Salatusta aluehallinnosta menneisyyden tulevaisuuteen

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta vanhojen tulevaisuusennusteiden vertailu todellisuuteen on helppoa ja hauskaa. Näin kesäaikaan jotkut keräilevät kirpputoreilta vanhoja aikakausilehtiä mm. huussikirjallisuudeksi ja jos sellainen henkilö sattuu olemaan tuttavapiirissä saattaa onnistaa myös tulvaisuusennusteiden suhteen. Niin kävi tänään. Kysyin Lallalta mahdollisista ennustejutuista ja hän toikin minulle välittömästi Kotilieden heinäkuulta 1983. Lehdessä oli monia mielenkiintoisia juttuja, mm. hyttysten piston estäminen ja hoitaminen. Estämiseen lääkäri suositteli jatkuvaa sumuttelua, niin iholle kuin vaatteisiinkin. Vaatteiden suhteen tosin kehotti tarkistamaan saumakohdasta vaatteen sumutuskestävyyden. Ihosta ei puhunut mitään. Tuohon aikaan ei vielä ollut kaupassa Thermacellin kaltaisia superpolttokoneita ja toisaalta DDT oli muutamaa vuotta aikaisemmin asetettu käyttökieltoon. Minun ikäiseni kyllä muistavat nuo pöllyävät täystuhopurkit. Siitä kun pölläytti niin kärpäset ja hyttyset saivat hatkan.

Ajelemme Eemelin kanssa Kemiöstä Perniöön. Tie päällystettiin uudelleen viime vuonna. Uudet valkoiset viivat ovat puhtaana ja muodoltaan moitteettomina uuden asvaltin pinnassa. Tielle ovat jopa mahtuneet 30 senttimetrin pientareet polkupyöräilijöiden turvaksi. Koko uuden tien osuudella on liikennemerkit lentävistä kivistä. Tästäpä ryhdyimme keskustelemaan vastuusta. Miksi nuo liikennemerkit ovat unohtuneet tien varteen? Kuka vastaa? No, ELY-keskus. Mikä se on? No, se on elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, joka vastaa valtionhallinnon alueellisista toimeenpano- ja kehittämistehtävistä. Ne kehittävät ja tukevat taloudellista, sosiaalista ja ekologisesti kestävää hyvinvointia. Sitten on myös AVI:t eli aluehallintovirastot. No tulevat sitten hyvinvointialueet ja ovatkin jo ervat eli erityisvastuualueet. Otatko näistä selvää? Otan nyt sen verran selvää, että kokoan kartat aluerajoista. On siinä vielä yksi kuva Timo Aron poppoon hyvinvointialueiden indeksoinnista. https://www.mdi.fi/content/uploads/Hyvinvointialueiden-alueanalyysi-071120.pdf

Tässähän tulee kaikkien hallintokeskusten kanssa mieleen Pispalan runoilija Lauri Viita. Hän kuvasi asiaa näin: ”Nimestä nimistö, neuvosta neuvosto; syntyy ajaton, palkaton, kerta kaikkiaan osoitteeton nimistöneuvosto, suuripiirteinen tilastovaltuusto, suisto joka ei takerru pikkuseikkoihin, ei tunne ainoatakaan tapausta, vaan hallitsee kokonaisuutta, säätelee elämänilmiöitä kirjavan sedimenttivellin poreiluna. Sanasta tulee sanasto, kirjasta kirjasto, järjestä järjestö, väestä väestö; täsmällinen toimi saa epämääräisen toimistonsa ja virka virastonsa; kerrasto onkin vain housut ja paita, huoneisto selviääkin keittiöksi, palokalusto sementtisäkiksi, rahasto vararikkopesäksi, puistosta ei löydy ainoatakaan kunnon puuta, kasvisto osoittautuukin paperipinkaksi, jossa todellista kasvia edustaa korkeintaan homesieni ja katkera maksaruoho. On kone joka ajaa ihmisen maata ja ylös, kone joka kuljettaa, kone joka hautoo, lypsää, imettää, kone joka synnyttää, kone joka kirjoittaa, laskee ja lukee, ja kantaattikone tekee kantaatteja.”

No, mutta liikennemerkit?

Kenelle voisi soittaa? Asiat ovat muuttuneet monimutkaisiksi. Ennen oli tiepiiri ja tiejohtaja tai piiri-insinööri. Jopa Herra Piiri-insinööri. Hänelle olisi voinut soittaa. Hän vastasi ja osasi antaa vastauksia. Jos sitten oli vieläkin isommista asioista kysymys, oli mahdollisuus soittaa itsellensä maaherralle. Johtajuus oli läpinäkyvää. Nyt johtajuus ja vastuu ovat vaipuneet todella syvälle organisaatioiden syövereihin. Vastuullista vastausten antajaa on vaikeata löytää. Tyypillistä oli, kun kirjoitin blogiani moottoritiemetsien hakkaamisesta enkä tahtonut millään ammattinimikkeellä kohdata metsienhakkuuvastaavaa tai ympäristövastaavaa saatikka että minulle olisi selvinnyt kuka se on se nykyinen ”piiri-insinööri”. Johtajuutta ei osoiteta organisaatiokaavioissa, nimet jätetään mainitsematta eikä puhelinnumeroa tai sähköpostiosoitetta löydy.

”Maapalloa pitäisi suojella kuin pikkulintua”

Pikkuhiljaa päästään asiaan. Nyt katsotaan mitä ystävämme Pentti Malaska, Torsti Kivistö ja Harry Frey sanoivat meidän nykyisyydestämme 40 vuotta sitten. Tai he taisivat kylläkin enimmäkseen puhua nykyhetken menneisyydestä eli vuosituhannen vaihteesta. Kirjoitus oli otsikoitu ”Tulevaisuus on jo nyt”. Teksti oli toimittaja Soila Kirkkalan laatima. Soila aloittaa juttunsa kertomalla 70-luvulla alkaneesta tulevaisuudentutkimuksesta ja sitä varten perustetuista laitoksista. Tunnuslauseena oli: olemme kiinnostuneita tulevaisuudesta koska aiomme viettää loppuelämämme siellä. Suomessa Tulevaisuuden tutkimuksen seura perustettiin vuonna 1980. Seuran yksi perustajista, Pentti Malaska määritteli tulevaisuuden tutkimuksen tehtäväksi uusien kuvien, uusien vaihtoehtojen luomisen. Uusiin vaihtoehtoihin eivät aikalaiset hevin usko. Äänen välittämiseen lankaa pitkin ei aikanaan uskottu, ei myöskään hevosettomiin vaunuihin, saatikka lentävään koneeseen. Ei vaikka keksinnöt oli jo tehty. No, mitä ne sanoivat Liisa ja Matti rautatietä ihmetellessään. "Ei ne meitä varten ole semmoiset...ei sekään rautatie... Eivätkä he siitä ikinä sanaakaan puhuneet … eivät keskenään eivätkä muiden ihmisten kanssa. Muuhun puheensa käänsivät, jos se sitä sattumalta läheni, ja aloittivat vähän vaiti oltuaan toisesta paikasta. Ja kun muiden kuulivat rautatiestä puhuvan, niin lähtivät siitä joukosta syrjempään tai eivät ollenkaan puheisiin puuttuneet, jos varoivat rautatien puheeksi tulevan."

Tulevaisuus on jo nyt

Artikkelin teksti toteaa vuoden 2002 olevan vajaan 20 vuoden päässä. Ehkä silloin istumme kotona tietokoneemme ääressä ja robotit tuottavat kaikki tavarat? Jos sairastumme, meitä haastattelee tietokone, joka tekee myös lääketieteellisen diagnoosin? Onko kaikki kotityöt jo automatisoitu? Elämmekö silloin maailmassa, jossa on päästy yksitoikkoisesta työstä? Onko työviikko 30 tunnin mittainen? Ovatko toimistot paperittomia? Onko liikenne turvallista? Onko sivistyksemme taso korkealla? Elämmekö tietoyhteiskunnassa, jossa tiedolla on yhtä suuri merkitys kuIn energialla nyt? Onko tietokone joka kodissa? Antaako se ohjeita veroilmoituksen tekoon, tarjoaako se ruokareseptejä, vastaako puhelimeen, sääteleekö se huoneen lämpötilaa ja valaistusta, hoitaako kahviautomaattia, kytkeekö nurmikon sadettajan päälle ja opettaako lapsia ja aikuisia? USA:ssa on kuulemma jo kalliita yksityiskouluja ja lastentarhoja joissa leikin kautta lapset oppivat tietokoneiden käyttöä. Muuten ihan kivoja kysymyksiä. Nyt voimme kyllä vastata kaikkiin. Moni pieni asia on toteutunut. Moni suuri asia on toteutumatta. Etenkin tuon sivistystason suhteen toteuma lienee heikohko. Ja nythän tuohon kyselyhetkeen on jo ylimääräinen 20 vuoden aikalisä.

Pentti Malaska: ”energiaongelma on pysyvä”

Pentti Malaska (1934-2012) oli haastatteluhetkellä Turun kauppakorkeakoulun professori. Pentti Malaskan mukaan tulevaisuus ei vapauta meitä energiaongelmasta tai työttömyydestä, kuten silloin jotkut kuvittelivat. ”Energiaongelma on pysyvä, sillä jokainen ratkaisu synnyttää aina uusia ongelmia: ydinvoiman käyttöön liittyy monia vaikeuksia ja auringon energia on taas vaikeasti käyttöönotettavissa. Valtameret tulevat vielä olemaan energialähteitämme.” Työttömyydestä Malaska sanoo sitä käsitellyn vain toimeentulo-ongelmana. Kukaan ei ole yrittänyt miettiä sen sosiaalista ja henkistä ratkaisua. Malaska sanoo työttömyyteen liittyvän ihmissuhdeongelman ja omanarvontunteen puutteen. Kontaktit yhteiskuntaan katkeavat. Työttömyyskorvaus ei vapauta näistä henkisistä vaikeuksista. Malaska ehdottaa kansallistulojärjestelmää. Jokaiselle maksettaisiin koneiden tekemästä työstä tietty summa verottomana kuukausitulona.

Malaskaa huolestutti ihmissuhteiden tila. Suhteemme muihin ihmisiin ovat typistyneet, kun suurperheistä siirryttiin ydinperheisiin ja siitä edelleen yksinhuoltajaperheisiin. Kysymys kuului: miten tämä ihmissuhteiden rappeutuminen voitaisiin korjata. Malaskan mukaan tässä juuri tarvittaisiin ihmisten alitajuntaan niitä uusia kuvia, erilaisia vaihtoehtoja.

Harry Frey: ”onko tulevaisuuden ihminen tyhjä narsisti?”

Harry Frey (1941-) oli haastatteluhetkellä Tampereen lääketieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori. Hän sanoo sairauksien luonteen muuttuneen, stressisairaudet ja mielenterveysongelmat yleistyvät. Työnteon psyykkinen rasitus lisääntyy ja fyysinen vähenee. Työnteko myös eristyy, ihminen on yksin päätteensä kanssa. Frey ihmettelee, onko tulevaisuuden ihminen tyhjä narsisti, joka saa lähes kaiken mitä haluaa, mutta sisällä ei ole mitään? Frey kiinnittää Malaskan tapaan huolestuneen huomionsa yksinasumiseen. Hän kutsuu sitä moderniksi tyhjäksi elämäntavaksi. Huolen aiheena ovat myös ihmisten vanhentuneet asenteet nopean muutoksen keskellä. Yhteiskunta tulee jakautumaan. Väliinputoajia ovat vanhukset, huonosti koulutetut – ja ensimmäisessä vaiheessa myös naiset. Vanhuksia eli yli 65-vuotiaita oli vuonna 1980 12,7 % suomalaisista, vuonna 2010 heitä tulisi olemaan yli 20 %. Todellisuudessa vuonna 2010 yli 65-vuotiaiden (en suostu sanomaan heitä vanhuksiksi) osuus väestöstä oli 17,5 %. Tilastokeskuksen väestöennuste arvioi yli 65-vuotiaiden määrän vuonna 2050 olevan 29 %.

 

http://penttimurole.blogspot.com/2019/10/harmaat-voimat-hyokkayksessa.html

 

Torsti Kivistö: ”lisää vapaa-aikaa”

Kolmas artikkelin tulevaisuuden arvioija oli VTT:n tutkimusprofessori Torsti Kivistö (1944-2003). Torstin mielestä tulevaisuutta pitää tutkia, jotta vältetään pahimmat virheet päätöksenteossa. Kivistö korostaa artikkelissa lisääntyvää vapaa-aikaa. Vapaa-aikaa lisätään lyhentämällä työaikaa, lisäämällä vuosilomaa ja alentamalla eläkeikää. Hän arvelee ihmisten tarpeiden, arvojen ja asenteiden muuttuvan. Hän uskoo jokaisen joutuvan itse päättämään, haluaako hän yhä enemmän aineellista hyvää, ryhtyykö harrastamaan käden taitoja vai kääntyykö sisäänpäin mietiskelijäksi. Kivistö ottaa esille myös päätöksenteon siitä pidämmekö kaiken vaurauden itsellämme vai haluammeko jakaa osan siitä kehittyville maille.

Kaupunkirakentaminen oli Torsti Kivistön erikoisala. Niinpä hän ottaa esille energian niukkuuden ja sen vaikutuksen ihmisten käyttäytymiseen, asumiseen ja liikenteeseen. 60-luvun pirstoutuvasta kaupunkirakennekehityksestä olisi päästävä pois ja asunnot, palvelut ja työpaikat olisi jälleen saatava lähelle toisiaan. Kivistö konkretisoi ja sanoo yhden moottoritiekilometrin hinnalla rakennettavan 50 kilometriä kevyen liikenteen väylää. Hän ehdottaa aloitettavaksi lasten leikki- ja kasvuympäristöstä. Siellä saadaan pienellä rahalla näkyviä tuloksia. Lopuksi Kivistö yllyttää päätöksentekijöitä ajattelemaan enemmän tulevaisuutta. Hän sanoo ajankohtaisten kiireiden hallitsevan eikä pitkää aikaväliä jakseta ajatella. Torstilla oli ilmeisesti kokemusta. Hän oli mukana kunnallispolitiikassa.

Artikkelin lopuksi kysytään: ”olemmeko liian nopean kehityksen uhreja, tunnemme itsemme vain koneiden jatkeeksi ja eristäydymme kotiin tuijottamaan televisioseinää?” No, miten on?

Sattuipa hyvin. Nyt juuri tänään Jyväskylän kesässä käytiin keskustelu, johon osallistuivat Hannu Halinen, Eero Paloheimo, Hannele Pokka, Osmo Soininvaara ja Pertti Salolainen. Siinä käsiteltiin tulevaisuutta.  Puhuttiin Linkolasta ja kaikesta muusta. No oli siinä keskustelussa myös sotahöpöä, demokratiahöpöä ja astianpesukonehöpöä, mutta juttu kannattaa katsoa.

https://live.virtualeventstudio.fi/jklkesa-ymparistovuodet