Maailman väestö neljännekseen?

Tässä joutuu väkisinkin miettimään maailman tulevaisuutta. Olen kuunnellut Alfa TV:n esittämää ohjelmasarjaa maailman pelastamisesta. Sarja on ystäväni Eero Paloheimon ideoima ja kuvauksetkin on tehty Eeron kotona Tuusulan järven rannalla. https://www.permanto.fi/fi/  Väestön liikakasvu on ollut yksi tärkeä keskustelunaihe. Eero on toistellut hurjia lukuja maapallon sietokyvystä väestön suhteen. Hän on asettanut ihanneväkiluvuksi 2 miljardia ja sietokyvyn rajaksi 4 miljardia ihmistä. Puhe on selvästikin Pentti Linkolan perintöä. Ilmankos, miehet olivat hyviä ystäviä ja toisiansa ymmärtäviä. Eero piti eräässä puheenvuorossaan Linkolaa maamme merkittävimpänä henkilönä. Historia tuntee suuria ajattelijoita. Usein jossain kohtaa on tullut mittakaavaharha. Näin taisi käydä Marxille, puhumattakaan Hitleristä, niin kuin kävi myös kaupunkimittakaavan suhteen Corbusierille. Taisi käydä myös meidän Alvar Aallolle Töölönlahdella. Nyt askarruttaa kävikö sellainen mittakaavavirhe myös Eerolle, kun hän ehdottaa maapallon väkiluvun pudotettavaksi neljännekseen siitä mikä se on nyt ja viidennekseen siitä mihin se on ennusteiden mukaan nousemassa vuoteen 2100 mennessä. On pakko jälleen hieman penkoa tilastoja. Siis omaksi iloksi.

Siihen aikaan, kun sisareni Marja-Liisa ja minä taistelimme isoisän tekemän polkuauton hallinnasta Pakilan kotitalon edustalla, maapallon väkiluku oli 2,1 miljardia asukasta. Se on Eero Paloheimon mukaan juuri se tavoiteltava väkiluku. Voiko kelloa kääntää taaksepäin?

Lyhyessä ajassa on paljon muuttunut

Olihan tuo Eeron 2 miljardin asukkaan ihanneväkiluku todellisuutta vuonna 1927. Se on 7 vuotta ennen minun syntymääni. Siis, yksi ihmisikä tähän tarvittiin.  Minäkin sain viettää ensimmäiset vuoteni lähes ihannemaailmassa. Luulisi sen olevan vielä mahdollista kelata taaksepäin. Vai onko? Katsellaan. Viisikymmentäluvulta 70-luvulle Euroopassa oli poismuuttoa, mutta väestö kasvoi luonnollista tietä.  Vuonna 1950 oli syntymiä 6 miljoonaa enemmän kuin kuolemia. Ehkäisypilleri keksittiin vuonna 1960. Värähtivätkö sen jälkeen väestötilastot?  Katselin vartavasten syntyvyystilastoja Euroopan maissa pillerin keksimisen jälkeen. En näe mitään ilmiselvää värähdystä. Syntyvien lasten määrä oli 1950-luvulla Suomessa 21 elävänä syntynyttä / 1000 asukasta, 1960-luvulla luku oli 17 ja 1980-luvulla 13. Tasaista laskua joka sitten ryhtyi vakiintumaan tasolle 13-11. Euroopassa 90-luvulla luonnollinen kasvu kääntyi negatiiviseksi, mutta muuttoliike piti väestön kasvussa. Vuoden 2020 jälkeen eli nyt juuri muuttoliike ei enää pysty ylläpitämään kasvua vaan se kääntyy negatiiviseksi. No sehän on juuri jotain, jota on toivottava, jos maailman väkiluku olisi saatava laskuun. Mutta se mitä Euroopassa tapahtuu ei vielä paljoakaan vaikuta maailman tilanteeseen. Mitä jenkeissä tapahtuu? 1950-luvulla Pohjois-Amerikka kasvoi luonnollista kasvua 3,2 miljoonalla kun siirtolaisuuden osuus oli 0,4 miljoonaa. 90-luvulla luonnollinen kasvu oli edelleen suunnilleen vanhalla tasolla, mutta siirtolaisuus kasvoi 1,5 miljoonaan. Ennusteissa 2050-luvun arvellaan olevan aika jolloin vain muuttoliike ylläpitää kasvua. Pohjois-Amerikka siis jatkaa kasvuaan eikä aio alistua meidän vaatimuksellemme pysäyttää kasvu. Itä- ja Kaakkois-Aasiassa (Kiina, Mongolia, Siperia, Thaimaa, Malesia, Indonesia jne.) luonnollisen kasvun ennustetaan kääntyvän negatiiviseksi 2040-luvulla. Silloin sekä luonnollinen kasvu että nettosiirtolaisuus olisivat negatiivisia. Keski- ja Etelä-Aasiassa (Intia, Pakistan, Bangladesh, Kazakstan jne.) negatiiviseen kasvuun päästäisiin vasta 2070-luvulla, aluksi siirtolaisuuden ansiosta, mutta sitten pääosin luonnollisen kasvun kääntyessä negatiiviseksi. Mutta hyvin myöhään tuo näyttäisi tapahtuvan. Latinalaisen Amerikan hedelmällisyysluku putoaa ennusteiden mukaan hitaasti, siten että vasta 2070-luvulla luonnollinen kasvu on negatiivinen. Sitä ennen nettomuutto jo pysäyttää väestönkasvua. Pohjois-Afrikan ja Länsi-Aasian (Arabian niemimaa, Turkki, Iran jne.) väkiluvun ennustetaan kasvavan vielä vuoden 1970 jälkeen. Nettosiirtolaisuudella on pieni vaikutus alueen väkilukuun.

Väestön kasvu syntyy syntyneiden ja kuolleiden erotuksena.  Molemmissa luvuissa on tapahtunut jyrkkä muutos kahden sukupolven aikana.  Syntyneiden määrä asukaslukuun verrattuna koko maailmassa oli vuonna 1962 35 lasta per 1000 asukasta. Nyt se on 18. Kuolleiden määrä oli vastaavasti 14, nyt se on 7. Vuonna 2018 syntyneitä oli 19 ja kuolleita 8. Erotus on 11 per 1000 asukasta. Kaikki syntyvien määrää osoittavat kippurat ovat suuntaamassa kohti Euroopan unionin ja Suomen tasoa 9-10 syntynyttä per 1000 asukasta. Vain Saharan eteläpuolinen Afrikka harhailee omassa korkeudessaan ilman selvää suuntaa. Kuolleiden määrä lähestyy määrätietoisemmin kaikkialla noin 9 per 1000 asukasta. Suuren lapsiluvun maissa se on nousussa nykyiseltä tasolta 5.

Vuonna 2019 Kiinassa väki kasvoi 0,4 %, Intiassa 1,0 %, Euroopan unionissa 0,2 %, Suomessa 0,1 % ja koko maailmassa 1,1 %. Eniten väki kasvoi Nigerissä 3,8 % ja vähiten Bulgariassa -0,7 %. Voisiko tuon koko maailman kasvun kääntää negatiiviseksi ja mikä se luku voisi olla? Tällä ajatuksella nyt leikitään. Väestönkasvu pysähtyy, jos lapsia syntyy keskimäärin 2,1 per äiti. Euroopassa yksikään maa ei saavuta 2,1 hedelmällisyyslukua. Euroopan unionin keskiarvo vuonna 2018 oli 1,5. Suomessa luku oli 1,4.  Mitä tapahtuisi, jos teoreettisesti kaikissa maissa saavutettaisiin tämä 2,1-raja nyt heti paikalla? Pysähtyisikö väestönkasvu? Ei pysähdy, sillä maailmassa on niin paljon lapsia ja nuoria, että heidän siirtymisensä äitiysikään nostaa kokonaislapsilukua edellisiin pienempiin sukupolviin verrattuna vaikka syntyvyys asettuisikin jo nollakasvun tasolle.. Tämä ns. syntyvyyden momentum pitää maailman väkiluvun kasvua yllä korkean syntyvyyden kehitysmaissa vielä kolme vuosikymmentä, vaikka lapsia ei syntyiskään enempää kuin kaksi per kaksi.

Kuva kertoo väestön ikärakenteesta.  Yläkuvassa näemme Suomen tilanteen vuonna 1917 ja nyt. Suomi oli itsenäistyessään samassa tilanteessa kuin kehittyvät maat tällä hetkellä.  Lapsia oli paljon ja vanhuksia vähän. Alempi kuva osoittaa maailman väestötilanteen nyt ja ennustettuna vuonna 2100.   Lapsijoukot muuttuvat vanhusjoukoiksi. Työikäiset hieman vähenevät ja huoltosuhde sitä myöten heikkenee. Vuonna 1990 Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa oli 4 työikäistä (25-64) yhtä vanhusikäistä (yli 64) kohti. Nyt heitä on kolme ja vuonna 2100 vain kaksi. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa työikäisiä on 12 yhtä vanhusta kohti. Vuonna 2100 ennuste kertoo luvun olevan viisi. Maailma asettuu tähän puoleen väliin.

Mitä jos lopetettaisiin lasten teko?

Jos nyt kerta kaikkiaan lasten teko kerralla lopetettaisiin niin milloin väkiluku olisi nolla. Silloin olisi vain kuolevia. Heitä on maailmassa nykyään 7 henkeä vuodessa 1000 asukasta kohti. Lapsia kun ei synny niin kuolleiden suhteellinen osuus nousee vuosittain. No jos nykyistä tahtia kuoltaisiin, niin kaikki olisivat kuolleita viimeistää vuonna 2120 eli sadan vuoden päästä. No, joku tervaskanto saattaisi vielä luolassaan sinnitellä. Niin, jos lasten teko täysin lopetettaisiin niin kauanko kestäisi, että pääsemme Eeron esittämään ylärajaan eli 4 miljardiin asukkaaseen. Se rajapyykki saavutettaisiin noin vuonna 2060. Jos taas pyrittäisiin tasolle 2 miljardia asukasta pitäisi täyttä selibaattia noudattaa vuoteen 2075. Tässähän toimittaisiin lähes samoilla aikatauluilla kuin hiilineutraalisuuteen pyrittäessä. Leikkiä tämä oli. Ei sitä lasten tekoa kokonaan saa lopetettua. Lasketaanpa sitten mille tasolle maailman väkiluvun kasvu pysähtyisi, jos nyt jollain keinoa maailmaan saataisiin aikaan vaikkapa huono kopio Kiinan yhden lapsen politiikasta. Sanotaan nyt, että syntyvyyden taso asettuisi Euroopan unionin ja Suomenkin nykytasolle eli noin 10 vuosittain syntyneeseen 1000 asukasta kohti. Maailmassa vastaava luku on tällä hetkellä 18 elävänä syntynyttä lasta per 1000 asukasta.

 Väestönkasvua maailmassa olisi hillittävä

 Se on yleisesti tunnustettu tosiasia. Matalan syntyvyyden maissa ollaan kuitenkin huolissaan syntyvyydestä. Arvellaan ongelman olevan siinä, että jos oma kansa ei kasva maahan on saatava täydentävää maahanmuuttoa ja uutta verta. Tämä ei ole yleensä ole haluttu ilmiö. Kansa ja poliitikot kansan myötä sitä enimmäkseen vastustavat, elinkeinoelämä taas duunareita tarvitsee ja sellaisia haluaa, mahdollisimman pienipalkkaisia tietysti - osin myös koulutettuja ja viisaita. Palkasta ei silloin ole väliä. Roomassakin jotkut orjat saivat kansalaisuuden. Mutta vain harvat ja valitut.

Ihmetelläänpä nyt hieman sitä, miten maailmassa synnytään ja kuollaan. Maailmassa syntyy tätä nykyä vuosittain 140 miljoonaa ihmistä ja kuolee 59 miljoonaa ihmistä. Erotus on väestönkasvu. Se on 81 miljoonaa ihmistä vuodessa. Hyvisten ja pahisten välillä on suuri ero. Suuri joukko hyviksiä on jo siirtynyt nollakasvun eli väestön vähenemisen puolelle. Parhaimmillaan väestö vähenee melkein yhden prosentin vuodessa. Mutta on vastapainona pahiksia, joilla syntyneiden ja kuolleiden erotus osoittaa 3 prosentin väestönkasvua. Ja suunta on jopa nouseva. Mitkä asiat pitävät yllä korkeata syntyvyyttä? Koulutustason sanotaan olevan yksi syy. Uskotaan tyttöjen ja naisten koulutuksen vaikuttavan lapsilukua alentavasti. Uskotaan myös korkean lapsikuolleisuuden lisäävän lapsentekohaluja. Ehkäisyvälineiden saatavuus on varmaan yksi tekijä. Algerialaisystäväni kertoi minulle aikoinaan, ettei syvästi uskonnollinen mies päästä vaimoaan yksin apteekkiin siinä pelossa, että hän hankkii pillereitä.

Tulotaso vaikuttaa lasten lukumäärään. Maissa joiden kansantulo per capita ylittää $20000 lapsiluku tasaantuu yhteen lapseen sataa asukasta kohti vuodessa. Lukutaidon ja lapsimäärän suhde on ilmeinen. Mitä alhaisempi lukutaito on, sitä enemmän syntyy lapsia. Ehkäisyn käyttö kehittyvissä maissa on vähäistä, mutta lisääntymässä. Kun tilastojen mukaan yli 60 % maailman naisista käyttää ehkäisyä niin joissain suuren lapsiluvun maissa käyttö on vain 15 %. Se näkyy ja tuntuu tilastoissa, mutta myös väkiluvussa. Koska ihmisten yhdyntäalttius ei näytä vähenevän on vain ryhdyttävä laajemmin pirskahtelevien siittiöiden tappamiseen.

 Palataan Eeron kahteen miljardiin

Eero on laskeskellut, tai vain päästään temmannut sellaisen väkimäärän jonka pallomme vielä kestäisi ja joka antaisi mahdollisuuden luonnon monimuotoisuuden jonkinasteiselle säilymiselle. Se on kaksi miljardia. Se olisi mukavan elämän maksimiväkiluku. Jotenkin mahdollinen olisi 4 miljardia asukasta. Mutta ei missään tapauksessa 11 miljardia, jollaiseen lukuun nykyiset ennusteet viittaavat. Eero sanoi jossain haastattelussa, että pitäisi järjestää kokous jossa päätettäisiin väkiluvun kasvun pysäyttämisestä. Kokouksellako se pysäytettäisiin?  No ei se taida kokouksella pysähtyä. Mikä sen voisi pysäyttää? No, se on ainakin varmaa, että se pysähtyy vain, jos lapsia tehdään vähemmän. Se ei pysähdy sillä, että väestön vanhetessa ryhdymme kuolemaan hieman enemmän. Vaikka on silläkin pieni merkityksensä.

Maailmassa on nyt lähes 8 miljardia ihmistä. YK:n keskitason ennuste arvioi väkimäärän kasvavan vuoteen 2050 mennessä tasolle 9,7 miljardia ja vuoteen 2100 mennessä tasolle 10,9 miljardia. Saharan eteläpuolisen Afrikan arvioidaan muodostavan kasvusta vuoteen 2100 mennessä 87 %. Tämä tuntuu mielettömältä ja sietämättömältä. Ei voi olla mahdollista, että Saharan eteläpuolinen Afrikka olisi näin täysin erilainen muusta maailmasta. Siis voimaton syntyvyyden säännöstelyssä. Yllä olevassa oikean puoleisessa kuvassa näytetty ennuste Saharan eteläpuolisen väestön ennustetusta kasvusta on järjetön. Väestönkasvu Aasiassa on ollut yhtä jyrkkää kuin Afrikassakin vuosikymmenten ajan. Nyt se on taipunut ja stabiloitunut tai kääntynyt laskuun. Aasian osuus ennusteen väestönkasvusta vuoteen 2100 on noin 10 %.  Ennusteessa on melkoisen suuri todennäköisyyshaarukka vuoden 2050 jälkeiselle ajalle. YK:n maksimiennusteessa väestön oletetaan vuonna 2100 olevan 13,3 miljardia ja minimiennusteessa 8,8 miljardia. Minä uskon parempaan. Uskon että Afrikka taipuu samalla tavalla kuin Aasiakin. Olen piirtänyt olettamukseni yllä olevaan kuvaan. Jos tuo kuva eli HAAVE 2100 toteutuisi (ja se toteutuu) niin maailman väkiluku vuonna 2100 olisi 7,7 miljardia eli sama kuin nykyisin. Tästä on päästävä alaspäin ja päästäänkin.

YK on laatinut vuonna 2019 ennusteen, jonka Medium-variant lienee tarkoitettu uskottavimmaksi. Siinä maailman väkiluku on vuonna 2100 10,8 miljardia ihmistä. YK:n ennusteessa on myös haarukka, jonka alaraja on 8,8 miljardia ja yläraja 13.3 miljardia. Ennusteessa uskotaan Saharan eteläpuolisen Afrikan valtaisaan väestönkasvuun. Siellä syntyisi 87 % maailman uudesta väestä. Olen tuominnut tämän ennusteen järjettömäksi. Muutin siis vain afrikkalaisten käyttäytymisen aasialaisten käyttäytymisen kaltaiseksi ja sain aikaan ennusteen 2100 HAAVE. Se antaa vuoden 2100 väkiluvuksi 7,7 miljardia. Se on myös lakikohta, josta mennään alaspäin.

 Ihmisten massiivinen yhteisjärki ohjaa

Tämä ajatusleikki, joka ei siis perustu mihinkään trendiennusteeseen ja lineaariseen tahtokehitykseen. Se pyrkii arvioimaan maailman väestönkehitystä sillä perusteella, että kaikki ihmiset maapallolla ovat järkeviä ja ainakin ajatuksien oikeudessa tasa-arvoisia olentoja. Jos ja kun näin on, maapallon väestön määrä tulee kääntymään laskuun. Se ei tapahdu ”viisaiden naisten ja miesten neuvoston” suosiollisessa ohjauksessa vaan se tapahtuu ihmisten ”talonpoikaisjärjen” ohjauksessa. Mihin siis päädyttäisiin?

Maailman ”keskuskonttorin” ennuste kertoo, että maapallon väkiluku nousee ensin 12 miljardiin ja sitten tasaantuu. Kuinka nopeasti se sitten laskee? Sitä ei ennuste kerro. Oli pakko tehdä oma. Vuonna 2200 oltaisiin 7 miljardissa. Keltaisella viivalla on piirretty tahtoennuste. Jos todella tahdottaisiin ja annettaisiin kansojen itse tahtoa, oltaisiin vuonna 2100 jo alle nykyisen väkiluvun. Tämä onnistuu afrikkalaisten omin toimin, meidän ei tarvitse tehdä mitään.  Vuonna 2200 lähestyttäisiin jo Eero Paloheimon siedettävänä pitämää 4 miljardin rajaa. Minusta se riittää. Mutta matka on pitkä!

 Olipa kivaa mietittävää. Kyllä tästä piristytään. Ulkona on ihanan värikästä.