Olli Kivinen tuli minun ystäväkseni vientihommissa. Meillä
oli yhteisiä hankkeita Kuwaitissa ja Libyassa. Ensimmäisen kerran olin hänen kanssaan
kosketuksissa, kun Otto Larman johtamassa autopaikkatoimikunnassa 60-luvulla
teimme normeja parkkipaikkojen tarpeesta. Olli oli komitean jäsen, minä taas
komitean toinen sihteeri. Koskaan niistä normeista ei tehty virallista asetusta
eikä toinenkaan ajatuksemme toteutunut, maamme kaupungit eivät perustaneet
komitean ehdottamia kunnallisia pysäköintiyhtiöitä Ruotsin malliin. Tunnetun
rakennusvalvontamiehen mukaan autopaikkanormit olivatkin yksi
kuolemansynneistäni. Muita kuolemansyntejä olivat väestönsuojanormit,
bulevardit ja kompakti kaupunki. Että synneissä on oltu mukana. Jos joku haluaa
tutkia menneisyyttä, niin tässä hieman vihjeitä:
Jälleen
raporttiarkeologiaan
Tulevaisuutta ei voikaan tutkia, sillä mitään tutkittavaa
ei ole olemassa. Tai, hetkinen toppuutellaan hieman, olinhan juuri Tutuhesassa
kuuntelemassa Osmo Kuusen ja kahden
merkittävän filosofin, Ilkka Niiniluodon
ja Antti Hautamäen esitelmiä
tulevaisuudentutkinnan pohjafilosofioista – siihen palataan, jos saan jotain
ymmärrystä aikaan. Tulevaisuuden visioita voi tietysti tutkia ja sellainen on
nyt aiheena, sillä hivelen juuri käsissäni kolmea professori Olli Kivisen kirjaa. Pääkohteena on
Olli Kivisen laatima Hämeenlinnan yleiskaava vuodelta 1957. Olli oli siihen
aikaan 36-vuotias asemakaavaopin erikoisopettaja Teknillisessä korkeakoulussa.
Hänen professuurinsa Otto Iivari Meurmanin seuraajana alkoi vuonna 1960. Jos Olli
oli kaavoituksen vahva tähti, oli hän myös viimeisen päälle innokas automies.
Hänen Batman-autonsa oli kaikille alan ihmisille tuttu. Hurja ajotapa ei taas
ollut vieras kenellekään pelkääjän paikalla istuneelle. Mutta siihen aikaan suomalainen
mies saattoi ajaa omilla vankkureillaan haluamaansa nopeutta. Kattonopeuskokeilu
Suomeen tuli ensimmäistä kertaa vuonna 1962. Varsinainen energiakriisin
aiheuttama vuoden kestänyt 80 km/h kattonopeus oli sitten vasta vuonna 1972.
No, miksi nämä kattonopeudet tähän tulivat? Ainakin siksi, että vuonna 1957
elimme autoistumisen ja maaltamuuton suurta mullistusta. Olli Kivisen
Hämeenlinnan yleiskaavassa 1957 oltiin ratkomassa näitä ongelmia.
Ollin väitöskirja 1960
Etsiskelin aikanaan jotain mielenkiintoista Fredalla
Hagelstamin antikvariaatista. Hyllyltä pilkistää Kivisen Turun yleiskaava,
Kivisen Varkauden yleiskaava ja helmenä kaikesta Kivisen väitöskirja Kaupunkiemme keskusalueiden
rakennusoikeudesta, sen kehityksestä ja mitoituksesta. Väitöskirjan sivujen
välistä pulpahtaa kortti, jonka on allekirjoittanut Otto-Iivari Meurman. Hän
kiittää syntymäpäiväonnitteluistaan. Hän täytti 70 vuotta kesäkuussa 1960. Olli
väitteli toukokuun lopulla 1960. Olli oli käyttänyt Mörrin kiitoskorttia tuoreena
kirjanmerkkinä tutkiessaan väitöskirjansa saloja - sympaattista. Sisälsikö Olli
Kivisen väitöskirja mullistavaa tutkimusta ja tulevaisuutta luotaavaa
innovaatiota? Kun luen sitä, imponoidun laajan korttelitutkimuksen määrästä ja
petyn johtopäätöksistä ja ratkaisusta. Yllättävää ei kuitenkaan ole
väitöskirjan havainto kaupunkikeskustojen kerrosalan huimaavasta
ylimitoituksesta. Kaupunki ympäristönä ja kaupunki ”taideluomana” on
väitöskirjassa täysin sivuutettu. Väitöskirjassa käsitellään kaupunkia numeroina.
Peräkkäisten hallinnollisten päätösten todetaan johtaneen
rakennusjärjestyksiin, jotka ylimitoittavat keskustakortteleiden kerrosalan.
Rakennusjärjestysten mukaan rakennettaessa leikkipaikat, tomutuspaikat ja
pysäköintipaikat jäävät rakentamatta.
Korttelirakenne on siis muutettava. Umpikortteleiden sijaan on
suositeltavaa rakentaa kampamaista avokorttelia. Silloisissa
rakennusjärjestyksissä yleiset tonttitehokkuusluvut olivat tasoa e>3. Nyt
tehokkuudet olisi pienennettävä tasolle e=0,5-0,9.
Kivinen kirjoittaa
väitöskirjan loppulauseessa: ”oleellinen puoli suunnittelussa kuitenkin on
mittakaavallisesti oikean ratkaisun löytäminen, seikka johon tosin toistuvasti
viitataan, mutta jonka käytäntöön soveltaminen keskusalueilla yleensä
laiminlyödään”. Kivinen halusi murtaa perinteisen ruutukaupungin umpikortteleiden
korkean rakennustehokkuuden ja luoda tilalle väljempää avointa kamparakennetta.
Hänkö sen lopetti, minkä lisää kantakaupunkia hanke taas aloitti? Tai olinko
itse aikaani edellä kun 7 vuotta Olli Kivisen väitöskirjasta kirjoittelin
lauseeni: kompaktikaupunki on kontaktikaupunki.
Hämeenlinnan yleiskaava
1957
Hämeenlinnan yleiskaava valmistui ennen väitöskirjaa tai
sen tekoaikana. Yleiskaavassa varmaakin näkyy viitteitä käynnissä olevasta
ajatusprosessista. Kirja on Olli Kivisen jo standardiksi tullutta hienostunutta
tyyliä: sidottu makaava A4, valkoiset kannet värillisillä teksteillä. painotyöt
Suomalaisen kirjallisuuden kirjapainon laatutyötä. Tekijöinä Olli Kivinen, Mika Erno ja Pentti Riihelä.
Antti Tuura väestöennusteen ja
asuntotarvelaskelmien tekijänä ja Yleinen insinööritoimisto
vesihuoltoeksperttinä. Kirjassa on kaksi lukua: 1 Lähtökohta ja 2 Ratkaisu.
Lähtökohtaan sisältyvät kappaleet: vaikutusalue, yleiskaava-alue ja väestö.
Ratkaisun osia ovat suunnitteluperiaatteiden lisäksi: liikenne, keskikaupunki,
asuntoalueet, työalueet sekä yleiset rakennukset ja viheralueet.
Aloitetaan väestöstä ja
vaikutusalueesta
Vaikutusalueen määrittely kuului tuon ajan
vakiorepertuaariin. Hämeenlinnan
vaikutusalueen suuruudeksi arvioitiin 50-luvun puolessa välissä 70000 asukasta.
Kaavan laatimisaikaan Hämeenlinnan kaupungin väkiluku oli 23000 henkeä ja
yleiskaava-alueen väkiluku 27000 henkeä. Yleiskaava-alueen väestön arveltiin 25 vuodessa
kasvavan minimissään 40000 henkeen ja maksimissaan 45000 henkeen. Kasvuprosentiksi
laskettiin vuosittain 1,5-2,0 %. Todellinen väkiluku vuonna 1980 oli 40000
asukasta. Kasvun ennustettiin olevan 200 henkeä vuodessa luonnollisen kasvun
seurauksena ja 300-500 henkeä nettomuuttovoiton seurauksena. Viimevuosien
nettomuutto on ollut 250 henkeä negatiivinen. Nyt viimeksi oli pientä kasvua
havaittavissa. Takaisin 50-luvulle: Uutena ilmiönä kiinnitettiin huomiota yli
65-vuotiaden osuuden kasvuun. Sen arveltiin kasvavan 6 prosentista jopa 9
prosenttiin. Nyt se on 22 %. Hämeenlinnan
väestö v. 2009 ennen alueliitoksia oli 44000 henkeä ja nykyinen asukasluku on 67000
asukasta. Nämä tilastot eivät nyt enempää kiinnosta, mutta mikä kiinnostaa on
pienen kaupungin kasvustrategia maankäytön suhteen 50-luvun sammakkoperspektiivistä
katsottuna. Sitähän se on tämä Olli Kivisen yleiskaava mallia 1957.
”Tämän hetken
kaupunkisuunnittelulle leimaa antavista tekijöistä on tärkein epäilemättä
liikenne ja nimenomaan ajoneuvoliikenne.
Se on muuttunut ratkaisevasti nopeammaksi ja volyymiltaan moninkertaiseksi.
Vanhoilla kaduilla ei sitä voida tyydyttävästi hoitaa eikä sen probleemoja
voida liioin ratkaista laajentamalla vanhan katujärjestelmän mukaista
katuverkkoa. On luotava uusi liikenneverkkojärjestelmä, joka pohjautuu uusien
liikennevälineiden muuttuneisiin vaatimuksiin.” Näin kirjoittaa Olli Kivinen Hämeenlinnan
yleiskaavassa 1957. Hän kritisoi konsentrista
kaupunkimuotoa, joka on kehittynyt renkaina vanhan keskustan ympärille. Tällaisessa
kaupunkimuodossa liikenteen jäsentely sekä alueiden varaaminen järkevään
uudisrakentamiseen kuten myös yleisiä laitoksia ja vapaa-ajanviettoa varten on
osoittautunut vaikeaksi. Konsentrisen kaupungin vastakohtana hän suosittelee hajakeskitystä,
desentralisaatiota. Tällöin pääkeskuksen ympärille luodaan alakeskuksia.
”Näiden ympärille koostuva asuminen ja muu toiminta muodostetaan mahdollisimman
itsenäisiksi yksiköiksi. Pienin hajakeskitetty kaupunkiyksikkö on asumasolu,
joka käsittää 1 000 -1 500 asukasta. Kahdesta tai useammasta solusta muodostuu
asumalähiö.” Kivinen esitti ajatuksensa kaavioina. Vasemmalla on kaavio
asumalähiöstä. Kaaviota nimitettiin sittemmin Kivisen keuhkokaavioksi. Oikealla ylhäällä on Kivisen hajakeskitetty kaupunki
liikenneväylineen, keskustoineen, asumalähiöineen ja
teollisuusaluevarauksineen. Alin kuva
esittää konsentrisen ja desentralisoidun kaupungin vastakohtaisuutta. Tätä
tietä kuljimme...
Rakennusoikeutta leikataan
Keskustan mitoituksessa päädyttiin rakennusoikeuden
leikkaamiseen. Voimassa oleva kaava salli keskustaan rakennettavaksi 0,59 milj.
k-m2. Yleiskaavaehdotuksessa rakennusoikeus pienennettiin 0,33 milj.
kerrosneliömetriin. Tästä 40 % oli tarkoitettu asunnoille. Asukkaiden määräksi ennustettiin
5500 henkeä, kun silloinen luku oli 4200. Teoreettisesti vanhan kaavan mukaan
asukkaita olisi mahtunut 19000 jos 80 % rakennusoikeudesta olisi käytetty
asuntoihin. Asukastiheydeksi tällä kerrosalalla olisi tullut 26000 asukasta
neliökilometrille. Tätä yleiskaavateksti pitää liian korkeana ja sanoo sen
olevan erityisesti lapsiperheiden kannalta epämiellyttävä. Nyt on otettava
huomioon, että silloinen ennuste asumistiheydestä oli 20 h-m2/asukas. Nyt
pinta-alaa on koko maassa asukasta kohti 41 huoneistoalaneliömetriä.
Hämeenlinna
yleiskaavassa 1957 keskustan mitoitus oli Kivisen pohdinnan alaisena. Juuri
silloin hän mietti laajemminkin keskustamitoituksen tulevaisuutta
väitöskirjaansa varten. Hämeenlinnan keskustassa oli silloisen kaavan mukaan
tonttitehokkuusluku e=3,3. Kivinen halusi alentaa tehokkuuden vyöhykkeittäin
tasoille e=2,0, e=1,2 ja e= 0,7. Tiheimmällä alueilla sallittiin asuntoja 25 %
kerrosalasta. Väljimmällä alueella liiketiloja sallittiin 10 %. Kun nyt pistän
päähäni googlekiikarit ja vertaan nykytilannetta Olli Kivisen Ja MIka Ernon
suunnitelmaan, havaitsen suuria yhtäläisyyksiä suunnitelman ja todellisuuden
välillä. Ehkä asiaa tuli hyvin hoidettu, sillä Mika Erno oli Hämeenlinnan
kaupungin asemakaava-arkkitehti.
Asuntotuotanto
oli yleiskaavassa laajan tarkastelun kohteena. Yleiskaavan mitoitus 1,2 milj.
k-m2 45000 asukkaalle perustui 27 neliömetrin kerrosalatarpeeseen per asukas. Kerrostalojen
osuutena pidettiin korkeintaan 50 %. Keskustan rakennusoikeutta haluttiin supistaa
ja varautua 6500 asukkaaseen, kahdeksaan asumalähiöön sijoittuisi siten 85 %
asukkaista. Raportti korostaa, että kullekin lähiölle tulee muodostaa oma
lähiökeskus myymäläryhmineen ja yleisine rakennuksineen. Niin, huomattakoon
taas, ettei tuohon aikaan ollut mitään aavistusta suurista kauppakeskuksista pääteiden
varsilla.
Teollisuusalueita
varattiin yleiskaavassa noin 400 hehtaaria. 50-luvun alussa kaupungin
työntekijöistä 49 % oli teollisuuden palveluksessa. Heistä puolet oli naisia.
Yleisin kulkutapa töihin oli polkupyörä.
Liikenne Kivisen kaavassa
Kerroin jo alussa Kivisen olleen innokas automies. Niinpä
hän ei paljoakaan uhraa raporttinsa riveillä kävelylle tai pyöräilylle. Toteaa
kuitenkin pyöräilyn merkityksen ja tarpeen varata keskustan kauppakatuja
jalankululle. Pyöräily oli 50-luvulla pikkukaupungeissa merkittävä
liikennemuoto. Yleiskaavassa esitetään poikkileikkauslaskentatietoja
Vanajaveden Viipurintien sillalta. Sillan ylittävistä 50 % oli
polkupyöräilijöitä, neljännes jalankulkijoita, neljännes ajoneuvoja. Katso kuvaa
tuolta ajalta. Joukkoliikenteen matkustajamääristä ei ollut parempaa tietoa,
linjoista oli kuitenkin vuoromääräkaavioita. Raportissa puhutaan liikenneverkon
luomasta käsitteellisestä rungosta. ”Vaikkakin liikenne verrattuna asumiseen ja
työhön on monessa suhteessa niitten seuraus ja näin ollen sekundäärinen, luo
liikenneverkko kuitenkin asemakaavoitukselle käsitteellisen rungon, jonka puitteissa
eri alueet ovat sijoitettavissa paikoilleen.” Raportissa liikenne tuleekin heti
kärjessä vaikutusalueselvityksen jälkeen. Pysäköintipaikkojen tarvetta
ennustettaessa autokannan arveltiin olevan vuonna 1980 1 auto/7 asukasta kohti
eli 140 autoa per 1000 asukasta. Henkilöautokanta yleiskaavan tekohetkellä oli
40 ha/1000 as. ja vuonna 1980 250 ha/1000 as. (Koko maan tilasto). Nyt
henkilöautoja on Hämeenlinnassa 625 ha/1000 as. Liikenteen Vanajaveden sillalla
arveltiin kasvavan vuoteen 1980 mennessä viisinkertaiseksi. Murros oli
odotettuakin suurempi. Ehkä Olli Kivinen sitä oikealla tavalla ennakoi, kun kirjoitti
niin monta sivua liikenteestä.
Liikenteessä on
tietysti vahvasti esillä ohitustien tai läpikulkutien vaihtoehdon valinta.
Kysymys oli Valtaien 3 sijoituksesta. Tie asettui paikalleen läpi kaupungin.
Itseasiassa tien suunnittelu oli TVH:ssa jo käynnissä yleiskaavan
laatimisaikaan. Moottoritie valmistui Hämeenlinnan kohdalla vuonna 1965. Siitä
Kalle Kultalan kuva. 50-luvulla arveltiin helikopteriliikenteen nousevan merkittävään
asemaan. Yleiskaavassa helikopterikentän paikaksi esitettiin Hämeensaareen,
aivan keskustaan. Pysäköinti eli Mörrin keksimän termin mukaan autopaikotus oli
laajan tarkastelun kohteena. Asuntoalueilla autopaikkoja esitettiin varattavaksi
noin 1 paikka 150 m2 kohti. Liikekeskustassa myymälöiden ja konttoreiden osalta
ajateltiin tarpeen olevan 1 autopaikka 75 m2 kohti. Pysäköinnin suhteen
esitettiin viisaita, sillä kerrostaloalueilla puolet paikoista esitettiin
kaukopysäköintinä 200-300 metrin päähän asunnoista.
Kaupunki kasvaa
Olli Kivisen yleiskaava päätyi vuoden 1980 mitoittavaan
asukaslukuun 45000. Kivisen kaavan jälkeen valmistui seuraava yleiskaava Heikki
Aitolan toimesta vuonna 1966. Siihen minäkin pääsin mukaan liikennesuunnittelijaksi.
Miksi siis uutta yleiskaavaa laadittiin
näin pian, vain kymmenen vuotta edellisen yleiskaavan valmistumisesta?
Sysäyksistä tärkein lienee ollut Vanajan liittäminen Hämeenlinnan kaupunkiin ja
tästä seuranneet alueiden lisäresurssit. Uuden yleiskaavan tavoitteina
mainittiin teollisuusalueiden varaaminen, kerrostalotuotantoon soveltuvien
aluerakennuskohteiden osoittaminen, keskustatoiminnan laajenemissuuntien
osoittaminen sekä yleisten rakennusten alueiden muodostaminen valtakunnallista
käyttöä silmällä pitäen. Hämeenlinna ja Kanta-Häme sijoittivat itseään Suomen kartalle!
Tällaiset asiat ehkä puuttuivat täysin edellisestä yleiskaavasta! Aitolan
yleiskaavan asukaslukutavoite vuodelle 2000 oli 63000. Todellinen luku vanhan Hämeenlinnan
ja Vanajan alueella oli sitten 50000. Ennustaminen
ei ole helppoa. Kasvuun on kiva uskoa.
Nyt valmistuneessa uudessa yleiskaavassa
asukaslukuennuste on 72000-75000. Aluevaraukset ovat tietysti kasvaneet
asukasluvun mukaan. Väljyyskasvu on suuri mitoittava tekijä. Asukasta kohti on nykyään
kaksinkertainen määrä kerrosalaa.
Teollisuuden varaukset olivat Kivisen yleiskaavassa tärkeä asia. Niitä
varattiin 400 hehtaaria. Uudessa yleiskaavassa varaukset teollisuudelle,
kaupalle ja muuhun elinkeinotoimintaan ovat hurjasti kasvaneet. Määrää en nyt
saanut selville, mutta karttaan katsomalla varauksia voisi arvioida olevan
kolmin- tai nelinkertainen määrä. Muutos onkin suuri marketien ja pienteollisten ja kaupallispalvelullisten
toimintojen levitessä maanteiden varsiin autokaupunkialueille. Muutos on kaikkialla
niin dramaattinen, että minun oli pakko piirtää itselleni kartta siitä mitä
Hämeenlinnassa on oikein tapahtunut sitten Kivisen aikojen.
Tämä juttu on jo laajentunut ja uhkaa laajentua lisää.
Haluaisin vielä kirjoittaa viheralueista ja monesta muusta. Mutta nyt on tehtävä
toppi.
Hämeenlinnan kantakaupungin yleiskaava 2035 kertoo yleiskaavoituksen
toteutustavan monipuolistumisesta. Uuden yleiskaavan väkilukuennuste vuoteen
2030 on haarukoitu välille 72600-76800. Tilastokeskus on ennustanut alarajaa. Haarukan
keskelle osuva väestönkasvu olisi 0,6 % vuodessa. Olli Kivisen vuoden 1957
yleiskaavaselostus vaati 69 sivua. Nyt netissä löytyvässä uudessa yleiskaavassa
on 144 sivua. Tästä linkistä voit tarkastella Kantakaupungin yleiskaavaa 2035.
https://www.hameenlinna.fi/wp-content/uploads/2019/03/9512-Selostus-4.4.2018.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti