Kysymys ei kuitenkaan ole jääkiekosta vaan Raide-Jokerista,
joka yhdistää Itäkeskuksen Keilaniemeen ja siinä matkalla yhdistyy viisi
rautatie- ja metroasemaa ja lisäksi jopa viisi visionääristä Helsingin uuden
yleiskaavan säteittäistä raitiolinjaa. Silloin rata toteuttaisi visioitua
raideliikenteen verkostokaupunkia.
Huom! Myrkkyä! Tämä blogi on puhtaasti ammatillinen!
Jos kysymys olisi ollut jääkiekosta, en tosiaan olisi
ollut riittävän asiantunteva kirjoittaakseni asiasta blogia. Olen nimittäin elämässäni
nähnyt livenä vain kaksi jääkiekkomatsia. Sitä paitsi olen atavistisista syistä
täysin Rauman Lukon kannattaja sekä hieman vielä Pelikaanien ja Saipan kannattaja.
Muut joukkueet ovat minulle yhdentekeviä. Nähdyistä matseista puheen ollen ensimmäiseen
niistä minut vei Pekka Kettunen. Tietysti siihen aikaan oli kysymyksessä JYPin
matsi. Toisen matsin isäntänä oli Martti Tieaho, armoton Blues-mies. Heidän
nimensä sopii tässä hyvin mainita, sillä Martti Tieaho taisi olla ensimmäinen Espoon
poliitikko, joka ehdotti länteen metroa. Pekka taas oli armoitettu joukkoliikenteen
ystävä. Muistan kun hän jo teekkarina Matti Lahdenrannan kanssa ajoi autolla
bussien perässä selvittääkseen paikalliset bussireitit. Tämä kylläkin tapahtui
Gaddafin Tripolissa vuonna 1976. Viranomaisilta kun tällaiset reittikartat
puuttuivat. Kuljettajat valitsivat reitit sen mukaan missä kadut olivat ajokunnossa.
Tekniikan
ylioppilas Martti Tieaho esittelee kunnallisvaaliohjelmaansa vuonna 1972. Hän
vaatii metropäätöstä. Jokeri-radasta ei silloin tiedetty mitään.
Nyt ollaan Raide-Jokerin suhteen oikealla reitillä.
Kaikki ei kuitenkaan ole ollut alusta alkaen selvää. Nyt aionkin hieman
selvittää kuka sen jokerilinjan oikein keksi ja milloin? Aloitetaan elämästä
80-luvun lopulla. Silloin ei vielä oltu keksitty tämän autuaaksitekevän linjan
salaisuutta.
Joukkoliikennekilpailu:
100 vuotta joukkoliikennettä 1988
Vuonna 1988 Helsingin kaupungin
liikennelaitos eli juhlavuotta: sata vuotta joukkoliikennettä Helsingissä.
Lautakunnan puheenjohtajana toimi vihreiden Auri Häkkinen. Hänen tukkansa väri
vaihteli violetista vihreään. Hänellä oli ambitio: joukkoliikenteestä oli
järjestettävä kilpailu. Olihan arkkitehtuurikilpailujen traditio osoittanut
instituution voiman. Insinööreillä oli hyvin harvoin mahdollisuus kilpailujen
kautta osoittaa ajattelun vapauden riemua, vailla byrokratian kahleita ja ennen
tehdyn zoomauksen pakkoa. Palkintotuomaristoon kelpuutettiin puheenjohtajaksi
diplomi-insinööri Auri Häkkinen, liikennelaitoksen lautakunnan puheenjohtaja.
Muina jäseninä olivat: liikennelaitokselta toimitusjohtaja Martti Lund ja osastopäällikkö Pentti
Santaharju.
Kaupunkisuunnitteluvirastoa edustivat liikennesuunnittelupäällikkö Heikki Salmivaara ja
yleiskaavapäällikkö Juha Vikkula. Suomen
Rakennusinsinööriliitto RIL valitsi edustajikseen professori Sulevi Lylyn ja toimitusjohtaja
Pentti Murolen.
Nyt tekee mieli katsoa löytyikö palkituissa ehdotuksissa
Raide-Jokeria, tai jokeria yleensäkään? Kilpailussa jaettiin loppujen lopuksi 2
toista palkintoa. Tuttuja nimiä löytyi.
Kuvassa esiintyvät "Andanten"
rengasmetro ja länsimetro. Sinisellä merkityt syöttöliikenteen runkolinjat
toimivat sähköbusseilla. Ne syöttävät kehämetron varteen sijoittuvia park and
ride -terminaaleja. Laaja lauttaliikenne palvelee ranta-alueita. Ehdotuksen
tekijöinä olivat Marja Rosenberg, Björn Silfverberg ja Mirja Valtonen.
"Coca-Cola -krapulan" tekijät
toivat idän ja lännen metrolinjat Pasilan kautta keskustaan. Keskustatunnelin
lisäksi Helsingin niemelle ehdotettiin kehäväylää, joka mahdollistaisi ns.
Göteborg-periaatteen liikenteen syötössä. Ehdotuksen tekijöinä olivat Silja Siltala, Liisa Ilveskorpi, Petri Jalasto ja Andy Sadlak.
Pasilan orsi 1988
Samaisena vuonna 1988
meikäläinen teki Pasilan poikittaisorteen liittyvää selvitystä. Tilaus tuli
kaupunginkansliasta Erkki Tuomiojan rootelista.
Taustalla oli keskustelu ”Pasilan orren” luonteesta ja soveltumisesta Pasilan
tulevaan kehittämiseen. Itse asiassa pyysimme Pekka Kettusen kanssa Tuomiojalta
audienssia ja esitimme poleemisesti: ”Helsinki ei voi sallia itselleen
tuollaista!” Ajassa oli tunnistettavissa
Pasilan tuleva merkitys Helsingin keskustalaajennuksen osana. Myös suurten kaupunkiväylien
ja niihin liittyvän rakentamisen integrointi kiinnostivat. Väylän tarjoama hyvä
saavutettavuus ja näkyvyys voisivat poikia rahoitusta väylien rakentamiseen.
Väyliä piti kuitenkin suunnitella vanhan ajan hienostuneeseen
”bulevardihenkeen”. Tilaajan, eli kaupunginkanslian, edustajina
suunnittelutyössä toimivat arkkitehti Jussi Kautto ja DI Seppo Lampinen. Jo työn alussa
vastaan linnoittautunutta liikennesuunnitteluosastoa edusti DI Juhani Kajatie – ”Jussi”, tuttu mies
jo diplomityönsä ja Oy Kunnallistekniikka Ab:n ajoilta. Hän oli tehnyt meillä ansiokkaan
diplomityön liikenneturvallisuusmalleista. Olin siitä työstä ylpeä. Myöhemmin
menivät sukset ristiin. Ja juuri tässä työssä. Mutta nyt kysymys kuuluu: oliko
meillä ajatusta jokerintapaisesta asiasta? Vastaus on: ei ollut! Ai kyllä ”tapaisesta”,
meidän raitovaunumme kulki Pikku-Huopalahdesta Huopalahden asemalle ja sieltä bulevardina
rakennettavaa Hakamäentietä Koskelantielle ja edelleen Arabiaan – syntyi ratikkalenkki.
Varsinainen juju oli rengasmetro. Se kulki ns. U-metrona keskustasta Maunulan
tasolle. Linjaa ajettiin kahdeksikkona. Suunnitelmaan kuului vielä huippuna
magneettilevitaatiojunaa lentokentälle. Eliel Saarisentien jokerista ei ollut
tietoakaan.
Rengasmetro ajoi kahdeksikon muotoista
linjaa Espalta Kampin ja Hakaniemen kautta Pasilaan ja yläosa lenkistä Huopalahden
ja Käpylän asemien kautta Maunulaan. Magneettilevitaatiojuna ajoi
Rautatieasemalta lentokentälle. Raitiovaunu kulki rengaslinjaa Arabiasta
Koskelantietä Hakamäentielle ja edelleen Pikku-Huopalahteen. Pasilan ympäristössä tunnistettiin laajoja
rakentamismahdollisuuksia Keski-Pasilassa, Pohjois-Pasilassa Haagassa ja
Metsälässä. Rakentamismahdollisuuksia arveltiin olevan runsas puoli miljoonaa
kerrosneliömetriä.
Jokerin ilmestystä
etsimässä
Jokerilinja ilmestyi suunnittelijoiden kartoille
ensimmäistä kertaa noin vuonna 1988. Ajatus kehämäisestä linjasta oli ehkä
pyörinyt suunnittelijoiden mielessä jo aiemminkin, mutta paperille sitä ei
kukaan ollut uskaltanut piirtää. Useinhan on niin, että jonkin uuden hankkeen
tultua positiiviseen päätösvirtaan, alkaakin löytyä monia, jota ovat hankkeen
keksineet. Minäkin olen hyvin innokkaana esitellyt omia ansioitani erinäisten
hankkeiden alkuhistorian sopankeittäjänä. Mutta nyt en kyllä voi löytää
sellaisia aineksia omista arkistoistani, jota todistaisivat että minähän sen
itse asiassa keksin. Itse asiassa löydän pikemminkin päinvastaista. Olen aina
ollut esittämässä kehämäisen liikenteen suhteen jotain muuta kuin raiteella
kulkevaa jokeria.
Soittelenkin kavereilleni ja ryhdyn kyselemään. Kyllä,
lankakerän pää löytyy. Oikeastaan langalla näyttäisikin olevan useampia päitä.
Niin se usein onkin. Ajatus syntyy yhtäaikaisesti monessa päässä. Se saattaa
syntyä erilaisten sinänsä epämääräisten ideaheittojen ja keskustelujen
solmupisteenä, vahingossa ja odottamatta. Ennen vanhaan nuo ideat siirrettiin
sitten huopakynällä skissipaperille. Kirjoitettiin paperille kuulakärkikynällä
hieman sepustusta, jonka sihteeri sitten puhtaaksikirjoitti. Siinä se oli
sitten idea ensimmäistä kertaa konkretisoituna. Nyt se oli vain saatava myytyä.
Langan päitä siis löytyi useampia. Täsmällistä
aikajärjestystä en aio ryhtyä salapoliisityönä selvittämään. Se joka tässä
uskoo tulleensa väärin kohdelluksi voi sitten kommentissa täsmentää omaa osuuttaan
tai tuoda pöytään uusia tulevaisuudentekijöitä. Ystäväni Seppo Vepsäläinen
uskoo olleensa yksi ensimmäisistä. Hän ei kuitenkaan ehdottanut täsmälleen nykyisen
jokerilinjauksen mukaista poikittaislinjaa. Hän ei ollut viemässä linjaa
Maunulan tasolle. Se kulki etelämpänä Pasilan seutuvilta. Sepon esimies
Santaharju sitten rypisti paperin ja heitti sen roskikseen. Toinen hyvä
ystäväni Niilo Järviluoma kirjoitti kesäkuussa 1989 Hesariin poikittaisen
ratikkalinjan tarpeesta. Niilo tuli
YTV:n johtotehtävissä hyvin tunnetuksi Jokeri-bussilinjan vahvana promoottorina.
Seppo sitten kertoo nyt tarkoitetun Jokerilinjan tulleen ehdotuksena ja
paperille piirrettynä Helsingin yleiskaavaosastolta. Soitankin sitten Jussi
Vuoriselle, silloiselle yleiskaavoituksen vetäjälle. Hän kertoo siirtyneensä yleiskaavatyöhön
kaupunginkansliaan vuonna 1990.
No, kyllähän tuo tilanne muistetaan. Raimo Ilaskivi silloin
siirsi yleiskaavoituksen pois kaupunkisuunnitteluvirastolta kaupunginkansliaan.
Taustana oli täydellinen epäluottamus Lars Hedmanin johtaman viraston, ja juuri
”Pääkaupunkiseudun rakentamismahdollisuuksia” koskevan selvitysmiestehtävän
valmistelleen Ilaskiven ja hänen avustajanaan toimineen Matti Väisäsen välillä.
Raimo Ilaskiven
selvitysmiestehtävän osana laadittiin maakäytön ja liikenteen kehittämis-suunnitelma.
Liikenteessä oli monia ehdotuksia. Pääradan ja rantaradan lisäraiteet ovat toteutuneet,
Länsimetro on toteutumassa, metro on rakennettu Vuosaareen. Kehärata on myös
toteutettu. Ilaskivessä se oli kakkosoptio. Rengasmetro on jäänyt unholaan.
Lentorata odottaa toimia. Ilaskivessä ei ehdotettu Raide-Jokerin tyyppistä
kehäyhteyttä. Raportti valmistui vuonna 1989. Niihin aikoihin jokerityyppinen
linja muhi Vuonokarin, Järviluoman ja Vepsäläisen päässä.
Vielä vuonna 1995 esitettiin
vakavissaan nyt hyväksytystä Raide-Jokerista poikkeavia ajatuksia. YTV:n vuonna
1995 tilaamassa Helvis-visiossa minä olin muun joukon ohella esittämässä poikittaista
raitiolinjaa Pasilan tasolle (turkoosi viiva). Tiimissä taisi olla myös
Vepsäläisen Seppo. Mahtoiko tämä linja olla Sepon jo 80-luvulla esittämän
ajatuksen kopio? Kuvassa vihreä ohut viiva kuvaa nykyistä Raide-Jokeria.
Keltainen on silloin ehdotettu trollikalinja Vantaalle
Raideliikennevisio YTV:n ja LVM:n tilauksesta tehtiin vuonna 2004. Silloin olin ilmeisesti asettunut ruotuun.
Suunnitelmassa oli Raide-Jokeri hintaan 303 milj. euro nykyisessä hintatasossa.
Valmistuminen oli arvioitu vuodelle 2027.
Oliko se Paavo Vuonokari?
Soitan siis Jussi Vuoriselle. Jussi muistaa heti. Hän
sanoo Jokeri-radan idean tulleen Paavo Vuonokarilta. Vuonokari on meidän
kaikkien alan ihmisten tuntema liikennesuunnittelija. Paavon meriittilistaan
kuuluu mm. Kruunuvuoren ja Laajasalon raitiotieyhteys ja silta. Paavo on
ilmeinen raitiovaunurakastaja. Hän jäi eläkkeelle vuoden 2008 lopulla. Hienoa Paavo!
Helsingin
kaupunginvaltuusto hyväksyi kaupunginkanslian yleiskaavatoimiston valmistaman Yleiskaava 1992 saman vuoden
joulukuussa. Yleiskaavan allekirjoittajan on Jussi Vuorinen. Siinä oli Raide-Jokeri
piirrettynä lähes nykyiseen muotoonsa. Suurimpana erona on Espoon osuus. Nyt
uudemmassa ehdotuksessa rata kulkee Mankkaan sijaan Kehä I seuraten Otaniemeen.
Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmä ja Jokeri
Rata-ajatus siis syntyi vuosikymmenen vaihteessa ja
kypsyi 90-luvun alkuvuosina niin, että se oli jo mukana YTV:n ensimmäisessä
Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa PLJ 1994. Tämä ensimmäinen
PLJ johdettiin "asiantuntijavoimin". Kaikkien seuraavien
liikennejärjestelmäsuunnitelmien johdossa on ollut laajemmin myös poliittisesti
valittua kaupunkien johtoa – tässä aloituksessa vain virkanaisia ja virkamiehiä.
Johtoryhmän jäseniä olivat: Niilo Järviluoma, puh.joht. (YTV),
Heikki Salmivaara (Helsinki), Erkki Pätiälä (Espoo), Erkki Veräjänkorva (Vantaa), Arne Lindholm (Kauniainen), Juhani Tervala (Liikenneministeriö),
Jorma Hakala (Liikenneministeriö),
Rita Piirainen (Tielaitos) ja Reijo
Teerioja (YTV).
Projektipäällikkönä toimi aluksi Petri Jalasto ja lopuksi Suoma Sihto.
PLJ 1994 raidehankkeet:
Marja-rata, Raide-Jokeri sekä lisäraiteet Helsinki-Tikkurila ja
Helsinki-Leppävaara. Raide-Jokerin kustannusarvio oli nykyhinnoin 212 milj. euroa.
PLJ 1998 raidehankkeet:
Vuosaaren satamarata, Marja-rata, länsimetro Ruoholahti-Matinkylä sekä
kaupunkiradat Tikkurila-Kerava ja Leppävaara-Espoon keskus. Jokerista puhuttiin
nyt bussijokerina, se olisi Raide-Jokerin esimuoto.
PLJ 2002 raidehankkeet:
Marja-rata, kaupunkirata Leppävaara-Espoon keskus, Pisara, Raide-Jokeri,
metrolinja Pasila-Kamppi-Laajasalo. Raide-Jokerin hinnaksi arvioitiin 179 milj. euroa.
PLJ 2007 raidehankkeet:
Marja-rata, Ruoholahti-Matinkylä metro, Espoon kaupunkirata, Laajasalon
raitiotie. Toisella jaksolla rakennettaisiin metro Pasila-Kamppi, metron jatko
Matinkylästä Kivenlahteen, Pisara ja Raide-Jokeri. Viimeksi mainitun hinnaksi
arvioitiin 130 milj. euroa (?).
HLJ 2011 esittelee raideliikenne-hankkeet
kolmessa kategoriassa: pitäytyminen, täydentyminen ja laajentuminen. Vastaavat
vuosijaksot ovat 2011-2020, 2020-2035 ja 2035-2050+. HLJ 2011 raidehankkeet
vuoteen 2020 mennessä ovat Pasila–Riihimäki rataosan parannus, Pisara-rata,
kaupunkirata Leppävaara–Espoo, metro Matinkylä-Kivenlahti, metro
Östersundomiin, Laajasalon raitiotie ja Raide-Jokeri. Vuoden 2030 jälkeen
rakennettaisiin Lentorata Pasilasta Keravalle. Tilanvarausideoissa puhutaan
poikittaisista pikaraitioverkoista ja Martinlaakson radan jatkamisesta
Nurmijärvelle. Muitakin kehitelmähahmotelmia esiintyy. Raide-Jokerin
kustannusarvio on nykyisessä hintatasossa 225 milj. euroa.
HLJ 2011 oli siis jo viides liikennejärjestelmäsuunnitelma.
Kerrotaanpa nyt vielä ne henkilöt, jotka tätä 14 kunnan myötä laajentunutta
HLJ-työtä olivat tekemässä ja päättämässä. Puheenjohtajana oli Suvi Rihtniemi (HSL). Kerava,
Kirkkonummi, Kuuma-kunnat ja Kuntaryhmä Neloset ovat saaneet edustajansa
toimikuntaan. Edelliseen toimikuntaan nähden Matti Pallasvuo (Vantaa) oli
syrjäyttänyt Urpo Vainion ja Markku Pyy (liikennevirasto) Kerosuon. Myös Jalasto on
poistunut Anni Rimpiläisen (liikenne ja
viestintäministeriö) tieltä. Anne Herneoja edusti
liikennevirastoa ylijohtajana. Sitkeinä sisseinä toimikunnassa istuivat
Poutanen, Tieaho ja Maarit Saari. Myös Laakso jatkoi uraansa. Olavi Louko oli katsonut
parhaaksi siirtyä uudelleen toimikuntaan.
Uusi aika ja vanhat kujeet
2015
HLJ
2015 on uusin tuote. Se ei ole tuonut raideliikenteen osalta uusia avauksia. Entiset
ovat onneksi säilyneet. Osa suurista toiveista on saanut kuritusta uuden
hallituksen osalta. Raide-Jokeri sentään säilyi arvossa arvaamattomassa. Tästä
on osoituksena hallituksen ilmoitus Raide-Jokerin tukemisesta. Hauskaa ja
hieman outoa että hanke tuli julkisuuteen ympäristöministerin taholta, vaikka hän
taitaakin kyllä hallita tuota asuntorahastoa. Niin, ettei siis liikenneministeri päässyt
tätä hehkuttamaan. Mahtoiko hän lainkaan kannattaakaan tätä hanketta? Onhan siinä
yhteiskuntataloudellinen kannattavuus ”niillä rajoilla”.
Liikenneministerimme menee yleensä ”talous” edellä. Tässä
mentiin ”tunne” edellä. Mutta se tunne tekee minulle hyvää.
Nyt eletään
mielenkiintoisia aikoja. Kysytään, että miten tästä eteenpäin. Maankäytön ja
liikenteen suunnittelua halutaan koordinoida yhteen ja tehdäänkin. Joskus
mennään liikenne edellä, joskus maakäyttö edellä. Harvemmin yhtä jalkaa. Onnistuisiko
nyt? Toimijat etsivät taloudellisia yhteyksiä liikenneinvestointien ja
asuntorakentamisen välille. Tämä kaikki on mielenkiintoista. Joskus se tuntuu
absurdilta. Epäilee luonnostaan. Sitten muistaa menneet ja havaitsee: näin oli
ennen ja näin on nyt!
Kirjoitin muuten
blogin tämän suunnitelman esittelystä: http://penttimurole.blogspot.fi/2014/11/nyt-kiihdytetaan-kenen-mandaatilla.html
Uusimman HLJ:n tekijöissä oli uutta verta. Toivotan heille
onnea pitkällä matkalla. Niin keitä he ovatkaan? Puheenjohtajana toimii
edelleen itseoikeutetusti Suvi Rihtniemi. Toimikunnan jäseniä olivat työn
päättyessä Sini Puntanen (HSL), Katariina Baarman ja Tuula Saxholm (Helsinki), Olavi
Louko ja Torsti Hokkanen (Espoo), Marianna Harju (Kauniainen), Leena Viilo ja
Mari Siivola (Vantaa), Ylva Wahlströn (Kirkkonummi), Seija Vanhanen (Kerava), Pekka
Söyrilä (Sipoo), Anni Rimpiläinen (LVM), Anne Herneoja ja Jukka Ronni
(Liikennevirasto), Maarit Saari (ELY), Ilkka Holmila ja Aarno Kononen (KUUMA). Sitten
on nimetty vielä 12 asiantuntijaa. Vietän hiljaisen hetken Olavi Loukon muistoksi.
Miksi kirjoitin nämä nimet? Kirjoitin siksi, etten tee tätä tekstiä uutisena.
Mutustelen saman tien näitten nimien takana olevia ihmisiä. Ja ihmettelen
kuinka vaikeaksi nykypäivän hallinto on muuttunut. Osapuolia ja tavoitteita on
niin paljon. Onneksi olen eläkkeellä, en tuohon vuorovaikutukseen kykenisi.
Hienoa että nyt
elämme sitä hetkeä, että rahaa on tullut. Valtio teki itse asiassa viisaasti
tarjoamalla nyt rahaa, kun kustannusarvio vielä elää. Tästä eteenpäin on tavan
mukaan odotettavissa ”yllättävää” nousua kustannustasossa.
Tämä homma muuten
jatkuu aiheella: Mitäs nyt sitten?
Pentti, kiitos perusteellisesta kirjoituksesta. Siitä heijastuu sekin, että liikennepäätösten teko Suomen pääkaupunkiseudulla näyttää olevan henkilökeskeistä, henkilökemiallista ja sattumanvaraista. Blogin innoittamana kaivoin graduaineistojani. Gradustani löytyy kuvateksti: "Stensvikin alue nivoutui 1960-luvun suunnitelmien mukaiseen rannikkoa myötäilevään jatkuvaan kaupunkirakenteeseen. Kokonaisuuden liikennerunkona oli Stensvikiin ulottuva metrorata". Kuvana on Helsingin seutukaavaliiton kaaviokuva metroratoineen vuodelta 1963. Muistan gradua kirjoittaessani välttäneeni sanaa "verkostokaupunki" koska kaikki kaupungit ovat verkostojen osia. Vältän sitä sanaa edelleenkin. Voisitko asiantuntijana valaista tätä 1960-luvun rannikon nauhakaupunkiajattelua? Voisiko olla niin, että puolen vuosisadan jahkailun ja huonon kaupunkisuunnittelun jälkeen todetaan, että Tapiolan keskustan vuosikausiksi asuinkelvottomaksi ruhjova Länsimetro olisi voitu tehdä paljon kevyemmin älyttömiin mittoihin levitetyn Länsiväylän autokaistojen sekaan pintavetona?
VastaaPoistaHei Jussi
PoistaOlipa hauskaa kun kommentillasi siirsit ajatuksiani tuhon 60-luvun aikaan. Se olikin aikamoista suunnittelun läiskettä. Seutukaavaliiton arkkitehtimaestro Otto Flodin oli 1960-luvun alussa saanut valmiiksi kuuluisan ameeba-kaavan eli ryhmittelykaavion ja joutui sittemmin eli noin vuonna 1965 Heikki von Hertzenin ankaraan ryöpytykseen. Hertzen kirjoitti Flodinin klaavan olevan ”eräs ala-arvoisimmista seutusuunnitelmista, mitä tämän miespolven aikana on tehty” ja hän sanoi vielä suunnitelmaan mahtuneen ”kaikki mahdolliset kardinaalivirheet”. Sinunkin varmasti hyvin tuntema Kalle-Heikki Narinen teki sitten Lars Hedmanin alaisuudessa ”pikselipohjaisen” runkokaavan vuonna 1966. Sitäkö katselit kun mainitsit Stensvikistä? Kalle-Heikin silloin keksimät pikselit ovat nyt Helsingin uudessa yleiskaavassa nousseet merkittävään rooliin.
Muistan vielä sellaisen tilanteen kun Aarne Ervi, tultuaan juuri yllätysvirastopäälliköksi vuonna 1965 piti alaisilleen ensimmäistä tiedotustilaisuutta. Hän sanoi kannattavansa rantoja myöten rakentuvaa merellistä Helsinkiä. Taisi muuten tuo merellisyyden kehitys pysähtyä kielipolitiikkaan.
Heikki von H:n seitsemän kaupungin suunnitelma ja hänen tilaamansa Iharvaara-Tausti-Rytilän Uusimaa 2010 vuodelta 1966 sitten korosti merellistä rakennetta - myötäillen Asuntosäätiön maanostoja Kivenlahdessa ja Porkkalassa. Kivoja juttuja muistella, hyvä että muistutit.
Sanoo Pena
Muistuu mieleeni 80-luvun loppupuoli, kun vedin kehä kakkosen suunnittelua. Silloin linjattiin myös kehä kakkosen varteen ns.pikaraitiotietä. Mielenkiintoista oli myös kaupungin lausunto kehä kakkosesta, jossa esitettiin joukkoliikennekaistaa kehän varteen.
PoistaVastineessa totesin, että joukkoliikenteelle tulee kaksi kaistaa suuntaansa. Niille mahtuu busseja riittävästi.
Kehä kakkonen on muutoin siinä mielessä mielenkiintoinen väylä, että sille on asennettu merkeillä mopo-ja traktorilla ajo kielto sekä kielletty pysäköinti ja jalankulku.
Syynä oli se, ettei kehää voitu viitoittaa vihreällä värillä. Mo-tiet oli silloin pannassa.
Raideliikennettä vatvotaan nyt joka paikkaan. Milloinkahan otetaan esille tuo itäinen suunta Porvooseen ja aina Kotkaan asti. Sieltä päin sitä vasta tonttimaareserviä löytyisi.
Ihahaa itsellesi, liikenneneuvos. Lämmin kiitos runsaista Helsingin seudun kartoista. Niistä kun valitsisi sopivan, voisi löytää perille pokeripöytään…..vai oliko se jokeri, jossa rahat varsinaisesti jaetaan? Arvelen. että karttoja mitä vaihtelevammissa tilanteissa piirrelleiden kynää ei ole ohjannut pomo eikä pomon pomo van vasta ne, joilla kulloinkin on ollut kansan äänestämä virka tai muuten vain ”yhteisten” rahojen liikutteluun sekä valtaa että halua. Tätä valtaa häiritsee jo pitkään piilossa pidetty ajatus rakenteellisesta muutoksesta, eli suunnilleen entisten läänien palauttaminen maakunta-nimikkeillä takaisin hallintoon. Vaikeinta poliitikoille on tietenkin jo kadotetuksi luullun Helsinki- metropolin palauttaminen toimivaksi osaksi kokonaisuutta. Tähän liittyvillä piirteillä on oma osuutensa liikenneratkaisuissa ja uusien, pohjoisempien keskusten rooleista kokonaisuudessa.
VastaaPoistaHoetaan, että Helsinkiä on tiivistettävä. Siinä piirrettäisiin liikennekartat taas kertaalleen uusiksi, ja vahvimpien grynderien neuvottelemat varaukset johtaisivat kohti siellä täällä taivasta tavoittelevia
pilvenpiirtäjiä. – Vertauksen vuoksi tarkastelen päivän lehteä (HS kulttuuri 31.01.2016), jossa Töölönlahden kilpailun 1924 esittely näyttää, miten kauan ja ties kenenkin johdolla eri vaiheissa kaupunkia on pilattu. Kumpi on kauniimpi, nurkka kerrallaan sotattu Helsinki vai esim. Pariisi, joka muistuu mieleen kun katsoo Oiva Kallion pian 100 v. vanhaa kilpailuehdotusta?
Olisikohan poliitikkojen – rakennusliikkeiden talousjohtajista puhumatta – aika lopettaa kaupunkien pilaaminen ja pyytää anteeksi. Toivotan näille antoisia eläkepäiviä lämpimämmillä rannoilla.
Ihaa ihaa
Mattikoo
Tänään rakas poliisimme otti Kehä1:llä käyttöön kymmenet uudet peltipoliisit vahtimaan sujuvaa autoliikennettä. Onhan tämäkin nähtävä tueksi joukkoliikenteelle kun muutaman työmatkan aikana voi puolihuomaamatta saada kortin hyllylle.
VastaaPoistaHyvä Mattikoo, pakkohan jopa nyky-Suomen poliitikkojen on joku hallintojärjestelmä valtakuntaan puuhastella. Vai onko? Belgia oli 1990-luvulla vuositolkulla ilman hallitusta. Vähitellen huomattiin, että sujuuhan se niinkin. Poliitikot huomasivat tämän sietämättömän tyytyväisyyden ja panivat äkkiä hallituksen pystyyn.
VastaaPoista