Ultima Thule, Lennart Meri haaveilee

Lennart Meri kirjoittaa Ultima Thulesta ja meripihkasta teoksessaan ”Hopeanvalkea”. (Lennart Meri: Hopeanvalkea, Gummerus, Jyväskylä, 1983. Suomennos Eva Lille. Alkuperäisteos: Höbevalge ,1976). Lennart Meren teos on tekijän mukaan: ”matka menneeseen oppaina aurinko, fantasia ja folklore”.  Nyt minulla on oppaanani Lennart Meren kirja, sillä nuo vesitieyhteydet kiinnostavat.

Meripihka oli haluttu materiaali jo kivikauden aikoihin. Suomestakin on kivikautisilta asuinpaikoilta löytynyt meripihkaa. Meripihkaa onkin kutsuttu kivikauden kullaksi. Mikäpä siinä, parhaimmat meripihkaesiintymät ovatkin Itämeressä Latvian ja Kaliningradin seutuvilla.  Meripihka on muuten kymmeniä miljoonia vuosia sitten kivettynyttä havupuiden pihkaa.

Kreikkalaiset ja roomalaisten kaunottaret halusivat koristautua meripihkakoruilla. Kreikaksi meripihka oli nimeltään elektron (ήλεκτρο). Se antoi siis sähkölle nimen hankaussähköominaisuutensa vuoksi.

Tina ja meripihka

Lennart Meren mukaan merenkulun kaksi arvokkainta kauppatavaraa 1000-luvulla olivat Cornwallin tina ja Itämeren meripihka. Tinakauppiaat löysivät läntisen kulkuväylän läpi Ranskan jokien Britannian rannikolle. He sitten ajattelivat Britannian saarijonon jatkuvan Tanskan salmiin ja Ruotsin rannikolle, aina Ultima Thuleen, tulen maahan saakka. Tulen maa oli Saarenmaa. Sinne oli pudonnut suuri meteori ja muodostanut Kaalijärven. Tämän meteoriitin putoaminen näkyi laajasti Euroopassa: aurinko laski, meni levolle. Kalevalassa sanotaan tuon ilmiön johtuneen siitä, että Louhi varasti auringon ihmisiltä ja uutta aurinkoa tehtäessä kipinä putosi tuonne Eestin maille. No kipinä teki Saarenmaalle Kaalijärven ja tapaus antoi sytykettä Lennart Meren fantasioille.

Lennart Meri haaveilee kirjassaan Virosta, suomensukuisista kansoista ja Ultima Thulesta eli Saarenmaasta itäisen kauppaväylän solmukohtana. Kauppamatkat ulottuivat Kaspianmerelle, Mustallemerelle ja Välimerelle. Kulkutie oli turvallinen, koska se ei kulkenut ”sodan maan” eli Euroopan läpi. Arabit olivat ensimmäisen vuosituhannen vaihteen aikoina tieteen ja kirjallisuuden mestareita. He säilyttivät kreikkalaista perintöä eurooppalaisten keskittyessä heimosotiin. Meripihka oli turkisten lisäksi pohjoisten maiden kauppatavara – orjia unohtamatta. Arabeilta saatiin aseita, miekkoja ja erityisesti karkaisemattomia miekanteriä, joita sitten käytettiin valaiden harpunointiin ja mursunhampaiden metsästykseen.

Viikingit ovat kevyine laivoineen jokiliikenteessä voittamattomia. Lastina oli järkevää kuljettaa tavaraa, jonka kilohinta oli korkea. Siihen soveltui hyvin meripihka, mutta myös turkikset ja mursun hampaat, pohjolan norsunluu. Pitkiin matkoihin käytettyjen Viking - laivojen pituus oli runsaat 20 metriä. Tässä kuvan laivassa on 13 airon paikkaa kummallakin sivulla. ”Laineratsun” nopeudeksi soutamalla on testattu 5 solmua. Matka Porkkalanniemeltä Tallinnan satamaan otti soutamalla 6 tuntia.

Kirja kannattaa ehdottomasti lukea – mikä kirja?

Lennart Meren kiehtovan kirjan löytää varmaan kirjastosta tai ainakin antikvariaateista. Innostuin tämän blogin tekoon, kun Helsingin Sanomissa oli 11.12.  Saska Saarikosken kolumni ”Virolaisia kärsimysnäytelmiä ja ryyppytarinoita”. Se oli hyvä juttu, jossa mainittiin mm. Lennart Meri ja Mihkel Raud. Olinpa juuri lukenut tuon Mihkel Raudin kirjan. Mihkel Raud: Rapa roiskuu, Like, 2013. Loistava suomennos - Hannu Oittisen taiteilemna. Miten tuo suomennos onkin hiin hyvä, ihan kaikkia ajan sanoja voi toistella ja maistella. Alkuperäisteos on nimeltään ”Musta pori näkku”. (Rapaa päin näköä). Se kertoi erilaisella tavalla neuvostoeestin menosta ja meiningistä ja lukemattomista nuorista - nimeltä mainiten. Loistavaa, on puhe elävistä tai eläneistä ihmisistä!

Lennart Meri kirjoittaa unohdetusta elämästä. Hänellä ei ole aikalaisten nimiä. On vain historian kirjoittajien nimiä.

Minun tarkoitukseni oli vain lainata muutamia kiinnostavia, tai jopa nerokkaita, kohtia tuosta Meren kirjasta. Tapasin muuten Meren parikin kertaa. Meri taitaa olla ainoa valtionpäämies, jonka olen koskaan tavannut. Ensin tapasin hänet Jyväskylässä Pekka Kettusen järjestämässä Jyväskylän kaupungin isännöimässä juhlassa, kylmän sodan päättymisen muistoksi. Paikalla olivat Puolan ja Baltian maiden päämiehet. Toinen kerta oli mieleenpainuvampi. Sekin tapahtui Pekka Kettusen toimesta. Hän otti minut mukaansa mennessään tapaamaan Lennart Merta hänen kotonaan Rohuniemen kärjessä. Talo oli ruotsalainen valmistalo, jonka presidentti oli valinnut eestiläisten arkkitehtien kauhuksi. Tuossa huippuunsa viedyn funkisarkkitehtuurin maassa se oli paha teko. Talosta viis, nyt puhuu persoona, ei talo! Tuo vaikuttava persoona täynnä sympatiaa, kulttuuria, viipymistä keskustelussa, kiireettömyyttä. Niin, kiireettömyys oli hänen luonteenpiirteensä. Hän kutsui meidät vielä Kadriorgiin, presidentinpalatsiin, työhuoneeseensa. keskustelu jatkui, venyi, seuraavat vieraat joutuivat odottamaan tunnin, puolitoista. Kirjassaan hän arvosti arabialaisia tutkimusmatkailijoita, itse hän oli omaksunut arabialaisen ajan käsityksen, se on virta joka vie, turha räpiköinti ei auta, aika ei ole rahaa. Katoamistemput olivat hänelle luonteenomaisia. Jyväskylän seminaarin aikaan hän katosi. Henkivartijat etsivät, paikalliset etsivät. Missä on presidentti? Hän oli tavanomaisella pikavisiitillä, ystävänsä, Jyväskylän kirjastonhoitajan luona. Olisihan tuo pitänyt tietää!

Vihdoinkin kirjaan

Kaikkihan lähtee tuosta meteoriitista. Kalevala kertoo:

Ärjyi päälle äyrähien

Tuon tuiman tulen käsissä

Varin valkean väessä

Kuohui kuiville kalansa

Arinoille ahvenensa.

Lennart Meren fantasiat johtivat ajatukseen muinaisten merenkävijäin kuvitelmasta Britannian saarten jatkumisesta aina Ahvenanmaalle ja Suomen rannikolle saakka. (Tämäkin karttakuva on hänen kirjastaan). Varsinainen purjehdusreitti kulki Ruotsin rannikkoa Ahvenanmaalle ja Porkkalanniemeen, siitä käännyttiin etelään Naistensaarelle ja Revalaan. Siitä sitten purjehdittiin tai soudettiin Laatokalle, Volgalle ja Kaspianmerelle. Dniepriä- Borysthenestä pitkin seilaamalla päästiin Mustallemerelle Välimerta unohtamatta. Pohjoiseen oli uskaliasta mennä. Siellä oli koirankuonolaisten maa. Nämä asiat kiinnostavat, sillä Liisan kanssa olemme seilanneet hopeanvalkeita reittejä Moskovasta Volgaa ja Stalinin kanavaa pitkin Äänisjärvelle, Laatokalle ja Pietariin. Olemme myös seilanneet Kiovasta Dniepriä Mustalle merelle. Reitit ovat siis tuttuja – siksi kiinnostavia.

Sikamaisuus joka ansaitsee moninkertaisen tuomion

Meren mukaan Kreetan - Mykenen kaunottaret himoitsivat juuri Itämeren meripihkaa, sillä se on osoittautunut meripihkahapoltaan ehdottomasti rikkaimmaksi. Tämä himoitseminen on tapahtunut jo 3500 vuotta sitten. Rooman keisarikunnan aikana meripihkavillitys puhkesi kukkaan. Plinius vanhempi (33-79 jKr.) valittaa kulutusyhteiskunnan hulluutta tähän tapaan: ”Sillä on jalokivenä niin korkea hinta, että pienimmästäkin meripihkakoristeesta maksetaan suurempi hinta kuin ihmisestä - sikamaisuus joka ansaitsee moninkertaisen tuomion.”

Muisti hallitsee aikaa

”Muisti on side menneisyyteen, keino hallita aikaa. Oppimiskykyisenä olentona ihminen liikkuu tunnetusta menneisyydestä tuntemattomaan tulevaisuuteen. Pystymme menneisyydestämme ottamaan mukaan vain sen mikä on meille tuttua, mistä meillä on kokonaiskäsitys, mikä on saanut selityksensä ja nimen, muuttunut meille omaksi ja avannut salansa. Ihminen tarvitsee historiaa ja ilmeisesti ihminen onkin historia. Mitä moitteettomampi ihmisen yhteys historiaan on, sitä kyvykkäämpi hän on oppimaan.”

Meri uskoo itämerensuomalaisten sopeutumiskykyyn ja hyvään oppimiskykyyn - ja historialliseen muistiin. Asutuksen pysyvyys ja pohjoisin maanviljely ovat Meren mukaan todistuksena tästä ominaisuudesta.

”Olemme vaelluksellamme tulleet majesteettisen joen suuhaaraan, jos sallitte tämän pateettisen poikkeaman, itsetietoisesti virtaavaan jokisuuhun, jonka öljyiset laineet kantavat valkeita valtamerilaivoja, jättitankkereita ja puuhakkaita hinaajia, kehyksenä moderni satamamaisema ja teräsnostureiden meluisa puusto. Tämä on meidän aikamme ja meidän peilikuvamme. Mutta kannattaa hetken muistaa, että tämäkin joki alkaa kämmenensuuruisesta lähteestä kaukaisten metsien syvässä siimeksessä. Itsestämme riippuu onko meillä aikaa ja halua vastavirtaan käyden löytää sahisevien lehtien alta piilosta kaiken alkulähde, josta seuraava askel – yksi ainut satunnainen askel! – saattaisi johtaa meidät jo pois lähteeltä, kauemmaksi, polvenkorkuisen vedenjakajan yli toisen jokisuun ja toisen meren ääreen.”

Suuret tietäjät

Lennart Meri ylistää Pythean ymmärrystä maailmasta ja ”Ultima Thulesta” - ajalta ennen ajanlaskun alkua. Varsinaisesti hän kuitenkin keskittyy arabien tieteen ja tutkimusmatkailun kulttuuriin.

Hänen sankareitaan on Abu al-Ḥasan ʿAlī ibn al-Ḥusayn ibn ʿAlī al-Masʿūdī. Al Masud syntyi Bagdadissa vuonna 896 ja kuoli Kairossa vuonna 956. Al-Masud oli maantieteilijä ja tutkimusmatkailija. Hänen matkansa ulottuivat Kaspianmereltä pohjoiseen, Bolgariin ja viikinkien reiteille, Lennart Meren hopeanvalkeille vesiteille.

Al Hasanin isän, eli Al-Masudin, piirtämä kartta esitti maureille tunnetun maailman vuosituhannen vaihteessa. Britannia ja Skandinavia yhtyvät saarijonoksi. Tuossa kartassa ei näy viikinkien jokireittejä. Se johtuu vain mittakaavasta. Kyllä Al-Masudi oli noista reiteistä hämärästi tietoinen.

Abū ʿUbayd ʿAbd Allāh ibn ʿAbd al-ʿAzīz al-Bakrī oli yksi suurimmista tiedemiehistä. Hän oli virtuaaline n matkailija. Hän ei poistunut kotoaan Silti hän oli yksi suurista. (Tiesittekö muuten mitä tuo sana abu nimen edessä merkitsee? No, se merkitsee pojan nimeä, jonka isä asianomainen henkilö on. Miehet siis käyttävät poikansa nimeä. Naiset eivät taas käytä miehensä nimeä. Heidän nimenään on aina isän nimi eli suvun nimi – oi nuo alistetut naiset!)  Al-Bakri eli elämänsä Andalusiassa ja Sisiliassa (1014-1094). Meri kirjoittaa: ”Al-Bakri keksi maantieteellistä sanastoa varten aakkosjärjestyksen, joka meidän silmissämme on niin yksinkertainen että luulemme sen syntyneen itsestään. On mahdollista että hänen terävä ajatuksensa viipyi hetken kysymyksessä miten suuri oli 28 kirjainmerkillä kaikkien kombinaatioiden, vaihtoehtojen ja vaihteluiden yhteissumma: kyllin suuri kaikkia maailmassa puhuttuja kieliä varten. Hänen tuntemansa huimaus on tuttu tiedemiehille, jotka tuhat vuotta myöhemmin ryhtyvät rakentamaan tietokoneiden mammuttikieltä.”

Al-Idrisin kartta oli merenkulkijoiden tiedon lähteenä 300 vuotta. Kartasta näkyy kuvitelma ”Brittien saarten” ketjusta Itämerelle, joka aukesi pohjoiseen maailman asumattomille koirankuonolaisalueille. Lennart Meren Hopeanvalkea johtaa jokia pitkin Mustaltamereltä ja Kaspianmereltä Suomenlahdelle ja Vienanmerelle. Laatokka näkyy kartassa. Hän asui viikinkikuningas Rogerin hovissa Sisiliassa lähes kaksi vuosikymmentä. Ilmankos pohjoiset reitit kiinnostivat.

  

Sankari, ja ehkä merkittävin sankari, oli Abu Abd Allah Muhammad al-Idrisi al-Qurtubi al-Hasani al-Sabti, Al-Idrisin Tabula Rogerianassa (1159) kerrotaan Suomesta: ”Qalamarkin kaupungista on 200 peninkulmaa Sigtunan kaupunkiin länteen. Qalamarkin (Kalmari tai Kalanti) kaupungista on 80 peninkulmaa Qotelwjoen (Götajoki) toiseen suuhaaraan; ja Qotelwjoelta on 100 peninkulmaa Ragwaldan (Ulvila) kaupunkiin. Ragwalda on suuri kukoistava kaupunki meren äyräällä ja kuuluu Tabastin (Häme) maahan. Siinä maassa ovat lukuisia kylät ja viljelykset, paitsi että asutusseudut ovat vähäiset. Siellä on pakkanen ankarampi kuin Finmarkin (Lounais-Suomi) maassa, ja hyyn ja sateen valta tuskin hellittää edes silmän räpäyksen ajaksi. Hanilan kaupungista Ragivaldaan on 200 peninkulmaa. Hanila (Tallinna ?) on kaunis, hieno, kukoistava kaupunki, kuuluva Estlandan seutuihin”. Al-Idrisi mainitsee myös amatsonien saaren Turun saaristossa. Täytyypä olla tarkkana ensi kesän veneretkillä.

  

Koggi toi muutoksen pohjoiseen merenkulkuun. Tapahtui logistiikan kumous, orjien ja muun kilohinnaltaan arvokkaan tavaran kuljetus hopeanvalkeata reittiä pitkin idän maille loppui ja Novgorodin bulkki vaati kuljetukseen ekonomiaa.

1300-luvun alussa merenkulku muuttui

Tämän hetken muotisanaa käyttääkseni tapahtui logistiikan vallankumous. Novgorodin nousevan aseman myötä merenkulun materiaalivirrat kasvoivat. Tavaraa piti kuljettaa bulkkina ja halvemmalla. Käyttöön otettiin isommat laivat, koggit. Suuren syväyksen vuoksi hopeanvalkean reitin käyttö loppui. Koggit lastattiin redillä proomuja hyväksikäyttäen. Yhteydet idän ja lännen välillä Bolgarian kautta päättyivät. Päättyi eräs historiallinen aikakausi. Ultima Thule sai onneksi Lennart Mereltä illuusionsa.

  

Nyt haaveilemme uusista reiteistä. Koillisväylä saattaa yhdistää idän ja lännen jo lähivuosina – Suezin kanavan merkitys vähenee. Valkoisilla viivoilla näkyvät viikinkien reitit Ultima Thuleen.