keskiviikko 1. joulukuuta 2021

E-skuutit ”luomuhuovuttajien tuppukylään”?

Kuuntelin Helsingin valtuuston monituntista keskustelua Sörnäisten tunnelista.  Keskustelua käytiin 3 tuntia 40 minuuttia. Keskustelun jatkuttua 3 tuntia 10 minuuttia, perussuomalaisten Laura Korpinen räjäytti sanallisen pankin sanomalla Helsingistä tulevan autoliikenteen rajoitusten vuoksi ”luomuhuovuttajien tuppukylän”. Se oli hauskasti keksitty - papukaijamerkki!


Minun piti kirjoittaa enemmänkin Sörnäisten tunnelista ja erityisesti siitä käydystä keskustelusta valtuustossa. Ja kirjoitinkin. Nyt panin sen mappi ööhön. Ai, siiskö poliitikkojen keskustelua ja asiantuntemattomuutta arvostellen? Ei suinkaan, päinvastoin, sitä kiitellen miten oivallisesti poliitikot älysivät missä villakoira on haudattuna. Älysivät suunnittelun ja sen taustalla olevien vanhojen tavoitteiden, vanhan tehdyn painoarvon ja perinnetiedon syöpymisen tekijöiden kaaliin ja piilovaikutukseen sieltä. Älysivät myös ennustemenetelmien ja erilaisten simulointien tavoiteohjautuvat mekanismit. Outoa oli se, että tunnelia vastustaneet vihreät, Anni Sinnemäki etunenässä olivat juuri vastikään ajaneet läpi yleiskaavan, jonka liikenneverkkoon kuului Sörnäisten pitkä tunneli.

Skuutit suoraan tunneliin

Tunnelista ei kannata enempää jauhaa. Se on päätetty. Ystäväni Niilo Järviluomakin sai Hesariin tunnelia puolustavan kirjoituksen. Minä ryhdyn nyt jauhamaan mikroliikenteestä. Se on uusi muotiaihe. Mikael Junger yritti ottaa asian esille valtuuston Sörnäisten tunneli -kokouksessa. Kertoi itse skuuttailleensa 270 kilometriä. Skuuttiystävällinen kokonaisuus Kalasatamassa oli hänen haaveissaan, ehdotti jopa pontta asiasta. Hän sanoi nyt olevan oikea aika ja paikka uuden mikroliikenteen kaupunkipolitiikan selvittämiseen. Atte Kaleva taas kehotti suunnittelemaan kaupunkia jossa skuutit eivät aiheuta niin paljon haittaa, kun ne nykyään aiheuttavat. Sirpa Asko-Seljavaara sanoi skuuttien olevan koiranulkoiluttajien ja vanhusten kauhistus. Sami Frank Muttilainen halusi panna kaikki skuutit rakennettavaan tunneliin. Muttilaisen kanta oli yllättävä, olisi luullut hänen pipopäisenä kaupunkiaktiivina olevan varsinainen skuutti-intoilija Jungerin tapaan. Puheenjohtaja Fatim Diarra sitten kielsi skuuteista keskustelun, sanoi keskustelua käytävän Sörnäisten tunnelista. Minulta skuuteista puhuminen ei ole kielletty. Ryhdynkin nyt miettimään asiaa. Mitä se nyt on – mikroliikenne?

Tutkin mielenkiintoista raporttia: ”Helsinkiläisten liikkumistottumukset 2020”. Raportti on kaupunkiympäristön toimialan julkaisema tammikuussa 2021. Ajattelin löytäväni vastauksia ajankohtaiseen aiheeseen mikromobiliteetista ja erityisesti lisääntyvästä potkulautojen käytöstä. Pettymys on suuri, kun havaitsen potkulautailun kuuluvan yhteiskategoriaan ”kävely (myös juoksu, potkukelkka, potkulauta, pyörätuoli, rollaattori, rullaluistimet, rullasukset)”. En siis saa vastausta potkulautailun lisäyksestä tai määrästä yleensä. Mutta muuten hieman ihmettelin lukuja, kun ryhdyin vertailemaan henkilöliikennetutkimusta HLT 2016 ja helsinkiläisten liikkumistottumuksia. Kävelymatkat ja tässä helsinkiläisten tutkimuksessa mukaan luettuna rullaluistelu, rollaattorit ja potkulaudat yms. ovat ainainen tutkimustilastoinnin murhe. Onko kävely kotoa autolle tai bussipysäkille erillinen kävelymatka ja onko koululaisen kävely pyörälleen kävelymatka? Tästä tulee eroja. Mutta se mikä ällistyttää on huimaavat erot henkilöautomatkojen määrässä. Jotenkin vaikuttaa siltä, että helsinkiläisten tutkimuksessa on laskettu vain kuljettajamatkat, eikä lainkaan matkustajia.

Ihmettelin siis tässä paria tutkimustulosta. Toinen on valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus HLT 2016 (kaksi oikeanpuoleista tolppaa) ja toinen on Taloustutkimus Oy:n syys-lokakuussa 2020 helsinkiläisten liikennetottumuksia selvittelevä haastattelututkimus (kolme vasemmanpuoleista tolppaa). Viimemainitun tutkimuksen aineistoon oli liitetty tutkimustietoa alkaen vuodesta 2016. Lähdeaineisto ei tällä lukemisella selvinnyt (ensimmäinen tolppa vasemmalta). Minkähän takia näissä tutkimuksissa on näin suuri ero? Yksi syy voi Helsinki-tutkimuksen syys-lokakuun matkat, kun HLT tutkii koko vuoden matkoja. Henkilöautomatkoissa on suuri ero. Vuodelle 2016 Helsingin liikennetottumukset sanovat henkilöautomatkojen määräksi kantakaupunkilaisilla 0,4 matkaa/asukas, HLT taas sisemmällä kaupunkialueella saa 1 matka/asukas. Korona-aikana henkilöautomatkailu on periaatteessa ollut korkeampi ja joukkoliikenneosuus taas pienempi. Jopa romahdusmaisesti pienempi. Joukkoliikennematkojen määrä oli ennen koronaa kantakaupungissa 1 matka/asukas ja koronan aikana vain 0,5 matkaa/asukas. HLT 2016 sai joukkoliikennematkojen määräksi kantakaupunkilaisilla 0,75 matkaa/asukas. Kummallisen suuret erot ovat myös kävely- ja pyörämatkoissa. Näiden matkojen määrä oli Helsingin liikkumistottumuksissa ajankohdasta riippuen 1,7-2,1 matkaa/asukas ja HLT 2016 tutkimuksessa 1,1-1,2 matkaa/asukas.

Mitä olemme odottaneet?

Mitä kaikkea viime aikoina on puhuttu? Eniten puhuttu lienee autonominen liikenne. Täysin automatisoidun liikenteen toimintaa on simuloitu ja liikenteen tulevaa määrää arvioitu. Hieman yllättäen on havaittu kollektivisoidun yksityisliikenteen kasvattavan katujen liikennevirtoja. Vain pysäköintipaikkojen määrässä havaitaan vähenemistä. Useat autonomisten autojen kolarit on noteerattu ja turvallisuus herättää huolta. Toivo autonomisen liikenteen pikaisesta tulosta hiipuu. Enää ei puhuta muutamasta vuodesta vaan muutamasta vuosikymmenestä.  Toinen paljon puhuttu juttu ovat droonit. Oliko niiden suomalainen nimi nelikopteri? Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tutkimuksessa ”Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037: yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia” vuodelta 2018, niiden arveltiin olevan yksi radikaaleista teknologiamuutoksista. Robottiautot olivat tässä analyysissä kaupunkiin liittyvistä asioista kolmostilalla ja droonit yhdeksännellä tilalla. Analyysin ykköstilalla oli vapaasti organisoituva etätyö ja netissä muodostuvat organisaatiot. Tuo ykkönen taisi osua hyvinkin oikeaan. Jos tuo tutkimus kiinnostaa, niin klikkaa tähän: http://penttimurole.blogspot.com/2013/12/eduskunnan-tulevaisuusvaliokunta.html .

Ansiokkaassa selvityksessä ei lainkaan oltu keksitty potkulautoja eikä mikroliikennettä, vaikka sähköpotkulaudat kylläkin mainittiin. Niin, se ilmiö, sähköpotkulaudat taisi tulla aivan yllättäen ja yllätti meidät kaikki. Tukholmassa oli tänä vuonna korkeimmillaan 20000 vuokrattavaa skuuttia ja 3000 (?) kaupunkipyörää, Pariisissa 14000 skuuttia ja 18500 kaupunkipyörää, Milanossa 3400 skuuttia ja 10000 kaupunkipyörää, Varsovassa 3400 skuuttia ja 4500 kaupunkipyörää, Hampurissa 7500 skuuttia ja 3500 kaupunkipyörää. Oslossa on 15000 skuuttia, se on asukaslukuun nähden eniten Euroopan kaupungeista, nyt määrä on rajoitettu 8000 skuuttiin, Tukholma on kakkosena. Tukholma on solminut uuden sopimuksen 5000 sähköisestä kaupunkipyörästä ja rajoittanut skuuttien määrän 12000:en.

Katselepa tästä: https://www.am-today.com/sites/default/files/articles/59270/european-shared-mobility-index-1-2021-04-ok.pdf

Vuonna 2019 varsinaisesti alkanut maailmanlaajuinen mikromobiliteettibuumi ennusti 300-500 miljardin dollarin markkinoita vuodelle 2030. Pandemia kuitenkin romautti haaveet puoleen. Matkustaminen väheni ja erityisesti joukkoliikenne romahti ja sen myötä mikroliikenteen liityntämatkat vähenivät. Kuinka paljon niitä on? Sitä ei tiedä kukaan. Mikroliikennettä kuvataan yleensä ensimmäinen kilometri – viimeinen kilometri matkaksi. (Mailista ne kansainvälisesti puhuvat). Mitä suurempi kaupunki, sitä enemmän näin. Olisi hauska tietää miten paljon meillä potkulautailusta tai kaupunkipyörien käytöstä on liityntämatkoja. Kuten sanoin, sitä ei tiedä kukaan – tutkimaton alue. No, mikroliikenteen ei kuitenkaan uskota tähän joukkoliikenteen romahdukseen – toivottavasti väliaikaiseen - pysähtyvän, sen kasvu ja potkulautojen kasvu ovat ylivoimaisesti suurimpia kaikista liikennemuodoista. Infektioiden pelko ajaa ihmisiä liikennemuotoon, jossa kontaktit ovat vähäisiä. Samalla uusiin välineisiin totutaan. Matkat myös ovat pidentyneet. Kaupungit satsaavat pyöräteihin ja se parantaa mikroliikkumisen mahdollisuuksia. Hiljainen ja vihreä liikkuminen kerää momentumia. Mutta millaista momentumia? Kaiken kaikkiaan tutkijat nyt nostelevat käsiään pystyyn. Ilmiö erityisetsi potkulautojen osalta on niin uusi, ette tutkittua tietoa ole. Tämä ilmenee siitä, etten hakemallakaan löytänyt liikennelaskentatietoja potkulautaliikenteen määrästä verrattuna kaupunkipyöriin ja polkupyöriin yleensä. On temmattava hatusta. Olen usein katsellut Lauttasaarentien liikennettä Mutteri-kahvilan kohdalla. Vedän hatusta ja kadun varrella asuvat Eemeli ja Antti auttavat: kahdella pyörällä liikkuvista 15 % on kaupunkipyöriä, 60 % omia pyöriä ja 25 % sähköpotkulautoja. Olisiko niitä noin paljon? Ajoimme sitten Liisan kanssa 40 kilometrin reissun Helsingin kaduilla, kantakaupungissa, matkan aikana laskimme katujen varsilla 70 pysäköityä sähköpotkulautaa. Yhtään lautaa ei ollut ajossa – oli maanantai puolipäiviltä. Kaupunkipyörät olivat jo menneet talviteloille, mutta tavallisia polkupyöriä näimme ajossa 5 kappaletta ja pysäköityinä 4 kappaletta. Havainto näyttää vuokrattavien sähköpotkulautojen olevan ilmiö. Olet sen itsekin havainnut! Mitä siitä ajatellaan, meillä ja muualla?

Hyödyt ja haitat

Tutkijat ovat arvioineet e-skoottereiden hyötyjä ja haittoja. Hyötyinä mainitaan pieni ympäristöllinen jalanjälki ja myönteinen vaikutus kaupunkien ilman laatuun, suuri hyöty on se, että potkulaudat vetävät autoilijat ulos autoistaan, hyötynä mainitaan myös tehokas liikkuminen niin asukkaille kuin turisteillekin.  Haitta on, jos sähköpotkulaudat vähentävät kävelyä ja pyöräilyä, ainakin se on kansanterveydellinen haitta, ongelmana on myös kaupunkien heikko valmius tyydyttää uuden mikromobiliteetin vaatimuksia ja sitten eniten vastustajia ärsyttänyt haitta: visuaalinen saaste – ihmiset eivät piittaa miten kulkuneuvojaan käsittelevät – heittelevät niitä pitkin poikin.

Jos niin on kuin miltä näyttää, että potkulautailun osuus yhä kasvaa, jopa 10 % vuodessa, niin kuin kansainvälisesti ennustavat, on varmaankin uudistettava pyöräilystrategiaa ja kävelystrategiaa ja niiden välissä mikroliikennestrategiaa. Tämä liittyy myös laajan kävelykeskustan filosofiaan.  Nyt mietteitä myssyyn. Mutta vilkaistaan ensin muistin virkistämiseksi mitä viranomaiset sanovat sähköisestä mikroliikenteestä.

Mutta luetaanpa ensin Bjöte Silfverbergin hauska ja vakava essee cityliikkujista vuonna 2050. Hän ei kylläkään paljoa kirjoittanut potkulaudoista, mikromobiliteetistä kylläkin: https://www.uudenmaanliitto.fi/aluekehitys/tulevaisuuskirja/liikkuminen_muutoksessa/homo_urbanoculens_-_cityliikkuja_(cl).36513.blog

Viranomaiset levittelevät käsiään

Ja mennään takaisin nykypäivään ja tutkitaan Traficomin tiedotetta sähköisistä ajoneuvoista:

Jalankulkua avustat laitteet tarkoittavat leijulautoja, huuvereita ja myös sähköpotkulautoja, jos nopeusrajoitin estää ajamisen yli 15 km/h. Tällaisia vekotuksilla saa ajaa jalkakäytävillä kävelynopeutta. (Saako siis 15 km/h nopeusrajoitetuilla sähköpotkulaudoilla ajaa myös jalkakäytävällä?) Kevyitä sähköajoneuvoja ovat muun muassa sähköpotkulaudat, yksinomaan iäkkäiden henkilöiden tai liikuntarajoitteisten käyttöön tarkoitetut kolmi- tai nelipyöräiset skootterit ja sähkörollaattorit. Enintään 25 km/h kulkevia ja max. 1 kW tehoisia kevyitä sähköajoneuvoja käytetään polkupyöräilijän liikennesäännöillä. Tosin kävelyvauhtia liikuttaessa itsestään tasapainottuvilla laitteilla saa käyttää myös jalkakäytävää. (Miten on inva-skoottereilla?) Kolmantena luokkana ovat sähköavusteiset polkupyörät. Sähköavusteisen polkupyörän suurin teho saa olla enintään 250W, avustuksen on kytkeydyttävä pois päältä, kun nopeus saavuttaa 25km/h, ja avustus saa toimia vain poljettaessa.

No, ei tämä nyt aivan selväksi tullut. Vaikuttaisi siltä että nyt kun sähköpotkulautojen nopeuksia on rajoitettu öisin 15 km/h, niillä saisi ajaa jalkakäytävillä kävelynopeutta. Myös tuo inva- ja vanhuslaitteiden käyttö jää epäselväksi. Tarvitaanko uusia normeja?

 

Tukholma oli ei-kenenkään maalla

Tukholmassa eivät asiat ole menneet aivan putkeen. Kaupungissa on useita potkulautayrittäjiä ja lautojen määrä taisi tänä kesänä korkeasuhdanteessa nousta yli 20000. Tukholman kaupunki on esittänyt toimintaa luvanvaraiseksi. Lautojen pysäköintiin haluttiin myös säännöksiä. On haluttu poliisiviranomaisten antamaa lupaa johon sisältyisi määräykset lautojen määrästä. Laudoista esitettiin perittäväksi 140 euron vuosimaksu per kappale. Tämän uskottiin rajoittavan lautojen määrän 12000:en. Hinta ei purrut. Lokakuussa tänä vuonna yritykset esittivät hakemuksen 45000 laudasta. Homma räjähti käsiin.  Tukholman liikenneasioita hoitava pormestari sanoo, ettei kaupunki ole ennen ollut tilanteessa jossa merkittävä elinkeinohaara on voitu perustaa ilman lupaa. Hän kyllä myöntää potkulaudoilla olevan merkitystä kaupunkiliikenteen yhtenä elementtinä. Mutta haittapuolet on huomioitava. Hän sanoo kaupungin olevan potkulautojen suhteen juridisella ei-kenenkään maalla. ”Vi befinner oss i ett juridiskt ingenmansland, det finns ett starkt tryck att få ner antalet så det är det som är fokus, det är ett komplicerat område så det finns en uppsjö av enskilda problem som kan dyka upp på sikt”.

Tukholman kaupungin liikennelautakunta teki sitten kaikkien puheiden jälkeen nyt marraskuussa päätöksen rajoittaa vuokrattavia sähköpotkulautoja tarjoavien firmojen määrän kolmeen ja lautojen määrän 4000 per firma. Näin lautojen määrä puolittuu tämän vuotisesta. Lautojen asettaminen käyttöön tehtiin poliisin luvanvaraiseksi. Toimijan on maksettava kaupungille vuosittain 140 euroa per lauta. Muitakin määräyksiä tulee. Nopeus rajoitetaan 15 km/h viikonloppuisin klo 22 jälkeen, seisontatukia on parannettava, käyttäjän tulee valokuvata lauta parkkeerattuna, eikä 10 metriä lähemmäksi metron aseman sisäänkäyntiä saa parkkeerata. Määräykset tulevat voimaan vuoden 2022 alusta. Luvat tarkistetaan puolivuosittain. Tukholman liikennepormestari sanoo nyt: ”Olemme panneet jalat maahan ja putsanneet potkulautaviidakon”.

Köpis kielsi laudat, mutta sitten perui kiellon

Kööpenhaminan teknologia ja ympäristökaupunginjohtaja sanoi vuonna 2020 tilanteen olleen sääntelemätön kaaos. Kaupunki kielsi vuokrattavat potkulaudat. Nyt kielto on poistettu, mutta keskusta-alueella ei saa tarjota lautoja käyttöön, niitä ei saa ottaa eikä jättää ja ne pitää parkkeerata määritellyille alueille. Laudan täytyy koko ajan olla laskutusmoodilla. Väärin parkkeerauksesta tulee 45 euron sakko. Maksiminopeus on 20 km/h ja ajettaessa on käytettävä kypärää. Ikäraja on 15 vuotta ja promilleraja 0,5.

Helsinki uskoo hyvään henkeen

Suomessa Helsingin kaupunkiympäristövirasto sanoo mahdollisuuksien sähköpotkulautojen pysäköinnin säätelyyn ja ohjaamiseen lainsäädännön tai muiden säännösten perusteella olevan Suomessa rajallista. Lausunnossaan Helsingin viranomaiset sanovat keskustelleensa sähköpotkulaudoista mm. liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Sähköpotkulautojen ja muiden uusien mikroliikkumisen kulkuvälineiden tulo on huomioitu EU -tasollakin, joten direktiivejä odotellaan. Kaupunginhallitukselle esiteltiin viraston toimesta valtuustoaloitteeseen tehty lisäselvitys, jossa todettiin, ettei tämän tyyppistä toimintaa voida Suomessa sitovasti ohjata esimerkiksi lupamenettelyin, näin kaupungin huolien kuunteleminen perustuu yritysten vapaaehtoisuuteen. Poliisin kanssa keskustelu päätyi toteamukseen jonka mukaan Suomen lainsäädäntö huomioi tällaisen laitevuokraustoiminnan hyvin vähäisin sääntelymahdollisuuksin. Näyttää siis siltä, että meillä ollaan juuri samalla juridisella ei-kenenkään maalla kuin Tukholmassa ennen kaupungin marraskuussa tekemiä päätöksiä ”panna jalat maahan ja putsata potkulautaviidakko”. Valtuusto ei puuttunut päätöksessään luvanvaraisuuteen, eikä halunnut palauttaa ehdotusta laajempaan valmisteluun. Tämän vuoden syksyllä kaupunki ja lautavuokraajat sopivat nopeuksien rajoittamisesta. Päivisin vuokrapotkulautojen enimmäisnopeus laskee 25:stä 20 kilometriin tunnissa ja öisin (kello 00–05) 15 kilometriin tunnissa. Lisäksi 3. syyskuuta alkaa kokeilu, jossa vuokrasähköpotkulaudat ovat kokonaan poissa käytöstä viikonloppuöisin (pe–la ja la–su) kello 00–05. Liikenne- ja katusuunnittelupäällikkö Reetta Putkonen toivottaa potkulaudat tervetulleiksi ja uskoo hyvään yhteistyöhön lautabisneksen kanssa: ”Sähköpotkulautojen vuokraamisesta on tullut Helsingissä lyhyessä ajassa todella suosittu palvelu, mikä kertoo, että se on monille mieluisa lisä liikkumisen vaihtoehtoihin. Koetut ongelmat kuitenkin osoittavat, että uutta palvelua on myös kehitettävä ketterästi yritysten ja viranomaisten yhteistyönä. Yhteistyön tarve varmasti jatkuu lähivuosina”. Näin toivorikas on Reetta.

Viina villitsee potkulautailijan

Eduskunnassa on lakialoite, joka koskee erityisesti sähköpotkulautoja. Perusteluissa sanotaan näin: ”Sähköpotkulaudat ovat tarjonneet ihmisille uudenlaisen tavan liikkua erityisesti kaupunkialueilla, mutta niiden yleistyminen on myös lisännyt sähköpotkulautaonnettomuuksia. Suurin osa sähköpotkulautaonnettomuuksista on tapahtunut alkoholin vaikutuksen alaisena. Turussa tehdyn tutkimuksen (2021) mukaan sähköpotkulaudoilla kaatuneista ja kasvomurtumadiagnoosin saaneista 91 % oli humalassa.” Aloitteen perustelut jatkuvat: ”Ongelmallista on, että sähköpotkulautojen käyttäjät eivät myöskään välttämättä tunne tai noudata liikennesääntöjä tai palveluntuottajien antamia ohjeita sähköpotkulautojen käytöstä. Liikenneturvan keväällä 2020 tekemän kyselyn mukaan joka viides suomalainen luulee, että laki ei kiellä tai rajoita humalassa pyöräilyä. Koska sähköpotkulaudoilla kuljetaan pyöräilyn säännöillä, myös niillä ajamiseen päihtyneenä liittyy epätietoisuutta.” Poliisilla ei ole käytännössä oikeutta puhalluttaa epäiltyjä ilman jo aiheutunutta vaaraa tai tapaturmaa. Aloite esittää pyörillä, sähköpyörillä ja sähköpotkulaudoilla päihtyneenä ajamiseen promillerajaa 1,0 tai yli. Hyvä aloite.

Kysytään vielä ekologisuudesta

Voidaan kysyä myös vaikutuksista terveyteen. Kävelyn ja pyöräilyn lisääntymistä on pidetty kansanterveyden kannalta erinomaisena asiana. Haukkaako sähköpotkulauta nyt suuren palan kansanterveydestä? Paljonko ihmiset kävelivät ja pyöräilivät ennen koronaa ja potkulautoja ja mikä on tilanne nyt? Asiaan varmaan aikanaan perehdytään ja sitä ihmetellään. Ekologisuuden suhteen sähköpotkulauta on, kuten arvata saattaa kärkiluokkaa. Mutta ei nyt sentään aivan ylivoimainen. Erään selvityksen mukaan CO2 päästöt matkustajakilometriä kohti näyttävät kuvan mukaisilta. Muuttujia on kuitenkin paljon: energian tuotanto, ajoneuvotyypit, matkustajamäärä per ajoneuvo jne.  Kuvan lähde: https://assets.ey.com/content/dam/ey-sites/ey-com/en_gl/topics/automotive-and-transportation/automotive-transportation-pdfs/ey-micromobility-moving-cities-into-a-sustainable-future.pdf

Pieni liikenneanalyysi

Ovatko potkulaudat iso juttu, vai vaan pikku juttu? Ajattelin tätä ja oli piirrettävä kuva. Se perustuu olettamuksien päälle. Mitään varsinaista tutkimustietoa ei ole olemassa. Tarkoituksena on arvioida räjähtääkö asia käsiin.

Helsingin kantakaupungissa tehdään päivittäin noin 900000 matkaa. Niistä kävelymatkoja on noin 31 %, pyörillä ja potkulaudoilla noin 9 %, joukkoliikenteellä noin 26 % ja henkilöauton matkustajina ja kuljettajina noin 33 %. Hatustaveto! Matkasuoritteet jalankululla ja kaksipyöräisillä kiinnostavat. Jatketaan hatustavetoa ja kerrotaan matkamäärät keskimääräisillä matkan pituuksilla. Saadaan suoritteet. Kävelyn ja kaksipyöräisten suorite yhteensä on noin 650000 km. Jalankulkusuorite tästä on 55 %, potkulautasuorite 5 %, kaupunkipyöräsuorite 10 % ja omapyöräsuorite 30 %. Voiko potkulautailu räjähtää käsiin? Laajeneeko se nykyisestään? Miten on muiden tulevaisuuden mikroliikennemuotojen? Syökö mikroliikenne joukkoliikennettä? Minusta tuntuu, että asia on hallittavissa. Mutta se vaatii muutakin kuin vain myötämieltä. Luvanvaraisuutta, uutta infrastruktuuria ja sääntelyä.

Millainen infrastruktuuri?

Infrastruktuurista eli katuverkon tarpeellisista muutoksista puhutaan vähemmän. Puhutaan kyllä latauspisteistä ja pyörätieverkon massiivisista laajennuksista – kaikkialla, ei vain Suomessa. Kaikki toteavat, ettei mikroliikennettä sallita jalkakäytävillä, miten sitten kävelykaduilla. Potkulaudat kuitenkin näyttävät liikkuvan ahkerasti jalkakäytävillä. Saako sähköttömällä potkulaudalla liikkua jalkakäytävällä? Siitä en ole varma. Jos saa niin välillä sähkö poikki. Sehän hoitunee. Mutta eiväthän sähköpotkulaudat ole ainoita mikroliikennevälineitä. Mukaan on laskettava kaikki nykyiset ja varsinkin tulevat vempaimet. Erityisesti ajattelen vanhusten ja liikuntaesteisten kulkuvälineitä.  Täytyyhän niillä voida liikkua kävelykaduilla ja jalkakäytävillä.

Tämä inva-vehkeiden ja iäkkäiden käyttämien laitteiden käyttö kiinnostaa. Onko niin, että vain tasapainolaitteilla liikkuvat saavat käyttää jalkakäytävää, mutta eivät vanhus-skootterit, vaikka liikkuisivatkin jalankulkunopeutta? Ja tuo iänikuinen kysymys vanhusten ja liikuntarajoitteisten pyöräilystä jalkakäytävillä. Minä olen malliesimerkki. Pystyn liikkumaan sähköpyörällä, mutta en pysty kävelemään. Olenko siis tuomittu jäykkäniska autojen sekaan? Pian kun ottavat minulta ajokortin liikun viereisen kuvan vehkeillä. Saanko mennä Keskuskadulle tai Roballe, tai tulevaisuuden kävelykeskustan mahtaville toreille ja aukioille? No, sinne varmaan, mutta miten jalkakäytäville? Taitaa aika loppua, jää illuusioksi.

Pienlaiteliikkuminen – uusiko juttu?

Kerkesin vielä työelämäaikoina visioida sähköisen ajan pienlaiteliikkumisen puolesta. Mikkelissä se kulminoitui erityisen verkoston esittelyyn. Vanhusten liikkumisesta tulee kasvava ongelma. Nyt yli 65-vuotiaita on 23 % väestöstä, vuonna 2050 heitä on 30 %. No, enhän minä 87-vuotias voi väittää kuusivitosia vanhuksiksi. Vanhatkin nuortuvat jatkuvasti. Mutta ajattelin että jos edes kahdeksankymppisten annettaisiin ajaa jalkakäytävällä. Se on minun jalo pyyntöni.  Mutta onhan minulla takataskussa tämä vanha idea, joka liittyy nimenomaan vanhusten ja liikuntaesteisten kulkemiseen. Se on tämä ”sähkörollaattori” ja riittävän leveät ”superbaanat”. Aikanaan Kivistöä suunniteltaessa oli samat ajatukset. Reetta Putkonen silloin taisi vastata liikennesuunnittelusta. Eipä sielläkään asia ottanut tulta. Olisi ollut oivat mahdollisuudet rakentaa vanhusten ”sähkörollaattoriverkko” kotoa rautatieasemalle, kauppakeskukseen tai uimahallille. Ei vielä ollut aika. Se tulee!

Pyöräteihin ja hienoihin pyöräbaanoihin saattaa liittyä yksi ajatus.  Se liittyy pienajoneuvoteknologian kehitykseen ja mummon tai vaarin matkaan torille tai vaikkapa uimahallille. Golfkärryn tapaiset sähköiset hidaskulkuneuvot voisivat olla tässä suureksi avuksi. Tämän vuoksi ehdotankin baanahankkeiden yhteydessä tutkittavaksi riittävää mitoitusta mummojen ja pappojen ”sähkörollaattoreille”. Mikkelissä pääsimme tällaista verkkoa ehdottamaan. Toivottavasti se ei ole unohtunut pöytälaatikkoon. Suunnitelmakartassa paksut oranssit viivat kuvaavat ehdotettuja ”superbaanoja”. 

Uusia haasteita

Liikennesuunnittelijoiden elinkaari ei suinkaan ole lopussa. Uusia haasteita syntyy enemmän kuin niitä heti havaitaan. Nyt liikennetilaa olisi jälleen jaettava uusille liikennemuodoille. Ensin raivattiin joukkoliikenteelle kaistat, nyt raivataan pyöräteitä ja edessä ovat jalankulkukeskustat ja sähkörollaattoribaanat.  Tarvitaan avointa mieltä ja innostusta. Unohdetaan hetkeksi automaattiset autot ja nelikopterit ja ryhdytään töihin mikroliikenteen kehittämiseksi. Ettei meitä päästäisi nimittämään luomuhuovuttajien tuppukyläksi.

1 kommentti:

  1. Pokko Lemminkäinen2. joulukuuta 2021 klo 14.25

    SIR PM
    Tanakkaa tavaraa taas, kiitos.
    Olet kyllä huippuehdokas Finlandia-blogistiksi. Niin moniulotteista laaja-alaisuutta. Pientä kateutta…
    MIKROLIIKKUMINEN
    Kaikki yhden henkilön sähköavausteinen liikkuminen on mikroliikkumista…? (on uusi käsite)
    • kaikki yksipyöräiset, kaksipyöräiset, kolmipyöräiset, nelipyöräiset
    • sähköavusteisia
    • yhdelle henkilölle (pääsääntöisesti)
    Mitä vaikuttavat nyt kaupunkisuunnitteluun?
    • kotona ”mikroliikuttimen” säilytys
    • esteetöntä katutilaa…
    • katutilojen nyt uudelleen mitoitus ja jäsennys (vai Shared Space?)
    • nopeudet (automaattinen hidastus?) esim. kävelykadulla
    • ravintolat, kaupat, palvelut mikroliikuttimen (= mikrokulkuneuvo) säilytys…
    • talvikunnossapito
    • ainakin mikroväylien automaattisulatus
    Mitä mikroliikkumisen lisääntyminen vaikuttaa ilmastokuormitukseen?
    Vähentänee merkittävästi (?): asiointimatkat lyhenevät, hiilikuorma / ajokilometri kolmasosaan?
    Kansalaiset voivat asua kotonaan loppuun asti ja elää vireää kansalaiselämää.
    Kohti joulua!
    t.pokko

    VastaaPoista