Kaiken maailman mamut

Onko maailma muuttumassa? Tekevätkö muuttajat muutoksen? Ovatko uudet kansainvaellukset alkaneet? Kysymys on eurooppalaisille polttava. Toisaalta näin Eurooppa säilyy asuttuna. Olisiko parempi, että Eurooppa tyhjenisi ja kaikki se mikä on, kuolisi? Miten niin Eurooppa tyhjenisi? Eurooppalaisten syntyvyys on sillä tasolla, että väestö vähenee nollaan 400 vuodessa. Samalla tavalla etniset suomalaiset häviävät maan päältä neljässä vuosisadassa. Jotkut perimät DNA:ssa saattavat kyllä tuon häviämisen jälkeenkin muistuttaa suuresta menneisyydestä. Näin Kari Rydman totesi ilokseen oman viikinkiytensä.  http://karirydman.blogspot.fi/.  Se on kuitenkin menetetty menneisyys ilman yhtymäkohtaa tulevaisuuteen.

Monikulttuurisuus Suomessa on vielä alkusoitoissa. Suomi on Euroopan, jos ei nyt vähiten, niin sitten melkein vähiten monikulttuurinen maa. Taulukko osoittaa Sveitsin, Viron ja Latvian Euroopan monikulttuurisimmiksi maiksi jos monikulttuurisuutta mitataan vierailla kansallisuuksilla perinteisellä maaperällä. Itävalta, Irlanti ja Ruotsi ovat seuraavina, ennen Saksaa ja Ranskaa.  Vain Slovakiassa ja Puolassa on Suomea vähemmän monikulttuurisuutta. Tästä on hyvä aloittaa. Tilaa on - kunhan järkevästi hanteerataan.

Menetetty menneisyys?

Nykyinen Eurooppa nykyisine eurooppalaisineen on joskus viikinkimenneisyyden tapainen menetetty menneisyys. Meillä on halu hidastaa käynnissä olevaa. Emme halua uskoa tapahtumassa olevaa todeksi. Uskallamme ajatella tulevaisuuden ihmisiä vain niin pitkälle kuin tiedämme menneistä omaisistamme. En puhu sukututkimukseen aikajänteestä, enkä missään nimessä DNA-tutkimuksen haploista. Puhun niistä neljästä sukupolvesta, jotka ovat meille jotenkin tietoisia. Kuka tietää jotain isoäitinsä isoäidistä? Isoäidin äidistä kyllä kuuluukin jotain tietää - isoäidin kertomana. Niinpä siis tuo aika, joka meille jotenkin kuuluu, on 150 vuotta. Keskenään seurustelleet ihmiset kattavat juuri tuon verran aikaa. Se on pitkä aika. Se on juuri niin pitkä, että sitä pidemmälle meidän ei tosissaan kuulu ajatella. Ai, niinkö?

Suomessa asuu runsas 300000 ulkomailla syntynyttä henkilöä ja runsas 200000 ulkomaan kansalaista. Ulkomaan kansalaisissa on kaksi suurta ryhmää, venäläiset ja virolaiset. Muut ryhmät, mukaan lukien symboliasemaan nousseet somalit ovat pieniä. Kuten sanottu, Suomi on monikulttuurisuudeltaan yksi Euroopan vähäkulttuurisin. Noin 95 % väestöstä on ”puhdasverisiä” – heheh!

Suomenruotsalaisuus on tärkein ja suurin monikulttuurisuuden ryhmä Suomessa. Suomenruotsalaisten vähemmistö vastaa määrältään melko tarkkaan muita vähemmistöjä yhteenlaskettuna.

Mamut sekoittuvat ”puhdasverisiin” – ainakin vähän

Tein joskus aiemman blogini yhteydessä lakistavetoennusteen Suomen kansan koostumuksesta vuonna 2100. Sellaisia ennusteita ovat varmaan aivan oikeat tutkijatkin tehneet, mutta minulla on oikeus ennusteisiini. Silloin ennustin siirtolaisten määrän kasvavan suhteellisesti samalla määrällä kuin heitä nytkin nettona saapuu. He sekaantuvat kantaväestöön ja integroituvat – ainakin virolaiset ja venäläiset. Tai ehkä enemmänkin, oliko se juuri Kimmo Kiljunen, joka sanoi mamuista huomattavan osan tulleen tänne rakkauden perässä. Mamujen syntyvyys asettuu samalle tasolle keskiarvoväestön kanssa. Siten tässä kaaviossa esitetty ”mamujen” määrä ei tarkoita oikeasti mitään. Näyttäisi kuitenkin siltä että vuonna 2100 Uudellamaalla joka kolmannella ihmisellä olisi "vierasta verta". Vastaava luku muualla Suomessa olisi joka neljäs. Jostain syystä en onnistunut valuttamaan koko muuta Suomea Uudellemaalle. Uudenmaan väestö kyllä kasvaisi kaksinkertaiseksi, yli 3 miljoonaan asukkaaseen. Muu Suomi pienenisi 0.5 miljoonalla asukkaalla 3,7 miljoonasta 3,2 miljoonaan. Ilman siirtolaisuutta väestö säilyisi tämän mukaan vakiona. Se edellyttää kuitenkin lasten tekoa nykyistä aktiivisemmin. Mitenkähän se onnistuu vanhusyhteiskunnalta? Ja mitenkähän se vanhuusyhteiskunta onnistuu ilman noita nuoria mamuja?

Vuonna 2100 Suomessa on 7,5 miljoonaan asukasta. ”Puhdasveristä” kantaväestörotua on noin viisi miljoonaa, eli siis väki sinnittelee nykyisellä tasolla, mutta on vanhuspitoista. Mamuja on kymmenkertainen määrä nykyiseen verrattuna, mutta paljon on tapahtunut veren sekoitusta. Abrahamin jälkeläiset, niin arabit kuin juutalaisetkin, yrittävät kyllä vielä silloinkin säilyttää verensä puhtaana, uskonnosta riippumatta, mutta lipsumistakin tapahtuu.

Lappalaiset ja intiaanit mamujen armoilla

Minäkin olen mamu. Olen kesämökillä ja katselen lapinhautoja. Tai ainakin kiviröykkiöitä, joita hyvin voisi kuvitella haudoiksi. Vain 600 vuotta sitten täällä Hämeen heimon mailla lappalaiset hautailivat rakkaita vainajiaan tai muutenko vain huvikseen kiviröykkiöitä rakentelivat? Me mamut työnsimme heidät pois omilta vuosisataisilta metsästysmailtaan. Oli siirryttävä kohti pohjoista.  

Katselen salojärven rannalla olevia kiviröykkiöitä. Ovatko ne hautoja? Keitä olivat he, jotka 400 vuotta sitten joutuivat siirtymään asuinsijoiltaan kohti pohjoista? Meillä on ehkä juuri saman verran aikaa?

Intiaanisotia käytiin 300 vuotta. Ne alkoivat jo 1600-luvulla ja päättyivät 1900-luvulla. Mamut työnsivät ylpeät intiaanikansat lopulta reservaatteihin. Intiaanit olivat kyllä keskenään ristiriitaisia, aivan kuin maahan muuttavat eurooppalaiset, he sotivat keskenään ja välillä liittoutuivat mamujen kanssa, aina kulloisenkin strategian mukaan, mitään selkeätä, yhtenäistä maanpuolustusstrategiaa ei kuitenkaan löytynyt.  Varsinainen ”laillinen” intiaanien siirto-offensiivi alkoi vuonna 1830. Silloin kongressi hyväksyi lain nimeltä Indian Removal Act.  ”Viisi sivistynyttä intiaaniheimoa”, "Five Civilized Tribes", siirrettiin ”kyynelten retkellä” pois omilta asuinsijoiltaan tarkoituksella tehdä tilaa yhä lisääntyvälle siirtolaisväestölle. Kenraali Philip Sheridan, hän muiden tavoin, sanoi: ”ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani”. Siksipä suurten intiaanisotien aikaan tapettiin tarkoituksella myös naiset ja lapset. Intiaanisodissa kuoli noin 20000 mamua ja ehkä reilu kaksinkertainen määrä alkuperäisväestöä. Kolumbuksen retkien aikaan intiaaneja arvellaan olleen Pohjois-Amerikassa noin 10 miljoonaa. Nyt heitä on noin 3 miljoonaa. Minun ennusteessani suomalainen esi-isistö on sitkeämpää. Loppu koittaa vasta 400 vuoden päästä.

Amerikassa alkuperäisväestö puettiin mamujen vaatteisiin ja sen jälleen heitä kutsuttiin sivistyneiksi. Sivistyneet heimot, niitä oli viisi, katso kuvaa, valtioineen ja valtiaineen, siirrettiin sitten uusille metsästysmaille. Tämä tapahtui 1800-luvun puolivälissä. Intiaanit eivät vapaaehtoisesti luovuttaneet maitaan - pakon edessä.

Lännen lokarit asialla

Suomen Amerikan muutto alkoi täydellä teholla 1800-luvulla. Sanovat sen johtuneen parantuneesta tiedonvälityksestä. Postikortti kertoi ikävästä, mutta se kertoi myös mahdollisuuksista.  Oliko muuten arabikeväässä myös kysymys tiedonvälityksestä? Ennen ensimmäistä maailmansotaa suomalaisia oli lähtenyt Lännen Lokarin tavoin runsaat 300000 henkeä. Sotien välivuodet olivat hiljaisempaa kautta, mutta toisen maailmansodan jälkeen muuttajat lisääntyivät. Yhdysvalloissa vuonna 1960 tehdyn väestönlaskennan mukaan Suomessa syntyneitä siirtolaisia oli vielä runsaat 67 600 henkilöä ja heidän Yhdysvalloissa syntyneitä lapsiaan runsaat 173 200 henkilöä.

 Karjalan mamut varsinaisessa Suomessa

Mamuilua on lähemmiltäkin vuosilta. Olen asioinut kesän aikana Karjalasta muuttaneiden kanssa. Heitä löytyy Kemiön saarelta. Ostin juuri Kyytsösen Matilta laattakiviä. Hänen isänsä oli 40-luvun mamu. Ostin myös Hoikkalan Joukolta koivuklapeja. Hän oli mamuilun alkaessa kaksivuotias. Uusi ja lopullinen mamuilu alkoi hänen ollessaan viisivuotias. Näin murtuu myytti siitä, että suomenruotsalaisia alueita ei rasitettu karjalaisilla mamuilla. Mutta miksi kirjoitan mamuilu, hehän olivat suomalaisia? Jouko kertoo, että Kemiön koulutiellä ryssät tai mustalaiset, niin heitä kutsuttiin, joutuivat paikallisten koulutovereiden vaatimuksesta siirtymään maantienojaan tiellä vastaan tullessaan, annars får ni stryk – turpiin tulee! Heiltä myös kysyttiin: ”Miksi tulitte tänne, miksi ette jääneet sinne missä asuitte ja minne kuulutte?”

Evakot matkalla turvaan talvisodan jälkeen. Heitä oli puoli miljoonaa. Neljän vuoden päästä sama uusiksi. Oli kysymyksessä yksi historian suuria vaelluksia. Siirtolaisten asutustoimintaa  johti Veikko Vennamo. Sukulaiseni oli Veikon alaisena. Alaiset kysyivät johtajalta neuvoa miten olla tasapuolinen. kun on pakkolunastettava maata ja jaettava sitä siirtolaisille? Neuvo kuului: ”Kun teette työnne niin, että molemmat osapuolet ovat tyytymättömiä, silloin olette onnistuneet tasapuolisuudessa.” Neuvo todettiin varsin hyväksi.

Wahlroos ei ollut ensimmäinen Ruotsin mamu

Ruotsi on suomalaisten mamujen kansoittama. Maahanmuuttajia oli aikoinaan 50-luvulla 10000 henkeä vuodessa. Vuonna 1954 tehtiin yhteispohjoismainen työmarkkinasopimus, jolloin passi- ja oleskelulupapakko poistuivat, tämä helpotti joustavaa muuttoa tuntuvalla tavalla. Vuosikymmenen aika Ruotsiin muutti lähes 100000 suomalaista mamua. Muistettakoon vielä, että Ruotsi oli aiemmin ottanut vastaan 70000 sotalasta ja 60000 Pohjois-Suomen evakkoa.  1960-luvulla muutto vielä lisääntyi, sillä Ruotsiin muuttaneita oli vuosikymmenen aikana 200000 henkeä. Suurimpina muuttovuosina 50-luvun alussa muuttajia oli 20000 henkeä vuodessa ja 70-luvun alussa 40000 henkeä vuodessa. Hei, siis ymmärsitkö, 40000 suomalaista vuodessa. Nettomuuttoa pienensi paluumuutto, joka oli lähes aina noin kolmannes maahanmuutosta.    Suomessa syntyneiden tai suomalaisista periytyneiden ihmisten määrä Ruotsissa on tällä hetkellä noin 700000 asukasta. Se on paljon. Se on 7 % Ruotsin asukasluvusta.

Tämä kuva kertoo Ruotsissa asuvien suomalaisperäisten ihmisten määrän kolmessa sukupolvessa. Vuonna 2008 ainakin yhden isovanhemman kautta suomalaisperäisten ihmisten määrä oli 674000 asukasta, nyt määrä on 720000 asukasta.

Ruotsi on ollut mallimaa. Niin juuri pitää toimia. Näin ajattelevat hyvää tarkoittavat ihmiset. Mamut eivät ole kuitenkaan olleet kauttaaltaan tyytyväisiä Ruotsin tarjoamaan hyvinvointiin. Ollaan ymmällään. Ruotsidemokraatit nousevat vaalivoittoon. Asiasta puhuminen on tabu. Lähiöt segregoituvat. Malmössä paukkuvat käsikranaatit. Työtoverini Malmöstä sanoo, ettei Malmön keskusta ole enää ruotsalaisten kaupunki. Integraatio epäonnistuu, vaikka tahtoa ja varoja on. Olisiko jollakulla tähän hyviä vastauksia? Minulla ei ole.

Koira koiraa haukkuu!

Köyhyyden ja hädän kansainvaellus

Kansainvälinen muuttoliike herättää suurta huolta. Suomen presidentti ottaa asian agendalle. Muuttajien määrä on eskaloitunut hädän seurauksena, mutta myös aktiivisen matkanmyynnin vauhdittamana. Bisneksentekijät ovat huomanneet suuren tilaisuuden myydä valheellista tulevaisuutta, työtä, lasten koulutusta ja turvattua elämää. He eivät kerro muuttajan tulevasta helvetistä, halveksinnasta ja epätietoisuudesta vieraassa kulttuurissa. Muuttajat luulevat saapuvansa Eurooppaan tervetulleina vieraina, mutta he saapuvatkin vihattuina ja ylenkatsottuina. Heitä eivät pidä tervetulleina edes heidän jo Euroopassa olevat maanmiehensä. Jokaisen uuden tulijan arvellaan heikentävän jo tänne asettuneiden asemaa.

Viimeiset uutiset kertovat muuttovirroista Balkanin kautta Unkariin ja Turkin kautta Kreikkaan. On syntynyt uusia reittejä Lampedusan lisäksi. Unohdamme helposti maat Euroopan ulkopuolella, maat jonne siirtolaiset ensin saapuvat. Libanoniin on kohdistunut vuonna 2014 suurin paine. Muuttajia on ollut 80 henkeä maan 1000 asukasta kohti yhden vuoden aikana. Libanonissa on 1,2 miljoonaa syyrialaista pakolaista, kun maassa on vain 4,5 miljoonaa asukasta. Libanonin tolppa ei ottanut mahtuakseen minun kaaviooni. Ajattelen myös Jordaniaa, joka ei näissä EU-tilastoissa juuri näy. Zimbabween ja Jordaniaan on saapunut 20 pakolaista per maiden 1000 asukasta. Nämä ovat eri lukuja kuin Ruotsin 5,5, Italian 4,3 tai Suomen 0,6 maahanmuuttajaa per 1000 asukasta vuodessa. Oheisesta kaaviosta havaitsemme Euroopassa Luxemburgin, Norjan ja Espanjan vastaanottaneen eniten siirtolaisia asukaslukuunsa nähden (nettosiirtolaisuus). USA:n ja Englannin luvut ovat selkeästi Eurooppaa alhaisempia. Muuttajia saapuu suhteellisesti eniten Syyriasta. Sekään tolppa ei mahtunut kuvaani. Vuonna 2014 11 % syyrialaisista muutti maasta. Toiseksi eniten maasta pakenevia on Somaliassa, luku on lähes 1 % maan asukkaista yhdessä vuodessa! Hyvin moni maa asettuu muutossaan kolmeen asukkaaseen per 1000 asukasta vuodessa. Afrikka ja Itä-Eurooppa ovat kärkimaita, joista ihmiset haluavat pois.

Tänä vuonna 2015 elokuun loppuun mennessä Välimeren kautta kulkevat virrat ovat keskittyneet Turkin ja Kreikan rajalle. Merimatka on lyhyt, siinä ei ole suurta hengenvaaraa. Lampedusan reitti on vaatinut tänä vuonna lähes 3000 uhria. Turkin rannalta Kosiin on vain 5 kilometriä. Turkin kautta Kreikkaan on tämän vuoden aikana tullut 88000 syyrialaista ja 30000 afgaania. Lisäksi tulijoita on ollut Pakistanista ja Irakista muiden muassa.

Suomi on noudattanut tiukkaa politiikkaa turvapaikkojen myöntämisessä. Vuoden 2014 tilasto kertoo Saksan olevan Euroopan ykkönen ja Ruotsin olevan kakkonen, Italia, Ranska ja Sveitsi seuraavina. Lienee relevanttia verrata turvapaikkojen määrää myöntäjämaan asukaslukuun. Silloin kärkikolmikkona ovat Ruotsi, Malta ja Sveitsi. Pohjoismaat Suomea lukuun ottamatta ovat Euroopan omatunto. Ranska niuhottelee, myös Englanti on kitsas. Espanja on vetänyt liinat kiinni.

Ranska hyväksyi vuonna 2014 vain 22 % esitetyistä turvapaikka-anomuksista. Englannissa luku on lähes 39 %. Suomessa vuonna 2014 hyväksyttiin 54 % anomuksista. Ruotsi on ykkösenä, siellä hyväksyttiin 77 % turvapaikka-anomuksista vuonna 2014.

Maahanmuuttoon ja mamuiluun sisältyy paljon harhaa. Merkityksettömät asiat nousevat keskiöön. Viisaat puhuvat – ugh! Usein olemme olleet itse osallisia ongelman synnyttämisessä. Alkaen Palestiinan hyvää tarkoittavista ratkaisuista 2 maailmansodan jälkeen ja raahautuen lähihistorian läpi Algerian ja Afganistanin verisen perinnön kautta Irakin vapautukseen ja edelleen Somalian ja Libyan kautta uusiin kriiseihin Syyriassa, jälleen Afganistanissa ja pian ehkä Jordaniassa. On kuviteltu mahdolliseksi kantaa demokratian raikasta vettä ja täyttää sillä suolaisen maan kaivot. Autoritäärisen yhteiskunnan rakenteet eivät kuitenkaan kasva ja muutu ilman auktoriteetteja. Yhteisöstä irrotettu nuori on ajopuu ja potentiaalinen jihadisti.  Kaikki on ihmisten vuorovaikutusta. Pojat tarvitsevat isänsä ja äitinsä myös muuttomatkalla. Muutos on hidas. Olemme osa muutosta – halusimme tai emme.