Tampere on minulle jotenkin oma kaupunki. Minun isoisäni
oli tamperelainen ja monet sukulaisistani ovat tamperelaisia. Pommitustalvena 1944 olin koulussa
Tampereella. Minun kouluni Helsingin Nervanderinkadulla oli saanut pommiosuman.
Erityisesti muistelen aina joka-aamuista kävelyä pitkin Hämeenkatua
rautatieasemalta yli Hämeenpuiston. Asuin Nokialla ja kuljin junalla
Tampereelle. Usein keikuimme matkan aikana junan rappusilla. Joskus käytin Paunun busseja. Puukaasubussit
olivat todella surkeassa kunnossa. Aivan tunnen vieläkin keikkuvani ruskean
bussin käryisellä ja ruosteisella takasillalla. No, tämän ymmärtää, kalusto oli
rintamalla, kotiin jäivät romut. Lounaan söin serkkujeni kanssa Rongankadulla
isoisän talossa. Makuhermoni muistavat vieläkin sen ihanan haudutetun puuron.
Tampereelle mennessäni muistan aina nämä maut ja nämä hetket.
Ennen kuin kerron tutustumisesta raitiotiehen, minun on
kuitenkin kertailtava hieman oman ammattielämäni Tampere-historiaa. Sehän alkoi
osallistumisesta Pyynikin harjun kilpailuun. Vuonna 1959 kaupunginvaltuusto
päätti järjestää ”Yleisen aatekilpailun Ratinan sillalta länteen suuntautuvan
runkotien suunnittelemiseksi”. Tampereen kaupunki oli tehnyt tiestä Pyynikin
rinnettä seuraavan ehdotuksen ja tämä ehdotus herätti ankaraa vastarintaa
kansalaisissa. Haluttiin varjella Pyynikin luontoa. Osallistuin kilpailuun
yhdessä Paavo Mänttärin ja Kalevi Arimon kanssa. Teimme ehdotuksen,
jossa tie vietiin pinnassa terassoituna pitkin harjua. Se oli surkea ehdotus.
Kilpailun voittivat kurssitoverini diplomi-insinöörit Alpo Väänänen, Ossi Siponen, Kauko Lehtilä ja arkkitehtiylioppilas Kalle Vartola. Kaikki nämä ystävät jo
manalle menneitä. Voittaneen ratkaisun perusideana oli tien johtaminen
tunneliin noin 300 metrin matkalla Piispantalolta kohti silloisia rollikahalleja.
Tämä ratkaisu oli pinnalla vielä vuonna 1969, silloin kun aloitimme Tampereen
liikennetutkimuksen ja -suunnitelman teon kaupungin, seutukaavaliiton ja TVH:n
yhteisenä toimeksiantona. Tehdyistä viidestä vaihtoehdosta vain yksi perustui
nyt toteutuneeseen Kekkosentien pääväylään. Kekkosentie oli kyllä jo
piirustuksissa, mutta – kuten arvata saattaa - nykyisestä kalliotunnelista ei tuolloin
ollut ajatuksen poikastakaan. Ehdotin kyllä kaupunginhallitukselle
pintatunnelia Petsamon omakotialueen lävistykseen, mutta sellainen ei kaupunginäitejä
eikä kaupunginisiä kiinnostanut. (Tuohon aikaan ei äitejä yleensä ollut
päätöksenteossa).
Hervanta liittyy keskeisenä tekijänä Tampereen ratikan kuvioon. Herrvannan
arkkitehtikilpailu järjestettiin vuonna 1968.Teimme Toke Korhosen ja Lauri Soraisen kanssa kilpailuehdotuksen, jossa
ehdotimme kaupunginosan rakentamista Hervannan laakson pohjoispuolelle ja
nykyisen Hervannan jättämistä rakentamatta. Siitä tuli kilpailusääntöjen
vastaisena vain kunniamaininta. Nykyvirtausta ennakoiden vastustimme
lähiörakentamista ja yritimme todistaa jatkuvan kaupunkirakenteen autuutta. Kilpailun voitti Aarne Ruusuvuoren tiimi. Hervannan rakentaminen alkoi, mutta ilman
Ruusun apua. Ruusu hyllytettiin. Ruusun tiimissä mukana ollut Jukka Syvälahti
vakuuttaa, että heillä kilpailuehdotuksessa oli varauduttu sijoittamaan ratikka
Hervannan valtaväylän keskelle. Että niinkö aikaisin? Oliko vaan bussiväylä?
Vasemmalla ylhäällä
70-luvun alun kaksi päävaihtoehtoa Tampereen keskustan liikenneverkoiksi.
Hämeenkatua kaavailtiin jo silloin joukkoliikennekaduksi – tosin busseille,
ratikasta ei tuossa suunnitelmassa ollut ajatuksen häivääkään. Alakuvassa miehet
viinimaljojen ääressä juhlivat Tampereen liikennesuunnitelmaa ja pohtivat
polkupyörän ongelmaa. Vasemmalta Mauri
Ilva, Matti Valorinta, Mikko Mänty, Pentti Murole, Heikki Pöntinen, Antero
Sirviö, Seppo Hirvonen ja Kauko Reijonen. Kuka on tuo takaapäin näkyvä mies,
tukka pörrössä - tuntematon? Antero Sirviön piirtämä kuva on erinomainen,
henkilöistä kuvastuu ulkonäkö, mutta myös luonteenpiirteet. Ylpeitä ja iloisia
oltiin. Nimikirjoitukset sen takaavat.
Tampereelta puuttui
hevosraitiotie!
Aikaa kului. Kuinka pian raitiovaunuliikenne tuli esiin
tämän ensimmäisen liikennesuunnitelman jälkeen? Tampereen ratikan nettisivuilla on tiivistetty
kehityshistoriaa, minä siihen lisäsin joitain lauseita ja sivulauseita. Tässä
kuitenkin aluksi hieman kaukohistoriaa. Ei
liene mikään yllätys, että jo vuonna 1906 Tampereella oli harkittu raitiotien
rakentamista. Helsingissä oli ollut hevosraitiotie vuodesta 1890. Vuonna 1900
aloitti sähköraitiotie. Tampereen nimikkokaupungissa Manchesterissa seurattiin
melko tarkkaan Helsingin aikataulua: sähköraitiotiet aloittivat vuonna 1901. Turussa
sähköraitiotiet aloittivat liikennöinnin vuonna 1908 ja Viipurissa vuonna 1912.
Ihme ja kumma ettei hanke lähtenyt Tampereella alulle. Olisiko se hämäläinen
hitaus? Ja olihan Tampereella patruunoita joiden olisi luullut aloittavat
toiminnan yhteistyössä saksasalaisyhtiöiden kanssa Helsingin, Turun ja Viipurin
malliin.
Vuonna 2006 tehtiin Tase
2025
Blogia tehdessä aina tuppaa käymään niin että
tarkastelunäkökulma lähtee minusta itsestäni. Niin nytkin. Otanpa tässä nyt
esiin suunnitelman, jonka tekemiseen pääsin itsekin mukaan. Vuonna 2006
työstettiin TASE 2025 -suunnitelma. Silloin vertailtiin
joukkoliikennejärjestelmän vaihtoehtoja. Julkinen keskustelu kävi vilkkaana. Lehtien
palstat täyttyivät näyttävistä lööpeistä. Nyssekaupungin ihmiset eivät herkästi
sulautuneet sporakaupunkilaisiksi. Aika oli kuitenkin muuttumassa. Työn
toteuttamiseen osallistuivat WSP Finland Oy, A-Insinöörit Oy, Arkkitehtitoimisto
A-Konsultit Oy, Tampereen teknillisen yliopiston liikenne- ja kuljetustekniikan
laitos ja yhdyskuntasuunnittelun laitoksen Kaupunkitutkimuslaboratorio EDGE. Virpi Pastinen johti konsulttityötä. Kaupungilta
oli mukana iso tiimi Esa Kotilahden,
Risto Laaksosen ja Mika Periviidan johdolla. Minäkin sain olla
kommentoimassa. Nyt tutkittiin paikallisrataverkon ja raitioteiden
mahdollisuutta. Paikallisradat yhdistäisivät Nokian, Ylöjärven ja Lempäälän
Tampereen keskustaan. Katuraitiotie rakennettaisiin Vuoreksesta Hervantaan ja
keskustan kautta Lentävänniemeen.
Kuvassa näkyy Tase
2025 ratojen lisäksi arkkitehti Staffan
Lodeniuksen laatima visio Tampereen kaupunkiseudun tulevasta maankäyttörakenteesta.
Suositusvaihtoehdossa Hervannan ratikka
tuotiin Kekkosentietä TAYSille saakka ja kiepautettiin sitten
Teiskontien, Kaupinkadun ja Kalevantien kautta Sorin aukiolle ja Hatanpään
valtatielle ja siitä sitten Hämeenkadulle.
Historian tuoretta havinaa
Tampereen ratikan historiakatsauksen mukaan pikaraitiotien
luonnostelu aloitettiin vuonna 2001 ja raideliikenneselvityksen tekemisestä
päätettiin seuraavana vuonna. Saman vuoden huhtikuussa selvitys muutettiin
seudulliseksi. Aluksi pyrittiin käyttämään hyväksi rautatielinjoja
toteuttamalla ns. duosysteemi. Hervannan raitiotielinja on ollut alusta saakka
mukana. Keskustan osalta ratkaisua etsittiin tunnelilla. Ajatus Hämeenkadun
sulkemisesta autoliikenteeltä ei ollut poliittisesti kypsä. Tase 2025
suunnitelmassa vuonna 2006 olivat vielä mukana duo ja puhdas katuratikka. Asiat
etenivät ja vuonna 2010 käynnistettiin Tampereen modernin katuraitiotien
alustavan yleissuunnitelman teko. Raitiotien toteuttamiseen tähtäävästä
jatkosuunnittelusta tehtiin päätös alkuvuodesta 2012. Kaupunginvaltuusto
hyväksyi Tampereen raitiotien yleissuunnitelman 16.6.2014 ja päätti toteuttaa
raitiotien. Rakentamisesta päätettiin kaupunginvaltuustossa 7.11.2016. Päätös
tuli kuusituntisen maratonkeskustelun jälkeen. Nykyinen pääministerimme johti
valtuuston kokousta. Raitiotiehankkeella oli valtuustossa 41 kannattajaa ja 25
vastustajaa. Yksi äänesti tyhjää. Nyt sitten marraskuun lopulla 2019 valtuusto
vielä päätti äänin 50-16 ensimmäisen vaiheen täydentämisestä Hatanpään valtatien
pätkällä linja-autoaseman, uuden lätkäareenan ja Ratinan stadionin sekä uuden
kauppakeskuksen äärelle, joka sitten ennakoi radan jatkamista Messukeskuksen ja
Pirkkalan suuntaan. Alkuvaiheessa Hervannan linja jatkaisi Pyynikintorille ja
TAYSin linja kiepsahtaisi Sorin aukiolle.
Suunnittelu etenee
myös seudullisella tasolla. Yleissuunnitelmassa tarkastellaan raitiotien
laajentamista Pirkkalaan, Kangasalaan ja Ylöjärvelle. Pirkkalan suunta
vaikuttaisi ykköskohteelta.
Elokuvakerho kokoontui
Nyt olin flunssassa. En voinut osallistua varsinaiseen
elokuvakerhon matkaan. En päässyt teatteriin katsomaan Linda Wallgrenin
Juhannustansseja. Kerron kuitenkin, että elokuvakerhomme antoi perinteisessä
arvioinnissaan asteikolla 1-5 teatteriesityksestä keskiarvon 2,7. Liisa arvioi,
että minä olisin antanut ykkösen, jos olisin ollut paikalla. Joten en paljoa
menettänyt. Tässä kooste arvostelusta:
en tykänny, aluksi
tympeää odotusta, lopuksi kohellusta, surrealismin ja absurditeetin voitto,
ristiriitainen oli, hyvä laulaja, hyvä musiikki, ei saisi tehdä pelkästään
nuorille/ hyvä että saadaan nuoria teatteriin, nuoret tykkäs, samat asiat
pienen ihmisen elämässä; syrjäytyneisyys, tyhjyys, rakkaus, rakkauden kaipuu,
rakkauden puute, ulkopuolisuuden tunne, uskonnon kaikkivoimaisuuden ja
armahduksen sanoman epäily, mitään en ymmärtänyt, mutta lystiä oli
Leffakerhon väki
Tampereen ratikan tiloissa. Vasemmalta: Petri, Silja, Liisa, Saara, Seppo, Ray,
Raija, Matti ja Ritva. Oikealla seisoo ylpeänä toimitusjohtaja Pekka Sirviö.
En päässyt Sara Hildenille
enkä muihinkaan gallerioihin
Mutta oli eräs tilaisuus, johon halusin välttämättä
osallistua. Niinpä ajoin autolla Tampereelle kuullakseni esittelyn Tampereen
raitiovaunusta. Pekka Sirviö,
raitiovaunuyhtiön toimitusjohtaja piti meille hyvän esittelyn. Hän kertoi
allianssimallin toimivan mainiosti. Allianssissa ovat mukana Tampereen
kaupunki, Tampereen Raitiotie Oy, NRC Group Finland Oy, Pöyry Finland Oy, Sweco
Finland Oy ja YIT Suomi Oy. Tampereen raitiotien liikennöitsijäksi valittiin
VR-Yhtymä.
Tampereella käytiin
innostunutta taistoa ratikan väristä. Erityisesti pinkki kohosi suureksi
suosikiksi. Pinkin kannattajia oli mm. Sanna Marin, pääministerimme ja
Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Viralliseen äänestykseen ei sitten
pinkkiä päästetty ja voiton peri tiilenpunainen. Se voitti sinisen
ääniosuudella 59 %. Tässä kuvassa on Aamulehden äänestyksen tulos. Yllätys,
yllätys, miehet kannattavat pinkkiä, naiset sinistä. Punainen jäi molemmilla
sukupuolilla kakkoseksi – mutta tiilenpunainen siitä tuli. No, ehkä tuosta
ratikasta puuttuu jotain modernia räväkkyyttä. Ehkä se näyttää hieman
antiikkiselta. No, hyväksytään muristen, kunhan eivät vaan ryhdy Helsingin tapaan
vaunujansa teippailemaa kaiken maailman mainoksilla.
Mitä on tapahtumassa?
Ensimmäisessä vaiheessa ryhdytään ajamaan kahta linjaa Hervanta-Pyynikintori
ja TAYS-Sorin aukio. Vuoroväli linjoilla on 7-8 minuuttia ja Hämeenkadulla
siten 3,5-4 minuuttia. Varsinaisen liikenteen kyytiin pitäisi päästä 9.8.
20021. Ratatyöt kaikkine lisukkeineen
tulevat maksamaan pyöreästi sanottuna päälle 300 milj. euroa. Kun kilometrejä
on 23 km radan hinnaksi tulee knaftisti 15 milj. euroa kilometriltä. Se on
normaalia kansainvälistä tasoa. Tavaksi on tullut, että kaupunki ottaa osan
katutöistä kontolleen. Hämeensillan korjaus yksin taisi maksaa 60 milj. euroa. Raitiovaunuja
tarvitaan alkuun 19 kpl. Tilausta voidaan myöhemmin laajentaa. Kaluston hinta
ensimmäisen vaiheen ja toisen vaiheen liikennöintiä varten jäänee noin 100
miljoonaan euroon. Varikko on jo valmiina Hervannassa. Sen kustannukset
sisältyvät tuohon 300 miljoonaan plus. Eihän näistä kustannuksista nyt koskaan
ota täyttä selvyyttä, ei ennen eikä jälkeen, mutta jos Tampereen ratikkaa
vertaa Raidejokeriin, ovathan radat käytännössä lähes saman mittaisia (23-25
km), havaitaan hinnassa eroa: Raidejokeri maksaa varikkoineen 400 milj. kun
tamperelaiset tekevät saman 300 miljoonalla. Kalustosta eli 29 vaunusta
jokerilaiset maksavat 100 M€. Tamperelaiset maksavat 19 vaunusta 75 M€. Vaunua
kohti tämä tekee 3,5 M€ ja 4,0 M€. Tamperelaisten vaunut ovat isompia. Niihin mahtuu
104+160=264 matkustajaa, kun Jokerin vaunuun mahtuu vain 76+180=156 henkeä.
Istumapaikkaa kohti hinnaksi tulee manselaisilla 39000 euroa ja jokerilaisilla 46000
euroa.
Hankkeeseen voit tutustua tarkemmin Tampereen ratikan
omilla sivuilla: https://www.tampereenratikka.fi/
Hienoja juttu kaiken
kaikkiaan! Onnittelut tekijöille. Saattaa olla, että tässä minun
pika-analyysissäni jokin heittää – joten korjausehdotuksia otetaan vastaan mielihyvin.
Tässä vielä kello joka kertoo, kuinka paljon aikaa on Tampereen ratikan H-hetkeen.
Paitsi että nyt tämä kello on jo päivän myöhässä.
Tuliko Tampere nyt tällä taputelluksi? No hieman pintaa
hipaisten ja paljolti omiin muistoihin keskittyen. Olen kirjoittanut
Tampereesta joitakin blogeja. Panen ne nyt tähän linkiksi, jos sattuisi
kiinnostamaan:
Lopuksi vielä kaikkien iloksi Joulutervehdyksineen Seppo Vepsäläisen runo tiilenpunaisesta
ratikasta. Tämän runon hän kirjoitti leffakerhon retkellä saamiensa tunnelmien pohjalta.
Tiilenpunainen ratikka
kiitää pian Hämeenkadulla
polkupyöräilijöiden vilkutus
radan molemmin puolin
Sorsapuiston kupeessa
nälkäiset jäytävät possunkylkeä
siitä voimistuneina
vilkaisevat roomalaista rantaelämää
punatiilirakennuksen uumenissa
tänne on tultava uudelleen
tulevana syksynä
ehkä jo silloin taideratikassa
varmaan jo raitiovarikolla
voi tunnustella rautahevon
uusinta urbaania helmeä
sov2119
Ystäväni Bjöte lähetti minulle mielenkiintoisen spostin. Hän halusi lisävalistusta Tampereen ratikan vaiheisiin. Kertoi myös itsensä ja Reetan ansiokkaista hommista. Epäili kyllä, tämän menevän kohtuullisuuden rajat ylittävälle itsekehun puolelle. No, tuli tuossa muitakin kehuttua tasapuolisesti. Kysyin lupaa tarinan julkaisemiseksi blogikommenttina. Lupa tuli. Tällainen oli Bjöten tarina:
VastaaPoistaTjänare Pentti,
Kiitos taas ansiokkaasta blogista. Isoisäsi kotitalo Rongankadulla on ihan oman synnyinkotini liepeillä. Nimittäin Pellavatehtaankatu 13. Kadun varren ankkalammesta minut on kiskottu pariinkin kertaan. Silloin lienee ollut normaalia, että 3-vuotias laitettiin itsekseen ulos leikkimään.
TRE Ratikan suunnittelun historiikki 2001 – 2016 on kiintoisaa luettavaa. Siellä matkan varrella on myös jemmassa pikku episodi joka ei julkisuuteen ole vilahtanut eikä sen sinne tarvitse vilahtaakaan.
Ystäväni Mikko Järvi soitti 2010: ”Terve Bjöte. Täällä on konsultti nyt sitten todistanut, että Hämeenkadulta ei voi ottaa autoja pois vaikka Rantatunneli rakennettaisiin – tulee kaaos. Oletko samaa mieltä? ”No en mutta tässä tarvitaan uskottava selvitys, että päät kääntyvät ja usko vahvistuu”.
Niinpä sitten Mikko ja Risto (Laaksonen) tilasivat selvityksen ”Hämeenkatu kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen pääkatu”. Siinä projektissa 2010 – 2011 tehtiin ratkaiseva tekninen irtiotto Emme maailmasta ja toteutettiin Paramics mikrosimulointimallinnus aika laajalle liikenneverkolle (käytännössä liian iso malli). Reetta Putkonen oli työparini. Taustalla oli havaintoni, että toisen konsultin Emme mallinnus tunki systeemistä läpi enemmän kuin sinne oikeasti olisi ”venttiilien” kautta päässyt – sitten tulkinta meni ihan pieleen. Uusi mallinnus antoi paljon paremmat edellytykset tulkita ”mahdollisia seuraamuksia dynaamisen simuloinnin pohjalta”. Tietysti tässäkin tarvittiin aika lennokasta mielikuvitusta. Tässä vaiheessa muodostettiin kiinteä yhteistyö Hanna Kaleojan kanssa, joka vastasi Talli mallin huolenpidosta TTY:ssä. Kävin sitten paasaamassa KH:n suunnittelujaokselle, lehdistölle ym. ym yhdessä Arin ja Riston kanssa. Hyvin meni ja sitten tilattiinkin jo Takli työ, jolla solmittiinkasaan monia asioita ja edesautettiin kahden ison päätöksen tekemistä - Rantatunneli + Raitiotie. Näiden välinen koplaus sai nyt vahvistusta Taklin kautta, jossa aiheena oli koko keskustan liikenneratkaisu osana ns. viiden tähden keskustavisiota.
Taustalla oli myös sellainen pikku ongelma, että keskustan liikenneratkaisun taustalle oli aiemmin laadittu liikenneosayleiskaava, joka oli sitova ja joka sisälsi ties mitä raitiotietunneleita – tästä piti nyt päästä eroon.
Tässä vaiheessa sitten laitettiin kehiin iso joukko pohjoismaisia ja saksalaisia esimerkkejä (Göteborg, Karlsruhe, Zurich, Odense, Bergen ym, ym). Lehdistö seurasi valppaana menoa. Tunteet kävivät kuumina, mutta lopuksi Takli hyväksyttiin lähtökohdaksi ja perusteeksi, joka sitten usean vuoden sääteli hankekohtaiseen suunnitteluun siirtymistä. Tällaisia osahankkeita ovat: Kunkun Parkki, Näsinkallion eritaso, Katutila-ohje, Kyttälän ja Länsi-keskustan hidaskadut ja lukuisat muut viritykset. Ilosanomasta voi lukea täältä https://www.tampere.fi/liikenne-ja-kadut/liikenne-ja-katusuunnittelu/keskustan-liikenneverkko.html
Täytyy sitten vielä nostaa hattua Tamperelaisille ohjausryhmän avainhenkilöille: Risto Laaksonen, Ari Vandell, Kay Bierganns, Timo Seimelä, Mika Periviita. Kyllä oli kannustava ote, vaikka välillä vähän meno tökki. Ilman Reetan panosta tuosta ei olisi valmista tullut. Ja kyllä se lämmitti, kun Reetta WSP:n läksiäispuheessaan mainitsi että oli siinä Taklissa kestämistä, mutta paljon siinä myös opittiin. Nyt on Reetalla sitten vielä isommat haasteet edessä – lycka till ”lilla gumman”!
On se niin mukavaa, kun on saanut myötävaikuttaa oman synnyin kaupunkinsa kehittymiseen ihan oikeasti. Jos vuosia riittää niin mikäs on spatseerata Hämppiä asemalta – Aleksanterin kirkolle ja takaisin friiduja ihaillen niin kuin 60 vuotta sitten.
Ha det bra!
Bjöte