Elielinaukio, se panee miettimään!

Elielinaukiossa on yksi maaginen sana, se on aukio. Nyt esillä olevissa kilpailuehdotuksissa tuo aukio aiotaan poistaa. Tulee läpikulkupaikka. Voisiko aukion sittenkin säilyttää? Onhan ennenkin päätösvalmiita ehdotuksia voitu perua. Niitä on tietysti monia, mutta esimerkeiksi sanon Puu-Käpylän pelastamisen vuonna 1959 arkkitehtikilpailun voittaneen ehdotuksen hyllyttämisellä ja Katajanokan kanavan pelastamisen nuorten arkkitehtien ehdotuksella vuonna 1964. Tässä viimeksi mainitussa operaatiossa sain itsekin olla mukana, vaikken arkkitehti olekaan. Siitä olen kirjoittanut blogin: http://penttimurole.blogspot.com/2016/09/katajanokan-kanava-aallon-keskusta-ja.html

Vieläpä ryhdyin pelleilemään ja sijoitin maailman kolmanneksi korkeimman asuinrakennuksen, nyt korkean rakentamisen huuman kunniaksi aukion keskelle. Se on 432 Park Avenue Manhattanilta. Siinä on 85 kerrosta ja korkeutta riittää 426 metriä eli kuusi kertaa Stadionin tornin korkeus. Se on Manhattanin miljardöörikadulla ja näköalat ovat keskuspuistoon. Elielin aukiolle sijoitettuna tornilla turvattaisiin näkymä Lappiin, joka kuulemma Kiasmaa rakennettaessa menetettiin. Ja onhan siinä meidän oma keskuspuistomme näköperspektiivissä. http://penttimurole.blogspot.com/2020/09/elielilla-leikki-leikkina-voittaako.html

Nyt on siis offensiivin paikka. Vaikka myöhässä ollaan. Kaikkeen kyllä aikanaan tottuu. Triplakin alkaa näyttää jo alkua paremmalta. Kai sitten totun tuohon Elieliinkin - jos aika sallii. Blogisti saa kuitenkin näitä mietteitä vapaasti esittää ja siinä nyt tartun tilaisuuteen.

Maailman aukioita

Kaupungissa aukiot ovat helmiä. Kaikki muistavat Sienan Piazza del Campon, Venetsian Markuksen torin, Brysselin Grand-Placen, tai onnelliset ehkä Bergamon Piazza Vecchian, Rooman Piazza Navonan, Luccan Piazza Anfiteatron. Onko Bergamon tori teille tuttu? Itse maestro Corbusier piti sitä maailman kauneimpana torina. No, katso itse: http://penttimurole.blogspot.com/2014/10/kauneinko-toriaukio.html .

Liisan herkkua on kylläkin itsensä Michelangelon suunnittelema Piazza de Campidoglio Roomassa. Siinä estetiikka ja arkkitehtuuri ovat pääosassa.

Jokaisessa hienossa kaupungissa on mahtavia aukioita ja myös intiimejä aukioita. Kaupungeissa tori tai aukio on keskeinen paikka, kokoontumisen paikka ja kohtaamisen paikka. San Giminianon Piazza del Duomo tai Firenzen Piazza della Signoria ovat mielessä. Pariisin Place Vendôme hurmaa, mutta ehkä vielä enemmän Montmartren Place de Tertre, ei ehkä kuitenkaan itse torin vuoksi (liikaa taulukauppiaita), vaan perinteisten kapakoiden vuoksi – onko niitä enää? Le Grenier minun kuppilani – pois muuttanut! Tallinnan Raekoja Plats on suomalaisille tuttu. Oliko se Paloheimon Eero, joka sanoi sitä yhdeksi maailman kauneimmaksi toriksi. Helsingissä on myös hienoja aukioita. Senaatintori, Rautatientori ja Kasarmitori, Kauppatorista nyt puhumattakaan. Eivät kuitenkaan varsinaisia kohtaamispaikkoja. Vuotavat nurkista. Töölöntori on saamassa arvokkuutta, kunhan uudistus etenee. Fredan tori on hieno intiimi aukio. Uusista aukioista liian suuri Narinkkatori on helsinkiläisten läpikulkupaikka. Töölönlahdelle ei valitettavasti torin tai aukion teko toivotulla tavalla onnistunut. Siellä pyörii kuitenkin runsaasti nuorisoa. Skeittilaudat kolisevat. Liittyikö alueen epämääräinen laajuus sitten vanhojen makasiinien tietoiseen tai tiedostomattomaan tuhoutumiseen? Kanavatkin jäivät tekemättä. Liisa tuossa vieressä määrittelee hyvän torin tai aukion sellaiseksi, joka valuu sisäänpäin, huono on taas sellainen joka vuotaa nurkista. Pohdimme Suomen hienointa toria. Olisiko Mikkelin tori, tai olisiko Hämeenlinnan tori vai pitääkö tässä mainita ”Mualiman napa”, Kuopion tori? Onko kannen päälle rakennetuista toreista mihinkään? Miten on Tallinnanaukio? Nyt useiden torien alle on tehty parkkitilaa. Hyvää ja huonoa: kannella eivät ainakaan puut kasva, paitsi isoissa laatikoissa. Tämä se on ongelma Elielilläkin. Moni on siihen ehdottanut viheriöivää puistoa.

Minun ykköspaikkoihini maailmassa kuuluu aukioita, myös muuta, jos kiinnostaa klikkaa tuohon: http://penttimurole.blogspot.com/2018/03/

Mitä on esitetty?

Eliel Saarinen ei esittänyt Munkkiniemi-Haaga -suunnitelmassa Asema-aukiota laajennettavaksi, alue jäi ratapihan käyttöön. ”Stor-Helsingfors” -suunnitelmassa asema siirtyi Pasilaan ja läntinen asemasiipi purettiin, alueesta tuli pohjoiseen johtavan Kuningas-Avenyyn alkupiste.

 Vuonna 1962, Alvar aalto esitellessään keskustasuunnitelmaansa sanoi näin: ”Uusilla julkisilla rakennuksilla on taipumus yhteistoimintaan. Noin sadan vuoden ajan ovat julkiset rakennukset olleet Euroopassa jonkinlaisen pallopelin objekteja – niitä on sijoitettu sinne, missä jonkinlainen tyhjiö on ollut olemassa.”

Nyt tämä tyhjiö on Elielinaukio. Miten Alvar aikoinaan käsitteli Elielinaukiota?  Alvar Aalto oli detaljien ja miljöiden mestari. Kaupunkisuunnittelun tasolla ja erityisesti Terassitorilla mittakaava katosi. Hän puhui piazza triangolosta, Markuksen torista Venetsiassa ja piti sitä terassitorien esikuvana. Mittakaavaltaan Markuksen tori on yhdistetyn Elielinaukion ja Asema-aukion kokoinen. Asema-aukiot jäivät Alvarin suunnitelmissa, niin vuonna 1964 valmistuneessa varsinaisessa keskustasuunnitelmassa kuin vuonna 1971 valmistuneessa ”miljöösuunnitelmassa” oudon vähäpätöiseen asemaan ja suorastaan suunnitelman ulkokehälle. Postin sivulle oli esitetty aukion julkisivuksi soveltuvaa massaa ja nykyisen asemahotellin kohdalla oli pieni poikittainen massa. 1964-suunnitelmassa se oli kannen reuna, 1971-suunnitelmassa se oli siltarakenne, jonka alta kulki liikenne. Tiedänhän minä, olin mukana. Kuvassa on Markuksen tori samassa mittakaavassa. Havaitaan että tuollainen torien helmi mahtuisi aukiomitoiltaan Elielinaukio-Asema-aukiolle. Niukin naukin, mutta kuitenkin.

Kamppi-Töölönlahti aatekilpailussa vuonna 1986 kukaan kolmesta voittaneesta ei jättänyt asema-aukiota varsinaiseksi aukiotilaksi. Tila joko täyttyi rakennusmassalla tai sen läpi johti laaja puistokatu. Ehkä Arto Sipisen ehdotuksessa oli eniten aukiotilaa. Janne Söderlund oli sijoittanut aukiolle lähinnä nykyisiä kilpailuehdotuksia vastaavan rakennusmassan. Olipa ”Jallis” Jallinojan lunastetussa ehdotuksessa nykyisen asemahotellin paikalla jopa pienoinen pilvenpiirtäjä, kansalaistalo. http://penttimurole.blogspot.com/2020/09/tyhjan-tilan-suunnittelun-ankara-debatti.html

Helsingillä on yksi potentiaalinen aukio

Se on Elielinaukio, nyt bussipysäkkinä, mutta tulevaisuuden mahdollisuutena. Tämä mahdollisuus aiotaan menettää. Saa kai siitä kirjoittaa? Vaikka ei saisikaan, nyt kirjoitan.

Nyt on siis esitteillä kaksi kilpailussa valittua jatkokehitelmää. Ne ovat hieman muuttuneet alkuperäisistä.

Kilpailuehdotukset olivat saaneet muutoksia toisessa kilpailuvaiheessa. Ylempi kuva esittää alkuperäistä ja alempi kuva toisen vaiheen ehdotusta. Varmaan jotain syvällistäkin, mutta päältä katsottuna Klyygan rakennus Postin kulmalla näyttää hieman madaltuneen ja aseman puoleisen katon terassimaailmaa on hillitty. Klyygassa on 27500 k-m2 maan pinnalla, se on siis vain hitusen pienentynyt, sillä ensimmäisen vaiheen kerrosala oli 30000 k-m2. Alberon jalanjälki on hieman kaventunut. Alberossa on suuri kerrosalamuutos. Maanpäällinen kerrosala oli ensimmäisessä vaiheessa 37450 k-m2 ja nyt toisessa vaiheessa 28600 k-m2.

Kerrokantasi

Helsingin ”kerrokantasi” -palvelussa ehdotuksiin on tullut runsaasti kommentteja. Nyt juuri niitä näyttää olevan viitisen sataa. 63 % vastaajista haluaa säilyttää aukion aukiona, usein vihreällä ehostettuna, 17 % pohdiskelee erityisesti sitä miksi kaupunki tällaista kyselee, kun ei kuitenkaan välitä mitään vastauksista. 13 % vastaajista ilmoitti kannattavansa Alberoa ja 7 % Klyygaa. Moni vastaajista vertasi kielteisessä mielessä Alberoa Enson taloon Katajanokalla. Klyygaa taas pidettiin puhtaasti neuvostoliittolaisena tuotteena. Johtuneeko Viipurin terassihotellista, joka on Perusyhtymän aikanaan rakentama, suomalaisten tuttu. Triplakin saa useita kielteisiä vertauskohteita. Moni sanoo Helsingin olevan täynnä rumia rakennuksia ja nyt olisi tulossa yksi lisää. Sitä pakosti pohtii tällaisen kansalaispalautepalvelun mielekkyyttä. Ikään kuin avoimuutta, mutta todellisuudessa somemellastelua. ”Paskaa” oli usein toistuva arviointi. Syyllistyinkö itse samaan mellasteluun, oliko tuo disinformaatiota? Tarkistin asian, tuo haiseva sana olikin mainittu vain neljä kertaa. Näin se lipsuu.

Oli vielä tavanomaisesti pantava nuo rakennukset Google Earthiin ja katseltava niitä massoina. Ei tietysti juuri oikean kokoisina ja muotoisina, arkkitehtuurille hallaa tehden, mutta jonkinlaisina suurpiirteisinä rakennusmöhkäleinä kumminkin. Siinä ne ovat väsyneinä keskellä potentiaalista aukiota. Korkein massa kummassakin on Postitalon korkuinen.

Olisiko aukio vielä mahdollinen?

Aukio olisi tietysti mahdollinen, jos rakentaminen jätettäisiin silleen. Mutta olisiko aukio mahdollinen, jos rakennettaisiin? Jos rakennettaisiin toisella tavalla ja hieman pienemmällä volyymilla. Millä volyymilla? No jos vaikka 25000 kerrosneliömetrillä. Rakennettaisiin Holiday Inn hotellin eteen 7000 kerrosneliön lisärakennus, joka voitaisiin silloilla liittää nykyiseen hotelliin. Postin sivurakennuksen eteen rakennettaisiin toinen rakennus, hyvinkin 18000 kerrosneliömetriä. Sen ja postirakennuksen väliin voitaisiin tehdä katettu kauppagalleria. Elielin aukio säilyisi aukiona. Miksi?

Miksi aukiota tarvittaisiin? Vastaus: Elielin aukio on ratkaiseva linkki Helsingin kävelykeskustaa suunniteltaessa. Siihen liittyy Keskuskadun kävelykadun jatkaminen yli Kaivokadun, siihen liittyy Rautatieaseman pääjulkisivun vapauttamien sitä vitsaavista muutamista parkkipaikoista, siihen liittyy Laajasalon ratikan päätepysäkin välttämätön siirtäminen Rautatientorille. Ratikkalinja voitaisiin hyvinkin johtaa Kaisaniemenrantaa ja Kaisaniemen puistokujaa Läntiselle teatterikujalle ja siitä aseman eteen Rautatientorille. No, käy tämä kyllä nykyisten Kaisaniemenkadun ja Vilhonkadun reittien kautta, mutta ruuhka, ruuhka, liikaa raitiovaunuja. Ja voitaisiinko Kaisaniemenkadun murtokatuosasta tehdä kävelykatu, sekin askarruttaa. Keskustaan saattaa liittyä myös kauempana tulevaisuudessa olevia kehityskulkuja. Minun mielikuvituksessani sellainen voisi olla Ratakatujen suuri galleria Töölönlahdelta Marialle. Ole huoletta, en hävittäisi Baanaa, se olisi gallerian osa.

Joku sanoo Helsingin keskustan olevan pelkkää tyhjää tilaa, pelkkää aukiota. Oliko se Jussi tuossa vieressä, vai oliko se Juuso, kiinteistökehittäjä. Oikeita rajattuja toreja aseman seudulla on kuitenkin vain kaksi, Rautatientori ja Narinkkatori. Tarvitaanko siis uusia aukioita? Minä ajattelen omia askeleitani – muinoin. Nousin bussista Rautaientorilla Fennian edessä, siitä kävelin aseman läpi Asema-aukiolle, nuo ovet ja ovenkahvat, niissä on nostalgiaa. Asema-aukiolla ihailin vossikoiden rivistöä, siitä askellus jatkui Mannerheimintien Arkadiankadulle, siitä matka jatkui rauhallisissa merkeissä pitkin Nervanderinkatua. No, ainakin 3000 kertaa. Olen siis kokemusasiantuntija. Saattaapa olla, että reitti nyt kulkisi Elielin kautta kansalaistorille ja sieltä Musiikkitalon ohittaen Cygnaeuksenkadulle. Haluaisin tuon Elielin aukion. En vain kaupan paikkana tai läpikulupaikkana vaan toimivana, upeana kaupunkitilana. Siitä syntyisi mahtava Espa-Keskuskatu-Kaivokatu-Eliel-Töölönlahti -akseli.

Pallopeli

Saatat pitää tätä kirjoitelmaa tarpeettomana ja vailla asiantuntemusta. Asiaa tuntematon se saattaa olla, mutta ei tarpeeton. Minulle se oli tarpeellinen. Huonomminkin aikaansa voi käyttää. Oli saatava sanottua mielipiteensä. Mielipiteistä huolimatta asia tulee etenemään omaa rataansa. Mikään ei muutu. 60 sekunnin ihme ei tähän pure. On katkeraa joskus ajatella hetkeä, joka vielä oli olemassa: NYT. Rautatientorin seutu on Helsingin sydän. Se on tärkein osa tulevaa kävelykeskustaa. Se ei saa olla paikka jossa ”rakennukset ovat jonkinlaisen pallopelin objekteja – niitä on sijoitettu sinne, missä jonkinlainen tyhjiö on ollut olemassa”.

Täytyykö nyt vielä pyytää anteeksi kaikilta arkkitehtiystäviltäni, kun olen mennyt sorkkimaan heidän armoitetulle reviirilleen hulluilla ehdotuksilla? No, pyydetään sitten, anteeksi!