CO2 ja noitien taikayö

Nyt on hallitusohjelma julkaistu ja ministereiden nimetkin ovat tiedossa. Tämä on varsin mielenkiintoista. Hallitusohjelman sanotaan olevan lupauksia täynnä. Oppositio väittää ohjelmaa toiveiden tynnyriksi. Kyllä, sitä se on. Monet toiveet tulevat kuitenkin myöhemmin tarkistettaviksi. Kaikki riippuu uusien työpaikkojen määrästä ja työn synnyttämistä verotuloista. Suurimpia rahapotteja ovat tietysti terveydenhuolto, sosiaalihuolto ja koulutus. No, miksipä ei, sillä niiden osuus valtion budjetista on 53 %. Liikenne on rahankäytössä pieni toimialue. Viimeisessä budjetissa liikenteen osuus oli 5 %. Investoinneissa liikenneinvestoinnit tuskin näkyvät jakopiirakassa. Hallitusohjelman idea siinä, että jokavuotisissa budjettineuvotteluissa tarkastetaan tilannetta uudelleen, on jonkinlaista viisasta säätelysuunnittelua. Suurten investointipakettien osalta tämä on kuitenkin ongelmallista. Pitäisi olla pitkäjänteisyyttä. Halusin nyt kuitenkin tehdä itselleni selväksi millaisia painotuksia hallitusohjelma sisältää. Tapani mukaan laskin sanoja. Jos ja kun tällaiset ohjelmat ovat suuresti ehdollisia niin sanojen määrä ilmaisee ainakin hieman hallitusohjelman painotuksia – näin luulen.

Eniten sanoja käytettiin seuraavista asioista: verot, koulutus, sosiaali-, terveys, yritykset, talous, raha, kaupunki, korkeakoulu, investointi, lapset, kilpailukyky, hiilineutraali, digitalisaatio, kulttuuri ja ekologinen. Muita tärkeitä sanoja olivat mm. opetus (8), vanhukset (7), hiilinielu (6), päästökauppa (6), kiertotalous (5), ilmastonmuutos (4) ja liikenne (4). Sanoja joita ei lainkaan mainittu olivat mm. tieverkko, moottoritiet, työttömät, jakamistalous, kasautuminen ja tiivistäminen. Yhden kerran mainittiin: infra, ruuhkamaksu, yksinäisyys ja maaseutu. Kaksi kertaa mainittuja sanoja olivat: veroparatiisi, metsätiet, ammattikorkeakoulu, yksinhuoltaja, alkoholi ja metsitys.

No, mitä tästä sanojen galleriasta voimme päätellä?

Sanot ehkä, ettei mitään. Tämä on vain sanoilla leikkimistä. Minusta ainakin sen voi päätellä, että verotulot ja käytettävissä olevat rahat ratkaisevat miten koulutusta, sosiaalihuoltoa ja terveyspalveluja voidaan kehittää. Yritykset ovat myös painopisteessä. Tiedetään että menestyvä yritystoiminta on taloudelliselle kehitykselle ratkaisevaa. Kaupungit ovat myös päässeet listalla korkealle. Kaupungit mainitaan 45 kertaa kun maakunnat mainitaan 8 kertaa ja maaseutu vain yhden kerran.

Minua kiinnosti erityisesti kaksi sanaa: liikenne ja hiilineutraalisuus. Ne liittyvät osittain yhteen. Liikenteen CO2-päästöt Suomessa ovat noin 12 milj. tonnia vuodessa. Koko maailmassa liikenteen päästöt ovat 8500 milj. tonnia. Suomen osuus päästöistä on 0,14 %. Liikenteen päästöistä maailmassa 86 % tulee maaliikenteestä, 8 % meriliikenteestä ja 6 % lentoliikenteestä. Suomessa vastaavat osuudet ovat ehkä meri- ja lentoliikenteen osalta maailmantilastoa hieman suuremmat. Luvuista en muuten saa selvää. Kotimaan liikenne on kyllä selvillä, mutta ulkomaanliikenteestä ei saa selvää. Liikenteen päästöt ovat 20 % maailman kaikista CO2-päästöistä. Suomessa liikenteen päästöt ovat 24 % kaikista CO2-päästöistä. No, tässä on nyt tuo äsken mainittu epäselvyys kansainvälisen merenkulun ja kansainvälisen lentoliikenteen päästöistä – minne ne kuuluvat, bisneksen tekijälle tai kiinalaiselle matkustajalle? Tässä on myös tuo toinen kysymys. Minne kuuluvat autonvalmistuksen päästöt? Onko suomalainen autonostaja vapaa autonsa valmistuksen päästöistä? Opettakaa nyt minua viisaat.

Maailman CO2-päästöt ovat nousussa. Se mikä oli vuonna 1990 23 mrd. tonnia on nyt 40 mrd. tonnia. EU ja USA ovat onnistuneet vähentämään osuuttaan maailman päästöistä, mutta absoluuttisesti niiden omat päästöt eivät ole juuri vähentyneet. Suomi on melko marginaalinen toimija. Me tuotamme 0,13 % maailman CO2-päästöistä. Kuvaan on merkitty myös liikenteen CO2-päästöt. Maaliikenne tuottaa 20 % maailman päästöistä. Meriliikenteen ja lentoliikenteen osuus on kummallakin noin 2 %:in tienoilla. Asia ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen. Kysymys ei ole vain hiilidioksidista.

Maailman CO2-päästöt maittain osoittavat Suomen jäävän melko vähäpätöiseksi toimijaksi. Kun ei tahdo saada piirakasta minkäänlaista näkyvää palaa. Tällä en tahdo sanoa Halla-ahon tavoin meidän hoitaneen asiamme. Haluan huomauttaa, ettei Suomi ole EU:n tai maailman parhaasta päästä per capita päästöjen suhteen – niin kuin eräs hallituspuolueen edustaja mainosti. EU:ssa vain kahdeksan maata 28:sta on meitä huonompia ja koko maailmassa vain 30 maata 300:sta on meitä huonompia. Toivon kuitenkin, että uuden hallituksen kunnianhimoiset tavoitteet kääntyvät meille kunniaksi. Liikaa hehkutusta kannattaisi kuitenkin välttää. Totuudessa kannattaa pysyä.

Liikenne ja hiilineutraalisuus – noiduttu ympyrä

Ryhdyin kahlaamaan läpi liikenteen ja hiilineutraalisuuden hallitusohjelmatavoitteita. Ehkä on väärin aloittaa liikenteestä, mutta aloitan kuitenkin siitä. Syyn ehkä tiedätte. Vaalikeskustelussa liikenne oli kovasti pinnalla. Liikenteen ratainvestointien sanottiin vaikuttavan voimakkaasti hiilidioksidipäästöihin ja kasvihuoneilmiöön. Sanna Marin, tuleva liikenneministeri, hän etenkin hehkutti näitä asioita ja tuntui niihin uskovan. Tampereen tunninjuna oli tietysti lähellä hänen sydäntään tulevia virkamatkoja ajatellen. Turun suunnan Li Anderssonilla on hänelläkin oma lemmikkijunansa jo pitkällä valinkauhassa. Helsingille tärkeitä hankkeita ovat olleet Pisara ja Lentorata Espoon kaupunkiradan lisäksi. Onko hallituksessa näiden hankkeiden ajajia? Hieman saattaa olla nihkeätä. Tallinnan tunnelillekaan ei ole löytynyt puolestapuhujia, vaikka jotkut vihreät ovatkin aiemmin kovasti asian puolesta hehkuttaneet. Muuten käsittämätöntä että juuri vihreät.

Nyt hallitusohjelmaa laadittaessa on jäitä pantu hattuun. Raha, tai sen puute on luonut sordinon. Minä uskon raideliikenteeseen ja haluan sitä kehitettävän. Toisaalta uskon myös realismiin aikataulujen suhteen. Kysymys on prosessista joka ei mahdu yhteen 12 vuoden ohjelmapakettiin. On kysymyksessä prosessi, joka vaatii ainakin 10 hallituksenvaihdosta ja yhtä monta hallitusohjelmaa, muassaan uusia kokonaisarvioita ja vaikutusarvioita. Hallitusohjelmassa kirjoitettiin liikenneverkoista 9 sivua. Se on 3 % koko sivumäärästä. Liikenne tosin esiintyi vaikutustekijänä monessa muussakin luvussa. Mitä siellä sanottiin?

Hallitusohjelman laadinnassa käytetään asiantuntijoita. Myös lobbareista tuli suuri kohu. Laskin tuolta asiantuntijalistalta liikenneverkon työryhmän asiantuntijoiden työpaikkajakauman. Hieman puisevalta näyttää, mutta hyvä ohjelmahan siitä tuli.

Perusväylänpito ja korjausvelka on otettu vakavasti. Hallitusohjelmassa ehdotetaan selkeästi 300 miljoonan euron vuosittaista tasokorotusta. Päärataverkon kehittämisen, matka-aikojen nopeuttamisen ja liikenteen välityskyvyn parantamisen rinnalle sanotaan nousseen uusia merkittäviä suurhankkeita, jotka odottavat rahoitusta. Raideinvestointien määrää halutaan kasvattaa nykytasosta. Rautateiden nopeutus- ja turvallisuustoimenpiteitä toteutetaan kuitenkin perusväylänpidon tasokorotuksen sisällä. Hallitusohjelma toteaa suurimman kasvihuonepäästöjen vähennysmahdollisuuden olevan tieliikenteessä.  Hallitus lupaa antaa kesäkuussa 2019 lisäbudjetin, jossa käynnistetään merkittäviä liikennehankkeita. Väyläverkoston kokonaiskehittäminen linjataan osana parlamentaarisen työryhmän esittämää 12-vuotista valtakunnallista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa. Erityisesti rataverkkoa ja raideliikennettä koskeville miljardihankkeille on syytä tehdä laaja- alainen vaikutusten arviointi – näin sanotaan. Suunnittelijoilla tuntuisi riittävän töitä.

Hallitusohjelma tekee kuitenkin selkeitä rajauksia. Liikenneinfrastruktuuri halutaan pitää valtion käsissä. Hankeyhtiöissä tulee säilyttää julkisomisteinen määräenemmistö. Hankeyhtiöiden pääomitus toteutetaan julkisen talouden tasapainon ja menokehyksen raameissa. Edellisen liikenneministerin yltiöpäinen määrätietoisuus on siten muuttunut järkeväksi harkinnaksi. Hallitusohjelma ei muuten puhu paljoakaan rautateiden yksityistämisen autuudesta. Mainitsee vain tarpeen seurata HSL:n lähiliikenteen kilpailutuksen tuloksia. Mielenkiintoista on pohdinta siitä tuottaisiko VR:n osinkotulojen käyttö palvelutason korotuksiin, liikenteen ostoihin ja kaluston modernisointiin paremman kokonaistuoton kuin valtionkassan yleiskatteeksi päätyminen. No, varmaan tuottaisi.

Hallitusohjelmassa on pitkä lista toimenpiteitä. Oikeastaan hieman liiankin pitkä tällaiseen strategiapaperiin. Minua kiinnostaa erityisesti liikenneturvallisuuden uusi tuleminen. Suomi ei ole päässyt liikenneturvallisuuden eliittimaiden joukkoon, vaikka lähellä ollaankin. Euroopassa 9 maata on Suomea parempia. Ruotsissa liikenneonnettomuuksissa kuolleita on 2,5 henkeä 100000 asukasta kohti. Suomessa luku on 3,7.

Liikenneturvallisuutta haastavampi juttu on liikenteen päästöjen puolittaminen vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030. Halutaan vähentää saastuttavia liikennesuoritteita ja lisätä joukkoliikenteen sekä pyöräilyn ja kävelyn matkasuoritetta. Viimemainittujen suoritetta olisi tarkoitus kasvattaa kymmenessä vuodessa kolmanneksella. Kulkutapojen muutos on suurempi haaste kuin helposti kuvitellaan. Vielä vaikeampaa on saavuttaa päästötavoitteita. Olen väittänyt kysymyksessä olevan ”noiduttu ympyrä”. Laskin joku aika sitten blogissani raideliikenteen kasvattamisen vaikutusta liikenteen päästöihin. Laskin myös urbanisaation ja tiivistämisen vaikutusta. Surullista kertoa, että raju rautatieliikenteen kasvattaminen vähentäisi liikenteen päästöjä ehkä 8 % ja reipas kaupungistuminen vähentäisi liikenteen päästöjä 5 %. Sähköautojen ja biopolttoaineita käyttävien autojen raju lisäys saisi aikaan päästöjen vähennyksiä 30 % vuoteen 2030 mennessä ja 50 % vuoteen 2050 mennessä. Nämä keinot eivät riitä. Tarvitaan pakkokeinoja!

Nappasin tämän kuvan ja kuvatekstin blogistani: https://penttimurole.blogspot.com/2019/04/hallitusohjelmarumbaa-ilmastosta-ja.html . Olen ihmetellyt autokannan muutosta ja päästöjen vähenemistä. Oletan autojen myynnissä tapahtuvan suuren käänteen viiden vuoden sisään. Vuonna 2030 myytävistä autoista 80 % olisi vähäpäästöisiä. Niistä noin kaksi kolmannesta täyssähköautoja. Tämä tarkoittaa, että Suomen autokannassa vuonna 2030 olisi 5 % sähköautoja (230000 sähköautoa) ja 24 % vähäpäästöisiä autoja sähköautot mukaan luettuna (610000 vähäpäästöistä autoa). Tällainen kehitys tarkoittaisi, että henkilöautoliikenteen pakoputkipäästöt vähenevät vuoteen 2030 mennessä nykyisestä 10 milj. tonnista 8 miljoonaan CO2-tonnin ja vuoteen 2050 mennessä 5 milj. CO2-tonniin. Tämähän ei meille riitä. Noiduttu ympyrä tosiaankin. Näissä minun päästölaskelmissani ei ole mukana autojen elinkaaripäästöjä, ei suinkaan, mukana ovat vain auton käytössä syntyvät päästöt. Onko niin että sähköautojen valmistuspäästöt jätetään jenkkien, kiinalaisten sekä muiden autontuottajamaiden taakaksi. Ne eivät meihin liity. Jos nyt kuitenkin haluaisimme ajatella kokonaisvastuuta ja ottaisimme kontollemme ostamiemme autojen elinkaaripäästöt tulisi vuoden 2030 CO2-päästöiksi 11 milj. tonnia ja vuonna 2050 olisimme tasolla 9 milj. tonnia. Tästä ei kukaan puhu.

Tullaan sitten näihin miljardihankkeisiin. Kuten sanottu varovaisia ollaan. Pisara mainitaan vain yhdellä sanalla, Lentoradasta ei ole mainintaakaan puhumattakaan Tallinnan tunnelista. Tampereen ja Turun tunninjunat ovat luonnollisesti ministereiden lempihankkeina. Pääradan parantaminen kuuluu luonnollisesti samaan sarjaan. Hieman yllättää maininta Helsingistä itään suuntautuvasta radasta. Kerava-Kouvola rata tietysti pukkaa päälle. Kerava-Porvoo-Kotka suunnalla ollaan hiljaisempia. Lapin radoista ei ole mainintaa.

Nopeiden toimien lista päästöjen vähentämiseksi ja kiertotalouden edistämiseksi on kaikin puolin asiallinen luettelo. Sitä nyt ei olisi tarvinnut hallitusohjelmaan kirjata. Listan toteuttaminen on maalia hallinto- ja virkamiestoimintaa josta ei poliittista riitaa synny. Hauska pikku finessi oli järvimatkailun maininta kolmeen kertaan. Oliko lobbareita paikalla? No jos oli, niin hyvästä asiasta lobbailivat.

Hiili ja hiilinielut ovat minun kiinnostukseni kohteena. Keskeinen ajankohta hallitusohjelman toteuttamisessa on hiilineutraalisuus vuonna 2035. Tästähän meidän poliitikkomme väittelivät ennen vaaleja. Kokoomus ja keskusta halusivat hiilineutraalisuutta vuonna 2045, perussuomalaiset eivät olleet varmoja haluistaan, demarit asettivat ajankohdaksi vuoden 2035 ja vihreät aikaistivat sen vuoteen 2030, vasemmistoliitto oli sillä välillä. Hiilineutraalisuuteen pääsy edellyttää metsien hiilinielujen kompensoivan CO2-päästöjen määrän. Mikä on tuo maaginen hiilinielumme vuonna 2035? Metsiä halutaan hakata ja silloin hiilinielu pienenee.  Ex-pääministeri Sipilä on kovasti mainostanut peltojen uutta hiilinielua. Onko näyttöä?  No jos kuitenkin uskotaan 30 milj. sidottuun hiilidioksidiin vuonna 2035 tarkoittaisi tämä, että Suomen CO2-päästöt saisivat olla tuona samaisena vuonna tuo samainen 30 milj. tonnia.   Nyt CO2 päästöt ovat 55 milj. tonnia. Päästöt jakautuvat melko tasan energiatuotannon, asumisen, teollisuuden, liikenteen ja maatalouden (+muut) kesken.

Suomen CO2 –päästöt ovat tällä hetkellä noin 55 milj. tonnia vuodessa. Metsien hiilinielu syö hiilidioksidia 25 milj. tonnia. Erotus on siten 30 milj. tonnia CO2. Tämä erotus täytyisi saada nollaan, silloin olisimme hiilineutraali. Jotkut ovat ennustaneet päästöjen vähenevän siten että vuonna 2050 olisimme päästöissä kolmanneksessa nykyisestä eli tasolla 20 milj. tonnia. Metsien ja peltojen hiilinielua onnistuttaneen kasvattamaan tasolle 30 milj. tonnia. Tämä kehitys tarkoittaisi hiilineutraaliutta vuonna 2039.

Kirjoitin noidutusta ympyrästä. Liikenneministeri Sanna Marinilla ja ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosella tulee olemaan mielenkiintoisia aikoja. Heillä on edessään noitien taikayö. Heidän on pystyttävä ratkaisemaan noidutun ympyrän ongelma. Toivon heidän siinä onnistuvan.