Nastat vai kitkat

Kimi Räikkönen vaihtaa formulakisoissa renkaita kolmekin kertaa 300 kilometrin matkalla. Vaihto on tarkkaa puuhaa, sillä väärät renkaat sateen sattuessa saattavat leikata lopputuloksesta kymmenkunta sekuntia. Se vie voiton. Ralliautoilijoilla on mukanaan kasoittain renkaita. He vaihtavat aona oikean renkaan kelin mukaan. Suomalainen autoilija vaihtaa renkaita kaksi kertaa vuodessa. Suuri osa rapistelee nastarenkailla vielä pitkälle vapun jälkeen. Heillä on vapaus valita. He ovat yksilöitä. Tallimääräyksiä ei tarvitse kuunnella. Ja tallimääräyksiä ei ole. Suomen viranomaisten kiinnostus nastojen käytön välttämättömiin rajoituksiin ei ole toistaiseksi herännyt, paitsi nyt, kun Helsingin kaupunki astuu Pekka Isoniemen johdolla areenalle. Toivottavasti!

Oma kohtalo Kehä I:n vaikutuspiirissä

Kehä I:n lähistöllä melu huumaa. Kierrän omaa taloani ja yritän löytää meluttoman paikan talon takaa. Tuo ei onnistu, sillä minulle tarjottu kaukomelu kiertää nurkan. Keskustelu on vaikeaa, vaikka etäisyys tiehen on puoli kilometriä. Kynnet purevat tietä. Melu ilkkuu tien viereen rakennettuja meluaitoja, hyppää niiden yli ja lähentelee, raiskaa meitä, tien läheisyydessä asuvia. Huumaavaa nastarenkaiden tehostamaa melua täydentävät tonnikaksisatasten kyykkypyörien riipivät kiihdytyskiljahdukset ja rekkakuskien keskikaistaetenemisen äänen ja pölyn raivo.

Tietä käyttää runsaat 100 000 ihmistä päivässä. Heillä on näennäinen kiire. He lähtevät liikkeelle keskimäärin 3 minuuttia liian myöhään. Siksi heidän pitää ajaa 8-kympin alueella 9-kymppiä - ehtiäkseen ajoissa. Melu on eksponentiaalisessa suhteessa nopeuteen. Samoin nastarenkaiden irrottama aines. Tuossa aineksessa on salaperäisen kavala PM 10 -komponentti. Tuota ainesta irtoaa Kehä I:n asvaltista Pakilan ja keskuspuiston kohdalla kilometrin matkalla noin 5 tonnia vuodessa. Urat kasvavat ja vesiliirto vaanii – kesällä. Myös joku muu asia vaanii, se on urautumisesta johtuvat tietyöt - niitä en rakasta tippaakaan. Nyt en ajattele valtion ja kuntien rahapussia vaan itseäni.

Tiedän ratkaisun Kehä I:llä: Alennetaan nopeus 60 kilometriin tunnissa, päällystetään pehmeällä asvaltilla ja kielletään nastarenkaat. Kustannukset: Ei lisäkustannuksia. Hyödyt: Kaikki 100 000 päivittäistä tienkäyttäjää ja melun saastuttamat tien varrella asuvat 60 000 ihmistä saavat paremman elämän ja kaikki ehtivät ajoissa määränpäähän.

Nastarengas tai hokkirengas on suomalainen keksintö

Suomen nastarengashistoria alkoi 50-luvun lopulla Kelhun ”partarenkaista”. Niitä käyttivät rallimiehet tai itse asiassa ST-miehet, ralli ei vielä tuohon aikaan ollut huippulaji. Käytettyihin rengasrunkoihin valettiin tiheä tappimainen pinnoite, jossa tappien sisään valettiin teräksinen metallikierukka. S. P. J. Keinänen oli nastarenkaiden innovaattori. Hän kehitti ”keinäshokin”, jossa kovametallinen perforoitu kierukka valettiin renkaan nastan sisään. Systeemistä ei tullut menestystuotetta. Keinäsillä ei juuri voinut ajaa asfaltilla, eipä juuri muillakaan nastoilla, nopeuden noustessa ropisi niin, että tuskin puhetta kuuli. Pikku hiljaa nykyisen nastarenkaan tyyppiset ”Tikka”- tai ”Kometa”- nastat valtasivat alaa. Aluksi nasta oli raskas 3-4 grammainen, myöhemmin se kevennettiin 1,1 grammaan.

1950- luvun lopulla hokeilla varustetuilla renkailla mainostettiin saavutettavan sama turvallisuus kuin kesärenkailla kesäkelillä. Teekkarit testasivat vuonna 1962 jarrutusmatkoja jäällä nopeudesta 50 km/h. Nastarenkailla liu’uttiin 24 metriä, talvirenkailla 54 metriä ja kesärenkailla 58 metriä. Järeä nasta osoitti tehonsa. Tuosta samasta jäällä jarruttamisen tehosta nastarenkaiden vapaan käytön kannattajat puhuvat tänäänkin. Talvirenkaista Nokian Hakkapeliitta nousi Monte Carlon rallin myötä huipputuotteeksi.. Itse pidin parhaimpana talvirenkaana Michelin X teräsvyörengasta. Sillä voi ajaa kesät talvet. Nykyään käytän M+S renkaita. Ei tarvitse hötkyillä keväällä ja syksyllä.

Michelin X, teräsvyörengas, joka oli sen ajan teekkarin talvirengas, ajotaito oli kunniassaan.

Nokian Hakkapeliitta oli ensimmäinen pureva talvirengas, mutta kului auttamattoman nopeasti: klikkaa tuohon http://www.hakkapeliitta75.com/en/

Nasta – tutkimuksen tulokset julkistetaan

Unioninkadun juhlahuoneiston luentosali pullisteli kiinnostuneita, kun Helsingin kaupungin rakennusvirasto yhdessä tutkimuskumppaneidensa kanssa järjesti NASTA - projektin tiedotustilaisuuden. Jokaisen pidetyn esityksen jälkeen oli tilaisuus keskusteluun. Eniten äänessä oli viran puolesta Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen. Hän kyseenalaisti nastarenkaista luopumisen tai ainakin esitettyjen tutkimustulosten relevanssin. Autoliiton nettisivuilla hän sanoi täsmällisesti näin: ”Katujen huonon kunnossapidon seurauksia ei pidä sälyttää tietyn autoilijaryhmän syyksi. Herää kysymys, ovatko viime talvina rahat menneet lumenpoistoon ja keväällä tyhjä kassa näkyy huonona katujen puhdistamisena? Pitääkö pölylle löytää syyllinen muualta, kun omat hommat on hoidettu huonosti?” Myös rengasmyyjien edustajat murisivat.

PM 10 on pahin terveyttä vahingoittava pienhiukkaspäästö. Nasta-tutkimus sanoo nastarenkaiden irroittavan pääosa PM 10-saasteesta. Milanossa 50 mikrogramman päästöraja ylittyy kymmeninä päivinä vuodessa vaikka nastarenkaita ei käytetä. Helsingin päästöt ovat huomattavasti pienempiä - nastarenkaillakin.

No, totta puhuen, jos tieteellistä pitävyyttä arvioidaan Helsingissä tehtyjen tutkimusten osalta Pasi Nieminen ja Autoliitto ovat oikeassa. Eiväthän nuo selvitykset todista vedenpitävästi nastojen irrottaman PM 10 terveysvaikutuksista tai nastojen raapiman pölyn osuutta haitallisissa pienhiukkasissa. Tutkimuksia lisäämällä joudutaan kuitenkin samaan akateemispopulistiseen kierteeseen kuin turvavöistä tai kattonopeudesta keskusteltaessa 70-luvulla. Tuolloin Kekkonen jyrähti ja porukka meni ruotuun. Jyrähtäisikö Niinistö nyt?

1970-luvun tapahtumasarjaa, Kekkosen jyrähdyksen jälkeen monet uudistukset astuivat voimaan. Vuonna 1978 voimaan astuneella talvirengaspakolla ei näytä olevan kovin dramaattisia vaikutuksia liikenneonnettomuuksien määrään.

Nasta-tutkimuksen tuloksia ja raportteja löytyy seuraavasta osoitteesta: http://www.nasta-tutkimusohjelma.fi/

Mallia Saksasta tai Japanista

Nastarenkaiden täyskieltoon Euroopassa ovat menneet Saksa, Portugali ja Espanja. Nastoilla ei saa ajaa Sveitsin moottoriteillä. Monilla Keski-Euroopan vuoristoseuduilla talvirenkaat tai lumiketjut ovat pakollisia huonon ajokelin vallitessa. Oslossa ja Bergenissä on nastarengasmaksu. Oslossa maksu on vajaa 4 euroa päivässä ja 150 euroa kaudessa. Pääkatukohtaisia nastarengaskieltoja on Tukholmassa, Göteborgissa ja Uppsalassa. Talvirenkailla tai nastarenkailla ajavien nopeusrajoituksia sovelletaan eräissä Euroopan maissa. USA:ssa nastarengaskielto on 10 osavaltiossa, 33 osavaltiota soveltaa Suomen tapaan aikarajoitusta ja 7 osavaltiota sallii nastojen käytön ilman rajoituksia. Japanissa nastarenkaiden käyttö kiellettiin vuonna 1991.

Mikä on siis kohtalomme Suomessa? Kun keskustelumme nyt hetken porisee ja viranomaisetkin saavat herätyksen, uskon että lopulta poliitikot tarttuvat asiaan ja viisaiden teknikoiden ja juristien avustuksella syntyy ”kestävän kehityksen” vaihtoehto. Nastarenkaiden käyttö kielletään eteläisissä maakunnissa ja pohjoisten maakuntien autolle säädetään nastamaksu. Mutta, ehkä, jotta innovaatiolle jäisi tilaa: automaattisesti kitkan mukaan säätyvien hybridi-nastarenkaiden osalta – sitten kun sellaisia tulee markkinoille – nastarengasmääräystä ei sovelleta.