Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta sytyttää valot

”Kasvatetaanko tulevaisuudessa lihaa laboratoriossa? Tulostetaanko printterillä ihmisen osia tai soluja suoraan kehon sisään? Mitä tapahtuu kun internet astuu ulos tietokoneista ja matkapuhelimista ja sulautuu osaksi huonekaluja, rakennuksia, autoja? Entä jos kodistasi tulee virtuaalinen ja niin että jääkaappi, lattia, huonekalut ja vaatteet alkavat kommunikoida keskenään sisältäen palvelujärjestelmän? Helpottuuko elämäsi, kun henkilökohtainen virtuaalikonsultti Kalle auttaa kaikessa ja voi puhua vaikka eteisen pöydän kautta sinulle?” Näin aloittaa kansanedustaja Päivi Lipponen tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajana esipuheensa teoksessa ”Mustat joutsenet”. Valiokunnan julkaisema kirja esittelee Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kaikille avointa kirjoituskilpailua Mustat joutsenet – Mikä muuttaa maailmaa seuraavaksi?

Aktiivinen tulevaisuusvaliokunta

Tulevaisuusvaliokunta on ollut muutenkin tulevaisuuden etsinnässään kiitettävän aktiivinen – niin kuin toimenkuvaan kuuluukin. On varmaan helpottavaa kun tekemisen horisontti ja perspektiivi ovat kauempana kuin seuraavat vaalit. Valiokunta nimittäin julkaisi kuluvana vuonna toisenkin arvokkaan teoksen. Valiokunnan asiantuntija Olli Heinonen ja konsulttina toiminut dosentti Osmo Kuusi olivat esittelemässä tuota tutkimusta Helsingin Tutuhesan vähälukuiselle yleisölle pari viikkoa sitten. Tutkimuksen nimi on ”Suomen sata uutta mahdollisuutta: radikaalit teknologiset ratkaisut”. Esittelijät kehuivat tutkimusta johtaneen jaoston puheenjohtajaa dipl.ins. Ville Vähämäkeä. Vähämäki on oululainen perussuomalainen. Myös Vähämäki hehkuttaa omilla sivuillaan ( http://www.vahamaki.fi/ ): ”Tässä ollaan keksitty jotain todella isoa. Nyt näemme, miten investointeja pitää allokoida teknologiaprojekteihin. Olemme ikään kuin kulkeneet pimeässä huoneessa, etsineet katkaisijaa ja nyt saaneet valot päälle.”

 

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan aktiviteettia kuvaavat nämä kaksi raporttia – hienoa!

Valot päälle

Nyt siis Murole aikoo hieman raottaa tuota valaistua huonetta. Mutta vain rajoitetusti  ja kokonaisuudesta irti repien, vain kaupunkien rakentamisen kannalta. Varsinaisessa tutkimuksessa esitettiin ristiin taulukoituna arvonluontiverkostot, joiden avulla radikaalit teknologiat arvotetaan sekä sata teknologian läpimurtoaluetta. Arvonluonnissa käytettiin seuraavia tekijöitä:

1.       Henkilöautoliikenteen automatisointi

2.       Tavaraliikenteen automatisointi

3.       Lähivalmistus ja teollisen rakenteen murros

4.       Kaupan ja palvelun virtualisoituminen

5.       Lähiruoka ja funktionaalinen ravinto

6.       Etäläsnäolo ja työkalujen kauko-ohjaus

7.       Oppimisen ja opastuksen yksilöllistyminen

8.       Toimintakyvyn säilyttämistä tukeva omatoiminen ja yksilöllinen terveydenhuolto

9.       Toimintakyvyn lisääminen toimintakykynsä menettäneille

10.   Tietoisuutta toimintaympäristössä lisäävät välineet

11.   Toiminnalliset materiaalit ja uudet materiaaliteknologiat

12.   Tavaran älykkyyden toiminnalliset lisäarvot

13.   Kestävän kehityksen energiateknologiat

14.   Raaka-aineet maapallon hyödyntämättömiltä alueilta ja avaruudesta

15.   Viihteen, kulttuurin ja vaikuttamisen osallistuvat muodot

16.   Maanpuolustus ja terrorismin torjunta

17.   Tilojen ja rakenteiden toiminnallistuminen

18.   Itseorganisoituvat yhteisölliset toimintatavat

19.   Identiteettien ja sosiaalisten rakenteiden virtualisoituminen

20.   Demokratia, vapaus ja sosiaalinen koheesio

Sadasta teknologialäpimurrosta valitsin ne jotka suoranaisesti liittyvät kaupunkirakentamiseen. Listaani seuloutuivat seuraavat ”teknologialäpimurrot”:

  

Seuraavaksi laadin Osmo Kuusen Exceliä hyväksikäyttäen valittujen tekijöiden vertailun hänen käyttämänsä pistelaskennan avulla. En siis muuttanut pisteitä – se olisi jo sitä työtä, jota Osmo Kuusi toivoi ihmisten alkavan suorittaa, kun työkalukin on olemassa. Kuusen Excelissä pisteitä annettiin kahdella tasolla. Kokonaispisteet muodostuivat arvioimalla ensin radikaalin teknologian kypsyyttä, tieteellistä kiinnostavuutta, itsenäisten R&D -polkujen laajuutta, Suomen osaamista ja Suomen mahdollisuuksia osallistua. Sitten arvioitiin pisteyttämällä kutakin arvonluontiverkoston 20. kohtaa edellä osoitetun listan mukaan. Yhteispisteet saatiin näistä kahdesta arviosta. Osapisteet laskettiin pelkistä arvonluontiverkoston ja teknologioiden risteyskohdista. No tämähän on nyt sellaista triviaalista pistelaskentaa, jolle en ole paljokaan arvoa antanut. Olihan tällainen pistelaskenta suurta muotia yhdyskuntasuunnittelussa parikymmentä vuotta sitten. Smith-Polvisen liikennesuunnitelman paras vaihtoehto etsittiin painotetulla pistelaskennalla. Pieleen meni. Kohtalokkaita logiikkavirheitä tapahtui muutoinkin. Ei havaittu, että heikoin lenkki ratkaisee – yksi lenkki kun murtuu, niin koko ketju on poikki. Erkki Tuomioja kirjoittaa viimeisimmässä kirjavinkissään ettei suostu pisteyttämään:  ”En vierasta subjektiivisten mielipiteiden esittämistä – onko toisenlaisia edes olemassa? – mutta en koe että pystyisin edes itseäni tyydyttävällä tavalla mahduttamaan näkemystäni kaavamaiseen yhdestä viiteen asteikkoon.”

No, ulkoministeriltä ei ilmeisesti kysytty neuvoa ja tällaisella pistemenetelmällä nyt katsotaan, mitkä tulevaisuusvaliokunnan arvioimat teknologiset läpimurrot tulevat vaikuttamaan kaupunkisuunnitteluun. Pistelaskennan jälkeen laitoin teknologialäpimurrot annettujen pisteiden mukaiseen tärkeysjärjestykseen.

Palkintoluokka

Vapaasti organisoituva etätyö ja netissä muodostuvat organisaatiot saavutti ykkössijan. Toinen palkinto meni yhteistyön ja yhteiskunnan pelillistämiselle. Pronssimitalin sai robottiauto. Yleensä kisoissa muistetaan vain mitalistit, siksi käsittelenkin tarkemmin vain näitä kolmea mitalistia. Käsittelyn aihetta olisi myös pistesijan saaneissa. Pistesijoille tulivat oppimisen uudelleenorganisointi, tavaroiden 3D-tulostus, nopeasti halventuva aurinkoenergia, sähköraha ja aikapankit, halpa LIDAR (Laser Radar), nelikopterit sekä 1- ja 2-pyöräiset henkilö & tavarakuljettimet. Kaikki aiheet ovat mielenkiintoisia, mutta mikä on nelikopteri? Nelikopterit ovat pienoislennokkeja. Tulevaisuusvaliokunnan raportti kertoo että niillä voi suorittaa mm. valvonta- ja mittaustehtäviä, sotilaallisia tehtäviä, tavaroiden etsintää ja järjestämistä, kuljetustehtäviä sekä kokoonpanotehtäviä.

Onko pisteille jääneissä tai suorastaan ulos pisteiltäkin pudonneissa jotain kaupunkien kannalta mielenkiintoista? Minusta mielenkiintoisimpia ovat tavaroiden ja talojen 3D-tulostus, aikapankit, johdoton voimansiirto sekä uudet teräsbetonin korvaavat rakennusmateriaalit. Tyhjiösukkula on ollut minun ammattiurani alusta alkaen suuri haave, mutta se näyttää jäävän tässäkin arvioinnissa häntäpäähän. Mikään tämän listan asioista ei suoranaisesti linkity tämän hetken kuumaan tiivistämiskeskusteluun tyyliin Heikki Loikkanen & Seppo Laakso  (https://www.dropbox.com/s/qldi6gocw9b1y5e/KAK4_2013_laakso_loikkanen.pdf ) tai Himanen - Castells kaksikon luomaan arvokkaaseen elämään (http://valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/pdf/2012/sininen-kirja/fi.pdf ). Piilolinkkejä on tietysti rutkan kanssa, mutta sellaistahan elämä on.

 Valitsin 100 teknologiamurroksesta kaupunkeihin liittyvät parisenkymmentä kiinnostavaa mahdollisuutta. Kuvassa näkyvät niiden saamat pisteet ja keskinäinen paremmuusjärjestys tulevaisuusvaliokunnan pisteittämänä. Klikkaa kuvaa niin saat sen suuremmaksi.

2.13 Vapaasti organisoituva etätyö ja netissä muodostuvat organisaatiot

Raportti sanoo:

 Ingressi: Internetin kautta syntyy monenlaisia tapoja yhteistyön organisoinniksi ja työsuoritteiden myymiseksi. Etätyö on aiemmin soveltunut tehtäviin, joiden suorite on aineeton, mutta kauko-ohjattavien laitteiden sekä muiden etäläsnäolon tekniikoiden avulla etätyöllä voi olla myös fyysinen ulottuvuus. Vapaa organisoituminen mahdollistaa luottamuspääoman syntymisen ja työn tekemisen ilman, että työn organisoija tai maksaja tuntee tekijää, tai edes tämän sijaintipaikkaa, vain tuloksella ja vertaisarvioilla on merkitys. Tällaisen työn ja palveluiden vaihdon organisointi perinteisistä organisoitumisen tavoista riippumatta ohittaa helposti valtioiden rajat, viranomaiset ja perinteiset rahoitus- ja päätöksentekomekanismit.

Kehityksen kärki tai kärjet: eBay ja muut nettihuutokaupat, Shapeways, aikapankit. 

Etätyötä on totuttu pitämään ”suurena ratkaisuna” kaupunkien liikenneongelmiin. Aikanaan sen ajateltiin suorastaan käänteentekevästi muuttavan työmatkaliikennettä. Pettymys on ollut suuri kun varsinaista muutosta ei ole tapahtunut. ”Teleworking” on tutkimustyössä käsitetty nyt laajempana. Sitä on käsitelty elinkeinona sinänsä. Tämä on mielenkiintoista. Työtä ostettaisiin palvelun tarjoajilta työsuoritteina ilman varsinaista henkilökontaktia. Työ olisi silloin rutiinipainotteista(?). Vai voitaisiinko ajatella tietokoneohjelmoinnin, insinöörityön tai taideteosten teettämistä etätyönä?

Tutkijat keskittävät kuitenkin mielenkiintonsa kauppaan. Kauppa on tietysti luonnollista. Nettikaupasta ostetaan tavaraa rapakoitten yli jo nytkin. Nuoret ostavat, minunkin nuoreni. Nettikauppa vaikuttaakin olevan tutkimuksen tekijöiden mielestä mahdollisuus niin viihteen, lähiruoan, autokaupan kuin varsinaisen materiaalisen kulutuksen aloilla. Kehitys saa korkeita pisteitä lähes kaikilla toiminnan aloilla. Hieman outoa, että tämän otsikon alla puhutaan vain kulutuksesta – ei oikeastaan sosiaalisen median ilmiöistä ”vapaasti organisoituvien toimintojen” toimintakenttänä. Nuo netissä muodostuvat organisaatiot, jos ne mahdollistaisivat? Mahdollistaisivat mitä? Siinäpä kullan arvoinen kysymys. Mitä siis eBayn, nettihuutokauppojen, Shapewaysin ja aikapankkien pitikään mahdollistaa? Vaihtoehtoja: arvokkaan elämän, kaupan kasvun, urban sprawlin kuriin panon, vähenevän liikenteen, tehostuvan logistiikan?

Vaikuttaako etätyö kaupunkeihin? Vähentääkö etätyö työmatkaliikennettä? Vähentääkö se asiointiliikennettä? Onko etätyömahdollisuudella yhteiskunnallista arvoa joka helpottaa erityisesti yksinhuoltajuuden tai omahoitajuuden läsnäolo-ongelmia? Käytetäänkö E-kaupan ostosmatkoista vapauttama aika paikallaoloon tai joukkoliikenteellä suoritettaviin ”uusiomatkoihin”? Pystyvätkö kaupan logistiikkapalvelut ”matkojenyhdistelyyn”?

Vai onko tässä organisoitumisessa kysymys hollantilaisten osallistumisyhteiskunnasta?

2.20 Yhteistyön ja yhteiskunnan pelillistäminen

Raportti sanoo:

Ingressi: Verkossa pelattavissa strategiapeleissä pelaajat näkevät ympäristönsä tapahtumat sekä tekojensa seuraukset reaaliaikaisesti ja oppivat toinen toisiltaan. Pelien avulla tuotetaan yksilöllisiä motiiveja yhteistyön sujuvoittamiseksi. Organisaatioissa ja koko yhteiskunnassa pelillistetyillä järjestelmillä voidaan saavuttaa hyvin suuria parannuksia sekä omatoimisessa oppimisessa, sosiaalisten tavoitteiden tunnistamisessa, yhteistyökyvyn synnyttämisessä, todellisten ongelmien ja ratkaisujen tunnistamisessa että tarpeettomien hierarkioiden purkamisessa. Verkkopeleihin tottuneiden nuorten työelämään siirtymisen tahdin uskotaan nopeutuvan.

Kehityksen kärki tai kärjet ovat: Khan Academy on pelillistänyt oppimisen hyvin laajasti, Amazon on pelillistänyt lukija-arvostelut, Kickstarter on pelillistänyt mikrorahoituksen.

Pelillistäminen on arvoanalyysissä toisella tilalla. Se tarkoittaa, että tähän tulevaisuusvaliokunnan tutkijat uskovat hyvin vahvasti. Ihmisen ja koneen vuorovaikutus olisi tavoitteena. He uskovatkin pelillistämisen taikavoimaan, sillä vaikutusalueiksi he ovat merkinneet oppimisen, markkinoinnin, suunnittelun, crowdsourcing’in, omatoimisen terveydenhuollon, liikunnan, logistiikan, yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyn, johtamisen ja vieläpä koordinoinnin – mitä se sitten lieneekään.

http://penttimurole.blogspot.fi/2013/06/clash-of-minds-angry-mothers.html

Uutinen kertoo Angry Birdsin lintujen ja possujen siirtyneen autoihin. Ehkäpä nuo Angry Birdsin autot nyt ryhtyvät ajamaan kilpaa GTA - autojen kanssa. Sehän olisi joukkoistamista ja globalisaatiota. Ja onhan Kimi Räikkönen Sibeliuksen jälkeen tunnetuin suomalainen. Aateluus velvoittaa.

Tuo pelillistäminen vaikuttaa hurjalta. Esimerkkiluennoitsija, pelinkehittäjä Jane McConical puhuu TED-luennollaan siitä kuinka ihmiset kuolinvuoteellaan katuvat sitä, etteivät pelanneet ystäviensä kanssa. Itse hän parani kuolemantaudista pelaamisen avulla. Taitaa olla nyt jenkeissä pinnalla tuo kuolinvuoteen haaveista puhuminen.

Klikkaa tuosta niin kuulet pelinkehittäjä Jane McConicalin tarinoita. Janen tarinat ovat linkkinä tulevaisuusvaliokunnan raportissa.

http://www.ted.com/talks/jane_mcgonigal_the_game_that_can_give_you_10_extra_years_of_life.html   

Kuolinvuodetta se meidän kansallisfilosofimme Pekka Himanenkin käytti testipenkkinä kysyessään elämän arvokkuudesta. Hyvä on, ollaan positiivisia. Pelaaminen on nykyisin kaikkien lasten mieluisin leikki. Pelaaminen koukuttaa myös keski-ikäisiä. Pelivalmistajat sanovat että tavoitteena on juuri koukutus. Nimenomaisena tavoitteen ei ole nuorten sivistäminen tai kielitaidon kehittäminen, joukkoistaminen  tai strategisen ajattelun kehittäminen. Tavoitteena on koukutus. Jos peli samalla antaa Jane McGonicalin hehkuttamia tunteita: Olen sankari! Olen voimakas! Olen tietoinen!  Olen täynnä ambitiota! Tunnen pikaisen yhteiskunnallisen optimismin tarpeen! Olen tietoinen eeppisyyden merkityksestä! Silloin on ilmeisesti saavutettu jotain.

 

2.45  Robottiauto

Raportti sanoo:

Ingressi: Itse itseään ajavia autoja on kehitetty jo pitkään. Automatiikkaa on lisätty jatkuvasti autoihin, ja osa myynnissä olevista autoista selviää jo yksinkertaisista tilanteista ja tehtävistä autonomisesti. Suljetuilla alueilla, kuten kaivosalueilla, satamissa ja varastoissa, monet ajoneuvot jo toimivat ilman kuljettajaa. Viimeisenä kehityksenä useat USA:n osavaltiot ovat antaneet kuljettamattomille autoille kokeilulupia julkisilla teillä ajamiseen.

Kehitys etenee nyt nopeasti ja kuljettamattomia autoja luvataan kuluttajamyyntiin 2018–2020 välillä.

Kehityksen kärki tai kärjet: Teknologiakehittäjistä pisimmällä vaikuttaa olevan Google, jonka varustamat kuljettajattomat autot ovat ajaneet USA:n teillä jo 800.000 kilometriä. Vakiomallisten autojen kehittynein automatiikaltaan on Mercedes-Bentz S-2014, joka ajaa ruuhkaliikenteessä ja moottoritiellä autonomisesti. Singapore on sallinut ensimmäiset kokonaan kuljettamattomat joukkoliikennevälineet muun liikenteen sekaan vakioreitille.

  

Robottiauton silmät näkevät maailman paremmin kuin ihmissilmä. En silti ole yhtä hullaantunut kun tutkijaryhmä.

Tutkijaryhmä on vakuuttunut robottiautosta - vakuuttuneempi kuin minä

Kirjoitin kesäkuussa asiasta melkoisen perusteellisen blogitekstin, Liisa jopa keksi autolle nimen: ”ajoneuvokas”.

http://penttimurole.blogspot.fi/2013/06/google-driverless-car-ajoneuvokas.html .

Koska olin tuossa tekstissä melkoisesti kriittisempi kuin tulevaisuusvaliokunnan tutkijat otan tähän muutaman lausahduksen tai lainauksen:

·         Kreikan mytologiassa Prometheus oli Titaani, joka varasti tulen ihmisten käyttöön. Hän oli älykkyyden ja humanismin sankari. Zeus tuomitsi hänet kuitenkin varkautensa johdosta ikuiseen kidutukseen. Kaikeksi onneksi Hercules hänet sitten vapautti. Uhkaako automaattiajon kehittäjiä sama vaara? Hehän varastavat jokamiehen oikeuden autonomiseen liikkumiseen ja poistavat perustavaa laatua olevan vapaan miehen oikeuden ajaa omilla vankkureillaan.

·         Monet yliopistotutkijat julistavat uuden ajan alkua. Puhutaan vallankumouksesta, joka muuttaa maailman. Juurikaan ei puhuta kaupungeista ympäristönä eikä käytettävissä olevasta tilasta. Sen sijaan lobbyistit puhuvat joukkoliikenteen korvautumisesta automaattiautoilla. Tämähän on mieletöntä. Asiat sotkeutuvat ja vyyhteytyvät. Uusi suuri idea sekoittaa pään.

·         David Strickland NHTSA’sta (USA:n liikenneturvallisuusvirasto) sanoo: “Olemme rohkaistuneita uusista teknologioista, joita on tähän mennessä kehitetty, mutta haluamme vakuuttua, että moottoriajoneuvoturvallisuus on riittävässä määrin otettu huomioon." Virasto kehottaa osavaltiota pidättäytymään uusista luvista. Tällaisia lupia voisi myöntää poikkeuksellisesti vain testitarkoituksiin.

·         Muutkin kuin turvallisuusvirasto epäröivät ja tarvitsevat aikaa. Detroitissa kesäkuussa järjestetyssä ”Driverless Car Summit” –konferensissa epäilijöiden äänet nousivat. Toyotan edustaja sanoo turvallisuuden olevan autoteollisuudelle vakava ongelma. Yksikin onnettomuus voi pysäyttää tuotannon. Hän ei usko täysin kuljettajattomiin autoihin, hän uskoo kuitenkin automatiikkaan hyvänä ”apukuljettajana”.

·         Purkaisiko automaattiauton kuljettaja aggressiotaan toisiin automerkkeihin - kuljettajan sijaan? Miltä tuntuisi katsoa automaattiautojen formulakisoja? Erään suuren kulttuurin mahdollinen häviäminen herättää kysymyksiä. Toisaalta siirtyminen ajasta toiseen on ollut nopea. Isoisäni saattoi tarttua hevosen ohjaksiin. Hevoskyyti, joka oli pikkupoika Murolen haaveiden täyttymys ja kesätyön kulminaatio sisältää muuten eräitä automaattiauton ominaisuuksia. Kotiintulomatkalla meijerikyydiltä hevonen kyllä tiesi reittinsä, eikä sitä tarvinnut ohjaksista nykiä tai hoputtaa. Silti se tuotti suuren ajonautinnon.

  

Robottiautot vaikuttavat luonnollisesti liikenteeseen. Vaikutuksia saattaa olla monenmoisia. Siirtymäkausi on sitä vaikeampi mitä enemmän alussa ollaan - sitten kun kaikki autot ovat robottiautoja, tilanne on hyvin hallinnassa.

Ajoneuvokkaat, tai apulaitteilla varustetut kuljettajalliset autot vähentävät onnettomuuksia – asia on tutkimattakin selviö. Mutta, robottiautoihin liittyy helposti onnettomuuksien nollatoleranssi – se voi vaikeuttaa ratkaisevan kielteisesti systeemin yleistymiseen. Autoa ei voi viedä oikeuteen tuomittavaksi. Omistajaakaan ei ollut lähettyvillä!

Robottiautojen ajatellaan korvaavan joukkoliikenteen – ainakin osaksi, tai olevan juuri julkista liikennettä, niin kuin taksit. Mielenkiintoinen kysymys: Montako taksia Helsingissä tarvittaisiin henkilöautoliikenteen korvaamiseksi jos joukkoliikenne säilyy entisellään? Lukema olisi sama kuin robottiautojen tarve. Tai siinä lienee tarve pieneen korjauskertoimeen. Robottiauto toimisi kutsubussin tavoin: matkalla otettaisiin ja tiputettaisiin ihmisiä – silloin kun matkustaja tämän sallii. Voimme siis korjata suoritetta laskelmassa ylöspäin 20 %. Takseja on nykyään pääkaupunkiseudulla noin 2 500 kpl. Henkilöautoja pääkaupunkiseudulla on 500 000 kpl. Jos otetaan mukaan koko työssäkäyntialue päästään jo lukuun 750 000 kpl. Henkilöautoilla ajetaan vuodessa noin 13 000 km. Taksien keskimääräinen ajosuorite saattaisi olla tasolla 150 000 km. Ylöspäin korjattu luku olisi 180 000 km. (Koko Suomessa se on keskimäärin 83 000 km/vuosi). Se tarkoittaa että auto ajaa päivässä keskimäärin 500 km. Jos pääkaupunkiseudun henkilöautojen suorite kokonaisuudessaan korvattaisiin ”julkisilla” robottiautoilla saataisiin laskelma: 500 000 kpl x13 000 km/180 000 km= noin 40 000 robottiautoa. Tämä laskelma on kuitenkin virheellinen, sillä ajosuorite ei suinkaan jakaudu tasaisesti päivän mittaan. 10 % liikenteestä tapahtuu huipputuntina. Tasaisesti jaettuna luku olisi runsaat 4 %. Korjauskerroin olisi siten noin 2,5 ja robottiautoja tarvittaisiin ehkä 100 000 kappaletta. Yksityisten robottiautojen määrä on toinen kysymys. Kesämökille tai lomalle mentäessä halutaan auto yksityiseen käyttöön. Ulkomaille ei voine myöskään ajella julkisella robottiautolla. Voisimme vaikka heittää ilmaan sellaisen arvauksen että yksityisiä (+työsuhde) tavanomaisia, puolirobotti- ja robottiautoja olisi neljännes nykyisestä automäärästä eli 200 000 kpl. Lopputuloksena autoilla ajettaisiin sama kilometrisuorite kuin nykyisinkin, mutta autojen lukumäärä olisi kolmannes nykyisestä määrästä. Pysäköintipaikkoja tarvittaisiin vain kolmannes nykyisestä, mutta kaduilla liikkuisi yhtä paljon autoja kuin nykyisinkin.

Asiassa on yksi mutta. Robottiautojen houkuttelevuus lisäisi todennäköisesti liikennesuoritetta. Ihmisiä siirtyisi myös pois tavanomaisesta joukkoliikenteestä.

Pohdittavaa siis riittää! Lopuksi vielä palkintoluokka.