Syksyllä
on pyörinyt moninaisia seminaarisarjoja. Useimpien suhteen on vain voinut
todeta että onpa hienoa tarjontaa. Vain marginaaliin on voinut osallistua.
Miksi vain marginaaliin? Johtuuko se eläkeläisen kiireisestä elämästä vai
suoranaisesti laiskuudesta? Sanon teille totuuden! Se johtuu siitä, ettei
näiltä blogin kirjoituksilta ehdi liikenteeseen. Sitten kuitenkin kuulen
parhaiden kavereiden sanovan, ettei nyt ole ollut aikaa lukea niitä – kun ovat
niin pitkiäkin.
Ilmaston
muutos by Tarja Halonen
Ja
taas ollaan blogin teossa. Sain aiheen Eko-säätiöltä. Ystäväni Kari Karanko,
säätiön puheenjohtajana on pyörittänyt yliopistolla lähes viikoittaista
luentosarjaa teemalla: ilmastonmuutos. Nyt oli kysymyksessä sarjan viimeinen
luento, esitelmöitsijänä presidentti Tarja Halonen. Aihe oli: vuosituhattavoitteiden
eteenpäinvienti 2015 jälkeen sekä YK:n korkean tason komitean työ väestö- ja
kehityskysymyksissä. En ole milloinkaan nähnyt livenä Tarja Halosta. Ei muuten
totta puhuen ole ollut erityistä kiinnostustakaan. En ole myöskään häntä
koskaan äänestänyt. Mitä, enkö siis ole kokan äänestänyt demaria? No, olen
sellaistakin tehnyt, mutta en Tarjaa. Mutta miksi siis nyt päätin mennä
ihmettelemään Porthanian piippuhyllylle? Oliko syynä se fakta, että olen
yrittänyt viritellä keskustelua kehitysyhteistyöstä – mutta ei iske tulta.
Kukaan ei sano mitään. Ei edes Heidi, entinen ystäväni, jolle oikein tein aivan
henkilökohtaisesti tarkoitetun blogikirjeen. Ei edes hänkään pannut edes
alaistaan vastaamaan. Tässä se on: http://penttimurole.blogspot.fi/2013/03/viesti-heidille.html
Tarja Halonen oli kiinnostavan
rento ja samalla asiat hallitseva esitelmän pitäjä. Tuuli Kaskinen Demoksesta oli mainio puheenjohtaja ja sparraaja.
No, ei
juuri kukaan muukaan virkamies - ministereistä puhumattakaan - ole vastannut
mihinkään mitä olen blogissani ihmetellyt. Jaa taisi tuo Mikko Aho kerran. Niin,
Tarja Halonen oli loistava esitelmöitsijä. Hänellä oli asia hallinnassa, vaikka
hän tuppasikin usein hyppäämään minun kiinnostukseni kohteena olevasta ”jälkeen
2015” agendasta omiin mieliaiheisiinsa. Puolustuksena hänelle voi sanoa, että
seminaarissa oli toinenkin aihe: YK:n korkean tason komitean työ väestö- ja
kehityskysymyksissä. Myös tämä oli hänen alaansa. Hänellä oli YK:ssa korkeita
tehtäviä, esimerkkeinä varapuheenjohtajuus ILO:n World Commission on the Social
Dimension of Globalisation (2002-2004) sekä puheenjohtajuus Council of Women
World Leaders (2009-2014) ja vielä varapuheenjohtajuus UN Secretary-General’s
High-level Panel on Global Sustainability (2010-2012). Mahtava juttu –
tällaisesta toivoisi voivansa kiittää suomalaisia laajemminkin – KIITOS!
Tässä
blogissa pysyttelen nyt tiiviisti tuon agendan antiin. Muistiin palaa myös
meillä pyöritetty Agenda 21 –teema. Se oli hyvä teema, sama kestävä kehitys
kuin nyt tämä uusin. Mutta jäikö käteen mitään? Suomessa paikallisagenda 21
tuotti lähinnä seminaareja. Ei tekoja? Olisiko nyt jäämässä käteen enemmän?
Post
2015 Agenda
Agendan
kehittelyn alkupiste oli tietysti vuosituhannen vaihteessa. Silloin naulattiin
MDGs eli Millennium Development Goals. Mukana valmistelussa oli ainakin 60
erilaista YK:n organisaatiota. Johtoeliminä toimivat UNDP (United Nations Development
Programme) ja DESA (UN Department of Economic and Social Affairs.)
Tämä
on tosi hyvä raportti siitä mitä on tapahtumassa:
Porthanian
seminaarissa Monterrreyn kongressi vuonna 2002 tuli vahvasti esiin. Yhtenä
osallistujana oli meidän presidenttimme Tarja Halonen. Porthaniassa hän
heittäytyi hauskaksi kertomalla istuneensa illallispöydässä George Bushin
kanssa. Bush oli tullut paikalle vasta kuultuaan että Tarja on hänen
pöytänaapurinaan. Porthaniassa Halonen kertoi Bushilla ja Putinilla olevan
yhteistä. Molemmat pitävät ronskista huumorista. Niinpä niin, ronskilta
näyttävät näiden poikien humöörit. Mutta asiaan. Tuolla Monterreyssä Halosta
haastateltiin.
Task
Team 2011
YK:n
pääsihteeri Ban-Ki Moon perusti UN System Task Team’in syksyllä 2011 viimeistelemään
post-2015 agendan loppuun viemistä.
Post-2015
Agendan fokus on inhimillisessä kehityksessä ja köyhyyden vähentämisessä.
Tärkeitä asioita ovat lisääntyvän ympäristöjalanjäljen kasvun estäminen,
katastrofiriskin rajoittaminen, lisääntyvän epätasa-arvon torjuminen, sisältäen
sukupuoleen, ikään, rotuun ja vammaisuuteen kohdistuvan epätasa-arvon,
jatkuvien raakojen konfliktien torjunnan sekä sellaisten ongelmien ratkaisun,
jotka liittyvät nopeaan väestönkasvuun, nopeaan ikääntymiseen, nopeaan urbanisaatioon
sekä jatkuvaan muuttoliikkeeseen.
Agendan
tekijät korostavat että maiden välillä ja niiden sisällä vallitsee tiedon puute
(suoranainen aukko) Lisäksi eri tahoilla vallitsee hallinnon heikkoutta ja vastuullisuuden
puutteita. Nämä vaativat ensi sijassa parempaa lakien kunnioittamista.
Raporttia ei haluta kuormittaa liian monilla asioilla, mutta erityisesti
kuitenkin korostetaan ruoka- ja ravintoturvallisuutta, vettä ja sanitaatiota,
energiaa, terveyspalvelujen saantia, mukaan luettuna kuntoutus, sekä
kunnollista perus- ja ammattikoulutusta.
Tarja Halonen ja Tuula Kaskinen
käyttivät tätä melkoisen pienipränttistä prosessikaaviota esityksensä tukena.
Voin vakuuttaa, siitä ei näkynyt mitään auditorion takaosaan. Oli kaivettava
kännykkä esille ja etsittävä kuva netistä esitelmän aikana. Toivomus: rakkaat
esitelmöitsijät, kun pidätte esityksiä kansainvälisistä superprojekteista,
vaatikaa itsellenne kunnon esittelymateriaali. Mietin noita edustajia YK:n
yleiskokouksessa! Arvasin oikein: kukaan blogin lukijakaan ei saa tästä tolkkua.
Task Team
Report asettaa kehitysvision, joka perustuu kolmelle pääperiaatteelle:
ihmisoikeudet, tasa-arvo ja kestävä kehitys (human rights, equality and
sustainability). Se yrittää omien
sanojensa mukaan tehdä tavoitteita, jotka ovat inspiroivia, helposti
kommunikoitavia ja aikaan sidottuja, ja niille tulisi voida kehittää mitattavia
indikaattoreita. Task Force ehdottaa neljää dimensiota: osallistava (inclusive)
taloudellinen kehitys, osallistava sosiaalinen kehitys, ympäristön kestävyys (sustainability),
sekä rauha ja turvallisuus, Ohjelma sisältää myös suosituksia
kehitysmahdollistajiksi ja mekanismeja jotka tarjoavat kytkentöjä neljän
dimension välille. Kytkentöjen ajatellaan auttavan politiikkojen tekoa, ja
rakentavan politiikkojen välisiä yhteyksiä, koherenssia. Tarkoituksena olisi
välttää ”yhden koon” malli ja lähestyminen.
Maailmassa on tällä hetkellä yli
30 miljoonaa evakkoa. Kriisit pakottavat ihmiset evakkoon. Tämän ongelman
ratkaisu on yksi osa Post 2015 Agendaa. Suomella oli vakuuttavia kokemuksia
evakko-ongelman hoidosta. Veikko Vennamo sen johti. Onko suomalaisia
asiantuntijoita nyt maailmalla? Toivottavasti.
No
monet ovat varmaan kysyneet miten bisnes saadaan mukaan ja toisaalta miten
kaikkien köyhimpien ja haavoittuvimpien ääni saadaan kuuluville. Agendan
tekijät lupaavat konsultoida hallitusten edustajien lisäksi
kansalaisjärjestöjen, asukasyhdistysten, alkuperäiskansalaisten, naisten
yhdistysten, sosiaalisten liikkeiden, vieläpä nuorten ja lasten kanssa. Vielä
luvataan ottaa keskusteluun mukaan yksityissektori – muun muassa. Erityisenä
tavoitteena on saada kansalaiset mukaan netin käyttöön ja web-seminaareihin.
Niin siis vielä kerran näitä fokusointitavoitteita: Lakien noudattaminen,
kansainvälinen muuttoliike ja kehitys, väestö ja kehitys, katastrofiriskien torjunta,
informaatioyhteiskunnan haasteet ja erityisesti naiset. Vielä fokusoidaan
kansainväliseen kehitysyhteistyöhön ja sen rahoitukseen.
Sanitaatio on valtava ongelma. Gapminder-ohjelmiston
kuvat kertovat sanitaatiotilanteen maailmassa muuttuneen tavattoman hitaasti,
erityisesti sinisellä kuvattujen Afrikan maiden osalta. Tämä tilanne vaatii
valtavia infrastruktuuri-investointeja, mutta myös aivotyötä. Me suomalaiset
olemme siinä erittäin hyviä. Palkatkaa meidät! Klikatkaa muuten http://www.gapminder.org/ -voitte leikkiä.
Agendan
tekijät muodostivat korkean tason paneelin ansioituneista asiantuntijoista: High
Levet Panel of Eminent Persons. Heti ensimmäisenä ryhdyn etsimään jotain
suomalaista tuosta arvopaneelista. Ajattelen, että siellä on varmaan mukana
meidän pääesitelmöitsijämme presidentti Tarja Halonen. Pettymys on suuri: ei
ketään suomalaista. On sentään yksi ruotsalainen ja yksi latvialainen meidän
pohjoismaisesta ympäristöstä. Näitä eminenssejä on kaikkiaan 27 henkeä. 7
Afrikasta, 3 Lähi-idästä, 6 Amerikoista, 7 Euroopasta ja 4 Aasiasta.’
Korkean tason paneelin raportissa
julkaistaan mm. tämä kuva lasten aliravitsemuksen torjunnasta saatavasta
hyötysuhteesta. Tällaisia hyöty/kustannussuhteita ei voi saavuttaa teknisillä
aloilla.
Viisaat
julkaisevat seitsemän tempun ohjelman
Syyskuun
lopulla, tänä vuonna, tämä jo allekirjoitusten mukaan 18 henkeen kutistunut
ryhmä julkaisi ”Vuosi jäljellä” –kirjeen. He toteavat lähtölaskennan alkaneen. Millennium
julistuksen ja Millennium tavoitteiden pohjalle rakentuva agenda tulee
valtionjohtajien päätettäväksi muutaman kuukauden päästä. Ryhmän kirjeessä
sanotaan, ettei tavoiteltuja muutoksia saavuteta ”business as usual” -mentaliteetilla.
Tarvitaan paradigman muutos. He kirjoittavat: ”Jos vuosi 2015 ei tuota muuta
kuin pilviin nousevaa retoriikkaa, ilman mitään todellisuuspohjaa käytännössä,
kaikki haihtuu savuna ilmaan.” He ehdottavat seitsemänkohtaista suunnitelmaa
jäljellä olevalle muutaman kuukauden jaksolle:
- 1. Maailman johtajien on otettava
agenda vakavasti ja se on vietävä New Yorkista kaikkien maiden pääkaupunkeihin
poliittiseen käsittelyyn. Syyskuussa kaiken pitäisi olla paketissa.
- 2. Tarvitaan selkeätä pyrkimystä
uudenlaiseen globaaliin yhteistyöhön. Kehittyneiden maiden tulee muistaa
lupauksensa ja myös hoitaa oma pesänsä. Kehittyvien maiden tulee täyttää
velvollisuutensa tulotason nostamiseksi ja resurssien hallitsemiseksi
älykkäällä tavalla.
- 3. 2015 agenda ei ole ensisijaisesti
hallitusten agenda, se on ministeriöiden lisäksi paikallishallinnon,
kansalaisjärjestöjen, yksityissektorin, akatemioiden, kuntien ja nuorison
agenda.
- 4. Vuoteen 2030 ulottuva kehitys
tulee olla seurattavissa ja vastuullisesti kontrolloitu. Tähän on luotava
sopivat mekanismit. Vertaisarvioinnit ovat hyvä keino tarkastella seudullisia
muutoksia.
- 5. Kehitystä ei voi seurata ilman
tilastoja ja indikaattoreita. Kaikilla osallisilla on oltava mahdollisuus
seurata tavoitteiden saavuttamista. Tämä koskee myös ihmisiä, kaikkia sosiaali-
ja tuloryhmiä.
- 6. Yksityissektori on oleellinen
kestävän kehityksen tekijä. Kehittyvissä maissa bisnes muodostaa 60 %
kansantulosta, 80 % pääomavirroista ja 90 % työpaikoista. Tämä sektori on
valjastettava kestävän kehityksen avaintekijäksi.
- 7. Vuonna 2015 kulminoituvat
rahoitus-, kehitys-, ilmasto- ja kauppaneuvottelut samanaikaisesti. Syntyy
monia yhtymäkohtia, päällekkäisyyksiä ja feed back –prosesseja. Hallitusten
tulisi ymmärtää johdonmukaisella tavalla, että kaikki liittyvät kaikkeen.
- Viisaiden
ryhmä uskoo että näiden seitsemän kohdan haasteista selviäminen voisi johtaa
kohti kestävämpää ja osallistuvampaa maailmaa (more sustainable and inclusive).
Minäkin uskon.
Tämä
on hurjaa ja tuntuu lähes mahdottomalta
Miten
voisi uskoa maailman johtajien nyt kiinnostuvan globaalista kestävästä
kehityksestä, kun heillä kuluu pääosa ajasta vallassa pysymisen edellytyksenä
olevaan sisäpoliittiseen valtajuonitteluun? Sisäpolitiikan tueksi tarvitaan
vielä ulkopoliittista mahtailua. Ja kaiken taustalla suuret oligarkit ja
rahamogulit suunnittelevat uusia salaliittoja. Heidän toiminnastaan saattaa
muutamia muruja tipahtaa myös ns. valtakunnanjohtajien pöydälle. Siis nämäkö
johtajat nyt johtavat maailman jonnekin - kohti hyvää ja oikeata?
Eipä
tässä taida sarkasmi auttaa jos auttaa mikään muukaan. Post 2015 agendan
puitteissa on varmaan tosissaan yritetty. Siitä kertoo tämän linkin takaa
näkyvä luettelo tähän mennessä julkaistuista raporteista. http://icpdtaskforce.org/un-agreements-reports/
Kuolleet
pääomat ja investointitarpeet
Viimeisin
raportti on finansseista. Se kertoo maailman kuolleista pääomista. Raportin
mukaan maailmassa on säästöjä, kuollutta pääomaa 220000 mrd. USD. Potti kasvaa
vuodessa 22000 mrd. USD. Wikipedia sanoo maailman varsinaisen pankkisektorin
ulkopuolisilla firmoilla olevan käyttämättömiä säästöjä 1500 miljardin dollarin
arvosta. Kassakuninkaita ovat meidän ystävämme kansainväliset yritykset kuten Apple,
Microsoft, Google, Pfizer, and Cisco. Kassat kasvavat jatkuvasti Raha virtaa
kehittyvistä maista kehittyneisiin. Investointeja ei haluta suorittaa. Monet firmat
jotka aikaisemmin investoivat tuotantoon ovat nyt lopettaneet tuotantonsa ja
ryhtyneet salkkuaan hoitamaan. Työpaikkoja ei synny koska investoinnit ovat
jäissä.
Raportti
erittelee investointitarpeita. 66 mrd. USD tarvittaisiin vuodessa köyhyyden
torjuntaan. Veteen, maatalouteen, telekommunikaatioon, energiaan,
liikenteeseen, rakennuksiin ja teollisuuteen ja metsänhoitoon tarvittaisiin
5000-7000 mrd. USD vuodessa. Mikroyritykset sekä pieni- ja keskisuuri
yritystoiminta vaatisivat vuodessa kehittyvissä maissa 2500 mrd. USD
rahoitusta. Kehittynyt maailma tarvitsisi yhden triljoonan USD tuohon päälle.
Eikä tässä kaikki. Ilmaston muutoksen ja kestävän kehityksen arvioidaan vielä
vaativan useita tuhansia miljardeja vuodessa. Jos tuo kuollut pääoma kasvaa
vuodessa 22 triljoonalla niin siitä pitäisi saada irrotettua neljännes
kehittyvien maiden kehityksen tueksi. Sehän palautuisi – sehän ei olisi
hyväntekeväisyyttä. Mutta miten?
Finanssiraportin tekijät ovat
arvioineet maapallon investointitarpeet raja-arvoina. Kuva kertoo, että rahaa
tarvittaisiin minimissään 2000 miljardia USD vuodessa ja maksimissaan 12000 mrd. USD vuodessa. Ylivoimaisesti eniten
investointeja tarvittaisiin infrastruktuurin kehittämiseen. Ovatko nämä luvut
suuria? Eivät, sillä asukasta kohti investointitarpeet ovat minimissään 300 USD
vuodessa ja maksimissaan 1400 USD vuodessa per asukas. Talonrakennus ei liene varsinaisesti osa tätä
laskelmaa. Maailmassa talonrakentamiseen
tarvitaan ehkä noin 300-1000 USD asukasta kohti vuodessa.
Aihetta
myös tyytyväisyyteen
Muutoin
raportti on tyytyväinen kehittyvien maiden kansantulon kasvuun ja äärimmäisen köyhyyden
vähenemiseen. Köyhyysrajan alapuolella elää nykyään vajaat 1 miljardi ihmistä. Se
raja on nyt 1,25 USD ihmistä kohti päivässä. Vain hieman sen yläpuolella lienee
toinen miljardi. Eli siis puhutaan viidenneksestä maapallon väestöstä. Vuosina
2005-2013 kansantulo (GDP) on kasvanut kehittyvissä maissa 6,1 % vuodessa ja
vastaavasti kehittyneissä maissa 1,2 % vuodessa. Köyhyystavoitteen väheneminen
saavutettiin viisi vuotta etuajassa, juomaveden saatavuus on parantunut
tavoitteiden mukaisesti, samoin tyttöjen koulutuksessa ja naisten
osallistumisessa politikkaan on edistytty toivotulla tavalla. Erityisenä huolen
aiheena mainitaan kasvava nuorisotyöttömyys ja haasteet jotka liittyvät
kaupunkien kasvuun. Vihdoinkin tuo asia. Miksi se mainitaan niin harvoin.
Tietysti se on sisäänrakennettu moniin muihin mainittuihin asioihin, mutta se
on kuitenkin kokonaisuus.
Uusimmassa finansseja koskevassa
raportissa on tämä kuva. Se kertoo kehittyviin maihin suunnatut rahavirrat Mrd.
USD. Kehitysyhteistyön virrat (ODA) ovat vain 20 % kaikista virroista.
Maksumääräykset muista maista ovat merkittävä osa virtaavasta rahasta. Jos
ymmärrän oikein, se tarkoittaa ulkomailla työskentelevien maksuja kotiväelle.
Köyhyys
on suuri onnettomuus. Mutta köyhyyden suhteen on tapahtunut jotain
positiivista. Tämä on mielenkiintoinen raportti:
Tämä kuva antaa ilon aihetta.
Maailman äärimmäisen köyhyysrajan (1,25 USD/päivä) alla elävien määrä on
vähentynyt kymmenessä vuodessa 1,3 miljardista 600 miljoonaan. Miten tämä on
mahdollista? Ei se ainakaan johdu yksinomaan totalitarismin vähentymisestä ja
kapitalismin noususta, sillä suurimmat muutokset ovat tapahtuneet Intiassa. Ei
siitä myöskään voi kiittää kansainvälistä kehitysyhteistyötä. Ketä pitäisi
kiittää?
Tutkijat tuntuvat hieman
kiistelevän siitä mikä on köyhyysrajan alla elävien ihmisten määrä. Tämä
Brookings institutionin tutkimus (Chandy & Gertz) vuodelta 2011 ennustaa
köyhien määrän hieman Maailmanpankkia pienemmäksi. Heidän mallinsa antaa
köyhien osuudeksi 10 % maailman väestöstä vuonna 2015, kun Maailmanpankki saa
ennusteeksi 15 %. Samoilla halsseilla ollaan!
Me
kaikki tiedämme, että jotain on tehtävä. Se ei riitä että tiedämme, jonkun
tulisi ilmeisestikin tehdä jotain. Se ei ole vähän. Mitä siis vuoteen 2030
mennessä pitäisi saavuttaa Post 2015 agendan tavoitteiden mukaan? Lähtökohtana
oli ilmeisesti Millennium -tavoitteiden vuosi 2000.
■
1,2
mrd. ihmistä vähemmän nälkäisinä ja äärimmäisessä köyhyydessä
■
100
milj. lasta, jotka olisivat muutoin kuolleet ennen 5 ikävuotta
■
4,4
milj. naista, jotka olisivat muutoin kuolleet raskauden aikana tai synnytyksessä
■
1,3
mrd. tonnia ruokaa vuosittain, joka olisi muuten mennyt jätteisiin
■
470
milj. kunnollista työpaikkaa enemmän
■
200
milj. nuorta enemmän koulutettuna ja työllistettynä
■
1,2
mrd. ihmistä enemmän sähköverkon piirissä
■
190
- 240 milj. hehtaaria enemmän metsää
■
30
triljoonaa dollaria hallitusten läpinäkyvästi käyttämää rahaa
■
Ihmiset
osallistuvat kaikkialla päätöksentekoon ja hallinnosta päättämiseen
■
Lämpötila
tasaantuu 2 asteeseen päälle esiteollisen ajan tason
■
220
milj. ihmistä vähemmän, jotka kärsivät luonnonkatastrofeissa vammautumisesta
Miltä
tuntuu? Jos vielä jaksat kiinnostua niin klikkaa tuohon, se on 4. joulukuuta 2014
päivätty YK:n pääsihteerin ennakkojulkaistu editoimaton synteesiraportti
otsikolla: The Road to Dignity by 2030:
Ending Poverty, Transforming All Lives and Protecting
the Planet
Voit
myös katsella ja kuunnella Ban Ki-Moonin esittelyn kyseisestä raportista:
YK:n pääsihteerin uunituoreeseen
raporttiin sisältyy tämä kuva. Se kertoo kestävän kehityksen tavoitteet.