Virtuaali-ihmiset ja liito-oravat kilpajuoksussa keskuspuistoon

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Joku on epäillyt kiireen keskuspuiston bulevardisoinnissa johtuvan rakentajille annetuista lupauksista tonttimaan suhteen. Nyt kaupungin uusimmat tutkimukset paljastavat  liito-oravien ehtineen edelle. Ne ovat ehtineet jo varata useita pikseleitä hyvää rakennusmaata. Tämä ei nyt jätä kylmäksi tämä keskuspuiston pikselöinti – ei oraviakaan. Viimeksi nyt Matti Arponen keskuspuistoaktivisti ja huomioteippien vetäjä, kaupunkilainen ja eläkkeellä oleva mittapuolen johtava virkamies, hän pamautti kaikille valtuutetuille ja meille keskuspuistoa puolustaville valmistelemaansa kartta-aineistoa asuntotuotannon tarjottavista keskuspuiston pikseleistä. Hän oli mitannut yleiskaavakarttoja mittamiehen taidoilla ja saanut lasketuksi pikselihehtaarit ja vastaavan kerrosalan määrän eli rakennusoikeuden. Tässähän tuli heti kylmä hiki kun olin itse laskeskellut noita neliöitä ja pikseleitä ikään kuin enemmänkin hehtaaripyssyllä. Kylmä hiki onkin ollut koko ajan siitä, ettei tule tehtyä kymmenyspilkkuvirheitä. Ennen vanhaan kun laskut tehtiin laskutikulla, kymmenyspilkkuvirheitä ei päässyt tulemaan, mutta nyt digiaikana asia on toinen. Siitä me olemme saaneet todisteita monesta rakennushankkeesta, oli sitten kysymyksessä metrotunnelit tai ydinvoimalat.

Liito-oravat ovat varaamassa tontteja keskuspuistossa. Tämän paljastaa juuri eilen ilmestynyt Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen uunituore tutkimus ”Helsingin liito-oravakartoitus 2016”. Alustavan tutkimuksen mukaan oravat ovat jo varanneet tonttimaata neljän pikselin verran Pirkkolantien pohjoispuolelta, Hämeenlinnanväylän varresta. Tunnettua on että oraville oli jo ennestään varattu Metsäläntien pohjoispuolinen alue entisen maaliikennekeskuksen kohdalla. Tästä tietoisena kaupunkisuunnittelulautakunta luovuttikin kesäkuussa koko kahdeksan pikselin alueen varauksen tehneiden oravien käyttöön. Oraville varattu rakennuskieltoalue on jo nyt saavuttanut 12 pikselin eli 2700 asukkaan territorion.

Arposen kartat ja räkningit

Nyt näissä keskuspuistolaskelmissa ei kuitenkaan saisi tehdä virheitä sillä yksikin virhe saattaa viedä luotettavuuden ja peli on pelattu. Otinpa siis heti, hieman pelonsekaisena nuo Arposen kartat käsittelyyn. Hupsista, miten päin ne nyt ovat. Ne eivät ole pohjois-etelä suunnassa, ne ovat sekaisin.  Neljää karttalehteä on katsottava idän suunnasta ja sitten kaksi onkin aivan totutulla tavalla, etelän suunnasta katsottavissa. Myös pohjoisnuolet puuttuvat. Tämä ei tahdo onnistua tavalliselta rakennusinsinööriltä. Loppujen lopuksi otan Arposen karttalehdet Google Earthiin ja kääntelen ja vääntelen ja venyttelen niitä kunnes ne asettuvat paikalleen keskuspuiston tanhuville.

Räknäilen yhteen Arposen numerot. Tarkastelen Hämeenlinnanväylän itäpuolta välillä Kehä l - Rantarata. Arponen löytää tältä väliltä 39 hehtaaria pikselimaata. Hän käyttää aluetehokkuutena suhdelukua ea=1,3. Se on huimaa, mutta niin tekevät yleiskaavoittajatkin. Hän saa mittaamilleen hehtaareille rakennusoikeudeksi 0,49 milj. k-m2. Jos oletamme 75 % kerrosalasta asuntokäyttöön ja laskemme asukasta kohti nykyisen keskiarvon mukaan 43 k-m2 per asukas, asukkaita mahtuisi keskuspuistosta napattavalle alueelle 8500 henkeä.

Jotkut ihmiset haluaisivat säästää keskuspuiston. Yksi niistä on Matti Arponen. Tässä Hesarin kuvassa hän vetää huomioteippiä pikseleiden reunaan..

Yhtä mieltä Matin kanssa

Nyt on jännä paikka. Mitähän minä väitin sinne mahtuvan? Olin ryhtynyt ihmettelemään tuota asiaa kaupunginhallituksen päätöksen jälkeen. Jotenkin tuntuisi hyvältä tietää missä mennään.  Kukaan ei tietenkään voi tietää mitä kaupunginhallitus itse asiassa päätti. Mutta jos tulkitaan sen päättäneen jotenkin niin kuin mitä ystäväni vihreä cityviikinki Otso Kivekäs sanoo. Niin mitä sitten?   Ja onhan tuo prosessi mielenkiintoinen. Ensin yleiskaavoittajat tekevät oman ehdotuksensa. Sitten kaupunkisuunnittelulautakunta karsii ja poistaa ehdotuksesta keskuspuiston osalta 10 pikseliä eli 10 hehtaaria eli 2250 asukasta. Nyt asia menee kaupunginhallitukseen lautakunnan tekemillä muutoksilla korjattuna. Lautakunnan pöytäkirjassa muuten sanotaan jatkovalmistelussa varmistettavan:

■       että Haaganpuron arvokas taimenkanta säilyy,

■       että keskuspuiston ekologinen käytävä säilyy vahvana erityisesti Pirkkolan urheilupuiston ja Maunulan majan alueella,

■       että Keskuspuistossa uurnalehto säilyy hiljentymiseen soveltuvana rauhallisena ympäristönä,

■       että luonnonmukaisia metsä- ja luontoalueita tulee olla riittävä määrä rakennettujen puistojen lisäksi,

■       että riittävät lähivirkistysalueet tulee turvata täydennysrakentamisalueilla, jne…

Kaupunginhallitus sitten teki jonkin päätöksen. Pöytäkirjaa ei vielä ole saatavilla. Otso Kivekkään sanottiin sanoneen näin: ”Nyt saatiin varmistettua, että Keskuspuistossa ei lähdetä rakentamaan syvälle puistoon vaan moottoritien varteen niin, että rakentaminen suojaa puistoa”.  Kyllä me kaikki tiedämme että vanhat ystäväni vihreät ovat tässä asiassa temppelin harjalla. Ja onhan kysymys mitä suurimmassa määrin vihreistä arvoista. Vai mitä Ode?

Niin siis jos nyt oletamme kaupunginhallituksen päättäneen niin kuin Otson väitetään sanoneen ja emme ota aivan todesta sitä mitä Männistö sanoi tai mitä Pajamäki sanoi. Niin mitä he sanoivat? Hesarin mukaan Osku sanoi: ”Kaupunginhallitus kirjasi vastuullisen ja tarkentavan jatkosuunnitteluohjeen”. Lasse taas vesitti ajatusta sanoen: ”Pidimme tärkeänä, että jatkosuunnittelussa huomioidaan luontoarvot ja kosketaan Keskuspuistoon mahdollisimman vähän – kuitenkin huomioiden bulevardisointi ja se asuntorakentamisen suunnittelu, mitä alueelle on tehty”. Niin siis se asuntorakentamisen suunnittelu jota alueelle on tehty!

Niin, jatketaan asetelman tarkastelua. Jos siis vihreät eivät suostu suojelemaan keskuspuistoa kuin vain sen verran, että halutaan joka tapauksessa rakentaa taloriviä suojaamaan keskuspuistoa bulevardin melulta, niin tein laskelmani pikseleistä. Muuten meluaako bulevardi todella niin paljon että puistoa on hyvä suojata sen aiheuttamalta melulta? Miten suojataan bulevardin varrella asuvat asukkaat?

Minun laskelmani tuli sellaiseksi että kaupunginhallituksen kompromissi mahdollistaisi 4000 asukkaan asumisen. Tämä siis viherverkostosuunnitelman mallin mukaisessa tilanteessa. Eli siis sellaisessa tilanteessa josta kaupunginhallitus päätti tai jotkut luulivat päättäneensä. Tehokkuus tuolla melumuurivyöhykkeellä olisi hyvin korkea. Se olisi 30000 asukasta neliökilometrillä. Mutta tästä kaikesta minä kirjoitinkin jo blogissani : http://penttimurole.blogspot.fi/2016/10/otson-vesitysesitys-keskuspuiston.html.

Miksi turhaan tankkaamaan moneen kertaan.

Tässä kuvassa näkyy prosessi. Ensin yleiskaava sijoitti alueelle 10000 asukasta. Sitten kaupunkisuunnittelulautakunta pudotti luvun 8000 asukkaaseen. Nyt kaupunginhallitus viherverkostosuunnitelman mallin mukaan pudottaa sen 4000 asukkaaseen. Suunnitelma on kuitenkin niin hurja että todelliseksi asukasluvuksi tarkoitetulla alueella jää 3000 asukasta. Siitä on tasan 3000 asukkaan verran matkaa keskuspuiston suojeluun.

Tässähän nuo näkyvät nuo pikselit. Hämeenlinnanväylän itäpuolelle mahtui alkuperäisen yleiskaavan mukaan 10000 asukasta, kaupunkisuunnittelu-lautakunnan supistusten jälkeen asukasmäärä putosi 8000:een. Nyt kaupunginhallituksen oletetaan päättäneen muutosmallista jossa Pirkkolan kohdalla ei rakenneta juuri lainkaan ja Maunulan kohdalle ei rakenneta muuta kuin melumuurikorttelia.

Tältä se suurin piirtein näyttää se kaupunginhallituksen ja Otso-ystäväni melumuuri – no ainakin leikisti.  Huomatkaa Pirkkolan kuhdalla ei ole rakentamista. Miten käy Haagan puron uudessa uomassa. Menkää katsomaan Leppävaaran Monikonpuroa. Tai Lukupuroa Suurpellossa. Hieman on mennyt usko.

Keskuspuisto on pelastettava!

Arvoisat valtuutetut – se on teidän käsissänne!

PS.

No löytyipä se kaupunginhallituksen päätös, oli vain kömpelyyttä kun en heti löytänyt. Tarkkaan sanottuna siinä vaaditaan ”prosessissa” rakentamisalueiden rajan määrittämistä. Prosessi on ymmärtääkseni asemakaavoitus. No siinä tietysti määritetään rajat. Siinä ei kyllä varsinaisesti istuteta metsää eikä suunnitellakaan sitä. Siinä ei myöskään määritellä aikatauluja. Homma ikään kuin fragmentoituu. Oleellista on se, että: ”Keskuspuisto ja asuntorakentaminen sovitetaan yhteen”… ”esimerkiksi perustuen viher- ja virkistysverkon kehittämissuunnitelmissa esitettyyn kapeimpaan vaihtoehtoon.”  Nyt sitten joudutaan näkemään tuon esimerkin voima.

Päätös:
Kaupunginhallitus hyväksyi asian Männistön tekemän vastaehdotuksen mukaisesti muutettuna.

Männistö Lasse + Kivekäs Otso
Hyväksyessään yleiskaavan kaupunginvaltuusto päättää samalla, että jatkosuunnittelussa ratkaistaan tarkemmin maankäyttöön liittyvät kysymykset Keskuspuiston Hakamäentien ja Kehä 1 välillä kulkevan osan kohdalta sekä Hämeenlinnan väylän bulevardisointiin liittyen. Prosessissa määritellään rakentamisalueen raja Keskuspuiston reunan osalta sekä koko alueen suunnitteluperiaatteet ja aikataulut mukaan lukien tarvittavat metsäistutukset rakentamisalueiden reunoihin.
Valmistelun lähtökohta on, että Keskuspuisto ja asuntorakentaminen sovitetaan yhteen niin, että Keskuspuisto säilyy mahdollisimman laajana, kuitenkin bulevardin toteuttamiskelpoisuus huomioiden, esimerkiksi perustuen viher- ja virkistysverkon kehittämissuunnitelmissa esitettyyn kapeimpaan vaihtoehtoon.

Ihastelen muuttumattomuutta - Tallinnassa

Olen nyt Tallinnassa. Muuttumattomuus on ihanaa. Kukaan ei tule rakentamaan bulevardeja eikä muitakaan tiivistelmisä minun ympäristööni. Kukaan ei ole ehdottanut tunnelikatuja kaivettavaksi minun taloni alta.  Kaikki tunneleista haaveilevat ovat oneksi keskittäneet mielenkiintonsa johonkin pysyvästi toteutumattomaan. Halusin vielä tarkistaa tuon muuttumattomuuden. Pyysin Anttia 10 v. kuvaamaan minulle tiettyjä paikkoja, joista olin saanut kerättyä vanhoja kuvia. Voisin sitten ihastella muuttumattomuutta. Antti kävi kuvailemassa jo viime talvena. Siksi maassa on lunta. Osa kuvista on kyllä uudempia. Ne Antti kuvasi eilen ja tänään. Näkyvissä ovat ihanan värikkäät syksyn lehdet. Ja vuosisatojen muuttumattomuus. No vähimmilläänkin sadan vuoden muuttumattomuus – ettei sorruttaisi liiotteluun. Kuvat on asetettu rinnakkain menneisyys ja tulevaisuus.

Tässä on kotikatuni. Kaikki on ennallaan. Paitsi tuo minun ikkunani. Se oli ennen hevostallin ovi. Se oli sitä vasemman kuvan ottohetkellä 30-luvun alussa, mutta se oli sitä jo silloin kun Pietari Suuren hevonen vieraili minun olohuoneessani. Vuosiluku oli 1712. No, liioittelua. Siihen aikaan kuvassa näkyvät korkeat talot olivat matalampia, mutta seinämuurit ja perustukset satojen vuosien takaa. Jos sinua nyt ryhtyi kiinnostamaan tuo mainittu hevonen, Lisette, niin lue blogini http://penttimurole.blogspot.com.ee/2014/03/pietarin-suuren-hevonen-minun.html tai http://penttimurole.blogspot.com.ee/2016/03/pietari-katariina-ja-rakastettu-lisette.html

Toompealla tuomiokirkon takana on lyhyt Kiriku katu. Kadulta lähtee pieni tonttikatu. Toompealla tämä alue on ainoa, jossa vielä tapaat puhuvia seiniä, katkenneita läpiruostuneita vesirännejä, ruohoa kasvavia räystäitä, asumattomia taloja. Vielä minun tullessani tänne 20 vuotta sitten tilanne oli kauttaaltaan juuri tuollainen. Seinät puhuivat. Nyt ne ovat suurimalta osin vaienneet pastellisävyjensä alle.  Olen hieman nostalginen. 20-luvun kuva huokuu jotain tavoittamatonta.

Mustapäiden Maja on Tallinnan kulttuurirakennuksia. Sitä hallitsi satoja vuosia poikamieskauppiaiden muodostama kilta. 16-vuosisadalla rakennus uudistettiin renessanssityyliseksi. Kadulla kulkijan kannattaa ihmetellä vuodelta 1640 peräisin olevaa ulko-ovea. Talo on nykyisin konserttimusiikin tyyssija. Tällä hetkellä vesilasissa kuohuu, sillä uudelleen elvytetty pääosin saksalaisista koostuva parin kolmenkymmenen miehen rypäs on vaatimassa taloa haltuunsa. Ovat kuulemma mustapäitä. Eivät kuitenkaan toteuta vanhaa mustapäiden perussääntöä naimattomuudesta. Haistavat bisneksen. Vanha kuva lienee 200 vuoden takaa.

  

Vene tänavalla eli "Rüststrassella“ on oikeauskoisten Tallinnan Nikolain kirkko ja katolilaisten St. Peeter-St. Paul katedraali. Jos haluaa vierailla tunnelmallisessa ortodoksikirkossa niin Vene kadun Nikolainkirkko vuodekta 1820  on sitä kiehtovimmillaan. Se voittaa kirkkaasti Toompean suuren Nevski-katedraalin. Kadulla oli 12-vuosisadalta alkaen dominikaaninen luostari. Uskonpuhdistuksen yhteydessä, 16-vuosisadalla, luostari lakkautettiin. Joitakin vuosia sitten Liisan ja minun suosikkipaikkana oli Kloostri Ait, luostarin vanha varastorakennus.  Kommariaikana se oli autokorjaamona, sitten tunnelmallisena ravintolana taitavien seppien takomine kalusteineen. Nyt ovat tunnelmat latistuneet ja ihanat kalusteet hävinneet. Viereisellä kujalla Katariina käikin käsityöläismyymälät ovat kuitenkin ihailtavalla tavalla voimissaan. Ei ole onneksi brändi hävittänyt yksilöllisyyttä.

Pikkjalg on yksi Tallinnan vanhimmista nimetyistä kaduista. Ensimmäinen tunnettu nimi oli latinaa: longus mons (pitkä vuori). Maininta löytyy vuodelta 1342.  1500-luvun alussa nimi vakioitui saksalaiseksi Langer Domberg. Silloin kun tämä portti oli ainoa reitti Toompealle hevosmiehiltä edellytettiin hyviä ajotaitoja etteivät umpivaunujen kulmat kolhiintuneet. Muistan aina sen kun Dyniksen kanssa seurasimme tuuliviirin asennusta tornin päälle, silloin elimme 90-lukua, uuden itsenäistymisen alkuvuosia. Tämän portin pällä oleva torni  rakennettiin  600 vuotta sitten. Ystäväni Leonhard Lapinilla oli tornissa ateljee. Hän kertoo yläkerrassa kummitelleen. Siellä pidettiin usein keskiyön aikaan  juhlia ja tanssiaisia.

Kohtu tänava eli Oikeuskatu on tärkeä katu Toompealla. Kadun varrella sijaitsevat Suomen suurlähetystö ja Carl Ludvig Engelin nuoruusvuosinaan piirtämä Reinhold August von Kaulbarsin palatsi, nykyinen oikeuskanslerinvirasto. Kadun varrella, kirkkoaukiolla on vielä entinen Ritarihuone, sittemmin taidemuseo, - nykyisin suljettu, Onpa kadulla vielä Tiesenhausenin palatsi. Carl Mothander, entinen asukas väittää Engelillä olleen sormensa pelissä myös tämän palatsin suunnittelussa.  Lienee väärässä? Katu ohittaa Kohtuotsan vaateplatsin eli näköalapaikan.  Kadun päätteenä on suomalaisen yrittäjän pitämä viinikulttuurimuseo. Katso kadun detaljeja. 30-luku ja nykypäivä ovat identtisiä.

Kohtuotsalla vanhan kaupungin ihana rauha häiriintyy kun näkee vanhan ja uuden samanaikaisuuden. Korkean rakentamisen autuudesta Tallinnassa olen kirjoittanut aiemmin. Monet meillä nyt haikailevat tuon perään. Minä en. 

 http://penttimurole.blogspot.com.ee/2013/08/tallinnan-tornimetsan-lapi-lasnamaelle.html

Antti otti kuvan linnusta näköalapaikan kaiteella. Sinne se katseli minne muutkin. Ihmetteli horisonttia.

Lai katu on Tallinnan vanhan kaupungin kaunottaria. Kadun levenevä muoto muistuttaa Keski-Euroopan keskiaikaisia torin ja kadun toiminnat yhdistäviä aukiotiloja. Kadun akselilla on 1400-luvulla rakennettu Olavisten kirkko. Se rakennettiin alakaupungin porvarien kirkoksi.  Hansakaupunki halusi kilpailla muiden vertaistensa kanssa. Niinpä tornista tehtiin maailman korkein rakennus. Sellaisena se säilyi 1500-luvulla ja 1600-luvun alkuvuosina. Tornin korkeus oli 159 metriä.  Sittemmin salamaniskut ja tulipalot tuhosivat tornin ja kunnianhimokin oli laantunut. Torni on nyt 129 metrin korkuinen. Kukaan ei voi muuten todistaa varmuudella tornin vanhasta korkeudesta. Joten nyt jätämme spekuloinnin aiheen meidän ilahtuneen mielikuvituksemme ravinnoksi. Vasemman kuvan ottohetki on autoista päätellen 20-luku. Silloin tornia korjattiin. http://www.imelineajalugu.ee/uudised/2012/11/14/oleviste-pole-kunagi-olnud-maailma-korgeim-ehitis

Vana turg eli vanha tori on muinainen teiden risteyskohta. Torin rakennukset periytyvät 1300-luvulta. Tori oli myös myöhempinä aikoina Tallinnan hevosrautatien päätepiste. Vuoden 1804 kuvassa Tallinnan väki oli tsaari Aleksanteri l hallinnon alla. Lahden toisella puolella Ruotsin kuningas Kustaa lV Adolf tuskaili hupenevan valtansa kanssa. Venäjän tsaari Aleksanteri l ja suureen valtaan noussut Napoleon päättivät sitten yhdessä nöyryyttää Ruotsia ja niinpä Aleksanteri nappasi Suomen 1808. Torin laidalla on Auri Hakomaan omistama ravintola Olde Hansa. Muistan kun Pekka Kettusen kanssa menimme aloittelevaan ravintolaan. Viinipullo oli käytävä ostamassa läheisestä kaupasta. Nyt on toisin. Väkeä tuntuu riittävän. Hyvä Auri!

Raekojan tori on ollut tunnettuna paikkana olemassa 1000 vuotta. Torin kaunistuksena on Raatihuone eli Raekoda.  Goottilaistyylinen palatsi sai nykyisen muotonsa vuonna 1404.  Dogen palatsi Venetsiassa valmistui 4 vuotta myöhemmin. Tornin puuosat peruskorjattiin ja päällystettiin kuparipellillä puolalaisten toimesta 15 vuotta sitten. Työ tehtiin torilla. Pekka Niskan nosturi sitten nosti koko komeuden kerralla tornin huipulle. Minä istuin torin reunalla Högveiniä nautiskellen ja ihmetellen. Sinne se nousi Vana Toomas huipussaan. Toomas valitettavasti uutena versiona – vanha oli jo väsynyt oltuaan tornin huipulla 500 vuotta. No, olipa se saanut ensiapua vuoden 1944 pommitusten jälkeen.  Sisareni vertaa palatsia Perugian raatihuoneeseen. Komea torni Perugiasta ainakin puuttuu. Minua ihastuttavat muun ohella palatsin vesirännit - veesüliti. Ystäväni Eero Paloheimo sanoo Raekojan toria maailman kauneimmaksi. Vanhassa kuvassa, oikeassa reunassa pilkottaa vanha vaakahuone. Se särkyi vuoden 1944 pommituksissa ja poistettiin. Vahinko.

Tallinnan suuri ”tulekahju” eli suurpalo vuonna 1684 alkoi minun kadultani. Tuli levisi kautta kaupungin. Toompealla palolta pelastui tuomiokirkon äärellä oleva ehkä Stackelbergien tai sitten Kaulbarsien mailla sijaitseva kapea rakennus. Nykyään sen käyttönä on ”Suveniirid”. Se taitaa olla ainoa käyttö, joka on tarjolla hienoille Toompean kivijalkakaupoille. Jotenkin se surettaa. Kummallista, en näe niissä ostajiakaan.

Nämä kuvat tulevat mielivaltaisessa järjestyksessä. Niin minun Tallinnan pyöräilynikin tapahtuu. Ajan satunnaissti paikasta toiseen. Paksu Margareta on monelle Tallinnaan tulijalle portti ihanaan menneisyyteen. Suurtykkitorni on kalkaisijaltaan 25 metriä. Rakennusmestarina toimi saksalainen Gert Koningk. Torni valmistui vuonna 1529. Sittemmin muurien sisällä on tapahtunut paljon. Rakennus on ollut vankilana ja nyt museona. Vierailun arvoinen. Varmaan olet jo käynytkin.

Toompean Tom-Rüütli on yksi minun lempikaduistani. Kukkivat räystäät ovat hävinneet, mutta ei kadun tunnelma ja mittakaava.

Lopun komeuden ja kaunistuksen takaavat Antin kuvat Toomkirik tuomiokirkosta. Kirkon rakentaminen alkoi 1200-luvulla. Saarnastuoli ja alttaritaulu ovat 1600-luvulta. Torni rakennettiin vasta 1700-luvun lopulla.  Torni pyrkii kohti armahtavaa avaruutta kuin taivaalle suunnattu ohjus. Puhtaana, valkoisena ja rauhaa rakentavana!? Rauhan saivat aikanaan Tanskan kuninkaan vasallit perheineen ja tukijoineen, kun heidät surmattiin tällä paikalla saksalaisen ritarikunnan toimesta. Taisi olla vuosi 1343. Ennen kirkon kansoitti Toompean väki, saksalaisaateli ja papisto palveluskuntineen, nyt sen kansoittavat turistit. Antti löysi kirkosta esi-isiensä vaakunan – ihmisyyden linkkejä nekin.

Otson vesitysesitys- keskuspuiston pelastus?

Olen juuri viettämässä syyslomaa Tallinnan ihanassa auringonpaisteessa. Minun piti lähteä nuorempien kanssa Lennusadamaan katsomaan viikinkinäyttelyä. Mutta ei, Helsingin vihreät cityviikingit taustajoukkoineen pakottivat minut jäämään Toompean mäelle. Miksikö? Onhan asioilla jokin arvojärjestys?  On, mutta silti oli pakko jäädä ihmettelemään tuota ystäväni ykkösviikingin Otso Kivekkään tekemää ehdotusta.  Sehän taisi tulla kaupunginhallituksen pöytäkirjaan ikään kuin lievennyksenä uuden yleiskaavan keskuspuistoon kohdistamaan hyökkäykseen. Otso taisi FB:ssään muotoilla asian jotenkin näin: ”Yleiskaavaa hyväksyttäessä siihen lisättiin yksimielisesti kirjaus, jonka mukaan Hämeenlinnan bulevardi ja keskuspuisto sovitetaan yhteen niin, että keskuspuistoon kajotaan mahdollisimman vähän. Esimerkkinä tarkoitetusta toimii Viher- ja virkistysverkon kehittämissuunnitelmassa esitetty kapein vaihtoehto .”

Hävittiin 4-10

Vassareiden vastaehdotus kaatui kaupunginhallituksessa 10-4. Futiksessa tuo olisi ollut katastrofi. Pelitulokseen pettynyt Paavo Arhinmäki arvostelee lisäkirjausta siitä, ettei se ole sitova. Kokkarit, vihreät ja demarit syyttelevät puolestaan vassareita petturuudesta. Pajamäki sanoo että keskuspuistoon rakentamalla turvataan Helsingin asuntuotanto. Männistö säestää. Karin Taipale hengästyy. Hän oli hankkinut entiseltä alaiseltaan privaattilausunnon. Lauri Jääskeläinen lausui bulevardien poistamisen olevan oleellinen muutos yleiskaavassa. Miksi hän bulevardeista kirjoitti? Nyt ei oltu poistamassa bulevardeja. Oltiin vain poistamassa keskuspuiston päältä 8000 asukkaan asumismahdollisuutta. Siihenkö sortuisi Helsingin asuntotuotanto?  Tuohan on 3 % koko kasvutavoitteesta. Siihen verrattuna 100 vuotta säilynyt keskuspuisto – sorom noo! Eliel Saarinen sijoitti muuten Töölönlahdelle 0,5 milj. k-m2. Siihen olisi mahtunut 25000 asukasta. No jos ei millään ole mitään väliä niin olisihan tuossa Helsingille lisäkasvun elkeitä! Päästäisiin metropoliksi.

Nuoret vihaiset miehet puhuvat

Minä olen keskuspuiston asukas - tai ainakin lähin asukas. Pirkkolan urheilupuiston urheilukentän kuulantyöntöringistä mitattuna etäisyyttä on 200 metriä. Saatan olla siis jäävi? Mutta kukaan ei ole vielä puheoikeuttani kiistänyt. Joten puhutaan rohkeasti. Et kai luule että kirjoitan keskuspuistosta kiusantekomielessä. Olen kirjoittanut siitä jo niin monta kertaa, että kiusaan lähinnä itseäni.  Pahinta on, ettei kaupungilla kukaan tunnu noteeraavan tekstejäni. Ei silti, ei muitakaan noteerata. Tässä käytetään valtaa. Miten Syrjänen sanoikaan lausunnossaan: ”Kaupungin asiantuntijalautakunnat, yleisten töiden lautakunta, liikuntalautakunta ja ympäristölautakunta ovat yleiskaavasta antamissaan lausunnoissa yksimielisesti vastustaneet lisärakentamista Keskuspuistoon.” Toistakymmentätuhatta kansalaista on allekirjoittanut keskuspuistoa puolustavan adressin. Mutta, helsinkiläiseen demokratian arvomaailmaan ei näytä kuuluvan luonto tai vapaa-aika. Arvomaailmassa nousee korkeimmalle kasvu ja kilpailu. Luulisi niiden neljän kuuluvan yhteen. Mutta eivät kuulu. Nuoret vihaiset miehet ovat puhuneet. Ajetaan täydellä kaasulla päin seinää. Seinän takana lymyää segregaatio.

Hesarin mukaan he sanoivat näin:

”Kaupunginhallitus kirjasi vastuullisen ja tarkentavan jatkosuunnitteluohjeen”, Sdp:n ryhmänjohtaja Osku Pajamäki sanoi. ”Pidimme tärkeänä, että jatkosuunnittelussa huomioidaan luontoarvot ja kosketaan Keskuspuistoon mahdollisimman vähän – kuitenkin huomioiden bulevardisointi ja se asuntorakentamisen suunnittelu, mitä alueelle on tehty”, kokoomuksen ryhmänjohtaja Lasse Männistö sanoi.  ”Nyt saatiin varmistettua, että Keskuspuistossa ei lähdetä rakentamaan syvälle puistoon vaan moottoritien varteen niin, että rakentaminen suojaa puistoa”, vihreiden ryhmänjohtaja Otso Kivekäs sanoi. Hetkinen – moottoritienkö varteen?

Tuli täsmällisesti selväksi?

  

Kaupunginhallituksen jatkoon äänestämän ehdotuksen ideana on korkeiden rakennusten sijoittaminen bulevardin varteen melumuuriksi keskuspuiston puolelle. Kahden korttelin levyisenä ja rinnakkaiskadulla varustettuna kortteleita on Metsäläntien liittymän kohdalla 250 metrin matkalla ja radan pohjoispuolella 200 metrin matkalla. Talot ovat korkeita tornimaisia levyjä. Kerroksia saattaa olla 15. Rakennusten varjoon jää Haagan matalampaa rakennuskantaa.

Numeroita

Niin, mitä tarkoittaakaan käytännössä Otson esittämä vesitysesitys? Otin vihersuunnitelmasta Otson liitteeksi sijoittaman kuvan, piirtelin korttelit väylän varteen ja laskin neliöt. Havaitsin kyllä eräät korttelit varsinkin Nuijamiestentien varrella nykysanoja käyttääkseni haasteellisiksi. Vai mitä olet mieltä kahden kadun, yhden bulevardi ja yhden tavallisen kadun väliin jäävästä 40 metrin levyisestä korttelista jonka pituus on puoli kilometriä. Mahtuuko siihen asuinkortteleita? Ovatko ne hienoja asuinpaikkoja? No, unohdetaan nämä maalliset ja katsotaan mitä saatiin räknättyä.

Kaupunginhallituksen päätökseen liittyvän mallin mukaan uutta rakentamista sijoitettaisiin  Hämeenlinnanväylän varteen lähinnä välilleTurun rata – Pirkkolantien pohjoispuoli. Rakentamatta jäisi  Pirkkolan urheilupuiston kohta. Asukkaita osoitetuille alueille mahtuisi  kolmosen tonttitehokkuudella 10000 henkeä. Korttelitehokkuudeksi tuli 1,7.

Otettiinko päätöksessä kantaa  Lääkärinkadun varren noin 800-1000 asukkaan kortteliin. Siitä ei mainita mitään. Kysymyksessä on tärkeä osa keskuspuistoa. Otso, unohtuiko se? En lainkaan kysele sellaisten alueiden perään jotka ovat jo nyt rakennettuja. Kyselen vain keskuspuistosta.

Onko tehdyssä päätöksessä järkeä?  Paljonko keskuspuistoon sijoitettuja pikseleitä säästyi? Huopalahden radasta pohjoiseen yleiskaavassa on noin 414000 maa-m2 rakennuskäyttöön.  Kaupunginhallituksen esityksessä eli vesitysesityksessä on noin 317000 maa-m2. Tuo tarkoittaa että pikseleitä säästyi 10 kpl eli saman verran hehtaareita. Ehkä enemmänkin. Nyt on tehokkuutta nostettava. Minun laskelmassani korttelitehokkuus on yleiskaavassa ek= 1,2. Kaupunginhallituksen esityksessä se olisi ek=1,7. Ylöspäin mennään. Huimasti. Kuvassa on pari näkymää persoonallisesta nelikopterista. Kohtahan me liikumme sellaisilla jos tulevaisuususkoisiin on uskomista. Katso pikselien reunat. Puisto kasvaa silmissä korkeiden rakennusten katveessa.

Katsotaan vielä paljonko asukkaita mahtuisi puheenaolevalle alueelle Kehä l:n ja Nordenskiöldinkadun välille. Nämä luvut siis noin 25000 asukasta/km2.

Vesitysesitys on paljon parempi kuin yleiskaava. Ainakin Pirkkolan kohta pelastuu. Se ei kuitenkaan riitä. Koko keskuspuiston pitää pelastua vallan mielivallalta. Valtuustolla on hyvä tilaisuus näyttää riippumattomuutensa.

Urbaanissa ympäristössä saattaa olla tilaa myös syksyn lehdille ja niitä sirotteleville suurille puille. Pääsin sittenkin Tallinnan ihaniin puistoihin. Niitä ei uhkaa kilpailu eikä metropolismi. Ei edes kaksoiskaupunki Helsinki.

Keskuspuiston arvo - 400 milliä!?

Uskalsin pistää pääni peräkkäisinä kahtena päivänä rakennusalaa läheisesti liippaaviin tilaisuuksiin. Totesin rakennusalalla olevan hurjaa menoa. Toiseen tilaisuuteen, jossa säteili ministerimme Anne Berner, palaan ensi kerralla. Nyt keskuspuisto jälleen vangitsi.

Kutsuttu oli

Molempiin tilaisuuksiin olin saanut itse asiassa kutsut, joihin olin vastannut myönteisesti. Ensimmäinen tilaisuus oli Helsingin uuden yleiskaavan ”kyselytunti” valtuustosalissa. Tilaisuudessa alusti professori Olavi Syrjänen. Hänen sanomansa on sellainen, että yleiskaavan hyväksyminen on täysin mahdollista vaikka valtuuston päätökseen liittyisi maininta rakentamisen poistamisesta keskuspuiston asemakaavojen alueelta. Niin, siis puhuttiin keskuspuistosta ja mahdollisuudesta hyväksyä yleiskaava ja samalla poistaa yleiskaavassa ehdotettu rakentaminen keskuspuiston virkistys ja viheralueilta. Käytännössä muutos tai oikeammin nykytilan säilyttäminen koskee Hämeenlinnanväylän itäpuolisia alueita Hakamäentieltä Kehä l:lle. Keskuspuisto ulottuu etelään Hakamäentieltä, mutta muutoksilla ei enää tekemistä Hämeenlinnan väylän bulevardin kanssa. On nimenomaan kysymys keskuspuistosta ja rakennusoikeuden lisäämisestä Mannerheimintien varrella Ruskeasuon kohdalla kapealla kaistaleella sekä sitten Lääkärinkadun varren kalliolla ja Laaksossa . Yleiskaavassa Laakson sairaala-alue ja liikennepuisto on merkitty asuinrakentamiseen. Tarkennetaan vielä että Hakamäentien laaja bussivarikko on myös merkitty asuinrakentamiseen.  Mistä nyt oikein olisi kysymys. Millaisista volyymeistä puhutaan?

Tässä minun ikiomassa taulukossani on peruslukuja, jotka osoittavat eroja käsittelyyn menevän yleiskaavan ja keskuspuiston puolustajien ajaman vaihtoehdon välillä. Eroja on!

Virtuaaliasukkaat häädettävä keskuspuistosta

Halusin saada selvyyden paljonko potentiaalisia virtuaaliasukkaita alueelta pitäisi häätää, jotta aivan todellinen keskuspuisto saataisiin säilytettyä. Tutkimustulokseni näkyvät taulukossa.  Havaitsin pikseleiden peittämää kerrostalojen rakentamiseen varattua aluetta olevan 0,65 km2.  Nyt muotiin tulleella tehokkuudella ja tiheydellä alueelle mahtuisi lähes 15000 asukasta.  Alueen asukastiheys olisi silloin yli 22000 asukasta neliökilometrillä. Tiheys on samaa luokkaa kuin Kruunuhaassa tai Kalliossa. Jätettäessä keskuspuistoon osoitetut massat rakentamatta asukasluku pienenee 7000 asukkaaseen.

Yleiskaavassa on Hämeenlinnan väylän itäpuolella, Kehä l:n ja Nordenskiöldinkadun välillä, rakentamiseen osoitettua maata (pikseliruuduilla) 0,44 km2.  Länsipuolella olevaa ei-kiistanalaista rakennusmaata on 0,21 km2. Yhteensä rakennusmaata on siis noin 0,65 km2. Keskuspuiston suojelu pudottaisi rakennuskelpoisen maan 0,3 neliökilometriin. Tämä tarkoittaa 46 % yleiskaavassa esitetystä. Onko se paljon vai vähän? Mikä on keskuspuiston ”hinta”? Kiinteistökauppias sanoisi tonttimaan hinnan näillä seuduilla olevan 1000 euroa kerrosneliömetriltä. Kerrosneliömetrejä oltaisiin menettämässä runsaat 400000. No silloinhan kaupunki menettäisi keskuspuiston suojelemalla 420 miljoonaa euroa tontinmyyntirahoja.  Miljardin potti kutistuisi todella surkeasti. Raha polttaa! Tällä metodilla saadaan muuten mielenkiintoisia talouskuvioita. Jos ensin ehdottaisin Töölönlahdelle 2 miljoonaa kerrosalaneliömetriä ja sitten kaupunki ilmoittaisi, ettei rakentamista sallita, niin voisin katsoa menettäneeni 2 miljardia?

Ihmettelin korttelitehokkuuksien vaikutusta asukasmäärään. Onhan nyt vallalla uskomattoman kova ylös ja sivulle buumi. Vanhan kompaktikaupungin opin saanut tässä vauhdissa läkähtyy.  Tässä nyt kuitenkin näkyy että ykkösen korttelitehokkuudella minä saan bulevardien varsille välillä Kehä l – Nordenskiöldinkatu mahtumaan 12000 asukasta. Jos korttelitehokkuus nostetaan 1,6 tasolle asukkaita mahtuisi lähes 20000.  Keskuspuiston säästäminen tarkoittaa asukasmäärän putoamista hieman alle puoleen.

Yleiskaavassa pyritään suureen tehokkuuteen. Pienten maakaistaleiden rakentaminen ympäristöään huomattavasti suuremmalla tehokkuudella saattaa rikkoa harmonisen kaavoituksen periaatteita. Tehokkaille kortteleille olisikin löydettävä syvyyttä. Tämä on usein vaikeata bulevardien varteen sijoittuvilla maakaistaleilla. Kaavoittajien tehtävä tuleekin olemaan varsin haasteellinen. On miltei luultavaa, ettei suunniteltuihin tehokkuuksiin päästä.

Poistamalla keskuspuistoon sijoitetut rakennusmassat menetetään 8000 asuinpaikkaa, mutta säilytetään keskuspuisto. Vasen kuva osoittaa alueet jotka voisi rakentaa säästettäessä keskuspuisto koskemattomana. Oikean puoleinen kuva on yleiskaavan mukainen. Hakamäentien bussivarikko, Kivihaan eteläpuoli ja Laakson sairaala kuten myös jäähallin parkkipaikka ovat alueita joiden rakentaminen ei pienennä keskuspuistoa. Ne ovat mukana laskelmissa, rakennettiin sitten tai ei.

Tässä vielä havaintoesimerkki siitä miten paljon tilaa vaatii puistoon sijoitetun rakentamisen hoitaminen ”jossain muualla” . Valkoinen lätkä entisen maaliikennekeskuksen paikalla tai pötkylä Veturitien sivulla ovat kumpikin alueita joille poistettu rakentaminen mahtuu yleiskaavan korttelitutkimuksessa osoitetulla kriteereillä. No en tiedä onko se sitten slummia vai onko se oikeata kantakaupunkia. Korttelitehokkuus on kuitenkin 1,6 ja asukkaita olisi 40000 neliökilometrillä..

Mielenkiintoista, se tiheys olisi sama kuin Pariisin 11 Arrondissement tai Manhattanin Stuyvesant – 40000 asukasta neliökilometrillä. Takuulla kantakaupunkia parhaimmillaan.

PELASTETAAN KESKUSPUISTO!

Autoilijan kiihdytys sähköön ja robotiikkaan - milloin?

Mikä on tulevaisuuden ohjetilanne? Nyt juuri tänään puhumme teknologiasta joka muuttaa kaiken. Puhumme hyvin vähän ihmisistä jotka ovat tämän muutoksen varsinaisena kohteena. Ajattelemme että tämä käynnissä oleva muutos joka tuntuu olevan automaattinen ja itseohjautuva, että se olisi taloutta varten tai kilpailukykyä varten – varsinaisesti sen ei puhuta olevan ihmisen hyvinvointia tai onnellisuutta varten. Me puhumme roboteista ja digitalisaation ihmeestä. Me puhumme kaupunkien tiivistämisen autuaaksitekevästä voimasta. Samalla me uskomme vapaa-aikayhteiskuntaan jossa tuotannollisen työn tekeminen päättyy. Me keskitymme puhumaan robottiautoista jotka myötävaikuttavat kaupunkien muodonmuutokseen ja muuttavat elämämme. Aivan juuri niin sanovat ne, jota uskovat asiaan liittyvään suureen bisnekseen. Toisaalta ne jotka kehittelevät suurta sähköautouudistusta ovat nimenomaan kiinnostuneita autonsa mahtavasta kiihtyvyydestä. Niin onko meille erityisen tärkeätä että sähköautomme kiihtyy 3,4 sekunnissa 100 kilometriin tunnissa. No, aika on rahaa. Onhan sitä paitsi kysymys samoista sekunneista joita me liikenneinsinöörit summaamme laskiessamme ns. sosioekonomisia hyötyjä. Jos kaikilla autoilijoilla olisi tuollainen laite esimerkiksi täällä Helsingissä, niin voisimme säästää jokaisella kiihdytyksellä 15 sekuntia ja jos päivittäin liikkuvat helsinkiläiset 300000 autoa jokaisella 200 kiihdytyksellään päivän aikaan säästäisivät tuon määrän, tulisi siitä säästöksi kokonaista 2 miljardia euroa vuodessa. Tällaista tämä on yhteiskuntatalous.

Leikki leikkinä. Meidän piti puhua ohjetilanteesta. Siis siitä milloin maailman muuttuminen todella alkaa. Ja milloin se päättyy. Ja, jos ja kun, muutoksen suuri veturi on digitalisaatio ja autonominen ajaminen, niin ihmetellään hieman mitä tapahtuu. Jätetään kuitenkin seuraavaan kertaan palvelurobotiikan ja vanhusyhteiskunnan erityispiirteet. Tässä kuvassa on ylhäällä GM:n arvio automaattisesta autoilusta 50-luvun perspektiivissä. Alakuvassa on Applen visio tältä päivältä.

Maailmalla kuhisee

Teollisuus satsaa sähköautoihin, mutta se satsaa myös itseajaviin autoihin. Google on merkittävä toimija. Testauksia suoritetaan tällä haavaa neljässä kaupungissa.  Googlen pikku kuplat testaavat automaattiajoa Kaliforniassa Mountain View pikkukaupungissa. Heillä on lisäksi testiajossa normaaleja Lexus RX450h-autoja, jotka on varusteltu itseajaviksi. Sellaisia autoja on nyt 24 kappaletta. Mountain View kaduilla pyörii 34 Google-prototyyppiautoa. Yhteensä on ajettu automaattiajolla näinä testausvuosina 2,5 miljoonaa kilometriä. Uusien täysrobottiautojen kilometrimäärästä ei saa selvää.  Kussakin autossa istuu ajokortillinen kuljettaja valmiina toimimaan. Näin laki vaatii. Googlen kuplassa ei kuitenkaan ole rattia. Polkimet siinä kyllä ovat. Muuten USA:ssa on sallittu itseajavien autojen testaus 7 osavaltiossa – mutta ei ilman rattia!

Vuodesta 2009 Google testasi avustettua ajoa maanteillä Toyota Prius -hybrideillä. Tällainen auto oli ensimmäinen USA:ssa rekisteröity itseajava ajoneuvo. Rekisteröinti tuli voimaan Nevadassa vuonna 2012.  Vuonna 2012 Google aloitti testit Lexus-maastoautoilla. Silloin oli ajettu lähes puoli miljoonaa kilometriä maantieajoa. Sitten joskus 2014 siirryttiin kaduille, silloin ryhdyttiin testaamaan prototyyppikuplaa (kuvassa). Kuplia on 34 kappaletta. Nyt on ajettu kaikkiaan automaattiajoa lähes 2 miljoonaa kilometriä. Kuplilla ei ole varmaan keritty ajaa kolmeasataatuhatta enempää. Sanovat että 90 % asioista on hallinnassa. Nyt vuonna 2016 tulee voimaan laki, joka edellyttää itseajavaan autoon ohjauspyörän ja polkimet sekä kuskin paikalle henkilön jolla on itseajavan auton ajolupa. Google protestoi. Autoteollisuus hyrisee. Kupliin pannaan ratti.

Moottoripyöräpoliisi pysäytti Google-auton liikenteen häirinnän vuoksi. Google-auto kulki sille ohjelmoitua maksinopeutta 36 km/h, alueella jossa oli 60 km/h nopeusrajoitus. Jonoa kertyi Googlen perään ja poliisi hermostui. Hän kuitenkin jätti kuitin kirjoittamatta kun havaitsi, ettei kukaan oikeastaan ajanut autoa. Googlen prototyyppikuplat ovat selvinneet testiurakastaan kunnioitettavasti. (Voiko konetta kunnioittaa?) Niille on tapahtunut kuitenkin useita peräänajo-onnettomuuksia. Autoilija joka ei ole ymmärtänyt Googlen toimintaa sen jarruttaessa äkisti on karauttanut perään. Google-auto kun ei tajunnut, kun ihminen vinkkasi että minä tässä vain katselen ja odottelen, en ole minnekään menossa. Näitä peräänajoja on pari tusinaa. Tunnettehan ilmiön. Kyllä samanlaisia tapahtumia on lähellä itse kullakin. Henkilövahinkoja ei kuitenkaan ole sattunut.

USA:ssa on itseajavien autojen lainsäädäntö 7 osavaltiossa. Googlen testiajoja suoritetaan tällä hetkellä neljässä kaupungissa: Mountain View, Kalifornia, Austin, Texas, Kirkland, Washington and Metro Phoenix, Arizona.

Puoliautomaattinen auto on tätä hetkeä

Muutamiin automalleihin on jo saatavissa digipaketti, joka mahdollistaa avustetun automaattiajamisen. Paketin hinta on viitisentuhatta euroa.  Pian se on vakiovarusteena kalliissa malleissa. Vuoden 2015 lopulla testattiin ”maailman parhaat” puoliautomaattiset.  Testiin valittiin Tesla Model S, BMW 750i, Infiniti Q50S ja Mercedes-Benz S65 AMG. Nämä autot eivät ole halvimmasta päästä. Teslan testattu malli maksaa Amerikoissa 120000:-. Teslan härpäkkeet ovat nimeltään: Autopilot, Autosteer, Auto Lane Change, Autopark, Traffic-Aware Cruise Control. Mersussa on hintaa €220000:- . Mersun laitteet on nimetty seuraavasti: Distronic Plus with Steering Assist, Adaptive Brake Technology, Active Lane-Keeping Assist. Bemari maksaa € 120000:-, sen avustuslaitteille on keksitty nimet: Driver Assistance Plus, Active Driving Assistant Plus. Infiniti on suorastaan huokea: € 50000:-. Kuljettajaa avustavat: Intelligent Cruise Control, Predictive Forward Collision Warning, Forward Emergency Braking, Lane Departure Warning/Prevention, Active Lane Control.

Amerikan testaajat valitsivat parasta laatua puoliautomaattisten autojen joukosta. Kallein laite on Mercedes S65. Se maksaa jenkeissä €220000:-. Suomessa hinta on €440000:-. Halvin testatuista on Infiniti. Sen hinta on €50000:-. Parhaaksi osoittautui €120000:- hintainen Tesla S. Suomessa tuollaisen Teslan hinta taitaa olla autopiloteineen ehkä €160000:-. No eiväthän nämä nyt ole jokamiehen autoja.

Kaikissa testatuissa autoissa nämä laitteet tarjoavat aktiivisen vakionopeussäätimen, joka kiihdyttää, hidastaa ja jarruttaa edellä ajavan auton mukaan. Vakionopeussäätimen toiminta-alue on suurin piirtein 30 km/h-160 km/h. Niissä on myös automaattisesti kaistalla pitävä ohjausautomatiikka. Jos sitten kaistaviivat häviävät tai tullaan moottoritien ulosajoon, tarvitaankin inhimillistä kuljettaja-apua. Laitteet toimivat myös vesisateessa, yöllä ja päivällä. Se mitä ei testattu ja mikä ei toimi on lumisade ja etenkin räntäsade. Voin omakohtaisesti todistaa että minun Mitsubishini aktiivinen vakionopeussäädin lakkaa toimimasta kun räntäsateen lumirätit estävät kameraa katsomasta. Näin se tapahtuu myös kaikissa näissä testiautoissa.

Vain Tesla osaa ohittaa – mutta ei aina!

Ainoa auto testatuista, joka kykenee suorittamaan ohituksen tai kaistanvaihdon itsenäisesti on Tesla. Auto tarvitsee tällaiseen operaatioon kuitenkin kuljettajan kehotuksen. Itsenäisesti se ei ryhdy ohituksiin. Muilta testatuilta ohitusoperaatio jää tekemättä.

Tesla S mallin autopilot systeemi on testaajien mielestä paras tällä hetkellä saatavissa olevista systeemeistä. Teslan paketti hakkaa Mersun, Bemarin ja Infinitin paketit. Michiganissa suoritetuissa testeissä 80 kilometrin pituisella erilaisia tieosuuksia käsittävällä ajoreitillä Teslan kuljettaja joutui puuttumaan auton kulkuun 29 kertaa, Mersun kuljettaja 58 kertaa, Bemarin kulkettaja 56 kertaa ja jumboksi jääneen Infinitin kuljettaja 93 kertaa.  Lue tuosta jos aiot ostaa puoliautomaattisen. Tarvitset välineeseen 150000 euroa. Kaikki parkkeeraavat itsekseen, joten niistä tuli hyvä kauppakassi.

http://www.caranddriver.com/features/semi-autonomous-cars-compared-tesla-vs-bmw-mercedes-and-infiniti-feature-2015-infiniti-q50s-page-2

Volvokin yrittää

Volvo on yksi hyvä esimerkki autoilun kehittämisestä. Homma tapahtuu yhteistyössä tieviranomaisten ja Chalmersin ylipiston kanssa. Jossain mainitaan Volvon panevan 100 täysin autonomista autoa testikäyttöön Göteborgissa. Testiratana on 80 km yleisiä teitä. No, autoissa on oltava kuljettaja. Hän laittaa autopilotin päälle kun ollaan testitiellä. Siellä ei ole jalankulkijoita eikä risteävää liikennettä. Ei siis ole kysymys täysin autonomisesta robottiliikenteestä. On kysymys kuljettaja-avusteisesta automatiikasta. Siitä on taas pitkä matka robottiautoiluun.

Hienoa että autotehtaat eri puolilla maailmaa testaavat kuljettajaa avustavia systeemeitä. Volvo on yksi niistä. Testialueena on E 6 moottoritie, läntinen ohikulkumoottoritie Västerleden ja pohjoinen Lundbyleden. Reitiltä on suora pääsy Volvon tehtaille Hisingenissä.

Maailman automaailma

Maailmassa rekisteröidään vuosittain noin 65 miljoonaa henkilöautoa. Uusien rekisteröintien määrä on Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa noin 5 % vanhasta autokannasta.  Luku on huomattavasti korkeampi Aasiassa. Siellä uusia autoja myydään yli 10 % vanhan autokannan päälle. Vanhaa autokantaa romutetaan ja poistetaan rekisteristä. Vaikka myynti on 5 %, niin autokanta lisääntyy 2 %. Se tarkoittaa että romutuksen taso on 3 %. Aasiassa kanta kasvaa 8 % vuodessa ja romutus on noin 4 %.

Maailman autokanta kasvaa voimakkaimmin Aasiassa.  Vuonna 2015 Kiinassa rekisteröitiin 20 miljoonaa henkilöautoa. Se on 30 % koko maailman autokannan lisäyksestä. Intiassa rekisteröintien määrä oli hieman alle 3 miljoonaa henkilöautoa. Afrikka ei ole vielä tilastoissa. Koko Afrikan rekisteröity henkilöautojen määrä vuonna 2015 oli 1,1 miljoonaa henkilöautoa. Tästä määrästä lähes puolet jäi Saharan pohjoispuolelle.

Suomessa romutetaan noin 65000 henkilöautoa vuodessa. Se on 2,5 % henkilöautokannasta. Vastaavasti uusia autoja myydään noin 4 % vanhan autokannan päälle. Vuonna 2015 myytiin 110000 henkilöautoa. Suomen autokanta on kasvanut kymmenen viimeisen vuoden aikana 8 % eli 200000 henkilöautolla. Se on alle 20000 autoa vuodessa. 60-luvun alkupuolella henkilöautokanta kasvoi 15 % vuodessa, mutta laantui sitten 10 %:iin. 1970- ja 1980 luvuilla elettiin 5 % kasvun kanssa. 90-luvun alun suurlaman jälkeen kasvu kävi jopa negatiivisella puolella. Vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen aloitettiin 3 prosentin vuosikasvulla, kunnes lama jälleen iski ja tämä vuosikymmen on sitten hissuteltu noin 1 %:n kasvulla.

Ynnäystä

Suomessa ja Pohjoismaissa kerrotaan oltavan tilanteessa jossa nuoret eivät enää osta autoja. Vielä kerrotaan autokannan muuttuvan nyt jo lähivuosina sähköautoiksi ja vielä hyvinkin nopeasti robottiautoiksi. Tämän nopean muutoksen sanotaan olevan osa digitalisaatiota, joka hyökyaallon tavoin muuttaa meidän elämämme.

Epätietoisena tämän muutoksen mahdollisuudesta ja aikataulusta ryhdyin hieman ynnäämään päästäkseni kärryille vähintäänkin muutoksen ajallisesta perspektiivistä. Toivottavasti olen väärässä. Toivon että viisaammat oikaisevat minut ensitilassa.

Kuvan perusteena on tekemäni hatustaveto valtaisasta muutoksesta Suomen autokaupassa. Henkilöautoja myytäisiin vuodessa 100000 kappaleen paikkeilla. Kymmenessä vuodessa tapahtuisi tuo muutos. Konventionaalisten bensa- tai diesel-autojen myynti romahtaisi 20000 kappaleeseen vuodessa. Loput 80000 olisivat hybridejä, ladattavia hybridejä tai sähköautoja. Robottiautot astuisivat kuvaan vähitellen 2020-luvulla. Vuonna 2060 konventionaalisten autojen osuus olisi vain 40 %. Robottiautoja olisi 17 % kaikista henkilöautoista.

Sähköautot ovat suuri toiveemme. Ladattavat hybridit ovat sähköautojen ansiokas esiaste. Minä olen asiasta innostunut omakohtaisen kokemuksen perusteella. Saattaa olla jo lukijoiden tiedossa että ajelen ladattavalla hydridillä ja kuuliaisesti kiinnitän autoni aina kotiportilla entisten hevosmiesten tapaan liekaan. Lieka vaan on nykyään sähkökaapeli. Aah! tuo ihana äänettömyys kun autoni aamulla liukuu kissamaisen pehmeästi kadun vilinään. Varsinainen ajamisen onnen elämys saavutetaan kun maantielle saavuttaessa kytken adaptiiivisen vakionopeussäätimen. Ajelen Helsingistä Kemiönsaarelle jalat mukavasti auton lattialla. Minun ei tarvitse koskea kaasuun eikä jarruun, paitsi kun käyn kahvilla tai saavun tasoristeykseen – niin mutta hupsista - kaikki ilo päättyy jos sataa räntää!

Ohjata kuitenkin pitää, sillä autossani ei ole ohjausautomatiikkaa. No erehdyin tässä omiani kehumaan, mutta se oli vain siksi, ettei kukaan väitä minun puhuvan pehmoisia, syystä ettei minulla ole autoa saatikka ajokorttia. Tällaisia väitteitä minun ystäväni arvoisat liikennesuunnittelupäälliköt ovat saaneet kuulla ennen aikaan viisaammiltaan.

Sähköautot olisi nyt jaettava kahteen ryhmään. On täysisähköautoja joissa ainoana käyttövoimana ovat akut ja sähkömoottorit. Nuo äsken mainitsemani ladattavat hybridit käyttävät sähkön lisäksi polttomoottoria lataukseen ja ajoon. CO2 päästöt tavallisilla autoilla pakoputken päässä ovat keskimäärin 250 grammaa per kilometri. Siinä ovat mukana päästöt öljylähteeltä pakoputken päähän. Sähköautoilla pakoputkea ei ole ja päästöjä syntyy vain sähkön tuotannossa. Tesla S:n CO2 päästöt ovat 135 g/km ja Nissan Leafin 119 g/km. Ladattava hybridi päästää pakoputkesta noin 50 g/km, mutta kokonaispäästöt ovat 160 g/km.

Vähenevätkö päästöt sopimusten mukaisesti? Ei missään tapauksessa. Myymällä autoja 100000 kpl vuodessa ja romuttamalla vanhoja loppuaikoina jopa 120000 vuodessa ei päästä päästöjen kannalta toivottuun autokantaan vuoteen 2060 mennessä.  Päästöt vähenevät oletetulla autokannan muutoksella 13 miljoonasta CO2 tonnista 10 miljoonaan tonniin. Ei riitä. Pitäisi päästä kolmannekseen. Miten?

MOT? Tuli valitettavasti todistettua että asiat tapahtuvat verkkaisemmin kuin heti luulisi.

• Robottiautojen vallankumousta ei kannata odottaa tulevan 50 vuoden aikana.
• Meidän on sittenkin suunniteltava kaupunkimme joukkoliikenteen ja yksilöllisen liikenteen työnjaon pohjalta.
• Sähköautot eivät vie meitä hiilidioksidipäästöjen säästötavoitteeseen.
• Säästötavoitteen saavuttaminen edellyttää radikaaleja muutoksia matkasuoritteessa ja kulkutapajakaumassa. Ne eivät synny digitalisaatiolla.
• Puoliautomaattiset autot tulevat auttamaan meitä marginaalisesti liikenneturvallisuuden suhteen.
• Mikään ei tule muuttamaan näkyvissä olevana aikana maailmassa vuosittain liikenneonnettomuuksissa kuolevien 1,5 miljoonan ihmisen kohtaloa.

Näinkö tässä kävi?

Ehkä Ritari-Ässän auto neuvoo?