Raideliikenne on melkoisen hämmästyttävä ilmiö. Nyt sen varsinkin huomaa, kun kiinalaisetkin ovat valmiita sijoittamaan vihaisten
lintujen hankkeeseen miljardikaupalla rahaa. Uskoitko muuten tuohon? Miten voi
olla mahdollista, että 1800-luvulla keksitty teräskisko teräspyörää vastaan on
myös tämän hetken suosikkiratkaisu. Se on nyt niin suuri suosikki, että
meidänkin poliitikkomme sanovat raideliikenteen kehittämisen olevan lähes
merkittävin keino kasvihuoneilmiön torjunnassa. Samaa tuntuvat kertovan
ministerit ja korkeat virkamiehet. Raideliikenteen investointipaketti on
kohoamistaan kohonnut. Nyt uskalletaan jo henkäistä 15 miljardin
investointitarpeista valtakunnan tasolla. Tästä määrästä pääkaupunkiseutu
sijoittaa hankekoriin puolet. Jos vielä heitetään Tallinnan tunneli toiveiden
tynnyriin, ollaan 30 miljardissa. 30 seuraavan vuoden aikana se tietää
investointeihin yhden miljardin kokoisen rahasäkin vuodessa. Se on
kolminkertainen määrä vanhaan tasoon verrattuna. Rahoittajat lienevät jo
jonossa.
No, jos tämän
ihmeellisen keksinnön historiaa tarkastelee, niin eihän se kehitys nyt aivan
suoraan tähän nykyiseen raide/pyörä kombinaatioon johtanut. Ensin ajettiin
puuraiteilla, sitten metallilevyillä päällystetyillä puuraiteilla ja sitten
valurautaisilla raiteilla. Keksittiin sitten tuo kartiomuoto vaunun pyörään kiinteän akselin päähän. Vihdoin sitten päädyttiin hitsattuihin raiteisiin ja
”kiskot ne kolkkaa VR-polkkaa” lakkasi kuulumasta. Höyryvoimasta siirryttiin
sähköön ja vihdoin suurnopeusjunat tulivat aikamme kehityskärkeen.
Palataanpa tuohon kuumaan kysymykseen raiteista ja ilmastonmuutoksesta.
Miksei palattaisi, ovathan liikenteen päästöt maassamme noin kymmenes kaikista CO2-päästöistä.
Raideliikenteen osuus kaikista maamme henkilömatkakilometreistä on 5 %. Henkilöautolla matkustamisen osuus
matkakilometreistä on 80 %. Tavaratonnikilometreistä tieliikenteen osuus on neljännes.
Jos nyt sitten teoriassa siirtäisimme jopa 10 % henkilöautoliikenteestä ja
saman verran tavaran maantieliikenteestä raiteille päästöt vähenisivät
nykytilanteeseen verrattuna 11 milj. CO2 tonnia 30 vuodessa. Raideliikenne kasvaisi silloin
matkakilometreissä nykyisestään runsaasti kaksinkertaiseksi. Tarkemmin
sanottuna tämä tarkoittaa että 30
vuodessa raideliikenne hoitaisi yli 100 miljardia aiemmin henkilöautolla
suoritettua matkakilometriä. Se tarkoittaisi lähes 8 milj. tonnin CO2-päästöistä
pääsyä. Samassa ajassa raiteille siirtyvä 10 % tavaraliikenteestä pudottaisi
CO2 päästöjä 2 milj. tonnia. Yhteensä tuo olisi 10 % koko saatavasta liikenteen
päästövähennyksestä tulevan 30 vuoden aikana. Hyvä juttu, mutta maksaako
liikaa?
Kysymys kuuluu kuinka
paljon kannattaisi investoida, jos kysymys olisi vain kasvihuoneilmiön
hillinnästä. Kansainvälisessä päästökaupassa jotkut puhuvat 100 euron hinnasta
CO2-tonnille. Jos nyt olisi toteutettava
Suomessa nuo raideliikenteen kautta saatavat 10 milj. tonnin päästöjen säästöt raiteisiin
kannattaisi satsata yksi miljardi. Ei siis suinkaan sitä 15 tai 30 miljardia joista
nyt puhutaan ikään kuin kasvihuoneilmiön torjuntana. Kysymys on jostain muusta.
Ei raideliikenteellä yksin voi kasvihuoneilmiötä torjua. Tarvitaan
huomattavasti rajumpia temppuja.
On turvattava teknologiaan
Teknologia vähentää ajoneuvojen yksikköpäästöjä 70 %
vuoteen 2050 mennessä. Olen aiemmin
blogissani laskeskellut yhdyskuntarakenteen tiivistämisen vaikutusta liikenteen
päästöihin. Tuolloin päädyin ehdottamaan, että keskitämme koko huomiomme
teknologiaan. Urbanisaatio, kaupunkien kehittäminen ja tiivistäminen
vaikuttavat kyllä kaupunkitalouteen ja palveluiden saatavuuteen, ehkä myös
kilpailukykyyn, mutta ne eivät ansaitse aivan niin suurta huomiota liikenteen
CO2- päästöjen vastaisessa taistelussa. Tässä lisää: http://penttimurole.blogspot.com/2019/01/rypsipellolta-kaupunkikehityksen.html
Insinööri George
Stephenson ajoi höyryveturilla vuonna 1814. Vuonna 1830 avataan ensimmäinen
rautatie Liverpool - Manchester, radalla ei tarvittu hevosia höyryveturin apuna
eikä köysivetoa kuin yhdessä jyrkässä mäessä saavuttaessa Liverpoolin satamaan.
Kuvassa Stephensonin Killingworth veturi 1814 ja Liverpool Manchester
henkilöjuna 1830. L-M rata oli 57 kilometriä pitkä. Siinä oli viadukteja ja
tunneli. Raiteet oli asennettu sekä kiville, että puisille ratapölkyille. Junan
nopeus oli maksimissaan 27 km/h.
Raide-Jokeri –
vanhentunutta teknologiaa?
Nyt kuitenkin raideliikennehuuman aikana kuuluu outoja
ääniä. Espoon Siniset ilmoittivat muutama päivä sitten Raide-Jokerin edustavan
vanhentunutta teknologiaa. Teksti vaikutti aivan samalta kuin mitä sain kuulla
Aalto-yliopiston suojissa vanhalla rakennusosastolla pari viikkoa aikaisemmin.
Vanhat kunnioitetut kollegat Antti Talvitie, Risto Kangas-Ikkala ja Jussi
Sauna-aho halusivat näyttää taivaan merkit valtuustojen uusintakäsittelyyn
joutuneelle Raide-Jokerille.
Antti Talvitie on
taitava puhuja ja raudanluja ammattimies. Antti on kansainvälinen
huippuasiantuntija. Tapasin hänet Otaniemessä. Hän oli kaatamassa Raide-Jokeria. Hän kietoo kuulijansa sympatian vaippaan. Olen varuillani.
Hän vastustaa asioita joita minä kannatan. Näyttää
siltä, että olemme törmäyskurssilla.
Siitä en ole aivan varma miksi he olivat kutsuneet kokoon
meitä vanhoja eläkeläisiä seminaariluutia. Miksi eivät menneet puhumaan suoraan
valtuutetuille? Tai ehkä he kävivätkin Espoon perinteistä joukkoliikenneystävää
demareiden Markku Sistosta käännyttämässä. Talvitien tilaisuus oli tarkoin harkittu. Haluttiin tuoda esiin teknologian vanhentuneisuutta,
kannattavuuslaskelmien virheellisyyttä sekä johtajuuden ja vastuullisuuden
puutetta. Risto Kangas-Ikkala ei puuttunut varsinaisesti hankkeen tekniseen
laatuun. Hän todisti oman johtajuuskokemuksensa kautta Raide-Jokerin
organisaatiomallin heikkouksia ja erityisesti vastuuhenkilön puuttumista. Ei
näyttänyt myöskään uskovan allianssimallin autuuteen. Hankkeen edustajina tilaajan
projektijohtaja Juha Saarikoski ja Espoon kaupungininsinööri Harri Tanska
esittelivät kaikin puolin asiallisesti projektin aikataulua ja tekniikkaa. (Eihän
Harri ole virkanimikkeeltään kaupungininsinööri, ovat poistaneet tämän jalon
nimikkeen, nyt Harrikin on vain jokin johtaja kaikkien lukemattomien johtajien
massassa). Antti Talvitie näytti laatimansa H/K ja NPV laskelmat. Hän ihmetteli
hankkeen puutteellisia perusteita. Piti bussimetroa halvempana, joustavampana
ja teknisesti parempana ratkaisuna. Hän kritisoi voimakkaasti hankkeen
kustannusarviota. Sanoi hankkeen olevan loppujen lopuksi lähes miljardin hanke,
kunhan varikko, kalusto, rahoituskustannukset ja muut sivukulut huomioidaan.
Antti on tullut
tunnetuksi metron vastustajana. Aikanaan, ennen Länsimetropäätöstä hän kertoi
rahasta, jota tungetaan maan alle metron myötä ja sieltä raha pursuaa maan
pintaan rakennusoikeutena. Hän kertoi myös, että metron seurauksena syntyy city sprawl. Tottahan se on ainakin tuo
rakennusoikeus. Raidehankkeita perustellaan juuri tiivistyvällä
kaupunkirakenteella.
Otaniemen seminaarissa rummutettiin vahvasti bussimetroa.
BRT eli Bus Rapid Transit on saavuttanut menestystä maailmalla. Hienoja
kohteita löytyy sadoittain ja bussietuuksia tietysti pienemmässä mittakaavassa tuhansittain.
Bussimetro investointina on puolta halvempi kuin raitiotie. Tilaa se tosin
vaatii enemmän. Bussimetron kapasiteetti on täysin riittävä. Kehittyneillä
bussimetrosysteemeillä on päästy matkustajakapasiteettiin joka täysin vastaa
raideliikennettä. Bussimetro on myös käyttökustannuksiltaan raitiotietä halvempi.
Näillä perusteilla nuo rakentajaveljet meitä valistivat. Katsomossa istui jopa
kaikille meille vanhoille tunnettu helikopterilla lennellyt liikennepoliitikko
Klaus Bremer eli ”Klaude Kopteri”. Kuuntelimme esitelmät ja lähdimme talven
lumisiin maisemiin. Joku jäi sittenkin mietityttämään koska oli pakko ryhtyä kirjoittamaan
tätä blogia. Kiitos Antti ja kumppanit innoituksesta. Olen kyllä jo aiemminkin
Raide-Jokeria ihmetellyt:
Maailmassa on
lähes 200 kaupunkia, joissa toimii Talvitien ja kumppaneiden ihailema BRT Bus
Rapid Transit. Tunnetuin on ehkä Brasilian Curitiban Rede Integrada de
Transporte. Curitiban erikoisuus on laiturituubeissa tapahtuva odotus ja
lippukontrolli. Nyt Curitibassa suunnittelevat maanalaisen rakentamista
joukkoliikennepalvelua täydentämään.
Maailman pisin BRT on Jakartassa. Sielläkin on nyt otettu käyttöön
raskas raidemetrosysteemi sekä vielä lisäksi kevyt raidemetro. Ranskassa on
useita bussimetrokaupunkeja. Erikoisuutena on kumipyöräratikka Translohr. Niitä
on myyty myös Kiinaan ja Etelä-Amerikkaan. Kuva alhaalla oikealla. Vaunuissa on
ohjaussysteemi yhden raiteen avulla. Kumipyöräratikka syntyi aikanaan
Michelinin autotehtaan painostuksesta. Ongelmia on ollut.
Paljonko tiivistyy?
Raide-Jokerin varrella asuu nykyään Helsingissä 98000
asukasta ja Espoossa 33000 asukasta.
Näiden lukujen arvellaan nousevan vuoteen 2050 mennessä Helsingissä
54000 asukkaalla ja Espoossa 15000 asukkaalla, siis Helsingissä 55 % ja
Espoossa 46 %. Espoon
kaupunginhallitukselle 4.3.2019 esitetyssä laskelmassa luvut ovat nousseet,
asukasmäärä Espoossa kasvaisi 22000 henkeen ja työpaikat 20000 henkeen.
Rakentamista olisi vähintään 1,5 milj. k-m2.
Tämähän tarkoittaisi maan hinnassa reilusti yli miljardin euron pottia. Rakentamisessa
puhuttaisiin viidestä miljardista eurosta. Olisiko sama volyymi mahdollinen
ilman rataa? Kuka saa hyödyn? Antti Talvitie esitteli aikanaan lehdistössä
kuolemattoman ajatuksen maan arvon noususta. Päteekö tämä myös maan pinnalle
”tungettuun” rahaan?
Minusta tämä on hauska
juttu. Tätähän Suomen rakennusteollisuus ja muutkin toimijat ovat ihastuksella
julistaneet: yksi euro raiteisiin generoi 20-50 euroa asuntotuotantoon. No, jos
espoolaiset panisivat Raide-Jokeriin tuon vaaditun 115 miljoonaa ja radan
varteen syntyisi maanhintaa 1 miljardilla ja rakentamista 5 miljardilla saamme yhden
rataeuron ”tuotoksi ” 52 euroa.
Mies matkustaa raiteilla!
Liikenne-ennusteessa tarkasteltiin käyttäjämääriä.
Nykyisin linjalla 550 on 40000 nousijaa päivässä. Vuonna 2030 linjan 550
matkustajamäärä olisi 58000 ja vuonna 2050 vastaavasti 80000 matkustajaa.
Raide-Jokeri nostaisi matkustajamääriä reilusti. Ennuste arvioi vuodelle 2030
nousijoita 91000 ja vuodelle 2050 nousijoita 125000. Otaniemen seminaarissa debatoijat nostivat
esiin kysymyksen matkustajamääristä. Kysyivät mistä syystä ratikkavaihtoehdon
nousijamäärät ovat suurempia kuin bussivaihtoehdon. Totta, raitiovaunujen
arvellaan nostavan matkustajamääriä lähes 60 prosentilla. Harri Tanska kertoi
miesten olevan joukkoliikenteen heikko lenkki. He kuitenkin käyttävät
mielellään raidekulkuneuvoja henkilöauton vaihtoehtona. Tämä väite sai pilkkaa
osakseen. Se on kuitenkin totta. Maailmalla on todettu tällainen ilmiö. Minäkin
odotan Pakilaan raitsikkaa (noin se muuten ennen sanottiin), jolla pääsisi
stadiin, en halua Itikseen tai Keilaniemeen. Late ei vain minulle sitä lupaa.
Raide-Jokeria perustellaan bussiliikenteen kapasiteetin riittämättömyydellä.
Totta ainakin toinen puoli. Kunnollisen bussimetron kapasiteetti kyllä
riittäisi tuohon tuhannen ja kahdentuhannen välillä liikkuvan huipputuntimatkustajan
kiidättämiseen. Tulisiko se halvemmaksi? No tulisi ilman muuta. Mutta ei
sittenkään. Olen vuosikymmeniä kannattanut nimenomaan raidejokeria. Se ei ole
optimi. Se on hidas. Sillä ei tulla pääsemään 25 km/h matkanopeuteen. Jää
kahteen kymppiin. Mutta siltikin. Huolimatta H/K suhteen heikkoudesta (0,6) se
on kuitenkin tehtävä. Aika ja vuosikymmenten suunnitelmat ovat sen meidän
puolestamme päättäneet. Raide-Jokerin tuli ensimmäistä kertaa Helsingin yleiskaavaan
1992. Sen taisi piirtää Paavo Vuonokari. Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa
Raide-Jokeri oli ensimmäistä kertaa vuonna 1994 (PLJ 1994). Silloin sen
kustannukseksi nykyrahassa arvioitiin 220 milj. euroa. HLJ 2011 suunnitelmassa
kustannus oli noussut vain hippusen, nykyrahassa se oli 230 milj. euroa. Nyt
ollaan sitten 386 miljoonassa. Se on siltikin halpa hinta maailman raitiotielinjoihin
verrattuna. Kilometrihinnaksi ilman kalustoa ja varikkoa tulee 15 milj. euroa per
kilometri. Varikko ja kalusto lisättynä kilometrihinnaksi tulee 22 milj. euroa
per km. Yleensä tällaiset radat maksavat 25-30 milj. per kilometri. Late Kangas
kyllä väittää Saksassa ratikkaratoja tehtävän kympillä kilometri. Sitä en usko.
Tukholman Tvärbanan Solna – Alvik maksaa 75 milj. kilometriltä ja Washingtonin
Jokerin kanssa täsmälleen samanmittainen Purple Line maksaa 32 milj. euroa kilometriltä.
Allianssihinta kansainväliseen hintatasoon verrattuna vaikuttaa hyvinkin
kohtuulliselta.
Tässä nyt on
malliksi eräitä raitiotiehintoja. Usein on vaikeata selvittää mitä kaikkea on
hinnassa mukana. Minä yritin laittaa näihin esimerkkeihin hintoja ilman
kalustoa. Kalusto maksaa yleensä 20 % tämän hinnan päälle. Jos on tunneleita
tai siltoja hinta pomppaa. Mutta erityisesti se pomppaa katutöiden,
ympäristötöiden ja putkisiirtojen vuoksi. Sehän nyt nähtiin havainnollisesti,
kun Raide-Jokerin allianssi nosti hankesuunnitelmassa tehtyä kustannusarviota 42
%.
Mitä maksaa?
Ryhdyinkin hieman studeeraamaan tuota allianssihintaa.
Mikä nosti radanrakennustyön, suunnittelun ja hankehallinnan kokonaishinnan 250
miljoonasta 386 miljoonaan? Nyt kun olen omassa laatikkoleikissäni kirjoitellut
Raide-Jokerin maksavan radan ja varikon osalta 400 miljoona, niin kiinnostaa
katsoa mikä on aiemmassa hankesuunnitelman kustannusarviossa mennyt pieleen. Näin
se näyttää säännönmukaisesti käyvän – pieleen menee. Näin se on aina ollut ja
on ehkä aina oleva. Tämän luulisi pitkään päätöksiä tehneiden poliitikkojenkin
jo osaavan ennakoida. Taustalla on tavoite saada päätöksiä aikaan. Mitä
pienempi hinta sitä helpompi päätöksenteko. Vihjeitä hintatasosta antavat
muinaiset arviot, niin kuin tässä tapauksessa arviot 90-luvulta. Siinä sen piti olla päälle 200 milliä - niin haikaillaan vashasta muistista.
Hankesuunnitelmassa
varsinaisten rakennustöiden kustannusarvio oli 219 milj. euroa. Allianssimallin
rakennustöiden kustannusarvio oli puolestaan 311 milj. euroa. Kuvassa on
osoitettu arvioitu rakennustöiden eri tehtävien jakauma eri kustannusarvioissa.
Voidaan katsoa missä meni pieleen. No, sehän näkyy selkeästi. Tarvittavien katutöiden
kustannusarvio hankesuunnitelmassa oli 31 milj. euroa, kun se allianssin mukaan
olisi 99 milj. euroa. Muut kustannuskakut ovat melko hyvin linjassa. Mitä nyt
hankesuunnittelijoilta oli unohtunut väliaikaisten liikennejärjestelyjen 12
miljoonaa. Pienempi mutta suunnittelijaa
kiinnostava juttu on suuri ero suunnittelukustannuksissa. Kun
hankesuunnitelmissa arveltiin suunnittelun hoituvan 16,4 miljoonalla, niin allianssimallissa
suunnitteluun tarvitaan 36,2 miljoonaa. Suunnittelu oli hankesuunnitelmassa
arvioitu 7 % osuudeksi rakennuskustannuksista. Allianssin arvio suunnitteluun
tarvittavasta osuudesta oli vastaavasti 10 %.
Nyt niskasta kiinni!
Kustannusarvioiden toistuva virheellisyys on vakava
juttu. Toivon että insinöörit ja kollegani ryhdistäytyvät ja tekevät asian
suhteen jotain. Muuten meidät piru perii. Raide-Jokerissa varikon rakentaminen
ja kaluston hankinta nostavat hankkeen perustamiskustannukset 550 miljoonaan
euroon. Antti Talvitie moitti rahoituskustannusten puuttumista laskelmista.
Rahaa kuluu ja sitä tietysti jostain otetaan. Jostain muusta se ainakin on
pois. Hyvien tarkoitusten välinen valinta on poliittinen päätös. Nyt päätös
saattaa suosia Raide-Jokeria, kunhan espoolaiset pääsevät itsensä kanssa
sopimukseen. Lohdutukseksi huomautan, että tuo hanke on hyvä ja rahan väärtti. Liiketaloudellisesti
laskettuna hanketta ei saada kannattavaksi. Kysymys onkin yhteiskuntataloudesta.
Silloin samaan laskelmaan sotketaan rahaa ja arvoja, aikaa ja mukavuutta ja
vielä nuo rakentamista puoleensavetävät tavoitettavuusvoimat. Ei siitä laskelmasta
ota selvää muu kuin poliittinen päättäjä. Hän on sitä varten. Ai niin, vielä kysymys siitä mitä tuo hankkeen
vaatima raha maksaa. Sekin on lähes selittämätön käsite, jos lähetään vertailemaan
vaihtoehtoisia käyttöjä. Nyt ei tarvitse vertailla. Kysymys ei ole pikavipistä.
Tähän tarkoitukseen saadaan rahaa jonka tuotto rahan lainaajalle saattaisi olla
hieman yli prosentin luokkaa. No jos se olisi 1,5 % niin annuiteettilaskelman
mukainen koronmaksu 30 vuoden laina-ajalla olisi 137 miljoonaa euroa. Silloin
voisimme puhua pyöreästi sanoen 700 miljoonan hankkeesta.
Kiinnostavaa pohdintaa jälleen Pena!
VastaaPoistaJosko aloittaisin bussipuolelta, jossa terminologia on kovin sekavaa. Minusta Ranskassa ei ole ainuttakaan bussimetroa. Bussimetroksi kun lasken ainoastaan raskaat BRT:t, jotka painottuvat kolmanteen maailmaan. Eurooppaa lähin on tietääkseni Istanbulissa. Infra niissä on järeää ja pysäkeillä ohituskaistat. Tilankäytön huomioiden väittäisin kustannusten olevan vähintäänkin Jokerin tapaisen raitiotien tasolla. Joka tapauksessa tuon tyyppistä järjestelmää ei Jokerin reitille saisi mahtumaan, vaan eipä ole kapasiteetin tarvekaan niin suuri.
Ranskalaiset kutsuvat omaa sovellustaan nimellä BHNS. Englanniksi buses with high level of service eli BHLS, suomeksi kai superbussi. Nämä ovat mittakaavaltaan eurooppalaiseen kaupunkirakenteeseen sovitettuja. On omat kaistat, mutta ei ohituskaistoja pysäkeillä. Malmön Malmöexpressen kuuluu tähän luokkaan. Investoinnin suuruus riippuu tarvittavien järjestelyjen suuruudesta, mutta todennäköisesti on raitiotietä jonkin verran halvempi vastaavilla järjestelyillä, koska kiskot ja sähköt jäävät pois. Muiden kulujen pois jäämisestä en vannoisi. Malmössä ymmärtääkseni rakensivat reittikadut uusiksi ja siirsivät kaivonkannet (kaivolinjat) pois alta.
Kapasiteetti näissä on teoriassa paljonkin, mutta ranskalaisten omien kokemusten mukaan käytännössä noin 1500 matkustajaa tunnissa suuntaansa. Bussi kun on Euroopassa aina korkeintaan 25 metriä pitkä, mutta raitiovaunuille ei ole vastaavaa rajoitusta. Raide-Jokerilla suunnitteluperusteena on 45 metriä. Jos aletaan puhua yli 30 metrin busseista, 160 istumapaikan busseista tai lennossa peräosansa irroittavista busseista, mennään fiktion puolelle.
Laadin viran puolesta pienen esityksen näistä bussipuolen vaihtoehdoista, vaikkei virkaa olekaan: https://www.dropbox.com/s/hnq392141rpx440/Esitys-korkeatasoiset_bussijarjestelmat.pdf?dl=0
Saksalaisten kustannuksista joudun toteamaan, että olet oikeassa. Saksassa hankkeet on rajattu perinteisesti aika tiukasti, kuten meilläkin aiemmin HKL:n raitiotiet. Siten kustannuksiksi ilmoitetaan usein vain liikennelaitoksen osuus. Münchenin esimerkkitapauksesta sain myöhemmin tietää, että katu oli valmisteltu raitiotietä varten jo aiemmin kaupungin yleisestä budjetista. Liikennelaitoksen tehtäväksi jäi lähinnä rakentaa rata ja sähköistys valmiille pohjalle.
VastaaPoistaOlen silti samoilla linjoilla siitä, että meillä nämä(kin) hankkeet ovat verrattain edullisia. Osin tästä syystä epäilen, ettei mikään "BRT maksaa 25%" -nyrkkisääntö päde. Kaupunki-infraan tehtävien hankkeiden kustannuksista ei pysty heittelemään tämän tyyppisiä totuuksia määrittelemättä paljon tarkemmin reunaehtoja. Onhan 550 jo nyt erään määritelmän mukaan BRT ja tosiaan se on maksanut nykymuodossaan raitiotietä vähemmän: https://brtdata.org/location/europe/finland/helsinki .
Minäkin olen ruvennut epäilemään pikaraitioteitä. Ensin luin HKL:n johtaja Lähdetien lehtihaastattelun, jossa hän kertoi, että Raide-Jokerin keskinopeus tulee olemaan 25 km/t, kun se bussilla 550 on 29 km/t. Sitten luin sinun valaisevan kirjoituksesi ja sen kommentit. En kuitenkaan lähde Raide-Jokeria kamppaamaan. Sen sijaan on syytä kiinnittää huomiota siihen, ettei ”pikaraitiotie” -käsitettä käytetä hämäystarkoituksessa väärin.
VastaaPoistaHelsinki pyrkii kauppaamaan ns. kaupunkibulevardejaan ja niiden varjolla toteutettavaa tehorakentamista (HS 28.2.) miellyttävältä kalskahtavilla ”pikaraitioteillä”. Minä olen törmännyt tähän Vihdintien-Huopalahdentien suunnittelun edetessä. Kaupunkibulevardin keskelle tulisi puurivin reunustama raitiotie Kaupintieltä Munkkiniemen aukiolle, jossa se yhtyisi nelosen reittiin. Tarvittavat pysäkit huomioiden se olisi aivan samanlainen ”hidas” ratikka kuin nelonenkin. Kuka tätä kiertotietä käyttäisi, kun paljon nopeammin pääsee keskustaan tai Töölööseen Vihdintietä kulkevilla busseilla tai omalla autolla? Ja junallakin pääsee Pohjois-Haagan, Valimon tai Huopalahden asemilta.
Kaupunki pyrkiikin vain saamaan tehorakentamiskaavansa läpi mm. ”pikaraitiotiehen” vedoten, jonka jälkeen se unohdetaan. Raide-Jokerin kustannusten jälkeen en usko, että miltään valtuustolta heltiäisi rahaa Kaupintie – Munkkiniemen aukio raitiotien rakentamiseen. Sitä ei yksinkertaisesti nähdä tarpeelliseksi. Riistavuoren ainutlaatuinen puisto Haagassa on kuitenkin jo siinä vaiheessa haudattu kerrostalokortteleiden alle.
Pikaraitiotie on sekin lavea käsite, kuten BRT. Linjoja on monenlaisia. Pelkkään linjanopeuteen ei silti kannata ripustautua. Raide-Jokerin tapauksessa keskinopeutta pudottaa mm. Leppävaaran ja Laajalahen sisällä kulkeminen, kun nykyinen reitti ohittaa ne Kehää pitkin. Tämä on tietoinen valita, jolla linja tuodaan lähemmäksi isoa käyttäjäjoukkoa ja kehitetään Leppävaaran kokonaisuutta.
VastaaPoistaJoukkoliikenteessä ylipäänsä on tärkeää määritellä, mitä tarvetta kullakin linjalla halutaan palvella. Joukkoliikennehän on järjestelmä, jossa on erilaisia osia ja niillä erilaisia tehtäviä. Keskinopeus riippuu eniten pysäkkivälistä, joten korkea keskinopeus tarkoittaa pitkää pysäkkiväliä, mikä soveltuu pitkille matkoille. Tiivistyvässä kaupunkirakenteessa suuren kapasiteetin linjoja tarvitaan muihinkin rooleihin kuin pitkille matkoille.
Raide-Jokerin päivitetyssä hankearvioinnissa linjan roolia valotetaan seuraavasti: "Raide-Jokeria käytetään tyypillisesti raskaan raideliikenteen liityntään ja paikallisiin matkoihin. Pidemmillä poikittais- ja diagonaalimatkoilla raskas raideliikenne tarjoaa nopeammat yhteydet."
Erilaisista pikaraitioteistä yleisesti ja Jokerin luonteesta erityisesti olen laatinut hankkeen käyttöön esityksen, jolla saattaa olla yleistä mielenkiintoa: täältä saa haettua