Pan – karjaise jo!

Maailman menoon on tullut nyt niin erikoinen ilmiö, ettei sellaista kukaan ole onnistunut ennustamaan. Kilpaillaanhan näistä ennusteista. Varmaan jos joku olisi tällaisen virusennusteen julkistanut hänet olisi pantu suurten ennustajien kuolemattomaan joukkoon. Ei se kuolemattoman maineen kannalta niin huono paikka olisi ollut. Siellä on Nostradamuksen lisäksi merkittäviä väärinennustajia. Wikipedia tietää maailmassa esitetyt lähes 200 maailmanlopun ennustetta. Ennusteiden laatijoissa on useita tunnettuja nimiä. Myös eräät uskontokunnat, Jehovat kärjessä, ovat olleet innokkaita toivottamaan itsensä ”ylöstempaisuun”. Kristoffer Kolumbus (1451-1506) laski maailmanlopun vuoteen 1658. Martti Luther (1483-1546) arvioi maailmanlopun vuodeksi 1600. Isaac Newton (1643-1727) ennusti Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan alkavan vuonna 2060. Jotkut tulkitsevat Nostradamuksen antaneen meille aikaa vuoteen 3797. Mayat antoivat vielä enemmän aikaa, sillä maailmanloppu olisi vasta vuonna 8077. Joukko tiedemiehiä puhuu sentään 5 miljardista vuodesta – joten ei nyt aivan välitöntä hätää näyttäisi olevan. Näistä maailmanlopun ennusteista kirjoittelin blogissani http://penttimurole.blogspot.com/2018/02/maailmanloppu-ja-bang-nyt-on-kylla.html

Kirjoitin 2013 jutun ajan salpietarista. Havukka-ahon ajattelija puhui ajan salpietarista. Matti Mäkelä kirjoitti: ”Maailma ei ole dramaattinen paikka, maailma on Kouvola ja Hamina puoli neljän aikaan lauantaina iltapäivällä.” Minä kirjoittelin blogissani epälineaarisen kehityksen todennäköisyydestä. Kirjoittelin kriisiskenaarioista. Tapani mukaan vaadin niitä mukaan yhteiskuntasuunnittelun prosesseihin. Kirjoittelin myös siileistä ja ketuista. Arvelin silloisten valtaa pitäjien Kataisen ja Urpilaisen olevan siilejä. Joukkoon meni myös filosofi Himanen. Siili tietää vain yhden ison asian. Ketuksi taas arvelin Timo Soinin, oppii koko ajan lisää. Kettu tietää monta asiaa. Arvelin myös Sauli Niinistön ketuksi. Nyt sitten juuri pari päivää sitten kettu esitti siileille nyrkkiä ajattelun avuksi. Ikään kuin pääesikuntaa. Ei oikein uponnut. Tuo juttuni oli vuodelta 2013. Silloin monista asioista ajateltiin eri tavalla, muun muassa kaupunkikehityksestä. Monista asioista myös nykyiseen malliin. Mutta silloinkaan kukaan ei puhunut kriisin mahdollisuudesta. Oli niin. Nyt on tilanne toinen. Maailman suurkaupungitkin näyttävät Kouvolalta tai Haminalta puoli neljän aikaan lauantaina iltapäivällä.

 http://penttimurole.blogspot.com/2013/03/ajan-salpietari.html

Tämäpä nyt pakotti pohdiskelemaan kriisien olemusta. Nyt meillä on todellakin menossa kriisi. Ehkä ei vain tavanomainen kriisi vaan suorastaan paniikki. Paniikki on syntynyt ihmisten pelosta terveytensä suhteen. Jopa omaiset täytyy jättää muovisäkkeihin yksin kuolemaan ilman läheisen kosketusta ja käden puristusta. Saavatko edes viimeistä siunausta ja synninpäästöä? Onko tämän vertaista ollut ennen? Nyt kaivetaan esiin Daniel Defoen Ruttovuosi tai ilomieliset etsivät käsiinsä kirjahyllyn nurkkaan pölyttyneen Decameronen. Ainoa joka on tunteeton, se on kaupallinen televisio, joka monilta kanaviltaan tunkee eetteriin toinen toistaan typerämpää tositelevisiota häävalmisteluista tekorakkauskehitelmiin höystettynä mainoksilla ja monimuotoisella rikoksenteolla. Sannikka kyllä ilahduttaa, hienojen uutis- ja ajankohtaisihmisten ohella.

Aikamme kriisit

Mitkä nyt sitten ovat aikamme kriisit? Voiko niitä verrata toisiinsa? Onko joku kriiseistämme selkeästi toista vakavampi? Vaikuttavatko kriisimme talouteen? Miten? Talous on ollut pakolaiskriisin keskiössä. Pakolaisten hoito ja kotouttaminen maksavat liikaa – näin sanovat populistipoliitikot. Toiset taas sanovat heitä tarvittavan ikääntyvän yhteiskunnan sellaisiin töihin jotka eivät länsimaista ihmistä kiinnosta – orjatöihin. Ilmastonmuutos on suuri tuntematon. Se ei oikeastaan tunnu kriisiltä lainkaan. Se ei vaikuta meidän jokapäiväiseen leipäämme eikä lisää meidän syntejämme, kunhan hieman kierrätämme. Miehet saattavat kiinnostua käytetyn ladattavan citymaasturin ostosta Ruotsista. Sehän ei ole synti, että auto tuottaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin entinen dieselkosla. Köyhyys ja nälkä, erityisesti liittyen ilmastonmuutokseen, tulviin ja puhtaaseen veteen, ne mainitaan eräinä maailman makrokriiseinä. Terrorismi on tietysti tämän päivän kriisi ja sodan uhka, erityisesti Lähi-Idän konfliktit, Ukraina, Pohjois-Korea, Kiinan meri ja Israel-Palestiina, tässä eräitä. Ja nyt sitten meidän yhteinen koronamme.

Herää kysymys mitkä näistä kriiseistä ovat ihmisten käsissä? Vai ovatko ne kaikki ihmisten käsissä? Vai ovatko ne kaikki sittenkin markkinoiden käsissä? Joku tuntee ajattelevan niiden olevan jumalien käsissä. Tekoälykään ei tunnu tuovan meille ratkaisua, puhumattakaan naamakirjasta tai Googlesta. Nyt päivitellään sosiaalisen median missinformaatiota ja kehotetaan kansaa uskomaan vain luotettavia lähteitä. Sopisiko ratkaisuksi Niinistön ”maailmannyrkki”? Pantaisiin maailma nyt korona-asennon harjoituksen jälkeen uuteen asentoon.

Näitä miettiessä ajattelin hieman katsastaa paria kriisiä. En lainkaan puutu siihen suurimpaan. Ihmettelen itsekseni pakolaiskriisiä ja koronakriisiä.

Pakolaiskriisi

Asukaslukuun nähden eniten rekisteröityjä pakolaisia on Libanonissa. Heitä on 1 miljoona. Se tarkoittaa 210 pakolaista tuhatta asukasta kohti. Toiseksi eniten heitä on Jordaniassa 700000 henkeä eli 90 pakolaista 1000 asukasta kohti. Sitten tulee Tsad, 400000 pakolaista eli 32/1000 asukasta. Absoluuttisesti eniten pakolaisia on Turkissa. Heitä on 3 miljoonaa eli 23/1000 asukasta. Ruotsissa rekisteröityjä pakolaisia on 230000 eli 15/1000 asukasta. Euroopan maista Norja on kakkosena, 60000 pakolaista eli 9 pakolaista per 1000 asukasta. Seuraavaksi tulevat Sveitsi, Itävalta ja Hollanti. Absoluuttisesti eniten pakolaisia Euroopan maista on Saksassa. Heitä on 700000. Ranskassa pakolaisia on 300000. Suomessa vuonna 2016 rekisteröityjä pakolaisia oli 18000. Se on 2,2 pakolaista 1000 asukasta kohti. Virossa pakolaisten määrä oli 320 henkeä, Latviassa 349 ja Liettuassa 1300.

Maailmassa on 25 miljoonaa pakolaiseksi luokiteltua ja rekisteröityä ihmistä. Pakolaisia ja kotimaassaan sisäisiä pakolaisia on maailmassa 60 miljoonaa.  Eurooppa ei suinkaan kanna pakolaisongelman suurta vastuuta, sillä EU-maiden osuus on vain 10 % koko rekisteröityjen pakolaisten määrästä.

Saksa käytti vuonna 2018 21 mrd. euroa pakolaisten avustuksiin. Se on 8 % liittovaltion budjetista. Elon laskuopin mukaan yhtä miljoonaa pakolaista kohti tämä tarkoittaisi 20000 euron panostusta pakolaista kohti vuodessa. Suomi saa tiettävästi EU:n turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastolta 10000 euroa vastaanotettua pakolaista kohti. 2015 tienoilla Saksaan saapuneista pakolaisista 70 % on vielä työttömiä. Saksalaisten arvion mukaan kestää 14 vuotta ennen kuin kolme neljännestä on mukana työelämässä. Saksassa parhaiten työllistyneitä ovat pakistanilaiset, eritrealaiset ja nigerialaiset (40 %). Minua yllättää se, että syyrialaiset ja irakilaiset ovat vain 28 % työllistymistasolla. Ovatkohan saapuneet nuoret miehet herrasväkeä jotka eivät luuttuun tai lapioon tartu? Pakolaisten maahanmuutolla näyttää olevan vaikeata ratkaista työvoimavajetta. Saksalaisissa yliopistoissa opiskelevien pakolaisten määrä on nyt noin 30000. Aika pieni osuus sekin. Nyt ponnistellaan kovasti pakolaisten kielitaidon ja koulutuksen kehittämiseksi, sillä Saksa tarvitsee puoli miljoonaa siirtolaista vuodessa ikääntyvän yhteiskunnan työvoimapulan poistamiseen.

https://wenr.wes.org/2019/08/the-state-of-refugee-integration-in-germany-in-2019

Pakolaiskriisi rasittaa eri maita eri tavalla. Libanon ja Jordania ovat pahimmin rasitettuja. On vaikea ymmärtää miten ne pärjäävät. Länsimaista Ruotsi on ykkösvastaanottaja suhteessa asukaslukuunsa. Kun Ruotsissa on 15 rekisteröityä pakolaista 1000 asukasta kohti Suomessa vastaava luku non 2,2. Kaikille lienevät tuttuja Syyrian, Afganistanin ja Etelä-Sudanin valtaisat pakolaisvirrat. Pakolaisia tuottavat maailman köyhimmät maat.

Verrattuna Suomeen tämä tarkoittaisi, että Suomessa tarvitsemme 35000 siirtolaista vuodessa. Tämä ei siis tarkoita pakolaisia vaan siirtolaisia yleensä. Suomen nettomaahanmuutto on nykyään tasolla 18000 ihmistä vuodessa. Turvapaikkahakemuksen perusteella Suomessa myönnetään vuosittain pari tuhatta oleskelulupaa. Pakolaiset eivät ratkaise ainakaan Suomen työn tarpeen ongelmaa. Pakolaiset tuottavat joskus ongelmia, mutta pakolaisuus ei ole meidän kriisimme. Pakolaisuus tai kansainvaellukset ovat kuitenkin köyhien maiden ihmisten kriisi. Se on myös pakolaistulvan kohteeksi joutuneiden maiden kriisi.

Koronakriisi

Koronaviruksen leviäminen ja siitä aiheutuneet ennenaikaiset kuolemat ovat säikäyttäneet maailman. Maailmassa on kuollut tänä vuonna 15 miljoonaa ihmistä. Yksi 350 kuolleesta on kuollut koronaan. Koronaan kuolleita, tai siis korona on ollut osasyynä kuolemaan, on ollut 40000 henkeä. Koronakuolemat ovat keskittyneet. Italian 10 milj. asukkaan Lombardiassa on kuollut koronaan 7000 henkeä. Lombardiassa kuolee vuosittain 100000 henkeä eli 0,1 % kaikista siellä asuvista. Keksimäärin kuolleita on normaalioloissa 280 henkeä päivässä. Nyt yksistään koronaan kuolleita on ollut huippupäivinä 450 henkeä.  Tämä on sairaanhoidolle ilmeinen kriisi. Espanjassa kuoli vuonna 2018 puoli miljoonaa ihmistä, keskimäärin 1300 ihmistä päivässä. Nyt koronaan on kuollut 8200 ihmistä, viime päivinä 1000 ihmistä päivässä. Tämä on lähes kestämätöntä. Kiinan 11 miljoonan asukkaan Wuhanissa kuolee koronaan tällä hetkellä noin 10 ihmistä päivässä. Normaali kuolleisuus Wuhanissa on 250 henkeä päivässä. Uusia tartuntoja on havaittu, mutta tilanne on paranemaan päin. Kansalaiset puhuvat kuitenkin hautausmaille viedyistä tuhansista uurnista ja väittävät tilannetta vääristellyksi.

Koronakriisi on vakava juttu. Sitä ei pitäisi vähätellä, vaikka hieman mieli tekisi. Ei se onneksi kuitenkaan johda samaan minkä teki vuoden 1918 influenssa. Siihen kuoli 50 miljoonaa ihmistä eli 3 % maapallon väestöstä. Vertailun vuoksi I maailmansota tappoi 7 miljoonaa ihmistä. Nyt ehkä selviämme alle sadasosalla uhreista. Ehkä prosenttiluku voisi olla 0,005 %. Onko tämä toiveajattelua?

Espanjalainen influenssa vuosina 1918-1920 tappoi 20-70 miljoonaa ihmistä 1,8 miljardin ihmisen maapallolta. Se iski erityisesti lapsiin ja nuoriin. Sen jälkeen eri flunssat ovat tappaneet 1-3 milj. ihmistä kukin. Normiflunssa tappaa joka vuosi noin 400000 ihmistä. Nyt meillä on koronaan kuolleita 40000 henkeä. Korona ei ole normiflunssa. Onko kukaan uskaltanut tehdä ennustetta? Ei!

Onko nyt panikoiduttava?

Koronaviruksen suhteen on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Nekin vastaukset jotka tulevat ovat luokkaa ”ei tietoa”.  Onko suhtautumisemme siis paniikki? Paniikki on muuten kreikkalaisen Pan-jumalan voimakkaan huudon luoma pelästystila. Jumalien taistellessa maallisia tai taivaallisia vihollisia vastaan pelästytti Pan huudollaan vastustajat pakoteille. Heille syntyi paniikki. Pan ei suinkaan tehnyt temppuaan panhuilulla, sehän oli Panin kehittämä soittoväline. Yleensä Pan kyllä harrasti bakkanaalisia menoja kauniiden naisten ja muiden ystäviensä kanssa. Huutoon hän äityi vasta vaaran uhatessa. Tarvitaanko siis nyt Pania ja paniikkia? Koronan suhteen olemme jo panikoituneet. Me siis osaamme sen! Greta Thunberg vaatii ihmisiä panikoitumaan ilmastonmuutoksen vuoksi. Jotkut hieman räpyttelevät silmiään. Mitään ei tehdä. Nyt on jokapäiväisiä tiedotustilaisuuksia monen ministerin voimin koronasta. Milloin he aloittavat ilmastonmuutoksesta?  Onko nyt aika uskoa Gretaa? Kriisit ovat todistaneet olemassaolonsa.

Vai ovatko asiat nyt lopullisesti niin kuin manalle menneen ystäväni Mattikoon Wienissä havaitsemaa Fleischmarktilla sijaitsevan keskiajalta toimineen Griechenbeisl-kapakan seinälause kertoo: “Mancher will angesehn sein als habe er noch kein Wasser getrübet, hat abert wol eine längere Zeit mit dem ganzen Hindern drin gesessen.” ”Moni tahtoo uskoa, ettei vielä koskaan ole mitään vettä samentanut, vaikka onkin jo pitemmän aikaa istunut siinä koko perseellään”.

Maailmantalous perustuu luottamukseen?

Soitan viisastumisen toivossa ystävälleni Pekka Korpiselle. Hän kertoo minulle globaalin rahapolitiikan ihmeellisyyksistä. Kertoo valtioiden rahan ja yksityisen rahan vuorovaikutuksesta. Valtioiden rahapolitiikka on varsinaisesti pyrkinyt inflaation estämiseen. Inflaatio ei kuitenkaan ole uhannut viime vuosina. Korpisen mielestä Kiinan ja Intian miljardi halpaa ja työteliästä käsiparia ovat syöneet maailman inflaation. Valtioiden rahaa on tässä maailman suuressa rahapussissa noin 10 %. Valtion raha on konkretiaa, yksityinen raha on luottamusta. Joskus luottamus pettää. Yksityinen raha innostuu liikaa takomaan tuohta ja silloin syntyy pankkikriisi. Pekka sanoo, että joskus taloustieteiden ymmärtäminen ei auta vaan ahneus ajaa kriisiin. Olisi tutkittava ihmisluontoa. Valtiot taas voivat elvyttää painamalla lisää seteleitä. Se on virkamiesten puuhaa. Rahapolitiikka ja politiikan politiikka ovat toisistaan erotettuja. Hän pohtii ottaisiko yksityinen raha mieluummin vastaan veronkorotuksia vai valtion lainapapereita. Uskoo viimemainittuun. Amerikkalaiset ovat nyt päättäneet iskeä tiskiin 2000 miljardia. Suomeen verrattuna tämä tarkoittaisi 30 miljardin panostusta. Tähän suuntaan ollaan menossa. Pekka ei ole varsinaisesti huolissaan. Arvelee 1990-1993 laman kokemusten perusteella valtion velan tulevan lähivuosina Suomessa hyppäämään nykyisestä 60 prosentista bruttokansantuotteesta noin 100 prosenttiin eli lähemmäs nykyistä euromaiden keskiarvoa.  Uskoo rahan riittävän, vaikkei uskokaan suureen rekyyliin viruksen tultua torjutuksi. Ryhdyn nyt miettimään koronan kustannuksia, meidän globaalia laskuamme. Voisiko sitä jotenkin verrata sotien ja muiden kriisien hintalappuun. Mitä maksaisi maailman kansantuotteen 10 % pudotuksen saattaminen entiselle tasolle? Joku toivoo, että nyt tapahtuisi muutos. Ettei sitä nyt sinne pitäisikään nostaa. Mutta tuo ihmisluonto. Joku kysyy voisiko koronasta pääsemisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan taistelua jotenkin yhdistää? Hyviä kysymyksiä ilman vastauksia, mutta kiinnostavia.

http://penttimurole.blogspot.com/2017/11/millennium-asettaa-trendeja_12.html

En voi olla suorittamatta tavanomaista asioiden suhteellistuttamista. Mitä kriisit maksavat, sitä kysyn itseltäni. Auttaisiko tieto koronan sijoittamiseen oikeaan mittasuhteeseen?

Tämä laskelma on nyt täynnä arvauksia.  Ilmastonmuutoksen torjunnan rahoituksen arvellaan vaativan 2000 mrd. euroa vuodessa. Sota terrorismia vastaan Afganistanissa ja Irakissa (pääosin) on maksanut 300 miljardia vuodessa. Syyrian sota puolestaan 50 miljardia vuodessa. Maailman köyhyyden torjuntaan on joku viisaudessaan esittänyt 200 mrd. vuodessa. Se tuntuu hyvin vähäiseltä. Pakolaiskriisi vaatii 100 mrd. vuodessa. Entäs sitten korona? No, arvataan 300 mrd. vuodessa ainakin parin vuoden ajan. Päälle vielä lainoitusta ja takuutukea 5000 miljardia.

Kuolleiden määrä on meille rahaa konkreettisempaa. Korona tulee ehkä surmaamaan tavanomaisen jokavuotisen flunssa määrän parin vuoden aikana eli 200000 uhria vuodessa.  Syyrian sodassa kuoli 30000 ihmistä vuodessa ja sodassa terrorismia vastaan 40000 henkeä vuodessa. Köyhyyteen, nälkään ja niistä aiheutuviin sairauksiin kuolee arvioiden mukaan 9 miljoonaa ihmistä vuodessa. Se on muuten 16 % kaikista maailman kuolemista. Ilmastonmuutoksesta kertovat arviot puhuvat puolesta miljoonasta kuolleesta vuodessa. Ne varmaankin sisältyvät osittain sanottuun 9 miljoonaan. Jos osallisia ajatellaan niin sodat ovat tietysti ykkösenä. Sodissa terrorismia vastaan Irakissa ja Afganistanissa on kuollut noin 1 % väestöstä. Vertailun vuoksi suomalaisia kuoli II maailmansodassa 2,5 % väestöstä ja saksalaisia 13,5 % väestöstä.

Ilmastonmuutoksen torjunta on keskittynyt tähän mennessä energiatuotantoon. Kehittyvät maat ovat olleet fokuksessa. Rahaa on kai liikkunut 100 miljardin euron tietämissä. Arviot ilmastonmuutoksen pysäyttämisen vaatimista vuosittaisista investoinneista ovat 2000 miljardin luokkaa. Tämä siis olisi hakusessa. Maailman metsitys on yksi tehoavista keinoista. Muistat ehkä lukeneesi minun blogistani Saharan metsityksen haavetta metsittää 80 vuoden aikana 500 miljardilla vuodessa 6 milj. neliökilometriä Saharaa ja poistaa viidennes maailman CO2-päästöistä.

Pannaan sodat pakettiin ja ryhdytään tositoimiin

Jos sodat terrorismia vastaan voitaisiin panna pakettiin ja muutenkin rakentaa mieluummin kuin rikkoa niin vuodessa jäisi ylijäämää suurimman kriisimme eli ilmastonmuutoksen torjuntaan. Ilmastonmuutokseen kuolee jo nyt asiantuntijoiden arvion mukaan 500000 ihmistä vuodessa. Köyhyyteen kuolee ennen aikaisesti 9 miljoonaa henkeä vuodessa. Korona on hoidettava ja se hoidetaan. Sen tultua hoidetuksi maailma voi keskittyä tärkeimpään. Ehkä siihen silloin on uskallusta. Ainakin meidän Sannamme uskaltaa.