Ranskan kielen kesäopetusta Kemiön tuulessa ja auringonpaisteessa

Minun ranskan kielen opettajani oli Anna-Liisa Sohlberg, legendaarinen hahmo koulussamme. Hän oli vahva ja vaativa persoona. Erityisesti pojat olivat hänen suojeluksessaan. Tytöt saivat joskus ansaitsematonta kovistelua. Ranskaa opiskeltiin lukioluokilla neljä tuntia viikossa. Monet saivat tästä kolmen vuoden opiskelusta taidon kirjoittaa ranskan ylioppilaskirjoituksissa. Leena Soivio kirjoitti vuonna 1998: ”Anna-Liisa Sohlberg oli opettajana ja kasvattajana yhtälailla säkenöivän älykäs kuin voimakkaasti tunteva. Jos ja kun nämä ominaisuudet joutuivat ristiriitaan, sovittelevaksi tekijäksi nousi ennen pitkää suurpiirteinen huumorintaju. Kukaan hänen vaikutuspiirissään ollut ei voinut välttyä voimakkaan persoonallisuuden kosketukselta.” Mielelläni muistelen Minkkua ihmisenä ja opettajana. Kerran tosin olin melkomoisessa hesteessä. kun hän pyysi minua mukaan operettiin. Hän kyllä tiesi minut täysin ammuvainaan nuottiseksi, mutta pyysi kuitenkin. Esiinnyin koulun juhlissa esitetyssä operetissa Valkoinen hevonen herra Wilhelm Gieseckenä. Puherepliikit kyllä sujuivat, mutta laulu ei. Minut määrättiin aukomaan suutani ikään kuin laulaisin. Niin tein. Se jäikin viimeiseksi näyttelijäsuorituksekseni. Tosin ihminen joutuu elämässään näyttelijäksi. Pidin juuri Tallinnassa esitelmää ihmisen urasta ja elämästä. Sanoin näin: ”Teidän on astuttava näyttämölle. Sisäistettävä laadittu käsikirjoitus ja ohjaajan toimet ja vielä toisten näyttelijöiden läsnäolo. Teidän on eläydyttävä vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Olette näyttämöllä, jossa kaikki on läpinäkyvää.”

Oliko tämä aasinsilta? Aasinsilta ranskan kielen kesäopetukseen. Sitä se oli. Nyt on nimittäin käynnissä Antin 12 v. kesäpreppaus. Olisi parannettava todistukseen putkahtanutta numeroa 7. Mummu on tätä prosessia ankarasti vaatinut. Minä joudun kesäopettajaksi. Ranskan kielen taito on rapistunut. Nykyaikaiset opetusmenetelmät ovat vieraita. Ennen päntättiin sanoja ja lauseita. Käsin kirjoittaminen on muuttunut tekstaamiseksi. Käsialaa ei enää ole. Mutta koneella kaikki sujuu. Kunhan vaan saa nuoren irti käynnissä olevasta kansainvälisestä pelituoksinasta. Pelataan tiiminä strategiapeliä, jossa turvallisuusmiehet taistelevat terroristeja vastaan. Mummun painostus aika ajoin tepsii. Luetaan tavallisimpia verbejä. Kirjoitetaan taivutuksia Power Pointiin. Antti sanoo ranskan kielen tekstimuistiansa huonoksi. Englanti sen sijaan sujuu loistavasti kirjoittamalla ja puhumalla. Puuttuu kuulemma ranskan kielen hahmotus.

Verbien taivutuksen yhteyteen Antti tekee kuvat. On kuvitelma, että kuva ja sana yhdessä porautuisivat aivolohkoon. Kuvista tuli niin kivoja, että päätin panna ne blogiini. Ensimmäinen kuva kertoo lentävästä miehestä. Verbi on voida pouvoir. Niin, jokainen voi lentää!

Voin lentää POUVOIR

Tahdon yksisarvisen VOULOIR

Teen taloa FAIRE

Menen kauppaan ALLER

Annan DONNER

Minulla on pallo AVOIR

Otan PRENDRE

Juoksen COURIR

Syön MANGER

Kannan PORTER

Juon BOIRE

Nukun DORMIR

Herään RÉVEILLER

Kuljetan TRANSPORTER

Tiedän SAVOIR. Mies näyttää Kiinan tietäjältä. Sieltä se viisaus taitaa nykyään virrata. Täytyisikö vaihtaa kieltä?

Kaikki päättyi tietämiseen. Sokrates sanoi, että hän ei luule tietävänsä sellaista, mitä ei tiedä. Hän havaitsi, että hänen keskustelukumppaninsa eivät tienneet mitään mutta luulivat kyllä tietävänsä paljonkin. Näin Sokrates päätteli olevansa viisas ainoastaan siinä, että hän tiesi, ettei tiennyt mitään.