Pisara ei ole eläin, se on kaupunkia

Pisara ei ole eläin

Blogin luonteeseen kuulunee keskustelu – vaikkapa itsensä kanssa. Kai se on myös eräs tapa dokumentoida – eläkeläiselle, kun ei ole enää apulaisia jotka arkistoisivat, eikä projektia jossa muistiinmerkittäisiin.

Eilenpä istuin Laiturilla kuuntelemassa Pisara-radan esittelyä. Tiedotuksesta vastaava toimisto kysyi: mikä eläin Pisara olisi, jos se olisi eläin. Samaa kysyi toinen tiedotustoimisto minulta, mutta koskien vanhaa firmaani WSP:tä. Ettäkö näin yksinkertaista? Nyt on näköjään trendi olla eläin. Sinänsä ajatusleikki on hauska. Libyan hommissa taannoin päätettiin sovittaa jokainen siellä ollut suomalainen koiraksi. Se oli helppoa ja kivaa. Minusta tehtiin bernhardilainen, mutta kaulassa roikkuva konjakkitynnyri oli kuulemma juotu tyhjäksi.

Vuorovaikutus ei saa olla yksisuuntainen katu

Mutta mennään lyhyesti takaisin Pisaran tiedottamiseen. Se tuntui olevan yksisuuntainen katu. Hermostuin tuolla tilaisuudessa, kun Jukka Tarkkala, minun vanha arvostettu alaiseni, erämaan kivien oppimestari, kertoi esiteltävän suunnitelman olevan ikään kuin pulkassa. Minähän luulin vielä voivani vaikuttaa paremman ratkaisun löytämisessä. Tiedottamista ei kannata harjoittaa yksisuuntaisen kadun periaatteella, kieltämällä vastavirta tai poikittainen liikenne. Ei ainakaan vuorovaikutteiseksi ja avoimeksi mainostettua tiedottamista.

Hyväksytyssä yleissuunnitelmassa Pisaran keskusta-asema on tasolla -45, kuvassa uusi asema on osoitettu turkoosilla värillä, liukuportaat johtavat Perunatorille ja Stokkalle, Forumiin, Narinkatorille ja Kamppiin, ne on merkitty punaisella

Minun suosikkini

Olen väittänyt Pisaran keskusta-aseman suunnitelmaa kyseenalaiseksi. Sitä se on. Saattaa olla, että kahta asiaa pitäisi vielä tutkia. Vaihtoehto 1 olisi aseman sijoittaminen metron pohjoispuolelle, korkeustasolle  -30, vanhan rautatieaseman alle.  Silloin Pisaran asemalaiturilta noustaisiin nykyiseen mahtavan komeaan aseman sisääntulohallin, tai sen kellarikerrokseen, asematunnelin tasolle. Toisessa päässä aseman liukuporras johtaisi Lasipalatsin aukiolle. Pisara metron pohjoispuolella olisi erityisen hyvä ratkaisu siksi että asema on ylempänä, lyhentäen liukuporrasmatkoja ja että se liittyy tyylikkäästi olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen. Erityisen tärkeää olisi hyvä yhteys Keskuskatuun, tulevaan Helsingin kävelykeskustan pääakseliin. Pikapysäköinnin poistaminen rautatieaseman edestä (ikuisuuskysymys) synnyttäisi aseman eteen hienon jalankulkualueen - kun siihen vielä istutettaisiin komeat puurivit, no laatikoihin, mutta silti.

Minun suosikkimallissani uusi asema sijoitettaisiin Saarisen päärautatieaseman alle tasolle -30, liukuportaat johtaisivat asemalaiturilta päärautatieaseman sisääntulohalliin asematunnelin tasolla, toinen liukuporras johtaisi Lasipalatsin sisäpihalle. Lisäksi tässä kuten kaikissa vaihtoedoissa yhteys metroasemalle alatasolla.

Toinen hyvä

Jos asema kuitenkin sijoitetaan tasolle -45, metron eteläpuolelle, niin kuin nyt on ajateltu, voitaisiin se saada nykyistä suunnitelmaa selkeämmin kytkeytymään olemassa oleviin kaupunkitiloihin siirtämällä asemaa hieman lähemmäksi metrorataa ja johtamalla liukuportaat Narinkatorille ja Kolmen sepän torille. Sijainti helpottaisi myös metroon vaihtoa, sillä eihän nyt voi olla totta, että Hakaniemi olisi metron ja junan päävaihtoasena, niin kuin hieman kökköinen video väittää.

Jos nyt kuitenkin harmaat eminenssit ovat päättäneet aseman sijoittamisesta metron eteläpuolelle, suuremmista kustannuksista huolimatta, yleissuunnitelman ratkaisua voisi parantaa sijoittamalla uusi asema hieman lähemmäksi metroasemaa ja rakentamalla liukuportaat Perunatorille ja Narinkkatorille, mahdollisuus olisi myös rakentaa liukuporras suoraan Keskuskadulle

Liukuportaita on vähennettävä ja keskitettävä, ihmiset haluavat kulkea kadulla

Molemmissa esitetyissä vaihtoehdoissa on vain kaksi pääliukuporrasta. Tämä on realistista. Nykyisen suunnitelman viisi pääliukuporrasta on aivan liikaa jo kustannussyistä. Asiaan liittyy toinenkin kummallisuus: mitä sanovat tulevan kävelykeskustan kivijalkaliikkeet kun kaikki matkustajat Pisaralta johdetaan suoraan keskustan suurtavaratalokortteleiden sisälle, eikä katutilaan, jossa ihmisten luulisi mielellään kulkevan. Huom! Kaikki eivät ole menossa shpopailemaan, kaupunkia on voitava kokea ilman tätä pakkoa!