Elielillä leikki leikkinä, voittaako puikko, möhkäle tai tyhjä tila?

 

Keskustelu korkeasta rakentamisesta tuntuu jatkuvan. Nyt juuri Hesarissa joku kirjoitti siitä, että Elielille sopisi korkea torni. Ihan oikealla pilvenpiirtäjällä eli hoikalla tornilla voitaisiin tekstin mukaan korvata suuri umpimassa. Miten niin korvata? Onko joku luvannut alueelle umpimassan rakennusoikeuden? Tuo umpimassa alustavien kutsukilpailutietojen mukaan olisi saattanut olla 40000 kerrosneliötä. Jos nyt sama massa sijoitettaisiin oikeaan pilvenpiirtäjään niin mihin korkeuteen se nousisi? Otetaan esimerkiksi muutama hyvä pilvenpiirtäjä maailmalta ja leikitään. Mutta sitä ennen voisi vaikkapa lukea https://penttimurole.blogspot.com/2020/09/tyhjan-tilan-suunnittelun-ankara-debatti.html

 Eiffel-torni on antenneineen 324 metrin korkuinen. Vuoteen 1931 se oli maailman korkein rakennus. Silloin Empire State Building ohitti sen korkeudessa 57 metrillä. Nyt jos katsoo yli 350 metrin rakennuksia maailmassa havaitsee niitä olevan 74 kappaletta ja rakenteilla sellaisia on 37 kappaletta. Kiina on ykkösmaa.  56 % rakennetusta tai rakenteilla olevista yli 350 metrin rakennuksista on Kiinassa. Kakkosena on Dubai 13 % osuudella. Perinteinen pilvenpiirtäjämaa USA on surkeasti kolmantena 10 % osuudella. Euroopassa yli 350 metrin pilvenpiirtäjiä löytyy yksi kappale Pietarista ja kaksi Moskovasta. EU-maissa näin korkeita rakennuksia ei ole lainkaan.

 Nyt on muotijuttu tehdä superhoikkia pilvenpiirtäjiä. Ne eivät kuitenkaan sovellu silloin kun tavoitellaan yhden kilometrin korkeutta. Se on nyt se tavoite. Pitäisi päästä ohi Dubain Burj Khalifan. Nämä maailman korkeimmat rakennukset eivät ole superhoikkia. Niissä on vielä usein ylöspäin suippeneva muoto. Silloin kun tehdään pelkkiä asuntotorneja, pyritään superhoikkiin. Ei ole ihme, että meidänkin sijoittajamme ryhtyvät haaveilemaan superhoikista. Superhoikat ovat nimittäin nousseet rikkaiden mielitietyiksi Manhattanilla. Uusissa huippukohteissa neliöhinnat pyörivät 100000 euron pinnassa. Tietyn yksityisyyden takaa se, että yhteen kerrokseen mahtuu korkeintaan kaksi asuntoa. No ei näihin superhoikkiin liikaa asuntoja ja asukkaita voi työntääkään tai kohta ei kerroksiin muuta mahdukaan kuin hissit. Ei niihin yksiöitä tai kaksioita työnnetä.  Superhoikaksi nimitetään rakennuksia, joiden korkeuden suhde pisimmän maantasosivun on yli kymmenen. Meillä ei ole sellaisia rakennuksia olemassa eikä edes suunnitteilla.

Panenpa nyt Elielin aukiolle maailman kolmanneksi korkeimman asuintornin. Se on 432 Park Avenue Manhattanilta. Siinä on 85 kerrosta ja korkeutta riittää 426 metriä eli kuusi kertaa Stadionin tornin korkeus. Se on Manhattanin miljardöörikadulla ja näköalat ovat keskuspuistoon. Elielin aukiolle sijoitettuna tornilla turvattaisiin näkymä Lappiin, joka kuulemma Kiasmaa rakennettaessa menetettiin. Ja onhan siinä meidän oma keskuspuistomme näköperspektiivissä. Meidän keskuspuistomme on pinta-alaltaan lähes kaksinkertainen Central Parkiin verrattuna. Talo on muuten 28 metriä leveä ja niinpä se sopisi mainiosti Vltavan talon taustahahmoksi, joka on kutakuinkin saman mittainen. Talo kuuluu maailman hoikimpiin. Korkeuden suhde leveyteen on 14:1. Jos 40000 kerrosneliötä riittäisi, kuten kutsukilpailun ohjelmoinnissa on ajateltu, niin tämän rakennuksen korkeuden voisi pudottaa kuvan esittämästä 85 kerroksesta 60 kerrokseen. Silloin korkeuttakin olisi vain 300 metriä.

Leikki leikkinä

Olinhan tätä korkeata rakentamista pohtinut jo aiemmin. En aivan yhtä leikkisästi kuin nyt, mutta kuitenkin. Se on kummallinen ilmiö. Kun siihen korkean rakentamisen rummutukseen tottuu, sille tulee jotenkin immuuniksi. Veltostuu, ei jaksa vastustaa. Eikä ole aivan varma vastustamisen perusteista. Mieluummin kuitenkin periaatteesta vastustaisi.  Ja pian kun Helsinki on menetetty sitten ei ole enää mitään väliäkään. Kun kaikki meni, niin menkööt loputkin. Tällaista kirjoittelin: http://penttimurole.blogspot.com/2018/10/kierran-tornikeskustelua-niin-kuin.html

Meillä ei vielä ole, mutta pian on pari rypästä pikkutorneja ja on sitten muutamia yksittäisiä pikkutorneja. Ei tämä nyt ole mikään ”pelastakaa Helsinki torneilta” -kampanja, kunhan kyselen itseltäni miksi. Miksi! Onko se kansainvälisen kilpailukyvyn tai onko se maan puutteen vuoksi? Onko se siksi että ihmisiä pitää saada asumaan lähelle raideliikenneasemaa tai siksi että syntyisi suosiollista jalankulkukaupunkia?  Vai onko syynä se, että suunnittelijoille ja rakentajille on tarjottava tilaisuus harjoitella korkeaa rakentamista menestyäkseen kansainvälisillä markkinoilla. Vai olisiko niin että korkealla rakentamisella voidaan tuottaa halvempia ja kohtuuhintaisia asuntoja? Vai onko kysymys siitä, että kaupunkikuvamme vaatii maamerkkirakennuksia? No, mikään näistä syistä ei ole kelvollinen. Kysymyksessä on puhdas mielipide ja halu olla niin kuin muut. Kun muualla, etenkin Kiinassa ja Gulfin alueella tehdään korkeita niin miksei meilläkin. Kunhan edes muutama torni saadaan pystyyn, maksoi mitä maksoi. Manhattan on ihana paikka. Se on kuitenkin saavuttamattomissa.

Hoikkuus on tavoite, meillä syntyy pökkelöitä

Kalasataman torneissa rungon leveys on 26 metriä ja korkeus 134 metriä. Siitä tulee hoikkuuskertoimeksi 5,2. Pökkelö on. Kalasataman Majakka onkin toistaiseksi Suomen korkein rakennus. Pasilaan on tulossa 180 metrin rakennus. Pasilassa käydään nyt kiistaa. Alkuperäisissä kilpailuehdotuksen mukaisissa taloissa oli kolmiomainen pohja. Miten sen mittaisi? No sanotaan, että otetaan pois mitasta 20 %. Sivumitta oli 40 metriä ja nyt minun hoikkuuslaskelmassani 32 metriä. Korkeus oli korkeimmillaan 180 metriä. Hoikkuuskertoimeksi tulee 5,6. Nyt taloja halutaan paksuntaa. Oliko se kolmella metrillä? Hoikkuuskerroin putoaa tasolle 5,1.  Ei näytä kelpaavan superhoikaksi. No, leikkilaskelmahan tämä on.  Maailman korkeimpien asuintalojen hoikkuuskertoimet ovat 15-25 tasolla. Huimia siis. 18 metrin runkomitalla tehdään 450 metrin korkuisia taloja. No, sehän on nyt maailmanennätys tältä vuodelta. Edellinen oli vuodelta 2015. Runkomitta 28 metriä ja korkeus 425 metriä. Se on huimaa insinööritaitoa. Tässä tulee aivan oman perinnefirman uusien omistajien puolesta ylpeäksi, sillä kolmen maailman korkeimman hoikan pilvenpiirtäjän konstruktöörinä on ollut WSP. Eikä sekään näytä riittävän, onhan WSP ollut mukana kahdessa maailman korkeimmassa rakennuksessa, tarkastajana Shanghai Towerissa ja rakennesuunnittelijana Burj Khalifassa.

Pannaanpa tähän nyt pieni korkeuskilpailu. Meidän pilvenpiirtäjämme ylittävät töin tuskin Gizan pyramidin korkeuden, mutta se ei taidakaan kilpailla hoikkuuspalkinnosta.

 

Otetaan pari esimerkkiä superhoikista

Otetaan esimerkiksi 432 Park Avenue. Sehän sopisi hyvin tuohon Postitalon kulmalle.  Talo valmistui vuonna 2015. Talon kerrosala on 65000 k-m2. Sen rakennuskustannukset olivat 19000 euroa neliöltä. Yhden tornikerroksen pinta-ala on siinä 700 kerrosneliön paikkeilla. Asuntoja non 147. Pienin asuntoyksikkö on 33 neliön studio ja suurin koko kerroksen penthouse. Talo on 426 metriä korkea, sen korkein asuinkerros on tasolla 392 metriä.  Huonekorkeus on muuten 4,7 metriä. Maanpäällisiä kerroksia on 85. Talon torniosan ulkomitat ovat 28x28 metriä. Talon sydän hisseineen, porrashuoneineen ja putkikuiluineen on kooltaan 9x9 metriä. Talon arkkitehti on Rafael Viñoly. Hän vinoili arkkitehtuurilla ja asuntorakentamisella olevan vain kaksi markkinaa: ultraloistokkuus tai tuettu asuminen.  Talon rakennuttaja taas väitti talon edustavan yleistä peniskateutta, joka vallitsee rakennuttajien keskuudessa, on mentävä korkeammalle kuin muut. Joku kriitikko kutsui rakennusta nousevan epätasa-arvon symboliksi. Joku toinen kirjoitti sen olevan loistelias vankila miljonäärien käyttöön. Myytävänä olevat asunnot maksavat korkeimmillaan 75000 euroa neliöstä. Niin, jos haluat kunnon kaupoille osta 420 neliön penthouse 25 miljoonalla eurolla neliöhintaan 60000 euroa. Saat suoran näköalan keskuspuistoon 300 metrin korkeudelta.

Kuvassa meidän kolme hoikkaa esimerkkitaloamme. Kaikki kurottavat yli 400 metrin korkeuteen. Hoikkuudesta kertoo tornin korkeuden suhde leveyteen. Steinway Tower 111 West 57 St. on maailman hoikin pilvenpiirtäjä. Hoikkuus on 24:1. Central Park Tower ja 432 Park Avenue ovat hoikkuudeltaan 14:1.

Toinen esimerkki olkoon maailman korkein asuintalo Central Park Tower. Se on nyt monenlaisten vaikeuksien jälkeen valmistuimassa. Talossa on 179 asuntoa. Kokonaisuudessaan talossa on kerrosalaa 119000 k-m2. Talon rakennuskustannukset olivat 2,8 miljardia euroa, mikä tarkoittaa 23000 euroa neliöltä. Talon hoikkuus on 14. Asuntoja myydään pian valmistuvasta talosta hintaan 65000 euroa per neliö. Kalliimpiakin löytyy.

Kuvassa on kolme esimerkkiä korkeista torneista. Varsinainen torniosa sisältää näissä tapauksissa pääosan asuntoalasta eli 40-60 % kokonaiskerrosalasta. Loput on kaupallista tilaa tai asuntojen yhteistiloja. Asuntojen keskikoko on noin 250 k-m2.

Vielä kolmas esimerkki. Se on 111 West 57th Street, Steinway Tower. Talo on maailman hoikin pilvenpiirtäjä. Hoikkuuskerroin eli tornin korkeuden suhde leveyteen on 24. Talossa on vain 60 condo- asuntoa. Talon rakennuskustannuksiksi sanotaan 1,6 miljardia euroa. Neliöhinnaksi tulee huima 65000 euroa. Siinä on jotain outoa. Ehkä tuo hinta onkin se, minkä kiinteistökehittäjä uskoo saavansa, kun saa kaikki neliöt myytyä, sillä hinta vastaa juuri myyntihinnan tasoa.

Niin, mikä se olikaan tämän ekskursion tarkoitus? Tarkoitus oli selvittää, onko meillä hyviä esimerkkejä hoikille pilvenpiirtäjille siltä varalta, että meillä ryhdytään nyt entistä enemmän pyrkimään korkeuteen.

Pullo vetoa

Vastaus on selkeä. Korkeat rakennukset tai ylikorkeat rakennukset, niin kuin monet niitä kutsuvat, eivät ole ratkaisu asuntojen määrän eikä asuntojen hinnan suhteen. Kohtuuhintaisella asumisella ei ole mitään tekemistä torniratkaisujen kanssa. Tornien avulla ei voi myöskään nostaa aluetehokkuutta. Tonttitehokkuutta ja korttelitehokkuutta kyllä, mutta aluetehokkuutta ei. Tuettu asuminen ei voi perustua pilvenpiirtäjiin. Sen estää rakentamisen korkea hinta ja suuret käyttökustannukset. Pilvenpiirtäjä saattaa olla hieno maamerkki. Se on sen ainoa hyvä puoli. Perinteinen kaupunkirakenne ei kuitenkaan tarvitse pilvenpiirtäjiä maamerkeikseen. Ajatellaan Pariisia. Se on minusta hienoimpia kaupunkeja kulkea ja ihmetellä. Miten se voi olla niin hieno, vaikka siellä ei ole yhtään pilvenpiirtäjää? Niin, paitsi se yksi jonka vuoksi siellä ei niitä ole. Pariisilaiset kielsivät pilvenpiirtäjät kaupungissaan nähtyään Montparnassen 210 metrin tornin valmiina. Se oli vuonna 1973, kun pariisilaiset tämän päättivät. Pilvenpiirtäjiä kyllä tehtiin, mutta naapurikaupunkiin. Käykö näin meilläkin, kun Kalasataman ja Pasilan ensimmäiset pikkuryppäät valmistuvat? Että ei edes Keilaniemeen. Jos pitäisi lyödä Koskenkorvapullo vetoa niin löisin sen vedon. Näin käy. Kuka lyö vetoa? Mutta vain yksi veto. Ihmisten hulluus ylös ja korkeammalle on sitä luokkaa, ettei useampaa pullollista ole varaa hävitä.