Paikallisliikenneliitto on kutsunut vuosikokoukseen Snellmaninkadulle. Paikka on Yliopistomuseo Arppeanum, Snellmaninkadun ja Hallituskadun kulmatalo. Paikka kiinnostaa, se on aivan tuntematon, vaikka sijaitseekin Suurkirkon varjossa, keskellä stadia. Paikallisliikenneliiton toiminnanjohtaja Pekka Aalto on juristi, mutta hänellä on eriomainen vainu löytää yllättäviä kokouspaikkoja. Muistissa on Vuorikadulla sijaitseva NMKY:n entinen kirkkosali - vai onko rukoushuone. Mutta nyt iski tulta. Kokouspaikan aamukahvit ovat ylimmässä kerroksessa. Ikkunasta näkyy Valtioneuvoston talon Hallituskadun julkisivu. Salimme taustaseinät täyttyvät miltei lattiasta kattoon ulottuvista Suomen suuriruhtinaiden muotokuvista. Olemme ”Keisarisalissa”. Aleksanteri II on nuorekas ja sympaattinen jatsarisaappaissaan. Kysyn itseltään mahtoivatko nuo salin ikkunat olla suomettumisaikaan peitettynä, etteivät naapuritalossa vierailevat naapurimaan vieraat olisi vahingossa huomanneet Keisarisalin asukkien valvovaa katsetta.
Insinööriä kiinnostaa tuon 1800-luvun puolivälissä valmistuneen talon Lontoosta tilattu valurautaportaikko - muun hienouden ohella
PSA-ukaasi
Keisareiden muotokuvat muistuttavat nykymenosta. Nytkin meillä on asetuksemme ja ukaasimme, mutta ne tulevat Pietarin sijaan Brysselistä. Salin vierasjoukko on käsittelemässä joukkoliikenteen PSA-ukaasia. Markkinataloutta on viime aikoina totuttu käsittelemään kielteisenä ilmiönä. Markkinat eivät toimi toivotulla tavalla - itseoptimoiden yhteiskunnan onnellisuutta. Ne optimoivat taloudellisia hyötyjä. Monet uskovat, että kaiken takana on salaliittoteorioita, mukana pelissä on musta käsi. Minäkin uskon tuohon mustaan käteen.
Maaseudun joukkoliikenteessä on totuttu oman kylän busseihin. Nyt halutaan kuitenkin luoda joukkoliikennemarkkinat ja vapaa kilpailu. Markkinat tähtäävät aina suuruuden voimaan, ne keskittävät ja luovat tehoa. Tuotteet halpenevat. Mutta kivijalkakauppiaat, nämä mainiot miehet värikkäissä busseissaan – ne häviävät. Menestyksen takaa kansainvälinen tuotemerkki ja taustalla olevat resurssit, jotka mahdollistavat keskitetyt markkinaiskut. Sillanpääaseman voittamiseen kannattaa uhrata - se uhraa kenellä on varaa. Tilaisuudessa Lauri Rinta-Kanto pitää kiintoisan esitelmän pienen bussiyrittäjän uhkakuvista. Miksi muuten vallitsee sotatila uutta käytäntöä tuskaisesti valmistelevan virkamiehistön ja yrittäjien välillä? Uskon uhkakuvien todellisuuteen. Virkamiehillä on armoton kiire ja suurempi vastuu kuin he ehkä pystyvät kantamaan. Virheitä varmuudella tehdään tulevassa kilpailutuksessa, pyörää ei sitten voidakaan kääntää takaisin ja ihanat miehet busseissaan ovat menneisyyden nostalgiaa. Näin ei saisi tapahtua. Rakkaat ”toimivaltaiset viranomaiset” käsitelkää hellävaraisesti tuota isien ja poikien perintöä, sillä on ainakin aineetonta arvoa jos on aineellistakin, vai eikö linja-auto olekaan maantien ässä - kuunnelkaa..
Linjuriauto on maantien ässä / jos olet jonnekin pyrkimässä / kättäsi heiluta auton tullen / kyydin se antaa sulle. / Rakkaus jättää ja lempikin pettää / linjuriauto ei hylkää, ei kettään / kaikki se ottaa, kaikki se nielee / jää vaikka ovenpieleen…
Tilaisuudessa on Laurin esityksen lisäksi muitakin hyviä esitelmiä ja vilkasta keskustelua. Itseoikeutettuna tai itsevelvoitettuna puhujana on ystäväni Marja Rosenberg. Hän puhuu asiallisen varmasti, mutta tuska näkyy ja hieman kuuluu. Matti Lahdenranta, ystäväni hänkin, miltei kuin oma poika, hän revittää raideliikenteestä marxilaisdialektiseen tyyliin. Hyvä esitys, mutta vielä anon Matilta, miltei kädet ristissä, jotain. Anon häntä lopettamaan Helsingin bussien ja raitiovaunujen maalailun. Miksi nuoret eivät saa maalata graffitejaan - ne ovat töhryjä, jos mainostajat saavat tuherrella kokonaisia raitiovaunuja? Kerron esimerkin: NYC:stä: New York City Bus on sinivalkoinen, puhdas ja tunnistettavia – mainoksiakin on, mutta ne ovat pieniä tilkkuja bussin kyljessä, mainoksen neliöhinta on vain suurempi.
Ihme juttu muuten, markkinatalouden ja mainoksen kehdossa NYC:ssä Metropolitan Transport Authorityn New York City Bus on puhdas ja tunnistettava, ylpeä väreistään, niitä ei ole rähmitty sekavilla mainoksilla, ne ovat kaupungin sinivalkoisia joukkoliikennevälineitä, ei mainoskylttejä.
Seuraava blogin aihe silmien edessä
Mutta tauolla rävähtää. Näen seinällä Wallinin muotokuvan. Tuossa se on, Fredrik Cygnaeuksen kuvan vieressä, August Wallin, Turun Akatemian professori, Arabian matkaaja, suuri tutkimusmatkailija ja Mekassa käynyt kristitty, Koraanin taitaja ja ulkoalukija. Siinä on hänen muotokuvansa ja minulle seuraavan blogin aihe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti