Suomi lukuina - nyt ja ennenkin

Outoa miten mittakaavat sekoavat. Olen paljon kirjoitellut kaupunkien mittakaavasta. Olen moittinut kotikaupunkini suunnittelijoita mittakaavaharhasta. Olemme porukalla piirrelleet myös metsiä Saharaan. Suurten lukujen kanssa tulee helposti mittakaavaharha. Mitä Suomi on maailmassa? Hämärää. Nyt keskustellaan päästöistä ja asetellaan tavoitteita. Jotkut sanovat, ettei Suomessa kannattaisi vouhkata. Olisi odotettava, että muut pääsisivät ensin lähemmäksi Suomea. Sitten keskusteltaisiin. Missä Suomi on? No, se tietoisuus, se aina katoaa. Oli tehtävä pieni tutkimusmatka muutamiin lukuihin. Tuliko yllätyksiä?  Ehkä suurin yllätys oli se, että asukaslukuun nähden Suomi on maailman parhaiten kesäolympialaisissa mitaleja saanut kansa. Olkoonkin että ne mitalit tulivat pääosin jo ennen sotia. Talviolympialaisissa olemme muuten Norjan jälkeen kakkosena. Nytkö? No, tiedämmehän tuon. Kaukana ollaan. Mitalit kerättiin ennen sotia ja hieman sotien jälkeenkin. Jos jatkat lukemista nuokin mitalimäärät selviävät.

Maapallon pinta-ala on 510 milj. km2. Siitä maata on hieman alle kolmannes eli 150 milj. km2. Metsää on maa-alasta runsas kolmannes eli 40 milj. km2. Suomessa on maailman metsistä 0,6 % ja Euroopan metsistä 13 %. Urbaania maata on 3,6 milj. km2, josta 15 % Euroopassa ja 1 % Suomessa. Minä olen kirjoitellut aika paljon Saharan metsittämisestä. Haluan etsiä mittakaavaa  tuon metsityksen laajuuteen. Olemme esittäneet metsitettävän alueen pinta-alaksi 8 milj. km2. Se olisi viidenneksen lisäys maailman metsiin. Se olisi laajuudeltaan 35 kertaa suomen metsät. Jos Euroopan kokoa vertaisi maapallon kokoon tulisi siitä pallo jonka säde on 600 km eli kymmenesosa maapallon säteestä. Suomi olisi pallo jonka säde olisi 165 km, eli neljäskymmenesosa maapallon säteestä. Pieniä ollaan.

Millaisia eurooppalaisia me oikein olemme?

Me olemme 1,2 % EU-Euroopan väestöstä. Olemmeko kaikissa muissakin suhteissa kuuliaisesti 1,2 prosentin kansaa? Emme ole, asiat vaihtelevat. Kaikkein vähiten olemme eurooppalaisia koronakuolemien määrässä. Meillä koronaan kuolee 0,14 % Euroopassa kuolleiden määrästä. Tässä taulukossa menevät hyvät ja pahat sekaisin. Niinpä nyt, vaikka meille olisi kuulunut väestöosuuden mukaan tuo maaginen 1,2 prosenttia. Liikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä on meillä ollut noin 220 henkeä vuodessa. Joku saattaa muistaa, minä ainakin, että 70-luvulla kuolleita oli 1200 henkeä. Nyt Suomessa kuolleiden osuus on 0,96 % EU-maissa kuolleiden määrästä. Siis hienokseltaan olemme parhaimmistoa – mutta vain niukin naukin. Parannettavaa olisi.  Syntyvyydessä laahaamme jäljessä. Meillä syntyy 0,98 % Euroopan lapsista. Internetin käyttö ja älykännykät kulkevat yhtä jalkaa. Tilastointi lienee vaikeaa.  Suomi on digitalisoitunut maa, mutta ei aivan. Vaikuttaa siltä, että älypuhelinten määrä ja internet jäävät hieman EU:n keskitasosta. Sen sijaan me vanhana Nokia-maana näytämme omistavan reilusti enemmän kännykkäliittymiä kuin on kansaa. Henkilöautokanta lienee jokin mittari. Mistä? Jaa sitä en tiedä. Vannoutuneet Maas-ihmiset varmaan sanoisivat sitä vanhakantaiseksi indikaattoriksi. Nyt olisi siirryttävä leasing-markkinoille. Me nyt kuitenkin olemme lievästi viisaita, sillä omistamme vain 1,02 % EU-maiden henkilöautoista. Nyt menemme perimmäisiin kysymyksiin, puhumme kuolemasta. Edellä jo todettiin meillä koronaan kuolevia olevan vain kymmenesosa eurooppalaisesta tasosta väestöön suhteutettuna. Muutenkin kuolleisuus on himpun verran alle keskitason, sillä meillä kuolee 1,12 % Euroopan kuolleista. Ikävä juttu on tuo murhissa kuolleiden suuri määrä Eurooppaan verrattuna. Päästöjä on supistettava. Suomessa haasteena on rakennusten lämmitys ja liikenteen kannalta harva asutus ja pitkät etäisyydet. Meidän CO2 päästömme ovat 1,27 % EU-maiden päästöistä. Tosin metsiemme nielut vetävät päästöt hieman alle keskitason. Metsät ovatkin asia jossa erot muuhun Eurooppaan ovat niin suuret, etteivät tolpat mahtuneet samaan kuvaan muiden juttujen kanssa. Suomessa on 12,6 % Euroopan EU-alueen metsistä.    

Suomi maailmalla

Päästöistä kun puhutaan on tapana verrata Suomea maailman päästöihin ja perustella sillä ettei tarvitse tehdä mitään. Kunhan odotamme muiden kirivän meidän tasollemme. Taulukon siniset tolpat kertovat suhteestamme maailmaan. Suomen väestö on 0,07 % maailman väestöstä. Meidän CO2-päästömme ovat 0,12 % maailman päästöistä. On yllättävää, miten maailman monet tunnusluvut ovat kuitenkin näin samoilla halsseilla. Kansantuotteessa on tietysti suuri ero. Suomi on rikas maa ja meidän kansantuotteemme on 0,31 % maailman kansantuotteesta. Suomen per capita GDP oli vuonna 2019 €38000:-, kun maailman GDP/capita oli €9000:- ja Euroopan €34000:-. Suomen CO2-päästöt ovat lähes kaksinkertaiset verrattuna siihen mitä väkiluku edellyttäisi. Kansantuote ja päästöt käyvät käsikädessä. Suomessa syntyy 0,04 % maailman syntyvistä ja kuolee 0,08 % maailman kuolevista. Kuolevia ja syntyviä on meillä suunnilleen saman verran. Tai syntyviä on jopa vähemmän. Väkiluku pienenee. Kaikkiaan Suomessa kuolee 50000 asukasta vuodessa. Se on 9 kuollutta vuodessa 1000 asukasta kohti. Koronaan meillä on kuollut 0,1 henkeä per 1000 asukasta. Se on vain joka sadas kuolleista. Euroopassa koronaan on kuollut 0,9 henkeä ja koko maailmassa 0,3 henkeä 1000 asukasta kohti.  Maahanmuutosta toivotaan apua. Kaikki eivät siitä pidä. Liikenneonnettomuuksissa olemme maailman mitassa hyvällä tolalla. . Liikenneonnettomuuksissa kuolleita on maailmassa noin 1,4 milj. henkeä vuodessa. Meillä kuolee maailman kuolleista 0,02 %. Se mikä tässä nyt ihmetyttää on Internetin ja kännyköiden maailmanlaajuinen levinneisyys. Internetin käyttäjiä on Suomessa 70 % asukkaista, Euroopassa 80 % ja maailmassa 60 %. Maailmalla netin käyttäjiä olisi tilastojen mukaan lähes saman verran kuin kuin meillä. Se yllättää. Onkohan totta? Että Afrikan viidakoissa ja Siperian tundralla? Yhdessä asiassa Suomi on sentään huippua. Se on metsämaan suhteellinen määrä. Suomessa on 0,6 % maailman metsistä. Se ei tuohon tolppakaavioon mahtunut. Peltomaa on sen sijaan väestöön nähden globaalilla tasolla. Kun meillä on peltoa 0,4 hehtaaria per nuppi, niin maailmassa peltoa on 0,6 hehtaaria per nuppi. EU-alueella ollaan Suomen tasolla. Mutta sitten jyrähtää. Suomi on maailman ykkösurheilumaa jos olympialaisia pidetään mittarina ja jos mitalien määrää verrataan asukaslukuun. Suomi on kaikissa kesäolympialaisissa saanut 300 mitalia. Absoluuttisesti ottaen se on 2 % kaikista jaetuista mitaleista kautta historian. Mutta väkilukuun nähden olemme voittajia. Tässä taulukossa on vain Rion kisat 2016. Siellä saimme yhden mitalin. Se oli pronssinen ja sen toi nyrkkeilijä Mira Potkonen.                              

Suomi urheilumaana

Nyt ei puhuta Suomesta urheilumaana muun kuin olympiamenestyksen kannalta eikä Suomen menestyksestä urheilumaana tällä vuosituhannella. Nyt puhutaan Suomesta olympiamaana alkaen Ateenan kisoista 1896. Tämä kaavio ei kerro mitään suhdelukuja. Suhdeluvuilla kun saadaan niitä sopivasti muokkaamalla mieluisia tuloksia. Sellaisia kuin tämä olympiaurheilun ykkösmaan titteli. Ehkä tämä kuva kertoo globaalista muutoksesta. Suomalaiset sankariurheilijat ovat aikoinaan kahmineet mitaleita roppakaupalla. No, on todettava, että kun vuosisadan alun olympialaisissa oli 2000 urheilijaa, niin viimeaikaisissa kisoissa urheilijoiden määrä on ylittänyt 10000. Siihenkin suhteutettuna tuntuu siltä, että suomalainen sisu on laimentunut. Eniten olympiamitaleja on kahminut, kukas muu kuin Paavo Nurmi. Hän juoksi 12 mitalia joista 9 kultaa. Toiseksi tuli voimistelija Heikki Savolainen, joka voitti olympialaisissa 9 mitalia, joista 2 kultaa. Kolmanneksi eniten olympiamitaleja sai juoksija Ville Ritola, joka sai olympiakisoissa 8 mitalia, joista 5 kultaa. Lasse Viren, aikamme sankari lienee luettelossa neljäntenä neljällä kultamitalilla kympin ja viiden tonnin juoksuissa Münchenin 1972 ja Montrealin 1976 olympialaisissa.

Kun katselee olympialaisissa pärjänneitä maita, on selvää, että suuret urheiluhenkiset maat kahmivat suurimmat mitalisaaliit. On kuitenkin hieman yllättävää, miten suuri maa urheilussa Suomi aikoinaan oli. Lontoon 1921 jälkeen aina Melbourneen 1958 saakka Suomi oli kymmenen parhaan mitalikahmijan joukossa. Kolmena vuonna 1924-1932 jopa kolmas maailmassa. Unkari tuossa tilastossa yllättää. Ennen puhuttiin aina veljesmaasta. Nyt se on hieman vähentynyt – se puhe. Silloinen veljesmaamme oli 27 olympiakisoissa 17 kertaa kymmenen parhaan joukossa. Suomi onnistui näin 10 kertaa. Kestomenestyjiä olivat tietysti USA, Neuvostoliitto, Britannia, Saksa, Italia, Ranska ja Australia. 60- ja 70-luvuilla sosialistimaat valtasivat kymmen joukosta sijoista puolet. Itä-Saksa, Unkari, Puola, Romania ja Kuuba olivat vahvoja. USSR tietysti ykkönen.

Asukaslukuun suhteutetut mitalisaaliit röyhistyttävät suomalaisen rintaa. Olemme historian ykkösiä. Riossa sijalukumme oli 56/87. Kuvassa näkyy Unkarin vahva asema. Suurvallat eivät mahdu lainkaan tilastoon. Afrikan maista mikään ei ole vielä noussut listan kärkeen. Kenia ja Etiopia ovat monista mitaleista huolimatta listan puolenväin jälkipuoliskolla. Bahama, Grenada ja Jamaica kertovat nopeajalkaisten menestyksestä. Nämä vähäväkiset maat ovat olleet listan kärjessä viisissä viimeisissä olympialaisissa. Nousevat vielä. Otetaan esimerkiksi Bahama: 2 mitalia, mutta vain 300000 asukasta. Sillä noustaan. Jamaicalla 12 mitalia ja 3 milj. asukasta. Silläkin noustaan. Suomella 1 mitali ja 5,5 milj. asukasta Sillä pudotaan.

Siinäpä se oli eläkeläisen lukuharjoitus. Menipä aikalailla urheilupainotteiseksi. Tulipa vielä toinenkin harjoitus. Se oli koronarokotus Jätkäsaaren vanhassa tavaraterminaalissa. Hienosti homma toimi ystävällisten naisten käsittelyssä. Odotettu tapahtuma. KIITOS!