Leonhard Lapin, vanha
tuttavamme Tallinnasta ja kaikkien arkkitehtuuria (ja hieman
insinööritieteitäkin) 50-luvulla opiskelleiden tuttava silloisesta Eestin
Sosialistisesta Neuvostotasavallasta. Hän sai tehtäväkseen Kivistön
Kvartsiraitin satoja metrejä pitkän seinämaalauksen. Leo väitti virolaisten
lentävän takalistolleen kun kuulevat tästä. Hän piti hauskan avajaispuheen
taideteoksen äärellä.
Leonhard Lapin kertoi
väriopistaan. Syntymässä ihminen näkee valkoisen, kuollessaan hän jälleen näkee
valkoisen, siihen väliin mahtuu elämän purppura ja kaikki muut värit.
Pyöräillessään tai kävellessään Kvartsiraittia ihminen kokee maalauksen kautta
koko elämänsä. Kiva tarina. Harvinaisen hauska puhe arkkitehdin ja taiteilijan
esittämäksi. Lapin ei muuten pelkää graffitien tuhoavan teostaan. Hänen
mukaansa ne ovat osa prosessia.
Sankka kansanjoukko ilmestyi
Open House tapahtumaan Kivistön asemalle. Maan alla oleva laitos kiinnosti,
miksei myös maanpäällinen tulevaisuus. Kansaa oli niin paljon että kypärät ja
liivit loppuivat. Ystävämme Lea Varpanen siinä pitää innostunutta esittelypuhetta
yhdessä Jussi Murolen kanssa.
Kivistön asema on mahtava
laitos. Laitureiden pituus on 230 metriä. Asemalle on kolme sisäänkäyntiä
liukuportaineen ja hisseineen. Maanpäällisiltä osiltaan niillä on ollut
työnimenä kameleontti. Ne kun vaihtavat väriä eri suunnista katsottaessa. Esteettömyys
on turvattu. Aseman arkkitehtina on Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy.
Projektista on vastannut Mika Lundberg. Hän on saanut vahdittua betonitöihin
korkeata laatua. Se on kiinnostavaa nykyisen laatuvajeen aikoina.
Kansalaiset marssivat
asemalaiturilla valkoisine kypärineen ja keltaisine liiveineen. Lapset olivat
kiinnostuneita merkillisen suuresta asemahallista maan alla, ajattelivat ehkä
näkevänsä menninkäisiä.. Olipa siellä ainakin kaksi menninkäistä: Leo Lapin ja
minä. Hetkinen, olihan siellä myös Jorma Hautala ja Kari Huhtamo – vanhoja kavereita,
mutta jo menninkäisiä.
Hieman
historiaa
Se
olisi sen arvoista, onhan tämä rata suomalaisen suunnittelun ja päätöksenteon
eräs suuri saavutus. Kehärata ei suinkaan ole ikivanha asia, mutta ei
uutuuttaan kiilteleväkään. Jussi Kautto muistelee törmänneensä, Vantaan
tuoreena yleiskaava-arkkitehtina, Kirsti Kasnion piirtämään ratakuvaan vuodelta
1972. Kasnio myöntää tehneensä tämän ansiokkaan innovaation. Hän piirsi
”yhdysradan” vaihtoehtoineen ajan tapaan teipillä. Kasnio käytti punaista
teippiä. Joku väittää Veikko Saartoa (SKDL) radan vahvaksi sankariksi. Hän oli
liikenneministerinä kolmeen otteeseen. Väite ei ole väärä, sillä Saarto oli
mukana kuntasuunnittelun asiaa valmistelevassa toimikunnassa radan
syntyvaiheissa. Minun firmastani nuoret miehet saivat myös jo alkuvaiheessa
panna käpälänsä ratasuunnitteluun. Heikki Turunen ja Matti Holopainen tekivät
silloin seutukaavaliitolle selvityksen ratalinjauksesta. Silloin myös
keksittiin radalle nimi: "Marja-rata". Nimen keksi Matti Holopainen
kansionsa selkämyksestä: "MARtinlaakson radan JAtkaminen". Sittemmin
tämä mukava nimi muutettiin poliittisella päätöksellä Kehä-radaksi.
Mielikuvituksellista!
80-luvun
alussa yleiskaavaa kehiteltäessä väitettiin Marja-radan sijaitsevan liian
pohjoisessa, se haluttiin siirtää Kehä III:n varteen. Tällainen rata merkittiin
yleiskaavaluonnokseen. Tuossa vaiheessa Espoo teki kielteisen metropäätöksen ja
tämä pani tuulta Vantaan purjeisiin.
Liikenneministeri
Pekka Vennamo tuki radan rakentamista: ”Marja muodostaisi hyvän
poikittaisyhteyden pääkaupunkiseudun liikenteeseen, auttaisi lentoaseman liikennejärjestelyissä
ja loisi lenkin, jolla kalustokin saataisiin tehokkaampaan käyttöön. Marja ei
ole liikennetaloudellisesti yhtä kannattava kuin länsimetro, mutta
pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä on nyt pakko kehittää.” (HS 2.12.1988).
Aatos
Erkko rakensi Sanomalaa ja suunnitteli suurta areenaa Vantaankosken aseman
päälle. (Olimme muuten mukana tässä Pekka Helinin arkkitehtuuroimassa
hankkeessa, tai ainakin sen jatkokehittelyssä). Luokkatoveri Aatos Erkon
mielestä Vantaan tulisi vapautua kylämentaliteetista: ”Vantaa on Suomen
viidenneksi suurin kaupunki ja tarvitsee elävät ja arvokkaat, myös viihteen ja
kulttuurin palvelut.” (HS 2.12.1988). Myös Erkko lupasi kiirehtiä omaa
aikatauluaan, jos valtio ja Vantaa saisivat päätöksen aikaiseksi. Paineet kasvoivat,
Vantaa ei halunnut kylämentaliteettia. Valitettavasti Aatos Erkko ei enää ole
näkemässä omankin haaveensa toteutumista – ja toivon mukaan kylämentaliteetista
irtoamista..
Pääkaupunkiseudun
liikennejärjestelmäsuunnitelmaan Marja-rata pääsi vuonna 1994 ja säilyi siellä
vuonna 1998 ja edelleen. Noina aikoina usko radan nopeaan toteuttamiseen oli
kuitenkin heikko. Moni uskoi länsimetron ajavan edelle. Kukaan ei uskonut
raideliikenteen renessanssiin, jonka seurauksena molempia suurhankkeita
toteutetaan samanaikaisesti.
Marja-radan ja sittemmin
uudelleen ristityn Kehäradan kehittelyssä oli monia vaiheita. Oheisessa kuvassa
esiintyvät tärkeimmät niistä. Kuvassa ei kuitenkaan näy päänavausta, eli Kirsti
Kasnion 70-luvun alussa punaisella teipillä piirtämää ratalinjausta. Mutta
siinä näkyy keltaisella viivalla Ilaskiven selvitysmiestehtävässään, vuonna
1989, esittämä pohjoinen Marja-rata, punaisella merkityn laajan
maankäyttökehityksen ympäröimänä. Eteläisin vaaleansinisellä merkitty Kehä
III:a seuraava linjaus oli Vantaan yleiskaavaluonnoksessa 80-luvun aikana.
Valkoisella viivalla on osoitettu Kehäradan YVA:n kolme vaihtoehtoa vuodelta
2001. Lopullisen linjauksen asemat ja asemavaraukset on merkitty palloilla.
Viimeisin suunnitelma kiteytyi vuonna 2010. Ilaskivi-raportin ajatus Kehä IV
-väylästä näkyy ohuena keltaisena viivana lentokentän pohjoispuolella. Etelässä
Tammiston - Kartanonkosken alue on toteutunut Ilaskiven raportin suositusten
mukaisena, lukuun ottamatta Helsingin puolella sijaitsevaa Nisulan aluetta.
Joenvarsikaupunkia ei muodostunut.
Kehä-rata ja Kivistö. Kun
seisot Kivistön asemalaiturilla voit ottaa itään tai länteen menevän junan.
Molemmat menevät Helsinkiin. Aikanaan vuonna 1989 ns. Ilaskivi-suunnitelma
näytti oikeanpuolisen kuvan mukaiselta. Marja-Vantaata ehdotettiin
huomattavasti nykyistä laajempana kaupunginosana pääosin nykyisen Kivistön
pohjoispuolelle. Aluetta palveli Martinlaakson radan jatkeena oleva Klaukkalan
rata, se piti johdettaman pääradalle Hyvinkäällä. Jumbon aluetta ja lentoasemaa
taas palveli Pasilasta Järvenpäähän menevä päärataan yhtyvä nopeiden junien
tunnelirata. Rengasmetro Mellunmäestä Tikkurilaan, lentoasemalle ja Kivistöön sekä
edelleen Leppävaaraan hoiti ”poikittaisliikennettä”.
Raideliikenteen
jättipotti
On
hauskaa nähdä, että sellainen hanke jossa on saanut olla mukana lähes kaikissa suunnitteluvaiheissa,
on kohta päätöksessä. On myös hauskaa muistella ristiriitaisuuksia. Kun Simo
Järvisen kanssa laadimme Ilaskiven selvitysmiestehtävän raporttia, uskoimme
vahvasti lentokenttärataan. emme niinkään Marja-rataan. Raportissa ehdotettiin
rengasmetroa ja lentokenttärataa ykkösoptiona, Marja-rata tuli vasta kakkosena.
Ja jos tulisi, niin se tapahtuisi maankäytön voimakkaasti tukemana. No nyt se
sitten tuli, mutta ilman tuota voimakasta maankäytön tukea. Sääli, mutta ollaan
silti iloisia. Hyvä joukkoliikenne paras keino ylläpitää kaupunkiemme elinvoimaa (myös
kilpailukykyä – sehän on nykyajan mantra.).
Kivistön asema näytti suunnittelijan
kuvissa usean vuoden ajan tällaiselta. Aseman lasikattoinen lippuhalli ylitti
Vanhan Nurmijärventien. Uusi Kivistö rakentui taustalla. Tuo kuva tuntuu niin
tutulta – miltei rakkaalta.
Vuonna 2008
Kivistöstä järjestettiin kutsukilpailu, jonka voitti Arkkitehtitoimisto Harris-Kjisik. Me jäimme Jussin kanssa erityismaininnalle, mutta ollaanhan nyt asemaa tekemässä. Muuten ensimmäinen Kivistöä koskeva arkkitehtikilpailu järjestettiin jo parikymmentä vuotta sitten. Virolaiset pärjäsivät tuossa kilpailussa hyvin. Nyt sitten Leo Lapin on päässyt kentälle vihonviimeisessä vaiheessa. Onneksi Kivistön toteuttaminen on hyvässä alussa (valitettavasti liian myöhään, mutta
parempi niinkin!). Ensi vuonna järjestettävät asuntomessut tulevat varmasti herättämään
kiinnostusta uutta kaupunginosaa kohtaan.
Klikkaamalla
tuohon voit tarkastella tulevien asuntomessujen asioita: http://www.vantaa.fi/fi/asuminen_ja_rakentaminen/asuntomessut_vantaalla/messualue_kivistossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti