Sodan jumalat uskontojen suojeluksessa

Sodan jumalat ovat jälleen kiihkeässä väittelyssä. Keihäänkärkiä hiotaan ja linkoja ladataan. Istuessani kevään kirkkaassa auringonpaisteessa ortodoksien pääsiäispäivänä kuunnellen Aleksanteri Nevalaisen kirkon kellojen iloista kilinää ja satunnaista vakavampaa kuminaa ja lukiessani samalla käteeni liimautuneesta puhelimesta sodanjumalien keskustelua päätin hieman syventyä uskonsotien historiaan.

Antiikin sodan jumalia olivat Kreikan Ares ja jumalatar Athene. Rooman sodan jumala oli Mars. Nykyajan sodan jumalat ovat ihmisiä. He keskustelevat, mutta sittenkin murhaavat. Nyt puhutaan jatkuvasti tekoälystä. Se on nykyajan jumalien apukeino, heiltä kun puuttuvat nuo entisajan singulaariteetit.

Pääsiäinen Toompean mäellä ihastuttaa

Ehkä se johtuu ympäristöstä, henkien havinasta tai sitten se johtuu oudosta rauhasta ja yön hiljaisuudesta. Ortodoksien pääsiäisyö ei kuitenkaan ole hiljainen. Kirkonkellot pauhaavat keskiyöllä. Silloin on avattava ikkuna ja kuunneltava tai mieluummin käveltävä 150 metriä ja oltava osa mahtavaa tunnelmaa. En ole uskovainen enkä voi osallistua iloon Kristuksen ylösnousemuksesta konkreettisessa mielessä. Nuo ihmiset kirkon ympäri kävellessään pääsiäisyönä iloitsevat minulle täysin virtuaalisesta tapahtumasta 2000 vuoden takaa. Minä taas iloitsen nähdessäni nuo hartaat ihmiset ja hymyilevät papit heidän joukkonsa edessä. Iloitsen myös kansanpaljouteen sulautuvien lasten ilosta heidän saadessaan mahdollisuuden osallistua keskiyön taianomaiseen tapahtumaan. Ainoa asia josta en yön juhlahetkellä voi iloita on parkkeerattujen autojen tulva, joka lähes tukkii juhlallisen kulkueen tien. Toinen asia ehkä joka hieman ihmetyttää on kirkon kiertäminen vain yhden kerran. Minulla on muistot hartaiden ortodoksimaiden kirkonkierrosta kolmeen kertaan. Eräs pääsiäisyö Kyproksella jäi ikuisesti mieleeni. Kirkko kierrettiin kolmeen kertaan. Miksi kolmeen kertaan? Syynä on Pyhä kolminaisuus. Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Aleksanteri Nevalaisen kirkon kellot helisevät uskovien iloa. Kirkon tornissa olevat ristit kertovat puolikuun alistamisesta.

Uskovaiset ja jumaluus

Joudun pakostakin miettimään asian ydintä. Mikä voi olla kaiken rationaalinen perusta ja syy? Maailmassa on 6,5 miljardia uskovaista. 

87% kaikista maailman ihmisistä uskoo korkeampaan voimaan joka voi auttaa ja tukea meitä ja suorastaan päättää meidän kohtalomme. No, tuo luku on uskontokuntiin kuuluvien lukumäärä. Toinen juttu on, kuka uskoo ja mihin. Maailman suuret sodat ja etniset puhdistukset ovat useimmiten uskontojen tukemia ja siivittämiä. Suomessa niin kuin muuallakin maailmassa kansojen vaaleilla valitut johtajat, niinkuin itse itsensä valinneet diktaattoritkin pyytävät kansalleen ja itselleen korkeimman siunausta. Vain harvoissa diktatuureissa johtaja itse on jumala. Näin oli Rooman valtakunnassa keisari Julius Caesarin julistettua itsensä jumalaksi, Kiinan suuret keisarit olivat jumalia. Jumaluus oli myös Führerin Saksassa ja ilman muuta myös Leninin ja Stalinin Neuvostoliitossa. Mao Tsetung lienee pitänyt itseään jumalan veroisena. Japanin Hirohito ja hänen seuraajansa ovat joka tapauksessa ihmistä ylempänä – lähellä jumaluutta. Japanissa keisareiden jumaluus poistettiin vuonna 1945.

Antiikin monumentit

En ehkä ole kiinnostunut niinkään kaukaisen esihistorian haudoista ja polttohautauksen yleistymisestä. On vaikea tietää noiden menojen uskonnollisesta funktiosta. Uskon kyllä asioiden liittyneen kuolemanjälkeiseen elämään ja esi-isien läheisyyteen. Insinöörinä kiinnostavat tietysti rakennukset ja tässä tapauksessa temppelit. Ensimmäiset temppelilöydöt ovat Turkista. Vanhin löydetty ja tutkittu kohde on Göbekli Tepe Anatoliassa, lähellä nykyisen Syyrian rajaa, nykyisten pakolaisleirien tuntumassa. Hiilitutkimusten avulla on arvioitu näiden rakenteiden syntyneen vuosina 8000-10000 eaa.

Euroopassa ensimmäisiä merkkejä Stonehengen temppelistä syntyi 3100 eaa. Samoihin aikoihin rakennettiin Newgrangen mahtava käytävähauta Irlannissa. Lopulliseen tilaansa Stonehenge valmistui noin 1600 eea.

Muinainen Lähi-Itä on ollut organisoidun uskonnon ja sotalaitoksen kehto. Sumerilaisten Inanna, taivaan kuningatar päätyy sisarensa surmaamaksi manalaan. Sisar kuitenkin herättää hänet kolmen päivän kuluttua henkiin ja hän pääsee takaisin hoitamaan tehtäviään rakkauden, hedelmällisyyden ja sodan jumalattarena. Sota ja rakkaus, nekö ovat aina kuuluneet yhteen? Inannan aatteellisia seuraajia olivat Babylonian Istar ja kreikkalaisten Astarte. Raamatussa Tuomarien kirjassa kerrotaan israelilaistenkin sortuneen näihin vähäpukeisiin kaunottariin. ”Mutta israelilaiset tekivät jälleen sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja palvelivat baaleja ja astarteja ja Aramin jumalia, Siidonin jumalia, Mooabin jumalia, ammonilaisten jumalia ja filistealaisten jumalia, ja he hylkäsivät Herran eivätkä palvelleet häntä.”

Minolaisuus ja Kreetan kulttuuriaarteet kiehtovat mieltä. Tai kyllä ne kauhistuttavatkin. Olet kai lukenut Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisestä Minotauruksen kauhukertomusta? Se imee mukaansa. Venetsialaiset hallitsivat tätä saarta vuosina 1200-1700. Tuo hallituskausi on jättänyt jälkiään. Niitä ovat jättäneet myös ottomaanien 200 vuoden aika, bysanttilaisten 800 vuoden aika ja roomalaisten 500 vuoden aika. Knossoksen palatsi rakennettiin ensimmäiseen asuunsa 3000 eaa. Maanjäristys tuhosi palatsin ja nykyiset palatsin kivet ja muurit syntyivät noin 1500 eaa. Kuningas MiIonos oli Knossoksen palatsin rakentaja. Hän oli Zeuksen ja foinikialaisen prinsessa Europan lapsi. Zeus sai Europan koukkuunsa tekeytymällä meren vaahdosta muodostuneeksi häräksi. Europa innostui härän kauneudesta ja hyppäsi selkään. Tuloksena syntyi Minos, Knossoksen hallitsija. Olisiko noista vanhoista valloitusajoista jokin salaperäisen jumalallinen kytkentä nykypäivään?

En laittanut tähän Gizan pyramidin kuvaa, sillä Saqqara-pyramidi rakennettiin ensimmäisenä vuonna 2600 eaa. Stonehenge ja Knossoksen palatsi syntyivät samoihin aikoihin. Hieman yllättää, että maya-pyramidi on 3000 vuotta Saqqaraa myöhempi teos. Olmekkien kulttuuri oli kuitenkin voimassa nykyisessä Meksikossa jo 1000 vuotta eaa.

Indus-joen sivilisaation myötä tämä alue on ollut uskontojen ”kehittämiskeskus”. Hinduismi syntyi ja levisi 2000-luvulta eaa. alkaen. Hindulaisia temppeleitä ei ole jäljellä ajalta ennen ajanlaskun alkua. Ehkä eräs tunnetuimpia hindutemppeleitä on vuoden 1100 eaa. tienoilla rakennettu Anchor Wat Kambodsassa.

Buddhalaisuus lähti nousuun puolitoista vuosituhatta myöhemmin eli 500-luvulla eaa. Prinssi Siddhartha Gautama eli Buddha itse syntyi vuonna 560 eaa. Hänen mukaansa ihminen kärsii niin kauan, kun hän on takertunut maailmaan.  Vaikea tietää mihinkä muuhunkaan sitä takertuisi! Vanhin buddhalainen temppeli ”stupa” on Sanchissa, Intiassa. Se rakennettiin 240 eaa.

Konfutselaisuus syntyi perustajansa Konfutsen myötä 500-luvulla eaa. Uskonto tai siveysoppi oli jatkoa kiinalaiselle Shang Zou –perinteelle, joka oli ollut olemassa jo 2000 vuotta. Oppi piti ihmissuhteita pyhyyden manifestina. Aikanaan sitten Mao piti konfutselaisuutta syynä Kiinan heikkouteen ja kehitti uusia sääntöjä.

Sokrates epäonnistui jumalsuhteessaan

Vuonna 399 eaa. Sokrates tuomittiin kuolemaan, koska hän tuomion mukaan: "Epäonnistuu tunnustamasta Kreikan kaupunkien jumalia" ja esittää "uusien jumalien" käyttöönottoa.

Aristoteles eli 300 eaa, hän oli Platonin oppipoika. Hän oli rationaalinen sekularisti. Hänen lukuisat kirjansa keskittyivät yhtä lailla luonnon, kuin ihmisenkin monimuotoisuuteen. Jumalat eivät tainneet olla hänen erikoisen kiinnostuksensa kohteena. Hänen hyveensä ja tavoitteensa oli ihmisen onnellisuus. Hän oli sitä mieltä, että politiikan ja etiikan pitäisi olla yhtä. Olisi hyvä sääntö tällekin päivälle.  Hänen jälkeensä eri uskonnot, kristinusko ja islam esimerkkeinä ovat etsineet yhteyttä Aristoteleen viisauteen. Useimmiten kai nämä ”löydetyt” yhteydet ovat lähinnä väärennöksiä. Kristinusko varsinaisesti levisi puoli vuosituhatta Aristoteleen jälkeen ja Muhammed syntyi 800 vuotta hänen jälkeensä. Joten kaukaa oli selityksiä haettava. Toisaalta ikuisia ovat Aristoteleen sanat: ”Jumala on ylin ja ikuinen olento, niin että Jumalalle kuuluu elämä ja iankaikkisuus. Sillä se on, mitä varten Jumala on.” Viisaat ovat sanoneet, että sekularismi ja järki tuottavat hyvinvointia ja onnellisuutta, uskonnot ja myytit taas tuottavat sotaa ja onnettomuutta.

Sodat ja uskonto

Siitäpä innostuin omaksi ilokseni tai surukseni hieman tutkailemaan sotien historiaa ja niiden liittymistä uskontoon. Sotien tai historian kirjojen tuntemien ”suurten” sotien määrä on melkoinen. Minä sain luettelooni näitä suuria sotia noin 200 kappaletta. Assyrialaiset olivat ensimmäinen sotilasvaltio. Kuinka ollakaan, että ensimmäinen historiankirjojen tunnistama sota Mesopotamiassa 2450 eaa. oli sekin uskonsota. Jumala oli käskenyt. Antiikin suuret sodat käytiin pääasiassa Kreikan ja Persian välillä. Silloin ei sotien pontimena olleet niinkään uskonnot. Oli kysymyksessä valta ja erityisesti rikkaudet. Jumalia oli riittävä määrä kaikkien onneksi. Niiden arvovallasta ei ollut tarvetta taistella ja tappaa. Mutta kyllä heilläkin kaikilla oli sodanjumalansa voittoa siivittämässä. Kreikassa oli sodan jumala Ares ja sodan ja viisauden jumalatar Athene. Persialaisilla oli kymmenittäin jumalia. Sodasta huolehti Burijas.

Antiikin aikana ennen Jeesus Nasaretilaisen syntymää oli mahtavia kulttuureja. Monijumalaisuus vallitsi eikä siitä saanut aikaiseksi varsinaisia uskonsotia. Sotia kuitenkin käytiin. Niistä suurimpia olivat Kreikan ja Persian monisatavuotinen taistelu hegemoniasta. Muita merkittäviä sotia olivat peloponessolaissodat Ateenan ja Spartan välillä 430-luvulla eaa., sekä puunilaissodat Rooman ja Karthagon välillä 246-146 eaa.  Oli vielä kolme pyhää sotaa Delfoin oraakkelin ympärillä.

Mooses sai Siinailla 10 käskyä noin vuonna 1400 eaa. Egyptin Akhenaten yritti samaan aikaan perustaa monoteismin valtakuntaansa, mutta epäonnistui. Kolme uskontoa antiikin ajoilta syntyi ja jäi voimaan. Ne ovat hinduismi 2000 eaa., konfutselaisuus 470 eaa. ja buddhismi 250 eaa.

Pyhät sodat Delfoin oraakkelin omistuksesta

Kun uskonsodista puhutaan niin nuo antiikin pyhät sodat kiinnostavat.  Ensimmäinen pyhä sota käytiin noin vuonna 711 eaa. Oli kysymys Kirran kaupungin ja Delfoin kaupungin kiistasta oraakkelin hallinnasta ja asiakkaiden vuorojärjestyksestä. Kirralaiset olivat erikoistuneet ryöstelemään läheiseen Delfoin kaupunkiin kuuluisan oraakkeli Pythian luo matkaavia pyhiinvaeltajia. Oraakkeli puhui suuremmalla suulla, hän puhui itsensä jumala Apollon suulla. Delfoilaiset päättivät kostaa. He onnistuivat myrkyttämään linnoitettuun kaupunkiin johtavan vesijohdon. Kemiallisen sodankäynnin myrkkynä käytettiin kasvia nimeltä Vaaleajouluruusu (Helleborus niger). Kaupunki ja sen asukkaat tuhottiin. Siitäpä Pyhä Sota numero 1.

Ensimmäinen pyhä sota voitettiin kemiallisella sodankäynnillä. Nykypäivänä käyttävät samoja konsteja. Vaaleajouluruusu oli myrkkykasvi, jolla Delfoin linnoituksen juomavesi myrkytettiin. Voimakas vatsatauti lamautti puolustuksen.

Toinen pyhä sota alkoi vuonna 449 ja kesti kymmenen vuotta. Kaksi kaupunkivaltiota oli jälleen riidoissa, Fokis ja Delfoi. Kysymys oli samaisesta Delfoin oraakkelista ja oikeastaan oikeudesta ohittaa oraakkelin puheille pyrkivät jonossa. Tällainen oikeus annettiin oraakkelia tukeneille kaupungeille. Ateenalaiset syyttivät delfoilaisia liiallisesta Persia-ystävällisyydestä ja kaappasivat alueen itselleen tai luovuttivat sen fokislaisille. Spartalaiset tulivat väliin ja antoivat kaupungin taas sen asukkaille. Kun Spartan pojat sitten lähtivät omille mailleen, itse Perikles oli valtaamassa kaupunkia takaisin ja luovutti sen Fokis’in hallintaan. Tilanne kuitenkin päätyi rauhanteossa siihen, että Delfoi sai itsenäisyyden 421 eaa. Pyhyyttä kerrakseen.

Kolmannen pyhän sodan taistelut koskivat jälleen samaista oraakkelia. Historia on epävarma, sillä lähteitä pidetään valehtelijoina. Itse Demosthenes joutuu tällaisen pilkan kohteeksi: ”Jotkut valehtelijat, joista tiedetään, etteivät he ole koskaan puhuneet totta, jos oli vähänkään heidän intressissään valehdella”. Varmasti tiedetään, että sotaa käytiin vuosina 356–346 eaa. Syynä oli fokislaisille määrätty sakko, Vastakkain olivat Makedonian kuningas, Theeban tukemana ja silloin oraakkelia ja Apollon temppeliä hallinneet.  Sodittiin jälleen pyhästi 10 vuotta ja sitten väsähdettiin. Se oli kolmas Pyhä Sota.

Erikoista että Pyhän Sodan nimet on annettu juuri näille kolmelle kreikkalaissodalle puoli vuosituhatta ennen ajanlaskun alkua. Pyhyyttä näissä sodissa ei juuri ollut.

Ajanlaskun alun jälkeen oli vielä hiljaista uskonsotien suhteen. Kunhan Rooma kahistelee Juudean kanssa sekä saksalaisten heimojen kanssa pohjoisessa. Kiinassa tapahtui kyllä merkittävä 7 miljoonaa uhria vaatinut Keltaisen turbaanin kapina. Hunnien hyökkäys Eurooppaan vuonna 395 oli tavallaan uskonsodan tapainen. Olivathan siinä vastakkain kristityt ja ”mikä lienee ollut hunnien uskonto”. 

Hunnit aiheuttivat suurta kaaosta lähes 50 vuoden ajan, kunnes vetäytyivät Chalonin taistelun jälkeen 541. Kuvassa on keltaisella hunnien valtaamat alueet sekä punaisella kolmiolla Chalonin taistelupaikka

Arabisaatio, muslimisaatio ja ”uusi aika”

Arabisaatio ja muslimisaatio alkoi vuoden 633 jälkeen. Profeetta Muhammad oli saanut Mekan vallattua vuonna 630. Parin vuoden päästä hän sitten kuoli eikä voinut nähdä tulevaa maailmanvalloitustaan.   Ensin Rashidun kalifaatti valtaa Mesopotamian, Persian ja Egyptin 632-661. Sitten Umayad kalifaatti valtaa Intian, P-Afrikan ja Espanjan 661-750. Bysantti käy muslimeja vastaa jatkuvaa sotaa 633-1035. Espanjan muslimisodat alkavat heti valloituksen jälkeen 711 ja jatkuvat vuoteen 1492. Mesopotamiassa Arabimuslimien kalifaatti oli vallassa aina vuoteen 990 saakka. Tämän jälkeen valtaan tulivat turkkilaiset ja mongolit vaihtelevalla kokoonpanolla. Ottomaanit ottivat alueen komentoonsa vuonna 1534. Istanbulin sulttaanien valtakausi kesti lähes 400 vuotta, ensimmäiseen maailmansotaan 1917.  Silloin alkoi brittien kontrolloima monarkia, jota kesti vuoteen 1958. Nyt sitten ovat asiat kauttaaltaan enemmän sekaisin kuin koskaan historian aikana. Onko uskonnoilla sormensa pelissä? On!

Ajanlaskun alusta vuoteen 1900 tapahtui itse asiassa kaikki se, jolla maailman uskontoreviirit valloitettiin. Kristinusko oli Rooman valtakunnassa levitellyt siipiään kaikessa rauhassa ja vuonna 380 siitä tuli valtionuskonto. Profeetta Muhammed astui kehiin vuonna 632 valloittamalla Mekkan. Kalifaattien valloitusretket laajentavat muslimien vallan Intiasta Espanjaan ja kaikkeen sen välillä. Välimeri oli nimeltään Rauhan meri. Sen pohjoispuolella olivat ”sodan maat”. Lähes 2000 vuoden aikana sodissa ja valloituksissa kuoli arviolta 300 milj. ihmistä. Olen arvioinut uskonsodiksi kaavion vihreällä merkityt sodat. Uskonsodissa kuolleita oli 50 miljoonaa, se on siis 17% kaikista kuolleista.

Viimeisen runsaan sadan vuoden aikana sodissa on kuollut noin 200 miljoonaa ihmistä. Suurin kuolemantili tuli luonnollisesti toisesta maailmansodasta: 80 milj. kuollutta ja ensimmäisestä maailmansodasta 20 milj. kuollutta. Varsinaisia uskonsotia oli useita, mutta uskonsodissa kuolonuhrien määrä oli noin 3% kaikista kuolleista. 1900-luku ei selvästikään ollut uskonsotien aikaa, vaikkakin vuosisadan lopulla Afganistan ja Kaksoisvirran maat yhdessä Afrikan rauhattomuuksien kanssa synnyttivät kaaviossa näkyvät vihreät kentät.

Tulinko tästä kaikesta johonkin mieltä ylentävään johtopäätökseen? Yllätyinkö jostain tässä historian pienessä kertaustuokiossa? Auttoiko Toompean mäen Aleksanteri Nevalaisen kirkon kilinä minua ymmärtämään? Suurimmat ihmisuhrit on saatu aikaiseksi ideologisissa sodissa. Ystäväni Eki Siivonen täsmensi asian sanomalla Stalinin tappaneen levittääkseen kommunismia, Hitlerin tappaneen levittääkseen fasismia ja USA:n tappavan levittääkseen demokratiaa ja vapautta. Kun sodissa on historian aikana kuollut ehkä 500 miljoona ihmistä, niin uskonsotien osuus saattaisi olla noin 100 miljoonaa ihmistä.  Uskonoppineet eivät ole pystyneet pitämään kantta kiinni. Muistelen aina erään suuren islamilaisvaltion suurlähettilään neuvoa nuorelle vienti-insinöörille. Hän sanoi uskonoppineille siunaantuvan valtaa vain ehkä kerran 500 vuodessa. Silloin kun valta tulee niin, silloin se on otettava!

Ensimmäisen maailmansodan alkukahinat tapahtuivat Balkanin sodissa. Venäjä, Ranska, Saksa, Itävalta-Unkari ja Iso-Britannia yrittivät pitää kantta kiinni. Ei, sieltä kiehuvasta padasta purkautuivat sodan voimat. Onko tilanne muuttunut?