Mari Päätalo, tuo ihana nainen kutsui minut pitämään avauspuheenvuoron uuden uutukaisen pyörätelineen vihkiäisiin Korjaamolle, vanhan kauniin ratikkakorjaamon sisäpihalle. Sadetta tihutti taivaalta, mutta sähköpyörän selässä saavuin mukavasti perille. Mari on Valpastin Oy:n toimitusjohtaja. Hänen firmassaan toimii myös vanha arvostettu ystävämme Arimo Hermalahti. Nyt esiteltiin Harri Koskisen muotoilema modulirakenteinen runkolukitukseen soveltuva teline. Ihailen suunnittelijoiden työtä. Telineessä on innovaatiota. Hauskat pyöreät levyt satuloiden kohdalla antavat kaivattua sadesuojaa. Minunkin satulani oli aivan kuiva kahden tunnin sateentihkutuksen jälkeen. No, samppankaljalasi siinä vain töin tuskin pysyi, mutta pysyi kuitenkin. Homma siis toimii.
Hyvään suunnittelun sisältyy aina ripaus innovaatiota, sitä on tässä pyörätelineessä.
Yhteen parkkiruutuun mahtuu 12 pyörää, satulat pysyvät kuivina (testattu), se on niinkuin joku eläin -vesikirppu - hauskaa!
Mari Päätalo ja Harri Koskinen innoituksen vallassa.
Pyöräily on saamassa uutta momentumia. Kaupungit suunnittelevat ja kehittävät pyöräverkkoja ja pyöräparkkeerausta. Silmäilen nyt hieman tuota aktiviteettia.
Helsingissä strategian tavoitteina mainitaan:
· Uusien alueiden suunnittelussa luodaan hyvät edellytykset kävelylle ja pyöräilylle
· Asetetaan pyöräilyprojekti ja sille toteutusohjelma pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelman toteuttamiseksi
· Lisätään pyöräkaistoja
· Kävelyalueita lisätään ja pyörätieverkkoa tihennetään
· Toteutetaan uusi kaupunkipyöräjärjestelmä
· Pyöräilyn markkinointia lisätään.
Klikkaa tuosta niin löydät raportin tai tarkemmin sanottuna ”Pyöräilyn edistämisohjelman luonnoksen”: http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunkisuunnittelulautakunta/Suomi/Esitys/2013/Ksv_2013-02-19_Kslk_4_El/03B54D0A-ECD8-43C9-B000-2D553D94D436/Liite.pdf
Valtakunnallisen strategian mukaan kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuden tulisi kasvaa 20 prosenttia eli nousta 32 prosentista noin 35–38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Helsingissä kävelyn ja pyöräilyn yhteenlaskettu kulkutapaosuus on nykyään 37 %. Helsingin seudulle hyväksyttiin ensimmäinen seudun 14 kuntaa kattava HLJ-suunnitelma (Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma) keväällä 2011 ja kunnat ja HSL tekivät aiesopimuksen suunnitelman toteuttamisesta kesällä 2012. HLJ 2011 -suunnitelman kahdestatoista kärkitavoitteesta seitsemän on vahvasti ja neljä hieman väljemmin yhteydessä kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen.
Helsingissä pyöräilystä vastaavia päätoimisia suunnittelijoita on noin 3 henkeä. Investoinneista noin 5 % näyttäsi menevän kevytliikenneväyliin ja ali/ylikulkuihin. Resurssit ovat siis lähes minimaaliset niin henkilöiden kuin rahankin suhteen. No, onhan se vaikeata erottaa kevytliikenneväylien osuutta niin investoinneissa kuin suunnittelussakin, mutta…
Keräsin nuo Helsingin kehittämisohjelman tavoitteet ja toimenpiteet yhteen viuhkaan.
Maailmalla on menossa bike-sharing eli kaupunkipyöräbuumi
Nykyään 500 kaupungilla 50 maassa on käytössä bike-sharing järjestelmä. Kaiken kaikkiaan järjestelmissä on yli puoli miljoonaa polkupyörää. Parhaan kuvan maailman järjestelmistä antaa hieno Google-kartta nimeltä The Bike-sharing World Map. Siinä on näkyvissä kaikki maailman kaupunkipyörä-järjestelmät vuokraustilanteella päivitettynä. Suomi ja Qatar loistavat siellä lakkautettujen listalla. Mutta pianhan kaikki taas järjestyy. Kuitenkin vähän harmittaa!
Klikkaa tuosta, niin näet suuren liikennemullistuksen vahvoja alkusäveliä:
Kaikki alkoi Amsterdamin 50 vapaasti käytettävästä kaupunkipyörästä vuonna 1965. Nyt Amsterdam on todellinen kaupunkipyöräkaupunki, katso kiva video ”My Bike”: http://www.youtube.com/watch?v=EOkqTDdtlc4 .
Amsterdamissa on käytössä OV-Fiets Valtion rautateiden bike-sharing systeemi. Hollannissa on 240 asemaa, joilta pyöriä voi vuokrata.
OV-Fiets kaupunkipyörä
Kööpenhamina sitten otti käyttöön City Bike ohjelman, joka toimi 17 vuotta noin 1000 pyörän suuruisena. Nyt on uuden järjestelmän aika, jonka arvellaan nostavan pyöräilyn osuuden 38 prosentista mahtavaan 50 prosenttiin.
Vaikka Hollanti ja Tanska ovatkin pyöräilyn suurmaita, varsinainen kaupunkipyöräsysteemi sai kuitenkin alkunsa Ranskassa. Clear Channel aloitti 200 pyörän järjestelmällä Rennesissä vuonna 1998, se oli alkusoittoa. Ensimmäinen automaattisilla telakointiasemilla varustettu Vélo’v - systeemi otettiin vuonna 2005 käyttöön Lyonissa 1500 pyörän ja 200 aseman voimin. Sitten aktivoitui Pariisi. JCDecaux kehitti vuonna 2007 Pariisin kaupungin kanssa Vélib’-systeemin, jossa on nykyään 20000 pyörää ja 1800 asemaa. Pariisissa polkupyöräilijöiden osuus on kuitenkin vain 3 % kaikista matkoista. Pariisin pyörätieverkko on kuitenkin laajenemassa ja vuoteen 2014 mennessä pyöräteitä tulee olemaan 700 km. Katso videolta miten otat käyttöön pyörän Pariisissa: http://www.youtube.com/watch?v=eETNUepAILw tai näin http://www.youtube.com/watch?NR=1&v=7Z5Cn3-fP2k&feature=endscreen
Vélib’ kaupunkipyörä
Vuonna 2012 Espanjalla oli 132 ohjelmaa, Italialla 104 ja Ranskalla 37 ohjelmaa, myös Varsova on ensimmäisenä Itä-Euroopan maana ottanut käyttöön 2500 fillarin järjestelmän. Niin muistitko katsoa kaupunkipyöräjärjestelmien maailmankarttaa, Euroopan latinomaat ovat tiheästi täplitettyjä.
Saksassa on laajasti käytössä Deutsche Bahnin operoima Call a Bike järjestelmä. Se toimii suurissa kaupungeissa ja erityisesti ICE-asemien yhteydessä. Järjestelmässä on lähes 10000 pyörää. Järjestelmässä ei ole kiinteitä telakoita vaan se toimii GPS-pohjaisella paikannusjärjestelmällä. Pyörässä on automaattinen lukitusjärjestelmä, joka toimii koodeilla. Maksu tapahtuu puhelimella tai sirukortilla. Asiakkaan tulee kuitenkin olla rekisteröitynyt. Yksi minuutti maksaa 8 senttiä. Rautaielipun omistajat saavat minuutin 6 sentillä. Call a Bike –systeemi poikkeaa hieman muista järjestelmistä sillä koodit laitetaan itse pyörään, katso video: http://www.youtube.com/watch?v=YCX0nuNFkvM tai katsele Berliinin nähtävyyksiä Call a Bike –pyörällä http://www.youtube.com/watch?v=vRGvsupz3I0 .
DB kaupunkipyörä
Milano ei ole pyöräilyn luvattu paikka, jos et ota huomioon moottoripyöriä ja skoottereita. Mutta ajat muuttuvat… Milanossa on nyt 3200 pyörää ja 180 asemaa, vuoteen 2000 mennessä pyöriä tulee 5000 ja asemia 300. Milano kaupunkipyörä-systeemi on ATM:n eli Milanon joukkoliikenneyhtiön hoidossa. BIKEMI-palvelu toimii ympäri vuoden seitsemästä aamulla kahteen yöllä. Järjestelmään kirjautuminen on suhteellisen samantapainen useimmissa kaupungeissa, mutta väännetään nyt rautalangasta Milanon case: Järjestelmään voi kirjautua päivä-, viikko- tai vuosikirjautumisella. Sinun täytyy olla yli 16-vuotias kirjautuaksesi. Kirjautumisen voi suorittaa internetissä, ATM-pisteissä ja sähköpostilla. Kirjautuessa annat luottokorttisi tiedot. Sitten saat käyttäjäkoodin ja salasanan. Kirjautuminen on henkilökohtainen. Pyörää saa käyttää vain kirjautuja. Sinun on aktivoitava kortti netissä, ATM-pisteissä tai maksuttomassa ATM-puhelimessa. Kun menet pyöräasemalle vuositilaaja näyttää korttinsa lukijalle ja lyhytaikaisempi tilaaja antaa koneelle käyttäjäkoodin ja salasanan. Laite näyttää minkä pyörän saat ottaa. Pyörän maksimi yhtäjaksoinen käyttöaika on 2 tuntia. Ensimmäinen 30 min on ilmainen. Ilmaisen puolen tunnin jälkeen tililtäsi rapsahtaa € 0,50 per puolituntinen. Kahden tunnin jälkeen sinua veloitetaan € 2 per tunti. Palvelu peruutetaan jos ylität ajan kolme kertaa. Maksat € 150 sakon jos pyörää ei palauteta 24 tunnin aikana. Klikkaa tuosta niin näet BIKEMIN toimintaa. http://www.youtube.com/watch?v=5IOR0K4VK3g
BIKEMIN kaupunkipyörä
Tukholmasssa on Clear Channellin hoitama City Bike järjestelmä, klikkaa tuosta niin näet missä on pyöriä vapaana: http://www.citybikes.se/p/site/here-are-our-cycle-stands . Tukholmassa pyöriä vuokrataan sesonkikortilla (25 euroa) tai kolmen päivän kortilla. Pyörää saa käyttää korkeintaan 3 tuntia kerrallaan. Jos myöhästyt 3 kertaa kortti suljetaan.
Göteborgin Styr & Ställ systeemissä on 600 pyörää ja 60 asemaa. Pyörää saa ottaa vain 30 minuutiksi, mutta päivässä ottokertoja voi olla 24. Ottoja voi tehdä kausilipulla (25 euroa) tai kolmen päivän lipulla (10 euroa).
Oslossa on City Bike systeemi, jossa älykortti maksaa 10 euroa. Pyörää saa käyttää kerrallaan 3 tuntia. Pyörät on palautettava samaan paikkaan, mistä ne otetaan. Pyöräasemia on runsaat 100 kappaletta. Oslon Bysykel on ppp-yhteistyö Clear Channellin kanssa.
Baltian maissa vain Riga ja Jurmala ovat edenneet bike-sharing kauteen, katso video: http://www.balticbike.com/index.php?id=video1&L=lv
Pohjois-Amerikan ensimmäinen ohjelma lanseerattiin Montrealissa vuonna 2009. Nyt käytössä on yli 5000 pyörää yli 400 asemalla. Torontossa on 1000 pyörän järjestelmä ja lähes kaikki Kanadan kaupungit kehittävät bike-sharing systeemiä. New York avaa tänä vuonna 5500 pyörän Citi Bike systeemin, suunnitelmissa on lisätä pyörämäärä 10000:een. Pyöräasemia tulee lähes 300. New Yorkissa tuli kuitenkin kova keskustelu pyöräilijän painosta: pyöräilijän maksimipainoksi oli asetettu 260 paunaa – 118 kg, tämä ärsytti ihmisiä, eikö lihavilla olekaan tarvetta harrastaa liikuntaa? Katso tästä videokeskustelu uudesta bike-sharing systeemistä: http://www.youtube.com/watch?v=2P5JDRZwOWQ
Etelä-Amerikassa Meksikko on edelläkävijä. Mexico Cityn Ecobici ohjelma lanseerattiin 1000 pyörän suuruisena. Laajentumista tapahtuu, sillä heti alussa järjestelmään liittyi 30000 jäsentä ja pyörän potentiaalisista käyttäjistä muodostettiin jonotuslistoja.
Lue Janet Larsenin teksti linkistä, klikkaa:
Kiinassa maailman suurimmat bike-sharing systeemit
Kiiina on kaupunkipyörien luvattu maa. Earth Policy Institute ( www.earth-policy.org ) arvioi Kiinan julkisen fillarimäärän nousevan pian yhteen miljoonaan pyörään. Maailman laajin bike-sharing systeemi on Wuhanissa Kiinassa. 9 miljoonan asukkaan kaupungissa on 90 000 jaettua pyörää. Hangzhoussa lanseerattiin ensimmäinen tietokoneistettu systeemi vuonna 2008. Pyörät liittyvät joukkoliikenteeseen. Pyörää voi käyttää ilmaiseksi joukkoliikennematkan yhteydessä. Vuonna 2020 pyöriä arvioidaan olevan 175 000 kappaletta.
Kiinassa aiemmin suosittu pyöräily putosi viime vuosina autoistumisbuumin myötä, Hangzhoussa vuoden 2000 pyöräilyosuus 43 % putosi 34 %:iin, mutta bike-sharing käyttöönoton jälkeen se hyppäsi 37 %:iin. Pekingissä vuoden 1980 pyöräilyosuus oli yli puolet kaikista matkoista, pudoten vuonna 2007 23 %:iin. Pekingin bike-sharing systeemi tähtää tässä vaiheessa 50 000 pyörään.
Esimerkkinä kiinalaisen Zhuhain kaupungin (Guangdong) järjestelmän esittelyvideo, kaupungissa on 5000 pyörää 200 asemalla, klikkaa tuosta: http://video.sina.com.cn/v/b/87462778-1843152063.html
Pyöräilyn superväylät
Nyt on tullut uusia käsitteitä. Tanskalaiset ryhtyivät puhumaan ”pyöräsuperpoluista”, ”Cykelsuperstier” tai lontoolaiset toteuttivat ”pyöräilyn supervaltateitä”, “Cycle Superhighways”. Helsingin pyöräilyn kehittämisohjelmassa puhutaan laatukäytävistä tai ”baanoista”. Kööpenhaminan Cykelsuperstienit on tarkoitus rakentaa osittain kuusikaistaisina. Ensimmäiset kolme tietä Albertslundidta, Bellerupista ja Furesöstä ovat viimeisllään tekeillä tai jo valmistuneet ja lähiohjelmassa on useita keskustaa kohti suuntautuvia pyöräilyn pääväyliä. Väylille ei ole tehty erityisiä teknisiä standardeja, ne muistuttavat pyöräteitä, mutta niiden pinnoitteen laatuun, viitoitukseen, kunnossapitoon, liikennevaloetuuksiin ja erityisesti lumenpoistoon asetetaan erityisiä muita väyliä korkeampia vaatimuksia.
Kartta Kööpenhaminan toteutetusta ja suunnitellusta Cykelsuperstier-ohjelmasta.
Kartta Lontoon Barclays Cycle Superhighways -ohjelmasta.
Lontoossa Barclays Cycle Superhighways ovat selkeästi merkittyjä, sinisellä asfaltilla päällystettyjä väyliä. Niihin liittyy samoja periaatteita kuin tanskalaisten väylillä. Ohessa löydät linkit Kööpenhaminan seudun Cykelsuperstier-ohjelmaan sekä Lontoon seudun Barclays Cycle Superhighways –raporttiin.
Tässä ajetaan Barclays Cycle Superhighwaytä pitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti