1990 – luku, muotia ja suunnittelua

Värit ja värianalyysit

Maikki: ”Omassa pukeutumisessa oli tietenkin pakko noudattaa värianalyysioppeja, värikartta on kuin painettu päähän, muu ei enää tule kysymykseenkään. Vaarana on vain lievä yksisilmäisyys, värit tahtovat olla liian ruskeavoittoisia, aluksi olin rohkeampi vihreiden ja oranssin kanssa.”

Maikin vaatteet 90-luvulta.

90-luvun alussa talous romahti. Näkyikö tuo romahduksen alho muodissa? Yleensä on havaittu hameen helman nousevan ylös, silloin kun talous vaipuu. 90-luku oli sekavaa aikaa, sillä muotivillitykset vaihtuivat alinomaa. Kotimainen vaateteollisuus menehtyi konkursseihin ja tuotanto siirtyi halpamaihin. Spice Girls teki kaikkensa piristääkseen ajan muotimaailmaa.

Spice Girls, 90-luvun laman piriste. 

Ja Suomessa kaikki näytti tältä:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/muodin_huikea_1990-luku_77585.html#media=77724 

Oma suunnittelumaailmani näytti auton ikkunasta tällaiselta, ajamisen hurmaa - Citroën CX 25
GTi  Turbo, siihen loppuikin turboilu, siirryttiin hybridiin.

1990-luku elämässä ja arkkitehtuurissa

Lama iskee ja Helsingin johto vaihtuu

Yhdeksänkymmentäluku oli erikoista vastakohtaisuuksien aikaa. Lama ja suurtyöttömyys synnyttivät puutetta ja suuria ongelmia. Toisaalta juuri silloin piti toimia. On mielenkiintoista seurata Helsingin kaupungin toimia tämän muutosperiodin aikana. Kaupungin johto muuttui osittain jo vuosikymmenen alussa. Oli siis tilaa tuoreille voimille. Erkki Tuomioja valittiin kansanedustajaksi vuonna 1991. Hän selvisi juuri ja juuri Töölönlahden turbulenssista Eduskunnan rauhaan. Paikasta kilpailivat Pekka Korpisen lisäksi Olavi Syrjänen, asuntohallituksen pääjohtaja sekä Kari Piimies, arkkitehti, SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja ja ystävämme Matti Väisänen, kaupunginkanslian yhteyspäällikkö. Paikan täytti Pekka Korpinen, joka joutui virantoimituksensa aluksi allekirjoittamaan Töölönlahden kiistellyn osayleiskaavan, virastopäällikkö Hedmanin kieltäydyttyä kunniasta. Tässä kaavassa meikäläisen sormet olivat olleet pelissä.

Kaupunkisuunnittelijoiden keskustelu kiertyi 90-luvulla rajusti Korpisen ympärille. Häntä syytettiin ammattitaidottomuudesta ja vallanhalusta. Hänen inkrementalistinen toimintatapansa tuotti tulosta. Ensimmäisenä säästyi Tennishalli - nykyisin maamme suosituimpia käyntikohteita. Huippupäivän aikana rakennuksessa kävi ja käy 20 000 vierailijaa. Kaikkiaan Tennispalatsin kävijämäärä on yli viisi miljoonaa käyntiä vuodessa. Korpiselta siis 90-luvun mainetekoja!

Jörn Donnerin lautakunta tekee kulttuuritaloja

Vuosikymmen oli kulttuurirakennusten rakentamisen aikaa. Jörn Donnerin johtama kulttuurisuunnitelmakomitea oli jo vuosikymmenen alussa ohjelmoinut toteutettavaksi mm. Kanneltalon, Malmitalon, Maunulan monitoimitalon, Kaapelitehtaan ja Herttoniemen monitoimitalon. Lasi- ja Tennispalatsit entisöitäisiin, Maailma-talo tehtäisiin ja Töölönlahden kulttuurirakennukset toteutettaisiin pikaisesti. Donner puheenjohtajana uskoi rakennusten voimaan kulttuurin tyyssijana. Hankkeet ovat lähes toteutuneet. Mitä tästä sanoisi Leif Jakobson, vuonna 2010 valittu Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja. Hän oli sitä mieltä, ettei kulttuuri kaipaa rakennuksia.

Kuuntele Jörn Donneria Arto Nybergin haastattelemana:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jorn_donner_elaa_uteliaisuudesta_45466.html#media=45467 

She’s A Go-Er

Pari nuotta sitten olin pyöräilemässä kohti Kannelmäkeä. Siellähän on torin laidassa Pekka Salmisen piirtämä Kanneltalo. Mitä tapahtuu? Näen aseman, se on melkoisen murheellista nähtävää. Talo tuntuu hajoavan paikalleen. Mutta, yllätys - soitanto pysäyttää minut torin laidalla, R-kioskin edessä. Tai ei soitanto vaan rockabillyblues-konsertti.  Torin aurinkoisella laidalla, metallipenkeillä, roskapyttyjen välissä on konserttilava. Esiintyjien karisma hurmaa. Toinen nuorempi t-paidassa ja kauhtuneissa clamdigger-polvihousuissa on varsinainen maestro. Hän vetää mahtavan She’s A Go-Er:in ”Well, I think that I should tell you she’s a go-er, and when she goes she won’t come back no more, There ain’t nothing like it when you’ve got her all alone, And there’s not anything that can replace her when she’s gone.” Toinen vanhempi on hienostunut, perfektionisti. Hän on pukeutunut tummansinisiin farkkuihin ja pitkähihaiseen punaiseen paitaan. Hän vetää Elvistä. Hän toistaa jatkuvasti samaa pätkää. Jokaisella kerralla siinä on oma intonaationsa. Outoa, mieshän on perfektionisti. Miten tuo irtoaa? Maestro käy pummaamassa tupakan tyylikkäältä herralta. Herra hätistelee vaimonsa ostoksille. Ilmeinen fani. Maestro saapuu penkille levein askelin, itsetunto uhkuu. Jalat hieman horjuvat. Kaunis mustalaisnainen kulkee ohi. Hän ei vilkaisekaan soittajiin. Joku heittää jalankulkusillalta perfektionistia perunalla. ”Tapan sen, kuka se oli?” Maestro aloittaa. Perfektionisti penää perunanheittäjää, mutta rauhoittuu. Mustalaisnainen tulee takaisin. Korut kiiltelevät. Lantio keinuu. Maestro: ”The Twentieth Century is Almost Over”. Nuoret istuvat kukka-altaan reunalla. Tyttöjä ja poikia. Spurgu tulee paikalle. Hänellä on vain kaksi euroa. Torimyyjä on poistumassa. Mies saa pussillisen perunoita. Hän on lähdössä tapaamaan uutta internetistä kohtaamaansa naisystävää. Pullot kilisevät. Vanha nainen jähmettyy kuuntelemaan. Maestro lopettaa. Nuoret taputtavat.

Hankintalait vasta tekeillä

Vuonna 1991 käytiin myös taistelua hankintaperiaatteista. Silloin ei vielä ollut hankintalakia, kaupunginjohtajillakin oli mahdollisuus käyttää haluamaansa konsulttia. Tästä ei Martti Sainio – ystäväni ”Metro-Sainio” pitänyt. Hän halusi penätä Tuomiojalta konsultin valinnasta. HS:n toimittaja Antti Manninen pannaan asialle, hän käy Tuomiojan kimppuun. Hän kysyy miten tuo 770 000:- homma meni ilman kilpailua Murolen firmalle?  Nuo summat tuntuvat tutun kokoisilta, mutta huomatkaa – silloin puhuttiin markoista, ei euroista.

Onko konsulttien käyttö ollut kaupungin normaalin käytännön mukaista?

•  Siihen voi vastata, että kyllä. Kunhan nyt räksyttää.

Oletteko suosinut yhtä konsulttia eli Pentti Muroletta?

•  Kyllä, kun mietittiin, että missä on sen tyyppinen asiantuntemus. Päädyttiin tähän.

Miksi suunnittelutehtäviä ei ole kilpailutettu?

•  Se on periaatteessa mahdollista. Jokainenhan tietää, että tämän tyyppisissä asioissa ei välttämättä ole kilpailusta kysymys. Kilpailua on se, että katsotaan ovatko kustannukset kohtuulliset siihen nähden mitä saadaan. Eihän konsulttityö ole mitään kuutiometritavaraa.

Mitä hyötyä tilatuista suunnitelmista on ollut?

•  Ne ovat joka tapauksessa oleellisesti monipuolistaneet asioiden käsittelyä ja tuoneet uusia tietoja. Minä vain huomautan, että tämä on ollut vain murto-osa siihen verrattuna, mitä kaupunkisuunnitteluvirasto ja -lautakunta ovat tähän mennessä käyttäneet samaa asiaa koskeviin konsulttitöihin.

Mikä vika niissä on ollut?

•  Ei mitään. En ymmärrä mitä kummallista siinä on, että kaupunginhallituksen valmistelua varten voidaan myös käyttää konsulttia. Se on osa normaalia valmisteluprosessia.

Omassa elämässä kolme huippujuttua – Töölönlahti, Libya ja Savonrata – katsotaan kolme kuvaa.

 

Töölönlahden osayleiskaavan maankäyttöluonnos vuodelta 1990 – kiistan aihe. Tällaista minä tahkosin, osayleiskaava oli sitten yleispiirteisempi.

Jufran kongressitalo Libyassa rakennettiin kauaksi pääkaupungista Kadddafin hajakeskittämisen symbolina.

Savonradan iloiset hahmot pohtimassa tärkeätä asiaa: Siunasiko paavi, vai siunailiko hän Savonrataa? Olimme juuri nähneet hänet Pietarin kirkossa. Paikalla vasemmalta Timo Ahonen, Jarkko Paronen, minä itse, Jouko Rautela, Eero Kaitainen ja Olli Hyönä. Otettiin huurteinen sen kunniaksi, että siunattua tuli! Leo Baarman otti kuvan.