Saavuin Kemiönsaarelle Liisan autokuskina talvisään juuri
muotoutuessa. Täällä on rauha asettua kaikenlaisten ulkoisten ärsykkeiden
ulkopuolelle. Joskus jopa bloginaiheet ovat hukassa, jos ei satu olemaan
sellaista kirjaa josta tekee mieli kertoa muillekin. No, onhan minulla parikin
kirjaa, joita haluaisin mainostaa. Toinen kirja on väitöskirja. Se on Eva Johanssonin tekemä. Se koskee Alvar
Aaltoa ja hänen innoittajiaan, niin kuin hänen työnsä ilahduttamia ihmisiäkin.
Teos on valtavan laaja ja perusteellinen. Ihailtavaa työtä. Se ei kuitenkaan
ole romaani, jonka hetkessä lukisi. Niin, se on hyvin hitaasti oleskellut
katseltavana minun olinpaikkojeni läheisyydessä. Katson sitä aina kuin salaa
kurkistaen, hennomatta oikein kouraista sitä luettavaksi. Unilukemiseksi se ei
sovellu. Liian suuri ja painava. Tulette kuitenkin lähiaikoina saamaan kirjasta
pienen katsauksen. Minun kohtaamiseni maestron kanssa oli niin lyhyt, vain
yhden työn mittainen, ettei se voi antaakaan minulle oikeutta suurempaan
analyysiin ja ikään kuin tietäviin puheisiin. Sen sijaan voisin referoida
eräitä muita joululahjakirjoja. Mitä sanoisitte Lasse Lehtisen kekkoskirjasta tai Hararin Homo Deus -tarinasta. Viimeksi mainittu on ainakin
ajankohtainen kertoessaan itsensä tekoälyllisestä jumalihmisestä. Mitä, ei kai se
voi Homo olla. Mikä se sana on, joka on kone latinaksi - sanaa ei
ole. Itse asiassa Karl Marx oli ensimmäinen filosofi, joka käytti sanaa kone.
Hän sanoi "Nykyaikana tuntuu
kaikessa olevan ristiriitansa. Näemme, miten koneet, joilla on ihmeellinen kyky
vähentää ihmistyötä ja tehdä se tuloksellisemmaksi, näännyttävät ihmiset
nälkään. Tähän asti tuntemattomat uudet rikkauden lähteet muuttuvat jonkin
oudon, käsittämättömän lumousvoiman vaikutuksesta kurjuuden lähteiksi. Tuntuu
kuin tekniikan voittojen hintana olisi moraalinen rappeutuminen."
No, odotan sanomistanne ja kerronkin hieman Jaan Krossin kirjasta ”Pietarin
tiellä”. Kross on aivan fantastinen kertoja. Sen varmaan tiedätkin, sillä uskon
sinun tutustuneen veljesmaamme – tai kaksoismaako se nykyään on – uuden ajan
kansalliskirjailijan ihmeellisiin teoksiin. Hänen taitonsa tarinoida on miltei
uskomaton. Tässä kirjassa hän kertoo nuoresta miehestä, Berend Falckista, joka
Tiesenhausenin Rakveren kartanon kotiopettajana rakastuu kylän nuoreen toiselle
luvattuun naiseen ja ryhtyy Rakveren kaupungin pikkuköyhälistöporvariston
oikeuksia puolustamaan. Hän joutuu siinä vielä työnantajaansa kartanonrouvaa
vastustamaan ja etsimään keinoja pääsystä vaikuttamaan keisarinnan laajamittaisiin
virkakoneistoihin. Tarinan on
yksinkertainen mutta niin monivivahteinen. Mikään ei ole yksinkertaista ja
suoraviivaista. Kaikki on soutamista ja huopaamista. Omien ajatusten välillä ja
myös sanojen asettelussa toisten ihmisten kanssa. Kross osaa tuon edestakaisin
jauhamisen hurman. Kirja imee puoleensa. Jopa yöllä herätessä pehmeän kirjava
kerronta pakottaa unohtamaan lumivyöryn alle joutuneet kadotetuksi tuomittujen
hetken tunteet ja kaivoon pudonneen miehen tunteet. Loppu! Ei mitään
mahdollisuutta! Huomasit, olen suljetun paikan kammoinen. Taas hetkeksi joudun
pudistelemaan noita kuviteltuja tunteita mielestäni.
Jaan Kross: ”Valta
pyörittää meitä kaikkia. Ei vain aina niin läpinäkyvällä tavalla. Vallan
kohteliaisuus, vallan laillisuudentavoittelu, vallan moraalisuus – kaikkihan se
on pelkkää teatteria… Ettekö vielä ole nähnyt sen lävitse? Ei valta halua olla
kohtelias, ei laillisuusmielinen, ei moraalinen. Valta haluaa olla vallassa. Ja
pysyä vallassa.”
Jaan Kross ei kirjoita meidän ajastamme. Hän kirjoittaa
tsaarienaikaisesta hallinnosta 1700-luvun keskivaiheilla. Minua kiinnostaa
hallinnon sielu. Onko Krossin kuvaamassa silloisessa hallinnossa jotain
samankaltaisuuksia nykyiseen menoon? Tuo kiinnostaa varsinkin siksi että olin
juuri katsonut ISTV-kanavalta yllättävän värikkään ja hienosti johdetun
keskustelun ilmastonmuutoksesta. Keskustelun tyyssijana oli Vanha
ylioppilastalo. Tilaisuus oli Maaseudun tulevaisuuden ja MTK:n järjestämä.
Siinä suomalaiset puoluejohtajat pantiin keskustelemaan aikamme kuumasta
aiheesta. Oliko siinä heijastuksia Krossin hallintomaailmasta?
Vanhan ylioppilastalon
keskustelijat
Annoin jossain vaiheessa pisteitä suomalaisten
esitelmänpitäjien taidoista. Se tapahtui toisessa historiallisessa ympäristössä
Säätytalolla. Tilaisuus oli Rakennusinsinööriliiton juttu. Parhaat pisteet
menivät politiikassa kouliintuneille Kai Mykkäselle ja Ritva Viljaselle. Sana
oli hallussa. Byrokraatit jäivät pistesijoille. Nyt ylioppilastalolla
keskustelijoina oli Suomen politiikan aatelisluokka. Vain Antti Rinne puuttui.
Häntä tuurasi jopa jonkinlainen suosikkini Sanna Marin Tampereelta. Miksi suosikkinani on tamperelainen? No, onhan Tampere isoisäni ja isänsukuni kotipaikka ja
minun pommitusaikainen yhden lukukauden koulukaupunkini. Tampereen tekemiset ja
poliitikotkin ovat siksi kiinnostavia. Aatelia hänkin, Sanna Marin.
Ylioppilastalon keskustelun vetäjinä olivat Jouni
Kemppainen ja Niklas Holmberg. He osasivat asiansa. No, miksipä ei, edustivathan he molemmat
maaseudun tulevaisuutta. Kummallista miten hyvin puoluejohtajat pärjäsivät.
Heidän puheissaan oli jopa huumorin väläyksiä. Se on harvinaista. Suomalaiset
eivät yleensä keksi puheeseensa piristyksiä brittien ja jenkkien tapaan. Ollaan
niin saksalaisia.
Päästöjen vähennys
on kuuma ja tärkeä aihe. Vasen kuva
kertoo päästöjen kehityksestä. Metsien hiilinielu näyttäisi syövän 25 milj.
tonnia Suomen 60 milj. tonnin vuotuisista CO2-päästöistä. Tulevaisuuden
haasteet ovat kovat. Päästöt olisi
saatava kolmasosaan. Silloin olisimme jo positiivisella puolella. Metsät
söisivät kaikki päästöt ja hieman jäisi muualtakin syötävää.
Lentoveroa ei kannateta,
potku omaan nilkkaan sanoo Orpo
Mitkä olivat pääkysymykset? Uutislähteiden mukaan
pääkysymykseksi nousi metsähakkuiden
määrä. Onko hyvä hakata 80 milj. kuutiota vuodessa tai enemmän? No siinä
paikkeilla tai vähän yli oli puoluejohtajien kanta. Tässä Sanna Marin mokaili
ja sai nuhteita muilta. Hän vetosi asiantuntijoiden ristiriitaisiin kantoihin,
eikä sen vuoksi halunnut sanoa yhtä eikä toista eikä kolmattakaan. (Tämä muuten
tulee Krossin kirjasta, hän käyttää jatkuvasti ja moneen kertaan tätä virolaisille
tyypillistä sanontaa.)
Toinen laajasti uutisoitu keskustelunaihe oli lentovero. Ihmettelen vain, miten 6-40
euron lentovero matkaa kohti voisi vaikuttaa lentomatkojen määrään. Ihmettelen
myös miten tällaisilla pennosilla koottu rahasto voisi riittää
ilmastonmuutoksen torjuntaan yleensä missään muodossa. Sipilä siitä puhui.
Maailmassa tehdään muuten vuodessa yli 40 milj. lentoa ja ainakin 4 miljardia lentomatkaa.
Jos jokaisesta matkasta saataisiin tuo 40 euroa tulisi siitä 160 miljardia
vuodessa. Onhan se aikamoinen summa, mutta ei sillä vielä ilmastonmuutosta
torjuta. Globaali torjunta maksaa nimittäin 2000 miljardia euroa vuodessa. Mutta
saataisiin hyvinkin rahaa lentoliikenteen omien päästöjen hoitamiseen
esimerkiksi metsänistutuksilla. Lentoliikenne kyllä sanoo, että jo 6 euron vero
katkaisisi heidän selkärankansa. Suomalaiset tekivät Maailmanpankin mukaan vuonna 2015 15
milj. lentomatkaa. Siitä kertyisi Sipilän rahastoon 6 eurolla per matka 90
milj. euroa ja 40 eurolla per matka 600 milj. euroa.
Lentoliikenteen päästöt ovat suuri huolen aihe.
Lentoliikenteen kasvu matkustajakilometreissä on viime vuosina ollut huima 5-8
%. Tällä hetkellä siviili-ilmailu tuottanee lähes 1 miljardi tonnia CO2
päästöjä vuodessa. Ennusteiden mukaan nämä päästöt kasvavat vuoteen 2050
mennessä 3 miljardiin tonniin vuodessa. Lentoliikenne lupaa puolittaa CO2
päästöt vuoteen 2050 mennessä. Lentoliikenne ei ainoastaan synnytä
CO2-päästöjä. Syntyy myös NOx ja vesihöyrypäästöjä, lisäksi nokea ja
partikkeleita. Vesihöyry näkyy taivaalla juovina. Epäillään, että näin syntyy
cirrus-pilviä. Nämä juovat ovat niitä joita Risto Isomäki ajatteli voitavan
käyttää napaseutujen pilvien vähentämiseen talvisaikaan. (Katso https://penttimurole.blogspot.com/2018/12/matkalla-helvettiin.html
).
Lentoliikenne on kuitenkin ylpeä siitä, että moderni
matkustajakone kuluttaa polttoainetta 3 litraa sadalla matkustajakilometriä
kohti, eli siis saman kuin moderni pienikulutuksellinen henkilöauto. Ilmailuteollisuus
ei ole huolissaan lentoliikenteen CO2 päästöistä. Heidän laskelmiensa mukaan
ilmailun päästöt ovat vain 2 % maailman ihmisten synnyttämistä CO2 päästöistä.
Tiedemiehet arvioivat tämän luvun voivan nousta 4 %:in. Lentoliikenteen CO2
päästöt ovat 12 % kaikista liikenteen päästöistä, kun autoliikenteen päästöt
ovat 74 %. Lentoliikenne lupaa parantaa polttoainetalouttaan. Tehostamista
tapahtuu biopolttoaineiden avulla. Tärkeimmät biopolttoaineiden lähteet tulevat
olemaan Algae -levä, Jatropha -kasvi sekä Carmelina –kasvi. Lentoteollisuuden
edustajat arvioivat biopolttoaineen osuuden olevan parin prosentin luokkaa
tämän vuosikymmenen lopulla. Mika Anttonen on puolestaan sitä mieltä, että kaikki
alle tunnin lennot pitäisi kieltää. Eipä hän myöskään näytä uskovan
biopolttoaineisiin eikä sähköautoihin, sen sijaan hän uskoo Saharan
metsitykseen. Seuraavassa tutkimme puoluejohtajien mielipiteitä näistä
asioista.
Lentoliikenteen CO2
päästöt matkustajakilometriä kohti ovat samaa tasoa henkilöautoliikenteen
kanssa. Risteilylaivat ovat samaan luokkaan kuuluvia suurpäästäjiä. Punaiset
viivat ovat minun kuvaan lisäämiä raja-arvoja. http://penttimurole.blogspot.com/2013/06/turismi-tourism-turismo.html
Toivossa elämme,
-sähköautot?
Nyt pääsenkin omiin asioihini. Keskustelun aiheena olivat
sähköautoilu ja hieman kaupungistuminen. Sähköautoista toivotaan pelastusta
ilmasto-ongelmiin. Ministeriö julkaisi raportin autoilun muutoksista. Ensimmäinen
ministeriön tavoite on, että henkilöautojen suoritteen eli ajoneuvokilometrien
kasvu taittuu vuonna 2025, minkä jälkeen henkilöautolla ajettujen kilometrien
määrä ei enää kasva. Raideliikenteen, linja-autoliikenteen, pyöräilyn ja
kävelyn yhteenlaskettu matkustussuorite puolestaan halutaan kaksinkertaistaa
vuoteen 2045 mennessä. Yhdyskuntasuunnittelun halutaan olevan kestävän
liikkumisen ytimessä, ajatellaan että se parhaimmillaan ohjaa kulkemaan jalan,
pyörällä, kimppakyydillä tai julkisella liikenteellä. Kun vähäpäästöisten
liikkumispalveluiden tarjontaa näin parannetaan, saadaan tai ainakin toivotaan
saatavan yksityisautoilulle vaihtoehtoja. Vielä sanotaan tämän koskevan
erityisesti kaupunkiseutuja.
Puoluejohtajien vaalitentissä kysyttiin heidän kantaansa
sähköautoilun suhteen. Petteri Orpo oli sitä mieltä, ettei
ministeriön tavoite ole mahdollinen. Myös Sampo
Terho epäili tavoitetta. Jussi
Halla-ahon mielestä tavoite on täysin epärealistinen. Li Andersson oli huolissaan käytettyjen sähköautojen saatavuudesta.
Sanna Marin halusi työsuhdeautot
sähköisiksi. Hän arveli sähköisten tai vähäpäästöisten autojen määräksi vuonna
2030 750000 kappaletta eli 28 % henkilöautokannasta. Nythän niitä on hybridit
mukaan luettuna 1,5 % henkilöautokannasta. Täyssähköautoja on tuskin vielä
nimeksikään. Niitä on 2000 kappaletta. Pekka
Haavisto oli Sannan linjoilla. Hän uskoi nopeaan muutokseen. Työsuhdeautoista
on aloitettava. Tarkistin työsuhdeautojen määrän Suomessa. Se on 80000
kappaletta. Se on 3 % henkilöautokannasta. Työsuhdeautojen sähköistäminen ei
näytä kyllä riittävän alkua pitemmällä.
Juha Sipilä kertoi omista autoistaan. Hän kertoi tarjolla olevan
puukaasuautosta sähköautoon. Sanoi rakentavansa itselleen biokaasuauton.
Sähköauto ei ole hänen mielestään ongelmaton. Uskoi biokaasuun. Ruotsalaisten Blomqvist ei tinkisi ministeriön sähköautotavoitteista.
Sanoi tarvitsevansa kaksi autoa. Sari
Essayah uskoi kaasuautojen ja sähköautojen yhdistelmään. Niitä pitäisi
myydä 70000 kappaletta vuodessa. Oli myös huolissaan vanhojen autojen
romutuksesta. Minne ne joutuvat? Nyt ladattavia hybridejä ja sähköautoja
myydään 4000 kappaletta vuodessa. Kaasuautoja lienee ajossa 4000 kappaletta.
Vuonna 2017 liikenteeseen tuli tuhatkunta uutta kaasuautoa. Paavo Väyrynen julisti ladattavien
hybridien nimeen. Ei usko sähköautotavoitteisiin. No, voisiko tästä laskea
puolueiden sitoutumista. Jos karkeasti laskisi, niin havaitsisi puoluejohtajien
uskon sähköisen tavoitteen saavuttamiseen varsin heikoksi. Enemmänkin uskottiin
biokaasuun.
Oli myös hauskaa puhetta siitä, että jumalan selän takana
asuvilla tulisi olla oikeudenmukainen ja myös tuettu oikeus henkilöautoiluun –
siellä kun ei ole muuta tarjottavaa. Li Andersson, Pekka Haavisto ja Sanna
Marin uskoivat liikennejärjestelmän muutokseen. Se toteutuisi kaupunkiseuduilla
- heidän seuduillaan. Ihmiset siirtyisivät autoilusta joukkoliikenteeseen,
polkupyörän selkään ja ryhtyisivät kävelemään. Nyt olisi kysyttävä kuinka suuri
osa suomalaisista asuu Leo Kososen ja SYKE:n määrittelemillä jalankulkuvyöhykkeillä
ja kuinka suuri osa joukkoliikennevyöhykkeillä? Myöskin voi kysyä ikääntyneiden
asumisympäristöstä nyt ja tulevaisuudessa. Voisi myös haikailla erilaisista
muista tulevaisuuden kuljetuspalveluista – kuten paljon puhutuista
robottiautoista. Muuten kukaan puoluejohtajista ei maininnut tätä liikenteen
ihmelääkettä, saatikka että kukaan olisi puhunut hyperloopista!
Ministeriön tavoitteena
on 670 000 sähköautoa ja 130 000 kaasuautoa vuonna 2030 ja 2 miljoonaa
sähköautoa ja 250 000 kaasuautoa vuonna 2045. Raskaassa kalustossa vastaavat
tavoitteet ovat 7 000 sähkö- ja 6 000 kaasuautoa vuonna 2030 ja 42 000 sähkö-
ja 22 000 kaasuautoa vuonna 2045. He ovat rohkeita autokannan uudistumisen
suhteen. Ja päästöttömyyden suhteen. He eivät puhu mitään robottiautoista. Minä
lisäsin kuvaan omasta päästäni nekin. Laitoinpa sinne myös hybridejä. Muutos
olisi raju. LVM puhuu lisäveroista ja autonkäyttömaksuista. Muutos vaatii
veronmaksajien huomattavaa panostusta. Toteutuakseen muutos edellyttäisi vahvaa
tukea autonkäyttäjille, ei lisäveroja. Tästä aiheesta poliitikot keskustelivat.
Pienen analyysin paikka
Suomalaiset tekevät keskimäärin 2,7 matkaa päivässä. Matkan
keskipituus on 15 km. Matkoista tehdään 22 % kävellen, 8 % pyörällä, 9 %
joukkoliikenteellä ja 61 % henkilöautolla. Jalankulkumatkan keskipituus on 1,6
km, pyörämatkan 3,3 km, joukkoliikennematkan 15 km ja henkilöautomatkan
keskipituus 20 km. Haja-asutusalueella asuvien matkan keskipituus on 20 km, kun
taas Helsingin keskustassa asuva selviää 12 kilometrillä. Onko erityisiä
matkalaisia joiden uskoisi mieluisasti ottavan käyttöön uuden
liikkumisajatuksen? Jättäisivät henkilöauton pois käytöstä ja siirtyisivät
kävelijöiksi, pyöräilijöiksi tai joukkoliikenteen käyttäjiksi? Paljonko sitten
on niitä jotka kokonaan luopuvat henkilöautosta ja/tai jotka eivät sitä koskaan
hanki. Paljonko heitä pitäisi olla, jotta muutos tuntuisi päästöissä? Muuttaako
kaupungistuminen liikkumistapoja? Paljonko kävely. ja joukkoliikennealueiden
väestö lisääntyy ja paljonko haja-asutusalueiden väestö vähenee? Miten on
ikääntymisen laita, lisääkö se henkilöauton käyttöä vai vähentääkö se sitä?
Kivoja kysymyksiä. Ne liittyvät poliitikkojen tavoitteenasetteluun. No minä teen
nyt omaksi huvikseni yhden pikku analyysin.
Tehdään pika-analyysi asumismuutosten ja
teknologiamuutosten vaikutuksesta liikenteen päästöihin. Jos olet nykyliikenteestä
erityisen kiinnostunut, saatat katsella minun blogistani
henkilöliikennetutkimuksentietoja alueiden ja paikkakuntien eroista. Havaitset
mm. sen ihmeen, että pohjoisessa pyöräillään huomattavasti enemmän kuin
etelässä. Helsingissä ajetaan pyörällä 7 % matkoista, kun Oulussa luku on 16 %
ja Joensuussa 13 %. LVM:n työryhmä haluaa kaksinkertaistaa pyöräilyn ja kävelyn
suoritteen. Kysymys kuuluu, onko sillä mitään vaikutusta. Kävelyn ja pyöräilyn
matkakilometrisuorite koko Suomessa on 7,5 milj. km päivässä. Se on 3,9 % koko
suoritteesta. Minun urbanisaatioennusteeni ja henkilöliikennetutkimuksen aluetyyppikohtaisten
matkalukujen mukaan se nousisi 4,4 %:in tulevaisuudessa. Ei kaksinkertaiseksi. Mutta
siinähän se on se asennemuutos. Onko sitä? Suuri se olisi. Muistuttaisi vanhoja
sota-aikoja.
Katso
http://penttimurole.blogspot.com/2018/05/onko-pyoraily-joukkoliikenteen-syopa.html tai http://penttimurole.blogspot.com/2018/04/pohjoisessa-pyoraillaan-etelassa.html
Suomen kansasta
haja-asutusalueilla asuu 50 %, jalankulkualueilla asuu 20 % ja
joukkoliikennealueilla loput 30 %. Ikäihmisten osalta haja-asutusalueiden osuus
on noin 30 % ja jalankulkualueiden osuus samoin 30 %. Tämän kertoo
Ympäristökeskuksen raportti. Voisiko olettaa, että nykyinen ikäihmisasuminen
muuttuisi tulevaisuuden todellisuudeksi. Sanotaan niin! Haja-asutusalueilla
asuisi 30 %, joukkoliikennealueilla asuisi 40 % ja jalankulkualueilla asuisi 30
% Suomen kansasta. Vaikuttaako hyvältä? Tutkimukset kertovat suomalaisten
matkatottumuksista. Alempaan kuvaan on piirretty sinisellä tolpalla nykyinen
arkipäivän matkasuorite. Suomalaiset kävelevät päivittäin 4,1 milj. kilometriä
ja ajavat pyörällä 3,4 milj. kilometriä. Joukkoliikenteellä matkustetaan 12 milj.
kilometriä. Henkilöauto on liikkumismuodoista ylivoimainen. Autot kulkevat
päivittäin 127 milj. kilometriä ja matkustajat 172 milj. kilometriä. Kuvan
oranssit tolpat kertovat kulkemisen muutoksista väen asettuessa urbaanimpaan
olotilaan. Patikointi, pyöräily ja joukkoliikenne lisääntyvät.
Henkilöautoliikenne vähenee. Minun pika-analyysini mukaan tuossa
hämäräperäisessä tulevaisuuden tilanteessa kävelyn matkasuorite olisi
lisääntynyt 6 %, pyöräilyn 11 %, joukkoliikenteen 28 % ja henkilöautoliikenne
olisi vähentynyt 6 %. Tämä vaikutus olisi siten urbanisaation aiheuttama.
Liikkumista on kuvattu käyttämällä nykyisiä tunnuslukuja jalankulkualueilla,
joukkoliikennealueilla ja haja-asutusalueilla. Mitään asennemuutosta ei ole
huomioitu – vain ihmisten muuttaminen tiiviimmille alueille.
CO2 -päästöt
Päästöt ovat oleellinen juttu puhuttaessa
ilmastonmuutoksesta. Havaitsimme urbanisaation pienen vaikutuksen suoritteisiin
- oikeasuuntaisen, mutta suhteellisen vähäisen. On löydettävä ruutia muualta.
Sitä löytyy teknologiasta? Palataan siihen. Löytyykö sitä asenteista – se
hieman epäilyttää. En tunnista tuntemassani ihmisjoukossa, en nuorissa enkä
eläkeläisissä, keski-ikäisistä puhumattakaan tätä järisyttävää ilmiötä. Tiedän
kyllä kriisitilanteen. Jos polttoainehanat sulkeutuvat ja sähköä saa vain pari
tuntia päivässä. Silloin on kriisi. Miehet ja osa naisistakin lähtevät
rintamalle. Väki evakuoidaan maaseudulle. Koulut ja yliopistot toimivat
puoliteholla. Kaikki muuttuu. Tavoite saavutetaan. Mutta normaalioloissa?
Siinä näkyy meidän
noiduttu ongelmamme. Toteuttaako tavoite tavoitteet? EI helpolla! Kriisi toteuttaa!
Tämä kuva esittää
pika-analyysin tuloksen tieliikenteen osalta kokonaisuudessaan. Jos tulevaisuus
olisi vuonna 2050 päästöjä olisi vähennettävä vuoden 2005 tasosta 80 %.
Nykytasoon verrattuna se tarkoittaa noin 70 % vähennystä eli päästöjä saisi
olla 4 milj. tonnia. Minun kuvassani ollaan 5,5 miljoonassa. Ehkä minun
kuvassani tulevaisuus onkin vuodessa 2040.
”Harakan räpistelevä lento”
Sanna Marin joutui syytettyjen penkille hänen vaatiessaan
johdonmukaista tietoa. Hän ei hyväksynyt asiantuntijayhteisön tarjoamaa ristiriitaista
tietoa päätöksenteon pohjaksi. Ristiriidatonta tietoa ei ole olemassa. Tätä ei
Sanna ole vielä oppinut. Toiset puoluepomot todistivat poliitikon joutuvan
tekemään päätöksiä juuri nyt olevan tiedon valossa. He olivat oikeassa. Jos
totuutta odottaa ei voi koskaan päättää. Lopetankin tämän jutustelun Jaan
Krossin pohdiskeluun. Siitähän olin tämän kaiken aloittanut. Hän pohtii Berend
Falckin hahmossa: ”Mitkä ovat kohtaloita määräävien tapahtumien tuntomerkkejä
ja mittapuita? Niitä mittapuita ei ole olemassa inhimillisten oletusten
ulkopuolella, ja ne taas arvatenkin perustuvat historian kokemuksiin. Mutta se,
mitä me oletamme tapahtumien tulevasta vaikutuksesta, on toisen kokemuksen
mukaan väärääkin väärempi, liian usein väärä jotta vastuuntuntoisempi
suhtautuminen yleensä saattaisi uskoa mihinkään eteenpäin viittaavaan. Sillä
liian usein tapahtumat, joita me niiden sattuessa tuskin huomaamme,
osoittautuvat perästä päin läheistemme tai meidän itsemme olemassaolon tienhaaroiksi
ja vedenjakajiksi. Mutta tapaukset jotka tuntuvat muuttavan toiseksi, ellei
sentään valtakuntien niin ainakin maakuntien ja kaupunkien elämänkulun, eivät
muuta tosiasiassa maailmaa sen enempää kuin harakan räpistelevä lento.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti