Energiaa, hometta ja epätietoisuutta – kuinkas ennen?

Olen uppoutunut toivottoman kiinnostavaan aiheeseen. Pääsin mukaan hienoon pienoisseminaariin, jonka järjestivät Mer Arkkitehtien tarmokkaat naiset Julia, Jenni ja Paula. He olivat kaikki vahvasti sisäistäneet tarpeen ymmärtää energian, homeen ja terveyden kolmisointua. Minulle tuottaa vaikeuksia hahmottaa tuota ongelmaa. Sen tiedän että ongelma ei ole pieni. Se on kansallisen tason ongelma ja sellaisena varsin suuri. Jossain väitettiin homeen valtaamia asuntoja tai rakennuksia olevan Suomessa satoja tuhansia. Homeelle altistuvia ihmisiä olisi joidenkin lähteiden mukaan lähes miljoona ja homeesta oireilevia olisi neljännesmiljoona henkeä. Suuri energiankulutus rakennetuissa tiloissa on huolen aiheena.  Energian kulutus ja sen seurauksena kasvihuonekaasujen päästöt ovat Suomessa maailman kärkiluokkaa. Rakennusten lämmitys ja ilmanvaihto Suomessa vievät 37 % käytetystä energiasta. Tätä energian käyttöä, niin kuin muutakin energiankäyttöä olisi tavoitteiden mukaan pienennettävä asteittain neljännekseen. Tai tarkemmin sanottuna olisi pienennettävä nimenomaan ilmastonmuutokseen vaikuttavia CO2-päästöjä.  Suomen energiankäytössä CO2-päästöistä rakennukset (käyttö ja rakentaminen) aiheuttavat noin 40 %, liikenne aiheuttaa 20 % ja teollisuus 40 %. Suomessa on muutaman vuoden takaiset ohjeet rakennuksien eristepaksuuksien lisäämiseksi. Niitä noudatetaan uudisrakennuksissa.

Suomi on energiankulutuksen johtavia maita. Olemme maailmantilastoissa kuudentena. Sellaisiin suorituksiin emme nykyään pysty edes Mäkäräisen voimin ampumahiihdossa.

Energian kulutus ja kasvihuonepäästöt ovat tiukassa korrelaatiossa. Me emme suinkaan ole kehuttavassa asemassa. Kysymys kuuluu: miten kiistanalaiset eristeet vaikuttavat Suomen lipun siirtymään tuossa viereisessä kaaviossa?

Lisää villoja

Lisäeristämisen vaikutukset rakennusten sisäilmaongelmiin ovat nousseet alan kuumaksi perunaksi. Kukaan ei tunnu tietävän missä on villakoiran ydin. Jotkut ajattelevat koneellisen ilmastoinnin olevan ongelmien syy. Koneisiin uskovat sanovat että koneet ovat sinänsä hyvät, mutta käyttäjät säätävät ne väärin. Myös suodattimet jäävät puhdistamatta tai niitä puhdistetaan väärillä aineilla. Toiset sanovat, että eristepaksuus pitää rakennuksen ulkopinnan kylmänä ja näin homeet ryhtyvät muhimaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että Suomessa koulurakennukset ovat homeen pelossa niin puhtaaksi desinfioidut, että kaikki tarpeelliset terveyttä ylläpitävät mikrobit ovat kuolleet ja vain myrkylliset ovat jäljellä.

Valtakunnan rakennuskannasta 62 % on asuntoja. Tämä kanta kasvaa uudisrakentamisen myötä 1 % vuodessa. Muiden rakennusten osalta kasvu on ollut 2 % vuodessa, mutta hidastumassa. Jos energiansäästöjä aiotaan saavuttaa uudisrakentamisen kautta, on se melkoinen ikuisuusprojekti. Uudisrakentamista voisi tulevaisuudessa olla noin 8-9 milj. k-m2 vuodessa. Siitä 5 milj. k-m2 voisi olla asuntoja. Mukana ovat pakolaisten asunnot.

Ohjeita pukkaa

On olemassa koulukunta, joka vaatii palaamista massiivirakenteisiin ja painovoimaiseen ilmanvaihtoon. Ympäristöministeriö kehittelee lisäohjeita. Kriitikot sanovat että ohjeiden noudattaminen on käytännössä mahdotonta. Ohjeiden laatijat puolustautuvat. He sanovat, että jos suunnitellaan oikein ja rakennetaan oikein ja käytetään oikein, niin silloin ei tule ongelmia. Joku sanoo, taisi olla itse kaikkien tuntema talotohtori, joka sanoi, että väärin rakennettujen talojen rakentajat tulisi saattaa oikeuteen ja sitä kautta vastuuseen. Sanktioita olisi lisättävä. Sitten kysytään kemikaaleista. Joku epäilee rakennusmateriaalien sisältävän kemikaaleja, jotka koneellisen ilmanvaihdon luona voimakas alipaine imaisee huonetiloihin. Tähän vastaa asiantuntija, yliopiston tutkijaprofessori. Hänen mielestään on päin mäntyä, että rakennuksiin liittyvää eristysasiaa, materiaaliasiaa, kemikaaliasiaa, ylläpidon asiaa ja terveysasiaa käsitellään kolmessa ministeriössä. Hän kysyy miksi meillä vain ympäristöministeriö yksin käsittelee asiaa, joka kuuluu selvästi myös sosiaali- ja terveysministeriön sekä elinkeinoministeriön vastuualueeseen?    

”Homeita on toki aina ollut, mutta uudet rakennustavat ja materiaalit ovat luoneet otollisen ympäristön aiempaa myrkyllisemmille mikrobeille ja lisänneet huimasti haitallisten rakennusmateriaalien tuottamien yhdisteiden määrää. Sairastuneiden vahvasti kasvava määrä kertoo siitä, että suuntaa on muutettava. Olemme luoneet rakennuskulttuurin, jota ihmiselimistö ei kestä.” Näin kirjoitetaan Homepakolaiset ry:n nettisivuilla

Suunnittelijoiden yhteistyö – ongelmako?

Mitä tästä on sanottava? Siunatuksi lopuksi ihmiset puhuvat suunnittelijoiden yhteistyöstä. Nyt ei kuulemma ole lainkaan toimivaa yhteistyötä arkkitehtien, konstruktöörien ja LVI-insinöörien kesken. No, ei se aina hyvää ole ennenkään ollut. Muistan kun ystäväni Edu Kairamo jo vuosia sitten – vielä eläessään - valitteli sitä, ettei konstruktöörin kanssa enää voi punaviinipullon ääressä pohdiskella rakenteiden ja arkkitehtuurin suurta sinfoniaa. Sanoi nuoren insinöörin kertoneen olevansa kustannusohjattu. Hänpä sitten soitti Juvan Ekille. Ekillä riitti aikaa ja uusi ratkaisu syntyi siltä yhdeltä istumalta. Kiitos punaviinin! Nyt näköjään haluavat purkaa Edun piirtämän fasaadin Itiksessä. En usko että sitä ainakaan energiamääräysten takia puretaan, vaikka eipä se kyllä niitä täytäkään.

Kaikki on katoavaista – jos annamme sen tapahtua. Ainakaan niin ei tulisi tapahtua energiamääräysten vuoksi. Vai mitä, ystäväni Edu Kairamo?

Jom kippur -sota sen aloitti

Tämä asia on nyt minun epäselvässä mielessäni paisunut sellaiseksi että blogista tulee kaksiosainen. Nyt on erilainen aika kuin silloin, kun öljykriisi iski Suomeen ja koko maailmaan. Mutta kriisien polttopiste on Lähi-idässä, samoilla alueilla kuin silloinkin. Vuonna 1973 käytiin Jom Kippur -sota. Egyptin, Syyrian ja Irakin muodostama miljoonan miehen armeija 4500 panssarivaunulla ja 1000 taistelukoneella vahvistettuna hyökkäsi Israelin kimppuun idästä ja lännestä. Israel onnistui 400000 miehellä, 1500 panssarivaunulla ja 600 taistelukoneella pysäyttämään hyökkääjän. Yhdysvallat tosin avusti Israelia ilmasillalla. Sota oli suuri arvovaltatappio ja henkinen tappio arabeille. Minun toimistossani harjoittelijana ollut nuori egyptiläisinsinööri sanoi: ”Me egyptiläiset olemme tuollaisia. Jos sota tule, me kuolemme kuin kärpäset”. Israelin Moshe Dayan ja Ariel Sharon olivat ihailtuja sotasankareita. Egyptin Hosni Mubarak ja Anwar Sadat nuolivat haavojaan. Arabit ja erityisesti OPEC:in arabimaat tekivät vastaoffensiivin ja nostivat rajusti öljyn hintaa. Siitä aiheutui Suomeenkin tuntuvasti vaikuttanut öljykriisi. Sitä on nyt syytä hieman muistella. Olihan öljykriisin seurauksena melkoisen dramaattisia toimenpiteitä. Ne tulivat yhtäkkiä ja ennustamatta. Toimenpiteet olivat sitten sen mukaisia.

Hallituksen energiansäästöohjelma

Kauppa- ja teollisuusministeri Jan-Magnus Jansson julkisti hallituksen energiansäästöohjelman 18.12.1973. Aluksi hän totesi Suomen olevan energian suhteen tuonnin varassa. Öljyn osuus energian kokonaiskulutuksestamme oli yli 50 %. Hän piti tyydyttävänä sitä, että olemme saaneet pääosan öljystä Neuvostoliitosta. Muualta ulkomailta on kuitenkin hankittava puolet energiasta. Hänen mukaansa ei voitu tietää, miten öljyn hinta kehittyy. Neuvostoliittokin oli siirtymässä maailmanmarkkinahinnoitteluun. Viennin ja muun teollisuustuotannon ylläpitäminen oli välttämätöntä.  Säästöihin oli ryhdyttävä. Säästöt kohdistuisivat energian käyttöön kokonaisuudessaan. Teollisuuden säästörajoituksiin suhtauduttiin kuitenkin varovaisesti. Pelättiin työttömyysvaikutuksia. Kuluttajien säästöihin suhtauduttiin kovemmalla kädellä. Teollisuuden energiankulutus oli tuolloin 50 % koko kulutuksesta, lämmitykseen käytettiin 35 % ja liikenteeseen runsas 10 % energiasta. Eiväthän nuo luvut juuri paljoakaan eroa nykyisestä jakaumasta. Energiasäästöistä 5-6 % arveltiin syntyvän lämmityksestä, 5 % ilmanvaihdon pienentämisestä ja 1 % liikenteestä. Yhteensä pyrittiin runsaan kymmenen prosentin säästöihin.

Sodat ovat olleet kriisien syy – harvoin ratkaisu. Öljykriisi vuonna 1973 oli sotien seurausta.

Kiinteistöjen energiankulutusta oli vähennettävä tuntuvasti. Asuntojen ja toimistojen korkeimmaksi lämpötilaksi säädettiin 20 astetta. Myymälöissä ja työtiloissa oli pärjättävä 18 asteella. Varasto- ja teollisuustiloissa ylin sallittu lämpötila oli 16 astetta. Autotallien lämmitys kiellettiin kokonaan. Mainosvaloja ei saanut käyttää liikkeen ollessa suljettuna. Kiinteistöihin kohdistuvilla säästöillä arveltiin saavutettavan valtaosa säästötavoitteesta.

Liikenneministeriö asetti koko maata koskevan nopeusrajoituksen. Kattonopeudeksi tuli 80 km tunnissa. Kaduilla ja julkisilla paikoilla katuvalaistusta rajoitettiin, moottoriteillä valot sammuivat. Turhaa liikennettä oli vältettävä, niin vapaa-aikana kuin työaikana. Osa ohjeista oli kategorisia määräyksiä ja osa vapaaehtoisia suosituksia. Ministeri Jansson uskoi suomalaisten velvollisuudentuntoon ja vapaaehtoisuuteen. Kieltojen sumassa myös harrastusilmailu kiellettiin. Mukana meni myös purjelento. Charter-lentoja aiottiin vähentää. Rajoitusten kestosta ministeri Jansson ei halunnut esittää arvailuja. Määräykset ulottuisivat ensi vaiheessa kevääseen saakka.

·        asuin- ja toimistohuoneiden ylin lämpötila 20 astetta

·        myymälöiden ja työhuoneiden ylin lämpötila 18 astetta

·        varastojen ja teollisuustilojen ylin lämpötila 16 astetta

·        autotallien lämmitys kielletty

·        lämmitetyn veden käyttö uima-altaissa kielletty yleisiä altaita lukuun ottamatta

·        lumen sulattaminen kaduilta ja pihamailta lämmitetyllä vedellä kielletty

·        autojen lämmitys sähköverkosta kielletty alle 10 asteen pakkasella

·        liikkeiden näyteikkunavalaistus sallittu vain liikkeiden aukioloaikoina

·        moottoriteitä ei saa valaista

Energiapula televisiokeskustelussa

TV 1 Ajankohtaistoimitus järjesti Arto Tuomisen ja Arvi Lindin juontamana ”Energiapula”-keskustelun heti ohjelmajulistusta seuranneena päivänä. Keskustelijoina olivat kauppa- ja teollisuusministeri Jan-Magnus Jansson, osastopäällikkö, dipl.ins. Antero Aarvala liikenneministeriöstä, teollisuusneuvos Leo Neuvo kauppa- ja teollisuusministeriöstä, dipl.ins. Kaarlo Kirvelä Voima- ja polttoainetaloudellinen yhdistys Ekonosta ja johtaja Usko Santavuori Esso Oy:stä.

Vasemmalta keskustelijat: Neuvo, Aarvala, Santavuori, Tuominen, Kirvelä ja Lind.

Keskustelu olikin äärimmäisen asiallisilla linjoilla. Politiikkaa siihen ei sisältynyt lainkaan. Tilanne ymmärrettiin. Se oli vakava ja väistämätön. Energiahuollon heikoiksi kohdiksi todettiin sähkön saanti ja osa öljyhankinnoista. Sähköverkkoa pidettiin erityisen heikkona lenkkinä. No, eipä se sähköverkko ole poistunut agendalta vaikka vuosia on kulunut jo lähes kaksi sukupolvea. Energiakriisi arvioitiin pysyväksi olotilaksi. Tuohon aikaan ei luonnollisestikaan tunnistettu mitään kasvihuoneilmiötä. Uusista energialähteistä uskottiin hiileen ja atomivoimaan. Hiilivarantojen arveltiin riittävän 500 vuodeksi. Loviisan atomivoimala oli valmistumassa. Atomivoiman käytöstä teollisuusneuvos Neuvo korosti erityisesti hinnan halpuutta. Neuvo sanoi ydinvoiman maksavan vain neljänneksen öljyyn verrattuna. Keskusteltiin myös pitkään palavan kiven ja palavan hiekan käytöstä öljytisleenä. Tähän erityisesti Usko Santavuori asetti suuria toiveita. Mielenkiintoista että jo silloin ennakoitiin noita öljyvaroja. Teollisuuden energian turvaamiseksi teollisuusneuvos Neuvo piti tärkeänä vesialtaiden rakentamista Kemijoen ja muiden voimalaitosjokien varteen. Maakaasun käyttö oli kuitenkin toiveita herättävää, erityisesti teollisuuden energianlähteenä. Toimintansa aloittaneen Neuvostoliiton kaasuputken virtaamaa toivottiin silloisesta kolminkertaiseksi.

  

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/energiakriisi-vuonna-1973

Pula-aika ovella – tästä oltiin varmoja

Keskustelun kiinnostava pääkysymys oli energian säästäminen. Yleisö kysyi, tuleeko nyt pula-aika 30-luvun tapaan? Keskustelijat sanoivat näin olevan. Kaikki keskustelijat olivat liikuttavan yksimielisiä muutosten tarpeesta. Muutoksen tuli tapahtua elämäntavoissa ja elämänasenteissa. Neuvo sanoi: ”Tällaista hulluutta ei voi jatkaa!” Jansson sanoi: ”On pyrittävä valikoivaan taloudelliseen kasvuun!” Kaarlo Kirvelä korosti erityisesti ilmastoinnin kielteistä osuutta energian käytössä. Hänen mielestään koneellista ilmastointia olisi vähennettävä. Hän väitti ihmisten mukavuudenhalun lisänneen koneellisen ilmastoinnin energiakustannuksia. Kirvelä vaati myös teollisuudelta asennemuutosta. Teollisuus kulutti tuolloin 50 % energiasta. Kaarlo Kirvelä sanoi teollisuuden tottuneen rationalisoimaan halvan energian pohjalta. Nyt oli rationalisointisysteemi muutettava siten, että energiaa korvataan pääomalla. Suomessa ei kuitenkaan pidetty toivottavana teollisuustuotannon supistamista Ison-Britannian malliin työviikkoa lyhentämällä.

Liikenne kiinnosti kansalaisia – niin kuin nytkin

He kysyivät, miksi Suomessa ei voida järjestää porrastettua nopeusrajoitusta Ruotsin tapaan. Myös liikennelentäjät olivat huolissaan palkanmaksustaan. Jäärata-autoilijat pelkäsivät ajotaidon katoavan. Muutoin liikennerajoituksiin suhtauduttiin ihmeen rauhallisesti. Liikenneministeriön osastopäällikkö Antero Aarvala uskoi ihmisten vähentävän autoilua ja toivoi siirtymää joukkoliikenteeseen. Hän arveli polttoaineen kulutuksen laskevan 5 %. Tähän ei kuitenkaan öljyteollisuuden edustaja uskonut. Hänen mielestään kulutus vähenisi vain 0,3 %. Yleisökysymyksissä tiedusteltiin ryhdytäänkö Suomessa eräiden muiden maiden tapaan rajoittamaan autoilijoille myytävää polttoaineen määrää. Ruotsissa oli siirrytty systeemiin, jossa polttoainetta myytiin korkeintaan 100 litraa seitsemän viikon ajalle. Tämä merkitsi käytännössä päivittäiseksi ajomatkaksi 20 kilometriä! Tähän ei harvaan asutussa Suomessa haluttu mennä. Myös autottomat sunnuntait olivat hallituksen kaavailujen ulkopuolella. Antero Aarvala mainitsi myös nopeusrajoituksen vähentävän liikennekuolemia. Siinä hän olikin harvinaisen oikeassa, sillä kuolemat vähenivät vuoden 1974 aikana 200 hengellä ja loukkaantuneet lähes 2 000 hengellä. Suunta jatkui.

Televisiot kiinni yhtenä päivänä viikossa

Yksi televisiopäivää kuluttaa energiaa 600 000 kWh. Arto Tuomisen televisio-ohjelman aikana 600 000 katsojaa kulutti sähköä 30 000 öljylitran verran. Televisio-ohjelmien katkaisemista yhtenä päivänä viikossa ei kuitenkaan pidetty välttämättömänä osana suurta elämänmuutosta. Miten olisi nyt?