Entisaikaan
lipeväkieliset shemeikat ja Karjalanneidon ryöstäjät tulivat idästä. Nyt on
suunta muuttunut – ainakin Moskovan suunnalta katsottuna. Lipeväkieliset puhemiehet
tulevatkin lännestä. Heidän tarkoituksenaan on ollut kihlata Ukrainan neito.
Vai mitäpä kirjoittaa Peter Saramo, valiokuntaneuvos, suuren valiokunnan
sihteeri (EU-asiat) ja EU-sihteeristön päällikkö kolumnissaan ”Mitä uskoa,
kun kaikki valehtelevat? – Ukrainan kriisi ja maailman ymmärtäminen”, 30/06/2014:
”Periaatteessa EU-myönteisenä henkilönä
minulle on vastenmielistä sanoa, että EU ja länsi ovat Ukrainassa myötävaikuttaneet
enemmän ongelman syntyyn kuin sen ratkaisemiseen. Tämä ei merkitse, että EU
olisi yksin tai pääsyyllinen. Tärkeimmät syyt löytyvät Ukrainan sisältä.
Venäjän operaatio Krimillä ja sapelinkalistelu länsirajalla ovat nekin
myötävaikuttaneet konfliktin kiristymiseen. Silti on tunnustettava, että EU
hoiti sopimusneuvottelut Janukovytshin kanssa luokattoman huonosti: ei
ymmärretty eikä kuunneltu Ukrainan tarpeita eikä huomioitu edes sellaisia
Venäjän intressejä, joita itsestään selvästi otetaan huomioon kaikissa muissa
kauppasopimusneuvotteluissa, kun sivullismailla on intressejä.”
Karhu hermostuu kun kihlamiehet ovat asialla.
Piirros: Carlos Latuff.
Kannattaa muuten lukea koko juttu: http://simeonjahanna.com/2014/06/30/mita-uskoa-kun-kaikki-valehtelevat-ukrainan-kriisi-ja-maailman-ymmartaminen/
Sotapropagandassa
mikään ei ole totta – puolin ja toisin
Rakkaudessa ja
elämässä on vaikeata pysyä aina totuudessa. Politiikassa ja bisneksessä on
totta vain toinen puoli, sodassa ja
propagandassa mikään ei ole totta. Ukrainan kriisin yhteydessä lobbarit,
propagandistit, konsultit, toimittajat, sensuurit ja ”viralliset”
tiedotustoimistot on maksettu ja valjastettu muodostamaan toivottua totuutta.
Useiden välikäsien kautta kulkeva tieto myös muuttuu entistä toivotummaksi totuudeksi.
Peter Saramo kirjoittaa että kaikkeen uutistietoon pitää suhtautua skeptisesti.
Hän kehottaa miettimään perustuuko tieto toimittajan omaan havaintoon, vai
tuleeko tieto joltakin osapuolelta?: ”Mikä osa tiedosta on havaintoa, ja minkä
osan täytyy olla päättelyä? (”Pommi iski kylään” on yleensä havainto. ”Sen
ampuivat xxx…” voi olla joko havainto, päättely tai oletus. ”Se
ammuttiin kostoksi…” on melko todennäköisesti päättelyä.”) Saramo näkee Ukrainassa
kaksi uutisointia vääristävää ilmiötä. Hän kutsuu niitä multiplikaatio-harhaksi
ja selitysharhaksi. ”Selitysharha on
psykologinen ilmiö: hahmottaaksemme maailman, me herkästi lisäämme faktojen
jatkoksi päättelyitä syy-yhteyksistä, joita emme tiedä, vaan päättelemme oman
maailmankuvamme perusteella. ”Venäjä painostaa Ukrainaa” on usein fakta.
Jos lisäämme lauseeseen järkeen käyvältä tuntuvan selityksen ”koska Venäjä
haluaa laajentua” tai ”koska Putin kosii kansansuosiota” me emme
enää välitä tietoa, vaan oman arviomme. Käsi sydämelle, kuka oikeasti tuntee
Venäjän tai Vladimir Putinin ajatukset?”
Sotilaallisesti Naton eteneminen näyttää
uhkaavalta, jos sitä Moskovasta katsoo. Kaikki mikä on joskus valloitettu, ja
myös verellä takaisin otettu, se on menetetty. Ukraina olisi viimeinen naula
kirstussa.
Saramon tektissä
Sofi Oksanen joutuu pienoiseen tulitukseen: ”Oksasen johtopäätös on
ehdottomuudessaan karmaiseva: Venäjän kanssa ei Oksasen mukaan tule neuvotella
eikä sopia – Sofi Oksanen jättää sanomatta, että tämä merkitsee, että on
sodittava. Kaunokirjallisuudella on paljon annettavaa politiikalle, mutta
toimintaohjeeksi siitä ei ole.” Sofi Oksanen on muuten tällä viikolla
opastamassa ukrainalaisia putinilaisten kataluudesta Lvivissä,
Länsi-Ukrainassa.
Putin
nousee keskiöön
Virolaisilla
ystävilläni on muuten mielipiteitä, jotka ovat lähellä Sofi Oksasen kantaa.
Peeter, hän edustaa monien kommunismin vallan alla kasvaneiden ja
Neuvostoliiton armeijassa aikanaan palvelleiden virolaisten kantaa. Peter
epäilee Putinin jotenkin järkkyneen tai tulleen oligarkien järkyttämäksi. Uutisissa
tulee tähän teoriaan valitettavan usein vahvistuksia. Viimeksi juuri eilen
kuultiin juttu mannertenvälisistä ydinohjuksista ja niiden tarpeellisuudesta.
Julia Tymosenkon ja Vladimir Putinin yhteistyö lupasi
hyvää. Vuonna 2009 he solmivat kaasusopimuksen, joka lopetti Euroopan kahden viikon
kylmyyden. Hehän näyttivät miltei lemmenparilta. Nytkin Julia taitaisi olla mieluisampi Ukrainan johtaja
kuin suklaaoligarki Porosenko.
Vai onko hän kuin
Konstantinopolin valloittaja, nuori sulttaani Mehmed? Mika Waltari kirjoitti teoksessaan
Johannes Angelos (WSOY, 1952) tuosta valloittajasta, joka nyt väkisinkin hieman
muistuttaa entistä ystäväämme Putinia. Nuori sulttaani oli valmistautumassa
Konstantinopolin valloitukseen. Konstantinopolin väestö oli kahtia jakautunut.
Suuri osa kreikkalaisesta väestöstä, papisto mukaan luettuna, huusi
iskulausetta: ”Parempi sulttaanin turbaani kuin paavin mitra! Miksi näin? No
siksi, että Konstantinopolin keisari oli tehnyt puolustusliiton paavillisten
latinalaisten kanssa. Niitä olivat frankit, genovalaiset ja venetsialaiset. Paavi
oli kaiken pahan ja vääräuskoisuuden symboli. Tuo tapahtuma muistuttaa Kiovan
kehitteillä ollutta liittoa frankkien ja muiden latinalaisten kanssa ja tästä
seurannutta kriisiä.
Näin Waltari
kirjoitti nuoresta sulttaanista: ”Hän oppikin kohtuuttomuuden ollakseen
kohtuuton, oikeamielisyyden käyttääkseen sitä väärin, itsensä hillitsemisen
ollakseen hillitön. Hän suorittaa rukoukset, mutta sisimmässään hän on
uskonnoton. Kaikki uskonnot ovat hänelle yhtä arvottomat. Hän lukee kreikkaa ja
latinaa, arabiaa ja persiankieltä. Hän tuntee matematiikan, kartat, historian
ja filosofian. Konstantinopoli on hänen koetinkivensä. Pokavuosista asti tämän
kaupungin valloitus on ollut hänen unelmansa. Kukistaessaan tämän kaupungin hän
todistaa itselleen olevansa kaikkia esi-isiään etevämpi. Joko tunnet merkit?
Hän on se, joka on tuleva.”
”mu
aadress on Nsv Liit”
Obaman vierailu
tosin poisti virolaisten pahimpia pelkoja Venäjän ja Putinin aikeista. Peeterin
mielestä Venäjälle ei saa missään tapauksessa antaa Donetskia tai Luhanskia - itsenäisyyttä
kylläkin. Jos niin samalla konseptilla sitten menisivät Narva, Peipsijärven
vanausuiset, Settumaa, Latvian osia kuten Latgale, Valkovenäjällä on myös
vastaavia alueita. Tässä on kuitenkin selvä ero ”vanhavenäläisten” ja
”tuuliviirivenäläisten” välillä. Narvassa venäläiset ovat ”tuuliviirikansaa”. Tuuliviirikansaksi
sanottiin niitä, jotka menivät sinne mihin puolue käski. Vanha laulu kuului: ”En
asu minä talossa enkä kadulla, minun osoitteeni on Neuvostoliitto.”
Ei ela ma majas, ei
tänaval,
mu aadress on Nsv Liit,
ei ela ma majas, ei tänaval,
mu aadress on NSV Liit
mu aadress on Nsv Liit,
ei ela ma majas, ei tänaval,
mu aadress on NSV Liit
Kyllä meilläkin
monet tuon laulun oppivat. Siitäpä vain kuuntelemaan: https://www.youtube.com/watch?v=Vum-hsHy3Gk
Youtube: My address is Soviet Union.
Virolaiset eivät ollenkaan
pidä Unkarin, Tsekin ja Suomen viivyttelystä sanktioiden suhteen. Peeterin
mukaan Venäjä tunnustaa vain voiman, vastustajan heikkous innostaa uusiin
tekoihin. Naton toimia ei kuitenkaan pidetä luotettavina. Niin pahasti on
epäonnistuttu Irakissa, Afganistanissa ja Libyassa. No lienee se niin että amerikkalaisten
toimia leimaa täydellinen tietämättömyys kohdemaan kansasta, kulttuurista ja
tavasta elää. Kerran, muutama vuosikymmen sitten virolaiset odottivat lännestä
apua ensin Saksaa vastaan, sitten Neuvostoliittoa vastaan. Apua ei tullut.
Tilanne muistuttaa Ukrainaa. Saramo kirjoittaa, että länsimaiden tuli selkeän
kirkkaasti ilmoittaa Ukrainalle, ettei sotilaallista väliintuloa tapahdu. Vitsissä
Obama puhuu Ukrainan kansalle: ”…to the people of Ukraine, I say if you like
your country, you can keep your country.”
Moskovan suunnasta
katsottuna tilanne näyttää uhkaavalta. Varsovan liiton alue on kuvassa
violetilla. Silloinen linnoitus länttä ja Natoa vastaan kulki punaisten
kolmioiden mukaan. Suomenkin länsirannalla kulki aikoinaan YYA-linnoitus. Nyt
Nato-alueen raja on valkoisten kolmioiden mukainen. Miltä vaikuttaisi jos
Ukraina liittyisi Natoon? Sen kertoo valkoisten pikku-kolmioiden linnoitus.
Linja lähestyy Akselivaltojen valloitusrajaa toisen maailmansodan
alkuvaiheessa. Vihreä linja on rintama ennen Neuvostoliiton vastahyökkäystä.
Turkoosi linja on rintama Stalingradin jälkeen elokuussa 1943. Punainen linja
on tilanne joulukuussa 1944. Lännessä turkoosi linja on tilanne sodan
päättyessä. Linja on suunnilleen sama kuin Varsovan liiton ulkoraja.
Itä
Ukrainassa ei ole kysymys väestöstä vaan aseteollisuudesta
Hitler tavoitteli
Ukrainan mustaa multaa. Suur-Saksan elintarviketuotannon turvaamiseksi Hitlerillä
oli suunnitelmat raideleveydeltään 4 metrin rautatieyhteyden rakentamiseksi
Ukrainan Kiovaan ja Odessaan. Kiovasta rata olisi jatkunut Rostoviin,
Stalingradiin ja Bakuun. Venäjällä musta multa ei nyt ole pääfokus, vaikka
juuri vilja saattaakin olla sanktioiden vakavin ongelma Venäjän kannalta. He
haluavat säilyttää tai olla osallisia Neuvostoliiton aikaisesta
sotateollisuudesta Itä-Ukrainassa. Suuri osa Neuvostoliiton ja nyt Venäjänkin
tankkitehtaista, helikopteritehtaista ja rakettitehtaista on ollut ja on
vieläkin Ukrainan itäosissa. Tehtaat ovat perintöä Neuvostoliiton valtaisasta
aseteollisuudesta. Itä-Ukrainassa nämä tehtaat työllistävät lähes 3 miljoonaa
ihmistä.
Motor Sich on yksi alueen tärkeistä
sotateollisuustoimijoista.
Ei ole kovinkaan
outoa, että nämä strategiset teknologiateollisuuden alueet halutaan pitää
venäläisukrainalaisessa hallinnassa, eikä missään tapauksessa
natoukrainalaisessa hallinnassa. Donetsk on terästeollisuuden ja
hiilikaivostoiminnan keskus. Donetskin kaupunkiseudulla asuu 2 miljoonaa
ihmistä. Alueen väestöstä puolet on venäläisiä ja puolet ukrainalaisia. Venäjän
kieli on 90 prosenttisesti valtakieli. Koulut ovat kaikki venäjänkielisiä.
Tunnettuja donetskilaisia ovat Sergei Bubka, seiväshypyn olympiavoittaja ja
Nikita Hrutshov, neuvostojohtaja.
Dniepr virtaa Ukrainan halki. Pohjoisessa
joki kulkee kielellisesti ukrainaenemmistöisellä alueella. Etelässä sijaitsevat
joen varrella suuret terästehtaat ja tuotantolaitokset. Punaisella tähdellä merkityt
kaupungit ovat tärkeitä teollisuuskeskuksia. Ei ihme, että jännitystä syntyy Kiovan
ja idän välillä.
Ratkeaako jännitys sotimalla tai tuumaamalla?
Televisiossa suomalainen sotaveteraani esitti eilen tuumaamista. Tätähän Erkki
Tuomiojakin on yrittänyt ja Ike Kanerva säestänyt. Onnea matkaan. Dnieprin virta
soluu läpi kansallisen identiteetin kiista-alueiden. Tämä Dnieprin kanavaportti
on raollaan. Viisi vuotta sitten matkustin laivalla tuota mahtavaa virtaa
pitkin Kiovasta Jaltalle ja Odessaan. Palaan tämän hienon matkan tunnelmiin
myöhemmin.
Olipa historiaton blogi. Jos kirjoittaja tuntisi historiaa, hän ymmärtäisi, että kaikki Venäjän toimet ovat pienen valtaklikin masinoimia. Ei ole olemassa venäläistä ihmistä, siis natioalismiakaan, sellaista kansallisuutta ei yksinkertaisesti ole olemassa. (Iso-venäläisethän ovat suomalais-ugrolaisten suoria jälkeläisiä, vaihtaneet vain kielensä). Venäjän kansalaisuus on eri asia ja terrorin pelosta useimmat ilmoittavat itsensä venäläisiksi, kansallisuuteen mitä ei ole. Itse asiassa slaavilaisuuskaan ei ole etninen lähtökohta, sehän on vain kieliryhmä. On siis vain opportunisteja ja vallanhaluisia oligarkkeja, joiden päämäärä on suuri raha, oma etu ja väline siihen on valta ja hallinnointi. Putinkin haikailee NL:n aikaista eliittiä, puolueen ylätasoa etuisuuksineen. Venäläisiksi itseään kutsuvat ovat kaapanneet aina historian kulussa naapureitaan ja naapureiltaan. Itse he eivät ole osanneet tehdä mitään merkittävää, elävät muiden siivellä. Kun ukrainalaiset rakensivat Neuvostoliiton merkittävimmät sotavälineet ja teollisuuden, niin nyt venäläiset haluavat varstaa ne.
VastaaPoista