Kihlaajat lännestä

Entisaikaan lipeväkieliset shemeikat ja Karjalanneidon ryöstäjät tulivat idästä. Nyt on suunta muuttunut – ainakin Moskovan suunnalta katsottuna. Lipeväkieliset puhemiehet tulevatkin lännestä. Heidän tarkoituksenaan on ollut kihlata Ukrainan neito. Vai mitäpä kirjoittaa Peter Saramo, valiokuntaneuvos, suuren valiokunnan sihteeri (EU-asiat) ja EU-sihteeristön päällikkö kolumnissaan ”Mitä uskoa, kun kaikki valehtelevat? – Ukrainan kriisi ja maailman ymmärtäminen”, 30/06/2014:

”Periaatteessa EU-myönteisenä henkilönä minulle on vastenmielistä sanoa, että EU ja länsi ovat Ukrainassa myötävaikuttaneet enemmän ongelman syntyyn kuin sen ratkaisemiseen. Tämä ei merkitse, että EU olisi yksin tai pääsyyllinen. Tärkeimmät syyt löytyvät Ukrainan sisältä. Venäjän operaatio Krimillä ja sapelinkalistelu länsirajalla ovat nekin myötävaikuttaneet konfliktin kiristymiseen. Silti on tunnustettava, että EU hoiti sopimusneuvottelut Janukovytshin kanssa luokattoman huonosti: ei ymmärretty eikä kuunneltu Ukrainan tarpeita eikä huomioitu edes sellaisia Venäjän intressejä, joita itsestään selvästi otetaan huomioon kaikissa muissa kauppasopimusneuvotteluissa, kun sivullismailla on intressejä.”

Karhu hermostuu kun kihlamiehet ovat asialla. Piirros: Carlos Latuff.

Kannattaa muuten lukea koko juttu: http://simeonjahanna.com/2014/06/30/mita-uskoa-kun-kaikki-valehtelevat-ukrainan-kriisi-ja-maailman-ymmartaminen/

Sotapropagandassa mikään ei ole totta – puolin ja toisin

Rakkaudessa ja elämässä on vaikeata pysyä aina totuudessa. Politiikassa ja bisneksessä on totta vain toinen puoli, sodassa ja propagandassa mikään ei ole totta. Ukrainan kriisin yhteydessä lobbarit, propagandistit, konsultit, toimittajat, sensuurit ja ”viralliset” tiedotustoimistot on maksettu ja valjastettu muodostamaan toivottua totuutta. Useiden välikäsien kautta kulkeva tieto myös muuttuu entistä toivotummaksi totuudeksi. Peter Saramo kirjoittaa että kaikkeen uutistietoon pitää suhtautua skeptisesti. Hän kehottaa miettimään perustuuko tieto toimittajan omaan havaintoon, vai tuleeko tieto joltakin osapuolelta?: ”Mikä osa tiedosta on havaintoa, ja minkä osan täytyy olla päättelyä? (”Pommi iski kylään” on yleensä havainto. ”Sen ampuivat xxx…” voi olla joko havainto, päättely tai oletus. ”Se ammuttiin kostoksi…” on melko todennäköisesti päättelyä.”) Saramo näkee Ukrainassa kaksi uutisointia vääristävää ilmiötä. Hän kutsuu niitä multiplikaatio-harhaksi ja selitysharhaksi. ”Selitysharha on psykologinen ilmiö: hahmottaaksemme maailman, me herkästi lisäämme faktojen jatkoksi päättelyitä syy-yhteyksistä, joita emme tiedä, vaan päättelemme oman maailmankuvamme perusteella. ”Venäjä painostaa Ukrainaa” on usein fakta. Jos lisäämme lauseeseen järkeen käyvältä tuntuvan selityksen ”koska Venäjä haluaa laajentua” tai ”koska Putin kosii kansansuosiota” me emme enää välitä tietoa, vaan oman arviomme. Käsi sydämelle, kuka oikeasti tuntee Venäjän tai Vladimir Putinin ajatukset?”

Sotilaallisesti Naton eteneminen näyttää uhkaavalta, jos sitä Moskovasta katsoo. Kaikki mikä on joskus valloitettu, ja myös verellä takaisin otettu, se on menetetty. Ukraina olisi viimeinen naula kirstussa.

Saramon tektissä Sofi Oksanen joutuu pienoiseen tulitukseen: ”Oksasen johtopäätös on ehdottomuudessaan karmaiseva: Venäjän kanssa ei Oksasen mukaan tule neuvotella eikä sopia – Sofi Oksanen jättää sanomatta, että tämä merkitsee, että on sodittava. Kaunokirjallisuudella on paljon annettavaa politiikalle, mutta toimintaohjeeksi siitä ei ole.” Sofi Oksanen on muuten tällä viikolla opastamassa ukrainalaisia putinilaisten kataluudesta Lvivissä, Länsi-Ukrainassa.

Putin nousee keskiöön

Virolaisilla ystävilläni on muuten mielipiteitä, jotka ovat lähellä Sofi Oksasen kantaa. Peeter, hän edustaa monien kommunismin vallan alla kasvaneiden ja Neuvostoliiton armeijassa aikanaan palvelleiden virolaisten kantaa. Peter epäilee Putinin jotenkin järkkyneen tai tulleen oligarkien järkyttämäksi. Uutisissa tulee tähän teoriaan valitettavan usein vahvistuksia. Viimeksi juuri eilen kuultiin juttu mannertenvälisistä ydinohjuksista ja niiden tarpeellisuudesta.

  

Julia Tymosenkon ja Vladimir Putinin yhteistyö lupasi hyvää. Vuonna 2009 he solmivat kaasusopimuksen, joka lopetti Euroopan kahden viikon kylmyyden. Hehän näyttivät miltei lemmenparilta. Nytkin Julia taitaisi olla mieluisampi Ukrainan johtaja kuin suklaaoligarki Porosenko.

Vai onko hän kuin Konstantinopolin valloittaja, nuori sulttaani Mehmed? Mika Waltari kirjoitti teoksessaan Johannes Angelos (WSOY, 1952) tuosta valloittajasta, joka nyt väkisinkin hieman muistuttaa entistä ystäväämme Putinia. Nuori sulttaani oli valmistautumassa Konstantinopolin valloitukseen. Konstantinopolin väestö oli kahtia jakautunut. Suuri osa kreikkalaisesta väestöstä, papisto mukaan luettuna, huusi iskulausetta: ”Parempi sulttaanin turbaani kuin paavin mitra! Miksi näin? No siksi, että Konstantinopolin keisari oli tehnyt puolustusliiton paavillisten latinalaisten kanssa. Niitä olivat frankit, genovalaiset ja venetsialaiset. Paavi oli kaiken pahan ja vääräuskoisuuden symboli. Tuo tapahtuma muistuttaa Kiovan kehitteillä ollutta liittoa frankkien ja muiden latinalaisten kanssa ja tästä seurannutta kriisiä.

Näin Waltari kirjoitti nuoresta sulttaanista: ”Hän oppikin kohtuuttomuuden ollakseen kohtuuton, oikeamielisyyden käyttääkseen sitä väärin, itsensä hillitsemisen ollakseen hillitön. Hän suorittaa rukoukset, mutta sisimmässään hän on uskonnoton. Kaikki uskonnot ovat hänelle yhtä arvottomat. Hän lukee kreikkaa ja latinaa, arabiaa ja persiankieltä. Hän tuntee matematiikan, kartat, historian ja filosofian. Konstantinopoli on hänen koetinkivensä. Pokavuosista asti tämän kaupungin valloitus on ollut hänen unelmansa. Kukistaessaan tämän kaupungin hän todistaa itselleen olevansa kaikkia esi-isiään etevämpi. Joko tunnet merkit? Hän on se, joka on tuleva.”

”mu aadress on Nsv Liit”

Obaman vierailu tosin poisti virolaisten pahimpia pelkoja Venäjän ja Putinin aikeista. Peeterin mielestä Venäjälle ei saa missään tapauksessa antaa Donetskia tai Luhanskia - itsenäisyyttä kylläkin. Jos niin samalla konseptilla sitten menisivät Narva, Peipsijärven vanausuiset, Settumaa, Latvian osia kuten Latgale, Valkovenäjällä on myös vastaavia alueita. Tässä on kuitenkin selvä ero ”vanhavenäläisten” ja ”tuuliviirivenäläisten” välillä. Narvassa venäläiset ovat ”tuuliviirikansaa”. Tuuliviirikansaksi sanottiin niitä, jotka menivät sinne mihin puolue käski. Vanha laulu kuului: ”En asu minä talossa enkä kadulla, minun osoitteeni on Neuvostoliitto.”

Ei ela ma majas, ei tänaval,
mu aadress on Nsv Liit,
ei ela ma majas, ei tänaval,
mu aadress on NSV Liit

Kyllä meilläkin monet tuon laulun oppivat. Siitäpä vain kuuntelemaan: https://www.youtube.com/watch?v=Vum-hsHy3Gk

Youtube: My address is Soviet Union.

Virolaiset eivät ollenkaan pidä Unkarin, Tsekin ja Suomen viivyttelystä sanktioiden suhteen. Peeterin mukaan Venäjä tunnustaa vain voiman, vastustajan heikkous innostaa uusiin tekoihin. Naton toimia ei kuitenkaan pidetä luotettavina. Niin pahasti on epäonnistuttu Irakissa, Afganistanissa ja Libyassa. No lienee se niin että amerikkalaisten toimia leimaa täydellinen tietämättömyys kohdemaan kansasta, kulttuurista ja tavasta elää. Kerran, muutama vuosikymmen sitten virolaiset odottivat lännestä apua ensin Saksaa vastaan, sitten Neuvostoliittoa vastaan. Apua ei tullut. Tilanne muistuttaa Ukrainaa. Saramo kirjoittaa, että länsimaiden tuli selkeän kirkkaasti ilmoittaa Ukrainalle, ettei sotilaallista väliintuloa tapahdu. Vitsissä Obama puhuu Ukrainan kansalle: ”…to the people of Ukraine, I say if you like your country, you can keep your country.”

  

Moskovan suunnasta katsottuna tilanne näyttää uhkaavalta. Varsovan liiton alue on kuvassa violetilla. Silloinen linnoitus länttä ja Natoa vastaan kulki punaisten kolmioiden mukaan. Suomenkin länsirannalla kulki aikoinaan YYA-linnoitus. Nyt Nato-alueen raja on valkoisten kolmioiden mukainen. Miltä vaikuttaisi jos Ukraina liittyisi Natoon? Sen kertoo valkoisten pikku-kolmioiden linnoitus. Linja lähestyy Akselivaltojen valloitusrajaa toisen maailmansodan alkuvaiheessa. Vihreä linja on rintama ennen Neuvostoliiton vastahyökkäystä. Turkoosi linja on rintama Stalingradin jälkeen elokuussa 1943. Punainen linja on tilanne joulukuussa 1944. Lännessä turkoosi linja on tilanne sodan päättyessä. Linja on suunnilleen sama kuin Varsovan liiton ulkoraja.

Itä Ukrainassa ei ole kysymys väestöstä vaan aseteollisuudesta

Hitler tavoitteli Ukrainan mustaa multaa. Suur-Saksan elintarviketuotannon turvaamiseksi Hitlerillä oli suunnitelmat raideleveydeltään 4 metrin rautatieyhteyden rakentamiseksi Ukrainan Kiovaan ja Odessaan. Kiovasta rata olisi jatkunut Rostoviin, Stalingradiin ja Bakuun. Venäjällä musta multa ei nyt ole pääfokus, vaikka juuri vilja saattaakin olla sanktioiden vakavin ongelma Venäjän kannalta. He haluavat säilyttää tai olla osallisia Neuvostoliiton aikaisesta sotateollisuudesta Itä-Ukrainassa. Suuri osa Neuvostoliiton ja nyt Venäjänkin tankkitehtaista, helikopteritehtaista ja rakettitehtaista on ollut ja on vieläkin Ukrainan itäosissa. Tehtaat ovat perintöä Neuvostoliiton valtaisasta aseteollisuudesta. Itä-Ukrainassa nämä tehtaat työllistävät lähes 3 miljoonaa ihmistä.

  

Motor Sich on yksi alueen tärkeistä sotateollisuustoimijoista.

Ei ole kovinkaan outoa, että nämä strategiset teknologiateollisuuden alueet halutaan pitää venäläisukrainalaisessa hallinnassa, eikä missään tapauksessa natoukrainalaisessa hallinnassa. Donetsk on terästeollisuuden ja hiilikaivostoiminnan keskus. Donetskin kaupunkiseudulla asuu 2 miljoonaa ihmistä. Alueen väestöstä puolet on venäläisiä ja puolet ukrainalaisia. Venäjän kieli on 90 prosenttisesti valtakieli. Koulut ovat kaikki venäjänkielisiä. Tunnettuja donetskilaisia ovat Sergei Bubka, seiväshypyn olympiavoittaja ja Nikita Hrutshov, neuvostojohtaja. 

Dniepr virtaa Ukrainan halki. Pohjoisessa joki kulkee kielellisesti ukrainaenemmistöisellä alueella. Etelässä sijaitsevat joen varrella suuret terästehtaat ja tuotantolaitokset. Punaisella tähdellä merkityt kaupungit ovat tärkeitä teollisuuskeskuksia. Ei ihme, että jännitystä syntyy Kiovan ja idän välillä.

Ratkeaako jännitys sotimalla tai tuumaamalla? Televisiossa suomalainen sotaveteraani esitti eilen tuumaamista. Tätähän Erkki Tuomiojakin on yrittänyt ja Ike Kanerva säestänyt. Onnea matkaan. Dnieprin virta soluu läpi kansallisen identiteetin kiista-alueiden. Tämä Dnieprin kanavaportti on raollaan. Viisi vuotta sitten matkustin laivalla tuota mahtavaa virtaa pitkin Kiovasta Jaltalle ja Odessaan. Palaan tämän hienon matkan tunnelmiin myöhemmin.