Otto Wahlgrenin, professorin kommentit
Otto Wahlgren osoittaa vanhan vaikuttajan virkeätä mieltä antamalla kirjastani ensimmäiset asiapitoiset kommentit. Eläkeläisillä on sittenkin aikaa! Oton kommentit tuovat hieman lisäsuolaa nopeusrajoituksiin ja joukkoliikennesuunnitteluun Helsingin seudulla. Otto kirjoittaa näin:
”Sain kirjasi luettavakseni ja olenkin sitä selannut - lukeminen vaatisi enemmän aikaa. Kirja on melkoinen sekoitus omista kokemuksistasi ja alasta yleensä. Sinne mahtuu niin historiallisia katsauksia kuin yksityiselämääkin, kuten jatkot Murolella. Itsekkäistä syistä tietysti katsoin, mitä olet minusta kirjoittanut - eihän siellä mitään ihmeellistä ollut. Pari kommenttia tekisin ex. tempore.
Jälkipyykissä nopeusrajoituksista Kirill Härkänen ja Sulevi Lyly eivät ymmärrä, miksi olin sanonut heidän työryhmänsä raportin käyttäneen suureksi osaksi minun vuoden 1972 komiteani tekstiä. Ehkä vähän liioittelin, mutta kyllähän siinä oli monia sivuja suoraa kopiointia ja hallitusneuvos Mauno Satuli Kulkulaitosministeriöstä vilauttikin minulle ko. raporttia kysyen, voiko ryhmän sihteerille Pertti Tuomolalle edes maksaa hänen työstään. Sauli Häkkinen juhlaseminaarissaan väitti puolestaan, että erään johtamani toimikunnan sihteeri oli nopeusrajoitusten vastustajana "solutettu" tehtäväänsä. Kyseinen tutkija Veikko Ahola oli TALJA:n palveluksessa ja asetettiin sieltä käyttööni. Hän teki työnsä täysin asiallisesti. Siitä huomautin kyllä Saulille myöhemmin.
Kohdassa ”YTV osana suurta prosessia” unohdetaan Helsingin kaupungin julkisen liikenteen yhteistyöelin. Sehän perustettiin valtuutettu Tuurnan johdolla toimineen Esikaupunkiliikennetoimikunnan mietinnön 1957 ehdotuksesta vuonna 1962. Siihen osallistuivat HKL, Linja-autoliitto ja Rautatiehallitus. Puheenjohtajana oli kuolemaansa 1966 saakka prof. Kalervo Savolainen ja hänen jälkeensä minä 1966-1973. Sihteerinä oli kaupunginsihteeri VT Tauno Lehtinen. Jouduimme antamaan kaupunginhallitukselle lausunnot bussilinjojen reiteistä ja niiden jakamisesta HKL:n ja yksityisten yhtiöiden kesken- maistraatti myönsi sitten liikenneluvat. Annoimme lausunnon myös Teuvo Auran johtaman Joukkokuljetusliikennetoimikunnan mietinnöstä 1969. Vähitellen saatiin aikaan ns. YLH-sopimus, jolla yksityiset yhtiöt siirtyivät ajamaan linjoja kaupungin maksamin km-korvauksin ja myymään HKL:n lippuja. Linjasuunnittelu oli sitten kokonaan kaupungin käsissä. Yhteistyöelin kävikin tarpeettomaksi vuonna 1973. Apul. kaup.joht. Smedsin pyynnöstä johdin vielä 1981-85 YLH-liikenteen asiantuntijaelintä, jonka tehtävänä oli vuosittain määritellä km-korvauksiin tulevat muutokset. VR ei ollut tässä enää mukana. Kyllästyin hommaan ja sitä jatkoi eräs Kauppakorkeakoulun professori. Tämä työ kuitenkin mielestäni pohjusti YTV:n ja HSL:n toimintaa.
Yhdyskuntasuunnittelun jatkokoulutuskeskuksesta (myöh. YTK) on kirjassasi vain lyhyt esitys. Sehän perustettiin useiden korkeakoulujen yhteishankkeena Tukholmassa toimivan Nordplanin rinnalle , jotta suomalaisille saataisiin paremmat mahdollisuudet koulutukseen. Suomi kyllä osallistui myös Nordplanin kustannuksiin. YJK:n johtoon valittiin 1967 TKK:sta A-, M- ja R-osastoilta professorit Olli Kivinen, Arvid Wiiala ja Otto Wahlgren. Alkuvuodet toimintaa veti Erik Kråkström, mutta kun laitokseen saatiin professorinvirka, siihen tuli Olli Kivinen. Kuten tiedät YJK oli sikäli mielenkiintoinen, että opetusta annettiin yli ammattikuntarajojen - rakennusinsinööreille, maanmittareilla, arkkitehdeille, maantieteilijöille, juristeille ja jopa lääkäreille.
Vielä välähti mieleeni yhteistyö Olli Kivisen kanssa. Kävimme YJK:n asioissa Turussa hänen autollaan. Kotimatkalla hän ajoi tuolla vanhalla kaksikaistaisella 1-tiellä 180 km/h - pelkäsin koko ajan.
Minä muuten jouduin antamaan lausunnon Turun "Turpiinatiestä", kaupunginarkkitehtina oli Pekka Sivula, joka oli korpraalina esimiehenäni Länsi-Mustan patterilla helmikuussa 1944 - nukuimme samassa tulenjohdon parakissa. Yhdessä kävimme Ollin kanssa myös Puolassa sopimassa TKK:n ja Varsovan yliopiston yhteistyöstä.
Jutellaan joskus, älä välitä näistä höpinöistä ja todella rauhallista Joulua. Otto.”
