maanantai 19. elokuuta 2019

Ei sieniä, ei mustikoita, mutta…?


Suomalaisten lomakaudet ja kesämökkeilykaudet alkavat olla taas lopuillaan. Toista oli ennen aikaan, kun koululaisilla lomat loppuivat vasta elokuun lopulla. Tosin kyllä maalaiskouluissa aloittelivat jo elokuun viimeisellä viikolla. Äiti pani minutkin viikoksi ”harjoittelemaan” Salonsaaren kansakoulun ensimmäiselle luokalle ennen valmistavaan kouluun menoa Nervanderinkadulla. Salonsaaressa kaikki neljä ensimmäistä luokkaa olivat samassa luokkahuoneessa yhden ja saman opettajan hoivissa. Nervanderinkadulla Gertrud von Pfahler opetti kahta valmistavan koulun luokkaa yksin, mutta luokat erillään. Elettiin vuotta 1940. Talvisota oli sodittu ja oli välirauhan aika. Sitten sodat jälleen alkoivat suurena maailmanroihuna. Meidän koulumme sai siipeensä vuonna 1944. Jouduin tai pääsin vajaaksi vuodeksi Tampereen Suomalaiseen Yhteiskouluun, isäni kouluun. Miksi nämä koulut nyt tähän alkupuhteeksi? No siksi että olen katsellut sivusilmin ja opastuksin oheistettuna nykyajan lukiolaisen täysin digitalisoitua koulun aloitusta. Kaikki tehdään koneella. Matikan tehtäviä myöten. Onneksi nuoren kokin ruoka sentään vielä on luomua. Ja ajatukset.

Eläkeläisen mökkipuuhat
Sääolot vaikuttavat eläkeläisen mökkipuuhiin. Säissä ei ole ollut valittamista. Paitsi nyt on lähes katastrofi. Sienet ja marjat ovat teillä tietymättömillä. Eläkeläisen puuhiksi jää metsän katselu, tuo kasvun ihme, veden välkkeen ja värien vaihtelun ihailu, täysikuun elokuun huuma. Väliin mahtuu pientä rakentelua. Ei nyt juuri paljoakaan omakohtaista, mitä nyt pientä korjailua, klapin tekoa, pihakalujen värkkäilyä. Tammelan mökille tuli kuitenkin rakennettua pihakatos. Veikko rakensi. Kelomökkiin ei nyt juuri muovi sovi, mutta minkäs teet, tyyliin sopivien panssarilasien leikkaus paikkaan sopivaksi olisi ollut liian haastavaa.

Eläkeläinen ihailee metsää, järven välkettä, osmankäämien huojuntaa, lintuperheiden kirmailua, täysikuuta - ohessa hieman rakennellaan. Toinen naispuolinen eläkeläinen tässä vierellä – täydessä työn touhussa -tuntee kuitenkin pienoista syyllisyyttä mitääntekemättömyydestään, kun työtätekevät lähtevät aamutuimaan työpaikoilleen. Minulla se tunne on jo hävinnyt.

Sieniaika ja marjojen aika
Elokuun loppupuolen pitäisi olla sienien ja marjojen aikaa. Juuri nyt armon vuonna 2019 näyttää huonolta. Jokavuotisen Lapin hillamatkan tekevät ystäväni kävivät tutuilla hillasoilla. Suot olivat tyhjät. Ystäväni Jyväskylästä sanoo mustikoiden olevan kuivia ruppanoita. Toinen ystäväni Savon mailta sanoo samaa. Mustikkasato on asiantuntijoiden mukaan jäämässä murto-osaan huippuvuosista ja puoleen normaalista. Puolukkasadon suhteen on vielä toiveita. Sienien suhteen esiintyy erilaisia arvioita. Sieniä kävimme itse verifioimassa Tammelassa. Sienipaikat ovat vuosikymmenten ajalta tuttuja. Tatteja emme vielä uskoneet odottaa, mutta vaaleiden orakkaiden taattu paikka oli odottamassa. Myös kanttarellit tarkoin paikannettuina olisivat valmiina edes yhtä sienikastiketta varten. Myös mökkitontin pienet kanttarelliesiintymät pelastaisivat tilanteen, jos se oikein pahaksi kääntyisi. Lopputulos oli surkea. Tulopäivänä saimme sentään pienen soosin kahdesta rusko-orakkaasta ja kolmesta kanttarellista. Toisena päivänä, oletettuna sienestyspäivänä tuloksena koko laajasta metsästä oli yksi limanuljaska. Mukana oli sentään sienestyksen tarkkasilmä – Liisa, jolta ei yksikään sieni jää näkemättä. Parin viikon sateen rypäykset eivät siis ole saaneet sieniä toivottuun kasvuvauhtiin. On odotettava ja keksittävä muita puuhia. Sienikuivuri ladon nurkassa odottaa hiljaisena. Kopat tyhjinä odottavat saalista.

Tammelan metsien mestarillinen sienisaalis: yksi limanuljaska kopan pohjalla! Matias sanoo, että sen voisi voissa paistaa. Jäi paistamatta, vaikka syötävä se tuokin on.

Kasvihuone ja vihannesmaa korvaavat
On käännyttävä kasvihuoneen ja vihannesmaan puoleen. Siellä tapahtuu. Pienessä kasvihuoneessa kasvavat tomaatit – yhdeksän lajiketta, aivan maukkaita. Kurkut, avomaalla ja kasvihuoneessa tuottavat ihanan makuisia hedelmiään. Pesusienikurkku, ehtiikö se vielä? Viidakkokurkut ovat peukalonpään kokoisia, ehtivät vielä vokkipannuun. Tuliset chilit antavat väriään. Ovatko liian tulisia, kysyy Liisa? Kreetalta siemeninä tuodut kalebassit ovat silmän iloksi. Ne eivät näytä ehtivän kasvaa helistimen kokoiseksi, saatikka että niitä suuhun pantaisiin. Jättipinaatti ja pinaatti reuhuavat. Kreetan siemenestä lähteneet munakoisot eivät näytä ehtivän makua hersyviksi paistoksiksi. Tillit, persiljat, minttu, salaattifenkoli, kesäsipuli, salaatit ja basilika kasvavat lavassa röyhyten. Kasvimaalla on tietysti perunoita - maanmainioita, maa-artisokkaa, punajuurta, härkäpapuja, porkkanaa, varsiselleriä, fenkolia, persiljaa, ruohosipulia, lipstikkaa ja raparperia – joskin jo voipuneena. Kurpitsat ovat kasvimaan kaunistus, niitä on spagettikurpitsaa, jättikurpitsaa ja vielä jotain tuntemattomia lajikkeita. Kriikunat ja luumut ovat juuri kypsymässä. Kukkavaasien ja ruokien kaunistukseksi kasvimaalla kasvaa vielä ruiskaunokkia ja krasseja. Ruiskaunokin terälehdet ovat nuorisokokkimme Eemelin suosittuja koristeita hänen taidokkaiden annostensa viimeistelyssä.

Kasvihuone on meidän viimekesän suuri hankintamme. Suureksi sen tekee onnemme ja ihailumme nauttiessamme kasvien kauneudesta ja viime kädessä suumme ja vatsamme nauttii ikiomista tuotteista. Ovatko ne todella paljon parempia kuin kaupasta ostetut? Kanankakkako sen tekee? Ei varmaan. Sen tekee se rakkaus ja intohimo millä niitä on kasvatettu.

Nuoren kesäkokkimme Eemelin viherpanostukset tulevat omasta puutarhasta. Vasemmalta ylhäältä kanttarellimousse ruislastuilla persiljalla koristeltuna, tartar kasvimaan kasviksilla krassin lehdillä koristeltuna – syötäviä nekin, neljän sortin leipää persiljavoilla ja sipulisuolalla, kesäkurpitsankukka tällä kertaa vain koristeena, paahdettua possunkylkeä brioshilla ja paikalta kerätyillä siankärsämöillä, paikallista karitsan paistia ja kuusenkerkkähyytelöä lisukkeena pinaatinlehtiä, taimen ohrasuurimoilla ja oman maan omenilla, päällä fenkolin kukkia, jälkiruokana omatekoista sahramikakkua mantelikastikkeella, ruiskaunokkeja. Viimeisessä kuvassa kokki pistaasijäätelöänsä tarjoamassa.

Toiveita ei ole menetetty
Syksy on ihanaa aikaa. Se on vielä edessä. Minun opettajani ja luokanvalvojani oli aikoinaan Lauri Pohjanpää. Häntä kutsuttiin Possuksi. Kai se oli sitten opettajien koulukiusaamista, kun käytimme usein sanontaa: ”Huis sika metsään!”. Lauri Pohjanpään tunnettu runo tuli ensin mieleen syksyä ajatellessa: ”Kaksi vanhaa, vanhaa varista nuokkuu hiljaa pellon aidalla.” Se ei nyt oikein meille käynyt, sillä yritämmehän vielä molemmat olla hereillä ja odottaa ensin syksyä ja sitten kevättä, ja useita sellaisia. Liisalle tuli sitten mieleen epäilyttävä ehdotus. Hän ehdotti Pentti Saarikosken kirjoittamaksi arvelemaansa: ”Syksy saa, mutta minä en!” Kari Rydmanin blogi 22.9.2014 paljastaa kuitenkin kirjoittajaksi Ylioppilaslehden pakinoitsija Pekka Haukisen. Hänellä säe kuului näin:

On kesä mennyt,
tunne lämpöä en nyt,
syksy saa
- minä en.

Tämä tuntui hieman sopimattomalta ja valitsimme sitten yhdessä Liisan kanssa loppurunoksi Pentti Saarikosken runon syksystä ja rakastavaisista - se sopi meille:

En puhu pitkään.
Puhuminen tulee kalliiksi.
Minun on säästettävä rahaa sitä päivää varten, joka ei odota.
Jos minä olen syksy ja sinä olet kevät.
Niin silloin minä odotan sinua.

maanantai 12. elokuuta 2019

Kesämökit kansankulttuurina


Kesämökkikulttuuri on Suomessa kansankulttuuria. Vai mitä sanotte siitä, että maassamme on yli puoli miljoonaa kesämökkiä. Lienee myös runsaasti kesämökkikäytössä olevia vanhoja maatalousrakennuksia. Monelle vanhalle rakennukselle kesämökkikulttuuri tuo pelastuksen. Kesämökkien lukumäärä kasvoi räjähdysmäisesti sotien jälkeen. Vuonna 1939 kesämökkejä oli vain muutamia tuhansia. Oli herrasväen pitsihuviloita Ruissalon ja Terijoen malliin, mutta köyhän kansan mökkikulttuuri rajoittui vanhoihin mummontorppiin. Sotien jälkeen alkoi buumi. Rakkautta oli ja lapsia syntyi. Tapahtui maaltamuutto. Kaipaus marjametsiin ja kalavesille jäi. Oli saatava mökki. Mökkien määrä räjähti 1950-luvulla. Vuonna 1950 mökkejä oli 40000 ja kymmenen vuoden päästä 90000.  Mökkien määrä lisääntyi sitten 1960-luvulla kaksinkertaiseksi, 1970-luvulla 43 %, 1980-luvulla 46 % ja 1990-luvulla 23 %. Sitten kehitys hidastui, sillä uuden vuosisadan ensimmäisellä kymmenyksellä mökit lisääntyivät vain 9 prosentilla. Meneillään oleva vuosikymmenen kasvu viittaa 5 prosenttiin. Nyt meillä on 510000 kesämökiksi tilastoitua rakennusta. Jos kesämökkien määrää lasketaan kunnittain, suurimmat kesämökkikunnat olivat Kuopio, Mikkeli, Parainen, Lohja, Savonlinna, Hämeenlinna, Kouvola, Salo, Kuusamo ja Raasepori. Monissa kunnissa kesämökkien lukumäärä ylittää vakinaisten asuntojen määrän. Tällaisia kuntia ovat mm. Parainen, Mäntyharju, Kemiönsaari, Asikkala ja Puumala. Mökeillä on Mökkibarometrin mukaan noin 2,4 miljoonaa säännönmukaista käyttäjää. Se tarkoittaa lähes puolta suomalaisista. Noin 80000 mökkiä oli joko perikuntien, yritysten, yhteisöjen tai ulkomaalaisten omistamia.

Suomessa on 1,2 milj. asuinrakennusta. Mökkejä on runsas puoli miljoonaa. Puolet suomalaisista käyttää mökkejä enemmän tai vähemmän. Mökkivuorokausien määrä on mökkiä kohti 79. Mökkien määrä lisääntyi räjähdysmäisesti sotien jälkeen. Nyt kasvu on tasaantumassa.

Miten käy kesämökkikulttuurin?
Monet kysyvät nyt kesämökkikulttuurin perään. Kesämökin omistajien keski-ikä on 63 vuotta. Alle 40-vuotiaita on vain 6 % mökin omistajista. Näin sanoo Tilastokeskus. No, tuo korkea keski-ikä on tietysti suorassa suhteessa siihen, että pääosa mökeistä rakennettiin 50-80-luvuilla. Eivät ole rakentajapapat ja mammat vielä kuolleet. Mielenkiintoista on myös se, että suuri osa mökinomistajista asuu vakituisesti maanläheisesti. Kerrostaloasukkaat eivät olekaan se enemmistö, joka pakenee kesäisin maalle. Tarkemmin sanottuna mökin omistajista 28 % asuu kerrostaloissa, 58 % omakotitaloissa ja 11 % rivitaloissa. Mökkibarometri kertoo paljon suomalaisten mökkeilystä, mökkien kunnosta, varustelusta ja huollosta.

Lapsikin sen ymmärtää
Kysyin 16-vuotiaalta Lauttasaaren kerrostalokasvatilta hänen mielipidettään kesämökkien suosiosta. Hän arveli ihmisten pakenevan kaupungin hälinää. He etsivät rauhaa. Pakoa arjesta. Ja luonnon läheisyyttä. Arveli myös mökeillä olevan väljempää. Tämähän ei liene totta, sillä mökkien keskikoko Suomessa on vain 49 m2. Hän kommentoi teini-ikäisten haluttomuutta mökki-elämään toteamalla, etteivät teinit halua maalle vanhempien kanssa – muuten ehkä kyllä. Yllättävää, että nuori ymmärtää noin hyvin mökkeilyn arvot. Kun aikanaan tein oikeita töitä, oli rahastressi päällä. Firma ei tahtonut tahkota voittoa, ei millään. Varsinkin vientitoiminta tuotti tuskaa. Silloin ainoa paikka joka todella vapautti ajatukset, oli saapuminen mökille. Rakentaminen, sienestys, optimistilla purjehdus ja surffailu, ne vapauttivat ajatukset viikonlopun ajaksi kaikista maallisista huolista. Maanantaiaamuna oli jälleen valmis ponnistelemaan.

Kesämökkien määrä on kasvanut vuoteen 1970 verrattuna eniten Lapissa ja Kainuussa. Pohjoinen luonto kiehtoo etelän asukasta. Helsingin seutukunnassa kasvu on ollut vähäisintä.

Useilla seutukunnilla mökkien määrä ylittää vakinaisten asuntojen määrän. Eniten mökkejä suhteessa vakituisiin asukkaisiin on Joutsan seutukunnassa, Turunmaalla ja Tunturi-Lapissa.

Tutkimus tarkentaa
Mia Vepsäläinen, Itä-Suomen yliopistosta on laatinut kirjallisuuskatsauksen mökkeilyn merkityksestä. http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20170524/urn_nbn_fi_uef-20170524.pdf
Hän kirjoittaa kauniisti, ymmärtää mökkeilyn sielun: ”Puhuttiinpa sitten kodin tai toisen todellisuuden tekemisestä, mökkeilykokemusten universaalius näkyy muun muassa siinä, miten mökkimatka koetaan siirtymäriittinä, vapaa-ajan asuntoon liitetään tietynlainen työleirimentaliteetti, siellä pyritään vapaehtoisesti yksinkertaisuuteen asunnon varustelun suhteen, ja mökillä pukeudutaan rennommin kuin normaalisti. Mökkielämys syntyy myös siitä, että siellä tehdään eri asioita kuin kotona. Esimerkiksi arkielämää usein leimaavaan sähköisen median käytön sijaan, mökillä halutaan tehdä muita asioita ja päästä irti jatkuvasta yhteydestä muuhun maailmaan. Luonto auttaa tämän elämyksen synnyssä ja säilymisessä, mutta erilaiset mökkipuuhat, kuten piha- ja puutarhatyöt, saunominen, uiminen tai kalastus pitävät yllä mökkikokemusta. Kokemus mökistä toisena todellisuutena myös haalistuu, jos se on liian valmis ja elämä siellä on tehty liian helpoksi. On myös tulkittu, että moderni yhteiskunta ja palkkatyö eivät tarjoa riittävästi mahdollisuuksia sosiaalisiin ja kulttuurisiin peruskokemuksiin ja sen vuoksi ihmiset rakentavat identiteettiään yhä enemmän erilaisten vapaa-ajan aktiviteettien kautta. Vapaa-ajan asunnon remontointi ja puutarhanhoito koetaan positiivisiksi ja rentouttaviksi, koska ne ovat merkityksellisiä töitä.”

Turistit mökkimatkailijoina
Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti ulkomaalaisten mökkimatkailupotentiaalia. Hauska juttu Mia Vepsäläisen tekstissä ovat Modernit humanistit. Hän kirjoittaa Suomen matkailun ydinkohderyhmäksi jo useamman vuoden ajan määritellyn Modernit Humanistit. Tutkimusten mukaan: ”Moderneiksi Humanisteiksi kuvatut eurooppalaiset matkailijat liittivät Suomeen leimallisesti luonnon koskemattomuuden, tilallisen avaruuden, villin luonnon ja eksoottisuuden, joka yhdistettiin paitsi luontoon myös suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan.” Kesämökit kuitenkin jakavat Modernien Humanistien käsityksiä kiehtovuudesta. TNS-Gallupin ja Visit Finlandin tutkimuksen vastaajista kesämökkejä piti erittäin tai melko kiehtovina 68 % ja saunaa 58 %. Vastaajien mielestään kiehtovimmat elementit liittyivät suomalaiseen luontoon, jota itsessään piti erittäin tai melko kiehtovana 90 % vastaajista. Myös järviä piti kehtovana 90 % vastaajista. Näiden lisäksi paljon kiinnostusta herättivät revontulet, yötön yö, kesän valoisuus vs. talven pimeys, metsät, Lappi, Saaristo, hiljaisuus ja suomalainen kansanperinne.”

Saksasta Suomeen tulevat matkailijat majoittuvat usein mökeissä. Saksalaisten ykkösmotiivina on tarve päästä pakoon kiireisestä, stressintäyteisestä ja aikataulutetusta kaupunkiarjesta. Suomessa koetaan
olevan hiljaisuutta ja tilaa, mikä mahdollistaa rentoutumisen. Ranskalaiset käyttävät harvoin majoitusmuotona lomamökkiä. Muutoin ranskalaiset pitävät arvossa luontoon liittyviä kohteita sekä saunakulttuuria. Britit eivät ranskalaisten tavoin näytä erityisen kiinnostuneita mökkeilystä. Vain kolmannes tällä käyneistä harkitsi tulevansa uudelleen. Lämmin Etelä-Eurooppa on suosiossa. Venäläisten suosikkimatkailutuote Suomessa on mökkiloma. He ovat suurin matkailijaryhmä Järvi-Suomessa. Venäläiset vaativat yleensä mökiltä korkeata standardia, pitää olla sisävessa ja suihku. Mahtaako heidän omassa datsha-kulttuurissaan näin olla? Kiinalaiset matkustajat eivät ainakaan toistaiseksi ole mökkikulttuuriväkeä. Mutta saunominen kiinnostaa. Muuten on kiire paikasta paikkaan ja ostoksille mieluiten ryhmässä. Japanilaisissa luonto ja metsässä liikkuminen ”herättää tunteita pienuudesta, jostakin suuremmasta, puhdistumisesta ja rentoutumisesta, mutta myös pelosta.” (Runollisesti sanottu).

Ajat muuttuivat saunomisessa. Vielä 60-luvulla oli miesten ja naisten sauna. 70-luvulla vapausasteet lisääntyivät, ryhdyttiin yhteissaunomaan. Kunnes jälleen on palattu vanhaan käytäntöön. Minun Tammelan mökissäni kävi useasti ulkolaisia vieraita, ystäviä ja työtuttuja. Sauna oli ehdoton vetonaula. Ulkolaisten vieraiden suhteen alastomuus ei koskaan tuottanut ongelmia. Yhteissaunaan ei heitä tungettu. Ajattelen arabivieraitani ja kiinalaisvieraitani. Heille sauna oli paras elämys. Kylmä järvivesi saattoi hieman pelottaa, mutta vilunväristyksistä selvittiin saunan lauteilla. Ystäväni, arabin kysymys kuului: ”No danger animals here?” Aamulla hän oli laiturilla voimistelemassa. Pelko oli voitettu.

Muistelen omiani
Muistelen oman lapsuuteni mökkiä Asikkalan Salonsaaressa. Se oli leskeksi jääneen isomummuni torppa. Torppaan oli mahtunut Marin lisäksi 7 lasta ja lehmänkanttura. Pitkänhuiskea Nestor nukkui uuninpankolla leipälapio jalkojensa alla. Meille se oli rakas lapsuuden kesäpaikka. Hevosmiehentyöt kesäisin antoivat kaupunkilaispojalle suurta elämäniloa. Ensimmäisen oman mökkini rakensin Tammelaan Oksjärven rannalle. Ei sähköä, ei radiota, juomavesi otettiin puhtaasta järvestä. Liisa muistelee omaa lapsuudenmökkiä Puumalassa. Se oli vanha kahdeksankulmainen armeijan vaneriteltta. Kamiina nurkassa. Kesiä viettivät 8 lasta ja kolme naista. Liisan mukaan ihanimmat kesät. Nyt ovat mökit muuttuneet. Mökkibarometri kertoo, että vuonna 2015 verkkovirtaa oli 77 %:ssa mökeistä, vain 9 % oli täysin ilman sähköä, televisio oli 77 %:ssa mökeistä, suihku oli 26 %:ssa mökeistä ja astianpesukone 15 %:ssa mökeistä.

Minun Tammelan mökissäni ei ole sähköä eikä muitakaan nykyajan mukavuuksia. Viime viikolla rakensimme mökin patiolle pihakatoksen. Veikko rakensi ja Eemeli toimi kokkina. Hieman tuo muovikatto arvelutti kelomökkiin liitettynä, mutta nyt on hyvä sieniä perata sateellakin.

Mökille matkaillaan
Uusmaalaisten mökkimatkat ovat pitkiä. Mökkimatkan keskipituus heillä on 170 km. Muualla maassa asuvilla mökki on lähempänä. Matkan keskipituus on 64 km. Olisi mukava tietää mökkimatkojen kilometrit ja vaikkapa CO2-päästöt. Valtakunnallisessa henkilöliikennetutkimuksessa 2016 on kyllä arvioitu eri matkatyyppien osuutta kokonaissuoritteessa. Mökkimatkat ja muut vapaa-ajan matkat ovat kuitenkin niputettu yhteen, eikä varsinaisen mökkimatkailun määrää saa selville. Mökkibarometrissa 2016 laskettiin mökkimatkojen vuosikustannuksiksi vuoden 2015 tasolla 1,2 mrd. euroa vuodessa. Se on 4 % Suomen vuotuisista henkilöliikennekustannuksista virallisella kilometrihinnalla laskettuna. Mökkimatkat eivät näytä kaatavan Suomen liikennetaloutta. Toinen kiinnostava kysymys on etätyön yleistyminen. Mökkibarometri kertoo etätyötä mökeillä tekevän nyt 7 % haastatelluista. Myönteisesti tähän ajatukseen suhtautuu 34 % mökkiläisistä. Minulla eläkeläisellä tämä mökkityö – blogien kirjoittaminen on hyvin mieluisaa. Dementia-harjoitukset hoituvat Kemiönsaaren maalaismaisemassa erityisen hyvin. Välillä ladossa sikaria poltellen, niin kuin nyt, välillä talossa takkatulen ääressä.

Liisalle ja minulle mökki on paratiisi
Meille kahdelle eläkeläiselle, Liisalle ja minulle mökki on paratiisi. Vietämme mökillä kolme kuukautta. Hieman vielä talven kynnyksellä ja kevään korvalla. Vakiomökkimme on Kemiönsaarella, meren tuntumassa, mutta kuitenkin kuivalla maalla, peltojen keskellä. Mökkimme on vanha kyläsepän torppa navetoineen ja latoineen. Nukumme yön viileydessä navetan parvella. Kuu ja aurinko pilkottelevat lautojen raosta nukkujien iloksi. Elokuu on ihanaa aikaa. Viljan kypsyminen muuttaa kevään mustat pellot kullankeltaisiksi viljan lähteiksi. Leikkuupuimureiden yöllinen jyrinä tuntuu musiikkina korvissa. Sienet ovat nyt odottaneet sateita. Sateet tulivat ja kohta on tattien aika. Silloin suuntaamme metsiin, täällä ja Tammelassa. Minä jalkapuolena autokuskina, Liisa intohimoisena sienestäjänä. Kohta kuivuri surisee ja talven sienet ovat kuivattuina lasipurkeissa. Luumupuut notkuvat kypsyvien hedelmien painosta. Kasvihuone pursuaa tomaatteja ja kurkkuja ja kasvimaat tuottavat kesäkurpitsaa ihanine maanmakoisine kukkineen, maa-artisokat odottavat mullan alla, samoin perunat ja härkäpavut odottavat poimijaansa. Sauna lämpiää. Eläkeläisenä tuntee jopa syyllisyyttä tästä onnesta.

perjantai 9. elokuuta 2019

Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua

Katselen pellolla koneen tekemiä olkipaaleja tai rulliako ne ovat. Niitä on aina kaksi yhdessä. Aivan kuin ne rakastaisivat toisiaan. Yksinäinen puu ei pala takassakaan, se vaatii rinnalleen toisen, silloin roihu syntyy. Eräs ystäväni kirjoitti kommentoidessaan minun blogiani, että islaminuskosta puuttuu rakkaus, joka taas on oleellinen osa kristinuskoa. Tiedänhän minä, että islaminuskoiset sanovat heidän uskontoaan armolliseksi, mutta sanovatko he sitä myös rakkauden uskonnoksi. Kaiken kaikkiaan lienee tiedossa, että uskonnot ovat melkoisen armottomia vihassaan. Kirjoitin kerran blogin, jossa tarkastelin uskonsotia. Sain epätieteellisen lopputuloksen siitä että 300 miljoonasta 2000 vuoden aikana sodissa kuolleista viidennes kuoli uskonsodissa. Mikä on uskonsota? Onko sodassa aina valtapyrkimys ja saalistus etusijalla ja uskonto vain käyttövoimana. Olen merkinnyt 30-vuotisen sodan uskonsodaksi, mutta ystäväni Roger Wingren dementoi väitteeni. Hän sanoi, ettei uskonnolla ollut asian kanssa tekemistä. Olen myös yrittänyt arvioida sotia sillä perusteella, olivatko valloitusasialla kristityt, muslimit vai muut. Tosiasia lienee, että suurimmat valloitukset uskonnon nimissä tapahtuivat profeetta Muhammedin jälkeen, kun Rashudin kalifaatti, umayaadit, zarahustralaiset ja ottomaanit loivat laajan islamilaisen valtapiirin Espanjasta Intiaan. Konstantinopolin muurien murtuminen vuonna 1453 sinetöi islamilaisen vallan erään kulmakiven. Uskontojen veljessodat, juutalaisten tuhoaminen natsisaksassa, Jugoslavian etniset puhdistukset sekä ISIS-kalifaatin valta ja tuho ovat uskonnosta käyttövoimansa ottaneita sotia.  Miten on rakkauden laita. Siitähän otsikon mukaan pitäisi olla kysymys. Mutta ensin hieman uskonsodista. Pelkääväthän monet tällaisia sotia maailman globalisoituessa ja kansainvaellusten uhatessa. Omituista vielä, että sodan ja rakkauden jumalatar on usein sama henkilö. Esimerkkeinä sumerilaisten Inanna, Babylonian Istar ja kreikkalaisten Astarte. Olen kirjoitellut uskonsodista aiemmin. Tässä pari linkkiä:

Ajanlaskun alun jälkeen oli vielä hiljaista uskonsotien suhteen. Kunhan Rooma kahistelee Juudean kanssa sekä saksalaisten heimojen kanssa pohjoisessa. Kiinassa tapahtui kyllä merkittävä 7 miljoonaa uhria vaatinut Keltaisen turbaanin kapina. Hunnien hyökkäys Eurooppaan vuonna 395 oli tavallaan uskonsodan tapainen. Olivathan siinä vastakkain kristityt ja ”mikä lienee ollut hunnien uskonto”.

Ajanlaskun alusta vuoteen 1900 tapahtui itse asiassa kaikki se, jolla maailman uskontoreviirit valloitettiin. Kristinusko oli Rooman valtakunnassa levitellyt siipiään kaikessa rauhassa ja vuonna 380 siitä tuli valtionuskonto. Profeetta Muhammed astui kehiin vuonna 632 valloittamalla Mekkan. Kalifaattien valloitusretket laajentavat muslimien vallan Intiasta Espanjaan ja kaikkeen sen välillä. Välimeri oli nimeltään Rauhan meri. Sen pohjoispuolella olivat ”sodan maat”. Lähes 2000 vuoden aikana sodissa ja valloituksissa kuoli arviolta 300 milj. ihmistä. Olen arvioinut uskonsodiksi kaavion vihreällä merkityt sodat. Uskonsodissa kuolleita oli 50 miljoonaa, se on siis 17 % kaikista kuolleista.

Uskonnon uskotaan olevan yllyttämässä väkivaltaan. PEW tutkimuskeskus kyseli ihmisiltä uskontojen väkivaltaisuudesta. Muslimimaissa Pakistania ja Indonesiaa myöten juutalaisuus arvioitiin väkivaltaisimmaksi. Tosin Indonesiassa islam ja Pakistanissa hinduismi olivat suuressa väkivaltaroolissa. Turkkilaiset arvioivat kristinuskon ja juutalaisuuden tasa-arvoisesti väkivaltaisimmiksi uskonnoiksi. Myös Libanonissa kristinusko nousi korkealle tai oikeammin vaipui matalalle. Euroopassa, Venäjällä ja USA:ssa kanta uskontojen väkivaltaisuuteen on hyvin selkeä. Islam tuomitaan ylivoimaisesti välivaltaisimmaksi uskonnoksi.

Rakkaus
Rakkaus eri uskonnoissa piti olla minun aiheeni tässä blogissa. Olen mukavuusalueeni ulkopuolella. En ole uskonoppinut. Suorastaan vähimmässä määrin olen sitä. Tarkastelenkin tätä asiaa juuri sillä näkemyksellä minkä vain täydellinen tietämättömyys voi antaa. Blogin kirjoitus onkin minulle vain ajankulua ja dementian torjuntaa. Mutta tuo aihe, rakkaus, se kiinnostaa. Platon sanoi rakkautta olevan kolmea lajia: eroottinen rakkaus, veljellinen rakkaus ja jumalallinen rakkaus. Platonin ”Pidoissa” Faidros sanoo: ”Rakkaus tuottaa suuria tekoja taistelukentällä, sillä mikään ei tuota rakastajalle enemmän tuskaa kuin se, että hänen rakkaansa näkisi hänet tekemässä jotain häpeällistä tai raukkamaista. Ainoastaan rakastaja kuolee toisen puolesta, ja jumalat katsovat sen olevan ylevää.”

Hämeen-Anttilat pohtivat rakkautta uskonnossa: ”Minusta on luonnollinen ajatus rinnastaa hengellinen kokemus eroottiseen. Eroottinen hurmio on ruumiin voimakkain tunne, jossa unohtuu kokonaan oma itse ja olo tuntuu rajattomalta, niin että sulautuu johonkin suurempaan. Sama tapahtuu, kun henki tuntee Jumalan tai ylipäätään henkisen voiman läsnäolon ja yhteyden”, Virpi Hämeen-Anttila pohtii. Jaakko Hämeen-Anttila kirjoittaa puolestaan: ”Seksi on islaminuskoisilla avioliitossa jopa velvollisuus, mutta sen ulkopuolella kiellettyä. Myös kristittyjä ja juutalaisia avioseksiin suorastaan velvoitetaan, ainakin lisääntymistarkoituksessa, koska Raamattuun sisältyy kehotus lisääntyä ja täyttää maa. Joissain uskonnoissa erotiikalla on rooli myös osana uskonnonharjoitusta. Antiikin jumaltarustossa jopa jumalat kuvattiin seksuaalisina olentoina. Kristinuskossa ei näin ole.”

Ryhdyin insinöörimäisesti tutkimaan rakkauteen liittyvien sanojen lukumääriä ja vertailin niitä muihin valitsemiini sanoihin. Otin kohteiksi Vanhan testamentin, Uuden testamentin ja Koraanin. Vanha testamentti mainitsee sanat rakkaus tai rakastaminen 237 kertaa, Uusi testamentti 139 kertaa ja Koraani 71 kertaa. Vanhassa testamentissa on 420000 sanaa, Uudessa testamentissa on 380000 sanaa ja Koraanissa 71000 sanaa. Koraanin vähäinen sanamäärä nostaa rakkauden mainitsemisen suhteellisesti suurimmaksi.

Sanojen suhteellinen määrä saattaa kuvata kirjojen asenneilmapiiriä ja aikaa jolloin ne on kirjoitettu. Vanha testamentti on kirjoitettu ajalla 1400-400 eaa. Uusi testamentti on ajalta 50-150. Koraani on kirjoitettu ajalla 600-800. Vanha testamentti mainitsee sanan Jumala 1126 kertaa, Uusi testamentti 416 kertaa ja Koraani 2079 kertaa. Sanat mies/nainen Vanha testamentti mainitsee 2448/414 kertaa, Uusi testamentti 740/205 kertaa ja Koraani 130/130 kertaa. Koraanissa näyttävät mies ja nainen olevan tasavertaisessa asemassa sanojen suhteen. Yllättikö? Rakkaus tai rakastaminen mainitaan Vanhassa testamentissa 237 kertaa, Uudessa testamentissa 139 kertaa ja Koraanissa 71 kertaa.  Vanha testamentti korostaa valittujen sanojen osalta miehen lisäksi Moosesta, vihaa, kaupunkia, naista ja syntiä. Uudessa testamentissa Jeesus on ykkösenä. Lisäksi korostuvat mies, nainen, synti ja rakkaus. Koraanissa ovat pinnalla helvetti (tuli), mies, nainen, synti, Mooses, Muhammed. rakkaus, paratiisi, sota ja rauha. Jeesus mainitaan Koraanissa 34 kertaa. Raamatun profeetat ovat myös Islaminuskon profeettoja. Oleellista on, että Islamissa Jeesus ei ole Jumalan poika, hän on Marian poika. Koraani antaa kristityille erityisaseman: ”Kiivaimmat oikeauskoisten vihamiehet totisesti tapaatte juutalaisista ja monijumalaisista, ja oikeauskoisten ystävyyttä lähinnä olevissa varmasti tapaatte sellaisia, jotka sanovat: »Me olemme kristittyjä»; tämä johtuu siitä, että heidän joukossaan on pappeja ja munkkeja ja että he eivät käyttäydy pöyhkeästi.”

Pahuus yltyy maan päällä
Vanha testamentti kertoo pahuudesta, joka lisääntyi maan päällä. 1 Mooseksen kirja kertoo jumalien pojista, jotka innostuivat ihmisten tyttäristä. Eivät siis jumalien pojat olleet viattomammasta päästä:

§  1 Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä,
§  2 jumalien pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat.
§  3 Herra sanoi: "Minä en anna elämän hengen asua ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta."
§  4 Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit.

Jumala hermostui ihmisten pahuudesta ja päätti hävittää kaikki elolliset olennot vedenpaisumuksella. Nooa kuitenkin pelasti arkkiinsa ”kaikkinaiset eläimet kaikesta lihasta kaksittain, koiraksen ja naaraksen, ja sinun pitää saattaman arkkiin kanssas lintuja, karjaeläimiä ja kaikkia pikkueläimiä tulkoon luoksesi kaksi kutakin lajia, jotta ne jäisivät henkiin, linnuista lajistansa, karjasta lajistansa, kaikkinaisista madoista maan päällä lajistansa. Kaikista näistä pitää kaksittain sinun tykös käymän, jäämän elämään.” (Biblia 1776).

Rakkaudesta sanottua
Raamattu mainitsee rakkauden ja rakastamisen 134 kertaa. Koraani mainitsee nuo sanat 79 kertaa. Rakkaudesta kirjoitetaan usein negatiivisesti: -jos et rakasta, niin kärsit! Koraanissa rakkauden tarkoitus jakautuu näin:

§  Ihmisen rakkaus esineisiin 15
§  Ihmisen rakkaus ihmiseen 15
§  Ihmisen rakkaus Jumalaan 7
§  Jumala ei rakasta -- 22
§  Jumalan rakkaus ihmiseen 20

Raamatun rakkaudessa on mm. tällaisia jakeita:

§  Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet.
§  Herra rakastaa heimojaan, hän varjelee kaikkia omiaan.
§  Herra rakastaa oikeutta. Hän ei hylkää omiaan vaan varjelee heitä iäti, mutta jumalattomien suku sammuu.
§  Joka rakastaa tietoa, rakastaa kuria, tyhmä se, joka nuhteita vihaa.
§  Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen. Tämäkin on turhuutta.
§  Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.
§  Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa.
§  Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee.
§  Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
§  Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin.

Koraanissa rakkaudesta kirjoitetaan mm. näin:

§  Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia.
§  Uhratkaa omaisuuttanne Jumalan asian hyväksi; älkää syöksykö turmioon, tehkää hyvää. Katso, Jumala rakastaa hyväntekijöitä.
§  Jumala tekee koronkiskomisen tyhjäksi, mutta almujen hedelmät Hän tekee moninkertaisiksi. Hän ei rakasta jumalatonta eikä rikollista.
§  Kenellä teistä ei ole varaa naida vartioituna kasvatettua uskovaista naista, ottakoon vaimokseen jonkun niistä uskovaisista palvelijattarista (orjattarista), jotka ovat vallassanne (heimonne keskuudessa), sillä Jumala tutkii parhaiten uskonne, ja te polveudutte toinen toisistanne.
§  Kohdelkaa hyvin vanhempianne, samoin läheisiä omaisianne, orpoja ja köyhiä, naapuria, joka on teille sukua, ja naapuria, joka ei ole teille sukua, matkakumppania, vaeltajaa ja orjia, jotka ovat vallassanne.
§  Jumala ei rakasta sitä, että ihmisistä levitetään pahoja huhuja, paitsi milloin joku on kärsinyt vääryyttä; niin, Jumala on kuuleva, tietävä.
§  Te, jotka uskotte! Älkää kieltäkö (itseltänne) sitä hyvää, minkä Jumala on teille luvalliseksi julistanut, älkää myöskään menkö liiallisuuksiin, - totisesti ei Jumala rakasta niitä, jotka ylittävät rajansa.
§  Ja kaupungin naiset sanoivat: »Päällikön vaimo haluaa nuoren palvelijansa antautuvan hänelle, hän on mielettömästi rakastunut mieheen. Totisesti, huomaamme hänen selvästi hairahtuneen.»

Raamatun erotiikkaa
Korkea veisu, eli Laulujen laulu on Raamatun ja Vanhan testamentin eroottisinta tekstiä. Siinä ei mainita sanallakaan Jumalaa. Kerrotaan vain rakastavaisten tunteista. Liisa tuossa väittää Korkean veisun lähes ainoaksi tekstiksi, jonka 50-luvun koululaiset Raamatusta lukivat. Jotkut väittävät tekstiä allegoriaksi. Tekstissä olisi kätketty viesti. David Pawson, tunnettu englantilainen raamatunopettaja pitää väitettä vääränä. Hänen mielestään kyseessä on puhdas rakkauskertomus. Hänen mukaansa Jumala on halunnut julkaista vai tämän yhden Salomonin rakkauden tarinan. Salomon oli kirjoittanut rakkaudesta 1005 laulua. Salomonilla oli 60 kuningatarvaimoa ja satoja jalkavaimoja. Hän kirjoitti laulun jokaisesta. Korkean veisun tyttö tuli olemaan kuningatar nro. 61. Jumalan mielestä Salomonin olisi pitänyt odottaa juuri tätä tyttöä. Korkea veisu eli Laulujen laulu sisältää 17 jaetta. Se kannattaa lukea kokonaan. Tässä linkki: https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku&kaannos=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=kor+1
David Pawsonin hienon luennon Laulujen laulusta löydät tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=iSoFrCCh9jw


Tässä muutama jae Salomonin korkeasta veisusta Laul. l. 4:1
Laulujen laulu 4. Biblia 1776
§  1 Katso, armaani! sinä olet ihanainen, katso, ihanainen sinä olet: sinun silmäs ovat niinkuin mettisen silmät palmikkos välillä; sinun hiukses ovat niinkuin vuohilauma, jotka ovat kerityt Gileadin vuorella.
§  2 Sinun hampaas ovat niinkuin laumat kerittyin villain kanssa, jotka pesosta tulevat, jotka kaikki kaksoisia kantavat, ei myös yksikään heistä ole hedelmätöin.
§  3 Sinun huules ovat niinkuin tulipunainen rihma, ja sinun puhees ovat suloiset; sinun poskes ovat niinkuin granatin omenan lohko, sinun palmikkos välillä.
§  4 Sinun kaulas on niinkuin Davidin torni, joka on rakennettu vahvalla muurilla, jossa tuhannen kilpeä riippuu, ja kaikkinaiset väkeväin sota-aseet.
§  5 Sinun kaksi rintaas ovat niinkuin kaksi nuorta metsävohlaa, jotka kukkasten seassa laitumella käyvät.
§  6 Siihenasti että päivä soipeemmaksi tulee, ja varjo katoo: minä menen mirrhamin vuorelle, ja pyhän savun kukkulalle.
§  7 Sinä olet kokonas ihana, minun armaani, ja ei sinussa ole yhtään virhettä.

Laulujen laulun kirjoittamisesta oli kulunut 2000 vuotta, kun Martin Luther ryhtyi omia laulujaan laatimaan. Lutherin avustajineen kääntämä Raamattu saksan kielelle painettiin vuonna 1534. Hänen käännöksessään Laulujen laulu oli uskollisesti saksannettu. Saksalaiseen tyyliin hän kyllä kirjoitti viinikellarista Libanonin viinitarhojen sijaan. Hänellä oli kuitenkin oma tulkintansa Salomonin tekstistä. Hän ei suostunut hyväksymään Laulujen laulun silloista allegoriatulkintaa. Esimerkiksi sitä, että lepäily naisen rintojen välissä tarkoittaisi ihmistä Vanhan testamentin ja Uuden testamentin välissä. Hänen mielestään Salomon oikeasti kiittää tuossa kuninkaan ja paimentytön rakkaustarinassa Jumalaa hänen jumalallisesti luodusta valtakunnastaan ja hallinnostaan. Jumala sitten myöhemmin rankaisi profeettansa hajottamalla hänen valtakuntansa. Syynä oli se, että Salomon käänsi selkänsä Jahvelle.

Koraanissa ei ole erotiikkaa
Tai on pari lausetta joista islamistit kehittävät erotiikasta puhdistavia selityksiä. Sura 78: 31 kertoo nuoruutta uhkuvista neidoista jotka ovat vastassa taivaaseen tulijoita.

Totisesti odottaa voitto niitä, jotka pelkäävät Jumalaa, heidän ovat hedelmä- ja viinitarhat, nuoruutta uhkuvat neidot, heidän ikäisensä ja puhdasta viiniä täydet pikarit.   Ei heille siellä turhuutta puhuta eikä valheita jutella. Se on Herrasi antama palkka, ansioiden mukainen lahja.

Jollakin islaminopin selityksiä tarjoavalla sivustolla kyselijä ihmettelee Koraanin lausetta nuoruutta uhkuvista neidoista, englanniksi tuo on käännetty ”full-breasted maidens, all in same age”. (Surah 78 verse 32-33). Onhan yleinen käsitys, että muslimimarttyyria odottaa paratiisissa viinitarhat ja varjoisat palmukujat sekä nuo Hur’it, eli kauniit neidot vapaasti käytettäviksi. Nyt opiskelin sananselittäjien tekstejä: Hur ei suinkaan tarkoita naista tai miestä, se tarkoitta ”puhdasta kumppania”. Opin myös sen, että paratiisiin pääsevät yhtä lailla miehet kuin naiset. Tässä asiassa olin saanut arabiystäviltäni virheellistä tietoa. He nimenomaan kertoilivat noista verettömistä taivaan sulottarista, telttojensa äärellä viinikannuineen.

Islamissa Jumala rakastaa vain niitä, jotka rakastavat häntä. ”Jumala rakastaa vain hurskaita.” Kristityt vetoavat Jeesuksen, jonka sanotaan sanoneen, että vain niiden rakastaminen jotka sinua rakastavat, mitä se on? Syntisetkin rakastavat niitä jotka heitä rakastavat.

Kaupungit
Rakentajan on pakko vielä mainita jotain kaupungeista. Vanhassa testamentissa mainitaan sana kaupunki 548 kertaa. Uusi testamentti kirjoittaa kaupungeista 119 kertaa. Koraanissa sana kaupunki mainitaan vain 39 kertaa. Koraanissa useimmat maininnat kaupungeista koskevat niiden tuhoamista: ”Ei ole ainoatakaan kaupunkia, jota emme tuhoaisi ennen ylösnousemuksen päivää tahi jolle emme langettaisi ankaraa tuomiota. Tämä on kirjoitettu Kirjassa.” Tai: ”Kuinka monta väärämielistä kaupunkia Me hävitimmekään! Ja kutsuimme sitten esiin toisen kansan.” Koraanin esiin tuoma tuhoaminen muuttui myöhemmin korkeaksi kaupunkikulttuuriksi.

Raamatussa kaupunkeja nimetään laajasti. Sananlaskuissa kirjoitetaan toreista ja kaduista viisauden paikkana:

§  1 Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.
§  2 Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.
§  3 Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:
§  4 "Teitä minä kutsun, ihmiset, teille kaikille osoitan sanani”.


Uuden testamentin Ilmestyskirja kertoo uudesta Jerusalemista. Uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta. Kaupunki oli neliön muotoinen, yhtä leveä kuin pitkä. Enkeli mittasi kaupungin kepillään.  Kaupungin korkeus, pituus ja leveys olivat kaikki 12 000 vakomittaa eli 2 304 kilometriä. Muuri oli rakennettu jaspiskivestä, ja kaupunki oli kimmeltävää, lasinkirkasta kultaa. Porttitorneina oli kaksitoista helmeä -- kukin kahdestatoista tornista oli tehty yhdestä helmestä. Kaupungin valtakatu oli kultaa, puhdasta kuin läpinäkyvä lasi. Kaupungissa ei ollut yötä, ja sen valaisi Jumalan kirkkaus.

Lopuksi
Minun tarkoituksenani oli selvittää itselleni rakkauden merkitystä kristinuskossa ja islamissa. Onko kristinuskossa rakkaus, joka islamista puuttuu? Tämä oli ystäväni väite. Asia jäi mysteeriksi. Molemmat uskonnot väittävät olevansa rakkauden uskontoja. Tosin myös viha näyttää olevan merkittävässä asemassa. Jumalallinen rakkaus on keskiössä. Miten käy jumalattomien. Onko heidän rakkautensa minkään arvoista? Huonolta näyttää. Raamatussa on kuitenkin hyvin kauniita kohtia rakkaudesta. Ne me kaikki muistamme, mutta vielä muistin virkistämiseksi:

1. Piet. 4:8
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
1. Kor. 13:1
 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Singulariteetti tulee, joutuvatko Jumala ja Piru työttömiksi?


Nytpä löytyi kirppikseltä tyrmäävä kesäkirja. Kirjan nimi on ”Elopeltojen yli”. Se on painettu WSOY toimesta vuonna 1943. Oiva Paloheimon runot kirjan lehdillä ovat sinänsä kauniita, mutta kirjan etulehdellä olleet omistuskirjoitukset antavat tyrmäysiskun. Oiva Paloheimo on omakätisesti omistanut kirjansa Kauko Käyhkölle Aunuksen maisemissa sotavuonna 1943 - näillä sanoilla: ”Kauko Käyhkölle syd. ystävyydellä saman komppanian mieheltä. Äänislinnassa Aunuksen Radiossa 7.11.43”. Toinen kirjan lehdelle liimattu omistus on myöhemmiltä vuosilta. Siinä ovat tyrmäystipat. Se on kirjoitettu 17.1.1970. Teksti on hieman seksistinen, jos et kestä sellaista, sulje hetkeksi silmäsi. Omistuskirjoitus kuuluu: ”Mun illusion, sun pillusi on.” Kuka oli Oiva Paloheimo?

Maurin makasiinista löytyneessä Oiva Paloheimon teoksessa ”Elopeltojen yli” on kiinnostavia omistuskirjoituksia. Molemmat kirjailijan signeeraamina.

Oiva Paloheimo syntyi vuonna 1910 Tampereella. Hän eli orpopoikana ja maalaispoikana Vehoniemessä setänsä hoteissa, kunnes muutti Helsinkiin opiskelemaan 30-luvun alussa. Opiskelut eivät aivan menneet putkeen ja hän oli toimittajana mm. Mikkelissä. Vuonna 1934 hänen runojaan julkaistiin Mika Waltarin toimittamassa runokokoelmassa ”Vaeltava laulaja”. Sodassa hän oli rintamakirjeenvaihtajana ja päämajan tiedotuskeskuksessa sensorina yhdessä Olavi Paavolaisen, Armas J. Pullan, Matti Kurjensaaren, Olof Enckellin ja Sakari Pälsin kanssa. Siltä ajalta on tuo ensimmäinen omistuskirjoitus. Luepa vaikkapa minun blogistani noista Mikkelin ajoista: http://penttimurole.blogspot.com/2014/12/olavi-paavolainen-takki-oikein-takki.html

Sodan jälkeen Paloheimo muutti Vesilahden pappilan piharakennukseen ja asui siellä vuoteen 1953. Taitelijakoti paloi loppuvuonna 2018. Vesilahti oli minullekin tuttu paikka. Siellä oli setäni Karjalasta tuoma Karjalan Villa ja Tiiliputki Oy sekä hänen maatilansa. En siellä vieraillessani tiennyt lähellä asuvasta kirjailijasta.

Toinen hajonnut avioliitto johti Oiva Paloheimon Oulunkylään. Asuintalona oli aluksi Kirjailijaliiton omistuksessa ollut Larin-Kyöstin vanha puutalo – nyt pois purettuna. Talossa asui myös kirjailijatar Essi Valta. Hän kuulemma alkuvuosina, ennen uutta vaimoa pesi Paloheimon pyykit, silitti ja siivosi, laittoi ruoat ja koetti muutenkin pitää kanssavuokralaistaan kurissa ja herran nuhteessa.  Paloheimo asui Oulunkylässä kuolemaansa saakka 1973. Kolmas vaimo Sinikka kuoli 1969, joten tuo toinen epäilyttävä omistuskirjoitus täytyy olla osoitettu aivan uudelle ihastukselle.

Matti kirjoittaa isästään
Matti Paloheimo, Oivan poika, kirjoittaa vuonna 1990 Oulunkylä-seuran lehteen isästään. Hän sanoo, ettei hänen kirjoituksensa sovellu tieteelliseen tarkasteluun. Tämä blogi ei missään nimessä ole tieteellinen, joten tähän se hyvin sopii siteerattavaksi. Matti Paloheimo kirjoittaa: ”Tyypillistä isälleni oli, että hän tykkäsi aivan nuorista kuvataiteilijoista ja kirjailijoista, jotka olivat vasta tuloillaan. Monet 50-luvulla aloitelleet kävivät isäni luona tarinoimassa ja ryypiskelemässä. Eräs, joka kävi usein jääkaapilla kaljaa hakemassa, kun minä täällä asustelin, oli Pentti Saarikoski. Toinen, joka kirjailijauransa alussa viihtyi Oivan luona, oli Hannu Salama, usein pitkiäkin aikoja, niin että välillä sai potkiskella häntä ulos. Salama tuli vähän väkivaltaiseksikin saatuaan viinaa, niin että isä pani hänet porttikieltoon. Ei sopinut tulla pariin viikkoon, mutta sitten taas olivat ovet auki.”

Kolmannesta avioliitosta Matti, toisen avioliiton poika ja kirjailija itsekin, kirjoittaa: ”Kolmas liitto oli sellainen strindbergiläinen avioliittohelvetti jossakin mielessä, mutta sitten ihan onnellinenkin toisessa mielessä, kuten aika useat avioliitot ovat. Välillä meni ihan hyvin ja välillä ei tahtonut mennä ollenkaan.” Hän myös mainitsee isänsä loppuvuosien teokset: ”50-luvulla ilmestyi jotakuinkin kirja joka vuosi ja Oulunkylä-vuosina ihan merkittäviä teoksia, joista kannattaa nostaa esiin “Patarouva”-romaani vuodelta 1956, kepeähkö, ranskalaistyylinen teos ja sitten aika kunnianhimoisen avioliittoromaanin “Ei puu yksin pala” vuodelta 1958. Myös aforismikokoelma “Oivalluksia” vuodelta 1959 ja novellikokoelma “Salonki” vuodelta 1961. Viimeisin oli runokokoelma “Palaa ne linnut vielä” vuodelta 1962.” Mainittakoon vielä hänen tunnetuin teoksensa lastenkirja ”Tirlittan” vuodelta 1953.


Nämä viisi Oiva Paloheimon sitaattia kolahtivat:
"Kaikista olennoista on sielu traagillisin ja yksinäisin. Se ei voi odottaa edes kuolemaa vapauttajaksensa."
”Ainoa etu, minkä julkisesta keskustelusta voi saada, on suunvuoro."
”Sano minulle mikä on totuus, niin sanon sinulle: HÖLMÖ!”
”Jos usko alkaa siirrellä vuoria, niin olemme hukassa.”
”Sapelisota on järjetöntä vihaa, mutta ohjussota ilman vihaa on vieläkin järjettömämpää.”

Piru itse ja Gutenberg
Minä aion kirjoittaa nyt vain kesäkirjalöydöstä. Sen löysi Laura Honkasalo Perniön Maurin Makasiinista. Mauria ei enää ole, hän poistui taivaallisille kirpputoreille viime vuonna. Paikalla on nyt uusi omistaja, mutta Maurin henki elää. Myös kahvila naapurissa tarjoilee ihania leivonnaisia.

Kesäkirjalöydössä on runoja sota-ajalta. Sota ei kuitenkaan tunkeudu läpi monessakaan runossa. Minua jäi kiinnostamaan runo Saatanasta ja Gutenbergista. Runo on nimeltään ”LEGENDA PIRUSTA JA JOHANN GUTENBERGISTA”. Paloheimo oli keksinyt Saatanan kirjapainotaidon kehittämisen taustavoimaksi ja alkuunpanijaksi. Se sopii myös meidän aikaamme. Nyt meillä on tekoäly, jonka tutkijat muuten arvioivat suurimmaksi maailmanlopun uhaksi. Olisiko sekin itsensä Saatanan manipuloima juttu? Jos muuten maailmanlopun uhat kiinnostavat klikkaa tuohon: http://penttimurole.blogspot.com/2018/02/maailmanloppu-ja-bang-nyt-on-kylla.html tai http://penttimurole.blogspot.com/2017/12/tekoaly-siinapa-paivan-mantra.html

Siteeraan nyt muutamaa säettä Paloheimon Gutenberg-runosta.

Tuhatneljäsataaluvulla,
siinä puolivälissä melkein,
Piru käyskeli laaksoissa Saksanmaan
kuin ainakin aivoin selkein.
Teki valppaan huomioita hän
ja totesi monta kertaa, miten kauniita teot on Jumalan,
niitä Saatanan töihin jos vertaa.
- - -
Tätä kaikkea kovasti pohtien
Piru matkusti, tutki ja mietti.
Hän haastatteli piispoja,
yökausia kirkoissa vietti.
Hyvän salaisuutta hän tutkaili
ja sen yksinkertaisuutta:
Miten voi kuva neitsyen
noin säteillä Jumaluutta?

-Miten olisi, Piru haaveksi,
jos keksisi juonen alun,
joka ihmisen sieluun istuttais
esimerkiksi – tiedonhalun.
Se se viettelis ihmisen tutkimaan
tätä kaikkea rihkamaansa
ei ehtisi silloin paljoakaan
hän kuunnella Jumalaansa.

Ja oikein hyvä tulisi,
jos ihmisen järki lyhä
myös alkaisi hurskaassti tutkia,
mik’ on itse Jumalan pyhä,
ja mikä on sielu ihmisen
ja onko sielua lainkaan.
Tämä tutkimus ihmisen harhaan veis,
mut ei totuuteen lähimainkaan.

Piru niin tuli Mainzin kaupunkiin
käsityöläispiitreissä kulkein.
Hänen aivokopassaan hahmottui
jo suunnitelmansa julkein,
millä voisi sieluja saalistaa,
Pyhän hengen tuhota perin.
Niin eräänä torstaipäivänä hän
tapaa Johann Gutenbergin.

Tämä suurta P-tä juur kaiversi
ylen leveään puiseen tauluun.
Hän painoasua laitteli
erään lyyrikkomunkin lauluun.
Piru katseli puuhaa mietteissään
ja partansa tupsua puri.
Ihan vilpittömästi varmaankin
hän ihmisen tyhmyyttä suri.
--
Piru alkoi tyynesti selittää,
kuten tavallistakin seikkaa:
-Mitä intoilet turhaa, miksi et
joka kirjainta erilleen leikkaa.
Niitä sitten ois mukava järjestää
ja lisätä mielin määrin.
Esimerkiksi Englanti palkitseis
tämän konstin arvolla päärin.
-
Täten alkoi se sivistys, valistus
ja se hyvän ja pahan kina.
Joka ainoa näppärä pännämies
nyt on moukkien tuomarina.
Tuli propaganda ja mainostus,
poliitikkojen kirjoitelmat,
tuli sanomalehdet ja kirjallisuus,
tuli tällaiset runoelmat.

Siinäpä se oli. Piru oli kaiken takana. Ihmisen tiedonhalu valjastettiin paholaisen toivomalla tavalla. Herran huoneet ammottavat tyhjillään. Ihmiset ryhtyivät tutkimaan rihkamaansa. Tekoälyn maailmassa kaikki kuitenkin muuttuu. On tulossa uusi jumaluus. Singulariteetti uhkaa meitä. Olisiko siinäkin Pirulla sormensa pelissä? Vai onko sittenkin Piru tekemässä erehdyksen? Onko Pyrrhoksen voitto tuhota keinoaivojen avulla ihmisen sielu ja tahto, sillä sielutonta konetta ei voi enää jallittaa. Silloin Piru ja Jumala jäävät molemmat työttömiksi.