Matti saapasnahkatornissa

Liisa kulkee tavanomaisella kierroksellaan Tallinnan antikvaareissa. Hänellä on tapana tarkastella suomenkielisten kirjojen hyllyä. Hän näkee tutun nimen ”Matti Väisänen” ja tutunomaisen Tarmo Koiviston piirtämän kuvan. Onhan Liisa Mämmilän ihailijoita. Kirjanen maksaa jopa paljon. Se maksaa kuusi euroa. Kirjan nimi on ”Tulevaisuutemme on tahdon asia”. Sen on kustantanut Kunnon kaupunki yhdistys.

Kirjan kansilehdellä mies saapasnahkatornissa näkee Pietarin, Tukholman, Tallinnan ja Helsingin yhteisen tulevaisuuden. Kirjan takakannessa Matti Väisänen osoittaa meille terveisensä.  Hän päivää terveiset vapuksi 1994. Pitipä sattua, nyt juuri vapuksi! Hyvää vappua teille kaikille! Matti kirjoittaa: ”Meidän suomalaisten on itse nostettava Suomi jaloilleen.  Kukaan muu ei sitä puolestamme tee. Euroopan unioni ei sanele kohtaloamme.”

Saatat kysyä kuka Matti? Ystäväni Matti!

Kosmoksessa alkoi pitkä lounas. Elettiin vuotta 1992. Aiheena oli Pasilan kehittäminen. Sikaarit pöllysivät. Silloin poltettiin maisteri O. Portinin Pietarsaaressa kehittämiä ja siellä aikanaan viljeltyjä laatusikaareita. Whiskiä kului alkajaisiksi. Kerrosalat pyörivät miljoonaluvuissa. Kyseessä oli suuri visio. Helsinki tarvitsee kakkoskeskuksensa Pasilan. Pasilaa ei voi kehittää nykyisillä premisseillä. Pasilaan ei mahdu samanaikaisesti orret ja ratapihat. Jotain on tehtävä, siitä oli kysymys. Sanoma ei ole mennyt perille kaupunkisuunnitteluviraston eminenssiportaissa. Kosmoksessa siirrytään normaaliin ruokakantaan: Matille kuhaa voipaperiin käärittynä vihanneksineen ja yrtteineen, minulle Kosmoksen kuuluisaa kateenkorvaa - jo kolmattakymmenettä kertaa peräkkäin. Juomana italialaista valkoviiniä, pullossa joka muistutti naisen solakkaa pyöreyttä: Il Verdicchio dei Castelli di Jesi. Jälkiruokana viherpippurimansikoita ja jäätelöpalloja.

Kävin ottamassa kuvan tuosta minulle ikimuistoisesta Kosmoksen looshista. Siellä se tyhjänä muisteli elefanttia ja kahta juhlijaa 25 vuoden takaa.

Makuelämys muistutti hyvän kaupungin kontrapunktia, ehkä hieman riitasointua, disharmoniaa. Riitasointu on kaupungin sävel, harmonia on kaupungin menetys. Matin kanssa oli helppo synnyttää riitasointua. Emme etsineet harmoniaa. Etsimme elävän kaupungin raisua menoa. Sellainen paikka olisi Pasila. Moniarvoisuuden, monikulttuurisuuden, työn, huvin ja junien paikka. Asumisen paikka, mitä suuremmassa määrin. Keskuspuiston äärellä, joukkoliikenteen saavutettavissa, todellinen tulevaisuuden kaupunki, jossa on vanhan hyvän kaupungin maku ja mittakaava. No, mittakaava hieman paisutettuna, mutta kuitenkin hallitusti krympättynä. Matti haluaa sijoittaa Pasilaan kolme miljoonaa kerrosneliömetriä. Minä hieman toppuuttelen. Puolitoista miljoonaa saattaisi riittää.

Joulu lähestyy. Matti muistaa, että Olka-tyttärelle on ostettava lahjaksi elefantti. Niitä saa Stockmannilta. Elefantti tulee. Se on metrin korkuinen, pyllyllään istuva jättiläiselefantti. Se on vaaleansininen. Sillä on valtaisat korvat. Loistavaa, looshiin saadaan kolmas illanviettäjä. Elefantilla ei ole mitään mielipidettä Pasilasta. Se yhtyy vaiteliaana meidän mielipiteisiimme. Elefantille tilataan annos juomaa. Sikaarit sauhuavat. Naapuripöydissä kiinnostutaan seuralaisestamme. Varsinkin naiset saavat nyt rohkeuden lähestyä kovaäänistä pöytäseuruettamme. Heitä ihastuttaa kuitenkin pöydän vaitelias tyyppi. Elefanttia pyydetään vierailulle naapuripöytiin.

Tämä kuva siellä Kosmoksen looshissa valmistui. Kysymys oli Keski-Pasilan kehittämisestä. Matti olisi hyvin soveltunut aktiivijäseneksi ”lisää kantakaupunkia” –aateryhmään.

Saamme Matin kanssa tilaisuuden jatkaa alkuperäisestä aiheesta.  Paperit täyttyvät numeroista ja haaveista. Elefantti jatkaa kiertoaan ja saapuu välillä omaan pöytäänsä. Aika kuluu nopeasti. Matti ei ole onnellinen. Hän kiihkoaa ja keuhkoaa. Häntä ei ymmärretä. Hänellä on tuskaa. Vallankäyttöön Helsingin kaupungilla ei ole avoimia ovia. Kampittajat tekevät tehokasta työtään. Reijo Korhosen ajat eivät palaa. Huone on vallankäytöstä syrjässä. Sihteerit ja läheiset ymmärtävät. Kaverit ymmärtävät. Ovet eivät kuitenkaan aukea. Tekijästä tulee uneksija. Hänet on teljetty ajatustensa vankilaan. Teho ylikiehuu. En pysy tahdissa mukana. En Matin vahvan menneisyyden lukuisissa poliittisissa kuvioissa, enkä tulevaisuuden tekemisen komplisoiduissa strategioissa. Niihin liittyy liian paljon vahvoja persoonia ja heidän mahtavaa vaikutustaan. Matti itse, vaikuttaja hänkin, oli jäämässä yksin. Elefantti saapui pöytään. Sille tarjottiin Portinoa. Ei kelvannut, mutta savua tuli silmille. Looshi oli harmaana savusta. Kello lähestyi sulkemisaikaa. Pitkä lounas oli vaarassa päättyä. Miehetkin olivat muuttuneet harmaiksi, väsyneiksi. Unelma Pasilasta unohtui hetkeksi. Oli aika siirtyä kadulle. Illan toimet päättyivät Matin suhteen moitteisiin. Olka ei ollut tyytyväinen elefanttiinsa. Se haisi hirvittävästi sikaarilta!

Matti oli tehnyt kirjaansa seitsemän hauskaa juttua

”Pietariin, Pietariin” kertoo Eerosta joka on menossa Pietariin kiinteistökaupoille. Kulkeminen tökkii. Eero kirjoittaa kirjeen tasavallan presidentille. Alkaa tapahtua. Eeron matkailu ja kaupat onnistuvat. Huomataan että Suomi on yhteydenpidon solmupisteessä. Syntyy Pietari-express. Toinen tarina on nimeltään ”Suomi Pohjois-Euroopan keskipisteessä”.  Liisa asuu ja toimii Jyväskylässä - yliopistoihmisiä. Hän kirjoittaa kirjeen maaherra Kalevi Kivistölle. Haluaa parantaa poikittaisia yhteyksiä Venäjälle ja Petroskoihin. Syntyy Petro-Express, junayhteys Vaasasta Petroskoihin. Kaikki päättyy onnellisesti junassa kun Venäjän valtionvaraiministeri esittää miljardiluokan yhteishanketta Itä-Karjalan teollisuuden ja kulttuurin kehittämiseksi. Kolmannella tarinalla on otsikkona  ”Suomen yliopiston uinuvat voimat käyttöön”. Juttu alkaa Urho Kekkosesta ja Ketosen komiteasta. Syntyi maanlaajuinen yliopisto- ja korkeakouluverkosto. Sitten siirrytään Jaakko Nummiseen ja hänen kirjeeseensä opetusministerille. Puhutaan pelolla ”Suomen yliopiston” voimavarojen kaventamisesta. Ja paljosta muusta, kuten professoreiden palkkauksen määräaikaisuudesta ja yritysrahoituksen välttämättömyydestä. Kolmannessa jutussa vaaditaan ”Olympialaiset Suomeen vuonna 2004”. Urho saa tehtäväkseen hoitaa homman. Hän kirjoittaa kirjeen Martin Saarikankaalle, valitulle Suomen urheilun toimitusjohtajalle. Kaikki sitten hoituukin, mutta vuonna 2003, vuotta ennen olympialaisia Urholla on huolia. ”Suomi-hallin urakkahinnat ovat noussseet. Kunnallistekniikan kalleus on sylissä. Virheitä on tullut tehtyä. Hän oli vakuuttanut Jorma Reinille, että viimeinen hinta pitää, eikä uutta rahoituskierrosta tarvita. Voihan perkele! Jorma Reini saa luvan tehdä olympialais-tupon.”

Matti pani paikallisjunat, metrot ja pikaraitiotiet yhteen myyllyn josta putkahti ”Helsinki-vaunu”. Hän esitti myös ideaaliverkon. Siinä seurataan Ilaskiven mietinnön periaatteita. Tuttuja minulle!

Seuraavan tarinan nimi on ”Metro uhkaa valmistua”. Vartioharjussa asuva Antti miettii toisen auton ostoa. Perheen liikkuminen ei tahdo onnistua. Hänellä on idea. Hän kirjoittaa liikenneministerille. Hän haluaa tutkittavaksi Helsinki-vaunua. Välinettä joka voisi yhteiskäyttää metroratoja ja rautateitä. Hän on piirtänyt myös rataverkon. Hän uneksii VR:n, Helsingin ja naapurikuntien yhteisestä yrityksestä raideliikenteen hoidossa.  Toiseksi viimeinen tarina on nimeltään ”Suomi kulttuurikaupungiksi”.Tarinan päähenkilö on Venla. Hän tulee Helsinkiin opiskelemaan ja joutuu seksuaalisen vapautumisen, Ranskan ylioppilasvallankumouksen ja Vanhan vallankumouksen kautta taistolaisuuden puoluetehtäviin. Moninaisten elämänvaiheiden jälkeen Venlasta tulee ”kulttuurisuomen” hahmottelija. Hän ehdottaa liikunnan ja kulttuurin yhteistä markkinointia maailmalle. Siinä käytettäisiin asiantuntiojoina yhtä lailla Keke Rossbergia kuin Renny Harlinia. Leningrad Cowboys ja Puna-armeijan kuoro Sennatintorilla on hyvä esimerkki siitä millaisia kehyksiä kaupunki voi tarjota.

Viimeinen hauska tarina on nimeltään: ”Kylähulluus kunniaan”. Viipurissa syntynyt Simeoni asui Lahdessa. Hänellä oli visakoivua käyttävä puuverstas. Laman aikana homma sitten kaatui. Hän kirjoitti kirjeitä Kääriäiselle, Ehnroothille, Viinaselle ja Pentikäiselle. Hän vaati Kääriäisen ministeriiön ”kylähulluus”-rahoitusta. Ehnroothilta hän vaati Rovaniemelle joulupukin lelutehdasta. Viinaselta hän vaati johtajakoulutusta – patruunakoulua. Vakuudeksi hän siteerasi Uolevi Raadetta: ”Meillä eivät työryhmät valmistele asioita. Valmistelusta vastaa aina yksi ihminen. Jos hän ei ymmärrä käyttää parasta asiantuntemusta, hän ei kuulu meidän yritykseemme.” Pietikäiseltä han vaati uutta kaavamerkintää: ”uusioteollisuus”. Se vapauttaisi pienyrittäjät innovatiivisiin ratkaisuihin omien rakennustensa osalta.

Matin kirja sisältää kymmenen käskyä

1 käsky. Luo uusi Helsinki, uusi metropoli.

Hallinto uusiksi, kansalaisille lisää vaikutusvaltaa. Syntyy ”Uusi helsinki”, liittokaupunki. Seutu jaetaan viiteentoista noin 50000 asukkaan kaupunkiin. (Hankalalta näyttää!)

2 käsky. Luo yhtenäinen yliopisto- ja korkeakouluverkko.

Pääkaupunkiseudun tiede- ja taidekorkeakouluista muodostetaan yhtenäinen yliopisto- ja korkeakouluverkosto. Kaikki laitokset liitetään yhtenäiseen tietoverkkoon. Laitokset liitetään toisiinsa myös yhtenäisellä raideliikenneverkolla. (Tuohon on menty!)

Käsky 3. Turvaa Suomen ja Helsingin  asema yhtenä maailman johtavana tietoliikenneympäristönä ja laajenna tietoliikenneyhteydet Suomenlahden alueelle.

Tietoliikenneyhteyksiä kehitetään erityisesti Pietarin ja Baltian suuntaan. Rakennetaan optinen kaapeliverkko Suomesta Baltiaan, Karjalaan ja Pietariin. (Baltia ja Pietari hoidossa, Karjala taitaa olla huonommassa hapessa!)

Käsky 4. Rakenna Helsingin keskustasta ja Pasilasta kulttuurin, liikunnan, vapaa-ajan ja liikenteen merellinen keskus.

Eduskuntatalon edustasta tehdään kaupunkilaisten olohuone. Alueelle ohjataan toreja, kahviloita, monipuolista liikuntaa mm. pesistä ja petanquueta ja monipuolisia jokamiehen ja jokanaisen palveluja. Pasilasta luodaan monipuolinen liiketoiminnan, messujen ja suurten urheilutapahtumien keskus. Sinne rakennetaan runsaasti kaupunkiasuntoja. (Näin mennään, tuo Matin lempilaji pesis taisi jäädä kuitenkin hieman heikoille!)

Käsky 5. Rakenna lentokenttäkaupunki yhteisvoimin.

Perustetaan Helsinki-Vantaan lentoaseman vaikutusalueelle yhteinen kehitysyhtiö. Siinä ovat mukana pääkaupunkiseudun kunnat ja halukkaat ympäristökaupungit. Muka on myös valtio ja yksityisiä yrityksiä. Alueelle rakennetaan vähintään 5 miljoonan kerrosneliömetrin uusi kaupunki. Llentokenttäkaupungin rakentamista varten laaditaan oma lakinsa, jolla kehitysyhtiötä kohdellaan verotuksellisesti kuin kuntia. (Vantaa on tainnut onnistua valtion, Finnavian ja yritysten kanssa aivan yksin!)

Käsky 6. Uudista kaupunkirakenne, tee Vuosaareen satamakaupunki, Espooseen ”Silicon Valley” ja Vanhankaupunginlahdelle moderni tiede- ja teollisuuskaupunki.

Vuosaareen rakennetaan 40000-50000 asukkaan kaupunki. Sinne tulisi saada myös nykyaikaista teollisuutta. Satama siirtyy Vuosaareen. Espoon ”Silicon Valley” rakennettaisiin teknologian ja puutarhakaupungin yhteensovituksena Tapiolan, Otaniemen ja Leppävaaran alueille. Viikki-Kumpula-Hermannissa tiede ja moderni teollisuus yhtyisivät. (Matti puhuu paljon nykyaikaisesta teollisuudesta, sellaista ei taida tulla, on vain logistiikkaa!)

Käsky 7. Suojele Suomenlahti ympäristötuhoilta.

Myötävaikuta vanhan Neuvostoliiton ydinvoimaloiden korjaamiseen. Korvaa Narvan saastuttavat palavankiven laitokset nykyaikaisella tekniikalla. Hanki kansainvälistä rahoitusta Pietarin jätevesipuhdistamojen korjaamiseksi. Pysäytä Suomenlahden rehevöityminen ja vähennä maatalouden kuormitusta. Teollisuuden on vähennettävä raskasmetallien ja kloorattujen hiilivetyjen käyttöä. On sijoitettava auringon, tuulen, maakaasun ja fuusiovoimaloiden kehittämiseen. (Tekemistä riittää, vaikka tehtykin on!)

Käsky 8. Rakenna nopea rata Pietariin.

Päätetään rakentaa nopea rata Helsingin keskustasta Pasilan ja lentoaseman kautta Lahteen ja siitä edelleen Pietariin. Hanke toteutetaan ja ylläpidetään Suomen ja Venäjän yhteisyrityksenä. (Kyllä Allegro toimii!)

Matin ja monen muunkin haave Pietarin nopeasta radasta on toteutunut. Lähes yllättäen. Matilla se oli lähes pakkomielle. Hyvä!

Käsky 9. Markkinoi ”Uusi Helsinki” Eurooppaan.

Markkinointia hoidetaan erityisesti liikenne-, energia- ja ympäristösektoreilla. Erityisesti suuntaudutaan Venäjän ja Baltian markkinoista kiinnostuneisiin yrityksiin. Perustetaan ”Uuden Helsingin” liikkuva lähetystö Eurooppaan 5-10 hengen miehityksellä. (Tuosta en tiedä, mutta Helsinki pärjää hyvin kansainväilissä arvioinneissa eri aloilla. Melkein pelottaa nykyinen uusdistus ja tiivistämisinto – jos se kerran on jo niin hyvä ja kilpailukykyinen. Ettei vaan menisi pilallle.)

Käsky 10. Rakenna Suomi irti lamasta.

Suunnataan elvytysrahaa sellaisiin infrastruktuuri-, energia-, teollisuus- ja rakennusinvestointeihin jotka alentavat tulevia käyttökustannuksia ja parantavat ympäristöä. Elvytysrahoista päätetään lääneittäin, siten että päätökset tehdään  lääneihin nimettyjen ”elvytysmiesten” toimesta. Pääkaupunkiseudulla rahoitetaan Vuosaaren metro, Länsimetro ja pikaraitiotijärjestelmä. (Miltei uskomatonta, että kaikki tuo investointiohjelma on toteutunut. Miten se nyt olisi elvytysmiehet maakuntiin?)

Hallitse ja hajauta

Matti Väisänen teki lisensiaattityön Teknillisessä Korkeakoulussa vuonna 1989. Väisänen siteeraa työssään poliittisten johtajien, Kekkosen ja Koiviston puheenvuoroja. Hän ei usko pääkaupunkiseudun ongelmien ratkeavan ilman valtiollisen poliittisen johdon tahtoa.  Hän sanoo Suomen lainsäädännön antavan hyvät mahdollisuudet tehdä valtiollisella tasolla selkeitä ratkaisuja kunnallisen aluehallinnon järjestämiseksi.  Perustuslain säännöstö on kielipoliittisia rajauksia lukuun ottamatta hyvinkin ajan tasalla tänä päivänä. ”Ratkaisuja ei kuitenkaan ole löydetty. Milloin mikäkin intressitaho on pystynyt estämään niin seutu- kuin paikallishallinnon kehittämisen. Uudistuksia on tehty lisäämällä vanhan hallinnon oheen uutta hallintoa. Asukkaat ovat olleet tähän asti valmiit maksamaan. Vieraantuminen poliittisesta päätöksenteosta on kuitenkin ilmeinen tosiasia. Sitä voi pitää myös pääkaupunkiseudun tilanteen osalta varoittavana esimerkkinä.” Taisipa olla oikeassa – Matti.

”Hallitse ja hajauta”- politiikan ytimenä olisi pääkaupunkiseutua koskeva erityislaki. Soveltamisalueena olisivat olleet Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungit sekä osia Sipoosta ja Kirkkonummesta. Seudullinen maapolitiikka ja maan lunastaminen asutustarkoituksiin olisi ollut ykköskysymys. Seudulle olisi perustettu tonttirahasto. Sen kautta rahoitettaisiin maan hankintaa ja siirrettäisiin yhteiskunnan toimenpiteistä aiheutuvaa arvonnousua seudun liikenne-, kunnallistekniikka- yms. investointien rahoittamiseen. Julkisen hallinnon kehittämisessä kiinnitetään huomiota taloudellisen päätösvallan siirtämiseen aluetasolle. Väisäsen mukaan Ahvenanmaalla harjoitettu budjettikäytäntö sopisi hyvin toteuttamismalliksi pääkaupunkiseudun ja läänien osalta. Väisänen ehdottaa kunnallisen päätöksenteon hajauttamista nykyistä pienempiin yksiköihin. Pääkaupunkiseudulle tulisi perustaa 10-15 kaupunkia, jotka ovat kooltaan 30 000-70 000 asukasta. Seutuhallinnolla, eli ”Uudella Helsingillä”, olisi verotusoikeus. Uusilla peruskunnilla ei olisi verotusoikeutta.

Juttu Kosmoksen pitkästä lounaasta on julkaistu kirjassani ”Ihmistä ei voi suunnitella – kiveä voi!” Tuo minulle kiintoisa, mutta Matin tuskan suhteen rankkakin tapaaminen tapahtui vuonna 1992. Laura Kolbe kirjoittaa: ”Keväällä 1991 kansaedustajaksi siirtyneen Tuomiojan paikka tuli hakuun. Valintaa ryhtyi valmistelemaan sosialidemokraattien työryhmä, johon kuuluivat piirin puheenjohtaja Paavo Lipponen ja sihteeri Esko Häsä sekä valtuustoryhmän varapuheenjohtaja Aarne Laurila ja kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Arja Alho, joka itse vetäytyi kilpailusta. Tuomioja itsekin kartoitti kiinnostuneita ja keräsi tukea ympäristöministeriön ylijohtaja Sirkka Hautojärvelle. Valmisteluryhmä nosti esiin neljä ehdokasta. He olivat Työväen Taloudellisen Tutkimuslaitoksen johtaja, valtiotieteen tohtori Pekka Korpinen, demarien valtuustoryhmän puheenjohtaja, arkkitehti Kari Piimies, asuntohallituksen pääjohtaja Olavi Syrjänen ja kaupunginkanslian yhteistoimintapäällikkö Matti Väisänen.”  http://laurakolbe.net/sivut2004/Paatossanat.htm

Korpinen valittiin -  hyvä niin! Matti jäi soittelemaan lehdellä. Minulla kuitenkin riittää kivoja muistoja. Muitakin kuin kalanostot Kauppatorilta.