Firman ihanat naiset

Naisten asema ja heidän päällään leijuva lasikatto on aikamme puheenaihe. Media ryöpyttää MeeToota ja mieshenkilöiden sopimatonta käytöstä naispuolisia työntekijöitä kohtaan. Erityisesti kaikki liittyy johtajuuteen ja johtajien sietämättömään tapaan käsitellä alaisiaan naisia. Vaikuttaa siltä, että koko maailmanjärjestys perustuu naisten sortoon tukeutuvaan vallankäyttöön. Sitä joutuu ihmettelemään, ovatko asiat todella noin surkealla tolalla? Ajattelee omaa elämäänsä. Ajattelee naisia. Naisia omassa firmassa ja naisia asiakkaina. Ajatusten kokoaminen edellyttää pientä historiakatsausta. Siinä riittää hämmästelemistä. Olen usein väittänyt vanhaa maalaisyhteisöä ja esimerkiksi nykyajan islamilaisyhteisöä matriarkkalisiksi. Matriarkat saattavat liittyä vahvasti myös valtaapitäviin ja ns. sivistyneistöön. Nuorten naisten itsenäisyys ja vapaus on kautta historian ollut heikoissa kantimissa.

Vanha äijä pohtimassa naiseutta työympäristössä.  Sukulaiseni Maikki sanoi minun liikkuvan vaarallisilla vesillä. Hän on tehnyt työnsä muotimaailmassa. Nyt muistelee vanhoja. Sanoo ettei kaikkea halua edes muistella. Mutta kysymys kuuluu, miten asiat olivat meidän firmassamme? Miten meidän naisemme säilyivät niin tehokkaina ja samalla viehkeinä? Tuleeko siitä meille miehillekin myös jotain hyvää? Ettei tarvitse vanhoilla päivillä syyllistää itseään.

Idealisti Platonin (427-347 eKr.) naiskuva on kiinnostava. Platon oli ehkä ensimmäinen tunnettu naisen ja miehen tasa-arvon puolestapuhuja. Platonin motiivina oli valtion paras. Hänen mielestään valtion paras vaatii naisen hyvää. Platon vaati yhtäläisiä oikeuksia sekä kasvatukseen että sosiaaliseen roolijakoon. Hänen mielestään sukupuoli ei määritä ihmisen arvoa. Sukupuoli ei myöskään estä ihmisen töitä tai toimia. Platonin mielestä naisille tulee opettaa urheilua ja musiikkia, mutta myös sotataitoa. Näin he voivat saavuttaa kyvyn puolustaa valtiota.  Hän tosin piti naurettavana ajatuksena alastomien miesten ja alastomien naisten yhteisiä urheilukilpailuja.

Rationalisti Aristoteles (384-322 eKr.)  uskoi naisten ja miesten eroavan toisistaan sekä fyysisesti että henkisesti. Hän väitti, että naiset ovat "pahantahtoisempia, mutta vähemmän yksinkertaisia, impulsiivisempia, myötätuntoisempia, helpommin kyynelehtiviä, mustasukkaisempia, ruikuttavampia, nalkuttavampia, hyökkäävämpiä, epätoivoisempia, vailla häpeäntunnetta ja itsekunnioitusta, alttiimpia valehteluun, petollisempia, mutta myös hyvämuistisempia ja valppaampia, mutta myös itseensä vetäytyviä ja hitaammin toimeen tarttuvia.” Aristoteleen mielestä naisen järki on epätäydellinen, minkä vuoksi nainen on tuomittu alistettuun ja palvelevaan rooliin

Voltaire sanoi, ettei kaikki miesten järkeily ole edes yhden naisen tunteen arvoinen. William Shakespeare sanoi naisten puhuvan kahta kieltä, toisen niistä hän sanoo olevan verbaali. Coco Chanel sanoi: ”Miesten täytyy aina kertoa naisille miten vahvoja he ovat. He ovat suuria, he ovat vahvoja ja he ovat ihania. Todellisuudessa naiset ovat vahvoja. Se on vain mielipiteeni, en ole professori.” Barbara Streisand kysyy: ”Miksi miesten sallitaan olevan pakkomielteisiä heidän työnsä suhteen, mutta naisten sallitaan olevan pakkomielteisiä vain miesten suhteen.”

Historiakatsauksen osana minun on pakko palata blogiini: http://penttimurole.blogspot.fi/2017/06/kesakirja-naisen-velvollisuusetiikasta.html

Helmi Krohn (1871-1967) kirjoitti ystävättärelleen Maila Talviolle (1871-1951): ”Ei se ole merkillistä, että meillä kummallakin on sellainen kulta, joka tiedoiltansa on niin paljon meitä korkeammalla, johon me saamme katsoa ylös ja vaan ihmetellen sen ajatuksia seurata. Elämä tuntuu oikein suurelta sellaisten miesten rinnalla! Ja vaikka heidän ajatuksensa usein ovat niin kaukana meistä ja niin korkealla, ettemme niihin koskaan ylety, niin on hetkiä, jolloin he ovat kokonaan meidän omamme, hetkiä jolloin he eivät muista eivätkä ajattele ketään muuta kuin meitä.” Maila vahvisti: ”Se onkin aina ollut ideaalini, että hänen täytyy tietää niin paljon, etten minä mitenkään pääse hänen perässään.” Näin mietiskelivät nuorikkoina Suomen kirjallisuuden merkittävät tekijänaiset.

  

Luen juuri virolaisen kirjailijattaren Viivi Luikin (1946- ) kirjaa Varjoteatteri, Tammi 2011, suomentanut Anja Salokannel. Suurlähettilään vaimona Viivi Luik tutustui maailmanmenoon ja ihmisiin maailmalla, suljetun Viron ulkopuolella. Hän kuvaa herkullisella tavalla italialaisten miesten käytöstapoja ja vertaa niitä pohjoisten maiden miesjörriköiden käyttäytymiseen. Hän kutsuu italialaisia miehiä lempeästi tytöiksi. Olisiko siis miehillä joku osuutensa kaikkeen tähän uusinnovaatioon?  Viivi Luik: ”Alppien pohjoispuolelta alkavat miesten valtakunnat.

Alppien pohjoispuolella tytötkin ovat miehiä. Täällä ylhäällä pohjolassa pannaan yhä vielä painoa totuudelle ja oikeudelle. Joristaan omaa jorinaa, lyödään nyrkki pöytään ja puukko rintaan, ajattelematta millaisen VAIKUTELMAN se jättää. Alppien pohjoispuolella ei ole mitään väliä sillä, onko aseen nostanut käsi huoliteltu ja onko kohtalokas kädenliike riittävän elegantti.

Kun saat vältteleviä vastauksia, kun sinulle ei sanota ”ei” eikä ”kyllä”, kun yhdellä kädellä annetaan ja toisella otetaan, olet Tyttöjen valtakunnassa, jossa mitkään säännöt eivät päde. Silloin on mietittävä, millä voi herättää kiinnostuksen. Tarvitaan kohteliaisuuksia ja pieniä lahjoja, huudahduksia, teeskentelyä, kevyttä ja eleganttia julkeutta.

Vaikka olisit tuhatkertaisesti oikeassa, se sinun vääjäämätön oikeutesi on kotoisin Alppien pohjoispuolelta, se on jähmeiden ja miehisten, raskain askelin astuvien barbaarien oikeutta. Alppien eteläpuolella sille vihelletään. Alppien eteläpuolella arvostetaan peliä ja vaikutelmaa. Tytöt eivät ole tutkijoita. He eivät siedä todisteluja. Tosiasiat tympäisevät heitä.”

Saitko selvää Viivi Luikin ajatuksista? No, ei kai tuosta lyhyestä katkelmasta voikaan saada selvää. On luettava koko kirja. Suosittelen. Pääset hauskan tyylikkään runollisella tavalla selville siitä, miten maailma menee silloin kun tytötkin ovat miehiä – ja päinvastoin.

Nyt pääsemme lähemmäs nykyaikaa. Ja samalla voimme hieman haikailla tuota aikaa, joka on niin lähellä meitä. se tapahtuu firman naisten kautta.

Tein helminauhan firman naisista

Helminauha ei ole varmaankaan täydellinen. Se on vain tajunnanvirran tulosta. Se ei ole aikajärjestys eikä ikäjärjestys. Se ei ole myöskään tärkeysjärjestys eikä aakkosjärjestys. Tärkeysjärjestys, olipa särähtävä sana. Todellakaan ihmisten tärkeysjärjestystä ja tässä tapauksessa ihanien naisten tärkeysjärjestystä ei ole olemassa. Palkoissa voi aseman tai koulutuksen vuoksi olla eroa, mutta kaikki joukkueen ihmiset muodostavat ketjun jossa heikoin lenkki määrittelee ketjun vahvuuden. Niinpä tämä ihanien naisten helminauha, täydennettynä yhtä ihanien miesten helminauhalla, oli vahvuudeltaan vakio. Helminauha ei sittenkään kuvaa yhteisöä oikealla tavalla. Helmet ovat kaikki samanlaisia. Olisiko kukkaseppel, sellainen joita tytöt tekevät kruunukseen, kuvaisiko se paremmin ihmisten moninaisuutta ja yksilöllisyyttä. Tai ruohonkorteen pujotetut mansikat?

ritva, tuula, liisa, rituski, tiina, kaisa, minna, liisa, miia, mari, raija, pirjo, carina, minna, maxi, anne, sirkkis, elli, lettu, sirpa, maija, malla, minna, annamaija, marja, mirja, johanna, meri, eija, riikka, ritva, tupu, hanna, anika, marjut, annakaisa, aija, mervi, mari, johanna, pei, jenni, pia, elina, kristiina, kyllikki, sirpa, laura, hanna, päivi, satu, niina, kati, marja, anita, laura, ritu.

Sain valmiiksi listan joka kertoo elämäni naisista. Näiden naisten kanssa valmistui suuri määrä suunnitelmia Suomeen ja ulkomaille. Nyt aion suorittaa tutkimustyötä. Aion haastatella heitä ja kysyä heidän mielipiteitään työnteon kulttuurista menneinä vuosina. Liittyikö siihen kielteisiä piirteitä nykyaikana yleiseksi mielletyllä tavalla? Oliko heillä lasikatto ja joutuivatko he johdon tai työtovereidensa seksuaalisen painostuksen kohteeksi? Joku sanoo, etteiväthän he uskalla sitä sinulle sanoa. Naisten vaikeneminen johtuu pelosta. Noteeraan tuon väitteen kestämättömäksi. Kuka noista reiluista naisista jättäisi kertomatta totuutta vanhalle ukolle jonka johtajuus päättyi jo lähes 20 vuotta sitten ja kuka heistä minua pelkäisi?

Ryhdyn siis haastatteluun. Haastattelen heistä ehkä viittätoista. Heitä oli ja on kaikkiaan kuusikymmentä -  toinen toistaan ihanampaa naista. Otos on siis 25%. Melko hyvä verrattuna nykypäivän gallupeihin. Kuvataanhan niillä nykysuomen mielipiteitä tuhannen tai parintuhannen kansalaisen otoksella. Se on 0,2 promillea kansasta.

Mitä naiset sanovat?

Carina sanoo ei muistavansa tai sitten arvelee olleensa niin ymmärtämätön, ettei tajunnut mistä oli kysymys - jos jostain oli kysymys, tai oliko se sitten vain viatonta huumoria? Elli sanoo, ettei ollut koskaan kokenut meetoota. Hän sanoo ajan olleen luomukauneuden aikaa, meikkiä oli hieman silmäkulmassa eikä hampaitakaan oiottu, kaikki olivat kavereita keskenään. Elli löysi firmasta elämänkumppaninsa kuten laskelmieni mukaan kaksi tusinaa muuta. Pareja syntyi  toista tusinaa. Ellillä rakkauden pontimena oli se mieskandidaatin valmistama kirottu liian maukas läskisoosi. Liisa sanoo firman olleen lemmenlaiva, vai sanooko hän sen olleen parisuhdetehdas. No taisi itsekin löytää parinsa.  Elli ja Anika työskentelivät vuosia ulkomailla. He eivät kohdanneet huonoa käytöstä. Oli monia muitakin. Arabikulttuurissa vierailevia naisia arvostettiin. Heidät kutsuttiin keidaskaupunkien kotioloissa ruokailemaan yhdessä miesten kanssa, eivät joutuneet keittiöruokailuun - naisten valtakuntaan.  Olivat joskus tästä arvonalennuksesta pahoillaan. Pia sanoi kaiken tuon nyt väitetyn olleen itselleen vierasta. Sellaista ei ollut. Flirttailua kyllä, mutta se oli molemminpuolista ja iloista. Mitään painostavaa hän ei kokenut. Sirpa sanoo joutuneensa vain kerran elämässään kielteisen käytöksen uhriksi. Raija uskoo olleensa tyyppi, joka tiesi tilansa, hän ei joutunut häirinnän kohteeksi, kertoi kyllä tietävänsä tapauksista, mutta nekään eivät sattuneet meidän firmassamme. He kaikki, haastatellut olivat selvinneet elämästään ilman hyväksikäyttöä tai kielteisiä tapahtumia. Joku sanoi sarkastisesti kielteisten tapausten liittyvään omiin ongelmiin. Ehkä heikkouteen hallita itseään. Vaikuttaa siltä, että meillä oli vain vahvoja naisia. Ehkä he olivat juuri noita Viivi Luikin pohjoisia naisia.

  

Ilman firman ihania naisia asiat olisivat jääneet tekemättä. Mutta yhdessä niitä asioita tehtiin – naiset ja miehet. Välillä herettiin kissanaisiksi ja Batmaneiksi.  Joskus poltettiin rauhanpiippua. Mutta aina oltiin iloisia.

Pari tapausta

Saimi Westerlund, legendaarinen nainen, vuoden nainen 1980, Kiitolinjan toimitusjohtaja, hän sanoi minulle uskovansa, että meidän firmassamme on naisella vastaavassa työssä aina sama palkka kuin miehellä. Vastasin hänelle: ”Saimi, ystäväni, tänään ei ole, mutta huomenna on.” Seuraavana päivänä Liisan palkka nousi 1500 markalla. Saimi sanoi: "Olen kurkkuani myöden tasa-arvoa. Sehän ei kenellekään taivaasta tipahda. Se pitää itse ottaa".

Kyllä, minun on tunnustettava eräs häpeällinen asia, joka ilmeisesti tuotti suurta mielihyvää meidän asiakkaillemme. Suurten kongressien äärellä kokosimme firmasta erityiset blondipartisaanijoukot. He saivat tehtäväkseen hurmata asiakaspuolen johtohahmoja, potentiaalisia tilaajia. Niin partisaanit kuin asiakkaatkin tuntuivat nauttivan tilanteesta. Oliko tämä nyt sitten HeeToo? Tilauksiakin tuli, mutta silloinhan eivät hankintalait olleet vielä voimassa.  Muodollinen pätevyys laskettiin lisäarvoksi.

Jukka, hallintojohtajamme, firman ihmisten armoitettu Leelian Lepotuoli, hän vielä antaa loppulausuntonsa. Hän sanoo, että ei lainkaan tällaista, ei valitettu miessortoa, perhekohtaisia kun puhuivat, alkuunkaan kukaan ei syytellyt lähentelystä, paljon halailua, mutta ei lähentelyä, tasapuolinen kohtelu, päällikköinä naisia yhtä paljon kuin miehiä, palkkauksessa ei pienintäkään eroa miehillä ja naisilla, suuri määrä pariskuntia, se kuvaa tasa-arvoa.

  

Sain synttäreillä firman naisilta murkkumerkin. Sellaisia jaettiin aina pikkujoulun huumaavassa tunnelmassa. Elli valmisti merkit kiireellisesti taiteelliseen asuunsa. Merkkejä oli siivin ja ilman siipiä. Naiset saivat suurimman osan siivellisistä merkeistä. Merkit jaettiin kaljakorilla seisten Rituskin avustamana valtavien suosionosoitusten säestämänä. Ne menivät aina oikeille henkilöille. Niin väittävät.

No menikö tämä nyt lähes pateettisuuden puolelle?

Eikö meidän firmassamme hormonit lainkaan hyrränneet? Olivatko nuorten suunnittelijoiden kiinnostuksen kohteena vain katukivet, liikennemerkit ja viheriöivät istutukset? Myönnän heti. Näin se ei ollut. Rakastimme toisiamme ja koskettelimme toisiamme. Naisten päivänä kaikki naiset saivat ruusun halauksin höystettynä. Vieläkin tuntuvat tuota tapaa muistelevan. Juhlissa osastot tekivät omat ohjelmanumeronsa. Niissä paljastettiin hienolla tavalla ihmisten ja työtapojen riemastuttavia piirteitä. Arvatkaa, jouduinko usein itse kohteeksi? Juhlissa mentiin joskus sopivasti sopimattomuuden äärirajoille. Ehkä joku vielä muistaa spektaakkelin nimeltä ”Noin seitsemän veljestä!” Miehet alastomina näyttämön lavalla. Mutta että MeeToo tai HeeToo. Ei!

Onko pukki ollut kaalimaan vartijana?

Epäilen nyt hieman, uskallanko julkaista tämän Marjan minulle kirjoittaman runon. Sehän saattaa romuttaa pohjan koko kirjoitukselta. Runo oli kirjoitettu syntymäpäiväonnitteluna. Marja sanoo kirjoittaneensa sen täydenkuun valossa. Osittain siis saattaa olla kysymys kuuhulluudesta. Olen kuitenkin niin ylpeä tuosta runosta, että laitoin sen tähän. Varsinkin kun olin ensin sen luettanut Liisalla ja kysynyt ”julkaisulupaa”. Soitin myös Marjalle ja kun hänkin antoi luvan, niin tässä se on. Sitähän oikein itserakkaudessaan hykertelee, kun tuota lukee. Jos et ole mun kaveri niin jätä lukematta!

Tässä Sinulle runo, kun en pääse halaamaan. Kir­joitin sen illalla täydenkuun valossa

Niin vahva ja mustavalkoinen.

Niin julkea ja intohimoinen.

Sellainen sinä olet.

- runoja rakastava,

syvällinen, ja taas toisinaan

- vain pinnallinen.

Olet saanut lahjaksi karisman,

Siksi olet voinut ärsyttää,

lumota, inhota, vihata, ihastuttaa, vihastuttaa.

Jättämättä ketään kylmäksi.

Olet tanssittanut meidät - naisesi -

pyörryksiin, puristellut, painanut,

suudellut, halannut, kääntänyt ja vääntänyt.

Jättämättä ketään kylmäksi.

Olet kiittänyt, arvostellut, tuominnut,

ylistänyt, ottanut kantaa.

Kaikella on ollut väliä - se on ollut tärkeää.

Kaikki tämä on jättänyt jälkensä,

Merkinnyt minut, meidät omiksesi,

sinun murkuiksi.

Kiitos, Pena, kaikesta siitä,

mitä olen saanut jakaa kanssasi.

Hyvää vointia ja sopivasti vauhtia

tästä eteenpäin.

Rakkaudella Marja

P.S. Muista nopeusrajoitus!