Suomen rakennus- ja suunnitteluvienti keskittyi suurina vuosinaan Lähi-itään
Tämä blogi esittelee suuren tutkimusmatkailijan, yliopistoprofessori Georg August Walliniin 1800-luvun alkupuoliskolta tekemiä matkoja Ottomaanien valtakunnassa. Mutta pieneksi yhtymäkohdaksi myöhempään suomalaisuuteen ja suomalaisten rakentajien suureen menneisyyteen hiekkamaissa tämä kuva, joka näyttää suomalaisten rakentajien ja suunnittelijoiden kohteet runsas sata vuotta Wallinin aikaa myöhemmin. Samassa kuvassa on nähtävissä Wallinin matkat värillisillä viivoilla. Mainitaan monelle tuttuja rakennus- ja suunnitteluviennin kohteita: Bagdad, Mosul, Riyadh, Jeddah, Dammam, Medina, Teheran, Damaskos, Latakia, Amman, Tripoli, Ras Lanuf, Benghasi, Jufra, Tobruk, Beni Walid – ja monia muita. Mutta sekin on jo menneisyyttä.
Suomalaisen rakennus- ja suunnitteluviennin kohteita 1970–1990 -luvuilta (merkitty tähdellä) ja Wallinin reitit 1840-luvulta
Tutkimusmatkoilla arabien parissa
Georg August Wallin syntyi Ahvenanmaalla vuonna 1811. Hän kävi Turun katedraalikoulua. Turun palossa hän toimi 16 vuotiaan innolla sammutusmiehenä, oma koti kuitenkin paloi ja hän jatkoi koulunkäyntiään Raumalla. Wallin valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistossa vuonna 1836 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1839. Hänestä ei siis ollut Himasen kilpailijaksi, sillä väitellessään hän oli 28-vuotias. Väitöskirjan aiheena oli muinaisen arabian ja nykyarabian kielelliset eroavaisuudet. Jatko-opiskeltuaan arabiaa ja persiaa vuosina 1840–1841 Pietarissa hän sai matkastipendin Egyptiin, Arabian niemimaalle ja Jemeniin.
Matkan julkilausuttuna tavoitteena oli tutustuminen 1800-luvun "fundamentalistien" eli wahabiittien oppeihin; nämä olivat tuolloin nousseet Arabian niemimaalla noudatetun islamin määrittäjiksi. Wallinin henkilökohtaisina motiiveina voidaan mainita kamarioppineisuuden vierastus ja halu päästä pois "Euroopan ylellisyydestä, turhamaisuudesta ja ylen määrin hienostuneesta sivistyksestä", sekä - ei vähäisimpänä - haavekuva islamilaisesta idästä eräänlaisena eroottisen eskapismin luvattuna maana. (Kansallisbiografia)
Tuohon aikaan Wallinin kohdemaat kuuluivat Ottomaanien suureen valtakuntaan, Suomi taas oli Venäjän suuriruhtinaskunta. Runsaat 15 vuotta ennen matkan alkua Kreikka oli itsenäistynyt osmanien vallasta. Venäjän lisäksi itsenäistymistä edesauttoivat Englanti ja Ranska. Juuri ennen Wallinin matkaa sulttaani Abdülmecid I oli kärsinyt lievähkön tappion Egyptin varakuninkaan joukoille. Tilanne ei siis ollut täysin rauhallinen matkaa valmisteltaessa. Rauha tehtiin kuitenkin 1840, ja Muhammad Ali Pasha sai oikeuden edelleen hallita Egyptiä ottomaanien alaisuudessa. Venäjän suhteen tilanne oli rauhallinen kunnes Venäjän ja Osmanien valtakunnan välillä alkoi Krimin sota (1851–1854), mutta sodan alkaessa Wallin oli jo kotimaassa. Hän menehtyi matkojensa vaivoihin 40-vuotiaana, vuonna 1852.
Georg August Wallinin muotokuva roikkuu Yliopistomuseon 4. kerroksen seinällä Snellmaninkatu 3:ssa Fredrik Castrenin naapurina
Elämä beduiinien parissa kiehtoo, erityisesti vieraanvaraisuus
Wallin (Abd al-Wali) rakastaa elämää aavikolla, hän ei pidä kaupunkilaiselämän teennäisyydestä. Hän ei myöskään pidä siitä, että ”kansalla on liian paljon uskontoa ja liian vähän moraalia.” Hän kirjoittaa: ”Minun oli vaikeata ratkaista kumpi oli Herralle otollisempi, sekö, joka meni Mekkaan ja polvistui hänen luulotellun talonsa edessä, peseydyttyään ensin Zemzemin vedellä vai, sekö, joka meni Jerusalemiin polvistumaan Pojan haudalle ja suutelemaan sen marmorilaattaa, kylvettyään Jordanissa?”
Wallin taisi olla kunnon luterilainen, koska hän sanoo paikallisista näin: ”Mitä sinua hyödyttää, olet sitten kristitty tai muslimi, tehdä toivioretki elämäsi aikana Jerusalemiin tai Mekkaan, jollei koko elämäsi ole toivioretkeä Herran luo?”
Wallin pitää beduiinien vieraanvaraisuudesta: "Vieraanvaraisuus on heidän vääjäämättömin hyveensä, niin luontainen, että siinä tuskin mitään ansiota nähdäänkään." Hän jatkaa: "Meillä kävi alituiseen vieraita, ei mennyt päivääkään, ettemme saaneet suurta tai pientä vierasjoukkoa kestitäksemme. Arabien (tarkoittaa tässä beduiinien) vieraanvaraisuutta käytetään usein väärin, ja on miehiä, jotka vaeltavat heimon luota toisen luo eläen vain muitten niskoilla. Yleisesti ottaen he ovat puheliasta, miellyttävää, ystävällistä väkeä, mutta eivät juuri lainkaan erota omaansa toisen omasta; etenkin kaikki syötäväksi kelpaava on heille yhteistä.
Sukulaisia ei saanut ryöstää
Beduiinit saivat huomattavan osan toimeentulostaan myös ryöstelemällä. Se, mikä heimo sai ryöstää toisen, oli tarkoin säädeltyä. Sukulaisheimoja ei voinut ryöstää. Yksikin sukulaisheimon edustaja matkaseurueessa pelasti kaikki ryöstöltä. On näet lakina, että jos seurassasi on joku henkilö siitä heimosta, jonka luo kuljet, vaikkapa vihamielisenkin, niin ei tällä heimolla ole mitään oikeutta tehdä sinulle pahaa tai ottaa omaisuuttasi. ”
Naiset hallitsivat pensaspartoja
Naisten asema kiinnostaa Wallinia: "Muuten on huomautettava, että naiset aavikolla (vähemmän kuitenkin kuin kaupungeissa) pitävät miehiä ankaran tohvelivallan alla, niin mahdottomalta kuin se tuntuukin katsoen siihen surkeaan asemaan, jossa he yleensä ovat itämailla. Mutta nainen on kaikkialla maailmassa samanlainen, ero riippuu enimmäkseen miehistä, joiden on pidettävä heitä ohjaksissa. Itämaiden miehet, jotka useinkin ovat sielultaan heikkoja, kykenevät vain vähäisessä määrässä saamaan henkistä valtaa naisiin, vaan nämä, vaikka ovatkin suljettuja harim-vankilaansa, usein johtavat pensaspartaisten miestensä toimia."
Wallinin matkareitit, 10 000 km maamatkaa ja 6 000 matkaa merillä ja Tigrisvirralla
Wallinin 16 000 kilometriä
7/1843-12/1843. Wallinin matka Suomesta Marseillen ja Konstantinopolin kautta Alexandriaan oli seikkailu sinänsä. Matkaan kului pysähdyksineen 6 kuukautta.
7/1844-8/1844. Ensimmäinen matka oli harjoittelua, se suuntautui Alexandriasta Tantaan, Niilin suistoalueella, matkaa tuli edestakaisin vaivaiset 260 km. Matkalla oltiin yksi kuukausi.
10/1844-1/1845. Toinen matka tehtiin Kairosta Niiliä pitkin purjehtien Luxoriin, Assuanille ja Wadi Halfaan, Niilin edestakainen matka oli pituudeltaan 2 800 km. Matka kesti kokonaisuudessaan 2,5 kuukautta.
4/1845-3/1846. Kolmas matka suuntautui Kairosta Nakhlen, Ma’anin ja Tafilen kautta Dzofiin ja edelleen Hailin kautta Medinaan, Mekkaan ja Jeddaan, maamatkaa kertyi 2 600 km, Jeddasta laivalla Suezille tehty merimatka oli 1 200 km ja sieltä maitse Kairoon loppuverryttelynä 160 km. Matka kesti yhden vuoden.
12/1846-6/1847. Neljäs matka Kairosta Siinain Pyhän Katarinan luostarin ja Mooseksen vedeniskuvuoren kautta Akaban lahdelle ja edelleen koukkauksena Siinain Nakhlen kautta takaisin Jordanin laaksoon, edelleen Hebroniin, Betlehemiin, Jerusalemiin, Baalbekille ja Jerikon kautta Jaffaan ja edelleen rantaa pitkin Nasaretiin, Hermoniin ja Safadiin, josta Golanin kautta Damaskokseen, sieltä Bekaan laakson ja Zahlen kautta Beirutiin, maamatkaa kertyi 1 900 km, Beirutista matkustettiin kotiin Kairoon laivalla 600 km. Matkan kestoksi tuli vajaa 7 kuukautta.
12/1847-6/1849. Viides matka suuntautui Siinain eteläkärkeen Torin kaupungin kautta, josta laivalla Arabian niemimaalle Muwailehiin, sieltä Tebukin ja Teiman kautta Hailiin, josta suorinta reittiä muinaisen Kufan kautta Bagdadiin, sieltä Kerendin kautta Isfahaniin ja edelleen Shiraziin ja satamakaupunki Abi Siriin, matkaa Kairosta Abu Siriin tuli Siinain eteläkärjen pieni merimatka mukaan luettuna 3 800 km. Abu Siristä laivamatka Basraan ja edelleen Tigris-jokea pitkin Bagdadiin oli 1 000 km. Bagdadista matkustettiin jälleen dromedaareilla Damaskoksen kautta Beirutiin, matkaa kertyi 1 000 km. Beirutista Wallin lähti laivalla Alexandrian kautta Lontooseen. Persian matkan kesto oli puolitoista vuotta.
10 000 kilometriä kamelilla ja kävellen, 6 000 km laivalla
Wallinin matkojen kokonaispituudet Arabiassa olivat maamatkojen osalta 10 000 km ja merimatkojen osalta 6 000 km. Aikaa tähän matkustamiseen hän kulutti noin 3,5 vuotta. Hän oleskeli alueella yhteensä 4,5 vuotta. Tämän matkustamisen päälle tulee menomatka Suomesta Alexandriaan Konstantinopolin kautta sekä kotimatka Beirutista ja Alexandriasta Lontoon kautta. Menomatkaan kului 6 kuukautta ja paluumatkaan 10 kuukautta. Näihin matkoihin sisältyi oleskelua ja työskentelyä eri paikoissa.
Ahlan wa sahlan
Kohtaavatko tiet jossain?
Miksi olen niin kiinnostunut tästä tiedemiehestä ja matkailijasta lähes 200 vuoden takaa? Itse kuljin varmaan arabien joukossa kymmenkertaisen matkan, mutta se tapahtui autolla kiitäen puolitoistasataa kilometriä tunnissa pitkin punaisen hiekan ympäröimiä asvalttiteitä. Mutta ihmiset, nuo beduiinit ja berberit, niissä oli jotain sellaista, joka luo linkin Wallinin tarinoihin. Nuo ihmiset olivat - ja ovat - tietyllä tavalla luonnonkansaa, juuri hiekalta paikalle kävelleitä. Siinä on jotain samanlaisuutta suomalaisuuteen, mekin olemme juuri korvesta paikalle kävelleitä. Tästä lähtökohdasta syntyi luottamus. Siinä on paljon samaa mistä Wallin kertoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti