Yleiskaava juristien arvioitavana – säilyykö Keskuspuisto?

Keskuspuistoasia elää nyt hiljaiseloa. Valitus on tehty ja valittajat toivovat parasta. Mitä valitukselta voimme odottaa? Ja kuinka pian voimme jotain odottaa? Asiat ovat nyt juristien käsissä. Kunnes ne taas asiantuntijalausuntojen kautta palautuvat osin suunnittelijoidenkin käsiin. Ainoat jotka nyt eivät pääse sanomaan mielipiteitään ovat poliitikot. Heillä oli puheenvuoronsa kaupunginhallituksen ja valtuuston kokouksissa ja muissa asiaan liittyvissä kokouksissa. Heidän tilaisuutensa tulee jälleen sitten kun asia tulee uudelleen käsittelyyn KHO:n päätöksen jälkeen. Koko käyty prosessi oli asianharrastajan mielestä hyvinkin yllättävä ja määrätietoinenkin. Harvoin on Helsingin maankäyttöön liittyvässä päätöksenteossa nähty kokoomuksen, demareiden ja vihreiden valta-akselia tai pitäisikö sanoa kiertokankea. Ja vielä niin että asiantuntijalautakunnassa vasemmistoliittokin oli akselia pyörittämässä. Tämän valta-akselin vahvaa vääntömomenttia ei mikään saanut jarrutettua. Se oli saavuttanut ilmeisesti aivan vahingossa tämän vahvan liikkeen ja jatkoi sitä vääjäämättömästi. Kaikki päättyi valtuuston 471 minuuttia kestäneeseen yleiskaavakeskusteluun ja Vartiosaarikeskusteluun. Yleiskaavakeskustelussa käytettiin 140 puheenvuoroa. Vartiosaarikeskustelussa puheenvuorojen määrä oli 32. Äänestyksiä koko revohkaan mahtui 54 kappaletta. Lopuksi yleiskaava hyväksyttiin äänin 55-30. Vartiosaari taas päätettiin rakentaa äänin 44-40.

 Yleiskaavan vastustajat koostuivat svedujen, vassareiden, persujen, kepun ja kristittyjen äänistä. Yleiskaavaa halusivat uuteen valmisteluun myös Hakanen ja Hursti. Näistä puolueista luopioina olivat persuista Kanerva ja Lindell. Yleiskaavaa puoltavista kokoomus marssi yhtä jalkaa. Vihreistä Stranius ja Nieminen olivat luopioita. Samaan kastiin kuuluivat Wallgren demareista ja Loukoila vassareista.

Vartiosaaren äänestyksessä oltiin melko tasoissa. Olisi tarvittu vain kolme ehdokasta saaren rakentamista vastustamaan, niin osayleiskaava ja yleiskaavakin tältä osin olisivat kaatuneet. Nyt Vartiosaaren rakentamista vastustivat svedut, vasemmisto, kristityt ja vihreät yksimielisinä. Vihreät siis kannattivat saaren rakentamista yleiskaavassa, mutta vastustivat samaa asiaa osayleiskaavassa?! Rakentamista taas kannattivat yksimielisinä kokkarit, demarit ja kepu. Hursti myös kannatti rakentamista, Hakasen pysyessä sitkeästi yleiskaavan vastaisella linjalla. Luopioina ryhmänsä enemmistön suhteen olivat rakentamista vastustamassa persuista Lindell ja Huru.

Yksi yleiskaavan suurista arkkitehdeista on Ode Soininvaara. Tässä kuvassa valtuuston kokouksesta hän puhui ja sanoi, että seuraava valtuusto joutuu sitten pohtimaan miltä osin keskuspuiston kohdalla voitaisiin jättää rakentamiseen aukkoja. Hän sanoi, että tietenkin Pirkkolan kohdalla voidaan jättää jokin aukko rakentamatta, mutta kokonaisuudessaan itäpuolta ei voi jättää rakentamatta. Syynä on raitiotien rakentamisen hinta. Raitsikka on hänen mielestään bulevardien rakentamisen tärkeä edellytys. Tosiasiassa raitiotien investointi ei ole mitenkään ratkaiseva bulevardien rakentamisen kannalta. Sen kustannus kerrosneliömetriä kohti on korkeintaan 100 euroa silloinkin, jos bulevardi rakennetaan ”aukkoisena”. Kunnon bulevardilla ratikka jää investointina 60 euroon per neliö. Se on vähän parkkipaikkoihin verrattuna, sillä tiiviissä rakentamisessa kannen alle sijoitettavat parkkipaikat maksavat 300 per asuntok-m2.

Yleiskaavapäätökseen liittyi seuraava vesittävä lauselma: Hyväksyessään yleiskaavan kaupunginvaltuusto päättää samalla, että jatkosuunnittelussa ratkaistaan tarkemmin maankäyttöön liittyvät kysymykset Keskuspuiston Hakamäentien ja Kehä 1 välillä kulkevan osan kohdalta sekä Hämeenlinnan väylän bulevardisointiin liittyen. Prosessissa määritellään rakentamisalueen raja Keskuspuiston reunan osalta sekä koko alueen suunnitteluperiaatteet ja aikataulut mukaan lukien tarvittavat metsäistutukset rakentamisalueiden reunoihin. Valmistelun lähtökohta on, että Keskuspuisto ja asuntorakentaminen sovitetaan yhteen niin, että Keskuspuisto säilyy mahdollisimman laajana, kuitenkin bulevardin toteuttamiskelpoisuus huomioiden, esimerkiksi perustuen viher- ja virkistysverkon kehittämissuunnitelmissa esitettyyn kapeimpaan vaihtoehtoon

Ennen valtuuston kokousta oli tehty paljon – Keskuspuiston säästämiseksi. Minä en kuulunut varsinaiseen Maija Hakasen johtamaan Keskuspuiston puolesta –ryhmään. Minulla oli ja on oma lehmä ojassa. Asun suorastaan keskuspuiston ympäröimänä – ainakin kahdelta suunnalta. Vastustan siis keskuspuiston rakentamista. Olen ilmiselvä NIMBY. En kuitenkaan vastusta rajoitettua rakentamista Kuljetusristikkojen ja Metsäläntien liittymän alueilla. Olen kirjoittanut Keskuspuiston puolesta muutamia blogeja. Tässä niistä malliksi kaksi:

http://penttimurole.blogspot.com.ee/2016/06/keskuspuisto-ja-bulexit.html

http://penttimurole.blogspot.com.ee/2014/12/potemkinin-kylat-vai-todellista.html

 Kaksi henkilöä

Näistä blogeista ei ollut apua taistelussa Keskuspuiston puolesta. Valtuusto halusi muuta. Ja päätti niin. Jopa selkeästi. Käytännössä ryhmäpäätöksin. Mutta ei lannistuta. Kaksi henkilöä liittyy hauskalla tavalla minun maailmaani Keskuspuiston suhteen. Aikana ennen valtuuston päätöstä, ja aikana valtuuston päätöksen jälkeen. Kerron nyt hieman näistä kohtaamisista ennen uppoutumista yleiskaavan valitusprosessiin.

Tapaan Keskuspuistossa haamun entisestä elämästäni.  Hän ei kyllä näytä haamulta, vaan varsin virkeältä ja keskustelunhaluiselta. No, täytyy myöntää, onhan mies harmaantunut. Hän on Lauri Nordberg. Et tunne häntä? Me vanhat kyllä kaikki tunnemme hänet. Hän oli kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen 22 vuotta. Siksi ainakin me kaikki konsultit tunnemme hänen purevan arvostelunsa ja selkeät kannanottonsa. Erityisesti hänet muistavat kaikki liikennekonsultit. Lauri oli Enemmistö ry:n perustajia ja aktiivijäsen. Nyt hän seisoi tuolla Keskuspuiston ihmisketjun sivulla. Kohtaamme. On pakko halata. Yhteiset muistot sitä vaativat.

Lauri lähettää minulle sähköpostia: ”Muistan kun menin Keskuspuistoon käymään syksyllä. Minun piti vain käydä katsomassa ketjua, jotta tiedän, miten pitkälle Keskuspuistoa aiotaan rakentaa. Siellä tapasin yllättäen teidät molemmat ja kävimme hyvät keskustelut. Muutenkin toista tuhatta ihmistä käsittävä ketju osoitti, että tässä on kyseessä todellinen kansanliike. Tunsin piston sydämessäni. Jos minua selvästi vanhemmatkin ihmiset jaksavat ponnistella yhteisen kaupunkimme hyväksi, täytyy minunkin tehdä jotakin. Maunulan majalla kirjoitin sitten nimeni kansalaisliikkeen postituslistaan ja siitä se alkoi.

Toinen näistä kahdesta henkilöstä on Olavi Syrjänen.

Olavi Syrjänen lähettää minulle sähköpostia. Hän kirjoittaa: ”Yleiskaavasta on Keskuspuiston osalta tehty valitus hallinto-oikeudelle. Tässä syitä siihen.” Kirjoitus on hieno essee. Sain Olavilta luvan julkaista sen tässä:

”Kun Helsingin yleiskaavaa valmisteltaessa syntyi uhka Keskuspuiston muuttamisesta rakennusmaaksi, oli selvää, että olen mukana sen vastustamisessa. Se johtuu useammastakin syystä: tunnen ja olen ollut mukana Keskuspuiston kaavoitusprosessissa n. 40 vuotta. V. 1999 väittelin Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa aiheenani ’harkintavalta kaavoituksessa ja rakentamisessa’. Väitöskirjan alkusanoissa sanoin tehneeni väitöskirjan rakkaudesta kaupunkisuunnitteluun. Että tämä rakkaus säilyisi,

on vaalittava kaavoituksen perimmäisiä arvoja. Tulin siihen tulokseen, että käytettäessä päätöksenteossa harkintaa tavoitellaan minimivaatimukset täyttävää päätöstä laadukkaampaa ja parempaa päätöstä eli päätöksen tekemistä valitsemalla käytettävissä olevista vaihtoehdoista paras. Onko näin tapahtunut yleiskaavassa Keskuspuistoa kaavoitettaessa? Ei ole. Helsingin kaupunkihan on käytännöllisesti kokonaan asemakaavoitettu. Kaupungissa on toteutetut tai toteuttamista vailla olevat maankäytön suunnitelmat. Nyt yleiskaava on kuitenkin laadittu käyttäen ruutupikseleitä niin kuin Jyväskylässä, joka on suurimmalta osalta kaavoittamatta. Tarkoitus on sijoittaa asemakaavoitetun Helsingin asemakaava-alueille Tampereen koko

infrastruktuurin verran uutta rakentamista. Sehän mullistaa paitsi Keskuspuiston myös useimmat nykyiset asuntoalueet. Summittaisen ruututekniikan mukaisten 100x100 metrin pikselien käyttö yleiskaavassa

johtaa siihen, että kaikki asemakaavat niiden hyväksymisajankohdasta ja ajanmukaisuudesta riippumatta menettävät oikeudellisen suojansa toisin kuin MRL 62 §:ssä säädetään asemakaavan ajanmukaisuuden arvioinnista. Yleiskaavan ohjausvaikutuksen perusteella niitä voidaan ryhtyä muuttamaan. Silloin myös

esim. C2 pikselin sisällä olevat nykyiset puistot ja asuinrakennukset muuttuvat suojattomaksi rakennusmaareserviksi. Keskuspuistossa se saattaisi johtaa 15-kerroksisen talomuurin rakentamiseen.

Kun tein väitöskirjaa, yhtenä tärkeänä lähteenä tutustuin arkkitehti, tekniikan tohtori Tapio Periäisen kirjaan Tyhjä. Nyt Helsingin yleiskaava on laadittu kuin kaupunki olisi tyhjä. ’Ellei avaimenreikä ole tyhjä, et voi avaimella avata lukkoa. Postiluukun tyhjä reikä päästää kirjeet sisään’. Oikeustieteessä professorit Ronald Dworkin ja D.J. Galligan ovat käyttäneet harkintavallasta kielikuvaa ”reikä donitsissa” - the hole in the doughnut. Harkinta on reikä lainalaisuuden muodostamassa donitsissa. Harkinnan käyttöä rajoittavat EU-lainsäädäntö, perusoikeudet, oikeusperiaatteet ja kotimaan lainsäädäntö, erityisesti rakennuslainsäädäntö. Keskuspuisto on kuin avaimenreikä, johon yleiskaavassa yritetään työntää uusi raskaan rakentamisen avain, C2 kaavamerkintä, joka merkitsee rakentamistehokkuutta yli 1,8, vaikka lukossa jo on viimeiseen saakka maakuntakaavalla ja asemakaavoilla hiottu ja oikea keskuspuistoavain. Kun avaimenreikä ei ole tyhjä, yleiskaavasta on ollut valitettava.”

Näin ihanan esseen laati Olavi Syrjänen 12.12.2016. Kuvassa Olavi on valmistautumassa Keskuspuiston ihmisketjuun. Huomioteippi on rohkeasti kaulassa, vaikka tien liukkaudesta varoitetaan. Ketju tehtiin päivämäärällä 27.8.2016. Väkeä oli noin tuhatkunta henkeä. Ketju ei nyt ylettynyt aivan täyteen ulottuvuuteen niin kuin esikuvana ollut Baltian ihmisketju, mutta väkeä oli kuitenkin kiitettävästi. Ketjua vielä jatkettiin huomioteipillä niin, ettei ihmisten nyt tarvinnut aivan käsikädessä olla. Se olisi varmaan tuntunut liian intiimiltä. Olin varma, että Ode Keskuspuiston rakentamisen apostolina olisi uskaltanut pyöräillä Katajanokalta ketjua ihmettelemään - mutta miestä ei näkynyt. Ketjussa sen sijaan näkyivät Paavo Arhinmäki ja Yrjö Hakanen.

Kauanko käsittely kestää?

Kirjoitin vielä Olaville ja tiedustelin hänen arviotaan käsittelyajoista. Hän vastasi näin: ”Helsingin hallinto-oikeus ryhtyy käsittelemään valituksia ja pyytää niistä kaupungin vastineen ja mahdollisesti muita lausuntoja ja selvityksiä sekä valittajien kannanotot. Aikatauluista on hyvin vaikea sanoa mitään, sillä on niin monta tekijää, jotka vaikuttavat asiaan.  Edellinen Helsingin yleiskaava hyväksyttiin valtuustossa 26.11.2003. Yleiskaava sai lainvoiman 2007. Helsingin hallinto-oikeuden käsittelyajat ympäristöasioissa ovat keskimäärin 7,8 kk ja KHO:ssa yli vuoden.  Nyt yleiskaava on paljon radikaalimpi ja vaikuttaa paljon enemmän kaupungin rakenteisiin ja ihmisten elinympäristöön.”

Kolmen valituksen anatomiaa

PIRKKOLAN OMAKOTIYHDISTYS RY, POHJOIS-HAAGA-SEURA RY, RUSKEASUOSEURA RY, HAAGAN TYÖVÄENYHDISTYS RY, MAUNULANPUISTON PALSTAVILJELIJÄT RY, HELSINGIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS RY, HELSINGIN JYRY ja 22 yksityishenkilöä valittivat yleiskaavasta

Keskuspuiston puolesta –ryhmä käsitteli valituksessaan nimenomaan Keskuspuistoa. Valituksen pääkohdat olivat seuraavat:

·        yleiskaava on voimassa olevan Uudenmaan maakuntakaavan vastainen

·        yleiskaava on voimassa olevien Keskuspuiston asemakaavojen vastainen

·        yleiskaava on kaupunginvaltuuston hyväksymän virkistysaluekäyttötarkoituksen vastainen

·        yleiskaavaratkaisu ei turvaa Keskuspuiston luonnonarvoja eikä sillä vaalita luonnonympäristöä eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja

·        yleiskaavan vuorovaikutusprosessi ei mahdollistanut kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien toteutumista,

·        yleiskaavaratkaisu ohjaa muuttamaan voimassa olevia asemakaavoja siten, että laajojen kansalaispiirien elinympäristö heikkenee virkistysalueiden supistuessa

·        yleiskaavaratkaisu ei hallintolain 6 §:n mukaisesti suojaa kuntalaisten oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Keskuspuistoväen valitus löytyy täydellisenä tästä linkistä: https://www.facebook.com/notes/Keskuspuiston-puolesta/valitus-helsingin-kaupunginvaltuuston-yleiskaavan-hyv%C3%A4ksymist%C3%A4-koskevasta-p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6k/372361579764104

 Yleiskaavan sisältövaatimukset. Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Nyt Keskuspuistoon osoitetun rakentamisen perusteluiksi on yleiskaavassa esitetty vain Hämeenlinnanväylän kaupunkibulevardiksi muuttamisen teknistaloudelliset edellytykset. Ympäristölautakunnan 2.2.2016 yksimielisesti hyväksymässä lausunnossa todetaan, että yleiskaavaehdotus supistaa yhtenäistä Keskuspuistoa ja heikentää sen virkistyskäyttömahdollisuuksia. Ympäristölautakunnan mielestä Keskuspuistoon rakentamisesta tulee luopua. Liikuntalautakunta päätti yksimielisesti 4.2.2016 yleiskaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa, että Keskuspuisto on oleellinen osa Helsingin viher- ja ulkoilualueiden verkostoa. Yleisten töiden lautakunta, jonka vastuulla Keskuspuiston hoito on, toteaa 2.2.2016 yksimielisesti yleiskaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa, että Keskuspuisto on Helsingin tärkein ja laajin virkistys- ja viheralue ja keskeinen osa metsäverkostoa. Lautakunnan mielestä Keskuspuiston rakentamisesta luopua ja säilyttää se edelleen virkistys- ja viheralueena.

Suhde Uudenmaan maakuntakaavaan. Uudenmaan valmisteilla olevassa 4. vaihemaakuntakaavassa käsitellään viherrakennetta kokonaisuutena. Voimassa olevien maakuntakaavojen viher- ja virkistysverkon toteutumisen kannalta riskikohta on liiton mukaan ainakin Keskuspuisto, koska sen turvaaminen riittävän laajana ja yhtenäisenä kokonaisuutena on epävarmaa.

Tarkentuvan suunnittelun periaatteen ja luottamuksensuojaperiaatteen rikkominen. Keskuspuisto on maakuntakaavan mukaisesti osoitettu vuoden 2002 yleiskaavassa ja erityisessä Keskuspuiston osayleiskaavassa puistoksi. Samoin myöhemmässä Uudenmaan liiton vaihekaavassa Keskuspuisto on osoitettu virkistysalueeksi. Näiden suunnitelmien toteuttamiseksi koko alueelle on laadittu yksityiskohtaiset asemakaavat. Kaavoituksen on oltava johdonmukaista ja asukkailla on oltava oikeus luottaa tuoreisiin suunnitelmiin ja niiden pysyvyyteen. Keskuspuiston asemakaavat vahvistavat kaupunginvaltuuston demokraattisesti päättämän tahdon Keskuspuiston säilyttämiseksi.

Keskuspuiston muodostamat ekologiset yhteydet. Esitämme, että hallinto-oikeus kumoaa yleiskaavapäätöksen Keskuspuiston osalta, koska yleiskaavassa ei ole esitetty, kuinka on ratkaistu yleiskaavan ympäristövaikutusten arvioinnista esitetty riski Keskuspuiston ekologisten käytävien katkeamisesta tai liiallisesta kaventumisesta ja koska yleiskaavan pikseleihin perustuva esitystapa on epäselvä ja vierekkäisiä pikseleitä koskeva kaavamääräys tekee mahdottomaksi arvioida kuinka suuri riski todellisuudessa on.

Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat. Vaalituksessa esitetään, että hallinto-oikeus kumoaa yleiskaavapäätöksen Keskuspuiston osalta, koska yleiskaavaa laadittaessa ei ole selvitetty riittävästi Keskuspuiston liito-oravaesiintymiä ja liito-oravien elinalueille on yleiskaavassa esitetty rakentamisalueita.

Muut puutteelliset luontoselvitykset. Keskuspuistoon kuuluvalta, suoraan Lääkärinkatuun liittyvältä alueelta löytyy edustavia ja melko laajoja jalopuumetsiköitä, jotka täyttävät luonnonsuojelulain 29 §:n mukaiset jalopuumetsikön kriteerit. Yleiskaavaan liittyen ei ole selvitetty, kuinka Keskuspuistoon esitetty rakentaminen vaikuttaa Haaganpuron uhanalaisen taimenen selviytymiseen.

Hämeenlinnanväylän kaupunkibulevardi, Keskuspuisto ja annetut lausunnot. Uudenmaan ELY-keskus lausuu, etteivät tällä hetkellä käytettävissä olevat selvitykset tue valta- ja kantateiden muuttamista kaupunkibulevardeiksi. ELY-keskus tienpitäjänä on ottanut saman kannan. Liikennevirasto ehdottaa alustavasti kaikkien väylien säilyttämistä valtion väylinä paitsi Vihdintie. Naapurikunnat edellyttävät bulevardisoinnin käsittelemistä osana valtion ja seudun yhteistä suunnittelua.

Keskuspuistoon osoitettu rakentaminen perustuu siihen, että Hämeenlinnan väylä muutetaan moottoritiestä kaupunkibulevardiksi. Valittaja toteaa, että mikäli mahdollisten muiden valitusten johdosta tämä kaupunkibulevardi yleiskaavasta poistuisi, samalla poistuisi tarve ja mahdollisuus rakentaa Keskuspuistoon.

Vuorovaikutus kaavaa valmisteltaessa. Kaavoitusprosessia vietiin eteenpäin vaikutusmahdollisuudet sivuuttavalla asenteella. Räikein esimerkki tästä on, että Keskuspuistoon rakentamista perusteltiin päätöksenteossa Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa edustettuna olevien poliittisten ryhmien välisellä sopimuksella, joka oli tehty ennen kuin osallisten kuuleminen yleiskaavaluonnoksesta oli edes päättynyt ja osallisilla oli ollut mahdollisuus esittää siihen perusteltuja muistutuksiaan. Keskuspuiston puolesta esitetyillä mielipiteillä ja muistutuksilla ei ollut vaikutusta kaavoitukseen. Keskuspuiston osalta tuli 82 muistutusta ja kirjeenä 14 150 nimeä käsittävä adressi ”Keskuspuistoa ei saa supistaa Helsingin yleiskaavassa”. (Allekirjoituksia kertyi vielä lisää ja yhteensä nimiä luovutettiin yli 17 000). Tarkkojen karttatietojen esittäminen on palvelussa estetty. Esitämme, että hallinto-oikeus kumoaa yleiskaavapäätöksen Keskuspuiston osalta, koska yleiskaavan valmistelu ei ole mahdollistanut perusoikeuksien ja MRL 62 §:n tarkoittamaa oikeutta vuorovaikutukseen kaavaa valmisteltaessa ja koska yleiskaavaehdotuksen kartta ei täytä yleiskaavan pohjakartalle kohtuudella asetettavia vaatimuksia.

Museoviraston valitus yleiskaavasta

Museovirasto on omassa yleiskaavaa koskevassa valituksessaan käsitellyt useaa aluetta. Julkaisemassaan tiedotteessa Museovirasto pitää muutoin yleiskaavaa onnistuneena, mutta edellyttää eräiden asioiden korjaamista.  Tällaisia asioita ovat:

·        Malmin lentokenttä

·        Tuomarinkylän kartano

·        Töölön kisahalli ja Mäntymäen kenttä

·        Lapinlahden sairaala

·        Keskuspuisto

·        Vantaanjoen varren vihervyöhykkeet

·        Viikin vihervyöhykkeet

·        Vartiosaari

Museoviraston valitus löytyy tästä linkistä: http://www.nba.fi/fi/File/3081/valitus-helsingin-uudesta-yleiskaavasta-2.pdf

Malmin lentokenttä pitäisi säilyttää nykykäytössään. Mikäli käyttö muuttuu, on muutoksia ohjattava ja ne on toteutettava niin, että lentokentän ja sen kiitoratojen avoin tila turvataan.

Tuomarinkylän kartanon alueelle on osoitettava keveämpi, maiseman kulttuurihistoriallisen jatkuvuuden turvaava mitoitus.

Töölön Kisahallin ja Mäntymäen kentän alueella on huolehdittava siitä, ettei rakentaminen heikennä olympiarakennusten, erityisesti Olympiastadion asemaa ja käyttöä avarassa ympäristössään.

Lapinlahti on esimerkki yleiskaavan pikseliratkaisun ongelmista. Sekä sairaalarakennukset että puisto on jo suojeltu, mutta silti yleiskaava osoittaa niiden päälle kantakaupunkimaista rakentamista.

Kaupunkibulevardit pienentävät Keskuspuiston, Vantaanjokivarren ja Viikin vihervyöhykkeitä.

Museovirasto pitää yleiskaavaa lainvastaisena myös Vartiosaaren osalta samoin perustein kuin Vartiosaaren osayleiskaavaa. Museovirasto on valittanut myös Vartiosaaren osayleiskaavasta.

Malmin lentoaseman ystävät ry:n valitus yleiskaavasta

Malmin lentokenttäväen valituksessa pääkohdat ovat:

• Pääkaupunkiseudulle on laadittava kuntien yhteinen yleiskaava
• Kulttuuriympäristöjen suojelu ja Helsingin seudun liikennejärjestelmä ovat puutteellisesti tutkittuja
• Rakennusperintö ja yleiskaavan suhde perustuslakiin ontuu
• Vuorovaikutus yleiskaavatyössä on ollut puutteellista
• Lakimääräiset vaikutusarvioinnit on tehty puutteellisesti ja tarkoitushakuisesti
• Yleiskaava on voimassa olevan maakuntakaavan vastainen
• Yleiskaava on ristiriidassa luonnonsuojelulain ja -asetuksen kanssa

Valituskirjelmä kokonaisuudessaan löytyy tästä: http://www.malmiairport.fi/mly-on-valittanut-helsingin-yleiskaavasta-helsingin-hallinto-oikeuteen/

Kohdittain ja lyhennettynä varsinaisesta valituskirjeestä seuraavia otteita:

Pääkaupunkiseudun yhteinen yleiskaava, MRL 46a §. On perusteltua olettaa, että pääkaupunkiseutu on vuonna 2050 yksi yhtenäinen metropolialue, jolloin yleiskaavan ulottaminen ajallisesti näin kauas ei vastaa tarkoitustaan. Helsingin uusi yleiskaava on siksi ristiriidassa MRL:n 46a § tarkoituksen ja sisällön kanssa.

Kulttuuriympäristöjen suojelu ja Helsingin seudun toimiva liikennejärjestelmä. “Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt” (RKY 2009) on Museoviraston laatima ja valtioneuvoston päätöksellä vahvistettu valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luettelo. Malmin lentoasema lentokenttäalueineen on RKY 2009 -aluekohde. Malmin lentoasemakokonaisuuden elävällä kansainvälisellä kulttuuriperintökohteella on varteenotettavat mahdollisuudet nousta UNESCO-maailmanperintökohteeksi. Malmin lentoasemakokonaisuus on ollut kahdesti World Monuments Fundin (WMF) maailmanlaajuisella 100 uhanalaisimman kulttuurikohteen listalla (2004 ja 2006). WMF:n valintapaneelissa ovat edustettuina myös UNESCO:n maailmanperintöohjelman viralliset neuvonantajaorganisaatiot ICOMOS ja ICCROM.  Euroopan johtava kulttuuriperintöjärjestö Europa Nostra on valinnut Malmin lentoaseman vuonna 2016 Euroopan seitsemän uhanalaisimman kulttuuriperintökohteen joukkoon. Malmin lentoaseman tapauksessa kysymyksessä ei ole pelkkä rakennussuojelu, vaan myös merkittävä aineeton kulttuuriperintö. Yllä esitetyin perustein yleiskaava on MRL 24§:n vastainen, koska sen mukainen alueidenkäyttöratkaisu ei edistä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista.

Rakennusperintö ja yleiskaavan suhde perustuslakiin. Malmin lentoaseman alueen asuntorakentamiselle osoittava yleiskaava on ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslain 20 §:n mukaan vastuu kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. 

Vuorovaikutus yleiskaavatyössä on ollut puutteellista. Yleiskaavatyöhön liittyvä vuorovaikutus ja kaupunkilaisten mahdollisuus osallistua elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon on ollut puutteellista. Yleiskaavalinjaukset on tehty ennen vuorovaikutusta, eikä vaihtoehtoisia ehdotuksia ole huomioitu.

Lakimääräiset vaikutusarvioinnit on tehty puutteellisesti ja tarkoitushakuisesti. Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 § edellyttää kaavan laatimisen perustuvan kattaviin vaikutusarviointeihin. Osa vaadittavista tutkimuksista (mm. maaperätutkimukset) on ollut päätöstä tehtäessä keskeneräisiä.  Yleiskaavan taloudellisten vaikutusten arvioinnista käy ilmi, ettei Malmin lentokenttäalueen rakentaminen suunnitelman mukaisesti ole taloudellisesti toteutettavissa.

Yleiskaava on voimassa olevan maakuntakaavan vastainen. Helsingin yleiskaava on Malmin lentoaseman osalta voimassa olevan oikeusvaikutteisen maakuntakaavan vastainen. Valtioneuvoston johdonmukaisesti vuodesta 2000 edellyttämän korvaavan kentän puuttumisen vuoksi yleiskaavaa ei voi Malmin lentokentän alueen osalta säätää oikeusvaikutteiseksi. Myöskään maakuntakaavaa ei voida muuttaa oikeusvaikutteisesti siten, että alueen käyttötarkoitus voitaisiin vaihtaa.

Yleiskaava on ristiriidassa luonnonsuojelulain ja -asetuksen kanssa. Malmin lentoasemalla ja sen vaikutusalueella esiintyy monia lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on kiellettyä. Näiden lajien käyttämien alueiden kaavoittaminen asuntorakentamiskäyttöön on ristiriidassa luonnonsuojelulain ja -asetuksen kanssa. Valituksessa mainitaan meritaimen, vuollejokisimpukka niittybiotooppi ja heinäkurppa, lepakot, perhoset ja liito-oravat.

Tehdään 750000 asukkaan Helsinki, mutta alueensa keskus!

On varmaan muitakin valittajia. Mutta ainoat valitukset jotka löysin ovat nuo kolme. Kyllähän siinä on kolme merkittävää tahoa. Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että Keskuspuistoon ei pitäisi rakentaa. Olen myös sitä mieltä, että Museoviraston kaikki ehdotukset ovat kannatettavia. Sisäänrakennetusti tämä tarkoittaa, että Malmin lentokenttä pitäisi säilyttää yhdellä kiitoradalla. Tarpeellinen rakentaminen saadaan aikaiseksi ottamalla Tattarinsuo asuntokäyttöön. Bulevardien suhteen olisi paljon kehiteltävää. Nyt suunnitelmat ovat liian hätäisiä ja tutkimattomia. Bulevardiaatetta ei pidä kaataa, se on hyvä. Vihdintie on mainio pilottikohde bulevardien tutkimiseen ja jopa toteutukseen. Monissa kohdin bulevardien varrella on mahdollista rakentaa ilman konfliktia luonnonarvojen kanssa. Olisi kuitenkin ymmärrettävä, etteivät bulevardit millään muotoa ja mitenkään tutkittuina pysty imaisemaan nyt yleiskaavassa esitettyä asukaslukutavoitetta. Valitettavasti myös täydennysrakentamiseen kohdistuvat toiveet muualla ovat ylimitoitettuja. Tosiasiassa tämä tarkoittaa, että asukaslukutavoite (ilman Östersundomia) ei tule toteutumaan. Helsingin kaupungin nykyisen alueen (ilman Östersundomia) asukasluku ei tule koskaan olemaan yli 750000 asukasta. Sekin luku saavutetaan vain työn ja tuskan kanssa. Segregaation ja muun eriarvoistumisen välttäminen on Helsingin ja helsinkiläisten elinehto. Se on Helsingin kilpailukykyä parhaimmillaan.

Helsinki on ympäristönsä osa. Helsinki, Pietari ja Tallinna ovat tämän ympäristön suvereeneja keskuksia. Kaikilla on omaleimaiset esikaupunkinsa ja maaseutunsa. Liikenneverkot yhdistävät. Työssäkäyntialue on laaja. Mutta kunkin keskuksen identiteetti leimaa ihmisten elämää. Ihmisiä eivät hallinnolliset rajat kiinnosta. MAL-raja on useimmille täysin tuntematon ja merkityksetön. Oma kotikatu ja oma kylä kiinnostavat. He ovat yksilöitä. Helsinki ei kuitenkaan ole kaupunki rajojensa sisällä. Se on pikkumetropoli. Sellainen sen tulisi olla myös yleiskaavansa osalta.

Maneereista liikenneinsinöörin viraltapanoon

Nyt valmistaudumme Suureen Juhlaan. Meillä eläkeläisillä juhla on jatkuvaa. Mutta teillä työtätekevillä juhla antaa ainakin pari päivää huokailuaikaa. Muistan työajalta hyvin joulupäivän onnen. Silloin sai olla varma, ettei verovirastosta soiteta ja kerrota verojen maksun viivästymisestä tai uhata 8 päivän paperilla. No, se oli sitä vientikaupan siivittämää suunnittelubisnestä. Mutta kivaa oli! Suorastaa runoutta, rakkautta ja rohkeutta! Nyt kerron pari juttua. Ensimmäinen on muuttumattomista maneereista ja toinen on liikenneinsinöörin elämää uhkaavasta limasta.

Maneerit ja me

Menimme Liisan kanssa Kansallismuseon renessanssinäyttelyyn. Näyttelyssä esitellään Brescian museosta lainaksi saatuja teoksia ajalta 1500-1600. Joukossa on suuria mestareita. Valitsimme lempikuvamme niin kuin asiaan kuuluu. Minä valitsin huilua soittavan pojan. Liisa valitsi punapukuisen Neitsyt Marian. Näyttely oli kiehtova. Kansallismuseon näyttelytila on hyvin miellyttävä. Museo viettää 100-vuotisjuhliaan. Tämä näyttely on juhlanäyttely. Jossain moitittiin Kansallismuseota sotkeutumisista taidemuseoiden näyttelytoimintaan. Minusta tuntui hienolta nähdä tuo näyttely nimenomaan Kansallismuseossa. Olin kyllä jo etukäteen perehtynyt näyttelyyn lukemalla Taide-lehdestä Pessi Raution hauskankarhean kritiikin. En myöskään yritä ruveta taidenäyttelyn kriitikoksi sen paremmin kuin sinne valittujen teosten arvioijaksi.

Kaksi fragmenttia näyttelyssä esillä olleista teoksista. Näyttely on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Suosittelen.

Mikään ei muutu

Aika toistaa itseään. Näyttely kuvaa myöhäisrenessanssin eli manierismin aikaa. Näyttelyssä opimme: ”Termi tulee italiankielisestä sanasta maniera, joka tarkoittaa tyyliä, tapaa, maneeria. Manierismiin kuuluu tyylillinen kikkailu ja liioittelu, pidennetyt elegantit figuurit, ristiriitaiset väriyhdistelmät ja usein myös peittelemätön erotiikka. Manierismia luonnehtii ns. figura serpentinata eli serpentiini- tai käärmemuoto, jolla tarkoitetaan ihmisvartalon kiertymistä keskiakselinsa ympäri niin, että vartalon yläosa ja alaosa lantiosta lähtien osoittavat lähes vastakkaisiin suuntiin. Manierismille oli tyypillistä myös symboliikka, yksityiskohtien monimutkaiset piilomerkitykset.” 

Figura serpentinata:  Gian Lorenzo Bernini, 1621 Pluto and Proserpina

Tuo kaikki onkin ilmiselvästi aivan nykypäivää. Meidän nykyajassamme juuri tuo kikkailu, liioittelu, eleganteiksi liioitellut figuurit, ristiriitaiset väriyhdistelmät ja peittelemätön erotiikka, subjektiivisuus ja rauhattomuus, nehän sopivat kuin nenä päähän nykyiseen tapaan kertoa julkisuuden henkilöistä. Tai siis juuri siihen tapaan millä monet haluavat itsestään kerrottavan. Eikä vain julkisuuden henkilöistä - siis sellaisista henkilöistä jotka tarvitsevat ansaitakseen elantonsa näkyvyyttä ja julkisuutta, vaan ehkä me kaikki haluamme FB:ssa ja muussa sosiaalisessa mediassa kertoa itsestämme juuri noin. Vartalomme kiertyy keskiakselinsa ympäri ja vartalon yläosa suuntautuu aivan eri suuntaan kuin vartalon alaosa. Pitäkää siis varanne, etteivät puoliskot lähde harhateille! Niin ja se nyt on aivan varmaa, että haluamme luoda symboliikkaa ja piilomerkityksiä – juuri itsestämme.

Siinäpä se on. Juuri kun on saanut lähes valmiiksi omat piilomerkityksensä, ja luonut symboliikkansa elämänsä tarkoituksesta, tarttuu iltalukemisekseen Jukka Laajarinteen kirjaan ”Tiloissa, esseitä”, Atena Kustannus Oy, 2016. Kirja on todella kiintoisa. Paljon hienoja asioita ja oivallusta. Itsekin luulee oivaltavansa. Sitten törmään lukuun joka alkaa näin: ”Täsmennettäköön että ’meillä’ tarkoitan ihmisrotua, joka on aivan muuta kuin vain osiensa summa. Ihmisyksilön toiminta saattaa olla tiettyyn rajaan asti näennäisen järkevää, harkittua ja puntaroitua, mutta suuremmassa perspektiivissä tarkasteltuina emme juuri poikkea yksisoluisista alkueliöistä.”

Alkulima liikenneinsinööriä parempi – huh!

Japanilaiset tiedemiehet ryhtyivät tutkimaan keltaista alkulimaa ymmärtääkseen paremmin ihmisaivojen toimintaa. He olivat havainneet limalla olevan kyvyn lyhimmän reitin etsinnässä, tai he taisivat sanoa sitä hienommin kyvyksi optimoida matkareitti.  Tiedemiehet toivoivat, että aivoton alkueläinorganismi, joka pystyy navigoimaan labyrintissä, voisi auttaa liikenneinsinöörejä suunnittelemaan järkeviä liikenneverkkoja. Tähän on siis tultu meidän ammattikuntamme kanssa. Ensin koulutus siirretään maanmittareiden kanssa samaan pakettiin ja sitten ryhdytään vielä vertaamaan alkulimaan. Liikenneinsinöörien ammattikunta syntyi meillä Suomessa 60-luvulla. Se syntyi Amerikan oppien höystämänä. Muutamat kollegat saivatkin oppinsa suuressa lännessä. Siihen aikaan ei kylläkään tiedetty mitään alkulimasta liikenneinsinöörin apuvälineenä. Algoritmeistakin ryhdyttiin puhumaan vasta 1960-luvun lopulla.

  

Kuva näyttää miten keltainen physarum polycephalum -lima, toimii apuna, kun kehitetään ympäristöön sopeutuvia verkkoja. Uudessa tutkimuksessa lima päästettiin mallintamaan tehokasta verkostoa Tokiota ympäröivien kaupunkien välille. Lima näyttäisi olevan joukkoliikenne-asiantuntijoiden kanssa yhtä mieltä siitä, millainen on tehokas rautatieverkosto. Yhdessä päivässä yksisoluinen eliö päätyi ratkaisuun, joka muistuttaa merkittävän paljon nykyistä liikenneverkkoa, kertoo tutkija Mark Fricker. Mark on kasvitieteen professori Oxfordin yliopistossa.

No, tässäpä sitten nähdään alkuliman työskentelyn seurauksena hahmottunut Tokion ”liikenneverkko” verrattuna aivan todelliseen verkkoon. Ja lima teki sen päivässä, mihin insinööreiltä oli kulunut sata vuotta ja enemmänkin. Liman työskentelyä seuraamalla tutkijat pyrkivät selvittämään, millä tavalla se optimoi oman rakenteensa. Tuloksena syntyi yksinkertainen matemaattinen malli, ”jota voidaan käyttää esimerkiksi sopeutuvien tiedonsiirtoverkkojen kehittämisessä”. Tässäpä saattaisi olla liikenne- ja viestintäministeriölle vihjeitä hyvästä työkalusta kehitettäessä liikennettä palveluna. Saattaisi olla hyödyllistä vaatia myös Uber-kuskeja pitämään limaa mukana reitinvalinnan optimoimiseksi.

Ensimmäiset reitinvalinta-algoritmit Suomessa

Pentti Bergius, fyysikko, hän oli meidän mallinkehittäjämme. Hänellä ei ollut käytettävissään alkulimaa. Hän joutui kehittämään algoritmin lyhimmän matkareitin etsintään aivan inhimillisin avuin. Se ei ollut mikään helppo nakki.  Tässä hän nyt mietiskelee menneitä ihmeitä Tampereen liikennetutkimuksen tiimoilta vuodelta 1969: ”Lyhin reitti. Se oli mahdollista toteuttaa pakkaustekniikalla. Se oli raskas ohjelmoida. Syötettävä data aiheutti ongelmia. Siitä tuli yksi sellainen oveluus sijoitteluohjelmaan, saatiin pakattua samaan sanaan eri tiedot, lähtöpiste, tulopisteet, pituus, liikennemäärät jne. Kaikki kulkivat samassa sanassa, kaikki nämä tiedot. Tämä oli se juttu, millä ne mahtuivat sinne koneeseen ja saatiin toimimaan. Sehän oli monimutkaista, kun sinne piti hajottaa jokainen sana, mutta helpotti, kun tietopaketti kulki yhtenä asiana. Yöllä tehtiin, kun se oli halvempaa. Reikänauhoilla siellä ajettiin. Reikänauhoissa ei saanut olla yhtään virhettä. Grafiikkaa ei voitu tulostaa, mutta tehtiin me sellaisia painettuja graafeja, siis tulostimella pantiin merkkejä lakanaan.”

Algoritmit hallitsevat meitä

Nyt juuri tänään algoritmit tuntuvat olevan poliitikkojen puheenaihe. He puhuvat kauhunsekaisin tuntein algoritmein tapahtuvasta mielipideohjauksesta ja elämänohjauksesta. Tai sitten he puhuvat ihastuneina algoritmien tuomista mahdollisuuksista robotisoida meidän elämäämme. Suomessa varsinkin liikenneministerimme tuntuu olevan ihastunut teknologian keinoista elämämme sujuvoittajana. Saksasta kuuluu pelon ääniä. Uutisissa herätti huomiota Angela Merkelin puhe algoritmeista. Hän sanoi: “Nämä algoritmit, silloin kun ne eivät ole läpinäkyviä, ne sotkevat meidän käsityksemme ja ymmärryksemme. Ne kaventavat tietoisuuttamme.”  Barack Obaman avustaja sanoi juuri taannoin meidän olevan ”suodatinkuplassa”. Googlen ja FB:n väitetään toimivan meidän omien mieltymyksiemme kaikukammiona. Tarkkaan ottaen, Galeb Gardner sanoi mm. näin:  "If you have a parent who's a Trump supporter, they are seeing a completely different set of news items than you are." No, annetaan anteeksi, tämän hän sanoi ennen vaaleja.

Nyt puhutaan käsitteestä “Filter Bubble”. Keskustellaan niistä algoritmeista jotka sosiaalisessa mediassa valitsevat sinulle jaettavaa tietoa. Meille kaikille räätälöidään oma filtteri ja sen valitsema tietopaketti. Valinta perustuu siihen mistä sinun luullaan aiempien klikkausten perusteella pitävän. Näin sosiaalisen median tiedoista tulee ”kaikukammioita”, jotka toistavat sinua itseäsi. Tämäkin vielä!

JOS OLET KIINNOSTUNUT FILTER BUBBLESTA KLIKKAA TUHON:

https://www.ted.com/talks/eli_pariser_beware_online_filter_bubbles

Todetaan vielä lopuksi tuon majoneesin näköisen liman olevan tiedeihmisten innostuksen kohde.  Netistä voitte te asiasta kiinnostuneet etsiä lisää viisautta liman suhteen. Minulla on ammatillisista syistä syntynyt huomattavia traumoja joten olen kykenemätön suhtautumaan juuri tähän liikenneinsinöörien ja physarum polycephalum -liman väliseen työnjakoon täydellä tieteen vaatimalla innokkuudella.

Living Computer Created With Slime Mold?

HYVÄÄ JOULUA!

Betonimyllärin Pispala

Istuin bussissa matkalla Tampereelle. Joukkoon kuului hyvä katras Rakennusinsinööriliiton senioreita seuranaan rakkaat senioransa. Teimme matkaa Lauri Viidan museoon Pispalaan sekä Tampere-talolle katsomaan teosta Lauri Viidan runoudesta. Teoksen nimi oli Betonimylläri – Lauri Viita 100 vuotta. Tilaisuudessa kuultiin Lauri Viitaa lausuttuna ja laulettuna 20‐henkisen orkesterin säestyksellä. Kapellimestarina oli Juha Untala ja solistina aivan mainio tenori Ilkka Hämäläinen. Sävellystyö oli Heikki Sarmannon vakuuttavaa käsialaa. Iloksemme hän oli myös kuulijoiden joukossa. Näyttelijä Kai Lehtinen esitti lausuntataidetta repsottavissa pussihousuissaan. Hahmo muistutti Havukka-ahon ajattelijaa enemmänkin kuin piikkareissa pyyhkäisevää Viitaa. Hänen esityksensä ei nyt ollut minun makuuni. Ei nimittäin pystynyt välittämään tuota Lauri Viidan ihanaa viestiä. Eikä vastannut elättelemääni kuvaa runoilijasta itsestään. Oliko tarkoitus? En tiedä.  Kai Lehtisen kyllä muistamme loistavana näyttelijänä.  Erityisen muistettava hän oli itse Raidina Raidissa. Mutta nyt ei pelannut.

Lauri Viita oli lähes unohtunut. 50-luvulta kyllä muistan Moreenin (1950) ja Betonimyllärin (1947). Suomalainen mies löysi niistä sopivaa luettavaa. Sukulaismiehet lukivat ja siteerasivat. Nuori tekniikan ylioppilas yritti myös virittää lukuharrastustaan betonimyllärin tahtiin. Joutuihan sitä rakennuksella kesätöissä koekuutioita ottamaan ja niitä kuskaamaan Hietalahdentorin VTT:lle. Mylläriksi tai edes kärräriksi en kuitenkaan koskaan päässyt. Betonikärrärin homma oli muuten hyvinkin arvostettu tehtävä. Se vaati riuskaa voimaa ja tiukkaa koordinaatiota. Jossain valokuvassa Lauri Viita taitaa esiintyä lihaksikkaana betonikärrärinä.

Pakollinen Tampere-muistelo

Saimme nauttia lounaasta Tampereen Suomalaisella Klubilla.  Tilaisuutta isännöi Seppo Mäkinen, A-Insinöörien emeritus toimitusjohtaja. Lounaspöydässä istuin vastapäätä rakentamistalousprofessori Juhani Kiirasta.  Hänen vieressään nyt kohutasolle nousseen betoniteknologian tuntija Risto Pesonen. Sivullani istuu muita armoitettuja rakennusmiehiä. Tampere kiinnostaa minua. Onhan se pommitustalven koulukaupunkini, isäni ylioppilaaksitulon kaupunki, isoisäni kotikaupunki, serkkujeni kaupunki ja minulle mieluisa työkohde jo 1960-luvulta saakka. Yksi Suomen ensimmäisistä laajoista liikennetutkimuksista tehtiin juuri Tampereella. Vuosi oli 1969.  Kekkosentie tehtiin Hervannasta Näsijärven rantaan. Pääsin sitten vanhoilla päivilläkin mukaan Tampereen seudun joukkoliikennejärjestelmiä vertailemaan. Taisi olla vuosi 2007. Siinä raitiotie oli lähes pääasia. Ja vielä sitten Eero Paloheimon ja poikani Jussin jengissä Nurmi-Sorilan ekokaupunkia tekemään. Nyt vielä olen voinut sivusta seurata ja hieman osallistuakin Ratinan rakenteilla olevan kauppakeskuksen suunnitteluun ja katseella seurata poikani Jussin työtä Ranta-Tampellan kilpailuvoiton aikaan. Tampere siis kiinnostaa – aivan omakohtaisesti. Kun on Tampereella, ajattelee Tamperetta. Omia Tampere-kokemuksiaan on hyvä ajatella. Niistä voisi valita monia. En nyt kuitenkaan valitse Pyynikin kilpailua vuodelta 1959. Teimme yhdessä Kallu Arimon ja Paavo Mänttärin kanssa ehdotuksen, jossa tie vietiin Pyynikin rinnettä betonirakenteisilla puolisilloilla. Jäimme palkinnotta. Kilpailun voittivat tunneliehdotuksella kurssikaverini Alpo Väänänen, Kauko Lehtilä, Ossi Siponen ja Kalle Vartola. Tämäkin ehdotus sitten karsiutui. Tehtiin Kekkosentie ja mentiin Näsijärven puolelle ja lopuksi juuri valmistuneeseen Rantatunneliin.  

Minä valitsen tähän nyt vain yhden jutun ja kuvan. Se on hetki 1970-luvun vaihteesta. Silloin oli tekeillä Tampereen liikennesuunnitelma. Kaupunkia johti Pekka Paavola ja liikennesuunnittelun päänä oli Mikko Mänty. TVH:n puolelta maestrona toimi Seppo Hirvonen.

Viinimaljojen ääressä, Tampereen liikennesuunnitelmaa juhlimassa ja polkupyörän ongelmaa pohtimassa koko suunnittelutiimi vuonna noin 1971. Vasemmalta Mauri Ilva, Matti Valorinta, Mikko Mänty, Pentti Murole, Heikki Pöntinen, Antero Sirviö, Seppo Hirvonen ja Kauko Reijonen.  Antero Sirviön piirtämä kuva on erinomainen, henkilöistä kuvastuu ulkonäkö, mutta myös luonteenpiirteet. Mauri Ilva, tievaltion miehiä, tarkastelee maailmaa pukinpartansa takaa nuoren miehen uteliaisuudella. Matti Valorinta on teekkari, hän on iloinen ja vakava. Mikko Mänty on kuvattu päättäväisen jähmeänä. Mikko oli todellinen kypsä herrasmies, innovaatio kyti, mutta virkamiehen vastuu painoi. Pentillä on tukka pörrössä, ilme odottava: tuleeko jatkohommia? Pöntisen Heikillä on katse maassa. Ehkä tuntee olonsa vaivautuneeksi juristina insinöörien puristuksessa. Antero Sirviö, yleiskaava-arkkitehti, kuvantekijänä tarkkailee. Seppo Hirvonen, silmät puoliummessa, itsevarma hymy huulillaan, tietää olevansa herra ja hidalgo. Kauko Reijonen oikealla, hän ei koskaan kiihdy, hän on tekijämiehiä, ryyppääminen ei tunnu kiinnostavan.  Kauko oli muuten kanssamme Tampere-talolla.  Se oli hieno yllätys. Kauko silloin aikanaan nuorena miehenä johti Tampereen liikennetutkimuksen tekoa meidän firmassamme, siirtyi sitten TYKS:in sairaalahommiin. Oli nyt kanssamme.

Tampereen vanha kaupunki. Mikä se on? Se on kapitalistien perintö, jota ei vahvinkaan demareiden ja kokoomuksen purkuakseli pystynyt tuhoamaan. No menihän tuona purkuaikana Verkatehtaan lisäksi paljon muutakin hyvää ja perinteikästä. Mutta se kaikki mikä säilyi, on nyt meidän ilonamme. Paradoksi. Marx sanoi kapitalismin tuhoavan kaiken perinnön tavoitellessaan voittoa. Miten kävi Tampereella? Kapitalistit säästivät kaupunkilaisille tehtaat joissa elää kaupungin identiteetti. Olen kirjoittanut Tampereesta parikin blogia, joissa kerrotaan säästyneestä vanhasta kaupungista. Tässä niistä yksi, klikkaa tuosta:

http://penttimurole.blogspot.com.ee/2014/08/tammerkosken-kuohuja.html

Onko tämä maamme hienoin kaupunkimaisema? Tampereella käydessä pysähdyn aina tähän. Vedän henkeä ja ihailen.

Rakentamisen huimat trendit

Virittelemme arvostettujen emeritusprofessoreiden Aarne Jutilan ja Juhani Kiiraksen kanssa keskustelua nykypäivän rakentamisen trendeistä. Liikenteessä ovat Tampereella tehneet ja tekemässä huimia harppauksia. Juuri valmistui rantatunneli. Hämpin Parkki hurmaa hienolla sisätilallaan. Raitiotie on tulossa – ja mitä vielä. Lähes uskomatonta tapahtuu. Siispä Silja Siltala ja Petri Jalasto ovat oivia keskustelukumppaneita Tampereen ihmettä ihmeteltäessä. Kaikki tuntuu mainiolta, mutta tuon asemakannen suhteen olemme hieman epäilevällä tuulella. Juhani Kiiras tuntuu epäilevän erityisesti rakennustaloutta. Muut vain epämääräisesti ihmettelemme. Saamme kohta keskusteluumme innoitusta. Keskustelua innoittaa esitys keskustan uusista hankkeista. Kysymyksessä on ”Viiden tähden keskusta”. Esityksen pitää hankejohtaja Tero Tenhunen. Esitys on täynnä uskoa ja luottamusta. Siinä ei ole epäilyksen häivääkään. Mies puhuu huippuunsa kiihkeästi. Puhe soljuu hankkeesta toiseen kuin vuolas virta. Jotenkin se tuntui kivalta, että on niin innostunut asiastaan. Mutta sitten vanha piru herää. Jos posket hehkuvat liian kuumina uskottavuus häviää. Luotettavaan esitykseen kuulu epäily. Epävarmuus. Pohdinta. Kysymyksenasettelu. Onko tämä oikein? Onko tämä kestävää. Esitys oli hyvä. Mutta täytyy miettiä…

Tero Tenhunen Tampereen kaupungilta esitteli keskustan huimia projekteja. Hän laski kaupungin laajaksi vaikutusalueeksi 3,7 miljoonaa asukasta. Varsinaisesti ”omalla alueella” asuisi puoli miljoonaa asukasta. Hän sanoi asiakasvirtaa ehtymättömäksi. Hän sanoi myös kaupungin kasvavan vuoteen 2030 mennessä 50000 asukkaalla, kaupunkiseudun 90000 asukkaalla ja Pirkanmaan 100000 asukkaalla. Jos näin on kaupungin kasvu olisi 1,4 % vuodessa. Helsingissä puhutaan vaatimattomasti 1 % kasvusta. Hurjaa menoa.

Lauri Viita ja muutos

Kuinka paljon Lauri Viita ajatteli ennustavansa tulevaisuutta, vai silloista lähimenneisyyttäkö hän kuvasi? Hän kuitenkin kirjoitti Moreenissa näin: ”Maaseudulta, ei ainoastaan pohjoisesta, vaan myös lännestä, idästä, etelästä, kaikkialta virtasi jatkuvasti uutta ihmisainesta, maan sitkeätä irtaimistoa, joka unia nähden oli viimeinkin päättänyt tarttua onnensa ohjaksiin. Kiven ja teräksen, noen ja rasvan, rahan ja lemmen kirjavassa kulttuurikarusellissa nuo raivaajasukujen liiat siemenet aikoivat luoda oman ihmeellisen elämänuransa, riippumattoman, väljän ja korkean, kuin kotoisten korpien taivas. Heistä tuntui kuin enkelit olisivat liihoitelleet alas korkeudesta ja ryhtyneet veisaamaan koneitten laakereissa.”

Enkelit veisasivat silloin koneiden laakereissa. Nyt virret ovat toiset, sillä maamme elinkeinojakauma on muuttunut Viidan ajoista.  Hän kirjoittaa maalta muuttaneista. Hänen aikanaan Suomen työpaikoista 55 % oli maa- ja metsätaloudessa ja 20 % teollisuudessa. Nyt vastaavat luvut ovat 4 % ja 14 %.

Poika puhui isästään – lämmöllä ja kunnioituksella

Lauri Viita oli rakennusmiehiä – kirvesmies. Rakennusmiehiä on myös hänen poikansa Seppo Viita. Seppo on Lauri Viidan esikoinen. Seppo esitelmöi meille isästään. Tylsä bussimatka muuttuu henkiseksi piristykseksi. Seppo kertoi ja Seppo lausui. Herkästi - ilman pateettisuutta. Hän loi koko matkan parhaan elämyksen. Ihmeellistä. Elämys sai jatkoa, kun saavumme Pispalaan. Miten olin unohtanut tuon ihmeellisen paikan? Bussin kiertely Pispalan uskomattomilla rinteillä luo tunteen olosta jossain kaukana - ulkomailla, niin kuin joku sanoo. Todellakin, aivan kuin jossain vuorenrinteen kylässä. Onko se Italian Cinque Terressä, tai onko se Marokon Atlas-vuorilla vai onko se sittenkin Kreikan Athoksella. Pispala on Sepon lapsuuden kotikylä ja hän puhuu lapsuutensa maisemasta suurella rakkaudella. Tuo hyppyrimäki, nuo portaat, tämä harjanne, tuo metsä, kuka naapuri, ketkä koulutoverit. Huippuna vedenkanto ämmänlängillä tuolta alhaalta. Paljonko askelmia? Unohdin.  Päädymme lopuksi museoon. Se on kahden perheen puutalo. Vaatimaton ja viehkeä. Yhdessä kammarihuoneessa taisi aikanaan olla nukkujia kuusi henkeä. Pukkisängyt olivat valmiina odottamassa petaajaansa.

Kone joka hautoo, lypsää ja imettää, kone joka synnyttää, kone joka kirjoittaa, laskee ja lukee…

Lauri Viita oli sanankäytön mestari. Hän oli myös yhteiskuntafilosofi. Hän kirjoitti asioista jotka sopivat tähän päivään. Näin hän kirjoitti: ”Nimestä nimistö, neuvosta neuvosto; syntyy ajaton, palkaton, kerta kaikkiaan osoitteeton nimistöneuvosto, suuripiirteinen tilastovaltuusto, suisto joka ei takerru pikkuseikkoihin, ei tunne ainoatakaan tapausta, vaan hallitsee kokonaisuutta, säätelee elämänilmiöitä kirjavan sedimenttivellin poreiluna. Sanasta tulee sanasto, kirjasta kirjasto, järjestä järjestö, väestä väestö; täsmällinen toimi saa epämääräisen toimistonsa ja virka virastonsa; kerrasto onkin vain housut ja paita, huoneisto selviääkin keittiöksi, palokalusto sementtisäkiksi, rahasto vararikkopesäksi, puistosta ei löydy ainoatakaan kunnon puuta, kasvisto osoittautuukin paperipinkaksi, jossa todellista kasvia edustaa korkeintaan homesieni ja katkera maksaruoho. On kone joka ajaa ihmisen maata ja ylös, kone joka kuljettaa, kone joka hautoo, lypsää, imettää, kone joka synnyttää, kone joka kirjoittaa, laskee ja lukee, ja kantaattikone tekee kantaatteja.”

Kaupunkien identiteetti alkaa hukkua projektien ja ulkoistamisen luomaan uuteen kulttuuriin. Kaiken tekee kone. Mikä se kone oikeastaan on? Onko se kone nykynäkemyksen mukaan digitalisaatio, vai onko se kone robotiikka? Tai sittenkin se saattaa olla Viidan sanomana: ”Suuripiirteinen tilastovaltuusto, suisto joka ei takerru pikkuseikkoihin, ei tunne ainoatakaan tapausta, vaan hallitsee kokonaisuutta, säätelee elämänilmiöitä kirjavan sedimenttivellin poreiluna”.  Tuossapa se on sanottu. Se on tilastovaltuusto – ei tunne ainoatakaan tapausta, vaan hallitsee kokonaisuutta.

Tampereen kaupungin ”Viiden tähden kaupunki” sisältää huimaa rohkeutta ja merkittävää innovaatiota. Se sisältää myös vastuuta ja vastausten antamista. Vastuun pitää heijastua kyvyssä antaa kansalaisille oikeita vastauksia. Tämä on osoittautunut vaikeaksi kaikkialla - nyt vuorovaikutuksen harjoittelun aikana. Vastaukset ovat olleet usein yksisuuntainen katu. Vastasuuntainen liikenne on kielletty, eikä poikittain kulkemista pidetä suotavana.

Ohessa on linkki Tampereen kaupungin tekemään videoon keskustan kehittämisestä. Se on sama, joka meille esitettiin. Mielenkiintoinen, havainnollinen, mutta herättää kysymyksiä. Saako niistä puhua?

Tampereen kaupunki, Keskustahanke, "Viiden tähden keskusta"

https://www.youtube.com/watch?v=OwIvtGqNgeY

Joskus nuorena miehenä…

Joskus nuorena miehenä käytin ahkerasti seuraavaa lausetta: ”Tulevaisuuden suunnittelussa erityisen keskeisenä osana tulisi olla ihmisen fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen tilan eli "kokonaisterveyden" asettamien rajaehtojen määrittely ja huomioon ottaminen. Tekniikan mahdollisuuksien analyysi eriytyneenä tutkimusalueena tuottaa helposti suunnitelmia ja tulevaisuuden kuvia, joissa saavutettavat yhteyskitkaa minimoivat hyödyt ylikorostuvat eikä haittoja huomata, koskivatpa ne sitten ympäristön fysikaalisia tai kemiallisia ominaisuuksia, yhteiskunnan sosioekonomista asemaa tai yksilön psykofysiologista tilaa.”

Kun katselen tämän hetken visioita, näen tuon tekniikan mahdollisuuksien analyysin valtavirtana. Siihen liittyy todellakin paljon yhteyskitkan minimointia ja saavutettavuustavoittelua kaupunkirakenteen tiivistämisen kautta. Siihen liittyy myös arkkitehtonista erikoisuudentavoittelua. Vaikuttaa siltä kuin Calatravan ”Turning tower” olisi tulemassa meidän yhteiseksi omaisuudeksemme. (Lue vaikka Lauri Viidan joulutarina tuosta tornista). Tai onko Liebeskind tuonut suorastaan Tampereelle New Yorkin Ground Zero tuhopaikalle luomiensa rakennusmassojen alkioita? (Vasemmalla Ground Zero, oikealla Tampere Areena – selvyyden vuoksi).

Olisiko kysymys siitä, että Lauri Viita näki tuon koneen haamun jo ennen kuin se varsinaisesti ilmestyi. Siis tämän meidän digiaikamme ja robottiaikamme haamun ja myöskin tämän meidän projektiaikamme ja ulkoistamisaikamme haamun. Siis tämän ajan jossa kone ja byrokratia ottavat ihmisen aseman. Niin, Lauri Viidan ihmeellinen lause onkin tässä tarjolla: ”Vihdoinkin on löydetty se, joka päästää ihmisen pahasta ja hyvästä. Vihdoinkin on keksitty menetelmä, joka vapauttaa ihmisen kaikesta vastuusta, tunnosta, tiedosta, kuulosta, näöstä, pyrkimisestä. Sittenkin, oli niin vaikeata kuin olikin, on luotu järjestelmä, joka vapauttaa luojat luomisesta.”

Lauri Viita ja joulusatu insinööreille, kattos nääs!

Miksi nyt sotkeuduin näihin Lauri Viidan lauseisiin. Minunhan piti oikeastaan kertoa siitä, miten tunnen hämmennystä ja voimattomuutta kaiken sen edessä joka nykyään täyttää kaupunkisuunnittelun projektiforumit. En puhu vain Tampereesta. Ei, tuohon aiheeseen on palattava myöhemmin. Olen saanut sähköiskun kaltaisia tuntemuksia niin monesta nykyhetken hankkeesta. Ne sähköiskut eivät ne nyt sovi tähän Lauri Viidan rakentajalegendaan. Sen sijaan tähän saattaisi sopia nyt joulun lähestyessä lainaus Lauri Viidan kuvauksesta joulutarinasta. Sen tarinan kertoi Ville joulupukin lähdettyä Pispalan rinteille Josefiinan ja Iisakin lapsikatraan luota.

Ville: ”Juu, Joulutorni on Joulutunturin laella. Siinä on yhtä monta kerrosta kuin vuodessa päiviä. Mutta niitä kerroksia ei ole naulattu toisiinsa kiinni; niissä on reikä keskellä ja siinä on teräksinen akseli, ihan kuin oikein pitkä ja paksu leipävarras. Mutta se on pystyssä. Sen alapää on kaksi kilometriä tunturin sisässä ja yläpää Jumalan kainalokuopassa. Kerran vuodessa kerrokset nostetaan helvetin isolla tunkrahvilla ihan maailman kattoon saakka, siihen kainaloon, kattos nääs. Sitten niiden annetaan vuoron perää huristaa alas. Kai arvaatte, että se akseli pyörii vähän vimmatusti, kun se on sillä tavalla järjestetty. Se pyörii niin, ettei sitä näykään! Se pyörittää niitä koneita, kattos nääs!"