Muoti ja suunnitelmat – 1960 luku

Luvattu sarjamme jatkuu 60-luvun hengessä. Maikilla on sininen kausi, hameet lyhenevät ja naiset kotelopukeutuvat. A-linja valtasi muodin Alvar Aallon keskustasuunnitelman vastatuulen syntyhetkillä. Arkkitehtuurissa betonin mestarit astuivat kentälle. Helsingissä puhuttiin metrosta ja Pasilan kehittämisestä.

1960 LUKU

1960 Hame lyheni

Maikki: Hiilihydraattipitoisesta ruoasta huolimatta pysyttiin hoikkina, liikuntaa tuli luonnollisella tavalla. Muoti muuttui kapealinjaisemmaksi ja alettiin vähän vahtimaankin omia linjoja. Käkkäräpermanentti häipyi ja hameet kapenivat. Häränverenpunainen pusero oli uskalias ostos jota mummo taas kommentoi. Tweed-liivihame oli melko suora kopio Audrey Hepburnin asusta elokuvassa Fanny Face. Kengissä piti tuolloin olla kiilakorko. Hame alkoi lyhetä lähelle polvea.

1965 Sininen kausi ja Jackie Kennedy

Maikki: Äidin viisikymmenvuotispäiville valmistin hänelle puuvillasatiinisen juhlapuvun ja itselleni vaalean sinisen villabuklee jakkupuvun, sekin Jackie Kennedy-tyyliin. Tummansininen mekko on koulutyö. Kävimme kerran viikossa leikkuuopistolla oppimassa kaavoitusta ja valmistimme vuosittain yhden vaatteen. Turussa ompelin paljon, vieressä oli hyvä kangaskauppa. Sininen kausi jatkui, olin hyvin tyytyväinen muodikkaaseen ulko-asuuni.

Jackie Kennedy oli muodin esikuva, Mary Quant markkinoi minihameen ja Suomessa käytiin viimeinen taisto auton pakkovaltaa vastaan, Smith -Polvinen oli teon alla

1968 A-linja ja Jean Seberg

Maikki: Kotiin palatessa minulla oli kevään viimeisen muodin mukainen A-linjainen, vaaleankeltainen pellavatakki ja ohut villakankainen, vekkihelmainen jakkupuku, jotka olin pääsiäisloman aikana ommellut. Hiukseni olin leikkauttanut Jean Seberg –tyyliin, aivan lyhyiksi. Takki oli niin muodikas, että Düsseldorfin ostoskadulla tultiin perääni kyselemään, mistä olin sen ostanut.

Muodin A-linjassa helmat heiluivat iloisesti, Aallon keskustasuunnitelmaa haudattiin, metrosta kiisteltiin, suomalaiset muotolijat astuivat maailmanmaineeseen

Tästä linkistä löydät aika tylsänomaisen katsauksen naisten muotiin 1960-luvun alkupuoliskolla, muoti on jokaisen naisen asia, sanotaan nousevan ”mannekinismin” muotikatsauksessa vuodelta 1963:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/naisten_kevatmuotia_vuodelta_1962_46238.html#media=46241

1960-luku elämässä ja arkkitehtuurissa
John F. Kennedy valittiin USA:n presidentiksi marraskuussa 1960. Alvar Aalto esitteli ensimmäisen kerran Helsingin keskustasuunnitelmaa virallisesti vuonna 1961. Tätä ennen oli käytössä suunnittelumateriaalia, mm. Aallon muistio: ”Yleisiä suuntaviivoja Helsingin kaupungin keskustan muotoiluun nähden 10.6.1960.” Jane Jacobsin “The Death and Life of Great American Cities” vaikutti meihin kaikkiin. Colin D. Buchanan työsti kuningattaren erikoiskomitean alaisena käänteentekevää teosta: “Traffic in Towns”, tämä tulevan autoajan raamattu tuli painosta 1963.
Mary Quantin vuonna 1965 lanseeraamasta minihameesta tuli maailmantrendi. Suurosen Futuro-talo ei saanut samaa menestystä. ”Alas auton pakkovalta” oli muhimassa, tämä autovastaisen taistelun viimeinen linnake valmistui vuonna 1969.

Katso Pertti Salolaisen lyhyt katsaus vuoden 1968 Lontoosta, klikkaa tuohon:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lontoon_minihamemuotia_1966_19467.html#media=19470

Muodissa A-linja valloitti ihmisten mielet, arkkitehtuurissa Aallon linja ei iskenyt tulta, oli alkamassa AA-linjan aatteelliset hautajaiset - väliaikaisesti. Betoniarkkitehtuurin mestarit nousivat. Leveitä hartioita kannattivat Aarno Ruusuvuori, Viljo Revell, Pekka Pitkänen ja Suomalaisen veljekset. Reima Pietilän betonin ja kuparin Dipoli valmistui 1966. Matti K Mäkinen suunnitteli teollisuussektorilla loisteliaita betonirakennuksia. Lappeenrannan suurmeijeri valmistui betonielementeistä vuonna 1965. Betonin mestareiden tyyli oli herkän askeettista.

Pentti oli sitikkarakastaja, ehdottomasti ainoa mahdollinen 60-luvun auto oli tämä kissa

Samaan aikaan suomalainen muotoilu eli vahvaa kautta. Timo Sarpaneva, Antti Nurmesniemi, Eero Aarnio, Yrjö Kukkapuro, he olivat maailmantähtiä. Marimekko, Armi Ratia ja hänen suojattinsa, myös ihana ystäväni Annika Piha, he menestyivät. Armi sanoi, että tulevaisuudessa naiset eivät käytä korsetteja tai rintaliivejä, ei sukkahousuja, eikä ehkä kenkiäkään.

Maikin käyttömuoti oli puolestaan sinistä, toiveikasta ja rauhallisen aistillista. Ehkä kotelohameissa ja A-linjassa oli yhtymäkohtia tuohon betonin mestareiden linjakkuuteen. Kyllähän tuo A-linjan helmakin heilahtaa Alvarin terassien malliin.

Elävän arkiston linkkinä löytyy Alvar Aallon toiveikas monologi keskustasuunnitelmasta, todennäköisesti vuodelta 1961:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/alvar_aallon_keskustasuunnitelma_14318.html#media=14319

1969 tehdyssä filmissä kollegamme Väinö Suonio pohtii Helsinkiä ja sen liikennettä vuonna 2000. Pohtijana on myös yleiskaava-arkkitehti Jaakko Kaikkonen, hän puhuu Pasilasta suurin toivein. Filmin johdantona oleva tulevaisuuden ennustamisen tajunnanvirta on mielenkiintoinen. Filmi sanoo, ettei huominen ole sama kuin tänään.

Klikkaa linkkiä, katso ja kuuntele tarkasti. Ajattele myös, että Smith-Polvinen oli julkaistu edellisenä vuonna ja nyt oli metropäätöksen vuosi. Oli pidettävä kieli keskellä suuta.
 http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/2000-luvulla_mika_tahansa_voisi_olla_mahdollista_82552.html#media=82542