Rakentamisen puoliväliriihi

Varoitus: Älä aloitakaan tämän lukemista jos et ole mielettömästi kiinnostunut rakennusalan menneisyydestä, nykyisyydestä tai tulevaisuudesta. Pyörittelen asiaa seitsemän sivun verran -  ja se on itsekullekin liikaa! Minun pitäisi olla Tallinnan kaduilla seuraamassa Vanalinnan Päeväd – iltaohjelmaa, mutta kirjoitankin tätä tuskallista tekstiä. On kylmä ja hieman satelee.

Elettiin vuotta 2004. Suomen Rakennusinsinööriliiton tulevaisuusvaliokunta päätti tutkia rakentamisen tilaa kolmenkymmenen vuoden aikajänteellä. Aikaa on nyt vierinyt 13 vuotta eli puolet ennusteperiodista. Nyt on siis hyvä pitää puoliväliriihi. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa puheenjohtajana kouliintunut ja kansanedustajan työstä (1987-1995) vapautunut ja sittemmin TKK:n puurakentamisen professorina 1995-2000 toiminut rakentajafilosofimme Eero Paloheimo antautui työn vetäjäksi. Nyt hän oli vapaa mies johtamaan RIL:in kunnianhimoista hanketta. No, tasa-arvoa ei täysin noudatettu kun Eeron porukassa oli vain yksi nainen yhtätoista miestä kohti, mutta rakentajapiireissä on tämä ollut tapana. Rakentamisen tilaa tutkivat tekn. tri Esa Eranti, dipl.ins. Sampsa Heilä, rakennusneuvos Reijo Korhonen, dipl.ins. Jaana Matilainen, professori Pentti Murole, dipl.ins. Risto Pesonen, dipl.ins. Erkki Pätiälä, tekn. tri h.c. Kari Sipilä, valtiot. tri Timo Sneck, asuntoneuvos Markku Tahvanainen, dipl.ins. Markku Tuhola ja dipl.ins. Pentti Hautala sihteerinä. Luulisi että tuossa porukassa olisi rotia löytynyt ja löytyihän sitä. Raportin taustaksi valmistui 13.10.2003 Teknillisen Korkeakoulun tekemä selvitys rakentamisen nykytilasta.

Hyvänä vertailukohtana meidän raportillemme toimivat jälkeen päin tehdyt ROTI-selvitykset. RIL on ansiokkaasti tehnyt useita Rakentamisen tilaa kuvaavia ROTI-selvityksiä. Nostan hattua! Viimeisin ROTI valmistui kuluvana vuonna 2017.  

Tuoreessa Suomen Rakennusinsinööriliiton ROTI-selvityksessä rakennusalan tilaa on arvioitu monipuolisesti ja laajan tekijäjoukon toimesta. Rakennusten tila saa kouluarvosanan 7. On menty alaspöin kuin lehmän häntä. Infra nostaa hieman kärsää, saa arvosanan 7+. Vesihuoltopalvelut saavat arvosanan 7 1/2. Se on ajan huippua Suomessa. Tutkimuksen  ja koulutuksen arvosana on surullista luettavaa, se on 6 ½. Uusina arviointialueina ovat tieto-omaisuus ja rakennetun ympäristön kaikkinainen suunnittelu. Arvosanat seiskan tienoilla. Ei nyt ole aivan hurrattavaa.

Meidän raportissamme 2004 tarkasteltiin rakentamisen tilaa seuraavassa kehikossa:

1. Rakentamisen kytkennät

2. Rakentamisen nykytila

3. Visio vuoden 2030 rakentamisesta

4. Megatrendejä

5. Heikkoja signaaleja

6. Kolme skenaariota

7. Skenaarioita vastaavat strategiat

Me emme antataneet arvosanoja. Me kyllä käsittelimme rakennusalaa lähes samalla tavalla kuin ROTIssa. Ehkä suurimpana erona on se että me pidimme tuolloin rakennusalan vientiä ja siihen liittyvää koulutusta erinomaisessa arvossa. Sensijaan emme vielä osanneet sellaisia sanoja kuin digitalisaatio tai tietopääoma, vaikka puhuimmekin paljon tiedon tarpeesta ja tietopankeista.

Digitalisaatio kiinnostaa

En nyt aio tehdä mitään täydellistä sanasta sanaan selostusta kyseisestä raportista. Sensijaan aion nyt kaivaa joitain kiinnostavia yksityiskohtia. Erityisesti minua kiinnostaa se, miten aikanaan käsiteltiin tämän päivän huipputeemaa, rakentamisen digitalisaatiota. Niin, jos olet lukenut minun blogejani ja sitä kautta ajatuksiani, olet varmaan  havainnut etten ole digihurman varaukseton kannattaja. Väitinhän tässä taannoin liikenneministeriön tavoittena olevan teleporterit, jotka siirtävät ihmisiä langattomasti ja ilman asfalttia tai nelikoptereita paikasta toiseen. Tämä kyllä vasta sen jälkeen kun MaaS on meidät täydellisesti ottanut ohjaukseensa, autojen yksityisomistuksesta on luovuttu, nelikopterit tehneet tehtävänsä ja asfaltti käynyt tarpeettomaksi - kun vielä lentävät autot ovat vallanneet ubermarkkinat, sitten oltaisiin siirtymässä jo seuraavaan kehityksen vaiheeseen – teleporter-kauteen.

Näin vanhana sitä oikeastaan haaveksii noista teleportereista. Saattaisihan olla että siinä pystyisi henkiolentona salaa sekaantumaan noihin ihmisbittialkioihin ja päästä vaikka katsomaan miltä maan päällä näyttää. Ennen tätä liikenneministeriön markkinoimaa mullistavaa digiaikaa se ei olisi ollut mahdollista. Nyt se on tulossa. Luulen liikenneministeriön korkeiden virkamisesten käyvän tästä mahdollisuudesta jo  ministerinsä johdolla salaisia neuvotteluja Korkeimman kanssa. Haluaahan Suomi olla tässäkin asiassa maailman ykkönen. Tietysti siitä täytyy maksaa jotain matkaminuuttien mukaan, mutta sehän onkin jakamistalouden suuri idea, mitään ei anneta ilmaiseksi – käyttäjä maksaa. Luulen kuitenkin että hinnoittelu on vasta luonnosasteella. Tämä siksi että teleporteri käsittääkseni voisi mahdollistaa myös aikamatkat menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Silloin hinnoittelussa lähestytään nyt jo lähes mahdottomaksi pähkinäksi käynyttä ajatusta liikkumisen tasapuolisesta hinnoittelusta.

Liikenneministeriön vai oliko-viraston mainostekstissä sanotaan pään olevan pilvissä ja jalkojen tukevasti MaaS’in hurmassa. Näyttävät myös pilvenpiirtäjät olevan ministeriön mielessä. GIG – talous tunkeutuu tietoisuuteemme. Kiinalainen Didi ajaa Uberin ahtaalle. Uusia kilpailijoita astuu markkinoille. Rahaa löytyy. Raha etsii tuottoa. Ministeriö hötkyilee. Ajattelee varmaan digitalisaation seuraavaksi suureksi harppaukseksi ihmisten siirrot teleporterlla.

Hyvät ja huonot asiat

Meidän komiteatyössämme arvioitiin ensimmäiseksi rakentamisen hyvät asiat ja huonot asiat:

Rakennusalan vahvuudet ja hyvät asiat

Rakennusalan vahvuudeksi arvioitiin hyvät työntekijät. Arveltiin rakentamisen jatkuvan ja olevan suunniteltavissa ja ennustettavissa. Kilpailuasema kansainvälisesti arvioitiin hyväksi ja vientipotentialia arvioitiin olevan erityisesti itään. Uskottiin pienellä maalla olevan etuja rakentamisen markkinoilla. Rakennusalaa pidettiin luovana ja toimenkuvaa monipuolisena. Väitettiin myös suomalaisilla olevan pitkän tradition rakentamisen laadussa. Tässä yhteydessä ei mainittu sanallakaan rakennusalan tiedonhallintaa tai digitalisaatiota.

Rakwennusalan heikkoudet ja ongelmat:

Pahin heikkous oli rakennusten vajaakäyttöisyys muuttotappioalueilla ja pula kasvukeskuksissa. Julkisen sektorin resursseja pidettiin väärin kohdennettuina ja toimintaa tehottomana. Rakennushankkeiden kokonaishallintaa pidettiin puutteellisena ja prosessia siprpaloituneena. Tiedonhallinta ei toiminut.  Siinä se tuli! Erityisen vahvasti väitettiin rakennusalan irtautuneen muusta yhteiskunasta, uskottiin ettei rakennusala pysty ratkaisemaan asiakkaiden/tilaajien tarpeita. Sanottiin vielä, että rakentajat eivät huolehdi rakennusten kestävyydestä, elinkaarivastuu puuttuu. Heikkouslistan lopussa todettiin rakennusalan sekä imago että tuottavuus heikoiksi.

Rakennusala ei suinkaan ole ammattikunnan koon puolesta mikään mahtiala. Rakentajien osuus  työvoimasta on lähes muuttumaton. Se takaa tiettyä vakautta.

Megatrendit

”Megatrendit ovat suuria, maailmanlaajuisia tai yli koko yhteiskunnan ulottuvia, selkeästi nähtäviä kehityskaaria, joiden kohtaamiseen on alistuttava ja jotka ovat ilmeisiä. Megatrendit pyrkivät muuttamaan nykytilan.”

Ryhmä arvioi laajan kirjon megatrendejä. Minä otin tähän vain omasta mielestäni tärkeimpiä, irroittamalla ne kokonaisuudesta. Se on tietysti kardinaalivirhe, mutta niin tein.

Kansainvälisyys noteerattiin. Globalisaation uskottiin etenevän. Laajennetun EU:n arveltiin tiivistyvän. Suomen ajateltiin olevan akiivinen myötävaikuttaja. Kiina-ilmiön maailmanlaajuisuuteen uskottiin. Uskoa oli myös Venäjän merkitykseen rakentamisen markkina-alueena. Venäjän suhteen arveltiin myös infrayhteyksien korostuvan. Ihmisten arveltiin ryhtyvän liikkumaan rajojen yli entistä enemmän.

Sosiaalisina ilmiöinä ihmisten uskottiin pyrkivän yhä enemmän vapauteen, elämyksiin ja valintojensa lisäämiseen. Väestön ikääntymisen ja aktiivisen kolmas ikä -ilmiön  arveltiin muuttavan yhteiskunnan työnjakoa. Ihmisistä näytettiin olleen hyvin huolestuneita, sillä kaupungistumisen ja segregaation myötä ihmiset joutuvat elämään osana sirpaloitunutta ja elintyyliltään eriarvoista maailmankuvaa.

Rakentamisesta uskottiin hyvää: Rakentamisen logistiikka tehostuu, prosessit muuttuvat nopeiksi ja teknisesti hallituiksi, samalla asiantuntijajärjestelmät kehittyvät. Rakentaminen ryhtyy muistuttamaan yhä enemmän muuta teollisuutta. Rakennus kootaan eri maissa valmistetuista osista, teollisuus erikoistuu osien valmistukseen, osien tekeminen lisensioidaan ja vielä hännän huipuksi sähköinen asiointi kasvaa. Nähtiin sellainenkin positiivinen ilmiö, että elintason nousu lisää rakennuskulttuurin arvostusta.

Infrastruktuurin suhteen arveltiin tavarankuljetusjärjestelmien uusiutuvan ja kehittyvän. Yksityisrahoituksen uskottiin. Ajoneuvotekniikka ja älykkäät tiet johtavat energiatehokkaampaan, turvallisempaan ja joustavampaan liikenteeseen. Supernopeat junat muuttavat liikkumistapoja pitkillä matkoilla. Vesihuollon ja puhtaan veden merkitys kasvaa. Emme maininneet sanaakaan robottiautoista tai hypperloopeista.

Säädöksissä ja hallinnossa uskoimme EU:n rakenteiden ohjaavan ja rajoittavan paikallista päätöksentekoa ja identiteettiä. Uskoimme myös että poliittiset ideologiat hämärtyvät ja niiden merkitys vähenee. Rakentamista koskevat säädökset ja byrokratia lisääntyvät, tärkeiden ja vähemmän tärkeiden asioiden raja uhkaa hämärtyä.

Rakennusmateriaalien suhteen ajattelimme biotekniikan etenevän ja ympäristön terveellisyyden painoarvon kasvavan materiaalituotannossa. Emme sanallakaan maininneet nyt päällä olevaa homeongelmaa.

Energian kulutus ja elinkaarikustannus nousevat merkittäviksi suunnittelun ja rakentamisen osatekijöiksi. Samalla tietotekniikka, terveellisyys ja turvallisuus korostuvat suunnittelussa.

Opetuksen ja oppimisen luonne muuttuu, tutkintojen vaikutus työuraan ja elämään vähenee. Uutta tietoa synnytetään ihmistieteiden ja teknologiatieteiden integraation avulla. Rakennusalan suhteen optimismi ei ollut suurta sillä: Rakennusyritysten resurssit ja strategiat eivät hyödynnä täysipainoisesti tutkimusta.

Yhteiskunnalliset muutosten suhteen arvelimme tuotannon olevan yhä enemmän ei-aineellista ja  palvelujen osuuden lisääntyvän. Mutta teknistymisen myötä yhteiskunta muuttuu haavoittuvammaksi.  Autoistumisen arvioitiin aina vain lisääntyvän. Samalla myös sähköinen asiointi lisääntyy. Uskoimme myös etätyön kasvuun. Sanaa digitalisaatio ei käytetty kertaakaan. Ei myös sanaa jakamistalous. Ne olivat vielä 13 vuotta sitten vieraita käsityteitä. Yllättävää!

Viitteeksi nykyisestä investointitoiminnasta Helsingissä viime vuodelta on tämä kuva. Se kertoo talonrakentamisen osuudeksi 28 %. Peruskorjaus yksin on 22 %. Liikenneväylät ja liikenteen kalusto nappaavat mahtavan 47 %. Puistot ja liikuntapaikat sinnittelevät 1,5 %:lla kumpikin.

Heikot signaalit

”Heikot signaalit ovat aikaisia, jo nyt nähtävissä olevia merkkejä ilmiöistä tai kehityssuunnista, jotka tulevaisuudessa saattavat kehittyä erittäin merkityksellisiksi. Ne saattavat olla keskenään ristiriitaisiakin.”

Kansainvälisyydessä uumoiltiin Itämeren maiden muodostavan yhtenäisen talousalueen. Suomen pelättiin toisaalta ajatuvan etäiseksi ja yksinäiseksi saarekkeeksi. Rakentamisen pelättiin siirtyvän ulkomaille muun taloudellisen toiminnan siirtymisen myötä.

Sosiaalisia ilmiöissä nähtiin sinkkuyhteiskunnat. Naisten merkityksen asiakkaina ja loppukäyttäjinä sanottiin korostuvan. Lasten ja nuorten merkityksen kasvu yhteiskunnallisessa päätöksenteossa nähtiin heikon signaalin arvoiseksi. Ihmisten turvallisuuden tarpeen arveltiin muuttuvan markkinointikeinoksi.

Rakentamisen kehityksessä pelättiin rakentamisen johtamisen ja päätöksenteon siirtyvän muille kuin rakennusalan ammattilaisille.

Säädökset ja hallinto johtavat byroktratian kasvuun vaikka purkuun pyritään. Toisaalta säädoksien mukaisia teknistyneitä taloja ei kyetä itse huoltamaan ja korjaamaan.

Energiansäästö ohjaa jälleen pieniin ja/tai hyvin eristettyihin asuntoihin. Energiasektorin murroksen pelätään lisäävän infrastruktuurin rakentamista.

Materiaalien suhteen tapahtunee paljon, materiaalit suunnitellaan mikrotasolla ominaisuusvaatimusten mukaan, tuotetaan itsensä korjaavia materiaaleja, teollisuuden sivutuotteiden uusiokäyttö lisääntyy ja poikkitieteellisyyttä ja nanoteknologiaa hyödynnetään prosessien kehittämisessä.

Opetuksen ja oppimisen suhteen heikkoina signaaleina nähtiin virtuaalinen opetuksen lisääntyminen, opetuksen teollistuminen. Nähtiin opetuksen muodostuvan kansainväliseksi liiketoiminnaksi.

Infrastruktuurin osalta pelättiin kunnossapidon tason laskua. Raideliikenteen käytön uskottiin lisääntyvän. Hybridiautot yleistyvät. Autot sähköistyvät kaupungeissa ja tavaroiden kuljetus siirtyy putkiin.

Johtopäätös:

No, eipä tuo meidän arvovaltainen komiteamme nähnyt mitään mullistavia muutoksia. Ei edes näissä herkissä heikoissa signaaleissa löytynyt johtolankaa nykyisin ministeriöiden visioissa esiintyviin sfääreihin. Tämä jälleen osoittaa oikeaksi tulevaisuuden ennustamisen mahdottomuuden. Ja käänteisesti sen etteivät ennusteet myöskään yleisesti toteudu. Tulevaisuus on aina toisenlainen kuin miksi sitä on ennusteltu. MOT. Siirrymme sitten skenaarioihin.

Suomessa valmistui raportin tekovuonna 32000 asuntoa.  Lama lohkaisi asuntotuotannon alle 25000. Nyt ollaan jälleen noin 35000 asunnon vauhdissa.

Skenaariot

”Skenaario ei ole ennuste eikä toive, vaan näkemys siitä, minkälainen joku vaihtoehtoinen

tulevaisuus voi olla ja miten siihen päädytään.”

Toimikuntamme laati sitten kolme skenaariota. Ensimmäinen näkemys A lienee se, jota me kaikki toivoimme omalle alallemme. Skenaario B oli ”laissez faire” tyyppinen, ”asiat menee omalla painollaan” asetelma. Kolmas oli sitten pessimistinen kurjuusskenaario C.  Mielenkiintoista katsoa missä ollaan. Näin ne skenaariot pääpiirteissään menivät:

A. Suomalainen rakentajakunta on kysyttyä, arvostettua ja se pystyy parantamaan kansainvälistä asemaansa. Alan opiskelijoiksi hakeutuu pystyvä osa nuorisosta, palkkataso paranee ja maan kansainvälinen kuva rakentamisen huippuosaajana vahvistuu. Rakennusalan tutkimus, koulutus ja rakennusalan tuotanto parantavat yhteistyötä keskenään ja muihin toimijoihin.

B. Rakennusalan toimijoiden kansainvälinen kilpailukyky säilyy nykyisellään. Metsäteollisuuden ja informaatiotekniikan suhteellinen kiinnostavuus on rakennusalaa korkeampi. Rakennusala on ala muiden joukossa - mielletään perustuotannoksi. Opiskelijat ovat keskitasoa, kansainvälistymiseen ei kiinnitetä erityistä huomiota.

C. Kotimaisten rakentajien kilpailuasema heikkenee olennaisesti. Tähän päädytään mm. pääomien puutteen johdosta ja siksi, että rakentamista pidetään meillä yleisesti auringonlaskun alana. Tämä johtaa heikkoon opiskelija-ainekseen. Rakentaminen hiljenee. Suomalaisten rakentajien parhaat työpaikat löytyvät ulkomaisten rakentajien edustajina Suomessa.

Päätös: Harkittuani ylläolevia skenaarioita tulin siihen tulokseen että olemme menossa hyvinkin skenaario B:n mukaista polkua. Asiat eivät ole hyvin, mutta ei huonostikaan. Talot homehtuvat ja rakennuttaminen puurtaa syvällä. Kustannusarviot ovat taivaan tuulissa. Mutta asuntotuotannolle on kysyntää ja infrainvestoinnit kasvavilla kaupunkiseuduilla ovat korkealla. Opetusta on järjestetty uudelleen sellaisella tarmolla, että välillä oli pelättävissä koko ammattikuntanimikkeen hukkuvan maanmittareiden ja koneinsinöörien puristukseen. No, siitä kai jotenkin selvittiin, vaikka rakennustalous taisi muuttua kiinteistöbisnestaloudeksi. Siis Skenaario B.

Suomen investoinnit rakentamiseen suhteutettuna muihin menoihin osoittavat yhteiskunnan menokehityksen megatrendiä. On siirrytty palveluyhteiskuntaan.

STRATEGIA SKENAARION B TOTEUTUESSA

Rakentamisen tarve

Suomalaisen rakentajakunnan työllisyys ja tarve on kiinteästi sidottu uudisrakentamisen ja korjaustyön suhteeseen. Infrastruktuuria pidetään yllä koko maassa ja otetaan huomioon maan sisäinen muuttoliike. Ulkomaalaisten kanssa käytävässä kilpailussa selvitään paremman paikallistuntemuksen johdosta.

Kotimaisuus/kansainvälisyys

Suomalaisten yritysten kansainvälinen toiminta on erillisten projektien varassa.  Poikkeuksena on rakentaminen ja suunnittelu Venäjälle. Se voimistuu ja saa kansantaloudellisestikin merkittävän aseman. Tämä otetaan huomioon jossain määrin myös alan koulutuksessa. Toinen alue, jossa kansainvälinen toiminta jatkuu, on rakentamisprosessien ja järjestelmien sekä joidenkin rakennustuoteteollisuuden toimitukset ulkomaille. Tällä alueella suomalainen rakennusteollisuus ja metsäteollisuus toimivat yhteistyössä. Taitaa olla niin, että tuossa ajateltiin nimenomaan puurakentamisen suurta tulevaisuutta.

Koulutus/ammattien arvostus

Koulutus limitetään työelämän kanssa siten, että oppiminen jatkuu elinikäisenä ja työelämään saadaan kosketus opiskelun varhaisvaiheessa. Lisääntyvää huomiota kiinnitetään korjausrakentamiseen. Perusosaamisen lisäksi loppututkintojen kirjo on moninainen ja opiskelijat voivat jo varhaisessa opiskeluvaiheessa valita hyvinkin monipuolisen ja poikkitieteellisen yhdistelmän opiskelunsa kohteeksi.  Suomi pyrkii alalla omavaraisuuteen, mutta ei kansainvälisesti merkittävään asemaan.

Tuotantoelämän rakenne

Rakentaminen säilyttää suurelta osin perinteiset muotonsa, mutta pystyy kuitenkin  torjumaan kansainvälisen kilpailun. Suomalaisiin rakentajiin luotetaan edelleen kotimaassa. Urakat pyritään pilkkomaan siten, että kansainvälinen kilpailu ei pure ja rakentajat säilyttävät työllisyytensä. Tietotekniikka tulee itsestään selväksi rakentamisen osaksi.

Rakennustekniikan kehitys

Tekniikkaa kehitetään maltillisesti pitäytyen varmoissa menetelmissä, rakenteissa ja materiaaleissa. Tutkimustuloksia sovelletaan vasta huolellisten ja pitkäaikaisten kokeilujen jälkeen. Rakentaminen kokonaisuudessaan vahvistaa yleistä mielikuvaa perusteollisuudesta, joka valmistaa pitkäikäisiä tuotteita. Rakennustekniikan jatkeeksi nostetaan huoltotekniikka sen olennaiseksi varmistajaksi.

Johtopäätös:  Siinä se oli, melkoisen puisevaa, mutta realistista rakentajakuvaa. Strategiassa ei mitenkään heijastu Suomen hallituksen korostama vientitalous. Nyt virkakielikin puhuu palveluyhteiskunnasta ja palvelujen viennistä. Esitetyssä strategiassa ei uskottu maamme rakentajien kykyyn synnyttää palvelujen vientiä. Tarkoitan suunnittelupalveluja, rakenuttamispalvelua, opetuspalvelua tai tutkimuspalvelua. No, sehän on osoittautunut todeksi. Suomalaiset yritykset niin suunnittelussa kuin rakentamisessa ovat paljolti ulkolaisessa omistuksessa suoraan tai pörssien kautta. Kansainvälisessä toiminnassa nämä yritykset eivät juurikaan hyödynnä suomalaisia tytäryhtiöitään. Se johtuu siitä ja vain ainoastaan siitä, ettei meillä ole perinteisellä rakennusalalla kansainvälisesti kiinnostavaa annettavaa. Menneitä muistoja ovat Kostamus, Norilsk, Bagdad, Libya, Jeddah, Colombo, Hanoi jne. Suomalainen kehitysyhteistyö antoi joskus tilaisuuden kansainväliseen oppimiseen. Sekin on päättynyt. Sen päättivät jo vuosia sitten meidän omat virkamiehemme. Eräs vanha rakentamisen konkari sanoo, että syyllisiä olivat suomalaiset rakentajat, kun eivät osanneet selittää virkamiehille suomalaisen suunnittelun ja rakentamisen merkitystä kehitysmaayhteistyössä. Syitä on sysissä ja sepissä, mutta loppu se on!

Suomessa talonrakennus on keskittynyt asuntoihin. Asuntojen osuus on noin 60 % uudisrakentamisen volyymistä. Huippua elettiin 70- ja 80-luvuilla.

Toimenpide-ehdotukset

Välittömät toimenpiteet ovat tulevaisuusjaoston johtoryhmän ehdotuksia Suomen

Rakennusinsinöörien Liitto RILille.

Rakentamisen ennakointi ja ohjaus

Tulevaisuusjaosto esittää sellaisen selvityksen tekemistä, jonka lopputuloksena voidaan arvioida rakentamisen ja rakentajien eri ammattikuntien tarve Suomen eri osissa lähimpien vuosikymmenten aikana. Maan sisäinen muuttoliike on arvioitavissa kohtuullisella tarkkuudella, samoin arkkitehtien, insinöörien ja rakennusalan työväen määrät tulevina vuosina. Myös rakennuskanta on tunnettu ja sen tulevat muutokset ovat likimain ennakoitavissa. Sirpaletieto eri lähteistä pitää yhdistää havainnolliseksi, päätöksentekoa helpottavaksi kokonaisuudeksi. Vallitsevaa ja ennakoitavaa tilannetta on sen jälkeen verrattava tavoitetilaan. Selvityksen tulee päätyä ehdotuksiin tarpeellisista muutoksista, jotka liittyvät koulutukseen ja aluepolitiikkaan.

Rakentajien peruskoulutus

Nykyinen rakennusalan koulutus ei vastaa työelämän eikä aina asiakkaidenkaan tarpeita. Se ei ole koordinoitua sen enempää eri tutkintotasojen (korkeakoulut/opistot/ammattikoulut) kuin rinnakkaisten tutkintojenkaan (insinöörit/arkkitehdit) näkökulmasta. Tulevaisuuden kaikissa vaihtoehdoissa koulutus on avainasemassa. Samalla kun toteutetaan jatkokoulutus esimerkiksi kansainvälisiin tehtäviin, on nykyinen koulutusjärjestelmä uudistettava siten, että otetaan huomioon rakennusalan kokonaistarpeet nyt ja odotettavat tarpeet seuraavien vuosikymmenten aikana. Koulutuksen ja työelämän liittäminen toisiinsa on keskeistä.

Koulutus kansainvälisiin tehtäviin

Strategiat, joissa Suomi suuntautuu voimakkaasti kansainväliseen rakentamiseen, eivät tällä

hetkellä ole mahdollisia. Ne edellyttävät koulutusjärjestelmämme täydennystä. Koulutuksen

muuttuminen kansainväliseen suuntaan ei myöskään muissa strategioissa ole haitaksi.

Tulee ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin sellaisen jatkokoulutuksen luomiseksi, jossa osa

diplomi-insinööreistä voi suorittaa kansainvälisiin tehtäviin tähtäävän erikoistutkinnon.

Koulutus rakennusten ylläpitoon ja korjaukseen

Historiallisista syistä on koulutuksemme kaikilla tasoilla keskittynyt uudisrakennusten tuottamiseen. Teknisiä rutiineja rakennusten huoltoon tai korjaukseen ei samassa yhteydessä ole syntynyt. Huomattakoon, että korjausrakentamisen ”aatteellinen” sisältö on toinen kuin uudisrakentamisen. Rakennusalan poikkitieteellisenä hankkeena on luotava pysyvä jatkokoulutusjärjestelmä, jossa eri alojen asiantuntijat – korkeakouluista ammattikouluihin – voivat suorittaa erikoistutkinnon korjausrakentamisen ja rakennusten ylläpidon osa-alueilta.

Rakentamisen lupaprosessit

Menestyksellisessä yritystoiminnassa tartutaan ajankohtaisiin mahdollisuuksiin. Jos lupaprosessit etenevät kohtuullisessa ajassa ja lopputulos on likimain ennakoitavissa, ajankohtaisiin ideoihin voi tarttua. Toisaalta kiinnitetään lainsäätäjän huomio rakentamista koskevien kaavoitus-, YVA-, rakennuslupa-, vesilupa-, ja ympäristölupa- ja jätelupaprosessien moninkertaisuuteen ja hallinnolliseen raskauteen. Vaaditaan, että lupaprosessin läpinäkyvyyttä lisätään.

Menestystuotteiden kehittämisohjelmat

Suomalaiset rakentajat tarvitsevat menestystuotteita mm. alan viennin virkistämiseksi. Näitä voivat olla esimerkiksi ekotehokkuuteen, rakennusten elinkaaren hallintaan ja toimivuuteen tähtäävät ratkaisut tai ne saattavat myös vastata teknistyvän rakentamisen tarpeisiin erityisaloinaan esimerkiksi turvallisuus, tietotekniikka, talotekniikka, rakennusten automatiikka tai ne voivat liittyä seniorikansalaisten asumistarpeisiin. Uusia asiakastarpeita palvelevien tuoteratkaisujen taltioimiseen ja tarjontaan pitää perustaa sähköinen ideapankki

Rakentamisen vientiohjelma

Kansainvälistymisstrategiassa muodostetaan suomalaisen erikoisosaamisen klustereita.

Ympäristökysymysten painotus on yksi megatrendi ja sen myötä rakennusten ja infrastruktuurin energiatehokkuuden vaatimukset kasvavat. Samalla EU laajenee ja sen toiminta tiivistyy. Nämä luovat vientimahdollisuuksia Suomen rakennusalalle, mutta niiden laaja edellyttää mittavaa panostusta markkinointiin. Siksi tulee käynnistää yhdessä rakennusalan ministeriöiden, liittojen ja muiden toimijoiden yhteistyönä suomalaisen rakentamisen markkinointi- ja vientiohjelma, jonka myyntiartikkeleita ovat energiatehokkaat rakennukset ja energiatehokas infrastruktuuri.

Johtopäätös: Tulevaisuusvaliokunnan työryhmän työ kiteytyi näihin suosituksiin. Siis kerrataanpa vielä: On selvitettävä ja ennustettava rakennusalan eri tasojen työvoimatarpeet. Sitten on arvioitava uudelleen tämän selvityksen pohjalta koulutusohjelmat. Koulutuksessa on kinnitettävä erityistä huomiota kansainvälisiin tehtäviin sekä rakennusten ylläpitoon ja korjausrakentamiseen. Kansainvälisyydelle ei suinkaan ole riittävää se, että luentoja pidetään kankealla englannin kielellä, eikä se että opetusvirkoihin palkataan ulkomaisia keskitason proffia. Kyllä opetukseen ja innovaatioon liittyy jokin mystinen kansallinen identiteetti. (Kirjoittajan vankka mielipide!) Lupaprosessien kehittäminen oli valiokunnan huolena. Niitä on virtaviivaistettava. Jotain sellaista on kai meneillään. Menetystuotteet viennin virkistämiseksi olivat yksi keskustelun aihe. Kuviteltiin että sähköinen ideapankki voisi tässä auttaa. No, eipä se taida kuitenkaan niin olla, että jokin hallintoviranomainen tällaista laatisi. Kai se on yritysten yhteistyötä ja kansainvälisyyttä huipussaan. Lieneekin niin että rakennustuoteteollisuus onkin melkoisen ansiokkaalla tavalla hoitanut oman leiviskänsä. Viimeisenä suosituksena toimikunta esitti rakentamisen vientiohjelmaa. Erityisesti haluttiin korostaa ympäristöosaamista ja energiaosaamista. Uskottiin kysymyksen olevan markkinoinnista. Haluttiin korostaa laajaa yhteistyötä. Olen ymmärtänyt, että nyt on käynnissä pikemminkin tällaisen toiminnan alasajo, kuin että se olisi vahvasti valtion tai kenenkään toimijan agendalla.

  

Rakennusviennistä ei sittenkään tullut sitä toimikunnan vakaasti uskomaa veturia.Suuri pettymys on varmaakin Venäjän vienti. Siihen uskottiin kuin pukki sarviinsa.

Niin mitä jäi käteen?

Ohjelmaa esiteltiin kansanedustajille ja ikään kuin vaikuttajille. Tekijäporukassa oli väkeä niin opetuksen kuin tuotannonkin sektoreilta. Asia taisi kuitenkin painua unohdukseen. Ovatko nämä asiat enään lainkaan ajankohtaisia? Minä vain kysyn ja ehdotan että RIL:in uusi tulevaisuustoimikunta jaksaisi vilkaista tähän vanhaan ajatusmyllyyn ja sitten arvioisi puoliväliriihessä uusia tekemisten tarpeita. Hyvää vointia teille, minä menen nyt pyöräilemaan Tallinnan vanhaan kaupunkiin. Siellä lauletaan ja soitetaan.