Ruoka on pinnalla nykyajan keskustelussa. Lehdet pursuvat
reseptejä. Kokkikilpailuja järjestetään meillä ja muualla. Ihmiset ovat
kiinnostuneita raaka-aineista ja ruoan ekologiasta. Puoluejohtajat joutuvat
selittelemään syömisiään. Ennen silloin nuorena ruoasta ei puhuttu.
Ravintoloissa ei käyty. Saatikka että olisi maisteltu erilaisia viinejä ja
keskusteltu niiden ihmeellisistä vivahteista. Kotiviinejä kyllä valmistettiin.
Minunkin mummullani oli aina kaksi happopulloa pulputtamassa kellarissa.
Kotiviiniä annettiin kyllä teinipojankin maisteltavaksi. Lasit olivat pieniä.
Kotiviiniä maisteltiin. Liisan kanssa muistelemme sotien jälkeisen ajan
kotiruokia. Minä ajattelen sipattikastiketta. Ajattelen myös perunavelliä ja
äidin tekemää makaronilaatikkoa. Liisa on hieman nuorempaa ikäpolvea. Hän
muistelee ihanaa lihamakaronilaatikkoa ja Laura äitinsä loihtimaa maksakastiketta.
Minun perhepiirissäni ruokakulttuuri sai erityisen
sykäyksen, kun tyttärenpokani Teemu osallistui Master Chef –kilpailuun. Hän sai
sitten toisen palkinnon. Vasta silloin käsite Fine Dining tuli meikäläisen
tietoisuuteen. Taisi olla vuosi 2011. Teemu oli silloin 29-vuotias. Nyt on
perhepiirissä uusi ruokakulttuurista kiinnostunut henkilö. Hän on 15-vuotias
Eemeli. Olen kyllä blogeissani julkaissut heidän molempien ruokateoksia. Jo
mestarin tekemiä ja myös nuoren aloittelijan tekemiä. Yksi blogeista on
tässä: http://penttimurole.blogspot.com/2018/06/eemelin-juhannussalaatti-luonnon.html
Mysi Lahtinen, rakas ystävämme, Suomen
perinneruokataiteen ihmeellinen hahmo, kehittäjä ja tunnetuksi tekijä antoi
Eemelin villiyrtteihin kommenttinsa. Juuri äsken Mysi joutui suruksemme jättämään
maallisen vaelluksensa. Hänen reseptinsä ja kirjansa elävät meidän
keittiössämme jatkuvassa ja lähes jokapäiväisessä käytössä. Näin hän kommentissaan
kirjoitti: ”Vihreää salaattia riipii kuka tahansa kulhoon ja kaataa öljyä
päälle. Mutta Eemelin villiyrttisalaatin tekeminen onkin ihan toinen juttu,
varmasti herkullinen, yllätyksellinen ja vielä kauniskin salaatti. Samaan
astiaan pannuille ruoka-aineille pitää antaa aikaa tutustua toisiinsa, solmia
kauniita ystävyysliittoja keskenään ja tukea toisiaan, viisas äitini
Hilkka-rouva sanoi aikanaan opettaessaan minulle ruuanlaiton salaisuuksia.
Salaisuuksien kanssa tulee helposti sinuksi, mutta siihen tarvitaan vähän
rohkeutta, uteliaisuutta ja paljon iloista mielikuvitusta. Eemeli, näytät
ymmärtäneen tämän asian itsestään selvyytenä. Pidä lippua korkealla ja kumarra
keittiössä mielikuvituksen puoleen. T. mysi.
Eemeli oli tästä kommentista iloinen ja ylpeä. Kommentti
tuli mestarinnalta.
Koululaiset etsivät kesätyöpaikkoja. Työn löytäminen ei
suinkaan ole helppoa. Niinpä päätimme Eemelin kanssa tehdä portfolion hänen
viimeaikaisista annoksistaan. Ehkä se auttaisi työpaikan löytämisessä. Päätin
panna kuvat tähän teidän kaikkien iloksenne. Olen syönyt useimpia noista
annoksista. Vakuutan niiden olleen herkullisia. Niissä oli myös Mysin toivomaa
mielikuvitusta. Ne ovat alkuaskeleita.
Kiva ja napakka juttu – ja aiheena vielä herkullinen ruoka! Nälkä tuli heti!
VastaaPoista