Matkalla Forssaan

Lauantaina 7. syyskuuta olin matkalla Forssaan. Olin menossa ystäväni Matti Malin hautajaisiin. Näin vanhana joutuu usein näihin juhlallisiin tilaisuuksiin. Vanhan ihmisen kuolema tuntuu kuitenkin niin luonnolliselta. Hautajaisiin matkustaa miltei iloisena. Nyt käsillä olleeseen tilaisuuteen sisältyi erityistä draamaa, sillä vainajan puoliso seurasi miestään tuntemattomaan parin viikon jälkeen hänen kuolemastaan. Matti ja Riitta olivat mahtava aviopari. Joku muistopuheen pitäjistä pohdiskeli heidän elämäänsä. Hän sanoi miettineensä, oliko se draama vai oliko se komedia, päätyi kuitenkin siihen, että heidän elämänsä oli suuri kabaree. Matti oli tuhansien tarinoiden mies. Hänen tarinansa eivät koskeneet niinkään häntä itseään, ne koskivat kanssaihmisiä kaikessa elämän ihanuudessa ja hulluudessa. Riitta sanavalmiudessaan puuttui suureen monologiin älyllä ja tunteella. He päivänselvästi rakastivat toisiaan. Forssan tarinat saivat sitten kulminaationsa Mika ja Turkka Malin lauluissa.  Kuultuani Matin kuolemasta laitoin autoradion soittamaan poikien lauluja. Erityisesti säväytti hautajaistunnelman edellä Vysotskin Anomus hautapaikasta meren rannalla. Kuuntelin myös heidän omia laulujaan tyykikylästä ja elämän rompoolista. He olivat keinosiementäjän poikia. Muitakin muistoja tuli. Ajattelin Riitan veljen Kari Aron jääkiekkouraa ja hänen mailatehdastaan. Kari Aro ehdotti Forssan Wiksbergin pelloille ufojen laskeutumisaluetta. Kun teimme Turtiaisen Jukan kanssa Forssan yleiskaavaa 90-luvun alussa, ehdotimme yleiskaavamääräystä, jossa pelto varattaisiin tähän tarkoitukseen. Ajattelimme Forssaa maailmankartalle. Olisihan siitä saattanut tulla suuri turistikohde Nevadan ufoalueen tapaan. Ei mennyt läpi. Ajattelin myös monivuotista kiistaa Yhtiönkadusta, joka piti rakentaa kirkon ja Ronttismäen vanhan työläisasuntoalueen välistä Kartanonkadulle. Sekään ei onneksi mennyt läpi. Forssasta minulla oli paljon ajateltavaa. Muistelin myös kuolemantuomiota Forssan torilla. Sain sen Holjissa, kun olimme menneet ehdottamaan Forssan torin laidalle paviljonkirakennusta. Forssaan liittyi paljon muutakin. Olinhan kihlannut lasteni äidin Vilpun Irman juuri Forssasta. Nyt olin menossa laskemaan tarinoiden miestä maan multiin. Mies on poissa, mutta tarinat elävät.

Mika ja Turkka Mali - Anomus hautapaikasta meren rannalla
 https://www.youtube.com/watch?v=MoeKJs1qPbA

Forssan ohjelma

Siirrynkin nyt tarinassa Forssan ehkä tunnetuimpaan tapahtumaan. Se oli Suomen työväenpuolueen, sittemmin Suomen sosiaalidemokraattisen puoleen Forssan kokous vuonna 1903. Kokous johti osaltaan Suomen suuriruhtinaskunnan yksikamarisen eduskunnan vaaleihin vuonna 1907. 

Ilmari Kianto kirjoitti tuosta ajasta kirjassaan Punainen viiva. http://penttimurole.blogspot.com/2015/03/kaksi-tabua-ja-vaalit.html  Kirjassa Kainuun köyhät Topias Topiaanpoika ja Retriika Euphrosyyne Romppanen o.s. Juntunen pääsevät viivansa vetämään. He uskovat puolueagitaattoreiden kertomaan: viivan vedolla ja antamalla tuen ”solisalirattijärjestelmälle” köyhälistön olot paranisivat. Vaaleissa äänestysprosentti oli nykyiseen verrattuna huiman korkea 71 %. Solisaliratit olivat vaalien voittajia. He saivat 37 % äänistä. Sosialidemokraateilla oli vaaliaseenaan Forssan ohjelma. Ohjelman tavoitteita olivat 8 tunnin työpäivä, vähimmäispalkka, se oli muuten tehdastyöväestölle 3 markkaa tunnissa ja maalaisväestölle 2 markkaa tunnissa, naisille samasta työstä sama palkka kuin miehille, progressiivinen verotus, yleinen ja ilmainen oppivelvollisuus, kirkon ja valtion ero ja uskonnonopetuksen kumoaminen sekä yleinen alkoholin kieltolaki. Asevelvollisuus haluttiin lakkauttaa ja luoda yleinen pasifismin aate. Ohjelma sisältää myös tavoitteet yksityisen tuotannon lakkauttamisesta ja valtiollisen vaikutusvallan lisäämisestä kaikessa toiminnassa.  Tavoitteena oli työväenluokan vapauttaminen.

Forssan ohjelma on peräisin Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen vuonna 1891 hyväksymästä Erfurtin ohjelmasta.  Ryhdyinkin sitten lukemaan tuota Forssan kokouksen pöytäkirjaa. Asiakirjassa on sivuja 173. Liitteitä on vielä 107 sivun verran. Asiakirja on mielenkiintoinen, sitä on hauska lukea. Pöytäkirjasta päätellen myös kokousedustajilla oli usein hauskaa, asian vakavuudesta huolimatta. Kokousedustajia oli muuten 80 henkeä, heistä 10 naista. He edustivat työväenyhdistyksiä eri puolilta Suurruhtinaskunta Suomea. Tarkkailijoina olivat lisäksi paikkakunnan nimismies ja pari poliisia. Kokouksen puheenjohtajiksi valittiin huutoäänestyksellä yksimielisesti M. Hälleberg Helsingistä, Heikki Lindroos Tampereelta, E. Salin Porista ja T. Tainio Turusta.

  

Kokous pidettiin työväenyhdistys Kuhan talossa. Seinälle oli kiinnitetty iskulauseet: „Pois sorto, pois vääryys, pois väkivalta!" sekä „Oikeutta kaikille!" Näyttämö oli koristettu katajanoksin. Vuonna 1908 talo paloi, taidettiin epäillä jopa tuhopoltoksi. Uusikin työväentalo paloi 1929. Nykyisen klassististyylisen 1930 valmistuneen työväentalon suunnitteli rakennusmestari Heikki Siikonen. Talo voitti Suomen kauneimman työväentalon tittelin vuonna 2017. Läheltäpä liippasi, nyt Matin hautajaisissa istuinkin Sirkka Siikosen vieressä, hän on Heikki Siikosen sukulainen.

Forssan uusi työväentalo rakennettiin 1930 rakennusmestari Siikosen piirustusten mukaan. Siinä toimi mm. ravintola Moskova, olisiko se saattanut olla esikuva Kaurismäkien Moskovalle Helsingissä?

J. V. Hellberg, kirjapainonomistaja Tampereelta, kuvasi puheessaan olosuhteita sen ajan Forssassa: ”Eilen ollessamme tehtaan puistossa ihailimme sen kauniita kukkasia, siellä olevia sieviä työnjohtajain ja virkamiesten asuntoja. Samalla näimme myöskin työväestön asuntoja, joiden portaanpäissä pienet lapsukaiset leikkivät puuvillakoltuissaan. Siellä ei näkynyt ainoatakaan kukkaista, ei vihertävää nurmea. Ajattelin: kuinka paljon tämä Forssan työväestö on saanut aikaan luodessaan kaiken tuon komean kauneuden, ja kuinka vaatimaton se samalla on, kun on kysymyksessä sen omat mukavuudet. Se on työnsä yliarvona luonut suuret koneet, komeat tehtaat, vieläpä saanut aikaan sen, että herrat Helsingistä voivat tulla tänne kerran vuodessa leikkaamaan kuponkeja, pistäen voittoosinkona taskuunsa tuhat, kaksituhatta ehkäpä 50 tuhatta markkaa — kuinka suuren summan kulloinkin, sitä en tiedä, se on liikesalaisuus.” Hellberg oli varmaankin vieraillut Ronttismäen työväen asunto-oloja katsomassa.

Ehkä tämä oli se piha, jota Hellberg Forssan Ronttismäellä katseli, kuvaillessaan puuvillakolttuisten työläislapsien elämää. Ronttismäestä olisi voinut tulla merkittävä kohde Turun Luostarinmäen käsityöläiskorttelin tapaan, mutta vain vähän on jäljellä vanhasta.

Naisten asemasta käytiin pitkä keskustelu. Vaikka joku kokousedustaja oli vaatinut saman lain soveltamista miehiin ja naisiin tasa-arvon nimissä kokous kuitenkin päätyi esittämään naisten ”suojelulainsäädännön” puitteissa seuraavia uudistuksia: Yötyö on naisilta ehdottomasti kiellettävä, samoin työ kaikilla aloilla, jotka erittäin vahingoittavat naisten ruumiin rakennusta. Naisille on maksettava samasta työstä sama palkka kuin miehille. Synnyttäjille on säädettävä vapaa-aikaa 4 viikkoa ennen ja 6 viikkoa jälkeen synnytyksen. Valtion on perustettava sairaskassoja, joista myöskin raskaus- ja synnytysajan vapaaviikoilta maksetaan asianomaisille täysi keskimääräinen päiväpalkka.

Maatalousväestön maattomien eri irtolaisten käsittely johti valtavaan keskustelutulvaan. Syynä oli keittiönhoitaja Kössi Niemisen alustus. Hän väitti alustuksessaan irtolaisten huonon aseman johtuvan osin heidän sivistymättömyydestään ja yrityshalun puutteesta. Kössi sai täyslaidallisen ja häntä kehotettiin eroamaan puolueesta. Yleensäkin kysymys maataloustyöväestön osallistumisesta ja heidän tukemisestaan sosiaalidemokraattisessa puolueessa sai ristiriitaisia kannanottoja.

Eniten keskusteltiin eläkeasioista ja vaadittavasta eläkeiästä. Kokouksen päätökseksi tuli lopulta useiden äänestysten jälkeen 55 vuoden eläkeikävaatimus.  Työttömyyden poistamisen varmimmaksi keinoksi esitettiin yksityisomaisuuteen perustuvan tuotantojärjestelmän muuttamista koko kansan yhteisomaisuuteen perustuvaksi yhteistuotannoksi. Äänioikeuskysymys ja säätyvaltiopäivien purkaminen nousivat tärkeiksi kysymyksiksi: ”Tämän tähden vaatii puolue mitä jyrkimmin, että nykyinen

nelisäätyinen eduskunta muutetaan yksikamariseksi edustuslaitokseksi, johon edustajia valittaissa jokainen 21 vuotias kansalainen, niin mies kuin nainenkin, saa nauttia yhtäläistä äänioikeutta.”

Kiannon kuvaamat vaalit pidettiin ja tulokset olivat sosiaalidemokraateille, solisalirateille suotuisat. Puolue sai 37 % äänistä. Toiseksi vaaleissa tuli Suomalainen puolue, 27 %, se oli fennomaaninen kansallismielinen puolue, joka vaati suomenkieltä ruotsinkielen kanssa samanvertaiseksi. Puolue kannatti myöntyväisyyslinjaa Venäjän suhteen. Kokoomus on puolueen seuraaja. Kolmanneksi ja neljänneksi tulivat lähes tasavahvoina Nuorsuomalainen Puolue ja Ruotsalainen kansanpuolue ääniosuuksilla 13 %. Näillä puolueilla oli sortokautena tiukka linja Suomen itsenäisyyteen. Maalaisliitto (9 %) ja Kristillisen Työväen Liitto (2 %) olivat peränpitäjiä. Nythän kepulla näyttäisi gallupien mukaan olevan yli 12 % äänistä, eli parannusta on suhteessa noihin ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin.

Liisa teki tämän kuvan: ”1990 Forssan Loimijoella kahtena kauniina kesäpäivänä. Kanootti lipuu äänettömästi. Ruohonjuuritasolta kaikki näyttää suurelta. Punatiilirakennukset nousevat suoraan vedestä. Ei liikettä, ei ääntä, seisahtunut hiljaisuus luo lähes karmivaa tunnelmaa. Kuitenkin entinen hyörinä ja tehtaan äänet ovat vahvasti läsnä.” Kuvan kutomorakennukset rakennettiin pääosin ennen vuosisadan vaihdetta. Ne olivat olemassa ennen Forssan kokousta. Teollisuusmies Axel Wahrén oli perustanuti 1847 Forssan puuvillankehruuyhtiön. Jo silloin rakennettiin kehräämö, makasiini, ruokalarakennus kostholli, puuvillamakasiini ja tehtaalle johtavan tien varteen yhdeksän työväen asuinrakennusta. 1860-luvulla syntyivät englantilaistyylinen tehtaanpuisto sekä tehtaankoulu, lääkärintalo ja kasvihuone.

Kokous joka jatkuu yhä

Miten tämä blogi nyt luiskahti näin vahvasti Matti Malin arvokkaista hautajaisista Forssan ohjelmaan? Ehkä se johtuu ihmisen ja hänen kotipaikkansa yhteen kietovista siteistä. Matti oli Forssan poika. Hänen tulevassa kotikaupungissaan järjestettiin tämä käänteentekevä kokous. Matin elämä päättyi, mutta hänen kotikaupungissaan vuonna 1903 järjestetty kokous jatkuu yhä. Lasse lehtinen kirjoitti vuonna 2003 tekstin, jossa hän kuvaa Forssan kokouksen ja sitä seuranneiden aikojen vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan. Minusta se on hyvä kirjoitus. Voit lukea sen muistin virkistämiseksi tästä. Hän otsikoi kirjoituksen: ”Kokous joka jatkuu yhä.” http://www.lasselehtinen.net/index2.php?option=com_content&do_pdf=1&id=28  .

Nyt kun yhtöstä on puhuttu, on syytä vielä kuulla Mikan ja Turkan Yhtiön laulu. Ovatpa pojatkin noista ajoista hieman varttuneet, mutta laulu tuntuu kivalta.

Mika & Turkka Mali - Yhtiön Laulu

https://www.youtube.com/watch?v=0M_Ecz6uH_0