Keskuspuisto on ollut minun blogeissani esillä useaan
kertaan. Lukijoitakin on riittänyt. Olenko jäävi? Onhan minulla yhteistä
tonttirajaa keskuspuiston kanssa 130 metriä. Olenkin ilmeisesti asianosainen ja
minulla ei ole puhevaltaa. Puhevallasta puhuen ihmettelen vallalla olevaa
vaikenemisen periaatetta. Oli sitten kysymys keskuspuistosta tai Malmin
kentästä tai bulevardeista, tai Helsingin kasvutavoitteista yleensä. Ne ovat
ilmeisesti tabuja. Niistä ei voi keskustella. Keskustelu on rajoitettu
kaupunkisuunnittelulautakunnan sisälle, pieneen piiriin. Yksi vetää narusta ja
muut seuraavat tahdottomina perässä. No, yksi tai kaksi. Vuorovaikutussuunnittelijat
hoitavat kansalaisten mielipiteiden säilönnän poliittisesti kontrolloituihin
varastoihin ja jos sitten vastaavat ihmisille eivät vastaa kysymyksiin vaan
kertovat mitä heidän on käsketty kertoa. Tekevät sen vielä niin innostuneina.
Aivan kuin olisivat juuri samaa mieltä – oikeasti. Outoa keskustelua. Kuin
yksisuuntaista katua ajaisi. Suojateitä tai risteyksiä ei ole. Poikittain ei
saa kulkea, saatikka vastavirtaan. Näin nyt siis mennään. Yleiskaava halutaan
viedä läpi, ja siinä samassa yhteydessä, pienenä bagatellina, pyyhkäistään
keskuspuistoon koko joukko kerrostalopikseleitä.
Troikka kulkee
yksisuuntaista katua
Eivät kutsu edes kahville?
Minä olen kirjoitellut melkoisen aktiivisesti näistä
asioista. Olen odottanut kavereiden taholta jotain vuorovaikutteista. Olisin
toivonut että olisivat kutsuneet kahville ja panneet lujille. Olisivat vaikkapa
moittineet sotkeutumisesta heidän kuvioihinsa. Noli tangere circulos meos!
Olisivat selittäneet miten kiusallista on, kun vanhat kollegat ja kaverit
osoittautuvat tietämättömiksi. Olisivat sanoneet että juuri he haluavat välttää
vanhojen kavereiden julkista häväistystä. Siksi he ovat vaiti. Eivät kutsu
kahville. Ehdotin tässä vuosi sitten erityistä projektia, joka antaisi
mahdollisuuden vastasuunnitelmien tekijöiden saada itsensä kuulluksi. Kutsuin
tällaista forumia nimellä ”vasta-aallokko”. Ehdotin että
kaupunkisuunnitteluvirasto varaisi nyt alkuun millin verran rahaa vuodessa
tällaisten suunnitelmien ”vuorovaikuttamiseen”. Kyllä me tiedämme tällaisia suunnitelmia
olevan - muitakin kuin Murolen blogi-ideat. On vaikkapa Olli Hakasen Quick Step
tai Malmin lentokentän vastaprojektit tai vaikkapa Guggenheimin uusajattelu. Kirjoittipa
tuosta G:stä nyt vanha maestro Raimo Ilaskivi tämän päivän Hesarissa. Ei muuten
kirjoittanut Hesari sanaakaan ihmisketjusta. No tehdään näistä vasta-aallokoista
lista, kunhan Mikko Aho saa hankkeen pystyyn. Kyllä, se vaatii rohkeutta. Mutta
uskonhan minä vanhojen ystävien rohkeuteen – vai horjuuko se?
Tykkään, en tykkää!
Adressit pullistelevat nimiä. Malmin adresseissa ja
kansalaisaloitteessa on kymmeniä tuhansia nimiä. Keskuspuiston koskemattomuuden
puolesta on adressiin kirjoitettu lähes 11000 nimeä. Siis onko se niin että
vain 11000 ihmistä on keskuspuiston supistamista vastaan ja 610000 ihmistä
kannattaa lisärakentamista keskuspuistoon.
Tai onko se niin että kaikki kokoomuksen, demareiden ja vihreiden
kannattajat perheineen haluavat keskuspuistoa rakennettavaksi – heitä on noin 66
% väestä, kun taas vassarit yhdessä ruotsalaisten, kristittyjen ja
perussuomalaisten kanssa, mukaan luettuna Yrjö Hakanen, he taas säästäisivät
puiston – heitä on noin 34 % väestä. Nuo säästämistä haluavat 200000 ihmistä, tai
heidän puoluekaaderinsa, he ovat vähemmistö, heidän on alistuttava kun 400000
Helsingin asukasta edustavat puoluekaaderit puhuvat. Kaikkein
mielenkiintoisinta tässä on se, että samat valtuutetut jotka 29.1.2014 päättivät
vahvistaa keskuspuiston suojelevan kaavan, ovat nyt muuttaneet mielensä. Voiko
tuollaisiin tuuliviireihin mitenkään luottaa?
Hyvä huono päivä?
Kansalaisyhteiskunta yrittää. Tänään yritettiin jälleen. Siis
eilen tämän blogin kirjoitushetkeen nähden. Keskuspuiston puolustajat halusivat
ihmisketjulla osoittaa ihmisten tahdon. Ehkä päivä oli hieman huono. Kaunis
kyllä – ihana. Mutta nyt elämme sienestyksen huippuaikaa. Herkkutatit ja mustat
torvisienet odottavat meitä metsissä, muista monista ihanuuksista
puhumattakaan. Kesämökkikauden viimeinen viikonloppu on käsillä. Oliko se nyt
aivan viisas valinta tämä siunattu päivä?
Toisaalta puoluekaaderit kokoontuvat Helsingin kaupunginhallituksen ja
kaupunginvaltuuston kokouksiin heti alkusyksystä. Silloin asioista aiotaan
päättää. Pitihän tämä ihmisketju saada tehtyä ennen päätösten lopullista valmistelua.
Vaikka taitavat ne jo olla paketissa, ryhmien pakkoäänestyspäätöksin sidottuina.
Oli jännittävää kokoontua Pirkkolan urheilupuistossa, pyöräteiden
risteykseen, paikkaan johon on meiltä kotoa vain pari sataa metriä. Näen siellä
heti tuttuja. Maija Hakanen on agitaattorin tehtävissä. Hänellä on sähköinen
mölyfoni, josta ei kuitenkaan saada aivan riittävästi tehoa irtoamaan. Mutta
hyvin kuullaan. Ihmismäärä kasvaa silmissä kriittisen hetken lähestyessä.
Paikalla on ilahduttavasti niin nuoria kuin vanhoja. Banderolleja on piirretty
ja kaikeksi hauskaksi jaossa on jo aiemmin metsään vedettyä huomioteippiä.
Sillä voidaan vitjaa venyttää, jos tarpeellista pituutta ketjulle ei synny. No
voihan sillä vielä välttää vieraan ihmisen kädestä pitämisen. Se ei meille
suomalaisille oikein luonnistu, vaikka aate olisikin yhteinen.
Maija Hakanen on
Pirkkolan omakotiyhdistyksen puheenjohtaja ja keskuspuistoaktivisti. Hän hoiteli agitatsioonihommia kun
paalupaikkaa organisoitiin. Banderollit olivat niin nuorten kuin vanhempienkin
suosiossa. Kaikki saivat ihanat huomioteipit kaulaansa, vyötärölleen tai kätensä
jatkoksi. Minäkin. Tuolla kypärän päällä loistaa ikään kuin pyhimyksen kehä.
Ketjut
levittäytyneinä keskuspuiston poluille. Kuvissa on pari mielenkiintoista
kohtaamista. Vasemmassa yläkuvassa professori Olavi Syrjänen ja vasemmassa
alakuvassa varatuomari Lauri Nordberg. Molemmat ihmisiä jotka ovat liittyneet
minun elämääni.
Olavi Syrjänen – asiantuntemus
ketjussa!
Ihmisketjuun liittyneet
ihmiset ovat kiinnostavia. Ensin törmään professori Olavi Syrjäseen. Hän on
liikkeellä vaimonsa kanssa. Olavi on todellinen asiantuntija. Hän oli ympäristöministeriön
kaavoitus- ja rakennusosaston päällikkö ja asuntohallituksen
pääjohtaja. Eläkkeellä hän ei ole
suinkaan lepäillyt. Siihen viittaa aktiivisuus keskuspuistoasiassa, mutta myös
tuore Maankäyttö- ja rakennuslaki selityksineen. Yli tuhatsivuinen teos on
tehty yhdessä Lauri Jääskeläisen kanssa. Päivitetty osa ilmestyi tänä vuonna.
Keskuspuistosta hän kirjoitti Yhdyskuntasuunnittelun
seuran nettisivulla viisaita sanoja: http://www.yss.fi/keskuspuisto-sailytettava-helsingin-yleiskaavassa/
. Hän sanoi mm. näin: ”Kunnan kaavoituksen kannanotoilta on voitava edellyttää
luottamuksensuojaperiaatteen mukaisesti ennakoitavuutta ja johdonmukaisuutta.
Kuntalaisilla on oikeus luottaa maakuntakaavan ohjausvaikutukseen ja juuri
tehtyihin kaupunginvaltuuston ratkaisuihin ja niiden jatkuvuuteen, kun on
kysymys keskeisestä virkistysaluekokonaisuudesta.”
Minulle myöhemmin lähettämässään vietissä hän epäili keskuspuiston
tuhoavaa yleiskaavaa esitelleiden viranomaisten ottaneen käyttöön Venäjän
trollitehtaiden menetelmät: ”Niin kaksilla rattailla ajellaan. Räikeätä oli
Laiturilla tammikuun alussa 2015 avattu yleiskaavanäyttely. Sen suurin ja
eniten silmiin pistävä laite oli koko tilan korkuinen Keskuspuistokartta, jossa
Keskuspuisto oli osoitettu nykyasussaan voimassa olevien asemakaavojen
mukaisena karttana. Näyttelyssä jaettiin kaupungin rakennusviraston
“Keskuspuisto tutuksi pala palalta”-opaskirjoja, joilla hehkutettiin
Keskuspuiston merkitystä. Paljon sivummalla oli paljon pienempi
yleiskaavakartta, josta tarkkaan katsoen totuus paljastui.”
Maija Hakanen jakoi
tiedotetta. Siinä puhuttiin keskuspuiston puolesta – totta kai!. Tiedotteessa
oli iso kartta jossa keskuspuisto kokonaisuudessaan oli rajattu. Tuo kartta minua hieman hämmästyttää. Jossain taidettiin sanoa sen selkeyttävän
ihmisten kuvaa yleiskaavan vaikutuksista puistoon. Minusta se ei suinkaan
selkeytä. Se johtaa harhaan. Yleiskaavan kartoissa tuollainen punaisen kukertava
väri kertoo pikseleistä, jotka kätkevät sisäänsä rakennusoikeutta. Nyt tuo
kartta jotenkin harhauttaa luulemaan, että yleiskaavassa keskuspuiston kaikilla
laidoille leikattaisiin puistoa ja tarjottaisiin rakennusoikeutta tai että
uutta tiivistä rakennettaisiin jo olevan päälle. Tämän kartan mukaan meillä
Pakilassa ja Pirkkolassa syntyisi uuttaa pikselimassaa. Kartan mukaan sitä
syntyisi myös Maunulassa ja Länsi-Pasilassa. Niin ja väritys harhauttaa
luulemaan että puistoa leikattaisiin vielä Tonttukummussa ja Paloheinässä. Ei
synny eikä leikata. Kartta antaa väärän kuvan. Minun mielestäni tämän
kaltaisissa visualisoinneissa tulisi pysyä tiukasti asiassa. Muuten aseet
siirtyvät viholliselle.
Sitten kohtaan Lauri Nordbergin
- mahtavaa
Näen kyllä ihmisketjun yhtenä lenkkinä Paavo Arhinmäen,
hän kulkee yhdessä Yrjö Hakasen kanssa. Näen myös muita tuttuja. Mutta sitten
näen todella vanhan hyvän veikon. Hän on Lauri ”Lars” Nordberg. Tuo tapaamisen
hetki läikäyttää mieleen säväköitä muistoja. Lasse oli Helsingin
kaupunkisuunnittelulautakunnan monivuotinen demarijäsen. Hän oli parivaljakkona
Ylermi Rungon kanssa. Se ei tainnut olla aina aivan yksimielistä tuo
päätöksenteko samankaan puolueen sisällä. Runko oli metromiehiä. Nordberg oli
taas vannoutunut raitiovaunumies. Lauri Nordberg oli vahvasti yksityisautokielteinen,
hän oli lautakunnassa aatteen isänä kun Vapaudenkatu lyötiin lopullisesti
listoilta vuonna 1978. Sittemmin hän ilmeisesti kyllästyi demarikomentoon ja
vihertyi. Nyt hän marssi ihmisketjun oheismiehenä ja jakoi Maaseudun
Tulevaisuus -lehteen tekemäänsä artikkelia. Tekstin perusteella Lauri ei näytä
olevan vihreillä linjoilla. Hän ei haluaisi kasvattaa Helsinkiä
miljoonamittoihin. Hän myös epäilee kaupungin muuttuvan kulttuuriltaan liian
voimakkaasti ja liian nopeast, koska väestö kasvaa vain ja ainoastaan
maahanmuuttajien voimin.
Laurin tapaaminen on hieno yllätys. Kirjassani ”Ihmistä
ei voi suunnitella, kiveä voi” olen siteerannut paljon Laurin sanomaa.
Henkilöviitteissä Lasse on mainittu ainakin kymmenen eri tarinan yhteydessä.
Kun tapasimme, oli pakko halata. Niin kivalta se tuntui.
Nyt tiivistetään asukkailla, mutta 70-luvulla
tiivistettiin työpaikoilla. Arkkitehti-lehden 1/1974 jutussa debatoitiin
Helsingistä. Lauri Nordberg kirjoittaa silloisesta tiivistämisestä näin:
"Tällä hetkellä huolestuttaa eniten se tiivistämishysteria, joka on
päässyt vallalle kaupunginjohtajien ja johtavien luottamusmiesten piirissä.
Lienee selvää, että työpaikkojen sullominen Helsingin seudulle on edullista
liike-elämälle. On kuitenkin erehdys luulla, että se olisi taloudellista. Usein
ainoa esitetty kysymys on: onko osayleiskaavan kerrosalan maksimi nyt varmasti
saavutettu? Toinen ikävä piirre on lautakunnassa vallalle päässyt
rohmuamismentaliteetti. Pyritään hankkimaan omaa puoluetta lähellä oleville liikeyrityksille
lisää rakennusoikeutta ja muita asemakaavallisia etuja. Asemakaavasta on tullut
kauppatavaraa. Uusia toimistotaloja ei yksinkertaisesti kannata rakentaa. Tämä
on seikka, jota kaiken voittavan kasvun apostolit eivät tosissaan ole ottaneet
huomioon. Itä-Pasila kuitenkin jo nousee. Sitä voidaan pitää kokeiluna.
1960-luvun kompaktikaupunki-ideologian yhtenä huipentumana."
Ketju kasvaa, puistoon ei
saa kajota!
Ihmisketjuun liittyi lopuksi tuhatkunta henkeä. Ketju
ulottui Pirkkolasta Maunulan majalle. Taisi Laakson päässä olla toinen
”kaupunkilaisten” ketju. Me maalaiset hoitelimme kriittistä puiston osuutta.
Onhan se juuri Pirkkolan urheilupuiston kohdalla ja Maunulan hautausmaan
kohdalla jossa suurimmat kuristukset uhkaavat. Tosin kyllä Nordenskiöldin kadun
kohta on myös kriittinen uuden jäähallihankkeen vuoksi. Minusta olisi mahdollista jossain kohdin
Pirkkolantien eteläpuolella tehdä harkittuja maankäyttöratkaisuja
bulevardityyppisen kadun toteuttamiseksi, mutta kahden pikselin ”korjaus” Kehä
I:n kulmilla vei luottamuksen ja nyt ei ole muuta mahdollisuutta kuin vaatia
tämän prosessin täydellistä pysäytystä. Keskuspuistoon ei saa kajota!
Kaupunkilaisten soisi sankoin joukoin allekirjoittavan kuntalaisaloitteen 2763 (http://tolkkuakaavaan.org), jossa vaaditaan helsinkiläisten perustuslaillista oikeutta osallistua elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon sekä ylimitoitetun yleiskaavan palauttamista valmisteluun järkevän väestötavoitteen pohjalta.
VastaaPoistaVuoden 2012 kuntavaalien aikaan Helsingin väestönkasvuennuste oli johdonmukaisesti ja pitkiä trendejä seuraten 120.000-150.000 uutta asukasta vuoteen 2050 mennessä.
Tämänhetkinen mieletön tavoite 260.000 on lyöty tiskiin vasta kuntavaalien 2012 jälkeen, ja sitä toteuttava yleiskaavaprosessi paapottu hyväksyntää vaille valmiiksi yhden ja saman valtuuston aikana.
Tavoitteen edellyttämät asuinneliöt aiotaan vieläpä sisällyttää yleiskaavaan kaksinkertaisina, kun normaali varmuuskerroin on 1.5.
Ja pisteenä i:n päälle tämä yksi ja sama valtuusto aikoo nuijia kaavansa läpi ennen seuraavia vaaleja.
Hurraa, suomalainen demokratia ja perustuslaki.
"Edustuksellisen demokratian" käsitettä tuntuu moni valtuutettu toistelevan papukaijana, mutta ei valtuustopaikka tarkoita mandaattia tehdä ihan mitä huvittaa kansalaisia kuuntelematta.
VastaaPoistaYllä mainittu kuntalaisaloite (http://tolkkuakaavaan.org) tähtää valtuustokäsittelyyn. Sen se saa, jos onnistuu keräämään äänioikeutetuilta helsinkiläisiltä vielä noin 11.000 allekirjoitusta ennen kuin yleiskaava hyväksytään valtuustossa.
Siispä kaikki äänioikeutetut helsinkiläiset, vaatikaa perustuslaillisia oikeuksianne, tai ne viedään teiltä! Allekirjoittakaa aloite ja auttakaa siten velvoittamaan valtuutetut ottamaan näin vaalien alla kantaa siihen, onko demokratia heidän mielestään toteutunut kaavaprosessissa asianmukaisesti.
Ennen kaikkea kertokaa aloitteesta kaikille helsinkiläisille tuttavillennekin, ja pyytäkää heitäkin kertomaan eteenpäin.
Hyvä! Laitoin nimen aloitteeseen. Nyt ei enää tarvita kuin 10999 nimeä. Kyllä ne sinne tulevat. Uskon niin.
PoistaNordenskiöldinkadun kohdalla yleiskaava taitaa lähinnä kirjata nykyisen tilanteen. Jäähallihankkeen asemakaavoitukseenhan valtuusto linjasi viisaasti, ettei Pohjoisen stadiontien itäpuolelle saa rakentaa maan päälle. Länsipuolen pysäköintialueen rakentaminen on hankalampi tapaus. Parking ei ole sama kuin park, mutta säilyttäähän se nykyisellään edes näköyhteyden puiston osien välillä.
VastaaPoistaPirkkolan kohdan kavennusta pidän ongelmallisena, mutta mainitsemaasi Pohjois-Haagan ja Keskuspuiston yhteyttä en hahmota. Kuvittelisin täältä pääsevän uudessa tilanteessa Keskupuistoon siinä missä nytkin. Ida Aalbergin (kapean) puiston jatkeena on yleiskaavaehdotuksessa viheryhteys, mikäli sellaista kaipaa. Mukavana puolena matkalla ei ehkä enää kaipaisi kuulosuojaimia.
Jännä tuo vuoden 1974 lainaus herra Nordbergin tekstistä. Luemma oli tiivistämishysteria päällä, vaikka tuolloinhan juuri kaupunkirakennetta hajautettiin aivan räjähdysmäisesti. Mikä nyt sitten hyvä olisi, kaikille oma punainen mökki Pihtiputaalta?
VastaaPoistaKiitos Pentti kauniista sanoistasi. Minäkin muistan sinut 1970- ja 1980-luvun merkittävimpänä liikennesuunnittelijana. Eikä pelkästään töittesi ansiosta, vaan myös siksi, että aktiivisella ja asiantuntevalla osallistumisella sen ajan keskusteluihin, vaikutit ratkaisevasti koko suunnittelun ilmapiirin muuttumiseen. Tiedoksi sinulle ja muillekin, että olen edelleen ns. paloheimolainen vihreä, mutta en enää minkään puolueen jäsen.
PoistaYleiskaavaehdotuksesta vielä. Kun nykyinen kslk kolme vuotta sitten päätti tavoitteista - 250 000 uutta asukasta yleiskaava-alueelle, se ei voinut tietää, mihin se johtaa. Nyt se on nähty. Tampereen ja Kemin yhteenlasketun ihmisjoukon tunkeminen alueelle johtaa väistämättä sekä tärkeiden viheralueiden menettämiseen että ylitiiviiden kaupunkislummien rakentamiseen. Sen vuoksi olisi käännyttävä takaisin tältä tieltä. Sitä edellyttävät, paitsi kymmenet tuhannet Keskuspuiston käyttäjät, myös Koillis- ja Itä-Helsingin asukkaat, joiden 18 kaupunginosayhdistystä vastustavat ehdotettua kaavaa. Se on palautettava ja tuotava tarkistettuna uudelle valtuustolle vuoden kuluttua.
Lauri.