Helsingin kävelykeskusta – tunneleilla tai ilman?

Keskustatunneli Helsingissä on kova pähkinä purtavaksi. Se ei ole ainoa tunnelipähkinä pelikentällä. Olisi ratkaistava Pisaran pähkinä. Suunnitelma ei ole valmis, vaikka se valmiiksi luultiin. Uusimmat selvitykset ovat osoittaneet nykyisessä suunnitelmassa toiminnallista häiriöherkkyyttä. Tämän vuoksi on tehtävä uusia varikoita ja Rautatientorin asema on varustettava lisäraiteilla. Samanaikaisesti olisi toteutettava myös Lentorata. Näin sanoo viimeisin konsulttiselvitys. Pisaran rinnalla puhutaan Töölön metron mahdollisuudesta. Kovimpia pähkinöitä ovat Lentorata ja Tallinnan tunneli. Ne olisi yhdistettävä Helsingin keskustan alla merkittäväksi asemakompleksiksi. Minkäänlaista kokonaissuunnitelmaa tai edes sen hahmotelmaa ei oikeasti ole olemassa. Helsingin alla oleva kallio on suuri resurssi, mutta nyt ryhtyy tila käymään ahtaaksi. Keskustatunneli on elänyt kituliasta elämäänsä jo 80-luvulta. Yleiskaavassa se esiintyi ensimmäistä kertaa 1992. Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi ensimmäisen tunnelisuunnitelman 1999.  Lentorata tuli kuvioon vuonna 1989, Ilaskiven selvitysmiestehtävän yhteydessä. Hän selvitti pääministerin toimeksiannosta pääkaupunkiseudun rakentamismahdollisuuksia. Varsinaisesti Lentorataa ryhdyttiin puuhaamaan viime vuosikymmenen puolella. Ratkaisu ei edellyttänyt tunnelia Helsingin keskustaan, rata yhtyi Oulunkylässä päärataan. Tallinnan tunneli tuli vakavasti kuvioihin silloin kun Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupungista ryhdyttiin puhumaan. Alun alkuaan tunnelia esitettiin jo 90-luvun lopulla helsinkiläisten asiasta innostuneiden toimesta. Kaksoiskaupunki-idea ja etenkin Rail Baltica -junarata Tallinnasta Keski-Eurooppaan muutti tilanteen. Poliitikot ja muutkin innostuivat Eurooppa-yhteydestä. Virolainen liikennekomissaari sai EU:n lupaamaan rahoitusta. Nyt vielä liikemies Peter Vesterbacka on ryhtynyt puuhamaan omaa kiinalaisten rahaoittamaksi ajateltua tunnelia Tallinnan Ulemisten ja Helsinki-Vantaan lentokenttien välille. Pata porisee, hankkeita on tukulti. Ne kietoutuvat toisiinsa. Asia sai lisävauhtia, kun rakennusyhtiö Lemminkäinen iski pöytään uuden idean keskustatunnelista. Se oli saatava irti nykyisestä keskustan luolamaailmasta, puhtaaseen kallioon, Helsingin niemen eteläosiin. Näin satamat, Katajanokka ja Jätkäsaari voitaisiin kytkeä tunneliin ja ruuhkat olisivat pois pyyhityt.  

Olen kirjoitellut keskustatunnelista blogeissani. Tässä pohdintaa:

http://penttimurole.blogspot.com/2017/04/keskustatunnelista-kavelykeskustaan.html

http://penttimurole.blogspot.com/2017/08/keskustatunneli-jalleen-fokuksessa.html

http://penttimurole.blogspot.com/2018/09/liikennetta-talonpoikaisjarjella.html

Helsingin keskusta on täynnä tunneleita ja tunnelisuunnitelmia. Tulos näyttää kaaokselta. Resurssit ovat vähissä. Nyt viimeistään olisi ryhdistäydyttävä.

Tässä oltiin vuonna 2018. Helsingin johdossa uusi idea keskustan maanalaisesta kokoojakadusta herätti kiinnostusta. Puhe kävelykeskustan laajentamisesta sai uutta vauhtia. Se ei olisi mahdollista ilman liikenneinvestointeja. Nyt ratkaisu oli käsillä. Kaupunki päätti järjestää pienimuotoisen konsulttikilpailun keskustan liikenteestä. Kilpailu ei ollut tavanomainen arkkitehtikilpailujen tapaan. Siinä ei pelattu arkkitehtien tai insinöörien kilpailusäännöillä. Vaadittiin käytännössä talkootyötä. Talkoot pidettiin. Suunnitelmia saatiin kahdeksalta konsulttiryhmältä. Kolme ryhmää esitti keskustatunnelia varioiden. Yksi ryhmistä oli ”maanalaisen kokoojakadun” tekijä. He esittivät kehitetyn version eteläisestä tunnelista. Kaksi muuta ryhmää veti tunnelia pohjoisemmaksi. Yksi ryhmistä esitti keskustan huoltotunnelin kehittämistä. Kilpailussa ei kuitenkaan ollut kysymys tunnelista. Olihan tarkoitus saada ideoita kävelykeskustan kehittämisestä. Niinpä yksi kilpailuun osallistuneista toimistoista unohti koko tunnelin ja esitti Bulevardin kehittämistä hienoksi kävelykadun ja joukkoliikennekadun yhdistelmäksi.

Kilpailuun kävelykeskustan laajentamisesta ja maanalaisesta kokoojakadusta tuli kahdeksan ehdotusta. FCG esitti Bulevardia kunnon kävely- ja joukkoliikennekaduksi. Hieno esitys. Ramboll laati kattavan kokonaisohjelman kävelykeskustan kehittämiseksi. Heillä ei ollut kuvia tunnelista. Se oli ennenaikaista. Ensin on mietittävä ohjelmoidusti. WSP laajensi kävelyaluestrategiaa moneen kohteeseen. Tunnelia ehdoteltiin nykyiseen huoltotuinneliin tukeutuen. Muut ehdotukset pohtivat laajan eteläisen tunnelin sielunelämää. Satamat nousivat keskiöön.

Kaupunki ryhtyi tositoimiin. Projekti otettiin kaupunginkanslian hoitoon. Se alistettiin suoraan ylipormestarin alaisuuteen. Tässä ei ole mitään uutta. Näin tapahtui aikanaan mm. Töölönlahden osayleiskaavaa laadittaessa ja Ilaskiven yleiskaavaprojektissa. Jotkut asiat vaativat suurempaa johtajuutta. Dipl. ins. Katariina Baarman sai projektiryhmän johtajuuden ja alkoi tapahtua. Kuvakaappaus Katariinan videolta.

Olen joskus Katariinaa moittinut liiallisesta moottoriväyläintoilusta, mutta nyt annan hänelle tunnustusta. Niin, oliko minulla jotain vanhaa hampaankolossa Katariinan suhteen? No, oli kuin olikin, minun muistikuvieni mukaan juuri Katariina yhdessä Jussi Kajatien kanssa ruineerasi aikanaan Ragnar Wikström vainajan ja Jukka Pöllän kanssa tehdyn idean keskustan huoltotunnelin rakentamisesta kaksikerroksisena 2+2 kaistaisena ja näin olisi saatu aikaan kunnon tunneliyhteys, ei suurelta osaltaan käyttämätöntä huoltotunnelia, niin kuin nykyinen on. Soitankin Katariinalle ja kysyn, oliko hän silloin tuhoamassa meidän mielenkiintoista ideaamme. Katariina tunnustaa tekonsa.  Mutta nyt on toinen aika. Asiat ovat edenneet mielenkiintoisella tavalla. Ne varmaan etenevät ajassa tänään ja nyt. Ovat siis jo edenneet pitemmälle kuin vanhat raportit kertovat. Minun on kuitenkin tarkasteltava asioita julkisten raporttien pohjalta. Ja löysinkin niitä. Tässä on linkit suunnittelun kotisivulle ja noihin kahteen raporttiin:

https://www.uuttahelsinkia.fi/fi/keskusta/suunnittelu

Strafica: Koonti kävelykeskustan laajentamisen ja maanalaisen kokoojakadun jatkovaihtoehtojen tarkasteluista

Pöyry: Helsingin maanalainen kokoojakatu. Tilavaraustarkastelu ideakartoituksen pohjalta

Ollaan menossa hyvän suuntaan selvitysten kanssa

Asiaa tutkitaan, se on hyvä. Tutkimustuloksia tulkitaan. Sekin on hyvä. Minäkin tässä sitä nyt yritän. Yritän myös selvittää itselleni, haluanko tuota tunnelia ja millaisena. Siis etupäässä sen kannalta mahdollistaako tunneli kävelykeskustan luomisen ja millainen se voisi olla. Kuten tavallista en pääse vielä käytettävissä olevilla tiedoilla ratkaisuun. Yhtälössä on liian monta tuntematonta. Mutta eläkeläisen puhdetyönä tämä on kyllä kiintoisaa. Tästä ei selviä muutamalla lauseella. Helppoa olisi, jos olisi selvä kanta: tunnelia ei tarvita, tai tunneli on välttämätön. Sitä minulla ei ole. Esittelenkin nyt ensin erilaiset vaihtoehdot Katariinan johtamien selvitysten tuottamien kahden raportin pohjalta.

Baanan toteuttaminen pudotti alkuperäisen keskustatunnelin kuvioista. Sehän olisi kulkenut Rautatienkatujen rataleikkauksessa Baanan tasolla. Etsittiin myös syvätunnelia samalle paikalle. Pelin avasi uudestaan Lemminkäisen ja Siton esittämä maanalainen kokoojakatu Punavuoren tasolla. Linjaus muistuttaa Smith-Polvisen kehäväylästä. Tosin S&P sijoittivat suunnitelmassaan vuodelta 1968 linjan maan pinnalle kortteleita purkamalla. Tunnelissa mentiin Katajanokalta Etelärantaan. Kaupungin ja Pöyryn kehittämä uusi linjaus kulkee pohjoisempana, lähempänä keskustan pysäköintiluolia ja nykyistä huoltotunnelia. Siinä on järkeä – jos tunneli on rakennettava.

Kevyet tunnelivaihtoehdot E 6 ja D 5, varsinkin nykyisen huoltotunnelin jatkamiseen perustuva E 6 ovat lähtökohtaisesti minun mieleeni. Niihin ei kuulu laajoja maanalaisia ramppeja ja silmukoita ja ratkaisut eivät avaa suurta moottoritiemäistä läpikuluväylää. Väyliltä on maanalainen yhteys Jätkäsaareen ja Mannerheimintien alla oopperalle.

Raskaat tunneliväylät 2+2 kaistaisina tarjoavat liikenteelle uuden läpikulkuväylän. Maanalaiset eritasoliittymät yhdistävät väylän Jätkäsaareen, Hernesaareen, Eteläsatamaan ja Katajanokalle.

Mitä sitten kävelymaailmassa tapahtuu?

Kävelykeskustan laajentamisen sanotaan olevan yksi tärkeimmistä päämääristä. Suunnitelmissa on keskitytty erityisesti Espojen ja Kaivokadun vapauttamiseen ajoneuvoliikenteeltä. Muuhun kävelykeskustan laajentamiseen on puututtu muuttamalla mm. Lönnrotinkatu ja Uudenmaankatu 1+1 kaistaisiksi kaksisuuntaisiksi kävelypainotteisiksi kaduiksi. Sama tehtäisiin Bulevardille. Freda olisi joukkoliikennekatu. Uusia varsinaisia kävelykatuja raskaimmassa tunnelivaihtoehdossa saattaisivat olla Espat, Fabianinkatu, osa Yrjönkatua ja Postikatu. Kevyemmissä vaihtoehdoissa uusiksi kävelykaduiksi on noteerattu vain Postikatu ja Hallituskatu Senaatintorin kohdalla.

Kevyissä tunnelivaihtoehdoissa varsinaisiksi kävelykaduiksi on esitetty Postikatua ja Hallituskatua kirkon kohdalla. Kaivokatu olisi uusi joukkoliikennekatu. 1+1 kaistaisia kävelypainotteisia katuja tehtäisiin Kaisaniemenkadusta, Lönnrotinkadusta, Bulevardista, Uudenmaankadusta, Espoista, Korkeavuorenkadusta, Fabianinkadusta sekä pikkukaduista Kasarmintorin ympäristössä.

Raskaat tunnelivaihtoehdot mahdollistaisivat lisäksi kävelykadut Pohjois-Espalla tai molemmilla sekä Etelärannassa ja Yrjönkadulla.  Pohjoisrantaa syntyisi kävelypainotteinen katu. Freda, Bulevardi ja Kaivokatu olisivat uusia joukkoliikennekatuja.

Miten liikenne muuttuu?

Maanalaisen kokoojakadun 2+2 kaistaisten tunneleiden (A, B ja C vaihtoehdot) liikenteeksi vuonna 2030 on Strafican ennusteessa arvioitu noin 45000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Aleksin jatketun huoltotunnelin liikenteeksi arvioitiin 8000 ajon/vrk (E vaihtoehto) sekä 1+1 kaistaisen rinnakkaistunnelin 22000 ajon/vrk (D vaihtoehto). Vertailun vuoksi Kehä I:n liikenne oli 120000 ajon/vrk, Hakamäentien liikenne 50000 ajon/vrk ja Länsiväylän liikenne 70000 ajon/vrk. Tunnelijärjestelmän rakentaminen parantaa liikenteen sujuvuutta ja johtaa kulkutapamuutoksiin. Ennusteen mukaan ajosuorite henkilöautoilla ja pakettiautoilla kasvaa raskaimmissa tunnelivaihtoehdoissa 100000 ajoneuvokilometriä vuorokaudessa eli 36 milj. km vuodessa. Se tarkoittaa koko seudulla 0,3 % liikenteen kasvua ja kantakaupungissa 3-4 % kasvua suhteessa vuoden 2030 perusennusteeseen. Suhteessa nykytilanteeseen perusennuste 0+ tarkoittaa kantakaupungissa noin 3-5 % liikenteen kasvua. Kevyemmissä vaihtoehdoissa suorite säilyy 2030 ennusteen mukaisena. Kantakaupungin pintaliikenteen suorite vähenee raskaissa tunnelivaihtoehdoissa noin 10 % ja kevyissä noin 5 %.

Autoliikenteen keskinopeus paranee kantakaupungissa raskaiden tunnelivaihtoehtojen vaikutuksesta noin 10 % vaikka liikenne lisääntyykin nykyisestään tuon 3-5 %. Kevyissä vaihtoehdoissa muutosta ei juuri havaita. Helsingissä on vannottu päästöjen vähenevän tulevaisuudessa. Hiilineutraalisuuteen pyritään vuonna 2035.  Pääkaupunkiseudun tieliikenteen (ha, pa, ka) päästöt ovat nykyisin noin 1,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Se pitäisi hilata vuoteen 2030 mennessä 1,3 milj. tonniin. Käsillä olevan Strafican selvityksen mukaan henkilöautoliikenteen liikenteen CO2-päästöt lisääntyvät raskaiden 2+2 kaistaisten tunneleiden vaihtoehdoissa 3000 tonnia vuodessa, kuorma-autoliikenteen päästöt taas vähenevät 1200 tonnia vuodessa. Netoksi jää noin 2000 tonnia vuodessa. Kevyet 1+1 kaistaiset tunnelit hillitsevät liikenteen kasvua ja myöskään päästöt eivät kasva, 1+1-kaistaisen rinnakkaistunnelin tapauksessa päästöt jopa vähenevät. Raskaiden vaihtoehtojen lisääntyvät CO2-päästöt ovat yksi promille kaupunkiseudun liikenteen kokonaispäästöistä. Myönteinen ilmiö tunneleiden suhteen on keskustan paikalliskatuverkon päästöjen tuntuva väheneminen, päästöt puhalletaan piipuista taivaalle.

Minua kiinnostaa kävelykatujen mahdollisuus. Laaditut liikenne-ennusteet antavat viitteitä liikennemäärien muutoksista. Raskaimmassa tunnelivaihtoehdossa A molemmat Espat ja Bulevardi on katkaistu. VE C4b säilyttää liikenteen Etelä-Espalla. Myös Kaivokatu on katkaistu ajoneuvoliikenteeltä. Joukkoliikenne kuitenkin jää. Kävelykatukohteista minua kiinnostavat Freda, Kalevankatu, Eerikinkatu, Snellmaninkatu ja Liisankatu. Fredalla vain raskas tunnelivaihtoehto tuntuu vähentävän liikennettä, sama koskee Eerikinkatua ja Snellmaninkatua. Liisankadulla taas liikenne pyrkii lisääntymään juuri raskaalla vaihtoehdolla. Kalevankadulla kaikki tunnelit vähentävät liikennettä.

Kokovuorokausiliikenne on hyvä käsite, mutta miten käy varsinaisina ruuhka-aikoina. Tästäkin kaupungin Straficalla teettämä tutkimus antaa kiintoisia viitteitä. Hieman yllätyin. Iltapäivän ruuhkatuntina liikenne ei juurikaan vähene minun kävelykatusuosikeillani. Väheneehän se tietysti Kaivokadulla ja Pohjois-Espalla, jos niissä liikenne katkaistaan. Raskaassa C vaihtoehdossa Etelä-Espalla on liikenne kaksisuuntaisena. Liikenne puolittuu nykyisestä. Kevyissä D ja E vaihtoehdoissa kumpikin Espa toimii yksikaistaisena. Liikenne säilyy lähes nykyisellään. Kaikki tunnelivaihtoehdot tuottavat Bulevardilla, Kalevankadulla, Eerikinkadulla ja Liisankadulla suurin piirtein nykyisen liikenteen. Fredalla liikenne kasvaa kaikissa vaihtoehdoissa. Mitä tästä olisi pääteltävä?

Syntyykö tunnelin avulla todellinen kävelykeskusta?

Tämä on peruskysymys. Millainen olisi todellinen kävelykeskusta? Olisiko tunneleiden lisäksi otettava käyttöön muita keinoja? Yksi keino olisi vanha ”Göteborg-systeemi”. Siinä yhtenäisistä kaupunginosista muodostetaan alueita, joilla läpikulku on estetty. Tällainen ajatus pitäisi nyt ottaa tutkittavaksi laajemmin. Onhan sitä osittain sovellettu pienessä mitassa, mutta laajemmat toimet olisivat tarpeen. Piirsin kuvan, jossa tällaisia alueita on osoitettu.

Kuvassa on esimerkinomaisesti alueita, joilla voisi soveltaa ns. Göteborg-systeemiä. Läpikulku alueilla estetään. Kuvassa esiintyvät myös minun mielestäni tärkeät kävelykatuyhteydet. Niitä olisivat Eerikinkatu keskustasta Jätkäsaareen, Freda jatkeineen etelässä Laivurinkatua Merikadulle ja pohjoisessa Töölönkatua Meilahteen sekä Korkeavuorenkatu-Kapteeninkatu rantaan saakka. Lisäksi vielä Bulevardi, Snellmaninkatu ja Liisankatu. Kadut tehtäisiin Roban tapaan kävelykaduiksi, vaikka niillä tonteilleajo sallittaisiinkin. Hieno esimerkki oli FCG:n ehdotus Bulevardin toteuttamisesta.

Keskustatunnelilla on myös vastustajansa

Aktiivinen kuntapoliitikko Yrjö Hakanen kirjoittaa blogissaan näin: ”Uutta keskustatunnelia ajavat erityisesti pormestari Jan Vapaavuori ja Helsingin kokoomus. Hanke yritetään ”viherpestä” koplaamalla se kävelykeskustan laajentamiseen. Maailmalta löytyy monia esimerkkejä siitä, miten isoihinkin kaupunkeihin on toteutettu kävelykeskustoja ilman, että niiden ali on rakennettu autotunneleita. Helsingin kaupungintalolla visioidaan kuitenkin yhä autoliikenteen kasvua ja piirrellään autotunneleita vanhojen karttojen pohjalle. Suuressa ja kasvavassa kaupungissa liikkumisen tarpeisiin ei voi nykyaikana vastata rakentamalla lisää autoväyliä. Jos uusia autoväyliä rakennetaan, ne kyllä täyttyvät, mutta satojen tuhansien ihmisten liikkumista Helsingin keskustassa ei sillä voi järjestää. Ratkaisevaa on joukkoliikenteen kehittäminen. Etenkin raideliikenteen kapasiteetti on moninkertainen verrattuna keskustatunneliin, vaikka se tehtäisiin moottoritiemäiseksi 2+2 kaistaiseksi väyläksi.” Hän vetoaa myös päästötavoitteisiin: ”Helsingin seudun Maan ystävät ja Kenkää keskustatunnelille -ryhmä kysyvät aiheellisesti, miten maanalainen kokoojakatu (keskustatunneli) vastaa Helsingin sitoutumista joukkoliikenteen osuuden lisäämiseen ja kasvihuonepäästöjen vähentämiseen. Keskustatunneliprojektin tilaaman selvityksen mukaan kaavaillut 2+2-kaistaiset tunnelivaihtoehdot lisäisivät liikenteen hiilidioksidipäästöjä verrattuna tilanteeseen, jossa tunnelia ei toteuteta, koska autoliikenne lisääntyisi.” Antero Alku, tunnettu pikaratikkaprofeetta kysyy: ”Onko keskustaan todella tarvetta rakentaa maanalainen kokoojakatu, kun kantakaupungin rajan ylittävä autoliikenne on ollut 1980-luvulta alkaen melko samalla tasolla, ja uudet isot raideliikenteen investoinnit tarjoavat toimivan vaihtoehdon keskustaan suuntautuvalle autoliikenteelle?” Hän myös sanoo: ”Vuonna 2008 hylätyn keskustatunnelin hinnaksi arvioitiin noin 700 miljoonaa euroa. Nyt esillä oleva maanalainen kokoojakatua on suunniteltu vielä laajemmaksi verkostoksi. Todennäköisesti kustannukset ovat miljardiluokkaa. Hyvään hallintoon ja demokratiaan ei kuulu se, että päättäjien pitäisi sitoutua suunnitelmiin, joille ei esitetä kustannusarviota.”

Mikä minä olen, kannattaja vai vastustaja?

En ole vielä kumpaakaan. Olen iloinen siitä, että asiaa on nyt ryhdytty kunnolla tutkimaan. Tämä ei kuitenkaan riitä. Koko paketti on uskallettava avata. Pakettiin kuuluvat Pisara-radan asemien uudelleen suunnittelu keskustassa, kävelykeskustan todellinen laajennussuunnitelma, Tallinnan tunneliaseman suunnitelma, Kruunuvuorenrannan ratikkaterminaalin ja Rautatientorin uudelleen suunnittelu, puhumattakaan tunnelien tarkentuvasta suunnittelusta. Tunnelien suhteen olisi vielä tarkemmin selvitettävä nykyisen huoltotunnelin laajennusmahdollisuus kauttaaltaan. Poliitikkojen on uskallettava purkaa päätöksentekopakettinsa. Suunnittelijat eivät uskalla sitä ehdottaa. Kysymyksessä on kaupunkimme tulevaisuus. Ykköskysymys on kävelykeskusta. Sitten tulevat muut asiat. Siis pyydän aikalisä!

Valtiovierailu, uhka vai mahdollisuus?

Huvittavaa, merkillistä ja ennalta arvaamatonta. Jouduin yhtäkkiä turhuuden koukkuun. Vladimir Putinin vierailu Helsinkiin tiedettiin kiinnostavaksi jutuksi. Toisaalta tiedettiin tai arveltiin, etteivät vierailu tai sen aikana käydyt keskustelut tuo mitään uutta liennytystä tai rauhan enkeleitä maailmanpolitiikan synkälle taivaalle. Lopputuloksena toimittajat sanovat erilaisia lööppikelpoisia viisauksia: Hesari kirjoittaa Venäjän turvallisuuspolitiikan apulaisprofessori Katri Pynnöniemen sanoneen: ”Putin sai kyllä nyt niin paljon tilaa, eikä Niinistö puuttunut tässä tilanteessa näihin tulkintoihin lainkaan.”

Arja Paananen kirjoitti Iltasanomien kommentissaan: ”Putin tuli, pompotti ja uhkaili” ja jatkaa: ”Minne ikinä Putin suvaitseekaan saapua Venäjällä, siellä kadut suljetaan, lentoliikenne keskeytetään, kauppoja pannaan kiinni, taloja tyhjennetään ja ihmisten arkielämä sekoitetaan päivästä toiseen tuntikausiksi ilman minkäänlaisia anteeksipyyntöjä, myöhästymiskorvauksia tai ansionmenetyshyvityksiä.” Ohjuskilpavarustelun suhteen Arja Paananen noteeraa: ”– Me olemme valmiit dialogiin, mutta Venäjän turvallisuus tulee olemaan luotettavasti taattu, Putin julisti sävyyn, jota ei voi pitää minään muuna kuin peiteltynä uhkauksena.” Lännen Median uutispäällikkö kertoo Venäjän presidentti Vladimir Putinin kiitelleen Suomen suhtautumista Itämeren uuteen kaasuputkeen. Todeten sitten: ”Toisin kuin osalle Itämeren maista, Suomelle hanke onkin virallisesti ympäristökysymys. Putkessa kulkee silti myös turvallisuuspolitiikan polttoainetta.”

Valtiovierailujen käytännöt ovat ajan myötä muuttuneet

Pelätään terrorismia. Putinin sanotaan pelkäävän sitä erityisesti. Ruuat on maisteltava, tarvitaan ikiomat panssariautot, kadut on tyhjennettävä vilkuttajista ja uteliaista, helikopterit jyrisevät taivaalla, katoilla lymyää tarkka-ampujia, toimittajat eivät pääse näköetäisyydelle, laivat eivät pääse lähtemään ajallaan, siviilielämä häiriintyy. Ihmiset ärsyyntyvät. Ryhdyinkin kysymään itseltäni ovatko tällaiset turvatoimet todella tarpeellisia? Onko maailma muuttunut, vai onko se aina ollut samanlainen. Murhattiinko valtionpäämiehiä ennen aikaan? En aio puuttua maailmanpolitiikkaan, jossa aseilla uhittelu on jälleen noussut arvoon arvaamattomaan. En tässä yhteydessä aio ihmetellä sitä, miksi ihmiset eivät löydä rauhantahtoa edes sen vertaa, että ottaisivat nyt koko maapallon elämää uhkaavia ekologisia vaaroja ykkösprioriteetiksi. Jaksetaan jauhaa ohjusasemista kansojen rajoilla, rajoilla joiden eri puolilla asuvat ihmiset viimeisenä toivoisivat sotaa ja tuhoa. Ihmiset rakastavat toisiaan. He eivät rakasta alueiden valtapolitiikkaa eivätkä tappamista.

Mutta nyt oli kysymys valtiovierailuista ja niiden vaatimista turvatoimista. Tiedämme terrorisminuhasta. Useimmiten se kohdistuu tavallisiin ostoksilla oleviin kansalaisiin. Terroriteoilla osoitetaan uskollisuutta jonkun vallantavoittelijan aatteille tai jopa uskomusten aatteille. Joskus se saattaa olla kostonhalua. Terrori-iskuissa on maailmassa kuollut jopa 20000 ihmistä vuodessa.  Euroopassa, Venäjä mukaan luettuna kuolleita on alle tuhat. Liikenneonnettomuuksissa kuolee 1,3 miljoonaa ihmistä vuodessa. Valtionpäämiehiä on tapettu murhina keskimäärin 2 vuodessa. Nämä kaikki luvut ovat uskomattoman suuria. Turvatoimia erityisesti valtionpäämiesten suhteen on kiristetty. Näin varmaan jatketaan. Heitä pitää suojella. Meitä kaikkia pitää suojella. Maailma on muuttunut. Tätä nyt hieman ihmettelen.

Vanhaa ihmetellessä

Kaivoin esiin pari filmiä. Ensimmäisessä näytetään tsaari Nikolai II:n vierailua Helsingissä vuonna 1915. Vaikuttaa siltä, ettei terrorismia pelätty. Kansa pääsi läheltä seuraamaan tsaarin ja hänen seurueensa käppälöintiä Helsingin kaduilla. Autot ovat hienoja. Valokuvaaja joutui kuitenkin piilottelemaan filmiään sensuurilta. Klikkaa tuohon:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/02/24/vihattu-tsaari-nikolai-ii-vieraili-helsingissa-1915

Venäjän viimeinen keisari Nikolai II (1868-1918) teki ainoan virallisen vierailunsa suurruhtinaskuntansa pääkaupunkiin maaliskuussa 1915. Kolmen vuoden päästä hänet murhattiin. Vierailun aikana ensimmäinen maailmansota oli vielä käynnissä. Keisarivierailun tarkoitus oli tutustua Suomenlinnan linnoitukseen. Vieras saapui junalla Helsingin vielä keskeneräiselle rautatieasemalle. Hän vieraili myös Uspenskissa ja Nikolain kirkossa eli vuoteen 1959 Suurkirkossa. Nyt kirkon nimi on Helsingin tuomiokirkko.

Toinen filmi kertoo Bulganinin ja Hrutshovin vierailusta Helsinkiin ja muualle Suomeen. Avoautoilla ajeltiin ja kansaa käteltiin. Tunnelma oli vapaa. Terrorismin vaarasta ei ainakaan päällepäin näkynyt jälkeäkään.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/11/22/hrustsov-suomessa-1957

Nyt kysyinkin itseltäni idän suunnalta meille suuntautuneiden valtiovierailujen määrää. tein siitä kaavion.

Venäjän tsaarivaltakunnan päämiehet kävivät Suomessa virallisilla vierailuilla Pietari Suuresta alkaen vuodesta 1713. Tsaarit harrastivat kesänviettoa saaristossa, mutta varsinaisia virallisia vierailuja taisi olla 19 kappaletta.  Viimeisin oli Nikolai II:n vierailu vuonna 1915. Stalin ja Lenin olivat kyllä Suomessa, mutta heillä ei ollut vielä tuohon aikaan valtikkaa hallussaan. Vallassa ollessaan he eivät Suomea noteeranneet. Venäläisten valtiovierailut alkoivat uudelleen vasta toisen maailmansodan jälkeen. Presidentti Urho Kekkonen isännöin vierailuja 13 kertaa. Lisäksi tulivat ETYK-kokoukset vieraineen. Koiviston vieraina kävivät Gorbatshov ja Jeltsin. Ahtisaarella ei tainnut olla vierainaan muita kuin Tsernomyrdin. Putin aloitti vierailunsa vuonna 2001. Tarja Halosen vieraana hän oli neljä kertaa ja nyt Niinistön vieraana kolme kertaa.

Pysyvä valtiovierailu

Liittoutuneiden valvontakomissio, käytännössä Neuvostoliiton johdolla, asettui Suomeen syyskuussa 1944. Paikalla oli 70 neuvostoliittolaista virkamiestä. Komission puheenjohtajana toimi kenraalieversti Andrei Ždanov. Hän kävi suomessa harvoin ja valvontakomission käytännön johtomies olikin kenraaliluutnantti Grigori Savonenkov.  Hän edusti pysyvää valtiovierailua. Komissio poistui Suomesta Pariisin rauhansopimuksen astuttua voimaan vuonna 1947. Savonenkov palasi kuitenkin takaisin suurlähettiläänä ja ehdotti Stalinin kirjeen vahvistamana YYA-sopimusta Suomen ja Neuvostoliiton välille. Presidentti Paasikivi epäröi, mutta valtuutti sitten pääministeri Pekkalan allekirjoittamaan sopimuksen – pakon edessä. Vastapuolen tai pitäisikö sanoa myötäpuolen allekirjoittajana oli itse Molotov. Sopimus oli voimassa vuoteen 1992 saakka.

Aatu yllätti suomalaiset

Adolf Hitler teki ainoan valtiovierailunsa sodan aikana Suomeen. Hän saapui onnittelemaan marsalkka Mannerheimia hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Lahjoina hän toi oman muotokuvansa, kolme Steyr-merkkistä panssariautoa ja laatikollisen viiniä. Mannerheim sai tiedon Hitlerin lentomatkasta Immolaan vain 15 tuntia aikaisemmin. Taustalla turvallisuussyyt. Mikkelin ratapihalla nyt seisovassa junavaunussa keskusteltiin. Hitler intoutui pitämään pitkän monologin. Suomalaiset onnistuivat salaa sen äänittämään. Yleisradion insinööri Thor Damen tallensi salaa junanvaunussa käydyn keskustelun, heitettyään mikrofonin vaunun hattuhyllylle koristeeksi aseteltujen koivunoksien sekaan Hitlerin ja Mannerheimin yläpuolelle. Tässä on nauha Hitlerin salaa nauhoitetusta puheesta. Sanotaan sen olevan ainoa Hitlerin puhe, joka on luonnollista puhetta ilman retoriikkaa ja propagandaa:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/hitlerin-salaa-tallennettu-keskustelu-suomessa

Valtakunnankansleri Adolf Hitlerin vierailu Suomessa 4.6.1942 on kuvattu saksalaisessa uutisfilmissä näin:

https://www.youtube.com/watch?v=UAQoD9RMivE

Murhattuja valtionpäämiehiä

Wikipedian mukaan murhattuja valtionpäämiehiä on historiassa 168 henkeä. Murhahistoria alkaa Rooman keisareista. Julius Caesar, Claudius ja Galigula murhattiin ensimmäisen vuosisadan puolessa välissä. Tanskalaiset murhasivat neljä kuningastaan 1200-luvun paikkeilla. Venäjällä murhattiin Pietari III vuonna 1762, Paavali I vuonna 1801 ja Suomen ystävä Aleksanteri II vuonna 1881. Samaisessa maassa pääministeri

Pyotr Stolypin murhattiin vuonna 1911. Viimeinen tsaari Nikolai II murhattiin perheineen vuonna 1918. Stalin sitten murhasi ison joukon väkeä, joten murhahistorialla on perinteensä. Tunnetuimpia murhattuja valtionjohtajia ovat Abraham Lincoln 1865, John F Kennedy 1963, Anwar Sadat 1981, Indira Gandhi 1984, Olof Palme 1986, Rajiv Gandhi 1991 ja Yitzhak Rabin 1995. Viimeisimpiä listalla on Muammar Gaddafi, joka murhattiin sadevesiviemäriin piiloutuneena vuonna 2011. Murhayrityksen kohteeksi joutui mm. presidentti Ronald Reagan vuonna 1981. Valtionpäämiesten murhat olivat enimmillään 1970-luvulla. Silloin murhattiin 18 valtionpäämiestä. Vuoden 2000 jälkeen murhia on ollut vain 5 kappaletta. Turvatoimet ovat ilmeisesti kiristyneet.

Maailmassa valtionpäämiesten murhia on vuoden 1950 jälkeen tapahtunut 72 kappaletta. Se on paljon. Murhien määrä on vuodesta 1900 laskien ollut huipussaan Euroopassa. Tilanne on kuitenkin selkeästi muuttunut parempaan suuntaan. Lähi-Idässä ja Afrikassa murhia lienee tilastoitu vasta vuoden 1950 jälkeen, sillä lähes kaikki tilastomme murhat on tehty vuoden 1950 jälkeen.

Terroriteko ja murha maailmansodan alkuaineksina

Sarajevon laukaukset eivät ole esitetyssä murhatilastossa. Itävalta-Unkarin kruununperijä Frans Ferdinand ei ollut murhan tapahtuessa valtionpäämies. Serbian salaisen palvelun ”Musta käsi”-terroristijärjestön tavoitteena oli vapautta Serbia. Ampuja kuului järjestöön ja hän onnistui tavoitteessaan murhata kruununperijä.  Itävalta-Unkari vaati syyllisten luovuttamista. Serbia ei suostunut ja sota alkoi. Venäjä ryhtyi tukemaan Serbiaa. Saksa tuki Itävalta-Unkaria. Kahden rintaman pelossa Saksa hyökkäsi Belgian kautta Ranskaan.  Iso-Britannia yhtyi sotaan. Tuhoisa maailmasota oli alkanut tästä terroriteosta ja sen jälkipyykistä.

Terrorismia on torjuttava

Minun katsaukseni kertoo terrorismin uhasta. Terroriteko voi johtaa katastrofiin. Nyt tapahtunut valtiovierailu oli täynnä terrorismin torjuntaa, mutta siinä ei ilmeisesti keskusteltu torjunnan lisäämisestä sen paremmin kuin sen vähentämisestäkään. Suomalainen poliisi teki varmaan laatutyötä. Mutta: Putinin vierailun yhteydessä tehty Iltasanomien TV-ohjelma sai kuitenkin minut koukkuun. Siinä ei kerrottu mitään neuvotteluista tai maailmanrauhan tavoitteista. Siinä kuvattiin tuntikausia jotain mitä ei tapahtunut. Kamera oli suunnattu torille tai merelle tai kadulle. Mitään vieraita tai presidenttejä ei näkynyt. Vain tapahtumien odotusta. Merellä näkyi poliisiveneitä kurvailemassa, toreilla näkyi edessä olevia autoja tai ihmisten selkiä, lentokentällä näkyi kiitoteiden valoja ja seisovia tai liikkuvia koneen hahmoja. Pimeässä ei näkynyt yhtään ihmistä tai ajoneuvoa. Mutta juuri tuohon hulluun ohjelmaan jäin koukkuun. Katsoin sitä monta tuntia. Erityisen kauniita olivat kuvat lentokentältä yön pimeydessä. Panen tähän loppuun pari kuvaa malliksi.

Katso vaikkapa tästä ISTV:n dramaattista videota:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006210902.html

Ei sieniä, ei mustikoita, mutta…?

Suomalaisten lomakaudet ja kesämökkeilykaudet alkavat olla taas lopuillaan. Toista oli ennen aikaan, kun koululaisilla lomat loppuivat vasta elokuun lopulla. Tosin kyllä maalaiskouluissa aloittelivat jo elokuun viimeisellä viikolla. Äiti pani minutkin viikoksi ”harjoittelemaan” Salonsaaren kansakoulun ensimmäiselle luokalle ennen valmistavaan kouluun menoa Nervanderinkadulla. Salonsaaressa kaikki neljä ensimmäistä luokkaa olivat samassa luokkahuoneessa yhden ja saman opettajan hoivissa. Nervanderinkadulla Gertrud von Pfahler opetti kahta valmistavan koulun luokkaa yksin, mutta luokat erillään. Elettiin vuotta 1940. Talvisota oli sodittu ja oli välirauhan aika. Sitten sodat jälleen alkoivat suurena maailmanroihuna. Meidän koulumme sai siipeensä vuonna 1944. Jouduin tai pääsin vajaaksi vuodeksi Tampereen Suomalaiseen Yhteiskouluun, isäni kouluun. Miksi nämä koulut nyt tähän alkupuhteeksi? No siksi että olen katsellut sivusilmin ja opastuksin oheistettuna nykyajan lukiolaisen täysin digitalisoitua koulun aloitusta. Kaikki tehdään koneella. Matikan tehtäviä myöten. Onneksi nuoren kokin ruoka sentään vielä on luomua. Ja ajatukset.

Eläkeläisen mökkipuuhat

Sääolot vaikuttavat eläkeläisen mökkipuuhiin. Säissä ei ole ollut valittamista. Paitsi nyt on lähes katastrofi. Sienet ja marjat ovat teillä tietymättömillä. Eläkeläisen puuhiksi jää metsän katselu, tuo kasvun ihme, veden välkkeen ja värien vaihtelun ihailu, täysikuun elokuun huuma. Väliin mahtuu pientä rakentelua. Ei nyt juuri paljoakaan omakohtaista, mitä nyt pientä korjailua, klapin tekoa, pihakalujen värkkäilyä. Tammelan mökille tuli kuitenkin rakennettua pihakatos. Veikko rakensi. Kelomökkiin ei nyt juuri muovi sovi, mutta minkäs teet, tyyliin sopivien panssarilasien leikkaus paikkaan sopivaksi olisi ollut liian haastavaa.

Eläkeläinen ihailee metsää, järven välkettä, osmankäämien huojuntaa, lintuperheiden kirmailua, täysikuuta - ohessa hieman rakennellaan. Toinen naispuolinen eläkeläinen tässä vierellä – täydessä työn touhussa -tuntee kuitenkin pienoista syyllisyyttä mitääntekemättömyydestään, kun työtätekevät lähtevät aamutuimaan työpaikoilleen. Minulla se tunne on jo hävinnyt.

Sieniaika ja marjojen aika

Elokuun loppupuolen pitäisi olla sienien ja marjojen aikaa. Juuri nyt armon vuonna 2019 näyttää huonolta. Jokavuotisen Lapin hillamatkan tekevät ystäväni kävivät tutuilla hillasoilla. Suot olivat tyhjät. Ystäväni Jyväskylästä sanoo mustikoiden olevan kuivia ruppanoita. Toinen ystäväni Savon mailta sanoo samaa. Mustikkasato on asiantuntijoiden mukaan jäämässä murto-osaan huippuvuosista ja puoleen normaalista. Puolukkasadon suhteen on vielä toiveita. Sienien suhteen esiintyy erilaisia arvioita. Sieniä kävimme itse verifioimassa Tammelassa. Sienipaikat ovat vuosikymmenten ajalta tuttuja. Tatteja emme vielä uskoneet odottaa, mutta vaaleiden orakkaiden taattu paikka oli odottamassa. Myös kanttarellit tarkoin paikannettuina olisivat valmiina edes yhtä sienikastiketta varten. Myös mökkitontin pienet kanttarelliesiintymät pelastaisivat tilanteen, jos se oikein pahaksi kääntyisi. Lopputulos oli surkea. Tulopäivänä saimme sentään pienen soosin kahdesta rusko-orakkaasta ja kolmesta kanttarellista. Toisena päivänä, oletettuna sienestyspäivänä tuloksena koko laajasta metsästä oli yksi limanuljaska. Mukana oli sentään sienestyksen tarkkasilmä – Liisa, jolta ei yksikään sieni jää näkemättä. Parin viikon sateen rypäykset eivät siis ole saaneet sieniä toivottuun kasvuvauhtiin. On odotettava ja keksittävä muita puuhia. Sienikuivuri ladon nurkassa odottaa hiljaisena. Kopat tyhjinä odottavat saalista.

Tammelan metsien mestarillinen sienisaalis: yksi limanuljaska kopan pohjalla! Matias sanoo, että sen voisi voissa paistaa. Jäi paistamatta, vaikka syötävä se tuokin on.

Kasvihuone ja vihannesmaa korvaavat

On käännyttävä kasvihuoneen ja vihannesmaan puoleen. Siellä tapahtuu. Pienessä kasvihuoneessa kasvavat tomaatit – yhdeksän lajiketta, aivan maukkaita. Kurkut, avomaalla ja kasvihuoneessa tuottavat ihanan makuisia hedelmiään. Pesusienikurkku, ehtiikö se vielä? Viidakkokurkut ovat peukalonpään kokoisia, ehtivät vielä vokkipannuun. Tuliset chilit antavat väriään. Ovatko liian tulisia, kysyy Liisa? Kreetalta siemeninä tuodut kalebassit ovat silmän iloksi. Ne eivät näytä ehtivän kasvaa helistimen kokoiseksi, saatikka että niitä suuhun pantaisiin. Jättipinaatti ja pinaatti reuhuavat. Kreetan siemenestä lähteneet munakoisot eivät näytä ehtivän makua hersyviksi paistoksiksi. Tillit, persiljat, minttu, salaattifenkoli, kesäsipuli, salaatit ja basilika kasvavat lavassa röyhyten. Kasvimaalla on tietysti perunoita - maanmainioita, maa-artisokkaa, punajuurta, härkäpapuja, porkkanaa, varsiselleriä, fenkolia, persiljaa, ruohosipulia, lipstikkaa ja raparperia – joskin jo voipuneena. Kurpitsat ovat kasvimaan kaunistus, niitä on spagettikurpitsaa, jättikurpitsaa ja vielä jotain tuntemattomia lajikkeita. Kriikunat ja luumut ovat juuri kypsymässä. Kukkavaasien ja ruokien kaunistukseksi kasvimaalla kasvaa vielä ruiskaunokkia ja krasseja. Ruiskaunokin terälehdet ovat nuorisokokkimme Eemelin suosittuja koristeita hänen taidokkaiden annostensa viimeistelyssä.

Kasvihuone on meidän viimekesän suuri hankintamme. Suureksi sen tekee onnemme ja ihailumme nauttiessamme kasvien kauneudesta ja viime kädessä suumme ja vatsamme nauttii ikiomista tuotteista. Ovatko ne todella paljon parempia kuin kaupasta ostetut? Kanankakkako sen tekee? Ei varmaan. Sen tekee se rakkaus ja intohimo millä niitä on kasvatettu.

Nuoren kesäkokkimme Eemelin viherpanostukset tulevat omasta puutarhasta. Vasemmalta ylhäältä kanttarellimousse ruislastuilla persiljalla koristeltuna, tartar kasvimaan kasviksilla krassin lehdillä koristeltuna – syötäviä nekin, neljän sortin leipää persiljavoilla ja sipulisuolalla, kesäkurpitsankukka tällä kertaa vain koristeena, paahdettua possunkylkeä brioshilla ja paikalta kerätyillä siankärsämöillä, paikallista karitsan paistia ja kuusenkerkkähyytelöä lisukkeena pinaatinlehtiä, taimen ohrasuurimoilla ja oman maan omenilla, päällä fenkolin kukkia, jälkiruokana omatekoista sahramikakkua mantelikastikkeella, ruiskaunokkeja. Viimeisessä kuvassa kokki pistaasijäätelöänsä tarjoamassa.

Toiveita ei ole menetetty

Syksy on ihanaa aikaa. Se on vielä edessä. Minun opettajani ja luokanvalvojani oli aikoinaan Lauri Pohjanpää. Häntä kutsuttiin Possuksi. Kai se oli sitten opettajien koulukiusaamista, kun käytimme usein sanontaa: ”Huis sika metsään!”. Lauri Pohjanpään tunnettu runo tuli ensin mieleen syksyä ajatellessa: ”Kaksi vanhaa, vanhaa varista nuokkuu hiljaa pellon aidalla.” Se ei nyt oikein meille käynyt, sillä yritämmehän vielä molemmat olla hereillä ja odottaa ensin syksyä ja sitten kevättä, ja useita sellaisia. Liisalle tuli sitten mieleen epäilyttävä ehdotus. Hän ehdotti Pentti Saarikosken kirjoittamaksi arvelemaansa: ”Syksy saa, mutta minä en!” Kari Rydmanin blogi 22.9.2014 paljastaa kuitenkin kirjoittajaksi Ylioppilaslehden pakinoitsija Pekka Haukisen. Hänellä säe kuului näin:

On kesä mennyt,

tunne lämpöä en nyt,

syksy saa

- minä en.

Tämä tuntui hieman sopimattomalta ja valitsimme sitten yhdessä Liisan kanssa loppurunoksi Pentti Saarikosken runon syksystä ja rakastavaisista - se sopi meille:

En puhu pitkään.

Puhuminen tulee kalliiksi.

Minun on säästettävä rahaa sitä päivää varten, joka ei odota.

Jos minä olen syksy ja sinä olet kevät.

Niin silloin minä odotan sinua.

Kesämökit kansankulttuurina

Kesämökkikulttuuri on Suomessa kansankulttuuria. Vai mitä sanotte siitä, että maassamme on yli puoli miljoonaa kesämökkiä. Lienee myös runsaasti kesämökkikäytössä olevia vanhoja maatalousrakennuksia. Monelle vanhalle rakennukselle kesämökkikulttuuri tuo pelastuksen. Kesämökkien lukumäärä kasvoi räjähdysmäisesti sotien jälkeen. Vuonna 1939 kesämökkejä oli vain muutamia tuhansia. Oli herrasväen pitsihuviloita Ruissalon ja Terijoen malliin, mutta köyhän kansan mökkikulttuuri rajoittui vanhoihin mummontorppiin. Sotien jälkeen alkoi buumi. Rakkautta oli ja lapsia syntyi. Tapahtui maaltamuutto. Kaipaus marjametsiin ja kalavesille jäi. Oli saatava mökki. Mökkien määrä räjähti 1950-luvulla. Vuonna 1950 mökkejä oli 40000 ja kymmenen vuoden päästä 90000.  Mökkien määrä lisääntyi sitten 1960-luvulla kaksinkertaiseksi, 1970-luvulla 43 %, 1980-luvulla 46 % ja 1990-luvulla 23 %. Sitten kehitys hidastui, sillä uuden vuosisadan ensimmäisellä kymmenyksellä mökit lisääntyivät vain 9 prosentilla. Meneillään oleva vuosikymmenen kasvu viittaa 5 prosenttiin. Nyt meillä on 510000 kesämökiksi tilastoitua rakennusta. Jos kesämökkien määrää lasketaan kunnittain, suurimmat kesämökkikunnat olivat Kuopio, Mikkeli, Parainen, Lohja, Savonlinna, Hämeenlinna, Kouvola, Salo, Kuusamo ja Raasepori. Monissa kunnissa kesämökkien lukumäärä ylittää vakinaisten asuntojen määrän. Tällaisia kuntia ovat mm. Parainen, Mäntyharju, Kemiönsaari, Asikkala ja Puumala. Mökeillä on Mökkibarometrin mukaan noin 2,4 miljoonaa säännönmukaista käyttäjää. Se tarkoittaa lähes puolta suomalaisista. Noin 80000 mökkiä oli joko perikuntien, yritysten, yhteisöjen tai ulkomaalaisten omistamia.

Suomessa on 1,2 milj. asuinrakennusta. Mökkejä on runsas puoli miljoonaa. Puolet suomalaisista käyttää mökkejä enemmän tai vähemmän. Mökkivuorokausien määrä on mökkiä kohti 79. Mökkien määrä lisääntyi räjähdysmäisesti sotien jälkeen. Nyt kasvu on tasaantumassa.

Miten käy kesämökkikulttuurin?

Monet kysyvät nyt kesämökkikulttuurin perään. Kesämökin omistajien keski-ikä on 63 vuotta. Alle 40-vuotiaita on vain 6 % mökin omistajista. Näin sanoo Tilastokeskus. No, tuo korkea keski-ikä on tietysti suorassa suhteessa siihen, että pääosa mökeistä rakennettiin 50-80-luvuilla. Eivät ole rakentajapapat ja mammat vielä kuolleet. Mielenkiintoista on myös se, että suuri osa mökinomistajista asuu vakituisesti maanläheisesti. Kerrostaloasukkaat eivät olekaan se enemmistö, joka pakenee kesäisin maalle. Tarkemmin sanottuna mökin omistajista 28 % asuu kerrostaloissa, 58 % omakotitaloissa ja 11 % rivitaloissa. Mökkibarometri kertoo paljon suomalaisten mökkeilystä, mökkien kunnosta, varustelusta ja huollosta.

https://valtioneuvosto.fi/documents/1410837/1880296/Mokkibarometri+2016/7b69ab48-5859-4b55-8dc2-5514cdfa6000

Lapsikin sen ymmärtää

Kysyin 16-vuotiaalta Lauttasaaren kerrostalokasvatilta hänen mielipidettään kesämökkien suosiosta. Hän arveli ihmisten pakenevan kaupungin hälinää. He etsivät rauhaa. Pakoa arjesta. Ja luonnon läheisyyttä. Arveli myös mökeillä olevan väljempää. Tämähän ei liene totta, sillä mökkien keskikoko Suomessa on vain 49 m2. Hän kommentoi teini-ikäisten haluttomuutta mökki-elämään toteamalla, etteivät teinit halua maalle vanhempien kanssa – muuten ehkä kyllä. Yllättävää, että nuori ymmärtää noin hyvin mökkeilyn arvot. Kun aikanaan tein oikeita töitä, oli rahastressi päällä. Firma ei tahtonut tahkota voittoa, ei millään. Varsinkin vientitoiminta tuotti tuskaa. Silloin ainoa paikka joka todella vapautti ajatukset, oli saapuminen mökille. Rakentaminen, sienestys, optimistilla purjehdus ja surffailu, ne vapauttivat ajatukset viikonlopun ajaksi kaikista maallisista huolista. Maanantaiaamuna oli jälleen valmis ponnistelemaan.

Kesämökkien määrä on kasvanut vuoteen 1970 verrattuna eniten Lapissa ja Kainuussa. Pohjoinen luonto kiehtoo etelän asukasta. Helsingin seutukunnassa kasvu on ollut vähäisintä.

Useilla seutukunnilla mökkien määrä ylittää vakinaisten asuntojen määrän. Eniten mökkejä suhteessa vakituisiin asukkaisiin on Joutsan seutukunnassa, Turunmaalla ja Tunturi-Lapissa.

Tutkimus tarkentaa

Mia Vepsäläinen, Itä-Suomen yliopistosta on laatinut kirjallisuuskatsauksen mökkeilyn merkityksestä. http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20170524/urn_nbn_fi_uef-20170524.pdf

Hän kirjoittaa kauniisti, ymmärtää mökkeilyn sielun: ”Puhuttiinpa sitten kodin tai toisen todellisuuden tekemisestä, mökkeilykokemusten universaalius näkyy muun muassa siinä, miten mökkimatka koetaan siirtymäriittinä, vapaa-ajan asuntoon liitetään tietynlainen työleirimentaliteetti, siellä pyritään vapaehtoisesti yksinkertaisuuteen asunnon varustelun suhteen, ja mökillä pukeudutaan rennommin kuin normaalisti. Mökkielämys syntyy myös siitä, että siellä tehdään eri asioita kuin kotona. Esimerkiksi arkielämää usein leimaavaan sähköisen median käytön sijaan, mökillä halutaan tehdä muita asioita ja päästä irti jatkuvasta yhteydestä muuhun maailmaan. Luonto auttaa tämän elämyksen synnyssä ja säilymisessä, mutta erilaiset mökkipuuhat, kuten piha- ja puutarhatyöt, saunominen, uiminen tai kalastus pitävät yllä mökkikokemusta. Kokemus mökistä toisena todellisuutena myös haalistuu, jos se on liian valmis ja elämä siellä on tehty liian helpoksi. On myös tulkittu, että moderni yhteiskunta ja palkkatyö eivät tarjoa riittävästi mahdollisuuksia sosiaalisiin ja kulttuurisiin peruskokemuksiin ja sen vuoksi ihmiset rakentavat identiteettiään yhä enemmän erilaisten vapaa-ajan aktiviteettien kautta. Vapaa-ajan asunnon remontointi ja puutarhanhoito koetaan positiivisiksi ja rentouttaviksi, koska ne ovat merkityksellisiä töitä.”

Turistit mökkimatkailijoina

Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti ulkomaalaisten mökkimatkailupotentiaalia. Hauska juttu Mia Vepsäläisen tekstissä ovat Modernit humanistit. Hän kirjoittaa Suomen matkailun ydinkohderyhmäksi jo useamman vuoden ajan määritellyn Modernit Humanistit. Tutkimusten mukaan: ”Moderneiksi Humanisteiksi kuvatut eurooppalaiset matkailijat liittivät Suomeen leimallisesti luonnon koskemattomuuden, tilallisen avaruuden, villin luonnon ja eksoottisuuden, joka yhdistettiin paitsi luontoon myös suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan.” Kesämökit kuitenkin jakavat Modernien Humanistien käsityksiä kiehtovuudesta. TNS-Gallupin ja Visit Finlandin tutkimuksen vastaajista kesämökkejä piti erittäin tai melko kiehtovina 68 % ja saunaa 58 %. Vastaajien mielestään kiehtovimmat elementit liittyivät suomalaiseen luontoon, jota itsessään piti erittäin tai melko kiehtovana 90 % vastaajista. Myös järviä piti kehtovana 90 % vastaajista. Näiden lisäksi paljon kiinnostusta herättivät revontulet, yötön yö, kesän valoisuus vs. talven pimeys, metsät, Lappi, Saaristo, hiljaisuus ja suomalainen kansanperinne.”

Saksasta Suomeen tulevat matkailijat majoittuvat usein mökeissä. Saksalaisten ykkösmotiivina on tarve päästä pakoon kiireisestä, stressintäyteisestä ja aikataulutetusta kaupunkiarjesta. Suomessa koetaan

olevan hiljaisuutta ja tilaa, mikä mahdollistaa rentoutumisen. Ranskalaiset käyttävät harvoin majoitusmuotona lomamökkiä. Muutoin ranskalaiset pitävät arvossa luontoon liittyviä kohteita sekä saunakulttuuria. Britit eivät ranskalaisten tavoin näytä erityisen kiinnostuneita mökkeilystä. Vain kolmannes tällä käyneistä harkitsi tulevansa uudelleen. Lämmin Etelä-Eurooppa on suosiossa. Venäläisten suosikkimatkailutuote Suomessa on mökkiloma. He ovat suurin matkailijaryhmä Järvi-Suomessa. Venäläiset vaativat yleensä mökiltä korkeata standardia, pitää olla sisävessa ja suihku. Mahtaako heidän omassa datsha-kulttuurissaan näin olla? Kiinalaiset matkustajat eivät ainakaan toistaiseksi ole mökkikulttuuriväkeä. Mutta saunominen kiinnostaa. Muuten on kiire paikasta paikkaan ja ostoksille mieluiten ryhmässä. Japanilaisissa luonto ja metsässä liikkuminen ”herättää tunteita pienuudesta, jostakin suuremmasta, puhdistumisesta ja rentoutumisesta, mutta myös pelosta.” (Runollisesti sanottu).

Ajat muuttuivat saunomisessa. Vielä 60-luvulla oli miesten ja naisten sauna. 70-luvulla vapausasteet lisääntyivät, ryhdyttiin yhteissaunomaan. Kunnes jälleen on palattu vanhaan käytäntöön. Minun Tammelan mökissäni kävi useasti ulkolaisia vieraita, ystäviä ja työtuttuja. Sauna oli ehdoton vetonaula. Ulkolaisten vieraiden suhteen alastomuus ei koskaan tuottanut ongelmia. Yhteissaunaan ei heitä tungettu. Ajattelen arabivieraitani ja kiinalaisvieraitani. Heille sauna oli paras elämys. Kylmä järvivesi saattoi hieman pelottaa, mutta vilunväristyksistä selvittiin saunan lauteilla. Ystäväni, arabin kysymys kuului: ”No danger animals here?” Aamulla hän oli laiturilla voimistelemassa. Pelko oli voitettu.

Muistelen omiani

Muistelen oman lapsuuteni mökkiä Asikkalan Salonsaaressa. Se oli leskeksi jääneen isomummuni torppa. Torppaan oli mahtunut Marin lisäksi 7 lasta ja lehmänkanttura. Pitkänhuiskea Nestor nukkui uuninpankolla leipälapio jalkojensa alla. Meille se oli rakas lapsuuden kesäpaikka. Hevosmiehentyöt kesäisin antoivat kaupunkilaispojalle suurta elämäniloa. Ensimmäisen oman mökkini rakensin Tammelaan Oksjärven rannalle. Ei sähköä, ei radiota, juomavesi otettiin puhtaasta järvestä. Liisa muistelee omaa lapsuudenmökkiä Puumalassa. Se oli vanha kahdeksankulmainen armeijan vaneriteltta. Kamiina nurkassa. Kesiä viettivät 8 lasta ja kolme naista. Liisan mukaan ihanimmat kesät. Nyt ovat mökit muuttuneet. Mökkibarometri kertoo, että vuonna 2015 verkkovirtaa oli 77 %:ssa mökeistä, vain 9 % oli täysin ilman sähköä, televisio oli 77 %:ssa mökeistä, suihku oli 26 %:ssa mökeistä ja astianpesukone 15 %:ssa mökeistä.

Minun Tammelan mökissäni ei ole sähköä eikä muitakaan nykyajan mukavuuksia. Viime viikolla rakensimme mökin patiolle pihakatoksen. Veikko rakensi ja Eemeli toimi kokkina. Hieman tuo muovikatto arvelutti kelomökkiin liitettynä, mutta nyt on hyvä sieniä perata sateellakin.

Mökille matkaillaan

Uusmaalaisten mökkimatkat ovat pitkiä. Mökkimatkan keskipituus heillä on 170 km. Muualla maassa asuvilla mökki on lähempänä. Matkan keskipituus on 64 km. Olisi mukava tietää mökkimatkojen kilometrit ja vaikkapa CO2-päästöt. Valtakunnallisessa henkilöliikennetutkimuksessa 2016 on kyllä arvioitu eri matkatyyppien osuutta kokonaissuoritteessa. Mökkimatkat ja muut vapaa-ajan matkat ovat kuitenkin niputettu yhteen, eikä varsinaisen mökkimatkailun määrää saa selville. Mökkibarometrissa 2016 laskettiin mökkimatkojen vuosikustannuksiksi vuoden 2015 tasolla 1,2 mrd. euroa vuodessa. Se on 4 % Suomen vuotuisista henkilöliikennekustannuksista virallisella kilometrihinnalla laskettuna. Mökkimatkat eivät näytä kaatavan Suomen liikennetaloutta. Toinen kiinnostava kysymys on etätyön yleistyminen. Mökkibarometri kertoo etätyötä mökeillä tekevän nyt 7 % haastatelluista. Myönteisesti tähän ajatukseen suhtautuu 34 % mökkiläisistä. Minulla eläkeläisellä tämä mökkityö – blogien kirjoittaminen on hyvin mieluisaa. Dementia-harjoitukset hoituvat Kemiönsaaren maalaismaisemassa erityisen hyvin. Välillä ladossa sikaria poltellen, niin kuin nyt, välillä talossa takkatulen ääressä.

Liisalle ja minulle mökki on paratiisi

Meille kahdelle eläkeläiselle, Liisalle ja minulle mökki on paratiisi. Vietämme mökillä kolme kuukautta. Hieman vielä talven kynnyksellä ja kevään korvalla. Vakiomökkimme on Kemiönsaarella, meren tuntumassa, mutta kuitenkin kuivalla maalla, peltojen keskellä. Mökkimme on vanha kyläsepän torppa navetoineen ja latoineen. Nukumme yön viileydessä navetan parvella. Kuu ja aurinko pilkottelevat lautojen raosta nukkujien iloksi. Elokuu on ihanaa aikaa. Viljan kypsyminen muuttaa kevään mustat pellot kullankeltaisiksi viljan lähteiksi. Leikkuupuimureiden yöllinen jyrinä tuntuu musiikkina korvissa. Sienet ovat nyt odottaneet sateita. Sateet tulivat ja kohta on tattien aika. Silloin suuntaamme metsiin, täällä ja Tammelassa. Minä jalkapuolena autokuskina, Liisa intohimoisena sienestäjänä. Kohta kuivuri surisee ja talven sienet ovat kuivattuina lasipurkeissa. Luumupuut notkuvat kypsyvien hedelmien painosta. Kasvihuone pursuaa tomaatteja ja kurkkuja ja kasvimaat tuottavat kesäkurpitsaa ihanine maanmakoisine kukkineen, maa-artisokat odottavat mullan alla, samoin perunat ja härkäpavut odottavat poimijaansa. Sauna lämpiää. Eläkeläisenä tuntee jopa syyllisyyttä tästä onnesta.

Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua

Katselen pellolla koneen tekemiä olkipaaleja tai rulliako ne ovat. Niitä on aina kaksi yhdessä. Aivan kuin ne rakastaisivat toisiaan. Yksinäinen puu ei pala takassakaan, se vaatii rinnalleen toisen, silloin roihu syntyy. Eräs ystäväni kirjoitti kommentoidessaan minun blogiani, että islaminuskosta puuttuu rakkaus, joka taas on oleellinen osa kristinuskoa. Tiedänhän minä, että islaminuskoiset sanovat heidän uskontoaan armolliseksi, mutta sanovatko he sitä myös rakkauden uskonnoksi. Kaiken kaikkiaan lienee tiedossa, että uskonnot ovat melkoisen armottomia vihassaan. Kirjoitin kerran blogin, jossa tarkastelin uskonsotia. Sain epätieteellisen lopputuloksen siitä että 300 miljoonasta 2000 vuoden aikana sodissa kuolleista viidennes kuoli uskonsodissa. Mikä on uskonsota? Onko sodassa aina valtapyrkimys ja saalistus etusijalla ja uskonto vain käyttövoimana. Olen merkinnyt 30-vuotisen sodan uskonsodaksi, mutta ystäväni Roger Wingren dementoi väitteeni. Hän sanoi, ettei uskonnolla ollut asian kanssa tekemistä. Olen myös yrittänyt arvioida sotia sillä perusteella, olivatko valloitusasialla kristityt, muslimit vai muut. Tosiasia lienee, että suurimmat valloitukset uskonnon nimissä tapahtuivat profeetta Muhammedin jälkeen, kun Rashudin kalifaatti, umayaadit, zarahustralaiset ja ottomaanit loivat laajan islamilaisen valtapiirin Espanjasta Intiaan. Konstantinopolin muurien murtuminen vuonna 1453 sinetöi islamilaisen vallan erään kulmakiven. Uskontojen veljessodat, juutalaisten tuhoaminen natsisaksassa, Jugoslavian etniset puhdistukset sekä ISIS-kalifaatin valta ja tuho ovat uskonnosta käyttövoimansa ottaneita sotia.  Miten on rakkauden laita. Siitähän otsikon mukaan pitäisi olla kysymys. Mutta ensin hieman uskonsodista. Pelkääväthän monet tällaisia sotia maailman globalisoituessa ja kansainvaellusten uhatessa. Omituista vielä, että sodan ja rakkauden jumalatar on usein sama henkilö. Esimerkkeinä sumerilaisten Inanna, Babylonian Istar ja kreikkalaisten Astarte. Olen kirjoitellut uskonsodista aiemmin. Tässä pari linkkiä:

http://penttimurole.blogspot.com/2018/04/sodan-jumalat-uskontojen-suojeluksessa.html

http://penttimurole.blogspot.com/2017/09/laura-istuu-maahanmuuton.html

Ajanlaskun alun jälkeen oli vielä hiljaista uskonsotien suhteen. Kunhan Rooma kahistelee Juudean kanssa sekä saksalaisten heimojen kanssa pohjoisessa. Kiinassa tapahtui kyllä merkittävä 7 miljoonaa uhria vaatinut Keltaisen turbaanin kapina. Hunnien hyökkäys Eurooppaan vuonna 395 oli tavallaan uskonsodan tapainen. Olivathan siinä vastakkain kristityt ja ”mikä lienee ollut hunnien uskonto”.

Ajanlaskun alusta vuoteen 1900 tapahtui itse asiassa kaikki se, jolla maailman uskontoreviirit valloitettiin. Kristinusko oli Rooman valtakunnassa levitellyt siipiään kaikessa rauhassa ja vuonna 380 siitä tuli valtionuskonto. Profeetta Muhammed astui kehiin vuonna 632 valloittamalla Mekkan. Kalifaattien valloitusretket laajentavat muslimien vallan Intiasta Espanjaan ja kaikkeen sen välillä. Välimeri oli nimeltään Rauhan meri. Sen pohjoispuolella olivat ”sodan maat”. Lähes 2000 vuoden aikana sodissa ja valloituksissa kuoli arviolta 300 milj. ihmistä. Olen arvioinut uskonsodiksi kaavion vihreällä merkityt sodat. Uskonsodissa kuolleita oli 50 miljoonaa, se on siis 17 % kaikista kuolleista.

Uskonnon uskotaan olevan yllyttämässä väkivaltaan. PEW tutkimuskeskus kyseli ihmisiltä uskontojen väkivaltaisuudesta. Muslimimaissa Pakistania ja Indonesiaa myöten juutalaisuus arvioitiin väkivaltaisimmaksi. Tosin Indonesiassa islam ja Pakistanissa hinduismi olivat suuressa väkivaltaroolissa. Turkkilaiset arvioivat kristinuskon ja juutalaisuuden tasa-arvoisesti väkivaltaisimmiksi uskonnoiksi. Myös Libanonissa kristinusko nousi korkealle tai oikeammin vaipui matalalle. Euroopassa, Venäjällä ja USA:ssa kanta uskontojen väkivaltaisuuteen on hyvin selkeä. Islam tuomitaan ylivoimaisesti välivaltaisimmaksi uskonnoksi.

Rakkaus

Rakkaus eri uskonnoissa piti olla minun aiheeni tässä blogissa. Olen mukavuusalueeni ulkopuolella. En ole uskonoppinut. Suorastaan vähimmässä määrin olen sitä. Tarkastelenkin tätä asiaa juuri sillä näkemyksellä minkä vain täydellinen tietämättömyys voi antaa. Blogin kirjoitus onkin minulle vain ajankulua ja dementian torjuntaa. Mutta tuo aihe, rakkaus, se kiinnostaa. Platon sanoi rakkautta olevan kolmea lajia: eroottinen rakkaus, veljellinen rakkaus ja jumalallinen rakkaus. Platonin ”Pidoissa” Faidros sanoo: ”Rakkaus tuottaa suuria tekoja taistelukentällä, sillä mikään ei tuota rakastajalle enemmän tuskaa kuin se, että hänen rakkaansa näkisi hänet tekemässä jotain häpeällistä tai raukkamaista. Ainoastaan rakastaja kuolee toisen puolesta, ja jumalat katsovat sen olevan ylevää.”

Hämeen-Anttilat pohtivat rakkautta uskonnossa: ”Minusta on luonnollinen ajatus rinnastaa hengellinen kokemus eroottiseen. Eroottinen hurmio on ruumiin voimakkain tunne, jossa unohtuu kokonaan oma itse ja olo tuntuu rajattomalta, niin että sulautuu johonkin suurempaan. Sama tapahtuu, kun henki tuntee Jumalan tai ylipäätään henkisen voiman läsnäolon ja yhteyden”, Virpi Hämeen-Anttila pohtii. Jaakko Hämeen-Anttila kirjoittaa puolestaan: ”Seksi on islaminuskoisilla avioliitossa jopa velvollisuus, mutta sen ulkopuolella kiellettyä. Myös kristittyjä ja juutalaisia avioseksiin suorastaan velvoitetaan, ainakin lisääntymistarkoituksessa, koska Raamattuun sisältyy kehotus lisääntyä ja täyttää maa. Joissain uskonnoissa erotiikalla on rooli myös osana uskonnonharjoitusta. Antiikin jumaltarustossa jopa jumalat kuvattiin seksuaalisina olentoina. Kristinuskossa ei näin ole.”

Ryhdyin insinöörimäisesti tutkimaan rakkauteen liittyvien sanojen lukumääriä ja vertailin niitä muihin valitsemiini sanoihin. Otin kohteiksi Vanhan testamentin, Uuden testamentin ja Koraanin. Vanha testamentti mainitsee sanat rakkaus tai rakastaminen 237 kertaa, Uusi testamentti 139 kertaa ja Koraani 71 kertaa. Vanhassa testamentissa on 420000 sanaa, Uudessa testamentissa on 380000 sanaa ja Koraanissa 71000 sanaa. Koraanin vähäinen sanamäärä nostaa rakkauden mainitsemisen suhteellisesti suurimmaksi.

Sanojen suhteellinen määrä saattaa kuvata kirjojen asenneilmapiiriä ja aikaa jolloin ne on kirjoitettu. Vanha testamentti on kirjoitettu ajalla 1400-400 eaa. Uusi testamentti on ajalta 50-150. Koraani on kirjoitettu ajalla 600-800. Vanha testamentti mainitsee sanan Jumala 1126 kertaa, Uusi testamentti 416 kertaa ja Koraani 2079 kertaa. Sanat mies/nainen Vanha testamentti mainitsee 2448/414 kertaa, Uusi testamentti 740/205 kertaa ja Koraani 130/130 kertaa. Koraanissa näyttävät mies ja nainen olevan tasavertaisessa asemassa sanojen suhteen. Yllättikö? Rakkaus tai rakastaminen mainitaan Vanhassa testamentissa 237 kertaa, Uudessa testamentissa 139 kertaa ja Koraanissa 71 kertaa.  Vanha testamentti korostaa valittujen sanojen osalta miehen lisäksi Moosesta, vihaa, kaupunkia, naista ja syntiä. Uudessa testamentissa Jeesus on ykkösenä. Lisäksi korostuvat mies, nainen, synti ja rakkaus. Koraanissa ovat pinnalla helvetti (tuli), mies, nainen, synti, Mooses, Muhammed. rakkaus, paratiisi, sota ja rauha. Jeesus mainitaan Koraanissa 34 kertaa. Raamatun profeetat ovat myös Islaminuskon profeettoja. Oleellista on, että Islamissa Jeesus ei ole Jumalan poika, hän on Marian poika. Koraani antaa kristityille erityisaseman: ”Kiivaimmat oikeauskoisten vihamiehet totisesti tapaatte juutalaisista ja monijumalaisista, ja oikeauskoisten ystävyyttä lähinnä olevissa varmasti tapaatte sellaisia, jotka sanovat: »Me olemme kristittyjä»; tämä johtuu siitä, että heidän joukossaan on pappeja ja munkkeja ja että he eivät käyttäydy pöyhkeästi.”

Pahuus yltyy maan päällä

Vanha testamentti kertoo pahuudesta, joka lisääntyi maan päällä. 1 Mooseksen kirja kertoo jumalien pojista, jotka innostuivat ihmisten tyttäristä. Eivät siis jumalien pojat olleet viattomammasta päästä:

§  1 Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä,

§  2 jumalien pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat.

§  3 Herra sanoi: "Minä en anna elämän hengen asua ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta."

§  4 Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit.

Jumala hermostui ihmisten pahuudesta ja päätti hävittää kaikki elolliset olennot vedenpaisumuksella. Nooa kuitenkin pelasti arkkiinsa ”kaikkinaiset eläimet kaikesta lihasta kaksittain, koiraksen ja naaraksen, ja sinun pitää saattaman arkkiin kanssas lintuja, karjaeläimiä ja kaikkia pikkueläimiä tulkoon luoksesi kaksi kutakin lajia, jotta ne jäisivät henkiin, linnuista lajistansa, karjasta lajistansa, kaikkinaisista madoista maan päällä lajistansa. Kaikista näistä pitää kaksittain sinun tykös käymän, jäämän elämään.” (Biblia 1776).

Rakkaudesta sanottua

Raamattu mainitsee rakkauden ja rakastamisen 134 kertaa. Koraani mainitsee nuo sanat 79 kertaa. Rakkaudesta kirjoitetaan usein negatiivisesti: -jos et rakasta, niin kärsit! Koraanissa rakkauden tarkoitus jakautuu näin:

§  Ihmisen rakkaus esineisiin 15

§  Ihmisen rakkaus ihmiseen 15

§  Ihmisen rakkaus Jumalaan 7

§  Jumala ei rakasta -- 22

§  Jumalan rakkaus ihmiseen 20

Raamatun rakkaudessa on mm. tällaisia jakeita:

§  Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet.

§  Herra rakastaa heimojaan, hän varjelee kaikkia omiaan.

§  Herra rakastaa oikeutta. Hän ei hylkää omiaan vaan varjelee heitä iäti, mutta jumalattomien suku sammuu.

§  Joka rakastaa tietoa, rakastaa kuria, tyhmä se, joka nuhteita vihaa.

§  Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen. Tämäkin on turhuutta.

§  Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.

§  Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa.

§  Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee.

§  Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.

§  Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin.

Koraanissa rakkaudesta kirjoitetaan mm. näin:

§  Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia.

§  Uhratkaa omaisuuttanne Jumalan asian hyväksi; älkää syöksykö turmioon, tehkää hyvää. Katso, Jumala rakastaa hyväntekijöitä.

§  Jumala tekee koronkiskomisen tyhjäksi, mutta almujen hedelmät Hän tekee moninkertaisiksi. Hän ei rakasta jumalatonta eikä rikollista.

§  Kenellä teistä ei ole varaa naida vartioituna kasvatettua uskovaista naista, ottakoon vaimokseen jonkun niistä uskovaisista palvelijattarista (orjattarista), jotka ovat vallassanne (heimonne keskuudessa), sillä Jumala tutkii parhaiten uskonne, ja te polveudutte toinen toisistanne.

§  Kohdelkaa hyvin vanhempianne, samoin läheisiä omaisianne, orpoja ja köyhiä, naapuria, joka on teille sukua, ja naapuria, joka ei ole teille sukua, matkakumppania, vaeltajaa ja orjia, jotka ovat vallassanne.

§  Jumala ei rakasta sitä, että ihmisistä levitetään pahoja huhuja, paitsi milloin joku on kärsinyt vääryyttä; niin, Jumala on kuuleva, tietävä.

§  Te, jotka uskotte! Älkää kieltäkö (itseltänne) sitä hyvää, minkä Jumala on teille luvalliseksi julistanut, älkää myöskään menkö liiallisuuksiin, - totisesti ei Jumala rakasta niitä, jotka ylittävät rajansa.

§  Ja kaupungin naiset sanoivat: »Päällikön vaimo haluaa nuoren palvelijansa antautuvan hänelle, hän on mielettömästi rakastunut mieheen. Totisesti, huomaamme hänen selvästi hairahtuneen.»

Raamatun erotiikkaa

Korkea veisu, eli Laulujen laulu on Raamatun ja Vanhan testamentin eroottisinta tekstiä. Siinä ei mainita sanallakaan Jumalaa. Kerrotaan vain rakastavaisten tunteista. Liisa tuossa väittää Korkean veisun lähes ainoaksi tekstiksi, jonka 50-luvun koululaiset Raamatusta lukivat. Jotkut väittävät tekstiä allegoriaksi. Tekstissä olisi kätketty viesti. David Pawson, tunnettu englantilainen raamatunopettaja pitää väitettä vääränä. Hänen mielestään kyseessä on puhdas rakkauskertomus. Hänen mukaansa Jumala on halunnut julkaista vai tämän yhden Salomonin rakkauden tarinan. Salomon oli kirjoittanut rakkaudesta 1005 laulua. Salomonilla oli 60 kuningatarvaimoa ja satoja jalkavaimoja. Hän kirjoitti laulun jokaisesta. Korkean veisun tyttö tuli olemaan kuningatar nro. 61. Jumalan mielestä Salomonin olisi pitänyt odottaa juuri tätä tyttöä. Korkea veisu eli Laulujen laulu sisältää 17 jaetta. Se kannattaa lukea kokonaan. Tässä linkki: https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku&kaannos=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=kor+1

David Pawsonin hienon luennon Laulujen laulusta löydät tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=iSoFrCCh9jw

Tässä muutama jae Salomonin korkeasta veisusta Laul. l. 4:1

Laulujen laulu 4. Biblia 1776

§  1 Katso, armaani! sinä olet ihanainen, katso, ihanainen sinä olet: sinun silmäs ovat niinkuin mettisen silmät palmikkos välillä; sinun hiukses ovat niinkuin vuohilauma, jotka ovat kerityt Gileadin vuorella.

§  2 Sinun hampaas ovat niinkuin laumat kerittyin villain kanssa, jotka pesosta tulevat, jotka kaikki kaksoisia kantavat, ei myös yksikään heistä ole hedelmätöin.

§  3 Sinun huules ovat niinkuin tulipunainen rihma, ja sinun puhees ovat suloiset; sinun poskes ovat niinkuin granatin omenan lohko, sinun palmikkos välillä.

§  4 Sinun kaulas on niinkuin Davidin torni, joka on rakennettu vahvalla muurilla, jossa tuhannen kilpeä riippuu, ja kaikkinaiset väkeväin sota-aseet.

§  5 Sinun kaksi rintaas ovat niinkuin kaksi nuorta metsävohlaa, jotka kukkasten seassa laitumella käyvät.

§  6 Siihenasti että päivä soipeemmaksi tulee, ja varjo katoo: minä menen mirrhamin vuorelle, ja pyhän savun kukkulalle.

§  7 Sinä olet kokonas ihana, minun armaani, ja ei sinussa ole yhtään virhettä.

Laulujen laulun kirjoittamisesta oli kulunut 2000 vuotta, kun Martin Luther ryhtyi omia laulujaan laatimaan. Lutherin avustajineen kääntämä Raamattu saksan kielelle painettiin vuonna 1534. Hänen käännöksessään Laulujen laulu oli uskollisesti saksannettu. Saksalaiseen tyyliin hän kyllä kirjoitti viinikellarista Libanonin viinitarhojen sijaan. Hänellä oli kuitenkin oma tulkintansa Salomonin tekstistä. Hän ei suostunut hyväksymään Laulujen laulun silloista allegoriatulkintaa. Esimerkiksi sitä, että lepäily naisen rintojen välissä tarkoittaisi ihmistä Vanhan testamentin ja Uuden testamentin välissä. Hänen mielestään Salomon oikeasti kiittää tuossa kuninkaan ja paimentytön rakkaustarinassa Jumalaa hänen jumalallisesti luodusta valtakunnastaan ja hallinnostaan. Jumala sitten myöhemmin rankaisi profeettansa hajottamalla hänen valtakuntansa. Syynä oli se, että Salomon käänsi selkänsä Jahvelle.

Koraanissa ei ole erotiikkaa

Tai on pari lausetta joista islamistit kehittävät erotiikasta puhdistavia selityksiä. Sura 78: 31 kertoo nuoruutta uhkuvista neidoista jotka ovat vastassa taivaaseen tulijoita.

Totisesti odottaa voitto niitä, jotka pelkäävät Jumalaa, heidän ovat hedelmä- ja viinitarhat, nuoruutta uhkuvat neidot, heidän ikäisensä ja puhdasta viiniä täydet pikarit.   Ei heille siellä turhuutta puhuta eikä valheita jutella. Se on Herrasi antama palkka, ansioiden mukainen lahja.

Jollakin islaminopin selityksiä tarjoavalla sivustolla kyselijä ihmettelee Koraanin lausetta nuoruutta uhkuvista neidoista, englanniksi tuo on käännetty ”full-breasted maidens, all in same age”. (Surah 78 verse 32-33). Onhan yleinen käsitys, että muslimimarttyyria odottaa paratiisissa viinitarhat ja varjoisat palmukujat sekä nuo Hur’it, eli kauniit neidot vapaasti käytettäviksi. Nyt opiskelin sananselittäjien tekstejä: Hur ei suinkaan tarkoita naista tai miestä, se tarkoitta ”puhdasta kumppania”. Opin myös sen, että paratiisiin pääsevät yhtä lailla miehet kuin naiset. Tässä asiassa olin saanut arabiystäviltäni virheellistä tietoa. He nimenomaan kertoilivat noista verettömistä taivaan sulottarista, telttojensa äärellä viinikannuineen.

Islamissa Jumala rakastaa vain niitä, jotka rakastavat häntä. ”Jumala rakastaa vain hurskaita.” Kristityt vetoavat Jeesuksen, jonka sanotaan sanoneen, että vain niiden rakastaminen jotka sinua rakastavat, mitä se on? Syntisetkin rakastavat niitä jotka heitä rakastavat.

Kaupungit

Rakentajan on pakko vielä mainita jotain kaupungeista. Vanhassa testamentissa mainitaan sana kaupunki 548 kertaa. Uusi testamentti kirjoittaa kaupungeista 119 kertaa. Koraanissa sana kaupunki mainitaan vain 39 kertaa. Koraanissa useimmat maininnat kaupungeista koskevat niiden tuhoamista: ”Ei ole ainoatakaan kaupunkia, jota emme tuhoaisi ennen ylösnousemuksen päivää tahi jolle emme langettaisi ankaraa tuomiota. Tämä on kirjoitettu Kirjassa.” Tai: ”Kuinka monta väärämielistä kaupunkia Me hävitimmekään! Ja kutsuimme sitten esiin toisen kansan.” Koraanin esiin tuoma tuhoaminen muuttui myöhemmin korkeaksi kaupunkikulttuuriksi.

Raamatussa kaupunkeja nimetään laajasti. Sananlaskuissa kirjoitetaan toreista ja kaduista viisauden paikkana:

§  1 Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.

§  2 Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.

§  3 Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:

§  4 "Teitä minä kutsun, ihmiset, teille kaikille osoitan sanani”.

Uuden testamentin Ilmestyskirja kertoo uudesta Jerusalemista. Uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta. Kaupunki oli neliön muotoinen, yhtä leveä kuin pitkä. Enkeli mittasi kaupungin kepillään.  Kaupungin korkeus, pituus ja leveys olivat kaikki 12 000 vakomittaa eli 2 304 kilometriä. Muuri oli rakennettu jaspiskivestä, ja kaupunki oli kimmeltävää, lasinkirkasta kultaa. Porttitorneina oli kaksitoista helmeä -- kukin kahdestatoista tornista oli tehty yhdestä helmestä. Kaupungin valtakatu oli kultaa, puhdasta kuin läpinäkyvä lasi. Kaupungissa ei ollut yötä, ja sen valaisi Jumalan kirkkaus.

Lopuksi

Minun tarkoituksenani oli selvittää itselleni rakkauden merkitystä kristinuskossa ja islamissa. Onko kristinuskossa rakkaus, joka islamista puuttuu? Tämä oli ystäväni väite. Asia jäi mysteeriksi. Molemmat uskonnot väittävät olevansa rakkauden uskontoja. Tosin myös viha näyttää olevan merkittävässä asemassa. Jumalallinen rakkaus on keskiössä. Miten käy jumalattomien. Onko heidän rakkautensa minkään arvoista? Huonolta näyttää. Raamatussa on kuitenkin hyvin kauniita kohtia rakkaudesta. Ne me kaikki muistamme, mutta vielä muistin virkistämiseksi:

1. Piet. 4:8

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

1. Kor. 13:1

 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.