontaa Pargolovon
uudisrakentamisesta. Pietarissa rakennetaan noin 70000 asuntoa vuodessa eli 13
asuntoa vuodessa per 1000 asukasta. Se on suurempi määrä kuin pohjoismaissa.
Suomessa vuoden 2020 luku oli 12, Tukholmassa 5, Kööpenhaminassa 4 ja Oslossa
6. Pietarin uudet asunnot maksavat Pargolovon tasolla alle 2000 euroa neliöltä.
Asunnot ovat ”mustaseinäisiä”, siis viimeistelemättömiä. Nevski Prospektilla
hinnat lienevät 3500 euron tienoilla.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Matkat Pietariin ovat harventuneet pandemian myötä. Ja
kun ei olla intohimoisia penkkiurheilijoita jalkapallossa, ei siihenkään joukkoon
yhdytty. Kunhan katsotaan potkupalloa kotikeinutuolissa. Pieni retkeily
Pietariin oli kuitenkin kiintoisa. Kaikki se kiitos tuon Pargolovon raportin.
Taidettiin silloin 30 vuotta sitten hieman väärin arvioida Pietarin
rakentamisen trendejä. Samalla tavoin sitä arvioitiin omiakin trendejämme.
Puhuttiin intohimoisesti tiiviistä ja matalasta. Nyt on meilläkin siirrytty
pilviä raappimaan. Vaikka Pietariin verrattuna vielä kohtuumitassa. Ovat ehkä
suunnittelijat vielä pitäneet pintansa, vaikka poliitikot haluavat korkeuksiin.
Kuinka kauan kestämme?</span></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-82396810594639994682021-08-13T13:51:00.014+03:002021-08-13T17:20:12.720+03:00Taulukaupoilla kirpputorilla<p><span style="font-family: helvetica;">Liisa meni Perniön vanhalla asemalla sijaitsevaan Maurin
makasiiniin. Mauri itse on valitettavasti siirtynyt ajasta ikuisuuteen, Liisa
ei siis voinut myhäilevää Mauria tavata. Maurin kuoltua Maurin makasiinin
rakastajat elivät pelossa. Loppuuko tämä ihanuus? Säilyykö tämä ihmeellinen
runsauden sarvi? Muuttaako uusi omistaja kaiken järjestystä? Järjestys? Ei sitä
ole koskaan ollut ennenkään tavaranpaljouteen uppoamista häiritsemässä.
Syntyykö kaaokseen järjestys? Muuttuuko löytämisen suuri illuusio? Nyt makasiinin
rakastajat huokaavat helpotuksesta. Järjestys ei ole tuhonnut illuusiota. Ja
jälleen se toteutui, tuo illuusio. Liisa tonki epämääräistä taulukasaa. Oli
kukka-asetelmia joka lähtöön. Oli kehystettyjä painokuvia tutuista
tuntemattomiin. Vilahtikohan siinä ohimennen kuva taistelevista metsoista?
Tai oliko siinä Eetu Iston ”Hyökkäys”. Kaksipäinen kotka repimässä lakikirjaa
Suomi-neidon käsistä. Niin se on, kirpputorit edustavat kansallista muistia.
Monenmoista. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Tärkeätä identiteettikamaa.
</span><span style="color: red; font-family: helvetica;"><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2014/08/kirpputorit-yhteiskunnallinen-muisti.html"><span style="color: red;">http://penttimurole.blogspot.com/2014/08/kirpputorit-yhteiskunnallinen-muisti.html</span></a></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh38wjDxbYY6iDYn9OgfV8YNuoPm9F4559K8xwJkxZlG4VVwT8tf7tRu-vrFdmQ-7OZSVCk2BNuUs0lDpDhfwCtcEdC48TCnyybhlxQweyH3IQUQk9VR2pIqO2p3wUsTn_mLy07ak4R7DQ/s832/pinjapuut+24.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="638" data-original-width="832" height="306" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh38wjDxbYY6iDYn9OgfV8YNuoPm9F4559K8xwJkxZlG4VVwT8tf7tRu-vrFdmQ-7OZSVCk2BNuUs0lDpDhfwCtcEdC48TCnyybhlxQweyH3IQUQk9VR2pIqO2p3wUsTn_mLy07ak4R7DQ/w400-h306/pinjapuut+24.jpg" width="400" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Yllätys, se mikä
varsinaisesti löytyi, oli oikeata grafiikkaa. Siis Liisan taideharrastuksen
kohde parhaimmillaan. Teoksen kehyksistä oli lasi rikkoutunut. Se näytti
taiteelta eikä ollut painoprintti. Se oli kuivaneulagrafiikkaa. Signeeraus puuttui. Kuvassa oli pinjapuun puunrunkoja. Niiden
joukossa kadunlakaisijan mieshahmo. </span></i><p></p><p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqaYSMOHNqFdR5F1CHB_WT7-7Nx6Dg3xPb2cf3gPvnR8tnYDND3eSPY_ydFcUco0XdtBISaTO2kU-DOYF07B0LvSq2OKWblcpSePX4OTYYuz4Pb3R_IjoU0mgRJ0uueE6RwOlGhAlOXsQ/s1019/taulun+takana.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="1019" height="140" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqaYSMOHNqFdR5F1CHB_WT7-7Nx6Dg3xPb2cf3gPvnR8tnYDND3eSPY_ydFcUco0XdtBISaTO2kU-DOYF07B0LvSq2OKWblcpSePX4OTYYuz4Pb3R_IjoU0mgRJ0uueE6RwOlGhAlOXsQ/s320/taulun+takana.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Taulun takaa löytyi sinne liimattu
paperilappunen, johon oli kirjoitettu kryptinen teksti: ”Henry Ericsson xxxx
xxxxx Ericsson”. </span></i><i><span style="font-family: helvetica;">Siellä oli myös
lyijykynällä merkitty vuosiluku -24. Tämä on jotain. </span></i><p></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Liisa tutki taulua edestä
ja takaa. Pian selvisi, että tekijä oli juuri tekstilapussa esiintyvä Henry
Ericsson. Kuka oli Henry Ericsson? Hän oli tunnettu vuonna 1898 syntynyt
taiteilija joka sai traagisesti surmansa vuonna 1933 auton syöksyttyä Porvoon
jokeen.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMcMIvCWm1LP_PJDjVAzBgqfViV2zdKkwZ50X-d75sT1UhX7vg0UIc2CiYlpfBQG5KDtHru7JxBmMUUsgfjus0CombNmjrhAVF9_xw1wbzmpzeeGe7PYo104-f1Gi8b9lTrNc7Dj1AgKk/s375/auto+porvoon+jokeen.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="297" data-original-width="375" height="253" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMcMIvCWm1LP_PJDjVAzBgqfViV2zdKkwZ50X-d75sT1UhX7vg0UIc2CiYlpfBQG5KDtHru7JxBmMUUsgfjus0CombNmjrhAVF9_xw1wbzmpzeeGe7PYo104-f1Gi8b9lTrNc7Dj1AgKk/s320/auto+porvoon+jokeen.jpg" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Neljä henkeä
saa surmansa auton syöksyttyä jokeen. Surmansa saivat Henry Ericsson ja hänen
vaimonsa Marquita, myös autossa mukana olleet kirjallisuudentutkija Erik Kihlman
ja vaimonsa Gunnel jakoivat saman traagisen kohtalon. Ericssonin omistama ja
ajama auto oli lähestynyt suurella vauhdilla joenrantaa pitkin nykyistä
Mannerheiminkatua, silloista Nikolainkatua. Miksi? Se ei selviä. Nykyistä
siltaa ei vielä ollut. Se rakennettiin vasta 1957. Kuljettaja törmäsi ensin
varoitusmerkkiin, pysähtyi ja jatkoi sitten oikealle kohti Simolinin kauppahuoneen
tiilirakennusta ja ajautui sivuttain rantaportaille ja kaatui veteen kylki
edellä. Auto saatiin ylös nopeasti, mutta tekohengitys ei enää auttanut uhrien
elvyttämiseksi. Suomi menetti onnettomuudessa taiteen merkkihenkilöitä. Quita
ja Henry Ericssonilla oli poika nimeltä Cristoffer. Hän jäi orvoksi
13-vuotiaana. </i><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836075?page=1" style="font-family: helvetica;"><span style="color: red;">https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1836075?page=1</span></a><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNXk6VhhSoiBKRFny6uXecWvVv-1-bXPteIcbv99H4fmooIDavNqJnFr3RESuh0T-7XYWtBxtglXHXVL3n0K4ODsVEIOfkGL2b2qPTrm1RR5AYqU3G1XRKcXYanAohDXRzQ0OKwLg5Wo0/s596/juliste+2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="596" height="292" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNXk6VhhSoiBKRFny6uXecWvVv-1-bXPteIcbv99H4fmooIDavNqJnFr3RESuh0T-7XYWtBxtglXHXVL3n0K4ODsVEIOfkGL2b2qPTrm1RR5AYqU3G1XRKcXYanAohDXRzQ0OKwLg5Wo0/s320/juliste+2.jpg" width="320" /></a></div><span style="font-family: helvetica; font-size: large;">Henry Ericssonin
elämäntarinaa</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Henry Ericsson syntyi Mikkelissä vuonna 1898. Hän
opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1915–1919 ja sittemmin
Roomassa ja Pariisissa. Henry Ericsson ansioluettelossa mainitaan erityisesti
Pariisin vuoden 1925 kansainvälinen taideteollisuusnäyttely <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Exposition internationale des Arts
décoratifs et industriels modernes</b>.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Näyttelyssä esiteltiin sodan jälkeisen ajan inhimillisen nerouden
tuotteita. Muutakin tapahtui tuohon aikaan. Nainen muuttui. Josephine Baker
hurmasi. Jazzin rytmi muutti naisen silhuetin. Korsetin muokkaama kohtalokas
nainen ”femme fatale” hävisi. Tilalle tuli trimmattu tyyppi. Naiset halusivat
ryhtyä muistuttamaan miehiä. Heidän piti uida, polttaa tupakkaa, juoda
kuplivaa, tanssia foxtrotia ja charlestonia, ajaa autoa ja vieläpä ohjata
lentokonetta. Heille piti olla tarjolla keskiyön partyja, Rolls Royce -autoja
sekä miljonäärejä. Näin kertovat viisaat.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tällainen aika oli siis Henryn esiinmarssin aikaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2014/11/naiset-charlestonin-pyorteisiin-1925.html"><span style="color: red;">http://penttimurole.blogspot.com/2014/11/naiset-charlestonin-pyorteisiin-1925.html</span></a><span style="color: red;"> <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><b style="font-family: helvetica;">Minna Harjunpää</b><span style="font-family: helvetica;">
kirjoittaa Jyväskylän yliopiston gradutyössään Pariisin näyttelystä hyvin
seikkaperäisesti (JUMALHAHMOJA, HEDELMÄNPOIMIJOITA JA KARHUNKAATAJIA, huhtikuu
2014).</span><span class="MsoHyperlink" style="font-family: helvetica;"><span color="windowtext"> </span></span><span style="font-family: helvetica;"> </span><a href="https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/43398" style="font-family: helvetica;"><span style="color: red;">https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/43398</span></a><span style="color: red; font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Henry
Ericsson on hänen tekstissään vahvasti esillä. Hän kirjoittaa Suomen
kansallisromanttisesta osastosta mm. näin: ”Suomen osastossa viitattiin
taideteollisuustuotteiden kautta suomalaisen kansallisen identiteetin
kirjallisiin kivijalkoihin, Seitsemään veljekseen ja Kalevalaan. Pariisissa
yhteys Kalevalaan muodostui Henry Ericssonin kattomaalauksen kautta.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmJM6CZbJ9tu3hrqqXUqB3NDPmUi9xs6-sQ4qQ7GC5DXhT6Wlm499LYP9tWFTDB6ZLW14R-0kRohmfI2SbkxEnuZHh8C6YcngNH82Cqjz2C8vgEiUVJ98vBFfivCONJarKJzVdxPJu_L0/s1538/suomen+osasto+pariisi+1925.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1538" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmJM6CZbJ9tu3hrqqXUqB3NDPmUi9xs6-sQ4qQ7GC5DXhT6Wlm499LYP9tWFTDB6ZLW14R-0kRohmfI2SbkxEnuZHh8C6YcngNH82Cqjz2C8vgEiUVJ98vBFfivCONJarKJzVdxPJu_L0/s320/suomen+osasto+pariisi+1925.jpg" width="320" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Katso kuvaa. Melko nostalginen tila ryijyineen, olisiko
silloista nykytaideteollisuutta? Väitöskirjassaan Minna Harjunpää analysoi
laajasti Pariisin näyttelyä ja Barcelonan näyttelyä. Pariisissa Gustaf
Strengell oli suunnittelussa ja näyttelyn rakentamisessa pääroolissa ja Henry
Ericsson hänen apulaisenaan. Minna pohtii mm. sitä miksi Ericsson omissa
puuteoksissaan ja lasiteoksissaan oli muuttanut Seisemän veljeksen tuliaseet
keihäiksi. Niinpä myös Akseli Gallen-Kallelan karhunmetsästystä kuvaavassa
piirroskuvassa veljekset hyökkäsivät karhun kimppuun keihäin aseistettuna,
vaikka Kiven tekstissä heillä oli käytössään tuliaseita.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Ennen kuin näyttelyn rakentamiseen varsinaisesti
päästiin, oli käyty pitkällinen riitely ministereiden, suurlähettiläiden ja
taideteollisuustoimijoiden välillä. Aluksi oli tarkoitus järjestää vain
ryijynäyttely, mutta sellainen ajatus modernia aikaa kuvaavan maailmannäyttelyn
yhteydessä olisi ollut suorastaan sopimatonta. Lopuksi sitten Strengell ja
Ericsson saivat ohjeet ja lisämäärärahat näyttelyn rakentamiseksi. Kuitenkin
kävi niin että monelta kävijältä osasto jäi huomaamatta, koska he luulivat
olevansa vain läpikulkuhuoneessa, jonkinlaisessa suuressa näyttelypalatsin
eteisessä tai tuulikaapissa. Näin epäilee väitöskirjan tekijä luettuaan
näyttelyarkkitehti Harry Röneholmin raportteja.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgROPvG9z9YgQLDkvXLnygbSFk9cDmtyS-wlqZAUquY86ABZnpoD5RnleZFg8-6EDgsx_pI9sKprthoPoKTXnTDBNQfnKNizH1gG8GdYdgxWUXAmNpqLodsb0-pFUbZEdXFfZNas73EzT8/s905/BARCELONA+JA+Y%25C3%2596LLINEN+IMAHY%25C3%2596KK%25C3%2596YS.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="905" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgROPvG9z9YgQLDkvXLnygbSFk9cDmtyS-wlqZAUquY86ABZnpoD5RnleZFg8-6EDgsx_pI9sKprthoPoKTXnTDBNQfnKNizH1gG8GdYdgxWUXAmNpqLodsb0-pFUbZEdXFfZNas73EzT8/s320/BARCELONA+JA+Y%25C3%2596LLINEN+IMAHY%25C3%2596KK%25C3%2596YS.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Henry Ericssonin ”Barcelona
pokaali” ja ”Yöllinen lentohyökkäys”. Pokaali oli Helsingin kaupungin lahja Barcelonan
kaupungille. Maljakko tuo elävästi mieleen pommitustalvet 40-luvulla. </span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVANit-BnaTF06OKrCpt16eI1mmYXhICErt_rmUyPSf96j66Wctnhzm7BEimUBKslqRMTuxDAUuRU7433BvRIrtKoHhqtvSlyWI9YFiDleZfkQe4u7oTenp4cL8O2_egmcqQVq80SgbzE/s1024/ericsson_henry_mielenosoituskulkue-807x1024.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="807" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVANit-BnaTF06OKrCpt16eI1mmYXhICErt_rmUyPSf96j66Wctnhzm7BEimUBKslqRMTuxDAUuRU7433BvRIrtKoHhqtvSlyWI9YFiDleZfkQe4u7oTenp4cL8O2_egmcqQVq80SgbzE/s320/ericsson_henry_mielenosoituskulkue-807x1024.jpg" width="252" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;"><br />Vuosina 1931-1932
Ericsson toteutti sarjan sisällissotaa koskevia teoksia. Ericsson oli sodan
lopulla määrätty Hennalan vankileirille vartijan tehtäviin, joten hänellä oli
aiheesta omakohtaista kokemusta. Kuvassa akvatinta ”Mielenosoituskulkue”
(1931). Ericssonin kuvat ajoittuvat oikeistoradikalismin ja Lapuan liikkeen
keskeisimpään aikaan, mutta ne kuvaavat lähtökohtaisesti punaisten tuskaa. Joku
väitti makaaberiksi ristiriidaksi sitä, että Henry Ericsson toimi
kaksikymppisenä vanginvartijana Hennalan vankileirillä ja sitten ryhtyi
kuvaamaan punaisia myönteiseen sävyyn.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Nyt Henry Ericssonin teos on nostettu kunniapaikalle
Kemiönsaaren Tallkullan navetassa. Kysymyksiä herää. Miksi siinä ei ole
signeerausta? Laatta on tietysti jäänyt olemaan taiteilijan kuoleman jälkeen.
Se on voitu jälkeenpäin vedostaa. Miksi siinä lappunen liimattuna taulun
taakse? Nämä kysymykset eivät häiritse meitä, kun katselemme taulua. Se maksoi
Maurin makasiinissa 10 euroa. Se on taidokas ja kaunis. Kuvan katsominen
palauttaa mieleen taiteilijan ja hänen vaimonsa traagisen kohtalon. Ainakin nyt
vielä se tulvahtaa mieleen. Minun oli vielä ryhdyttävä niinkin arkipäiväiseen
toimintaan kuin etsimään Ericssonin auton mallia. Se oli Nash 1933 Sedan. Yritimme
vielä löytää antikvariaateista taitelijan pojan, meriarkeologian dosentin ja
yliopistomiehen Christoffer Ericssonin kirjoittamaa Henry Ericsson, Min far
-teosta. Sitä emme vielä löytäneet.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhePyOdT21a6BxiIsTkwBMCCRmk2zwxskqAGM4zOoLBVERIqighkU6VIQLoVaAErfLLEZ20f2eox8bkIwOaUWeW8FUs6GU-tSab7O1GK46QRW42iqosE1RmM1NaFEEtvuIQ9qR8rHhPA_s/s1948/IMG_20210811_090904_resized_20210811_090936442.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1948" data-original-width="1439" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhePyOdT21a6BxiIsTkwBMCCRmk2zwxskqAGM4zOoLBVERIqighkU6VIQLoVaAErfLLEZ20f2eox8bkIwOaUWeW8FUs6GU-tSab7O1GK46QRW42iqosE1RmM1NaFEEtvuIQ9qR8rHhPA_s/w295-h400/IMG_20210811_090904_resized_20210811_090936442.jpg" width="295" /></a></div><span style="font-family: helvetica; font-size: large;">Muitakin löytöjä</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Maurin makasiinin taideanti meidän kotiimme ei suinkaan
rajoitu Henry Ericssoniin. Kaksi vuotta sitten Liisa oli penkomassa Maurin
aarteita. Silloin vielä itse Mauri seurasi pengontaa katseella. Myhäili tyytyväisenä.
Kauppa käy. Aivan samoin kuin nyt tapahtui, tapahtui silloinkin. Liisan käteen
osui grafiikan työ, joka herätti mielenkiinnon. Kuvassa musta mies tanssii
pariisilaisravintolassa orkesterin soittaessa. Kuvan taakse oli kirjoitettu
”Pariisi 1982”. No, senhän arvaa, kemiöläinen kesäturisti oli Seinen rantaa
kulkiessaan osunut bukinistin kojulle ja havainnut sopivan hintaisen tuliaisen,
ehkä muistona Montmartrella tai Pigallella vietetystä illasta. Vedoksen
tunnistaa Henri de Toulouse-Lautrecin (1864-1901) työksi. Se on Intian musteella
ja liidulla vuonna 1896 toteutettu ”Chocolat dansant dans un bar”. Baarimies
Ralph tarkkailee tanssin kulkua. Baari oli amerikkalaisirlantilainen baari
lähellä Place de la Concordea. Alkuperäinen mainosposteria varten valmistettu litografia
oli kooltaan 65x50 cm.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Meidän vedoksemme
on pienempi. Se on vain 21x16 cm.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Teos
on kunniapaikalla kaapin päällä Pakilassa. Sen ympärille voi kehittää
tarinoita. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Pariisi on aikoinaan ollut minun lempikaupunkini. Nyt
koronat ja oman liikkuvuuden rajoittuneisuus ovat rajoittaneet Pariisin
käyntejä. On vain katseltava Chocolatin tanssia ja muisteltava omia tekemisiään.
Jos haluat tietää jotain vanhan ajan Pariisin reissuista ja suutelevasta
taksikuskista lue: </span></p><p class="MsoNoSpacing"><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2015/03/katu-kulttuurikeskuksena.html" style="font-family: helvetica;"><span style="color: red;">http://penttimurole.blogspot.com/2015/03/katu-kulttuurikeskuksena.html</span></a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2014/02/smart-milano-kandinsky-ja-taksikuskit.html"><span style="color: red;">http://penttimurole.blogspot.com/2014/02/smart-milano-kandinsky-ja-taksikuskit.html</span></a></span></p><p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4TSwiyG-Kj6u_UFUi3wWKY5IlM-RcBL-TfJ90vohegXUmIs7Yr6Pe98ruBvzu4Gk-K96eSM4epjLxiRNIwiRiMlQE-yIk5hYxiE7aWLSlj4aNV_fHjZOXndw3tysrWD5j1zGkWSYd8U8/s1040/helmi%25C3%25A4.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="830" data-original-width="1040" height="255" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4TSwiyG-Kj6u_UFUi3wWKY5IlM-RcBL-TfJ90vohegXUmIs7Yr6Pe98ruBvzu4Gk-K96eSM4epjLxiRNIwiRiMlQE-yIk5hYxiE7aWLSlj4aNV_fHjZOXndw3tysrWD5j1zGkWSYd8U8/s320/helmi%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Kirpputorien anti
ei lopu tähän. Meillä on vielä Kemiön Gesterbyn Talkullassa ainakin kolme
kirpputorien helmeä. Varmaan niissäkin hinta on ollut viiden ja kymmenen euron
välillä. Tunnettu salonkitaide ei ole kallista, kun sen oikeasta paikasta
ostaa. No, eivätpä nämä taidetuotteet muutenkaan hinnaltaan miljooniin yllä.
Näyttävät samojen taiteilijoiden teokset lähtevän taidekauppiailtakin parilla
sadalla eurolla. Vasemmalla on Liisan (miksei minunkin) lempikuva, tekijä
Ursula Bollman-Holmlund, oikealla ylhäällä on tunnetun ruotsalaisen Rudolf Granbergin
(1828-1903) ”omakuva ateljeessa” ja oikealla alhaalla Ville Boijer-Poijärven (1899-1975)
akvarelli vuodelta 1947.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid1odSEnW3Gnh9IZng57bvOhRBbvXNLhCDQcPx1BfqGiK9FgEuQstv7uEzZT9HFqU8z5aDtdGaGEOVZOaUg7Qhr2Nl32tBz4dE1AGEKQoElGfqQ5-4eA7jEbFG27glE5yzScE9XAk_W_c/s719/liisan+taulu.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="698" data-original-width="719" height="194" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid1odSEnW3Gnh9IZng57bvOhRBbvXNLhCDQcPx1BfqGiK9FgEuQstv7uEzZT9HFqU8z5aDtdGaGEOVZOaUg7Qhr2Nl32tBz4dE1AGEKQoElGfqQ5-4eA7jEbFG27glE5yzScE9XAk_W_c/w200-h194/liisan+taulu.jpg" width="200" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Hassu juttu oli,
kun Liisa löysi oman nuoruudessaan piirtämänsä kuvan Kemiön kirpputorilta.
Sillä oli kova hinta, 50 euroa. Ennakoiko se rahakasta taiteilijan uraa?</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Minullakin on jotain
henkilökohtaista Maurin makasiinista</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Aivan henkilökohtainen esine – kyllä. Kävelykeppi. Lastenlastenlasteni suosima esine. Ohut,
kevyt, tarpeeksi pitkä, pihlajasta tehty. Pihlaja on sitkeä ohuenakin sauvana.
Kestää hyvin meikäläisen runsaan painon. Soveltuuhan pihlajapuu vaikkapa
vasaranvarreksi tai taltanpääksi. </span></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiicbKU5fFNwHuYL05b9bD5GrerxTxZmkLLu4aa0c5dB2t3c-VrN1ZxysOVjEQwtfVe6jtw9sk3nH12DEC6ipKCbIFkFvU4ktBKXbUGHW4unQcE6klTHa8aBv2C8vo50qLFhP4jE40oCTA/s1984/IMG_20210811_124214_resized_20210811_124309191.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1984" data-original-width="1488" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiicbKU5fFNwHuYL05b9bD5GrerxTxZmkLLu4aa0c5dB2t3c-VrN1ZxysOVjEQwtfVe6jtw9sk3nH12DEC6ipKCbIFkFvU4ktBKXbUGHW4unQcE6klTHa8aBv2C8vo50qLFhP4jE40oCTA/w150-h200/IMG_20210811_124214_resized_20210811_124309191.jpg" width="150" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">Pihlajalla uskottiin olevan suojelevaa ja
onnea tuovaa voimaa. Keväisin karja laskettiin laitumelle pihlajaveräjän läpi.
Kalaonnea saatiin vetämällä kalaverkot halkaistun pihlajavitsan läpi.
Pihlajanmarjojen voimalla voitiin parantaa taioilla pellot ja vieläpä lisätä
naimaonnea. Tuota viimeksi mainittua ei meikäläinen kuitenkaan enää tarvitse.
Nyt kuitenkin odottelen, että Liisa pääsee käsiksi puissa notkuviin
pihlajanmarjoihin – ennen närhiä ja tilhiä -<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>ja ryhtyy hyytelön keittoon. Jo nyt suussa tuntuu ihanan kirpeän lempeä
maku.</span><o:p></o:p><p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-11705173273201740742021-08-09T09:12:00.030+03:002021-08-10T09:58:17.588+03:00Kyläkuvasta kaupunkikuvaan<p><span style="font-family: helvetica;">Kesäaikaan on tapana tehdä kesäretkiä. Meidän
naisporukkamme päätti tehdä kesäretken Loimaalle. Suurin odotuksin he lähtivät
Kemiönsaarelta 120 kilometrin matkalle kohti Loimaata. Aina kun saapuu
suomalaiseen kylään, oikeastihan nuo eivät ole kaupunkeja, ryhtyy
ihmettelemään. Näinkö se on? Niin tapahtui Loimaallakin. Suomalaiset kylät, oikeastaan kauppalat ovat
todella samanlaisia ja ei minkäänlaisia. Ajattelen nyt naapurikuntia. Lähinnä
tuossa 5 kilometrin päässä on </span><b style="font-family: helvetica;">Kemiönsaaren</b><span style="font-family: helvetica;">
kunnan keskusta eli kirkonkylä. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Kylässä
on kaunis kirkko ja yksi tai kaksi kaunista rakennusta. Kaunein on Erik Bryggmanin entinen
osuuspankkitalo, sittemmin oikeustalo. Kirkonkylässä on noin 1300 asukasta. Kemiön
saari on Ahvenanmaan jälkeen Suomen suurin merenrantasaari. Kemiönsaaren kunta
muodostettiin vuonna 2009 yhdistämällä Kemiön, Dragsfjärdin ja Västanfjärdin
kunnat. Saarella on 120 kylää. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Siellä on
myös puolustusvoimien suuret ammusvarastot.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH6Sr4D2awWxSDHJe_SPFz_1GXIxbwA9BaEWqhtwHSAeEH-00_Al4DV0ZflfVTmhiNuv19lrida4QoT-u4Qi6vlYdSrhPVXp_Es_NwSlqy_Bjn1PwJ2OpG-G2mNUH34IXtqOixM2dm-f8/s780/kimito.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="780" data-original-width="607" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH6Sr4D2awWxSDHJe_SPFz_1GXIxbwA9BaEWqhtwHSAeEH-00_Al4DV0ZflfVTmhiNuv19lrida4QoT-u4Qi6vlYdSrhPVXp_Es_NwSlqy_Bjn1PwJ2OpG-G2mNUH34IXtqOixM2dm-f8/s320/kimito.jpg" width="249" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Pysähdyn Kemiön
keskustassa tuijottamaan yhtä ainoista kauniista rakennuksista. Se on Erik
Bryggmanin suunnittelema osuuspankin talo, sittemmin oikeustalo. No ei tuo
Siggen uudempi Villa Lande mikään hullumpi ole, eikä pari muutakaan uudempaa
aivan mahdottomia ole, mutta kun kaikki mikä on rakennusten välillä, katutila,
nurmikot, parkkipaikat ovat holtittomia, niin mikä on lopputulos. Se on
suomalainen kadotettu kylätie. </i><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2013/08/kadotettu-kylatie.html" style="font-family: helvetica;"><span style="color: red;">http://penttimurole.blogspot.com/2013/08/kadotettu-kylatie.html</span></a><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><span style="font-family: helvetica;">Pohjoisen suuntaan mennessä on </span><b style="font-family: helvetica;">Paimion</b><span style="font-family: helvetica;"> kaupunki 41 kilometrin päässä. Paimio kutsui itsensä
kaupunkien joukkoon vuonna 1997. Kaupungissa on noin 10000 asukasta. Paimiosta
on löydetty 3500 vuotta vanha pronssikirves. Paimio ei näytä kaupungilta. Se
näyttää perinteiseltä kirkonkylältä. Kylän keskellä on kaunis keskiaikainen
kirkko. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Paimion tunnetuin rakennus on
Alvar Aallon suunnittelema huikea Paimion parantola. Se sijaitseen kolmen
kilometrin päässä kirkolta. Minulle tunnetuimpia paimiolaisia on
teatteriohjaaja Juha Hurme. Lue Paimion ihmeellisestä parantolasta: </span><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2019/09/paimion-parantolassa-asiat-edistyvat.html" style="font-family: helvetica; font-size: 11pt;"><span style="color: red;">http://penttimurole.blogspot.com/2019/09/paimion-parantolassa-asiat-edistyvat.html</span></a><span style="color: red; font-family: helvetica;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg920xMSbfD9z6TRqxP0nUwQtlwGAsNOqopqzmmps5H4fdqBQZH75hHByBgw9SKyFM98UiQIgg_wj4zVHvCDG7HnbIFtrnReZxH99TkDo48q0RJz_u9nXhRrueh8syjXmWSimr0x0ufMm0/s966/sauvo+kirkkoja+nymp%25C3%25A4rist%25C3%25B6.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="966" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg920xMSbfD9z6TRqxP0nUwQtlwGAsNOqopqzmmps5H4fdqBQZH75hHByBgw9SKyFM98UiQIgg_wj4zVHvCDG7HnbIFtrnReZxH99TkDo48q0RJz_u9nXhRrueh8syjXmWSimr0x0ufMm0/s320/sauvo+kirkkoja+nymp%25C3%25A4rist%25C3%25B6.jpg" width="318" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Matkalla Kemiöstä
Paimioon ajetaan <b>Sauvon</b> kirkon
ohitse. Sauvon kirkko on mahtava ilmestys. Luulisi tällaisella rakennuksella
olevan valtava painovoima ja vetovoima. Luulisi noiden voimien vaikuttavan
ympäristöönsä. Muokkaavan sitä. Panevan kaiken ympäröivän ylevään asentoon.
Mutta ei. Asiat, tiet ja talot ja parkkipaikat, toteutuvat omaan häpeämättömään
ja mistään piittaamattomaan tapaansa suuren monumentin ympäristössä. Eikä vain
Sauvossa. Sauvo on sentään paremmasta päästä.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVOUSrnG4-TnUjFWkny2SWJ5mzrZc1imhZljhcY8O2FKPNE9z6ztbJstJkGvKW78dtWjzC2njyVCYPDoUMuSoOJhLX4wetzBlNPW-23f0HXO7B8p6cfNsHP5GfGRB2gMgueR1Np2hIMC0/s859/perni%25C3%25B6+2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="859" data-original-width="718" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVOUSrnG4-TnUjFWkny2SWJ5mzrZc1imhZljhcY8O2FKPNE9z6ztbJstJkGvKW78dtWjzC2njyVCYPDoUMuSoOJhLX4wetzBlNPW-23f0HXO7B8p6cfNsHP5GfGRB2gMgueR1Np2hIMC0/s320/perni%25C3%25B6+2.jpg" width="267" /></a></span></i></div><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;">Keskiaikaisia
ilmestyksiä on muissakin tässä mainituissa kyläkohteissa. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Itään päin, kun lähtee kohtaa <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Perniön</b> kirkonkylän 26 kilometrin
päässä. Mahtava Pyhän Laurin kirkko hallitsee maantieksi aikanaan muuttunutta
kylänraittia. <o:p></o:p></span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Perniö on tunnettu pronssikautisista hautalöydöistään. Siellä
on myös vanhoja tunnelmallisia ruukkikyliä Teijon seudulla. Vuonna 2011 Teijon
alue valittiin Valtakunnan Vuoden Kyläksi. Perniön kunnan itsenäinen elämä
päättyi alueliitokseen vuonna 2009. Siitä tuli Salon kaupungin osa. Kunnassa
oli aikoinaan 6000 asukasta. Perniö oli tunnettu kaivospitäjä. Aijalan
kaivoksen torni uhkuu vanhaa kaivosperinnettä ja Orijärven kaivoksen
kiviröykkiöt puhuvat outoa kieltä. Perniön keskusraitilla, komean kirkon
katveessa on hieman tunnelmaa. Se on kiva joskus ohiajaessa kokea. Minulle
tunnetuin perniöläinen on oopperalaulajattaremme Karita Mattila.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Etelän suunnassa on Taalintehdas 26 kilometrin päässä.
Sehän vaikuttaa hieman pikkukaupungilta. </span><b style="font-family: helvetica;">Taalintehtaan</b><span style="font-family: helvetica;">
ruukki perustettiin 1600-luvun alussa. Taalintehtaan rantamakasiineja väitetään
Engelin suunnittelemiksi. Alueella on hienoja työväen luhtitaloja sekä mahtavat
hiiliuunit rykelmänä rannassa, puhumattakaan vanhasta masuunista jonka äärellä
on kuunneltu monet Baltic Jazzit. Olipa Taalintehtaalla myös merkittävä Bitcoin
louhimo – hetken aikaa. </span><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2016/07/valuuttavallankumous-bitcoineista.html" style="font-family: helvetica;"><span style="color: red;">http://penttimurole.blogspot.com/2016/07/valuuttavallankumous-bitcoineista.html</span></a></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Kaikki vanha on upeata,
kaikki uusi on tavanomaisen mitätöntä</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tästä joutuu kysymykseen. Miksi on niin, ettei uudessa
rakentamisessa ole mitään kaunista? No, löysätään vähän – harvoja poikkeuksia
lukuun ottamatta. Miksi joku vanha aitta, kivinen silta, maatalon pihapiiri, mylly
patoineen, vanha ruukkirakennus, pieni punamullattu kylärykelmä vaatimattomine
taloineen ja ulkorakennuksineen, miksi niiden harmonia ja kauneus pysäyttävät?
Nykyinen tyyppitalo vanhaa jäljittelevine krumeluureineen ei todella pysäytä.
Ei myöskään kauppahalli tai teollisuushalli. Luonto pysäyttää, se on selvä.
Pyysin 15-vuotiasta Anttia osoittamaan jonkun kauniina pitämänsä rakennuksen
Kemiön keskustasta. Hän sanoi havainnoivansa vain luonnon kauneuden. Antti on
lauttasaarelainen. Hän ei ollut havainnut Lauttasaaressa erityisen kauniita
rakennuksia. Mutta hän piti kauniina Lauttasaaren rantapolkua juuri tietyssä
kohdassa ja monessakin kohdassa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Helsingissä teimme jalankulkututkimuksen vuonna 1971.
Kulkijoilta kysyttiin asioita jotka tekevät paikan miellyttäväksi. Puut ja
istutukset mainittiin usein, mutta ne eivät erottele miellyttäviä tai
epämiellyttäviä paikkoja: Kaisaniemen puiston vihreys on miellyttävä, mutta
siellä olevat ihmiset tuhoavat paikan miellyttävyyden, siitä tulee
epämiellyttävä paikka. </span><b style="font-family: helvetica;">Rakennuksia ei
juuri huomata, eivätkä ne erottele miellyttäviä tai epämiellyttäviä paikkoja:
arkkitehtuuria ei mainittu paikan miellyttävyystekijänä</b><span style="font-family: helvetica;">. Sosiaalinen
ympäristö on voimakas paikkoja erotteleva tekijä: siellä olevien ihmisten
parissa viihtyy, se on hyvä kohtauspaikka, siellä on muodikkaita ja hyvin
pukeutuneita ihmisiä, toisaalta siellä on epämääräisiä ihmisiä. Liikennetekijä
on selvästi miellyttäviä ja epämiellyttäviä paikkoja erotteleva tekijä,
liikenteessä huomataan haitat: vilkas liikenne, vaikea liikkua lastenvaunujen
kanssa, ruuhkat, melu, epäsiisteys, joutuu maan alle.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><b>Suunnittelija saattaa masentua.</b> Viehän se pohjan pois
suunnittelijan elämältä, jos rakennuksilla ja arkkitehtuurilla ei ole tekemistä
paikan kauneuden tai miellyttävyyden kanssa. Liikennesuunnittelija tietysti
masentuu täysin, sillä liikennejärjestelyihin ei näyttäisi liittyvän mitään
miellyttävyyttä parantavia tekijöitä – vain haittoja. </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">No, Helsinki ja oikeat kaupungit ovat tietysti
eri asioita. Niissä sentään on joitakin kauniita rakennuksia.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Mutta miten paikan kauneutta voisi nähdä
rakennetussa miljöössä, jos kauniita rakennuksia ei ylipäänsä lainkaan ole
näköpiirissä. Tai miksi ei ole? </span><span style="font-family: helvetica;"> </span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsd_Nnq94R_umdSUv74gMlLPbFf6WB-cCFMYhRvo5ZEm5IaEdQTY5jcuM_hKBjpHlD1par8qQrlL5mdp1Yw_mAGKG4OzWXXJ9DuLwv6aNUaQ4KxM9mNuaHQNusdLbq6q58mDKLgtulzyI/s1984/IMG_20181009_114212_resized_20210808_043712961.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1488" data-original-width="1984" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsd_Nnq94R_umdSUv74gMlLPbFf6WB-cCFMYhRvo5ZEm5IaEdQTY5jcuM_hKBjpHlD1par8qQrlL5mdp1Yw_mAGKG4OzWXXJ9DuLwv6aNUaQ4KxM9mNuaHQNusdLbq6q58mDKLgtulzyI/s320/IMG_20181009_114212_resized_20210808_043712961.jpg" width="320" /></a></div><span style="font-family: helvetica; font-size: large;">Kuuntelen asiantuntijaa</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Roger Wingren on minun asiantuntijani, kun kaupunkien
kauneudesta on kysymys. Kirkonkylien kauneus ei ehkä ole hänen erikoisalansa. Hän
on niin tottunut ajattelemaan omaa kaunista kaupunkiaan, Pietarsaarta. Hän on
huolissaan siitä, ettemme tiedä mitä kaupunki on. Hän sanoo: ”Kaupunki on
vettä, mutta meillä tai meidän ajatuksissamme ei ole vettä - on vain
vesihöyryä.”<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Emme myöskään tiedä mitä
tori merkitsee kaupunkilaiselle. Miten voisimme tietää, jos me olemme sen
kadottaneet. Meiltä puuttuvat työkalut kaupungin ymmärtämiseen. Kaikella
uudella alistamme vanhaa. Vanhaa ei kuitenkaan saa jäljitellä, mutta sitä on
kunnioitettava. Roger puhuu isovanhempien halaamisesta. Se on samanlaista kuin
lastenlastenlasten halaaminen, mutta niin erilaista. Roger puhuu ja kirjoittaa
samanaikaisuudesta, kohtaamisesta ja kokoamisesta:<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><span style="font-family: helvetica;">”Läpikuultavuus, </span><b style="font-family: helvetica;">samanaikaisuus</b><span style="font-family: helvetica;">,
on näkemyksellinen arkkitehtonisen työn perustavien tavoitteiden </span><span style="font-family: helvetica;">määritelmä. Se vapauttaa meidät näkemään rakennukset ja
rakenteet sekä itsenään että osana </span><span style="font-family: helvetica;">yhteyttään ja samalla itsenäisinä suhteessaan
’historialliseen’ ja ’moderniin’. Niin tehdessämme huomaamme, ettei
menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevan mahdollisuutta voi erottaa toisistaan.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kaikki elämä syntyy </span><b style="font-family: helvetica;">kohtaamisessa</b><span style="font-family: helvetica;">.
Kohtaamista on ihmisten välillä, mutta myös ihmisten ja miljöön välillä.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Kohtaamista ei voi konstruoida. Se tapahtuu.
Mutta me voimme valmistaa tilaa ja paikkoja kohtaamiselle, tilaa
samanaikaisuudelle, kohtaamiselle, työlle ja leikille. Me voimme
kaupunkirakentamisen keinoilla luoda vuoropuhelun, joka toteuttaa toiveemme
ihmissuhteiden yhdistämisestä.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kaikki luova prosessi on </span><b style="font-family: helvetica;">kokoamista</b><span style="font-family: helvetica;">, koota ja yhdistää, päämäärätietoista työtä jossa tekijä
itse kehittyy ja rikastuu. Kokoaminen tarkoittaa fyysisen tilan valmistamista
kaupunkielämää varten erityisesti kaupunkikeskustassa. Se on paikka jossa
kaupungin mahtavimman läsnäolon tulisi tehdä esiinmarssinsa.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqYlCEDNDuFaIWeeQ6PJe93woLbB7YISX4sT7FitXNC4brLxHU3y_Hn6En08iIxkTmDi5XUv-Bwf5kxd2vcBgjfGNdBOJ4r5V6Rxt9H3nO6EH5obUxVmOgEsvC2LcYFTDnHbZJHqU0GY8/s431/roger+keskusta.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="431" data-original-width="336" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqYlCEDNDuFaIWeeQ6PJe93woLbB7YISX4sT7FitXNC4brLxHU3y_Hn6En08iIxkTmDi5XUv-Bwf5kxd2vcBgjfGNdBOJ4r5V6Rxt9H3nO6EH5obUxVmOgEsvC2LcYFTDnHbZJHqU0GY8/s320/roger+keskusta.jpg" width="249" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Rogerin mielestä
kokoavassa suunnittelussa kaupungin elämälle luodaan tilaa keskustaan, ja sinne
ennen muuta, siis sinne, missä kaupungin voimakas ja syvä läsnäolo astuu
näyttämölle. Keskusta on määritettävä, rajattava ja sen on saatava muoto. Roger
jatkaa: Historiallista kaupunkia ympäröi muuri. Muurissa olevien porttien
kautta käytiin sisälle kaupunkiin. Portit erottivat kaupungin ja muun maailman,
ne erottivat myös kadun ja tien luonteen. Tien suunta on sen akselin suunta.
Kadun tärkein suuntaus on Hermann Knoflacherin mukaan sen akselin kanssa
ristikkäinen. Vain aito, akselinsa
kanssa risteävä katutila mahdollistaa kaupunkitilan muodostumisen. Sillä tavoin
syntyy Jan Gehlin mukaan elämä talojen välissä.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Jaa, panenpa tähän linkin Pietarsaaressa juuri ennen
koronavaihetta alkaneeseen suunnitteluprosessiin, jossa ensivaiheessa
laadittiin esseet, joilla pyritään luomaan kehyksiä varsinaiselle
suunnittelulle. Sieltä löytyvät mm. Rogerin ja minun esseeni:</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://www.jakobstad.fi/asuminen-ja-ymparisto/tekniset-palvelut/ajankohtaiset-projektit-/uppdatering-av-jakobstads-trafik-och-miljoplan-fi-fi/trafik-och-miljoplan-for-centrum-1989-fi-fi"><span style="color: red;">https://www.jakobstad.fi/asuminen-ja-ymparisto/tekniset-palvelut/ajankohtaiset-projektit-/uppdatering-av-jakobstads-trafik-och-miljoplan-fi-fi/trafik-och-miljoplan-for-centrum-1989-fi-fi</span></a><span class="MsoHyperlink"><span style="color: red;"> <o:p></o:p></span></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><span style="font-family: helvetica;">Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun kylänraiteista ja
kauneudesta ja sen lakisääteisyydestä puhutaan:</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2020/12/kauneus-on-rakentamisessa-lakisaateista.html"><span style="color: red;">http://penttimurole.blogspot.com/2020/12/kauneus-on-rakentamisessa-lakisaateista.html</span></a><span style="color: red;"> <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMd3kZ9l-m-9MAe_oX7l1AxAGMxlJn2ICBxxzC8GYR1pGOGntvXtUrdlkl5wVxJ2hqEYDxtO1yLhfzOVvCjsqs16iu-GoAQhTzUbr4gKI6lUdzgqf31eemn9qxvPUUvXC6e7OKOPPOXZQ/s483/mrl.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="465" data-original-width="483" height="193" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMd3kZ9l-m-9MAe_oX7l1AxAGMxlJn2ICBxxzC8GYR1pGOGntvXtUrdlkl5wVxJ2hqEYDxtO1yLhfzOVvCjsqs16iu-GoAQhTzUbr4gKI6lUdzgqf31eemn9qxvPUUvXC6e7OKOPPOXZQ/w200-h193/mrl.jpg" width="200" /></a></div><span style="font-family: helvetica; font-size: large;">Mitä laki sanoo?</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Maankäyttö- ja rakennuslakia uudistetaan. Määrätäänköhän
siinä jotain rakennusten kauneudesta, vai määrätäänkö siinä vain
energiankäytöstä, palosuojelusta ja muista tekniikan asioista?
Ympäristöministeriön korkea virkanainen sanoo: ”MRL-uudistus liittyy selkeästi
arkkitehtuuripoliittiseen ohjelmaan. Uudella lailla säädetään, miten
ratkaistaan, miten rakennukset sijoittuvat ja millaisia niiden tulee olla.
Kaunis kaupunkikuva sekä rakennusten kauneus ja sopusuhtaisuus säilynevät
arvoina tulevaisuudessakin.” Hän sanoo lailla säädettävän, miten ratkaistaan
kauneuskysymys ja sopusuhtaisuuskysymys. Niin, tottahan se on, että juristit
joutuvat nykyään ratkomaan yleiskaavakysymyksistä alkaen kaikkea mikä liittyy
rakentamiseen, kauneuttakin. Kaikki muistamme Helsingin yleiskaavan
bulevardiratkaisut ja olihan aikoinaan niin että korkein hallinto-oikeus
määritteli Sanomatalon sopusuhtaisuuden kelvolliseksi. <a href="https://archinfo.fi/2020/01/kirsi-martinkauppi-maankaytto-ja-rakennuslaki-uudistuu-samanaikaisesti-arkkitehtuuripoliittisen-ohjelman-kanssa/"><span style="color: red;">https://archinfo.fi/2020/01/kirsi-martinkauppi-maankaytto-ja-rakennuslaki-uudistuu-samanaikaisesti-arkkitehtuuripoliittisen-ohjelman-kanssa/</span></a><span style="color: red;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Vanha maankäyttö- ja rakennuslaki tuntee sanan
kaunis.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Alueiden käytön suunnittelun
edistämistä koskevassa pykälässä olisi edistettävä: ”3) rakennetun ympäristön
kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista”. Rakentamiselle asetettavista
vaatimuksista sanotaan pykälässä 117 näin: ”Rakennuksen tulee soveltua
rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja
sopusuhtaisuuden vaatimukset.”</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Sana
kauneus sisältyi nykyiseen lakiin 4 kertaa. Edellisten lisäksi sana esiintyi
kaupunkipuistojen ja rakennuksen purkamisluvan yhteydessä. Miten on uuden lain
kanssa? En löytänyt valmiita pykäliä.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Soitan
tunnetulle rakennusvalvontamiehelle. Hän valmistelee uutta maankäyttö- ja
rakennuslakia. Kysyn häneltä, onko uudessa laissa edelleen määritelmä
rakennusten kauneudesta ja sopusuhtaisuudesta suhteessa ympäristöönsä. Hän
pitää puhelimessa iloisensävyisen esitelmän kauneuden ja sopusuhtaisuuden
juridisesta merkityksestä. Hän vakuuttaa, että kauneuden ja sopusuhtaisuuden
turvaavat lausekkeet tulevat säilymään laissa. No, sittenhän asiat ovat
kunnossa. Mutta hetkinen. Siellä ne ovat olleet ennenkin, eivätkä kauneus ja
sopusuhtaisuus ole toteutuneet ainakaan minun kesäympäristöni vaatimattomien
kotikylien uudisrakentamisessa. Jossain mättää. No, se mättää siinä, että on
olemassa erilaiset kauneuskäsitykset. On olemassa juridinen kauneuskäsitys,
joka on rakennustarkastajan ratkaistavissa. Se ei tarkoita teosta, taideteosta.
Se tarkoittaa ympäristöönsä hyväksyttävällä harmonialla suhtautuvaa
käyttöesinettä. Mutta miksi siinä sitten on sana ”kaunis”?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tunnettu rakennusvalvontamies selventää: ”Kauneus ja
sopusuhtaisuus vahvistuvat rakennustarkastajan tekemällä
rakennuslupapäätöksellä. Jos päätös on myönteinen, kohde on lakisääteisesti
kaunis ja sopusuhtainen. Siitä voi valittaa. Valituksen käsittelee
poliittisesti valittu lautakunta. Jos lautakunta kumoaa valituksen, kohde on
vahvistetusti kaunis ja sopusuhtainen. Jos vieläkin valitetaan, asia menee
hallinto-oikeuden käsittelyyn. Sieltä tulee lopullinen päätös.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Obligatorinen
tilastokatsaus</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Otetaanpa tähän nyt vielä yksi tyypillinen näille
blogeille tavanomainen tilastokatsaus lukijoiden suureksi iloksi. No,
myönnetään enemmänkin ehkä minun omaksi ilokseni. Tykkään nimittäin
sellaisesta. Ja varsinkin siitä, että blogissa voi heitellä asioita rennosti,
ilman tieteellisen tutkimuksen rasitteita, noin vaan vitsinä. Halusin nimittäin
tarkastella arkkitehtuurikilpailujen arvosteluperiaatteita. Kysymykseni kuului,
lähteekö tämä kirkonkylän tapaisten kaupunkien ja kylien ja entisten
kauppaloiden surkea mittakaava ja rakennusten heikko arkkitehtoninen taso
kansan huonosta mausta, vai onko taustalla suuremmat instituutiot. Ajattelin
katsoa mitkä tekijät vaikuttavat arkkitehtikilpailujen valintoihin. Eivät kai
vaan sielläkin jää vähäpätöiseen osaan nuo oudot asiat kuten
kauneus ja sopusuhtaisuus. En nyt tarkoita juridista kauneutta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBlND9rw3GFni_tUpWHiucJALI4iVQMwAmV1_P4MjbmFasfb1uyG5q9otqm4popZowYQBoOHo1u2ssnkcjQqfZeDjGOBHl2Rht0lXbKHo7JrLep9DQQxeDhQ5i0H-ekTJaOWo5saFax9M/s750/itis+kiloailu.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="666" data-original-width="750" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBlND9rw3GFni_tUpWHiucJALI4iVQMwAmV1_P4MjbmFasfb1uyG5q9otqm4popZowYQBoOHo1u2ssnkcjQqfZeDjGOBHl2Rht0lXbKHo7JrLep9DQQxeDhQ5i0H-ekTJaOWo5saFax9M/s320/itis+kiloailu.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;">Itäkeskuksen
kansainvälinen ideakilpailu 2019-2020 sopii mielestäni esimerkiksi siitä mitkä
ovat kilpailun arvostelun nykyiset prioriteetit. Onko siellä kauneus ja
mittakaava ykkösasemassa? Vai ovatko toiminnallisuus ja liikenne dominoivia
elementtejä? Miten suhtaudutaan kustannuksiin ja toteuttamiskelpoisuuteen?
Itäkeskuksen kilpailussa oli asetettu tavoitteisto. Kilpailun tarkoituksena oli
löytää innostavia ja innovatiivisia ehdotuksia jotka tukevat kaupungin
hiilineutraalisuustavoitetta. Ehdotusten tuli olla taloudellisesti ja
teknisesti toteuttamiskelpoisia. Tavoitteena oli tuoda joukkoliikenteen
solmukohtaan omaleimaisuutta ja monikulttuurista identiteettiä. Alueen tulisi
muuttua läpikulkukeskustasta kaupunkimaisen eläväksi Itä-Helsingin keskustaksi.
Kilpailuun tuli 48 ehdotusta. Niistä neljä valittiin jatkoon. Kilpailun voitti
Arkkitehtitoimisto Harris - Kjisik Oy, VSU maisema-arkkitehdit Oy ja WSP.
Arvostelupöytäkirjassa liikenne on dominoivassa asemassa – mitä sanojen
lukumäärään tulee. Kaupunkivihreä on vahvasti esillä, niin myös hulevedet.
Kaupunkikuva ja monikulttuurinen identiteetti saavat kohtuullisen osuuden
sanoista.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Omaleimaisuus ja sosiaalinen
omistajuus eivät saa momentumia. Yllättävää on toteuttamiskelpoisuuden vähäinen
käsittely, vaikka se oli tavoitteenasettelun yksi pääasioita. Oliko
toteuttamiskelpoisuudesta kaksi tai kolme mainintaa ehdotuksien arvostelussa?<o:p></o:p></span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgkree5x_2IjgK43konPE3okQq2r-WXlwbPxMXj4Pv6FZRWybiM3VUaE8kz7_paS7ZvX8M6GHrTc4wlbJr_TXXPVmlFejlvXBcZk5uMP2Gh1cFj9N-Wp6YesMGId_I6lLIbVh9N-mg1yQ/s867/itis%252C+junatie+ja+liinanniemi+kilpailut.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="867" data-original-width="750" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgkree5x_2IjgK43konPE3okQq2r-WXlwbPxMXj4Pv6FZRWybiM3VUaE8kz7_paS7ZvX8M6GHrTc4wlbJr_TXXPVmlFejlvXBcZk5uMP2Gh1cFj9N-Wp6YesMGId_I6lLIbVh9N-mg1yQ/s320/itis%252C+junatie+ja+liinanniemi+kilpailut.jpg" width="277" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Nyt oli pakko laajentaa hieman
tarkastelukulmaa. Otin mukaan Junatien kansainvälisen ilmoittautumiskilpailun
sekä Turun Linnanniemen kansainvälisen ideakilpailun. Itäkeskuksen ja Junatien
kilpailut järjestettiin vuonna 2019 ja Turun Linnanniemen kilpailu vuonna 2020.
Tässä tarkastellaan arvostelupöytäkirjojen sanavalintoja, sanojen lukumäärää.
Kuvassa Itäkeskuksen arvostelupöytäkirjan sanojen lukumäärä on määritellyt
järjestyksen. Liikenne näyttää olevan arvostelujen eniten käytetty sana
kaikissa kohteissa. Jalankulusta ja pyöräilystä puhutaan muodin mukaan eniten.
Joukkoliikenteestä ja autoliikenteestä vähemmän. Itäkeskuksessa kansirakenteet
nousivat keskiöön koska ne oli kilpailuohjelmassa kielletty, mutta käytännössä
sallittuja. Viherympäristö nousee liikenteen jälkeen toiseksi tärkeimmäksi
sanojen aiheeksi. Arkkitehtuurista ja kaupunkikuvasta on kolmanneksi eniten
sanottavaa. Aukiot mainitaan usein, mutta toreista ei puhuta lainkaan. Kauneus
ei kuulu sanavarastoon. Turkulaiset
kylläkin käyttivät arkkitehtuurin käsitettä helsinkiläisiä enemmän. Hulevedet
ovat nykyään vahvasti esillä. Kustannukset ja toteutuskelpoisuus eivät nouse
keskiöön. Samaa voi sanoa harmonian, kauneuden ja sopusuhtaisuuden käsitteistä.
Samaan matalaan kategoriaan jäävät monikulttuurisuus, toimintojen sekoittaminen
ja omaleimaisuus.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Vastasiko tämä teksti joihinkin varteenotettaviin
kysymyksiin? Ovatko kauneus ja sopusuhtaisuus nyt hallinnassa? Eivät ole. Me
ansaitsemme enemmän ymmärrystä, enemmän herkistymistä, enemmän asiantuntemusta,
enemmän keskustelua ja enemmän vuorovaikutusta. Sen jälkeen me pystymme tekemään
parempia suunnitelmia jotka antavat puitteet elämän esiinmarssille.</span></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-43111865650162339892021-07-29T19:27:00.017+03:002021-08-01T13:25:49.641+03:00Suden näkökulma!<p><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz5rhCEv4d_GhbALs97Gm7IqbY3ZK74OnepeMXvLJIQOg7bZTDzYxBUoJ5MxW2rm2nWn0R0cNsAY4VO6v-eKqZN9bEuUjUZGfwbJF_4MQYDdMsBgHVab33FoHyKlJWQ_F10-0FY4yljgY/s419/susj.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="419" data-original-width="381" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz5rhCEv4d_GhbALs97Gm7IqbY3ZK74OnepeMXvLJIQOg7bZTDzYxBUoJ5MxW2rm2nWn0R0cNsAY4VO6v-eKqZN9bEuUjUZGfwbJF_4MQYDdMsBgHVab33FoHyKlJWQ_F10-0FY4yljgY/w182-h200/susj.jpg" width="182" /></a></div>Olympialaisissa
ratkotaan paremmuutta ilman turhaa häveliäisyyttä. Peli on raakaa eikä
häviäjille anneta tilaisuutta selitellä. Urheilijoiden paremmuusjärjestys
ilmaistaan viimeiseen ja huonoimpaan urheilijaan saakka. Kansat seuraavat omien
urheilijoidensa menestystä. Minä jännitin älyttömästi kiekkojen särkijä Eetu
Kallioisen kilpailua. Kaikki meni alkuun loisteliaasti. Kymmeniä kiekkoja
särkyi, eikä tullut yhtään hutia.<span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Lopussa ammunta meni pieleen. Kukaan urheilija
ei halua olla olympialaisissa neljäs. Niin hän sanoi. Maailman neljäs ei kukaan
halua olla. Pitää olla kolmen joukossa. Hyvä Mattson! Kaikkea halutaan mitata.
Joku mittaa opintosuorituksia, joku mittaa pörssikurssien kehitystä, joku
suorittaa tuotannonohjauksen benchmarkingia, jotkut vertailevat maita ja kaupunkeja,
jotkut tutkivat onnellisuutta ja jotkut poliittisten puolueiden suosiota.
Kaikenvertailusta on tullut suosittu bisnes. Minä luen kesäunilukemistona Edgar
Allan Poen kirjaa ”Korppi ja kultakuoriainen”, WSOY, 1972.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Yksi novelli siinä sisälsi sykähdyttävän
kaupunkikuvauksen. Ensilukemalta se vaikutti niin toivotulta ja niin
värikkäältä, että tuli jopa mieleen saisiko tuosta mallin kaupunkien laadun
mittaamiseksi. No, mittaus tai kuvaus oli suoritettu unennäkönä jo vuonna 1844.
Ehkä se on vanhentunut?</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Mittaako ”livability” totuudesta
ja valheesta muodostuvaa kolmatta elementtiä?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Livability </i>on
kansainvälinen käsite joka kuvaa kaupunkien elämän laadun tekijöitä. Se
sisältää luonnon ympäristön ja rakennetun ympäristön, taloudellisen vaurauden,
sosiaalisen vakauden ja tasa-arvon, opiskelumahdollisuudet sekä kulttuurin,
viihteen ja vapaa-ajanvieton mahdollisuudet. Mitähän tuo on suomeksi? Elinkelpoisuus
ja asumiskelpoisuus ovat <i style="mso-bidi-font-style: normal;">livabilityn</i>
käännöksiä. Jotenkin tuo ”kelpoisuus” tuntuu niin arkipäiväiseltä. Siinä ei ole
Mari Vaattovaaran julistamaa ”ihanaa kaupunkia”. Siinä ei ole myöskään
totuudesta ja valheesta muodostunutta kolmatta elementtiä.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Goethe on nimittäin sanonut, että logiikan
ankaruus ja käsitteiden selkeys eivät sovi kaupungin ymmärtämiseen, sillä
kaupungissa totuudesta ja valheesta syntyy kolmas elementti, joka lumoaa
meidät. Gogol taas sanoi Ilmiön lepäävän salatun päällä. Kaupunki valehtelee
aina, etenkin kun itse Perkele iltaisin sytyttää lyhdyt asettaakseen kaikki
epätodelliseen valoon. Tuo epätodellinen valo – se kiinnostaa. Kuka tuntee
kaupunkinsa? Miten muodostetaan kaupungin ihmisten monenlaisista totuuksista
(ja valheista) kokonaiskuva? Keskiarvo. Kaupunkihyvyyden tunnusluku?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdKUyfZtk7l3as8uL3YLn_7Kv6wMgqiteAwMWzH3SV0_0roCgbyR-4ZsTKBeNEyF1Z6AKlwI6cP72Bd5kBB_Pkvrc_RwYe5F80BtkqIVvB1n93hueP_lnkDSheyWPYxIUUom3ZjagKYpo/s824/helsinki+livable.jpg+2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="602" data-original-width="824" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdKUyfZtk7l3as8uL3YLn_7Kv6wMgqiteAwMWzH3SV0_0roCgbyR-4ZsTKBeNEyF1Z6AKlwI6cP72Bd5kBB_Pkvrc_RwYe5F80BtkqIVvB1n93hueP_lnkDSheyWPYxIUUom3ZjagKYpo/s320/helsinki+livable.jpg+2.jpg" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Helsinki ja Suomi
ovat pärjänneet hyvin kansainvälisissä laatuvertailuissa. Eräs kruunuhetki
taisi olla jo vuonna 2011 kun Monocle valisti Helsingin ykköseksi maailmassa –
Most Livable City. </i><i style="font-family: helvetica;"><span lang="EN-US">Selotuksessa sanottiin: ”An unorthodox but well-deserving champion, the
Finnish capital stands out for its fundamental courage to rethink its urban
ambitions, and for possessing the talent, ideas and guts to pull it off.” </span>Aika
haastavasti sanottu. Sitten on hieman pudottu. Nyt ollaan hieman alempana. No,
ei tämä ole koko totuus. Jotkut väittävät livability-arvioinnin keskittyvän
liikaa kaupungin siisteyteen ja turvallisuuteen. Ei todellisiin asioihin mitkä
tekevät elämän kivaksi elää, paikaksi jossa on pursuavaa elinvoimaa ja
tilaisuuksia. Valittiinpa Helsinki juuri äskettäin kolmanneksi parhaaksi
pääkaupungiksi elää. Edellä olivat New York ja Lontoo. No, hassua tietysti.
Mutta hyvin pitäisi mennä, jos ollaan maailman onnellisin kansa ja asutaan
yhdessä maailman parhaista kaupungeista ja ollaan vielä maana maailman parhaita
hyväntekijöitä.</i><p></p><p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQCiKwESytYJfGYmB1zWEDFB4lDzmIEx8L77JbM6u-HoeLWWGUymr_l_1DApx5881IEk_4CQ_6lSRhpfHJ9cVZe4pVs8jR69x86ByQmPujCaSjttcDLHC3HyQcVPD3Rhny4Vl2Lb4DJrI/s875/WORLD+HAPPINESS.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="599" data-original-width="875" height="219" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQCiKwESytYJfGYmB1zWEDFB4lDzmIEx8L77JbM6u-HoeLWWGUymr_l_1DApx5881IEk_4CQ_6lSRhpfHJ9cVZe4pVs8jR69x86ByQmPujCaSjttcDLHC3HyQcVPD3Rhny4Vl2Lb4DJrI/s320/WORLD+HAPPINESS.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Oli se vielä pakko
panna tähän Suomen pärjäystaulukko maailman onnellisimman maan rankingissa.
Että kolme vuotta ollaan oltu maailman onnellisimpia. Täältä varmaan löytyvät
maailman ihannekaupungit ja ihannekylät. <a href="https://worldhappiness.report/ed/2021/"><span style="font-style: normal;">https://worldhappiness.report/ed/2021/</span></a></span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpBsKF5DXHAJhElyNgJduWfQVuzWccR39NyOgs4Rk724UsivCkSlfiHSbM5ldWEQhTxFqdyfUFOAgqec-RMKShL5sPe5-yDbVROJ1R_g6EE3Rv3rEhIuWophj2b5gbIWX3dS3FreI4ASs/s420/813.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="420" data-original-width="273" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpBsKF5DXHAJhElyNgJduWfQVuzWccR39NyOgs4Rk724UsivCkSlfiHSbM5ldWEQhTxFqdyfUFOAgqec-RMKShL5sPe5-yDbVROJ1R_g6EE3Rv3rEhIuWophj2b5gbIWX3dS3FreI4ASs/s320/813.jpg" width="208" /></a></span></div><span style="font-family: helvetica;">Katsotaan nyt
sitten, miten Edgar Allan Poe kuvasi tarinansa kaupunkia. Olisiko siinä jotain
yhteisiä mittariarvoja verrattuna kaupunkien <i style="mso-bidi-font-style: normal;">nykyliveabilityyn</i>. Poe kirjoitti kuvauksensa vuonna 1844. Novellin
nimi on ”Tarina Rosovuorilta” (A Tale of the Ragged Mountains). Se kertoo
nuoresta invalidista nimeltä August Bedloe. Hän oli animaaliseen magnetismiin
tai mesmerismiin uskova mies. Franz Mesmer (1734–1815) selitti
maailmankaikkeuden olevan täynnä eteerisistä ainetta <i style="mso-bidi-font-style: normal;">fluidiumia</i>. Aine sai ihmisen elimet toimimaan. Taudit johtuivat
fluidiumin virtausrytmeistä ja niitä voitiin parantaa magneettien avulla. Nuori
mies, August kertoo morfiinipitoisesta matkastaan Rosoisille vuorille ja siellä
sumussa kohtaamaansa näkyyn. Kaikki alkoi hänen kohdattuaan suuren hyeenan. (Se
ei ollut susi). Hän ei tiennyt oliko kysymyksessä uni vai oliko kaikki totta.
Lopuksi havaitaan kaiken tämän todellisuudessa tapahtuneen joskus aikaisemmin
aivan toiselle henkilölle, jonka nimi oli Oldeb. (Nimi nurinpäin). Tyypillistä
Poen kauhutarinaa. Mystiikkaa. Onko meidän maailmamme juuri ja vain sitä?
Harhailemme sumussa, eksymme tuntemattomaan, luemme nimet nurinpäin? Lopun edessä?
Suuri tuho onkin vain ohut fantasia? Niin, tällaisen kaupungin herra Bedloe,
tai oikeastaan herra Oldeb näki kävellessään sumussa:<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx_DNFA8xnrcGj1O4GXnnf5DM98N-1mo2BZ3mvLQ0voWjCncpftvpvIB69w32oQfJMYHZ8yIiPzncCKQ-HK8ES1_oIk0nUsjtYfBh0cbxqRC9Sb6C9Xt_kIG5n7u7fqfbAV0g9qAs_ql4/s1024/1024px-Benares_A_Brahmin_placing_a_garland_on_the_holiest_spot_in_the_sacred_city_by_James_Prinsep_1832.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="796" data-original-width="1024" height="249" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx_DNFA8xnrcGj1O4GXnnf5DM98N-1mo2BZ3mvLQ0voWjCncpftvpvIB69w32oQfJMYHZ8yIiPzncCKQ-HK8ES1_oIk0nUsjtYfBh0cbxqRC9Sb6C9Xt_kIG5n7u7fqfbAV0g9qAs_ql4/s320/1024px-Benares_A_Brahmin_placing_a_garland_on_the_holiest_spot_in_the_sacred_city_by_James_Prinsep_1832.jpg" width="320" /></a></div>”Huomasin
olevani korkean vuoren juurella ja katselin laajaa tasankoa, jonka läpi
kiemurteli valtava joki. Tämän joen rannalla oli itämaiselta näyttävä kaupunki,
sellainen josta luemme Tuhannen ja yhden yön tarinoista, mutta omituisempi kuin
yksikään niissä kuvattu. Paikaltani, joka oli paljon kaupungin yläpuolella,
saatoin nähdä sen jokaisen sopen ja kulman kuin karttaan piirrettynä. Katuja
oli lukematon määrä ja ne leikkasivat toisiaan epäsäännöllisesti kaikkiin
suuntiin polveillen, mutta olivat pikemmin pitkiä kiemurtelevia kujia kuin
katuja, ja ne suorastaan kuohuivat ihmisiä. Talot olivat villin
maalauksellisia. Joka puolella oli parvekkeita, kuisteja, minareetteja,
alttareita ja omituisesti veistettyjä ulkonemia. Basaareja oli viljalti, ja
niihin oli pantu näytteille loppumattoman runsaasti kauniita tavaroita – silkkiä,
musliinia, mitä lumoavimpia veistotöitä ja mitä upeimpia koruja ja jalokiviä.
Paitsi näitä näkyi joka suunnalla lippuja ja kantotuoleja, joissa istui uhkeita
naisia tiheästi hunnutettuina, loistavilla loimilla peitettyjä norsuja,
irvokkaasti veistettyjä epäjumalankuvia, rumpuja, viirejä ja kalistimia,
keihäitä ja hopeisia ja kullattuja virkasauvoja. Ja keskellä tätä joukkoa ja
meteliä ja yleistä sekamelskaa ja hämminkiä – näiden miljoonan tumman ja
keltaisen turbaanipäisen, viittaan puetun ja pitkäpartaisen ihmisen keskellä
mylvi lukematon määrä pyhiä, nauhoilla koristettuja härkiä, ja legioonittain
siivottomia mutta pyhiä apinoita kiipeili lörpötellen ja kirkuen moskeijan
kattolistoja pitkin tai riippui minareeteista ja kattojen ulkonemista.
Kuohuvilta kaduilta laskeutui rantaan lukuisia portaita, jotka veivät
kylpypaikkoihin ja joki näytti vaivalloisesti raivaavan tiensä läpi laivastojen
jotka syvään lastattuina lähellä ja kaukana peittivät sen pinnan. Kaupungin
rajojen ulkopuolella kohoili tuuheita majesteettisia viidakoita, palmuja ja
kookospuita sekä muita jättiläismäisiä ja outoja vanhoja puita, ja siellä
täällä näkyi riisipelto, talonpojan olkikattoinen maja, vesisäiliö, syrjäinen
temppeli, mustalaisleiri tai yksinäinen hurmaava tyttö joka ruukku päälaella
kulki kohti mahtavan virran rantaa.” (Kaupunki jonka mies vuorelta näki, oli
Benares. Kuva on vuodelta 1833.)<p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Hyvä maa ja globalisaation
haittapuolet</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Tätä miettiessäni havaitsin jonkun kommentoineen vanhaa
blogiani: <a href="http://penttimurole.blogspot.com/2015/06/olisi-sanottava-hyva-maa.html">http://penttimurole.blogspot.com/2015/06/olisi-sanottava-hyva-maa.html</a>.
Siinä kerrottiin enemmänkin erilaisista ranking-listoista. Simon Anholt on
brittiläinen brändinkehittäjä ja poliittinen neuvonantaja, joka vuonna 2020
julkaisi kirjan: The Good Country Equation: How We Can Repair the World in One
Generation. Siinäpä juttu. Että yhdessä sukupolvessa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgytDl6sG0Fk_qHSgBDOyfOcOfhtaarizd6OraOhloZOdlSm1q0TF1m3GyQd4GsKw4QexLAXXQbwnQvI63QbtEiUnPxx30ZPV58kMDVJfixEseCB1CnTR6waeipuo2KN_2XQuht6X4k3Cc/s825/GOOD+COUNTRY+INDEX.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="488" data-original-width="825" height="189" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgytDl6sG0Fk_qHSgBDOyfOcOfhtaarizd6OraOhloZOdlSm1q0TF1m3GyQd4GsKw4QexLAXXQbwnQvI63QbtEiUnPxx30ZPV58kMDVJfixEseCB1CnTR6waeipuo2KN_2XQuht6X4k3Cc/s320/GOOD+COUNTRY+INDEX.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;"><br />Simon Anholt kehitti
”Good Country Indexin”, jolla on brändätty maailman maat sen mukaan miten
paljon hyvää ne tekevät muille maille ja kansoille, ei itselleen. Maat joissa poliitikot
katsovat ulospäin, arvioivat kokonaisuuksia, ei yksityiskohtia. Ja arvatkaapa
mitä? Suomi on ollut sitkeästi kärkijoukossa. Vuonna 2018 Suomi arvioitiin
maailman ykköseksi. Uudemmat versiot eivät tunnu löytyvän. Onkohan vertailu
pantu boikottiin? Tai ei. Löytyyhän sieltä vuosi 2021. Suomi on pudonnut
kuudenneksi. Ruotsi johtaa.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Simon Anholtin TED-puheenvuoro hyvistä maista vuonna 2017
oli niin hyvä, että parhaita osia on nyt pakko hieman lainata:</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">”Jos katsomme globalisaation haittapuolia, havaitsemme
että se on päässyt yllättämään meidät ja olemme vastanneet siihen hitaasti. Jos
katsomme globalisaation haittapuolia, ne tosiaan vaikuttavat ajoittain
musertavilta. Kaikki suuret haasteet, joita kohtaamme nyt, kuten ilmastonmuutos
ja ihmisoikeusongelmat, väestöongelmat, terrorismi ja pandemiat, huumekauppa ja
ihmiskauppa, lajien kuoleminen sukupuuttoon, voisin jatkaa vielä, emme juuri
saavuta menestystä monia näistä haasteista vastaan. Meidän täytyy ryhdistäytyä
jotenkin ja keksiä, miten voisimme globalisoida ratkaisut paremmin, ettei
meistä tulisi lajia, </span><span style="font-family: helvetica;">joka on sortunut ongelmien globalisaation uhriksi. Miksi
sitten olemme niin hitaita saavuttamaan näitä edistysaskeleita? No, syitä on
tietysti useita, mutta perimmäinen syy on kenties se, että olemme
järjestäytyneet lajina samalla tavalla kuin olimme järjestäytyneet kaksi- tai kolmesataa
vuotta sitten. Maailmassa on jäljellä yksi ainoa maailmanlaajuinen supervalta: sen
seitsemän miljardia ihmistä, me seitsemän miljardia, jotka aiheutamme kaikki
ongelmat, samat seitsemän miljardia, jotka myös ratkaisemme ne. </span><a name="_Hlk78459263" style="font-family: helvetica;">Mutta miten nuo seitsemän miljardia ovat järjestäytyneet? Edelleenkin
noin kahteensataan kansallisvaltioon ja näillä valtioilla on hallinnot, jotka
keksivät säännöt ja saavat meidät käyttäytymään tietyllä tavalla. Se onkin
melko tehokas järjestelmä, mutta ongelma on se, että tapa, jolla nuo lait
tehdään ja jolla nuo hallinnot ajattelevat, ovat täysin vääriä
maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisuun, sillä ne suuntautuvat vain sisäänpäin.
</a><span style="font-family: helvetica;">Poliitikot, jotka valitsemme, ja nekin, joita emme valitse, katsovat
yksityiskohtia. He eivät näe kokonaisuutta. He katsovat sisään. He
teeskentelevät ja käyttäytyvät kuin uskoisivat, että jokainen maa on saari, joka
elää onnellisena ja erillään kaikista muista omalla pikku planeetallaan omassa
pienessä aurinkokunnassaan. Ongelma on tämä. Maat kilpailevat keskenään. Maat
sotivat keskenään. Tämä ei ole hyvä järjestely. Meidän on muutettava se. Meidän
on keksittävä keinot, joilla saadaan valtiot työskentelemään yhdessä. Miksi ne
eivät tee sitä?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY3DY8AJP4LD9MI_uPXiJaZyK4qjZhYVSTmjjuGHvNCk7qidOqyOQJyEouyqhDv45USGIu3BoS_ykkhyphenhyphen-6qwT25_Vm3Jb8cKR_5vFy2jFsNEwdN2o9r2SCof7VUcFw4w6-9h_jdJbr7Ps/s559/anholt+2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="559" data-original-width="439" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY3DY8AJP4LD9MI_uPXiJaZyK4qjZhYVSTmjjuGHvNCk7qidOqyOQJyEouyqhDv45USGIu3BoS_ykkhyphenhyphen-6qwT25_Vm3Jb8cKR_5vFy2jFsNEwdN2o9r2SCof7VUcFw4w6-9h_jdJbr7Ps/w157-h200/anholt+2.jpg" width="157" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Olen käyttänyt
10-15 viime vuotta yrittäessäni keksiä, mikä olisi sellainen oma etu joka
rohkaisisi paitsi poliitikkoja, myös yrityksiä ja tavallista väestöä, meitä
kaikkia suuntaamaan ajatteluamme ulospäin, ajattelemaan kokonaiskuvaa,
katsomaan välillä ulospäin sisäänpäin katsomisen sijaan. Tässä kohtaa tajusin
jotain tärkeää. Vuonna 2005 aloitin tutkimuksen, jota kutsutaan
maabrändi-indeksiksi. Se on laaja-alainen mielipidetutkimus, joka kohdistettiin
suurelle joukolle ihmisiä, joka vastaa noin 70 prosenttia maapallon väestöstä.
Suosimme hyviä maita. Emme ihaile ensisijaisesti maita, jotka ovat rikkaita, voimakkaita,
menestyviä, nykyaikaisia tai teknisesti kehittyneitä. Ihailemme ensisijaisesti
maita, jotka ovat hyviä. Mitä tarkoitamme hyvällä?<span> </span></span><span style="font-family: helvetica;">Tarkoitamme maita, jotka tekevät jotain
maailman hyväksi, Maita, jotka tekevät maailmasta turvallisemman, paremman,
rikkaamman tai oikeudenmukaisemman. Sellaisista maista me pidämme. Tämä on
tärkeä havainto. Nyt voin sanoa mille tahansa hallinnolle, että menestyäkseen sen
täytyy tehdä hyvää. Jos tahtoo myydä enemmän, saada lisää sijoituksia, tulla
kilpailukykyisemmäksi, täytyy alkaa käyttäytyä hyvin, koska silloin saa arvostusta,
ja sen myötä kauppakumppaneita. Mitä enemmän siis tekee yhteistyötä, sen
kilpailukykyisemmäksi tulee. Tätä kutsutaan hyvä maa -indeksiksi. se mittaa,
tai ainakin yrittää mitata, kuinka paljon hyvää kukin maa tuottaa muulle
ihmiskunnalle oman väestönsä sijaan. Thomas Anholt kehottaa käyttämään sanaa
hyvä. Hyvä, itsekkyyden vastakohtana. Lyömäaseena poliitikkoja vastaan. "Olen
ylpeä, koska tulen hyvästä maasta.” No sanotaan nyt sitten niin: ”Olen ylpeä,
kun tulen hyvästä maasta, eikä pelkästään hyvästä vaan maailman parhaasta”!
Hymyilyttääkö?</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Suden näkökulma</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Ryhdyin puhumaan kaupunkien hyvyyden mittaamisesta ja
käytettävistä kriteereistä Jennille. Jenni on arkkitehti ja vielä lastenlasteni
äiti. Lähisukulainen siis. Ja menestynyt suunnittelija. Hän ryhtyy uhoamaan.
Hän pitää ihmisten näkökulmaa rajoittuneena
ja tyhjänpäiväisenä. On vaihdettava näkökulmaa. On otettava suden näkökulma! Jenni:
”<a name="_Hlk78459432">Jotenkin suden-näkökulma on minulla ollut tapetilla nyt</a>…mutta
pitää vielä hetki muotoilla sitä vinkkeliä jotenkin kirkkaammin… joka
tapauksessa! Tämän päivän keskustelu pamfletteineen ärsyttää…se on niin kovin
pientä piiperrystä ja taipuvaista niin muodikkaaseen vastakkainasetteluun. Ei
pidä mennä helppoon, vaan nyt pitää osata ja uskaltaa ajatella isosti ilman
mitään syyttäviä osoittelevia sormia ja ’arkkitehtuurisotia’ yms… -mistä media
kiittää ja kumartaa. <a name="_Hlk78459387">Maailmassa on ’minä olen oikeassa’-
älykkyyttä ihan liikaa, mutta ihmiset yhteen keräävää, kuuntelevaa ja
rakentavaa viisautta ihan liian vähän</a>.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Jenni on vakavissaan. Puhuuko tuossa nyt Linkolan haamu,
vai puhuuko siinä ystäväni Paloheimon etiäinen? Niin, Paloheimo lähetti minulle
juuri kirjoituksensa, jossa hän kirjoitti näin: ”Olettakaamme, että järki ja
oikeudenmukaisuus planeetallamme lisääntyisivät parin seuraavan sukupolven
aikana niin, ettei ihmiskunta ajattelisi vain itseään, vaan myös kymmeniä
tulevia sukupolvia ja maapallon elollista rikkautta kaikkiaan. Silloin
tehtäisiin päätös, että puolet maapallon vesien ja maiden pinta-alasta
varattaisiin kaikille muille – tuossa vaiheessa ehkä 5 miljoonalle lajille -
maailmassa. Niin turvattaisiin myös ihmisen tuleville sukupolville rikas ympäristö
ja kauniit elinolot.” Hänkään ei mainitse ajankohtaisia arkkitehtuurikohteita erityisen suojelun kohteina. Osa tuosta Eeron pinta-alasta kuuluisi ilman muuta
myös sudelle. Mitähän Eero tarkoitti, kun hän kirjoitti 5 miljoonasta lajista?
Havaitsen juuri, etten tiedäkään montako eliölajia meillä on saatikka että
tietäisin, paljonko elollisia olentoja on kaikkiaan. Eihän minulla ole
alkuunkaan käsitystä siitä mikä on ”luonnon monimuotoisuus”. Vaikea ymmärtää suden
näkökulmaa. Ryhdyn tutkimaan asiaa tyypillisellä wikipediatasolla. Eliölajeja
on vähintään 10 miljoonaa, ehkä 100 miljoonaa. Kuka tietää? Ei kukaan. Joku
arvioi, että Suomessa olisi 50000 eliölajia. Niistä uhanalaisia on noin 10 %. Joku
toinen arvioi, että ihmisen uhkaamia eliölajeja olisi maailmassa nyt miljoonan
verran.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEht8A4Au8xEqWhAaH77IWTP6ltVZFoRurgPdbQcDdB_OtoAVloeFSgyVSsboXt9NHx4Hjf18WvoPfckEgsnGCt5Ti7a_C-DiD-66a5K6h2hFLlQjnJldUmFliWGkHUqMeKwHWOybeCBVUc/s1274/biomassa+ja+susi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="603" data-original-width="1274" height="189" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEht8A4Au8xEqWhAaH77IWTP6ltVZFoRurgPdbQcDdB_OtoAVloeFSgyVSsboXt9NHx4Hjf18WvoPfckEgsnGCt5Ti7a_C-DiD-66a5K6h2hFLlQjnJldUmFliWGkHUqMeKwHWOybeCBVUc/w400-h189/biomassa+ja+susi.jpg" width="400" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;"><br />Oletko koskaan
ajatellut maailman biomassan jakautumista. Pääosa biomassan hiilestä eli 82 %
on kasveissa ja erityisesti puissa. Biomassaan on sitoutunut 546 miljardia
tonnia hiiltä. Kasvien osuus on 450 miljardia tonnia. Suomen metsiin on
sitoutunut 8 miljardia tonnia hiiltä. Se on 1,7 % kaikesta maapallon kasveihin
sitoutuneesta hiilestä. Äskettäin tekemässäni Sahara-blogissa jättimäisen
Saharan metsittämisprojektin metsään sidotun hiilen lisäykseksi vuoteen 2060
mennessä arvioitiin 90 miljardia tonnia ja vuonna 2100 sidotun hiilen määrä
olisi noin 160 mrd. tonnia. Tämähän tarkoittaisi vuonna 2060 maailman
kasvustoon eli pääosin metsiin sidotun hiilen lisääntymistä 20 %, vuonna 2100
lisäys olisi 36 %. </i><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2018/01/sahara-sahara-sahara.html" style="font-family: helvetica;">http://penttimurole.blogspot.com/2018/01/sahara-sahara-sahara.html</a><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;">Eläinten osuus on
0,4 % kaikesta biomassasta. Ihmisten osuus eläinten biomassasta on 2,5 % ja
kotieläinten osuus vastaavasti 4 %. Maailmassa on 2,5 miljardia eliötä yhtä
ihmistä kohti. Niitä on 20 triljoonaa. Triljoonassa on 18 nollaa. Ihmisiä on 8
miljardia. Siinä on 9 nollaa. Susia maailmassa on ehkä noin 200000 yksilöä.
Suomen susimäärä on noin 200 yksilöä.</span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Mistä saa olla
huolestunut?</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Saako pienistä asioista olla huolestunut silloin kun on
isoja asioita, joista on syytä olla huolestunut. Onko väärin, että Eteläranta
ja Elielin aukio kiinnostavat ja ärsyttävät kun koko ajan päässään tietää, että
ilmastonmuutos uhkaa meidän planeettamme elämää ja konkreettisesti meidän
lastenlastenlastemme elämää. Minä sanon, että ihmisillä täytyy olla oikeus
huolestua pienistä asioista. Elielin aukiosta ja Etelärannasta saa ja pitää
olla huolestunut. Ilmastonmuutos ei ole pieni asia.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Tietoisuus ongelmasta ei riitä. Tarvitaan
tekoja. Ei ole kysymys oikeudesta vaan velvollisuudesta. Tuhannet tiedemiehet ja Greta Thunberg ovat varoittaneet vaarasta. Kansalaisten on nyt äänestettävä valtaan poliitikot
jotka toteuttavat velvollisuutensa. <a href="https://academic.oup.com/bioscience/advance-article/doi/10.1093/biosci/biab079/6325731">https://academic.oup.com/bioscience/advance-article/doi/10.1093/biosci/biab079/6325731</a>
<o:p></o:p></span></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8NWlfICCXTZeSAR1zMj_nUsGIG1VDKuw7oaNIM3CDlTmgxyJoKt9s8SCgJhNVUoNdHHtBroU0rpBdivFpz01nTAng93jkGuzRMBQxGDYGoiveFNr8OnqW_1-XXLdIWVT2ET_JNXgH8do/s627/warning.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="75" data-original-width="627" height="48" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8NWlfICCXTZeSAR1zMj_nUsGIG1VDKuw7oaNIM3CDlTmgxyJoKt9s8SCgJhNVUoNdHHtBroU0rpBdivFpz01nTAng93jkGuzRMBQxGDYGoiveFNr8OnqW_1-XXLdIWVT2ET_JNXgH8do/w400-h48/warning.jpg" width="400" /></a></div><br /><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Aristoteles sanoi: ”Yhteiskunta, joka menettää otteen
menneisyydestä, on vaarassa, sillä se tuottaa ihmisiä, jotka eivät tiedä muusta
kuin nykyisyydestä ja jotka eivät ole tietoisia siitä, että elämä oli ollut ja
voisi olla erilaista kuin se on.”</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Paloheimo sanoi: ”Ihmiskunta elää historiansa
ainutkertaista hetkeä. Mennyttä on arvioitava avoimen kriittisesti. Historiasta
ei nyt ole samaa apua kuin aikaisemmin.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Anholt sanoi: ”Mutta miten ihmiskunta on järjestäytynyt?
Edelleenkin noin kahteensataan kansallisvaltioon ja näillä valtioilla on
hallinnot, jotka keksivät säännöt ja saavat meidät käyttäytymään tietyllä
tavalla. Se onkin melko tehokas järjestelmä, mutta ongelma on se, että tapa,
jolla nuo lait tehdään ja jolla nuo hallinnot ajattelevat, ovat täysin vääriä
maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisuun, sillä ne suuntautuvat vain sisäänpäin.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Jenni sanoo: ”Jotenkin suden-näkökulma on minulla ollut
tapetilla nyt. Maailmassa on ’minä olen oikeassa’- älykkyyttä ihan liikaa,
mutta ihmiset yhteen keräävää, kuuntelevaa ja rakentavaa viisautta ihan liian
vähän.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Että kesämietteitä kerrakseen. Jäi muuten tuo
ihannekaupungin mittausjärjestelmä kehittämättä, kun sotkeuduin noihin suden
näkökulmiin.</span></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3593270844674473741.post-77330354334540602282021-07-22T16:59:00.003+03:002021-07-22T17:32:56.202+03:00Markku Piispanen on mennyt vuorten taa<p><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBtxEzwqtYqoJu3friOGDGqYoPlF7Al1lp-vbwDLam6RgX4BgkMAzSKNkpyivUrvRUJBf65DU790r4GTN28KXh_wjwJ540vGCDFuQk0_x4Nvja2399Po130e4w3SmdB7K3-X5o9TvRiyM/s323/markku+3.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="323" data-original-width="245" height="255" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBtxEzwqtYqoJu3friOGDGqYoPlF7Al1lp-vbwDLam6RgX4BgkMAzSKNkpyivUrvRUJBf65DU790r4GTN28KXh_wjwJ540vGCDFuQk0_x4Nvja2399Po130e4w3SmdB7K3-X5o9TvRiyM/w194-h255/markku+3.jpg" width="194" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Ystäväni,
työtoverini ja kurssitoverini Markku Piispanen (1934-2021) on siirtynyt ajasta
ikuisuuteen. Markku oli ihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän oli
rakas ihminen. Hän oli lämminsydäminen ihminen. Markulla oli monia
kadehdittavia ominaisuuksia. En puhu hänen insinööritaidoistaan. Niissä hän oli
ilman muuta huippua. Tai ehkä puhun niistä kohta. Haluaisin puhua hänen hämmästyttävistä
ihmissuhdetaidoistaan eri kulttuureissa, hänen johtamistaidostaan joka perustui
motivointiin, hänen loistavasta kielitaidostaan, puhumattakaan hänen
tennistaidostaan - firman mestaruus nuoret kaatamalla. Haluaisin tietysti
muistella, puhua ja kirjoittaa hänen kansainvälisestä kokemuksestaan uran
alusta sen loppuun. Elämäntyöstä kokonaisuutena. Tehtävä on kuitenkin minulle mahdoton.
Sitä en yritä. Minä keskityn asioihin jotka ovat meidän ystävyytemme ja
yhteistyömme varrelta. Markku on tehnyt kokemuksistaan elämänkertakirjasia.
Luen niitä juuri nyt. Markku syntyi savusaunaan Pelkosenniemellä. Hän joutui
kolme kertaa evakkoon. Kirjoitti sitten Rovaniemellä kolmen ällän ja kahden
cumun ylioppilaaksi. Yksi juttu hänen nuoruudenkertomuksissaan ylittää
kuitenkin kaiken. Hän kertoo lukiolaisena purkaneensa rakennustyömaalla
sementtikuormaa ja kantaneensa aina kaksi 50 kg:n säkkiä kerralla. Uskoisiko
tuota? Minulla yksikin säkki tuotti tuskaa, jos määrä kohosi satoihin
säkkeihin.</span><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="mso-bookmark: _Hlk77516566;"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></span><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Perhe on sydämessä</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="mso-bookmark: _Hlk77516566;"><span style="font-family: helvetica;">Markku kertoo
Afrikan kokemuksistaan kirjasessa ”Markku an Expat in Africa”. En aio ryhtyä
siteeraamaan Markun ajatuksia Afrikan ajoilta hänen toimiessaan Etiopiassa ja
Ghanassa 70-luvulla. Markulle tyypilliseen tapaan hän kirjoittaa enemmän
perheestään kuin työstään. Perhe on kaikki kaikessa. Rakas vaimo ja kolme
poikaa ja Hassina, Etiopian valittu. Tai Hassina se taisi Iriksen valita. Ne
ajat olivat Markun elämän ja elämäntyön kannalta tärkeitä, hänelle ehkä
keskeisiä niin työssä kuin perhe-elämässäkin. Minä keskityn meidän yhteisiin
vuosiimme. Ne olivat minulle keskeisiä. Kiitän Markkua siitä, minkä hän antoi
minun elämälleni.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Olenhan tuntenut
Markun opiskeluajoista alkaen, eli vuodesta 1953, jolloin aloitimme
Teknillisessä korkeakoulussa Hietalahdentorin varrella, mutta meidän henkinen
ja ammatillinen yhteistyömme ja samalla ystävyytemme alkoi vasta vuonna 1980.
Silloin Markku kirjautui meidän yhtiömme palkkalistoille. Se kaikki, yhteistyö
ja ystävyys jatkuivat niin kauan kuin työelämää riitti. Ammatillinen yhteistyö
hiljakseen haaleni minun muuttaessani Libyasta Suomeen vuoden 2000 jälkeen ja
Markun siirtyessä jälleen Etiopiaan. Ystävyys säilyi.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOvzETOpp6Qm08yOZ_FRnAqTeWXlTh9743Gyb1Rryw55JM9BK2XTjgxc_-IdviAK7IEYsLAScGalcyZfsn348I6e6_hf3LuQZJx2T9vCeA9PU_SvgCKLfLhT5u6P63oj00ZVJI-t3rCVI/s283/iris+ja+markku.png" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="256" data-original-width="283" height="181" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOvzETOpp6Qm08yOZ_FRnAqTeWXlTh9743Gyb1Rryw55JM9BK2XTjgxc_-IdviAK7IEYsLAScGalcyZfsn348I6e6_hf3LuQZJx2T9vCeA9PU_SvgCKLfLhT5u6P63oj00ZVJI-t3rCVI/w200-h181/iris+ja+markku.png" width="200" /></a></div><span style="font-family: helvetica;">Oliko Markun
elämä pelkkää työntekoa? Ei, siihen mahtui paljon muutakin. Ennen kaikkea ihana
perhe ja suurenmoinen ystävämme Iris. Kaunis hääkuva on vuodelta 1956, sen otti
Iriksen isä Pauli. Iris soitti kerran minulle Sirtenlahden rannalla
etiopialaista laulua ”Ystäväni on mennyt vuorten taa”. Silloin olin menettänyt
lasteni äidin. Tanssimme itkien. Nyt on Iriksen aika itkeä. Hän on menettänyt
Markun. Se on hyvän elämän kaihoa. Haluaisin kuulla etiopialaisen tizita-laulelman
juuri tuon kaihon symbolina. Etsin tuota laulua netistä. En löydä. Jos haluat
kuunnella etiopialaista tizitaa nykymuodossa klikkaa tuohon: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=lTlmyk42kI4">https://www.youtube.com/watch?v=lTlmyk42kI4</a></span><p></p>
<span style="font-family: helvetica;"><span style="mso-bookmark: _Hlk77516566;"></span>
</span><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;"><span style="color: #030303; font-size: 10pt;">Ethiopia Music - Workezebo – Tizita</span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Kansainvälinen ura</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Valmistuttuaan diplomi-insinööriksi Teknillisestä
Korkeakoulusta vuonna 1960 Markku toimi aluksi Otaniemen rakennustoimikunnan
teknisenä sihteerinä, istui kokouksissa itsensä Alvar Aallon kanssa, sitten
Rakennushallituksen suunnitteluinsinöörinä vuoteen 1963, tämän jälkeen hän
pyöritti omaa toimistoa ja oli myös Bertel Ekengrenin palveluksessa vuoteen 1970,
kunnes aloitti kansainvälisen uransa Etiopian yleisten töiden ministeriön
päällikköinsinöörinä. Voi miten paljon kiintoisaa kerrottavaa hänellä oli
niiltä kuudelta vuodelta jotka hän toimi tässä tärkeässä virassa. Olipa
joukossa melkoisen hurjiakin vallankäytön tarinoita. Kulttuurien kohtaamisessa
on joskus vaihdettava omasta kulttuurista vieraaseen – jotta tepsii. Löysin
muuten koneeltani Markun vuonna 1974 käsin kirjoittaman raportin Suomen
kehitysyhteistyön tilanteesta Etiopiassa. Markku oli sen kirjoittanut
valtiontilintarkastajille osoitettuna, toimittuaan nelisen vuotta maassa
yleisten töiden ministeriön kakkosmiehenä. Hän kertoo yhteistyön saaneen
alkunsa Suomen rakennusinsinööriliiton näyttelystä Addis Abebassa 60-luvun
lopulla. Ensimmäisenä maahan saapuivat vuonna 1968 Paavo Mänttäri ja Erkki Juslén.
Markku saapui paikalle vuonna 1970. Perhe kahden kuukauden viiveellä. Markun aikana
ministeriössä oli useita suomalaisia asiantuntijoita. Mainitaan esimerkiksi
Juha Suonenlahti, Esa Paaso, Paavo Tammekann, Eero Saarinen, Jorma Wessman, Kai
Korpia, Lars Björksten ja Sune Norrbäck.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kirjelmässään Suomen valtiontilintarkastajille Markku
kirjoittaa mm. näin: </span><i style="font-family: helvetica;">”Suomen valtio on
onnistunut tähän mennessä lähettämään tänne vain todella ammattitaitoista
joukkoa, joka on herättänyt luottamusta etiopialaisissa suomalaiseen
ammattitaitoon ja rehellisyyteen. Mielestäni tätä suuntausta pitäisi jatkaa. On
parempi lähettää maailmalle harvoja todella ammattitaitoisia ihmisiä kuin suuri
määrä oppipoikia. Uudet erilaiset olosuhteet vaativat yleensä vahvaa ammatti-
ja kokemustaustaa, jota ilman tietoja ja taitoja ei voi onnistuneesti soveltaa
muuttuneissa olosuhteissa.”</i><span style="font-family: helvetica;"> Mielenkiintoista on se, että Markun aikana
paikalla olleiden 10 suomalaisen asiantuntijan keski-ikä oli reilusti alle 40
vuotta. Nuoria poika siis, mutta ei Markun mielestä oppipoikia.</span></p><p class="MsoNoSpacing"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7CfmSjL21sI96hofpfjbeOxvOcaWIROJoaipnFEbWx7AUYYqK8xHsMFlPLqdXF8Ju5tv6z-41rqD7BSYhaslsRQlBozRM_XHk2GeX7dDjD2eAc9O-3ajnU63J0KwSmi00BHQgk2eF3Ug/s282/allekirjoitus.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="138" data-original-width="282" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7CfmSjL21sI96hofpfjbeOxvOcaWIROJoaipnFEbWx7AUYYqK8xHsMFlPLqdXF8Ju5tv6z-41rqD7BSYhaslsRQlBozRM_XHk2GeX7dDjD2eAc9O-3ajnU63J0KwSmi00BHQgk2eF3Ug/s0/allekirjoitus.jpg" /></a></div><p></p><p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Vuonna 1976 Markku siirtyi YK:n eksperttinä vahvistamaan
Ghanan valtion rakennussuunnittelukäytäntöjä. Ghanassa hänen työkohteinaan oli
useita suuria hankkeita sairaaloista laivatelakoihin. Ja vihdoin vuonna 1980
koitti meidän aikamme. Markku tuli Liikennetekniikka Oy:n palvelukseen vuonna
1980. Libyan ja osittain Moskovan hommia jatkuikin sitten lähes 20 vuotta.
Markku siirtyi jälleen Etiopiaan, nyt konsulttina. Siellä hän hoiteli Deveconin
yleiskaava- ja sairaalahommia sekä Finnroadin tiehommia.</span><span style="font-family: helvetica;"> </span><span style="font-family: helvetica;">Kaksi yleiskaavaa Markku hoiteli yhdessä
Hennu Kjisikin ja Tuomo Sirkiän kanssa ja tiekilometrien määräksi taisi tulla pitkälti
toista tuhatta. Kotimaahan Markku palasi kaiken tehneenä eläkemiehenä
2010-luvun alussa.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmHcglSAXwXp38QYcE_zfn2b_8-_FCQgXLn4bNQxY_i8byZUIfnxvXjs11gxFsohRHFYw0DMrsYoO1U8TC88nB-xauo4rF5mFV2aRZ6h56-a9yiZBlPsWERnbR4ujZyTryGwbD7kAdG90/s826/p.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="826" data-original-width="515" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmHcglSAXwXp38QYcE_zfn2b_8-_FCQgXLn4bNQxY_i8byZUIfnxvXjs11gxFsohRHFYw0DMrsYoO1U8TC88nB-xauo4rF5mFV2aRZ6h56-a9yiZBlPsWERnbR4ujZyTryGwbD7kAdG90/s320/p.jpg" /></a></span></i></div><i><span style="font-family: helvetica;">Vanhat kaverukset Eero Oulasvirta,
Olli Lehtovuori ja Markku Piispanen pohtimassa etupäässä menneitä ja vähemmässä
määrin tulevia. Minäkin olin mukana nauttimassa menneisyyden lisäksi Iriksen etiopialaisia
dorovot-antimia. Tämä tapaaminen oli vuonna 2018. Nyt on yksi poissa.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="http://penttimurole.blogspot.com/2018/10/kulttuureista-ikaihmisiin-ja-uusista.html"><span style="font-style: normal;">http://penttimurole.blogspot.com/2018/10/kulttuureista-ikaihmisiin-ja-uusista.html</span></a>
<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Ras Lanuf</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Devecon Oy sai Tripolin Transportation Master Planin
jälkeen suurtyön Libyassa. Oli suunniteltava ja valvottava 40000 asukkaan Ras
Lanufin öljykaupungin rakentaminen Libyaan Sirten lahden rannalle. Rakentamisen
valvonnan päälliköksi valittiin, kukapa muu kuin Markku Piispanen. Rakennustyöt
alkoivat vuonna 1983. Markku asettui perheensä ja valvontatiiminsä kanssa
urakoitsijan rakentamaan campiin. Kirjoitin näistä ajoista: ”Delegaationa
kiipeilemässä Ras Lanufin taustakukkuloilla. Pitääkö kaupunki rakentaa rantaan
vai pitääkö se rakentaa vuorille?<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Onko
malli ’finger’, onko se ’linear’ vaiko ’radial’? Urbanistien tai
semiurbanistienko taistelu? Päätös syntyi ja Markku pääsi rakennushommiin.
Hänen tärkein apulaisensa oli Kaj Outa, rakennusmestari ja painonnoston
mestari. Markun asunnolla Raslan campilla, sauna kuumana, lauteilla
arabitilaajat! Tekemisen tasapainon ja onnentunteen huippua. Enkan
toimitusjohtaja Sarik Tara ja poika. Isän mielipide:<i style="mso-bidi-font-style: normal;"> </i>”Meidän firmassa vain insinöörit saavat johtaa. Se olen minä,
Sarik! Billfingerillä oppini saanut.” Markku molempia opettamassa.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Liisa Iriksen kanssa saunalla, musta meri,
koirat haukkuvat. Surffilauta, mahtavat mainingit.” Elämä oli tämän makuista.
Markun arvostettu asema Enkan henkilöstön keskuudessa oli ilmeinen. Vuonna 2015
Markku ja Iris kutsuttiin rakentamisen aloittamisen 30-vuotisjuhlaan
Istanbulissa. Markun poika, arkkitehti Esa lähti eskortiksi näihin juhliin.<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="mso-no-proof: yes;"> <o:p></o:p></span></i></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="font-family: helvetica;"></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQyvvgBnCxzon3hwOkx8oFA40ZqIaewskTbXAdIkBQYK3GDe9Appv2KQ2KSOKXEm4UVuX1rBijcAKL_wvyRDwJIAHNXlpD8iq0LSByoa5a0wfEK7ZbfMdkdj_RwfqptXtWcjJ9IAuTWIM/s1498/ras+lanuf.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1005" data-original-width="1498" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQyvvgBnCxzon3hwOkx8oFA40ZqIaewskTbXAdIkBQYK3GDe9Appv2KQ2KSOKXEm4UVuX1rBijcAKL_wvyRDwJIAHNXlpD8iq0LSByoa5a0wfEK7ZbfMdkdj_RwfqptXtWcjJ9IAuTWIM/s320/ras+lanuf.jpg" width="320" /></a></i></div><i style="font-family: helvetica;">Ras Lanufin urakoitsijana oli turkkilainen ENKA.
Tekijämiehet Markku ja Kaj valvoivat ja opastivat työn tekoa. Kuvassa pojat
iloisina Välimeren rantahietikoilla tulevan kaupungin paikkeilla. Markku ohjasi
taidolla ja empatialla turkkilaisen urakoitsijan epävarmoja askeleita
kaupunkirakentamisen alalla. Yhteistyö kulminoitui menestykseen.</i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-size: 16pt;"><span style="font-family: helvetica;">Sirte<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Oli syyskuu 1987. Markku Piispanen käveli libyalaisen
Anwar Sassin kanssa Helsingin katuja. Sassi oli huippuasiakkaamme Ras Lanufin
öljykaupungista. Hänellä oli valtionpäämieheltään toimeksianto. Ehkä mahdoton,
mutta kotimaansa äkillisiin tarpeisiin nähden lähinnä odotettavissa. Oli
rakennettava 30 000 kerrosneliömetrin hotelli ja kongresseihin soveltuvat kokoustilat
11 kuukaudessa. Suunnittelukin oli vielä aloittamatta. Devecon voisi olla
sopiva? Lapio pitäisi saada maahan viimeistään joulukuun alussa. Silloin jäisi
rakentajille aikaa 8 kuukautta. Suunnitteluaikaa olisi ruhtinaalliset kaksi
kuukautta. Hotelli olisi rutiinia, mutta millainen kongressihalli voitaisiin
rakentaa tässä ajassa? Senhän ei tarvitsisi olla suuri - vain 700
istumapaikkaa! <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvWXPX4aUvsLc-rexPx4rtQYfd6DFlQROL_CO8xopsugk798i6gWWJryfmk5FN981gCoNMqTs7wjNjQt1sNAArR2dBPbsLm_jKBBd8oor7FIPLVbWS_8tKYSDZm5CPMXgtHkOIVNZ94SM/s1640/SIRT+BAY.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="848" data-original-width="1640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvWXPX4aUvsLc-rexPx4rtQYfd6DFlQROL_CO8xopsugk798i6gWWJryfmk5FN981gCoNMqTs7wjNjQt1sNAArR2dBPbsLm_jKBBd8oor7FIPLVbWS_8tKYSDZm5CPMXgtHkOIVNZ94SM/s320/SIRT+BAY.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;">Sirt Bay Hotel
rakennettiin kongressikeskukseksi vuonna 1988. Markku suoritti hankintoja
yhdessä turkkilaisen urakoitsijan kanssa. Hotellin pinta-ala on 30000 k-m2. Siihen
liittyi ISIS-kahinoissa poltettu 1200 neliön kongressiteltta. Hotelli
rakennettiin 8 kuukaudessa.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p><span style="font-family: helvetica;">Kadulla kävelevät miehet havaitsevat vanhalla
messukentällä sirkusteltan. Syksy oli sirkusten aikaa. Idea! Tuossa
rakennustapa! Tehdään siitä teltta. Onko Devecon kiinnostunut? Pitäisi päättää
heti. Hiekka juoksee tiimalasissa. Deveconin hallitus päättää. Asiakassuhde
Sassiin velvoittaa. Häntä on autettava. Mistä muualta hän voisi saada apua?
Markku Piispanen hoitaa projektinjohdon. Jussi Jauhiainen lupaa piirtää
hotellin kahdessa kuukaudessa. Pekka Rautimo piirtää teltan alustavia
luonnoksia. Markku painelee kokoukseen ja tulee ulos: ”Teltta hyväksytty!” Eero
Kontula ja Andy Sadlak hoitavat infran. Steve Fairhurst piirtää maisemointiin
liittyvät härvelit. Keskelle sisäänkäyntiä tehdään liikenneympyrä, jonka keskelle
Liisa Ilveskorpi piirtää libyalaisen kaivon. Hannele Helkama-Rågårdh huolehtii
tyylikkäistä sisustuksista. Hanke valmistuu aikataulun mukaan. Eräs pieniä
maailmanennätyksiä!</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica; font-size: 16pt;">Hallintokeskukset Jufraan
ja Sirteen</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Vuonna 1990 alkaa uusi savotta. Markku joutuu
avainasemaan. On suunniteltava kaksi hallintokeskusta ja 2400 asuntoa. Devecon
mobilisoituu. Markku tekee ohjelmaa ja budjettia hankkeiden toteuttamiseksi.
CJN Oy Jussi Jauhiasen johdolla valmistautuu arkkitehtisuunnitteluun,
Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy tulee apuun, Ekono Oy, Maa ja Vesi Oy ja
Liikennetekniikka Oy ryhtyvät insinöörihommiin. Markku on suunnittelun
kapellimestari ja kotimaan ankkuri. Hän myös palkkaa rakentamisen valvojat, kun
siihen vaiheeseen päästään. Minä siirryn Libyan ankkuriksi. Suuria kohteita oli
kaksi. Sirten kongressikeskuksessa oli 40000 m2 kerrosalaa. Suunnitteluun
kuului koko hallintokeskuksen alue katuineen ja istutuksineen.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Meidän valvonnassamme oli vielä tontilla
sijaitsevat 16 ministeriörakennusta.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Jufrassa kongressikeskuksen ja ministeriöiden kerrosala oli 72000 m2. Jufrassa
suunnitellaan lisäksi 2400 asuntoa alueineen. Yhteensä siis 90-luvun aikana
suunniteltiin ja valvottiin yli puoli miljoonaa kerrosneliötä rakennuksia.
Markku oli niissä töissä ankkuriasemassa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnlfzLIdXCObWGRhf7TH61_BPRGKL9kTL5_5_CkOei0mOt_vabc4YRg4K-rP4TyiGUsCHUNpuapi-BBhvT550BlH0clBIWNGfNKO5tr40RQUgWNjdOa96NDEHorVWVR4hA58T7wDiwMr8/s1656/sirt+gongress.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1023" data-original-width="1656" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnlfzLIdXCObWGRhf7TH61_BPRGKL9kTL5_5_CkOei0mOt_vabc4YRg4K-rP4TyiGUsCHUNpuapi-BBhvT550BlH0clBIWNGfNKO5tr40RQUgWNjdOa96NDEHorVWVR4hA58T7wDiwMr8/s320/sirt+gongress.jpg" width="320" /></a></div>Sirten
hallintokeskuksen suuressa salissa on 4500 istumapaikkaa. Keskuksessa on
lisäksi neljä 700 hengen kongressisalia. Yhdessä niistä juhlistettiin juuri
Libyan uuden pääministerin virkaanastujaisia, Markulle tuttu mies.</span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><o:p><span style="font-family: helvetica;"> </span></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicMcZrE-LViFI0DoYT8Jf4d-kzsnsGSzuS6Uox8sG7a3TYmlIulWMKf5C39UEp0up-ND_BIWK58Z4kkFvTdikhIrntieltYf3f_qPSUjLlpUf7tgIGfm5bYL6tB_uyKssmURb66pTlUXw/s802/jufra.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="552" data-original-width="802" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicMcZrE-LViFI0DoYT8Jf4d-kzsnsGSzuS6Uox8sG7a3TYmlIulWMKf5C39UEp0up-ND_BIWK58Z4kkFvTdikhIrntieltYf3f_qPSUjLlpUf7tgIGfm5bYL6tB_uyKssmURb66pTlUXw/s320/jufra.jpg" width="320" /></a></span></i></div><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: helvetica;">Jufran
hallintokeskus käsitti ministeriörakennukset, pääministerin toimiston sekä
kongressitilat ja kirjaston. Kellotorni on näkyvä maamerkki. Alueelle rakennettiin
lisäksi 2400 asuntoa, kouluja, lastentarhoja ja vesitorni.<o:p></o:p></span></i><p></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Rakennustöiden valvonta oli suuri tehtävä. Työhön
palkattiin 40 suomalaista arkkitehtia ja insinööriä. Pisimpään työmaalla olleet
olivat paikalla kuusi vuotta. Työkautta kesti vuodesta 1991 vuoteen 1999.
Markku hoiti koko porukan rekrytoinnin. Markun tärkein työkohde oli Libyassa
lähes 20 vuotta.</span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-family: helvetica;">Kaksikymmentä vuotta yhteistä työtä. Vielä jatkui jälkisammutusta
Etiopian sairaala- ja yleiskaavahommissa uuden vuosituhannen ensimmäisellä
kymmenyksellä. Nyt nämä kohteet ovat liukuneet kaukaisuuteen. Miltei unohdukseen.
Ei sentään. Ne palautuvat kyllä mieleen. Niihin sisältyy kaipaus. Haluaisi nähdä
niitä jälleen. Kädellä koskettaa. Haistella sisäilmaa. Kulkea hitaasti
varjoisia julkisivuja pitkin. Valoon, varjoon, valoon. Masrabioitten suojassa.
Kasvaneiden puiden varjossa. Ovatko ne rikkiammuttuja? Kyllä osittain, mutta
pääosin pystyssä. Ovatko ne hiekkamyrskyjen ruskeiksi värjäämiä, valkoinen väri
kadonnut? Kyllä sitäkin, ja katoilla hiekkadyynejä. Markku ei enää pääse niitä
paikkoja katsastamaan. Minunkin pääsyni on kyseenalaista. Rakennukset elävät
ihmistä kauemmin. Mutta eivät ikuisesti. Aika tekee tehtävänsä. Ihminen
uudistuu jälkikasvunsa kautta. Se on meidän kohtalomme ja onnemme. Markku on
mennyt vuorten taa.</span></p><p class="MsoNoSpacing"><o:p></o:p></p>pentti.murole@gmail.comhttp://www.blogger.com/profile/10866949038968371806noreply@blogger.com4