Tuokioita Tukholmassa

Elokuvakerho teki ulkomaanmatkan Tukholmaan. Kerran vuodessa ulkomaille - siitä on tullut perinne. Viimeksi Tallinnaan. Sitä ennen Berliiniin. Oli löydettävä sopiva elokuva, mutta mikä tärkeintä, oli löydettävä Kosmoksen veroinen ravintola, jossa otetaan vatsan täytettä ja pari lasia hyvää viiniä elokuvan valinnan höysteeksi. Toimeen lupautuneet asiamiehet ja asianaiset toimivat ja löysivät Tukholman Kosmoksen. Ravintolan nimi on Pelikan. Se sijaitsee Södermalmissa, aivan vastikään käyttöönotetun pyöräbaanakadun varrella. Saatat arvata taksikuskin pärmäntäyksen yhden ajokaistan poistosta ja pyöräbaanan avaamisesta. Muuten tuttua. Olen kuullut helsinkiläisiltä taksikuskeilta samankaltaisia viestejä. Viimeksi tämän viestin kertoi viehättävä taxitar. Ei tarvitse kuin hieman vihjaista fillaristien suhteen niin jeremiaadi on kuultavissa. Kansainvälinen ilmiö.

Ravintola Pelikan on ehdottomasti vierailun arvoinen.

Pelikaniin tutustuin etukäteen lukemalla netistä Trip Advisor -arvostelut. 900 ihmistä oli sanonut erittäin hyväksi. 31 oli sanonut erittäin huonoksi. Luin kaikki erittäin huonot. Erityisesti moitittiin tylystä palvelusta. Joku moitti hintatasosta. Oli joutunut maksamaan lähes kympin jostain annoksesta. No, kyypit olivat kyllä melkoisia yrmyjä. Vanhoja herroja mustissa esiliinoissaan. Heidän palvelukonseptiinsa ei kuulunut asiakkaiden sively hunajalla ja mirhamilla. Tilaa kulhoille ja kattiloille raivattiin tarmokkaan käskevästi. Lautaset jämähtivät pöydälle kuin tykin suusta. Ruoka oli ruotsalaista ”husmanskonsten”-kvaliteettia. Huippua. Minä otin STEKT SIDFLÄSK MED LÖKSÅS  Sota-ajan lapsi muistaa läskin ihanuuden. Aluksi olin ajatellut ottavani PELIKANS KÖTTBULLAR MED GRÄDDSÅS, SALTGURKA & RÅRÖRDA LINGON. Liisa nautiskeli .SVAMPFYLLDA KROPPKAKOR FRÅN ÖLAND M BRYNT SMÖR & SPENAT Kaikki oli kiitettävää ja meille myöhemmin kyypiksi lehahtanut mustahiuksinen kaunotar oli ekstrapriima.

Elokuviin

Oli aika siirtyä elokuvateatteriin. Se oli lähes nurkan takana. Teatterin nimi oli Victoria. Siellä esitettiin filmiä nimeltä ”Kollektivet”. Kommuuni sanoivat muilla kielillä. Sopiva meidän elokuvakollektiiville.  Thomas Vinterberg on ohjannut tämän tanskalaisen filmin joka kertoo 70-luvun kommuunissa asuvista tanskalaisista aikuisista. Jaa, oli mukana pari lastakin.  Röökiä paloi! Syntyi rakkausdraama kun talonomistaja-arkkitehti rakastui oppilaaseensa. Sitä pyöriteltiin. Inhoan filmejä joissa petetään kumppania. Inhoan sellaista todellisuudessa paljon vähemmän kuin filmeissä. Elokuva sai kerholaisilta ristiriitaisen arvostelun. Se on tavallista, aina sitä yllättyy kavereistaan jotka luulee tuntevansa. Usein me Liisan kanssa arvostelemme kuitenkin suunnilleen samoille halsseille. Nyt minä annoin nelosen ja Liisa ykkösen. Kerholaisten kokonaisarvosanaksi tuli 2,9. Viisi on maksimi. Elokuvakäynti ravintolakäynnin höystämänä koettiin onnistuneena. Oli aika siirtyä muuhun kulttuuriohjelmaan. Minä katsoin olevani niin vanha, ettei aika enää riitä taidemuseoihin menoon. Sanoin katsovani mieluummin tässä vaiheessa elävää elämää. Sellaiseksi valikoituivat Tukholman apokalyptiset tunneliväylät ja Tvärbanan – pikaraitiotie. Mukaan mahtui vielä kulttipaikka Hötorget ja sen kauppahalli.

Kuvissa Helsinki ja Tukholma ovat samassa mittakaavassa. Kuviin on merkitty kaupunkien raideverkot. Tukholmassa on metroa (Tunnelbanan) 109 km, paikallisjunalinjoja 100 km ja raitioteitä 21 km. Helsingissä on metroa 21 km, raitioteitä 50 km ja junalinjoja 20 km. (Kaikki luvut noin.) Asukasta kohti Tukholma voittaa ylivoimaisesti. Siellä on 24 cm verkostoa per asukas. Helsingissä jäädään lukuun 14 cm per asukas.

Tutkimusmatkalla Tukholmassa

Tukholmaa käytetään usein hyvänä esimerkkinä niin asiassa kuin toisessakin. Jotkut sanovat Tukholman olevan esimerkillinen uudessa asuntotuotannossa. Jotkut sanovat Tukholman ruuhkamaksujärjestelmää aivan mainioksi asiaksi. Liikennekaari-ihmiset ovat varmaakin pitäneet Tukholman taksien vapaata järjestelmää esimerkkinään. Tunneli-ihmiset löytävät kiintoisaa hyvää Tukholman valtaisista moottoritietunneleista. Pyöräihmiset ovat puolestaan innostuneita uusista pyörätievaltauksista. Ratikkaväki jaksaa ylistää Tukholman pikaraitiotietä. Tvärbanan juna ajaa kuulemma paikoittain jopa 80 km/h - rauhoittuakseen sitten katuraitiotieosuuksilla ihmisten mittakaavaan. Muuten Tvärbananin nykyinen matkanopeus on 30 km/h. Helsingin ja Espoon uudella Raidejokerilla päästään vain 25 kilometriin tunnissa. Tukholman metro on maailmanluokkaa kuljettaen 300 miljoonaa matkantekijää vuodessa. Helsingin pikkuruinen metro kuljettaa vain viidesosan tästä määrästä. Mutta onhan se pituudeltaankin vain tasan viidesosa Tukholman 110 kilometrin tunnelbanasta. Toiveissa kuitenkin on että jonain hetkenä tulevaisuudessa me yhdessä espoolaisten kanssa pääsemme matkustamaan 21 kilometrillä venähtäneeseen metroon. Kokonaispituus metrolla on silloin jo kolmannes Tukholman metrosta.  Tukholmalaiset ihmettelevät oman tunnelbanansa laajuutta suhteessa kaupungin kokoon. Sellaista alemmuutta emme me ole koskaan tunteneet.  Mutta, vaikka tukholmalaiset puhuvat ylpeinä 10 miljardin ohjelmasta liikenneverkon parantamiseksi on meilläkin vielä runsaasti paukkuja takataskussa.  Laskin juuri että meidän yleiskaavamme liikennehankkeiden yhteissummaksi tulee 8 miljardia euroa.  Kun tukholmalaiset ovat juuri nyt rakentamassa 3 miljardin euron ja 21 kilometrin tunnelimoottoritietä kaupungin läntiseksi ohitukseksi, on meilläkin yleiskaavassa 16 kilometriä moottorikatutunneleita keskustassa. Samalla kilometrihinnalla siitä tulisi 2,5 miljardin potti. Mutta summa olikin jo tuossa 8 miljardissa. Hyvä ettei budjetti tavanomaisesti ylittynyt!  Ruotsalaiset rakentavat mahtavia autoväyliä. Norra Länken on juuri täysin mitoin avautumassa, Östra Länken on muhimassa.

Yksi ero meillä on. Tukholmassa ei ole tarkoitus muuttaa nykyisiä moottorikatuja bulevardeiksi.  Tämä on kummallista ja vastoin historiallista perintöä. Historia osoittaa ruotsalaisten tekevän kaiken aina 7 vuotta ennen meitä. Miksi! No se periytyy jo Agricolan ajoilta. Hän käänsi Se Wsi Testamentin suomeksi vuonna 1548. Ruotsalaiset olivat ehtineet edelle, sillä Kustaa Waasa oli painattanut Uppsalassa täyden Biblian jo vuonna 1541.

Tässä se on ja miten se on aina ollut. Kustaa Wasa kerkisi käännättää Biblian ennen Mikael Agricolaa. Sen jälkeen ruotsalaiset ovat aina ehtineet 7 vuotta ennen meitä, asiassa kuin asiassa. Nyt on mullistus. Missä ovat Tukholman bulevardit?

Tukholmassa on 10 miljardin euron liikennepaketti -Trafiksatsning. Citybanan, keskustan alla oleva 6 kilometrin moniraiteinen rautatietunneli valmistuu 2017, sen kustannus noussee lähelle 3 Mrd. euroa. Keskustan pohjoispuolella oleva Norra Länken on 5 kilometrin moottoritietunneli.  Se on osittain valmis, avattiin juuri tänä vuonna. Sen kustannus lienee (ota niistä selvää) 1,5 Mrd. euroa. Kaupungin läntinen ohikulkutie Förbifarten on juuri aloitettu rakennuskohde. Tie on17 kilometrin pääosin tunnelissa oleva moottoritie kustannuksiltaan 3 Mrd. euroa. Tukholman maanalaisesta on tehty laajennuspäätöksiä. Uusien linjojen yhteispituus on 25 km, linjoille tulee 9 uutta asemaa, kokonaiskustannukset ilman varikkoa ja kalustoa ovat 2,2 Mrd. euroa.  Ja vielä muuta. Suunnitteilla on esimerkiksi Tvärbanan haara pohjoiseen Kistaan. Radan hinnaksi arvioidaan 30 milj. euroa per kilometri. Varikko tulee maksamaan 140 milj. euroa ja kalusto 110 milj. euroa. Varikko lisää radan kustannukset 48 milj. euroon kilometriltä. Tukholmassa on vielä pikkuruinen 3 kilometrin katuraitiotie Kungsträdgårdenilta Skansenille ja Waldemarsuddelle. Sille aiotaan jatkoa. Hyvä niin, sillä paljon tarvitaan ennekuin tukholmalaiset pääsevät meidän 90 kilometrin ratikkapituuteen.

Tukholman liikennesatsauksesta on mahtava aineisto, se olisi hyvä esimerkki tiedottamisesta meillekin:

http://trafiksatsningstockholm.se/

Asuntojen rakentamista

Ruotsissa ollaan äärimmäisen pragmaattisia. Siellä ei ikäänkuin tunteilla kun puhutaan tulevasta kehityksestä. Vaikka he asioista diskuteeraavat niin kaupunkikehitystä kuvaavissa raporteissaa he suoraan sanovat mistä on kysymys. Asuntorakentamisesta he kirjoittavat näin: ”Huolimatta suorista vaikutuksista talouteen investointien muodossa, niin pitkällä tähtäyksellä asuntorakentamisella on suora vaikutus työmarkkinoiden toimintaan, ja epäsuora koko talouselämään, näin siksi koska liikkuvuus on tarpeellista jotta työnantajien ja työntarjoajien kohtaaminen toimii. Asuntopula estää liikkuvuutta ja rajoittaa työmarkkinoiden toimintaa. Yrityksille tulee vaikeaksi rekrytoida päteviä työntekijöitä ja taloudellinen toiminta jää matalammalle tasolle kuin potentiaalia olisi.”

Ruotsin asuntotuotanto on 1960-luvun mahtijakson jälkeen  romahtanut. Nyt lasketaan että valtakunnalisen asuntotuotannon pitäisi nousta 70000 asuntoon vuodessa.

Väestönmuutos on mitä ilmeisemmin jossain suhteessa asuntojen tarpeeseen. Onko Helsingillä ja Tukholmalla jotain eroa? Molemmat kaupungit ovat ylpeitä kasvustaan. Ero on kuitenkin suuri. Tukholman kaupungista muuttaa väkeä Suur-Tukholman eli Tukholman läänin alueelle, mutta silti luonnollinen väestönkasvu ja ulkomailta tuleva nettomuutto lisäävät väkeä nyt vuonna 2016 arviolta 15000 asukkaalla. Helsinki kasvaa hillitymmin. Näyttää siltä että kasvu kuluvana vuonna on 7500 henkeä. Muu MAL-alue kasvaa saman verran.

Vuoden 2016 kahden ensimmäisen kvartaalin perusteella Tukholmassa aloitettaisiin ennätysmäärä 8 asuntoa vuodessa 1000 asukasta kohti. Helsingissä luku on tätäkin suurempi. Ehkä 9 asuntoa. Muuten vuonna 2015 Helsingin valmistui vain 4060 asuntoa eli 6,5 asuntoa per 1000 asukasta. Mutta uusia asuntoja onneksi aloitettiin lupaavammin. Tänä vuonna muu Suur-Tukholma aloittaa runsaat 4 asuntoa/1000 as. Meillä MAL-alue yltää 11 asuntoon per 1000 asukasta. Historian tekijöinä ovat Espoo ja Vantaa.

Kun nyt vertailemme Tukholman ja Helsingin asuntorakentamista voimme pohtia syitä ja seurauksia. Ruotsilla menee tunnetusti kohtalaisen hyvin.  Meillä kynnetään pohjamudissa. Voisiko tässä syynä olla asuntorakentaminen? Sehän kyllä tiedetään, että Ruotsi satsaa infraan aivan eri tavalla kuin me teemme, mutta miten on asuntorakentamisen laita? Asuntorakentamisessa on todella ollut eroja. Ruotsin asuntoinvestoinnit ovat vuosien mittaan olleet noin 2-4 % bruttokansantuotteesta. Suomessa luku on ollut 5-6 %. EU:n keskiarvo huitelee tasolla  6,6-4,5 %. Luvuista ensimmäinen kuva tasoa heti suuren laman alkuvuosina 1995 ja viimeinen kuvaa tasoa vuonna 2014. Ruotsi on todella ollut matalalla. Nyt Ruotsissa on herätty. Tukholman asuntotuotanto on lähes kaksinkertaistettu. Se ei kuitenkaan uudelle huimalle tasolle nostettunakaan yllä meidän kunniakkaisiin lukuihimme. Voisimme hieman herkistellä ja röyhistellä. Ei meidän kurjuutemme ainakaan asuntotuotannon vähäisyydestä voi johtua.

Kuvakavalkadia tutkimusmatkalta Tukholmaan

Tukholman Södra Länken ja Norra Länken ovat insinööritaidon huippunäytteitä. Liikenne ei tästä välitä, se ruuhkautuu tunneleissa melko pahasti. Suurilta onnettomuuksilta on kuitenkin vältytty. Pitäisikö meidän ottaa oppia naapuriltamme ja toteuttaa yleiskaavassa esitetyt tunneliväylät? Jos sen teemme voisimme tehdä muutaman opintomatkan Tukholmaan.

Hötorget oli 50-luvun suomalaisten suunnittelijoiden toiviomatkojen kohde. Nyt elokuvakerhon matkalla sain jälleen tilaisuuden haikailla vanhoja tunteita ja vielä muistella miten tämä paikka oikein syntyi?  Näin se syntyi: Tukholman poliitikot olivat päättäneet 40-luvulla purkaa slummit ja toteuttaa modernia kaupunkirakentamista. Hanketta ajoi vasemmisto. Oikeistopuolueet halusivat säilyttää. Modernismi voitti Bauhausin ja Corbusierin kaupunki-ihanteiden hengessä. Kaupunginvaltuusto päätti Ala-Norrmalmin järjestelystä vuonna 1946. Ajatuksena oli luoda uusi ja moderni Tukholman City - ja se tapahtui. Sven Markelius, Tukholman kaupunkisuunnittelujohtaja, oli keskeinen ideologi alueen suunnittelussa. Keskustelua käytiin Hötorgetin tornitalojen lukumäärästä. Toinen pääsuunnittelija, arkkitehti David Helldén, kannatti viiden tornin ryhmää. Hän perusteli kantaansa: ”Daamille annetaan viisi ruusua, ei neljä”. Tornien lukumäärästä sovittiin ja päätös toteuttamisesta syntyi heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Syntyi Hötorget ja Sergeltori ympäristöineen - suurine liikennetunneleineen ja metroasemineen.

Pienenä lisähöysteenä ehdotus Sergeltorin uudistamisesta. Tukholman kaupunki järjesti kutsukilpailun vuonna 1999. LT-Sverige Ab ja Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy tekivät tällaisen ehdotuksen. Näkemäni mukaan sitä ei ole toteutettu - vaikka ehdotus olikin aivan mainio.

Norra Länkenin upouudet siltarakenteet ovat melkoisen apokalyptisiä. Tällaisille ei taitaisi olla sijaa meidän Helsingissämme. Siitä on jo 45 vuotta kun meille niitä ehdotettiin. Me emme niitä halunneet. Tukholmalaiset ovat toista maata.

Vielä lopuksi kuva Tukholman suositusta pikaraitiotiestä. Tvärbanan on pituudeltaan 18 kilometriä. Signalointivaikeuksien vuoksi junat eivät voi ajaa rataa päästä päähän. Minäkin matkailin nyt vain Alvikista Sickla uddenille. Junalla oli jonkunlaisia vaikeuksia ja matka välillä katkesi. Raitiotien asemat eivät ole saaneet sellaista arkkitehtonista kohtelua kuin meillä on tapana. Mutta toisaalta näköalat silloilta ovat mahtavia. Ilmankos ihmiset mieluummin matkustavat maisemia katsellen kuin tunnelissa jyryytellen.

Minun Tukholman matkani päättyi Oopperakellarin terassilla. Matka oli aurinkoinen. Voin suositella.








PS. Tukholmasta on tullut kirjoiteltua aiemminkin. Naapurit kiinnostavat.

http://penttimurole.blogspot.fi/2015/01/kaupunkien-kasvu-liian-kallista.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2014/04/svensson-hehkutti-tukholman.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2014/04/mallimaana-ruotsi.html