Ajan salpietari

Havukka-ahon ajattelija puhuu ajan salpietarista. Osuvaa. Tommi Uschanov kirjoittaa Hesarissa 10.3 hauskan kolumnin: ”Kun mitään ei tapahdu”. Hän siteeraa Matti Mäkelää: ”Maailma ei ole dramaattinen paikka, maailma on Kouvola ja Hamina puoli neljän aikaan lauantaina iltapäivällä.” Kolumnisti viittaa Philip Tetlock’iin, Pensylvanian yliopiston psykologian professoriin. Tetlock on sitä mieltä, että karkeimmatkin ekstrapolaatiot ovat luotettavampia kuin ihmisten ajattelutyönä syntyneet ennusteet. Viitannee delfi-tekniikoihin - muun muassa. Tetlock lainaa Isaiah Berlin’in lainausta Arkhilokhos’in kreikkalaisesta tarusta siilistä ja ketusta: ”Kettu tietää montaa asiaa, mutta siili vain yhden ison asian”. (The Hedgehog and the Fox, London 1953).  Psykologi kategorisoi ihmiset siileihin ja kettuihin ja väittää ennusteidenkin menevän sitä myötä. Berlinin mukaan kettuja ovat mm. Aristoteles, Shakespeare, Goethe ja Joyce, siilejä taas ovat mm. Platon, Dante, Dostojevski ja Proust. Mietin mihin kategoriaan Katainen ja Urpilainen kuuluvat, tai Himanen. Siilejä ovat. Soini onkin varma kettu – oppii koko ajan lisää, hieman arvelen ketuksi tuota Niinistöäkin –velmuilevaa ilmettä myöten.

Nyt tämä ekstrapolaatio panee miettimään. Tetlock on mahdollisesti oikeassa, mutta todennäköisesti väärässä. Riippuu siitä mistä puhutaan. Ymmärrän, että hän haluaa sanoa tai sanoo muutoksesta puhujien olevan väärässä. Hän sanoo muutoksen olevan hidas tai olematon. Itse olen jankuttanut muutoksesta. Olen väittänyt että kysymyksessä on ilmiömäinen muutos. Ilmiöihin sisältyisi: pikkukaupunki-ilmiö, asumisilmiö, autoilmiö, logistiikkailmiö, syntyvyysilmiö, monikulttuuri-ilmiö, kauppailmiö, kolmas ikä –ilmiö, energiailmiö, perhepolitiikkailmiö, infrailmiö ja inkrementalismi-ilmiö.

Syntyykö epälineaarisesta menneisyydestä lineaarinen tulevaisuus?

Tulevaisuus on epälineaarinen

Olenhan jankuttamistani jankuttanut tulevaisuuden olevan epälineaarinen ja siksi trendit eivät voi olla ennustamisen perustana. Tulevaisuus on epälineaarinen ja trendit ovat taipuvaa tavaraa. Ajattelin tuota kuvan symboliikkaa esimerkiksi juuri julkaistussa tulevaisuusselonteossa. Se nyt ei suinkaan ollut ennustekuva muusta kuin heidän prosessistaan, niin lineaarinen, niin etenevä, ilman pelkoakaan prosessin aikana tulevista katkoista, rakenteen sortumisesta. Ei pelkoakaan, että valmisteltaessa ja ohjelmoitaessa oltaisiin pihalla niin kuin pääesikunta ja Marski ennen Tali-Ihantalan taistelua tai kaupungin virkamiesjohto ja Alvar Aalto ennen Töölönlahti-suunnitelman esittelyä.

Ennusteita on kahta lajia, on ns. virallisia ennusteita vrt. tulevaisuusselonteko, joita valtiot ja instituutiot tuottavat, ne ovat ennusteita siitä miten asioiden toivottaisiin olevan. On myös joitain pitkän ajan perusennusteita, joissa lyhytaikaiset heilahtelut ovat merkittäviä, mutta vuosikymmenten saatossa vaihtelua ei juuri huomaa – trendi ja ekstrapolaatio toteutuvat, ajan salpietarin pulputuksesta huolimatta.

Muutoksentekijät laativat omia tarkoitusperiään palvelevia ennusteita Ne voivat olla viattomia poliittisten puolueiden laatimia toivekuvia tai ne voivat olla Al Qaidan tai taloudellisten salaliittolaisten ennusteita omien tietoisten toimiensa seurauksista ja kriisivaikutuksista. Haluaisin nähdä Al Qaidan ennusteet Syyskuu 11. päivän terrorismi-iskun vaikutuksista. Olenhan joutunut osalliseksi tuon iskun seurauksena syntyneeseen muuttuneeseen maailmaan. Haluaisin myös nähdä kriisiennusteet osana tulevaisuudentutkimusta ja yhteiskuntapolitiikkaa. Nyt olemme ottaneet riskianalyysit osaksi prosessia, mutta ne eivät ole kriisianalyysejä.

Ajastaika ajastajalta ennustaminen on osoittautunut mahdottomaksi

Olisiko kukaan voinut ennustaa vuosituhannen vaihteen suurten keksintöjen huumassa Venäjän valtakunnassa alkavia levottomuuksia vuosikymmen puolessa välissä, olisiko kukaan voinut ennustaa vuonna 1910 Itävalta-Unkarin kruununprinssin Frans Ferdinandin murhaa Serbiassa ja siitä alkanutta toista maailmansotaa, Venäjän Saksan ja Itävalta-Unkarin keisarihuoneiden kaatumista plus 10 miljoonaa ruumista ja sitten Venäjän vallankumouksen luomaa uutta diktatuuria puolenkymmenen vuoden päästä, olisiko 30-luvun kulta-ajan alkuvuosina kukaan voinut ennustaa vuosikymmen lopun pörssiromahdusta ja maailmanlamaa, vuonna 1930 ei näkynyt ennusteita Hitlerin itsevaltiudesta ja Saksan taloudellisesta noususta, Molotov-Ribbentrop tuli kaikille ennustajille yllätyksenä, vuoden 1940 ennusteissa ei arvioitu  2 maailmansodan tulevien uhrien määrää: 25 miljoonaa sotilasta ja 50 miljoonaa siviiliä , vuonna 1950 elettiin toisen maailmansodan jälkitoreissa, kaikkialla oli raunioita, harva ennustaja pystyi näkemään 50-luvun jälleenrakentamisen voimaa ja ajan synnyttämää maaltapakoa ja siirtolaisuutta, vuonna 1960 ei voitu ennustaa Berliinin muuria tai Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen avaruusohjelmia, ei myöskään minihameita, 1970-luvulla iski ennustamaton ensimmäinen öljykriisi, myös  kansainvälinen terrorismi yllätti, vuonna 1980 ei yleisesti ennusteltu Neuvostoliiton hajoamisprosessia eikä kotitietokoneitten nousua vaikka IBM julkaisikin ensimmäisen PC:n jo 1983, vuosi 1990 oli täyden tietämättömyyden aikaa informaatiotekniikan kehityksen suhteen, vaikka sittemmin vuosikymmenen lopulla oli käytössä World Wide Web ja internet, ei myöskään arvattu matkapuhelimen invaasiota, vuonna 2000 ennusteet eivät tunnistaneet Irakin sotaa eikä vuosikymmenen lopun laajaa talouskriisiä.

Ennustamisen tuska

Mitä siis ennusteilla tehdään, jos ei edes kymmenen vuoden päähän ulottuvaa tulevaisuutta voida ennustaa? Onko Tetlock oikeassa? Kysyin pari vuotta sitten Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston johtavilta virkamiehiltä tulevaisuudesta. He vastasivat kysymyksiin näin:

MUUTTUUKO MIKÄÄN?

Teknologia muuttuu totaalisesti, politiikka ennallaan, byrokratia saattaa lisääntyä, business muuttuu vahvasti.

MITÄ TAPAHTUU IHMISELLE?

Ihmiselle ei tunnu tapahtuvan pelkkää hyvää. Yksinäisyys lisääntyy, tietoisuus hieman paranee, mutta syvempää suhdetta aineettomaan perintöön ei näytä syntyvän. Luontoa ehkä kunnioitetaan lievästi nykyistä enemmän. Yhteisöllisyys ei juuri parane, eikä kunnioitus ihmisten kätten töitä kohtaan paljoa lisäänny. Vapaa-aikatyöhön ei kumma kyllä uskota. Shoppailun ei missään tapauksessa uskota loppuvan. Kulttuurin kulutus säilyy ennallaan. Kulttuurien välisen yhteistyön uskotaan kuitenkin lisääntyvän.

MITÄ TAPAHTUU KAUPUNGILLE?

Kaupunkien ”city sprawl”, ryömivä kaupunki, sitä ei tunnu mikään estävän. Kaupunkikeskustojen vahvistumiseen kuitenkin uskotaan. Auto ei menetä asemaansa, mutta joukkoliikenne paranee selkeästi. Kävelykeskustat ovat huomispäivää. Etätyön ei myöskään uskota vähentävän liikennettä. Muutosta ei ehdottomasti voi ennusta. Surullista ettei liikennevälineiden saasteettomuuteen uskota. Liikenneonnettomuudet näyttävät olevan luonnonlaki, johon ei edes haluta vaikuttaa.

MITEN ASUMME?

Asuntorakentamisen teollistumiseen ja komponenttirakentamiseen uskotaan, samoin matalaenergiataloihin. Ääneneristyksen arvellaan paranevan. Kiinteä vapaa-aika-asuminen ei tunnu valtavirtaukselta. Laajenevaan omakotiasumiseen puutarhatontein uskoo puolet vastaajista. Tiivis ja matala on suosiossa. New Town’ien tulemista hieman epäillään. Usko kerrostaloasumiseen on vahva. Ranta-asuminenkin tuntuu tulevaisuuden haaveelta. Elinkaariasumisen ”joustotalot” epäilyttävät. Käkikellotaloille sanotaan selkeä ei!

KRIISIN AINEKSET?

Väestön uskotaan kasvavan. Uskonsotia hieman haikaillaan, mutta ei pelätä. Sota terrorismia vastaan on vastaajien mielestä jossain määrin uhkaava kriisin aiheuttaja. Rodullisen epätasa-arvon ei uskota aiheuttavan kriisiä. Lisääntyvät tuloerot vaikuttavat itsestäänselvyydeltä. Työttömyyden kasvua pelätään, vaikka ”työstä vapaa-aikatyöhön” ei olekaan uskottava muutos. Vapaa-aikatyöläisen muuttuminen vapaa-aikatyöttömäksi ei olisi vastaajien mielestä pelättävissä. Suuri kysymys ja kriisin enne on alueellinen eriarvoistuminen eli segregaatio.

Tässä ollaan tietämättömyyden ei-ennustettavassa tilassa

Byrokratia on hyvinkin toiveikas, vaikka tunnistaakin kriisin mahdollisuuden. Minä olen surullinen siitä, ettei yhdyskuntasuunnittelun metodiikkaan kuulu olennaisena osana vaihtoehtoisten tulevaisuuksien tarkastelu, kriisiskenariot mukaan luettuna.

Suunnittelu, onko se luomista, keksimistä vai prosessointia? Suunnittelu, onko se tavoitepolitiikan kehittelyä, innovatiivisten teknisten ratkaisujen tutkimista vai normitetun tuotteen piirtämistä? Suunnitelma, syntyykö se alitajunnan luovana prosessina, ryhmätyön tuloksena vai autocad-työskentelynä, puhtaaksi piirtämällä ja yksityiskohtia hioen? Suunnitelma, onko se tuote vai teos?