Jokerifanit huutavat riemuissaan: ”Ihanaa, Ihanaa!”

Kysymys ei kuitenkaan ole jääkiekosta vaan Raide-Jokerista, joka yhdistää Itäkeskuksen Keilaniemeen ja siinä matkalla yhdistyy viisi rautatie- ja metroasemaa ja lisäksi jopa viisi visionääristä Helsingin uuden yleiskaavan säteittäistä raitiolinjaa. Silloin rata toteuttaisi visioitua raideliikenteen verkostokaupunkia.

Huom! Myrkkyä! Tämä blogi on puhtaasti ammatillinen!

Jos kysymys olisi ollut jääkiekosta, en tosiaan olisi ollut riittävän asiantunteva kirjoittaakseni asiasta blogia. Olen nimittäin elämässäni nähnyt livenä vain kaksi jääkiekkomatsia. Sitä paitsi olen atavistisista syistä täysin Rauman Lukon kannattaja sekä hieman vielä Pelikaanien ja Saipan kannattaja. Muut joukkueet ovat minulle yhdentekeviä. Nähdyistä matseista puheen ollen ensimmäiseen niistä minut vei Pekka Kettunen. Tietysti siihen aikaan oli kysymyksessä JYPin matsi. Toisen matsin isäntänä oli Martti Tieaho, armoton Blues-mies. Heidän nimensä sopii tässä hyvin mainita, sillä Martti Tieaho taisi olla ensimmäinen Espoon poliitikko, joka ehdotti länteen metroa. Pekka taas oli armoitettu joukkoliikenteen ystävä. Muistan kun hän jo teekkarina Matti Lahdenrannan kanssa ajoi autolla bussien perässä selvittääkseen paikalliset bussireitit. Tämä kylläkin tapahtui Gaddafin Tripolissa vuonna 1976. Viranomaisilta kun tällaiset reittikartat puuttuivat. Kuljettajat valitsivat reitit sen mukaan missä kadut olivat ajokunnossa.

Tekniikan ylioppilas Martti Tieaho esittelee kunnallisvaaliohjelmaansa vuonna 1972. Hän vaatii metropäätöstä. Jokeri-radasta ei silloin tiedetty mitään.

Nyt ollaan Raide-Jokerin suhteen oikealla reitillä. Kaikki ei kuitenkaan ole ollut alusta alkaen selvää. Nyt aionkin hieman selvittää kuka sen jokerilinjan oikein keksi ja milloin? Aloitetaan elämästä 80-luvun lopulla. Silloin ei vielä oltu keksitty tämän autuaaksitekevän linjan salaisuutta.

Joukkoliikennekilpailu: 100 vuotta joukkoliikennettä 1988

Vuonna 1988 Helsingin kaupungin liikennelaitos eli juhlavuotta: sata vuotta joukkoliikennettä Helsingissä. Lautakunnan puheenjohtajana toimi vihreiden Auri Häkkinen. Hänen tukkansa väri vaihteli violetista vihreään. Hänellä oli ambitio: joukkoliikenteestä oli järjestettävä kilpailu. Olihan arkkitehtuurikilpailujen traditio osoittanut instituution voiman. Insinööreillä oli hyvin harvoin mahdollisuus kilpailujen kautta osoittaa ajattelun vapauden riemua, vailla byrokratian kahleita ja ennen tehdyn zoomauksen pakkoa. Palkintotuomaristoon kelpuutettiin puheenjohtajaksi diplomi-insinööri Auri Häkkinen, liikennelaitoksen lautakunnan puheenjohtaja. Muina jäseninä olivat: liikennelaitokselta toimitusjohtaja Martti Lund ja osastopäällikkö Pentti Santaharju. Kaupunkisuunnitteluvirastoa edustivat liikennesuunnittelupäällikkö Heikki Salmivaara ja yleiskaavapäällikkö Juha Vikkula. Suomen Rakennusinsinööriliitto RIL valitsi edustajikseen professori Sulevi Lylyn ja toimitusjohtaja Pentti Murolen.

Nyt tekee mieli katsoa löytyikö palkituissa ehdotuksissa Raide-Jokeria, tai jokeria yleensäkään? Kilpailussa jaettiin loppujen lopuksi 2 toista palkintoa. Tuttuja nimiä löytyi. 

Kuvassa esiintyvät "Andanten" rengasmetro ja länsimetro. Sinisellä merkityt syöttöliikenteen runkolinjat toimivat sähköbusseilla. Ne syöttävät kehämetron varteen sijoittuvia park and ride -terminaaleja. Laaja lauttaliikenne palvelee ranta-alueita. Ehdotuksen tekijöinä olivat Marja Rosenberg, Björn Silfverberg ja Mirja Valtonen.

"Coca-Cola -krapulan" tekijät toivat idän ja lännen metrolinjat Pasilan kautta keskustaan. Keskustatunnelin lisäksi Helsingin niemelle ehdotettiin kehäväylää, joka mahdollistaisi ns. Göteborg-periaatteen liikenteen syötössä. Ehdotuksen tekijöinä olivat Silja Siltala, Liisa Ilveskorpi, Petri Jalasto ja Andy Sadlak.

Pasilan orsi 1988

 Samaisena vuonna 1988 meikäläinen teki Pasilan poikittaisorteen liittyvää selvitystä. Tilaus tuli kaupunginkansliasta Erkki Tuomiojan rootelista. Taustalla oli keskustelu ”Pasilan orren” luonteesta ja soveltumisesta Pasilan tulevaan kehittämiseen. Itse asiassa pyysimme Pekka Kettusen kanssa Tuomiojalta audienssia ja esitimme poleemisesti: ”Helsinki ei voi sallia itselleen tuollaista!”  Ajassa oli tunnistettavissa Pasilan tuleva merkitys Helsingin keskustalaajennuksen osana. Myös suurten kaupunkiväylien ja niihin liittyvän rakentamisen integrointi kiinnostivat. Väylän tarjoama hyvä saavutettavuus ja näkyvyys voisivat poikia rahoitusta väylien rakentamiseen. Väyliä piti kuitenkin suunnitella vanhan ajan hienostuneeseen ”bulevardihenkeen”. Tilaajan, eli kaupunginkanslian, edustajina suunnittelutyössä toimivat arkkitehti Jussi Kautto ja DI Seppo Lampinen. Jo työn alussa vastaan linnoittautunutta liikennesuunnitteluosastoa edusti DI Juhani Kajatie – ”Jussi”, tuttu mies jo diplomityönsä ja Oy Kunnallistekniikka Ab:n ajoilta. Hän oli tehnyt meillä ansiokkaan diplomityön liikenneturvallisuusmalleista. Olin siitä työstä ylpeä. Myöhemmin menivät sukset ristiin. Ja juuri tässä työssä. Mutta nyt kysymys kuuluu: oliko meillä ajatusta jokerintapaisesta asiasta? Vastaus on: ei ollut! Ai kyllä ”tapaisesta”, meidän raitovaunumme kulki Pikku-Huopalahdesta Huopalahden asemalle ja sieltä bulevardina rakennettavaa Hakamäentietä Koskelantielle ja edelleen Arabiaan – syntyi ratikkalenkki. Varsinainen juju oli rengasmetro. Se kulki ns. U-metrona keskustasta Maunulan tasolle. Linjaa ajettiin kahdeksikkona. Suunnitelmaan kuului vielä huippuna magneettilevitaatiojunaa lentokentälle. Eliel Saarisentien jokerista ei ollut tietoakaan.

Rengasmetro ajoi kahdeksikon muotoista linjaa Espalta Kampin ja Hakaniemen kautta Pasilaan ja yläosa lenkistä Huopalahden ja Käpylän asemien kautta Maunulaan. Magneettilevitaatiojuna ajoi Rautatieasemalta lentokentälle. Raitiovaunu kulki rengaslinjaa Arabiasta Koskelantietä Hakamäentielle ja edelleen Pikku-Huopalahteen. Pasilan ympäristössä tunnistettiin laajoja rakentamismahdollisuuksia Keski-Pasilassa, Pohjois-Pasilassa Haagassa ja Metsälässä. Rakentamismahdollisuuksia arveltiin olevan runsas puoli miljoonaa kerrosneliömetriä.

Jokerin ilmestystä etsimässä

Jokerilinja ilmestyi suunnittelijoiden kartoille ensimmäistä kertaa noin vuonna 1988. Ajatus kehämäisestä linjasta oli ehkä pyörinyt suunnittelijoiden mielessä jo aiemminkin, mutta paperille sitä ei kukaan ollut uskaltanut piirtää. Useinhan on niin, että jonkin uuden hankkeen tultua positiiviseen päätösvirtaan, alkaakin löytyä monia, jota ovat hankkeen keksineet. Minäkin olen hyvin innokkaana esitellyt omia ansioitani erinäisten hankkeiden alkuhistorian sopankeittäjänä. Mutta nyt en kyllä voi löytää sellaisia aineksia omista arkistoistani, jota todistaisivat että minähän sen itse asiassa keksin. Itse asiassa löydän pikemminkin päinvastaista. Olen aina ollut esittämässä kehämäisen liikenteen suhteen jotain muuta kuin raiteella kulkevaa jokeria.

Soittelenkin kavereilleni ja ryhdyn kyselemään. Kyllä, lankakerän pää löytyy. Oikeastaan langalla näyttäisikin olevan useampia päitä. Niin se usein onkin. Ajatus syntyy yhtäaikaisesti monessa päässä. Se saattaa syntyä erilaisten sinänsä epämääräisten ideaheittojen ja keskustelujen solmupisteenä, vahingossa ja odottamatta. Ennen vanhaan nuo ideat siirrettiin sitten huopakynällä skissipaperille. Kirjoitettiin paperille kuulakärkikynällä hieman sepustusta, jonka sihteeri sitten puhtaaksikirjoitti. Siinä se oli sitten idea ensimmäistä kertaa konkretisoituna. Nyt se oli vain saatava myytyä.

Langan päitä siis löytyi useampia. Täsmällistä aikajärjestystä en aio ryhtyä salapoliisityönä selvittämään. Se joka tässä uskoo tulleensa väärin kohdelluksi voi sitten kommentissa täsmentää omaa osuuttaan tai tuoda pöytään uusia tulevaisuudentekijöitä. Ystäväni Seppo Vepsäläinen uskoo olleensa yksi ensimmäisistä. Hän ei kuitenkaan ehdottanut täsmälleen nykyisen jokerilinjauksen mukaista poikittaislinjaa. Hän ei ollut viemässä linjaa Maunulan tasolle. Se kulki etelämpänä Pasilan seutuvilta. Sepon esimies Santaharju sitten rypisti paperin ja heitti sen roskikseen. Toinen hyvä ystäväni Niilo Järviluoma kirjoitti kesäkuussa 1989 Hesariin poikittaisen ratikkalinjan tarpeesta.  Niilo tuli YTV:n johtotehtävissä hyvin tunnetuksi Jokeri-bussilinjan vahvana promoottorina. Seppo sitten kertoo nyt tarkoitetun Jokerilinjan tulleen ehdotuksena ja paperille piirrettynä Helsingin yleiskaavaosastolta. Soitankin sitten Jussi Vuoriselle, silloiselle yleiskaavoituksen vetäjälle.  Hän kertoo siirtyneensä yleiskaavatyöhön kaupunginkansliaan vuonna 1990.

No, kyllähän tuo tilanne muistetaan. Raimo Ilaskivi silloin siirsi yleiskaavoituksen pois kaupunkisuunnitteluvirastolta kaupunginkansliaan. Taustana oli täydellinen epäluottamus Lars Hedmanin johtaman viraston, ja juuri ”Pääkaupunkiseudun rakentamismahdollisuuksia” koskevan selvitysmiestehtävän valmistelleen Ilaskiven ja hänen avustajanaan toimineen Matti Väisäsen välillä.

Raimo Ilaskiven selvitysmiestehtävän osana laadittiin maakäytön ja liikenteen kehittämis-suunnitelma. Liikenteessä oli monia ehdotuksia. Pääradan ja rantaradan lisäraiteet ovat toteutuneet, Länsimetro on toteutumassa, metro on rakennettu Vuosaareen. Kehärata on myös toteutettu. Ilaskivessä se oli kakkosoptio. Rengasmetro on jäänyt unholaan. Lentorata odottaa toimia. Ilaskivessä ei ehdotettu Raide-Jokerin tyyppistä kehäyhteyttä. Raportti valmistui vuonna 1989. Niihin aikoihin jokerityyppinen linja muhi Vuonokarin, Järviluoman ja Vepsäläisen päässä.

Vielä vuonna 1995 esitettiin vakavissaan nyt hyväksytystä Raide-Jokerista poikkeavia ajatuksia. YTV:n vuonna 1995 tilaamassa Helvis-visiossa minä olin muun joukon ohella esittämässä poikittaista raitiolinjaa Pasilan tasolle (turkoosi viiva). Tiimissä taisi olla myös Vepsäläisen Seppo. Mahtoiko tämä linja olla Sepon jo 80-luvulla esittämän ajatuksen kopio? Kuvassa vihreä ohut viiva kuvaa nykyistä Raide-Jokeria. Keltainen on silloin ehdotettu trollikalinja Vantaalle

Raideliikennevisio YTV:n ja LVM:n tilauksesta tehtiin vuonna 2004.  Silloin olin ilmeisesti asettunut ruotuun. Suunnitelmassa oli Raide-Jokeri hintaan 303 milj. euro nykyisessä hintatasossa. Valmistuminen oli arvioitu vuodelle 2027.

Oliko se Paavo Vuonokari?

Soitan siis Jussi Vuoriselle. Jussi muistaa heti. Hän sanoo Jokeri-radan idean tulleen Paavo Vuonokarilta. Vuonokari on meidän kaikkien alan ihmisten tuntema liikennesuunnittelija. Paavon meriittilistaan kuuluu mm. Kruunuvuoren ja Laajasalon raitiotieyhteys ja silta. Paavo on ilmeinen raitiovaunurakastaja. Hän jäi eläkkeelle vuoden 2008 lopulla.  Hienoa Paavo!

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi kaupunginkanslian yleiskaavatoimiston valmistaman Yleiskaava 1992 saman vuoden joulukuussa. Yleiskaavan allekirjoittajan on Jussi Vuorinen. Siinä oli Raide-Jokeri piirrettynä lähes nykyiseen muotoonsa. Suurimpana erona on Espoon osuus. Nyt uudemmassa ehdotuksessa rata kulkee Mankkaan sijaan Kehä I seuraten Otaniemeen.

Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmä ja Jokeri

Rata-ajatus siis syntyi vuosikymmenen vaihteessa ja kypsyi 90-luvun alkuvuosina niin, että se oli jo mukana YTV:n ensimmäisessä Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa PLJ 1994. Tämä ensimmäinen PLJ johdettiin "asiantuntijavoimin". Kaikkien seuraavien liikennejärjestelmäsuunnitelmien johdossa on ollut laajemmin myös poliittisesti valittua kaupunkien johtoa – tässä aloituksessa vain virkanaisia ja virkamiehiä. Johtoryhmän jäseniä olivat: Niilo Järviluoma, puh.joht. (YTV), Heikki Salmivaara (Helsinki), Erkki Pätiälä (Espoo), Erkki Veräjänkorva (Vantaa), Arne Lindholm (Kauniainen), Juhani Tervala (Liikenneministeriö), Jorma Hakala (Liikenneministeriö), Rita Piirainen (Tielaitos) ja Reijo Teerioja (YTV). Projektipäällikkönä toimi aluksi Petri Jalasto ja lopuksi Suoma Sihto.

PLJ 1994 raidehankkeet: Marja-rata, Raide-Jokeri sekä lisäraiteet Helsinki-Tikkurila ja Helsinki-Leppävaara. Raide-Jokerin kustannusarvio oli nykyhinnoin 212  milj. euroa.

PLJ 1998 raidehankkeet: Vuosaaren satamarata, Marja-rata, länsimetro Ruoholahti-Matinkylä sekä kaupunkiradat Tikkurila-Kerava ja Leppävaara-Espoon keskus. Jokerista puhuttiin nyt bussijokerina, se olisi Raide-Jokerin esimuoto.

PLJ 2002 raidehankkeet: Marja-rata, kaupunkirata Leppävaara-Espoon keskus, Pisara, Raide-Jokeri, metrolinja Pasila-Kamppi-Laajasalo. Raide-Jokerin hinnaksi arvioitiin 179  milj. euroa.

PLJ 2007 raidehankkeet: Marja-rata, Ruoholahti-Matinkylä metro, Espoon kaupunkirata, Laajasalon raitiotie. Toisella jaksolla rakennettaisiin metro Pasila-Kamppi, metron jatko Matinkylästä Kivenlahteen, Pisara ja Raide-Jokeri. Viimeksi mainitun hinnaksi arvioitiin 130 milj. euroa (?).

HLJ 2011 esittelee raideliikenne-hankkeet kolmessa kategoriassa: pitäytyminen, täydentyminen ja laajentuminen. Vastaavat vuosijaksot ovat 2011-2020, 2020-2035 ja 2035-2050+. HLJ 2011 raidehankkeet vuoteen 2020 mennessä ovat Pasila–Riihimäki rataosan parannus, Pisara-rata, kaupunkirata Leppävaara–Espoo, metro Matinkylä-Kivenlahti, metro Östersundomiin, Laajasalon raitiotie ja Raide-Jokeri. Vuoden 2030 jälkeen rakennettaisiin Lentorata Pasilasta Keravalle. Tilanvarausideoissa puhutaan poikittaisista pikaraitioverkoista ja Martinlaakson radan jatkamisesta Nurmijärvelle. Muitakin kehitelmähahmotelmia esiintyy. Raide-Jokerin kustannusarvio on nykyisessä hintatasossa 225 milj. euroa.

HLJ 2011 oli siis jo viides liikennejärjestelmäsuunnitelma. Kerrotaanpa nyt vielä ne henkilöt, jotka tätä 14 kunnan myötä laajentunutta HLJ-työtä olivat tekemässä ja päättämässä. Puheenjohtajana oli Suvi Rihtniemi (HSL). Kerava, Kirkkonummi, Kuuma-kunnat ja Kuntaryhmä Neloset ovat saaneet edustajansa toimikuntaan. Edelliseen toimikuntaan nähden Matti Pallasvuo (Vantaa) oli syrjäyttänyt Urpo Vainion ja Markku Pyy (liikennevirasto) Kerosuon. Myös Jalasto on poistunut Anni Rimpiläisen (liikenne ja viestintäministeriö) tieltä. Anne Herneoja edusti liikennevirastoa ylijohtajana. Sitkeinä sisseinä toimikunnassa istuivat Poutanen, Tieaho ja Maarit Saari. Myös Laakso jatkoi uraansa. Olavi Louko oli katsonut parhaaksi siirtyä uudelleen toimikuntaan.

Uusi aika ja vanhat kujeet 2015

HLJ 2015 on uusin tuote. Se ei ole tuonut raideliikenteen osalta uusia avauksia. Entiset ovat onneksi säilyneet. Osa suurista toiveista on saanut kuritusta uuden hallituksen osalta. Raide-Jokeri sentään säilyi arvossa arvaamattomassa. Tästä on osoituksena hallituksen ilmoitus Raide-Jokerin tukemisesta. Hauskaa ja hieman outoa että hanke tuli julkisuuteen ympäristöministerin taholta, vaikka hän taitaakin kyllä hallita tuota asuntorahastoa. Niin, ettei siis liikenneministeri päässyt tätä hehkuttamaan. Mahtoiko hän lainkaan kannattaakaan tätä hanketta? Onhan siinä yhteiskuntataloudellinen kannattavuus ”niillä rajoilla”.

Liikenneministerimme menee yleensä ”talous” edellä. Tässä mentiin ”tunne” edellä. Mutta se tunne tekee minulle hyvää.

Nyt eletään mielenkiintoisia aikoja. Kysytään, että miten tästä eteenpäin. Maankäytön ja liikenteen suunnittelua halutaan koordinoida yhteen ja tehdäänkin. Joskus mennään liikenne edellä, joskus maakäyttö edellä. Harvemmin yhtä jalkaa. Onnistuisiko nyt? Toimijat etsivät taloudellisia yhteyksiä liikenneinvestointien ja asuntorakentamisen välille. Tämä kaikki on mielenkiintoista. Joskus se tuntuu absurdilta. Epäilee luonnostaan. Sitten muistaa menneet ja havaitsee: näin oli ennen ja näin on nyt!

Kirjoitin muuten blogin tämän suunnitelman esittelystä: http://penttimurole.blogspot.fi/2014/11/nyt-kiihdytetaan-kenen-mandaatilla.html

Uusimman HLJ:n tekijöissä oli uutta verta. Toivotan heille onnea pitkällä matkalla. Niin keitä he ovatkaan? Puheenjohtajana toimii edelleen itseoikeutetusti Suvi Rihtniemi. Toimikunnan jäseniä olivat työn päättyessä Sini Puntanen (HSL), Katariina Baarman ja Tuula Saxholm (Helsinki), Olavi Louko ja Torsti Hokkanen (Espoo), Marianna Harju (Kauniainen), Leena Viilo ja Mari Siivola (Vantaa), Ylva Wahlströn (Kirkkonummi), Seija Vanhanen (Kerava), Pekka Söyrilä (Sipoo), Anni Rimpiläinen (LVM), Anne Herneoja ja Jukka Ronni (Liikennevirasto), Maarit Saari (ELY), Ilkka Holmila ja Aarno Kononen (KUUMA). Sitten on nimetty vielä 12 asiantuntijaa. Vietän hiljaisen hetken Olavi Loukon muistoksi. Miksi kirjoitin nämä nimet? Kirjoitin siksi, etten tee tätä tekstiä uutisena. Mutustelen saman tien näitten nimien takana olevia ihmisiä. Ja ihmettelen kuinka vaikeaksi nykypäivän hallinto on muuttunut. Osapuolia ja tavoitteita on niin paljon. Onneksi olen eläkkeellä, en tuohon vuorovaikutukseen kykenisi.

Hienoa että nyt elämme sitä hetkeä, että rahaa on tullut. Valtio teki itse asiassa viisaasti tarjoamalla nyt rahaa, kun kustannusarvio vielä elää. Tästä eteenpäin on tavan mukaan odotettavissa ”yllättävää” nousua kustannustasossa.

Tämä homma muuten jatkuu aiheella: Mitäs nyt sitten?