Me elämme trendien ja muotivirtausten alati muuttuvien ilmiöiden värittämää aikaa. Nykyään puhutaan ja kirjoitetaan kilpailukyvystä. Kilpailukyvyllä monet näyttävät tarkoittavan trendien seurausherkkyyttä – nopeaa trendireagointia. Kotimaamme ja kotikaupunkimme laatua arvioidaan kansainvälisen kilpailukyvyn laatukriteereillä. Yhtenä kriteerinä pidetään kaupungin tai paikan "ikonisuutta". Guggenheimin yhteydessä on alituiseen puhuttu kansainvälisen kilpailukyvyn parantumisesta jos kaupunkiin tulisi erityisen ikoninen rakennus. Tuntuu siltä, että tuon rakennuksen tulisi olla gehrymäinen kääryle, tai ainakin jotain kummallista - mieluiten eriskummallista.
Aivan tavallisessa kielenkäytössä ja yleistä luottamusta nauttivissa sanomalehdissäkin käytetään vapaasti ja kunnioittavaan sävyyn sanaa WAU-arkkitehtuuri - ikään kuin toivottavana tai ainakin vähintään hyväksyttävänä ilmiönä. Suomalaiset suunnittelijat näyttävät olevan pelkkänä korvana arkkitehtuurin trendejä seuratessaan.
Pyrkimys on ylös ja sivulle, mitä pidempi kurkotus sitä suurempi huohotus – WAU.
Maailmalla tilanne ei ole Suomea parempi. Erityisesti kehittyvien maiden kurkusta työnnetään syöttöhanhen tapaan ”innovatiivista kaupunkirakentamista” ja ”innovatiivista arkkitehtuuria”. Ekokaupunkien ja kestävän kehityksen kaupunkien sumuverhon sisällä huipputekijät syöttävät makrorakenteitaan huumaantuneille ostajille. Kaipaan aktiivisuutta shelter-, ja squatter ohjelmiin, slummien räjähdysmäisen kasvun hallintaan, kaipaan areenalle Charles Correan tyyppisiä arkkitehteja ja kaupunkisuunnittelijoita– en lisää pikkufostereita tai pikkugehryjä. En edes Guggenheimia suunnittelemaan.
Kaikki alkoi ystävästäni arkkitehti Pekka Rautimosta. Hän elää Dubaissa, monen mielestä maailman ikonisimmassa kaupungissa. Hän kirjoitti minulle erään blogini innoittamana: ”Syy, miksi kirjoitan sinulle, on se, että eräs Dubaissa toimiva monikansallinen ”arkkitehtuuri- innovaattori” piti esityksen kaupunkisuunnittelusta teemalla "Africa - Iconic City" ja esitteli ainutkertaisen patentoidun pyörivän tornitalonsa, joita aikoo toistaa 12 kertaa ympäri maailman (kaikissa aikavyöhykkeissä). Mielenkiintoista oli, että hän käytti kaupunkisuunnittelun yhteydessä ilmaisua: "Economic regeneration is the actuality of city planning" - ja kansa kuunteli lumoutuneena.
”Iconic City”
Innovaattorin kehittelemä Iconic City piti sisällään 40000 asukasta, 2 000 asuntoa oli sijoitettu kymmeneen pyörivään torniin. Alueella olisi maailman laajin ”shopping mall”, koulut ja muut palvelut. Hän ehdotti, että tätä "self-sufficient" kaupunkia, toistetaan ympäri Afrikkaa noin 50 kertaa ja kaupungin liepeiltä myydään tontteja, niin että ulkoapäin kaupunki näyttää aina erilaiselta, vaikka plaani ja keskus on sama - nerokasta. Ja afrikkalaiset taputtivat - kaikkien täytyy nyt saada pyörivä tornitalo ja Iconic City. Tämä ”keksijä” on herra Tav Singh. Hänen tornitalonsa ei kuitenkaan pyöri kokonaan, sillä se rakennetaan meilläkin tuttujen pyörivien näkötornien periaatteella: ydinosa putkiasennuksineen on kiinteä, pyörivään osaan johdetaan vain sähkö. Asuntojen hinnaksi herra Tav sanoo 13 000 euroa neliömetriltä.
Mihin on maailman (tämän maailmani) kaupunkisuunnittelu menossa - melko kaukana pohdinnoistasi. En tiedä itkeäkö vai nauraa, vai peräti iloita siitä, että on olemassa tosi neitseellinen Afrikka.” Näin pohdiskeli ystävämme Pekka.
Dynamic Tower on tyypillinen esimerkki hulluudesta, joka sekoittaa prinssien ja median pään. Arkkitehtuuriin muka tuodaan neljäs ulottuvuus – aika, panemalla rakennus vääntelehtimään kuin onkimato koukussa. Klikkaa videota niin näet hulluuden. Ajatelkaa tuota Shardin mainostettua vessanäkymää kieppumassa taivaalla. Liisa tuossa väittää Tornin naistenvessan olevan samaa kaliiperia maisemanäkymiltään. Mikä nyt, kun taas mentiin vessajuttuihin? No puhuttiinhan juuri vessa -arkkitehtuurista.
Dynamic Tower
Daily Mail kehottaa unohtamaan Lontoon Shardin, sillä uusimmissa suunnitelmissa Lontooseen ollaan rakentamassa “Dynamic Tower”. Herra David Fisher, arkkitehti ja tohtori (vale sellainen), italialaisisraelilainen, ällistyttää jopa BBC:n laatu-uutisia Dubaihin, Moskovaan ja Pariisiin toteutettavalla ”älykkäällä” rakennuksella. Se onkin ”Dynamic Tower”. Torni on jatkuvassa pyörimisliikkeessä ja luikertelee taivaalla kuin mato koukussa. Arkkitehdin mukaan tämän talo on huippuunsa energiaystävällinen: asunnot kun kääntyvät pois auringon paahteesta aina tunnin taajuudella! Kerrosten välillä on vaakasuorat tuuligeneraattorit, jotka syöttävät energiaa usealle samanmoiselle pilvenpiirtäjälle. ”Keksijä” vertaa pyörivää torniansa kännykän keksimiseen. Se tulee leviämään kulovalkean tavoin! Rakennusluvissa ja putkistosuunnitelmissa on ollut kuitenkin vaikeuksia ja hankkeet ovat toistaiseksi viivästyneet. Asiantuntijat sanova: ”Tällaisen tornin rakentaminen ole teknisesti mahdotonta, selitys viivästymiseen ei ole siten teknisen osaamisen puute, vaan vanhanaikainen syy: rahan puute.”
Dubain arkkitehtuurin luomuksiin voit tutustua klikkaamalla seuraavaa videota.
Mitkä ovat minun suosikkini?
Maailmassa on satojatuhansia kyliä ja kaupunkeja. Monissa niissä on tilan tai siihen liittyvän rakennuksen luoma kiehtova paikka tai kokonainen ympäristö. Minun on nyt pakko miettiä niitä paikkoja ja ympäristöjä, joita haluaisin mennä katsomaan uudestaan ja yhä uudestaan. Ovatko ne paikat historian patinoimia, puhuvilla seinillä ja sileäksi kuluneilla katukivillä varustettuja ”antiikkiympäristöjä”, vai ovatko ne Bauhausin jälkeisen modernismin henkeen tehtyjä valkoisen virtaviivaisia luomuksia, vai löytyykö tuo palaamaan vaativa kaupunkiympäristö nykypäivän lasisten pilvenpiirtäjien ja megatalojen pitkien varjojen ääreltä? Tässä arvioinnissa ei voi käyttää turismitilastoja, vaikka ne näyttävät korreloivan kaupungin historian kokonaisarvoon. Vai mitä sanotte siitä, että maailman vierailluimmat kaupungit ovat seuraavat: Bangkok (16 M), Lontoo (16 M), Pariisi (14 M), Singapore (12 M), New York (12 M), Istanbul (10 M), Dubai (10 M), Kuala Lumpur (9 M), Hong Kong (9 M) ja Barcelona (8 M). (Suluissa oleva luku tarkoittaa miljoonaa turistia vuonna 2013). Seuraavat listalla olivat Soeul, Milano, Rooma, Shanghai, Amsterdam, Tokio, Wien, Taipei, Riyadh ja Los Angeles. Helsingissä vuosittain vierailleiden turistien määrä lienee puolitoista miljoonaa. Hyvä luku sekin.
Tässä kuvassa esiintyvät maailman 10 mahtavinta turismikaupunkia MasterCardin Global Cities Destination Indexin mukaan. Bangkok johtaa, Lontoo ja Pariisi muina mitalisteina. Jos nyt Iconic City tarkoittaisi mahdollisimman suurta tornirykelmää, niin päteehän se ainakin puoleen näistä kaupungeista.Klikkaamalla tuohon alla olevaan linkkiin voit tutkia tilastoa ja kuvia tarkemmin.
Long List ja Short List
Mutta mehän puhuimme paikoista, jotka vetävät puoleensa ja kiehtovat kerta toisensa jälkeen. Siis paikoista ei kaupungeista. Ne ovat kullekin henkilökohtaisia ja itse koettuja. Niin minullekin. Siispä rohkeasti listaamaan – listaan ilmestyi puolitoistakymmentä kohdetta, mutta kun niistä on karsittava, oli ensin tehtävä pitkä lista ja sitten karsittava konsulttitarjouksien tapaan lyhyt lista. Pitkälle listalle pääsivät, mutta lyhyeltä listalta putosivat: Mosabacka, Pompeiji, Sfaxin Medina, Brooklynn, Vanha Rauma ja entinen Itä-Berliini. Lyhyeltä listalta putosivat vielä Rooman Piazza Navona, Sienan Piazza del Campo , Luccan Piazza Anfiteatro ja Firenzen Ponte Vecchio , jopa Beijingin kielletty palatsi kirsikkapuineen, puhumattakaan Kiotosta ja ryokaneiden tatameista tai suuresti ihailemastani Pietarista – Amiraliteetin portista ja kanavista.
Short List muodostui nyt 11 kohteesta. Tapana olisi kyllä tehdä Top 10, mutta en kyennyt pudottamaan yhtäkään ja listasta tuli Top 11. (Nämä eivät ole paremmuusjärjestyksessä).
Tallinnan Lai katu
Pariisin Tuileries ja Place de la Concorde
Puu-Käpylä
Toscanan San Cimigniano
Tripolin Medina Kadima
Sisilian Siracusa
Helsingin Senaatintori
Manhattanin Fifth Street
Vanha Porvoo
Milanon Galleria
ja vihon viimeiseksi Venetsian Marcuksen tori
Lopulliset madonluvut
Outoa, tässä luettelossa ei ollut yhtään omaa suunnittelukohdetta 50-vuotisen ammattiuran ajalta, ei yhtään varsinaisesti modernia kohdetta, ei yhtään pilvenpiirtäjien arkkitehtuuriin perustuvaa kohdetta. Mutta nuo tuossa mainitut ovat paikkoja jonne haluaisin mennä yhä uudestaan. Jos noita kohteita analysoi – mikä on se tapa, jolla ne ovat syntyneet! En ole tuota analyysiä tehnyt – mutta jos nyt yrittäisi. Tein Excel-taulukon tapani mukaan. (Insinöörin mielettömyyttä!) Laitoin siihen arvostelukriteereiksi pisteitä paikan monumentalismin ”aitouden”, ympäristön miellyttävyyden ja ihmisten läsnäolon suhteen. Näin ei voi tehdä eikä saa tehdä, näin sitten kuitenkin vastaväitteistä huolimatta tein ja yllätys, yllätys - arvioinnin kruunaamattomaksi kuningattareksi tuli Milanon Vitttorio Emanuelen Galleria ja perintöprinsessoiksi Nycin Fifth Street ja Helsingin Senaatintori.
Long List: Pitkälle listalle päätyneitä, mutta lyhyeltä listalta pudonneita: Ponte Vecchio Firenzestä, Pompeiji ihmeellisine kylpylöineen, Kielletty kaupunki Pekingistä, Luccan Anfiteatro ja Pietarin Amiraliteetti ja kaikki muu.
Short List: Lyhyelle listalle päätyi 11 kohdetta. Ne ovat siis paikkoja, joihin alati tekee mieli. St. Markuksen tori, Aallon mittatikkuna käyttämä Piazza Triangolo” kelpaa listalle, Vanha Porvoo – tunnelmaa erityisesti nyt jouluna, Place de la Concorde ja Tuileries, tyhjää tilaa ja monumentalismia parhaimmillaan, Lai katu Tallinnassa, kirkontornit nauloina kummassakin päässä, kontrastina Pagarin entinen varjo, Puu-Käpylä – salaperäisen ihana, Tripolin Medina – elävä organismi, San Giminiano – yksi Toscanan helmistä, Sisilian Siracusa – Piazza Duomolla Lucia da Siracusan kirkko – kaikille Santa Lucian ihailijoille tuttu, Milanon Galleria on minulle kiehtovista kiehtovin, ja sitten yksi poikkeava joka kuuluu joukkoon: Manhattan, ja lopuksi vielä paikka aivan läheltä: huimaava juttu, Engelin työt Suurtorin ympäristössä (huomaa vanha nimi).
New Yorkin ja Manhattanin ihme! Ja meihin suomalaisiin liittyvä pikkuihme: Eero Saarisen Black Rock on yksi Manhattanin ikoneita. Erityisesti taidokas on tapa, jolla se liittyy katutasoon. Se taito meidän nykyisistä ikonikaupungeista puuttuu.
Lopuksi voi suositella vaikkapa t?f-ryhmän kirjaa Visionary Cities (NAI Publishers, Rotterdam). Ostin kirjan ystäviltämme Töölön Paperikaupasta.
Tosi mielenkiintoinen tuo sinun lyhyt listasi. Varsinkin järjestys! Kaikkia niitä en tuntenut. Ihmettelen, että jätit pois Gugongin, joka kokonaisuutena on niin kiehtova ja vaikuttava. Kiitos kun toit esille Dubain huiket rakennukset. Kävin siellä golfaamassa kymmenisen vuotta sitten eikä niitä silloin vielä ollut. Pitäisiköhän käydä uudestaan. Jousuin terveisin, I
VastaaPoistaHyvää Tapania myös Sinulle, Pena
VastaaPoistaOnpa hyvä, ettet ole höynähtynyt pilvenpiirtäjiin, jotka ovat minusta parhaiten “kotonaan” Manhattanilla, kaikkialla muualla ne tökkivät silmiin.
Dubaissa en ole ollut enkä mene kun kaikki vaikuttaa kuvissa aivan keinotekoiselta pröystäilyltä.
Moni listasi paikka olisi minunkin listallani. Pariisi on “vaikea” koska siellä on niin monta mahtavaa paikkaa kuten, Place des Voges, Marrasis, Place de Tértre ja Montparnasse, unohtamatta Montmartren “pysähtynyttä” feelistä ravintoloineen ja kahviloineen. Koko 16. arrondissement. Pariisi siis on ylivoimainen suosikkikaupunkini bulevardeineen, ja sitten tulee Venezia. joka vaan on lumoava. Lontoossa on katuja ja kaupunginosia, jotka viehättävät, mutta kokonaisuus on sangen hajallaan. Ikään kuin ketju pieniä kaupunkeja.
Pietari on kaunis arkkitehtoninen kokonaisuus. Luetteloa voisin jatkaa vielä pitkään, mutta lopuksi haluan vielä mainita Sienan ikään kuin pisteeksi i:n päälle.
Terveisin, Saku
Dear Pena,
VastaaPoistaRuutia ja elamansyketta loytyy blogeissasi - ja joitakin vuosia sitten sanoit minulle Ammanissa tulleesi jo vanhaksi ja epavarmaksi - puppua! Toivon mukaan saat palautetta blogeistasi, ja aatoksesi paasee jalostumaan/uusiutumaan ja paaset aina vaan ruotimaan uusia nakokulmia. Kiitos, etta otat kantaa - ja tajuat asian, mista puhut.
Kiitos kohtalon, olen nyt Chair of Advisory Board at American University Dubai ja paasen seuraamaan uusien suunnittelijapolvien jalostamista - paaosin, viela nyt, kilpailujen ja lopputoiden jury:ssa, jota olen pitanyt oto-harrastuksena jo yli 8 vuotta. On mielenkiintoista nahda opettajien painotuksia ja opiskelijoiden tulkintoja saamastaan opetuksesta. Nykyisin voi niin helposti haemaetae "mestarillisten" kauniiden tietokonekuvien avulla. Ja usein ammatillinen kypsyys, mitattuna, miten alykkaasti on lahestynyt "ongelmaa" tai minka pohdintaprosessin on lapikaynyt, on monella opiskelijalla jaanyt oivaltamatta. Tietokone, ja illustraatio-ohjelmat, on mielestani oiva tyokalu laajentaa/taydentaa ihmisen luovaa tajuntaa, muttei jarjen ja (itse-)kriittisen suunnitteluprosessin korvike.
70-luvun lopulla sain luvan vaitoskirjan tekemiseen useamman professorin tukemana mm. Reima Pietila, mutta silloiset monet tyohaasteet veivat energiani taysin. Aihepiiri oli yleisestiottaen lansimaisen kaupunkisuunnittelun vaikutus Arabiassa (lahinna sen aikaisessa Saudi Arabiassa). Teema on jo vanhentunut. Kun tuntuu olevan kapasiteettia, nyt olen alustavasti esittanyt uuden vaitosaiheen AUD:lle myos liittyen urban design traditioon ja tulevaan. Katsotaan "ensi" vuonna, miten suhtautuvat ja paattavat.
Kisaellinaesi monessa projektissasi olen oppinut paljon ja erityisesti nahnyt, miten jarjen ja luovuuden kummallinen symbioosi syntyy - ja velluu, kunnes/ennenkuin kirkas, kiistaton lopputulos on valmis. En aio enka voi, sita kokemaani luovuuden prosessia sanoin kuvata - niin totaalista kuin se usein oli - kuin itse elama. Mutta eiko suunnittelu olekin osa elamaa - parhaimmillaan. Toivon mukaan paasen jonain paivana alkua pitemmalle tutkimustyossani ja voin
vaihtaa mielipiteita ko. teemastani.
Ei muuta kuin kaikkea hyvaa toivottaen - best wishes,
P e k k a
Pentti-
VastaaPoistahuomasin, että olit kaivannut aktiivisuutta shelter- ja squatterongelmien ratkaisuissa. Olet oikealla asialla - etenkin afrikkalaiset kaupungit jatkavat inkrementaalista kasvuaan siten, että jopa 90 % kaupunkien asukkaista asuu täysin squattereissa /favelloiss a/ pau e pique-alueilla, miksi niitä kutsuttaneenkin.
Äskettäin esitetyssä Etelä-Afrikkalaisessa elokuvassa Dear Mandela osoitettiin, ettei uusi yhteiskuntajärjestys ole saanut perussquatterongelmaa ratkaistua.
1980-luvulla tutkimme jo Tansanian Lake Zone projektin yhteydessä n. 50 kaupungin osalta nopeita yleiskaavametodeja, joissa määriteltäisiin n. 2000-5000 hengen alueet kuivalle maaperälle siten, että asukkaat saisivat itse valita sisäisen rakenteensa ja saisivat tukea mittauksissa, vesihuollossa, kuivakäymälöissä, peruspelastustiestössä ja perustus- sekä kattomateriaaleissa. Tavoitteena oli legalized squatters. Dar Es Salaamin kokemukset osoittivat, että asukkaat osaavat hoitaa ympäristönsä ja asumistoimintansa, mikäli väliin ei tunge gryndarihyötyjää. Modernisoituvia, perinteisiin nojautuvia päätöksenteko- ja kulttuuritoimintoja myöten. Kenian Nairobin, Zimbabwen Hararen keskeiset, yhä kurjistuvat gryndaripohjaiset squatterit vetisellä maalla ym:t eivät ole niistä ajoista parantuneet. Suunnitelmamme eivät liene toteutuneet- Tansaniankin talousjärjestelmät suosivat enenevästi rikkaimpia väestöryhmiä elitistisine asuntoalueineen, eurooppalaisia matkien.
Toivottavasti kaipaamasi aktiivisuus jossakin etenee.
HT