perjantai 11. tammikuuta 2013
Haluammeko todella arkea – emme juhlaa?
Ministerien suulla etsimme arjen strategioita. Kun Jumala oli kuudessa päivässä saanut luomistyönsä päätökseen, hän lepäsi. Näin sanoo meidän suuri kirjamme. Näinkö vai toisinko? Vanha raamatunkäännös sen sijaan sanoo, että seitsemäntenä päivänä Jumala juhli: ”Sitten Jumala lepäsi, hän pysähtyi nauttimaan ja juhlimaan kättensä tekoja.”
Tämän hetken tilanteessa näemme arkipäivän – emme juhlaa. Olemmeko arjen etsinnässä kadottaneet jotain, joka ennen oli? Onko arkkitehtuuri kadottanut materian ja valon? Onko kaupunkisuunnittelu kadottanut mittakaavan ja harmonian? Onko tekniikka kadottanut koordinaation? Onko liikennejärjestelmä kadottanut toimivuuden? Onko talotekniikka kadottanut fysiikan lainalaisuudet?
Suunnittelu muuttuu. Tekniikka katoaa talonpoikaisjärjen ulottumattomiin. Käsitteet sirpaloituvat ja hämärtyvät. Luovuutta perätään. Luovuuden sanotaan olevan ainoa luonnonvara joka meidät nostaa suosta. Luovuutta kuitenkin rajataan – se halutaan tehdä riskittömäksi ja sen resurssit kilpailuttaa minimiin. Suunnittelijat muuttavat turvallisille vesille, heistä tulee tutkijoita.
Luovuus on kokeilevaa. Se sisältää väistämättä riskejä. Riskien siirtyessä asiakkaalta suunnittelijalle luovuuden edellytykset kutistuvat. Silloin rakennustaiteesta ja rakennustaidosta saattavat yhdyssanojen jälkimmäiset osat haihtua taivaan tuuliin. Tilaaja ei saa innovaatiota pyynnöistään huolimatta. Innovaatio menee kortille
Suunnittelun juhla on lokeroitu arjen laatikoiksi: Tahtotila, elinkaari, visio, strategia, laatujärjestelmä, pääsuunnittelija, tuoteosa, käytettävyys, esteettömyys, kaupunki kaikille, ympäristövaikutukset, sosiaaliset vaikutukset, hyötykustannus ja kaiken pisteenä SWOT. Laatikkoleikki saattaa normittaa ja kahlita.
Uskotaan, että nykyinen prosessisysteemi toimii takuuvarmasti. Byrokratia on siihen - itseensä - tyytyväinen. Saattaa myös olla, että suuret teokset jäävät syntymättä. Syntyy prosessilaatua. Prosessilaadun tason määrää heikoin lenkki. Saattaa olla, että kriisiin ajetusta suunnittelusta tulee juuri heikoin lenkki. Suunnittelusta on tehty arjen draamaa – juhla on eliminoitu, samalla on poistettu luomistyön suurin palkinto.
Lokeroidut sanat kertovat. Ne kertovat kriteereistä, normeista, standardeista, suunnitteluohjeista ja itsekontrollista. Ne kertovat pyrkimyksestä yhtenäistää ja kontrolloida. Ne saattavat lisätä tuoteturvallisuutta, mutta ne saattavat estää innovaatiota. Rengas suunnittelijan ympärillä kiristyy. Nyt olemme nimettömiä. Firmanimiä. Pörssiyhtiöitä. Sankarisuunnittelijoista on tullut digitaalikonsultteja, joilta palautevirkamiehet tilaavat asukasvuorovaikutteiset SWOT -analyysit rakentamisen visioista!
Hyvät viisaat – antakaa meille tilaisuus luomisen juhlaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti